Toivo Isänmaa
Jäsen
Nuoria, naiiveja, ja rakastuneita. Minä 26v ja hän 21v.
Mahtaako hänellä kummoisempaa historiaa sitten ollakaan? Joskushan sen puuttuminen johtaa välttelyyn asioista puhumisessa.
Nuoria, naiiveja, ja rakastuneita. Minä 26v ja hän 21v.
Kyllä hänellä on, sen verran tiedän. Mutta ei asiasta sen enempää, saatiin asiat selvitettyä ja homma jatkuu.Mahtaako hänellä kummoisempaa historiaa sitten ollakaan? Joskushan sen puuttuminen johtaa välttelyyn asioista puhumisessa.
Tämä uhriutuminen kertoo, että todellakin järkevintä olisi puolison mennä henkilökohtaiseen terapiaan, minkä jälkeen vasta pariterapiaan. Tämä uhriutuminen on hänen tapansa käsitellä ongelmia, ja on erittäin haitallinen toimintatapa hänelle itselleen ja koko parisuhteelle.Tästä syystä nyt on mietinnässä, että jatketaanko edes koko terapiaa, kun tuo aiheuttaa toiselle jo pari päivää ennen käyntiä kamalat ahdistukset ja terapiasta 95% ajasta hänellä menee itkien ja hiljaa ollen.
Onhan tuo itsellekin hyvin raskasta katsoa, miten pahaan monttuun toinen on itsensä ajanut teollaan. Niin kova ahdistus ja lukko asian läpikäymiseen on päällä, että viimeksi kun maanantaina kerroin, että haluaisin tällä viikolla joku päivä hieman jutella, niin jo tämä aiheutti sikiöasennossa tunnin itkemisen sohvan nurkassa.
Itse pettämisestä tulee kuitenkin tänään jo tasan kolme kuukautta, joten on ihan käsittämätöntä miten toinen voi edelleen olla noin lukossa, vaikka asiaa on omassa päässään saanut kolme kuukautta käsitellä.
Tuo ongelma ratkeaa kaiketi iän myötä. Ellei erehdy käyttämään Viagraa."Kun muna seisoo, seisoo myös järki." Joten hieman turhaa on kirjoitella vinkkejä ketjuun.
Jep. Ja samalla naisista puhuminen on tarpeetonta.Tuo ongelma ratkeaa kaiketi iän myötä, jos ei turvaudu Viagraan.
Viinakin toiminee riittävissä annoksissaTuo ongelma ratkeaa kaiketi iän myötä. Ellei erehdy käyttämään Viagraa.
Vinkkaa sitten ku ei seiso."Kun muna seisoo, seisoo myös järki." Joten hieman turhaa on kirjoitella vinkkejä ketjuun.
Olin pitänyt vuoden täydellisen tauon exäni sometilien seuraamisessa ihan vain sen takia, että todennäköisesti olisi vituttanut nähdä miten sujuvasti tuo siirtyi lennosta suhteesta toiseen.
Nyt jostain syystä olin utelias ja selailin menneen vuoden taaksepäin, niin vitutus oli kova, mutta täysin eri syystä kuin olin ajatellut: kuinka tyhjä ja pinnallinen voi ihmisen elämä olla. Exän joka toinen postaus oli viinilasi kädessä ja joka toinen gintonic lasi kädessä. Viiniä telkun ääressä, gintonic-lasi rannalla, ravintolassa hieman lisää viiniä, keikalla hieman eriväristä drinksua…. Oli siellä se uusi pallinaamakin mukana, mutta lasit taas kummassakin kädessä.
Siis mitä helvettiä!?! 26 vuotta kankkulan kaivoon, että pääsee tissuttelemaan ja vetämään 52 pulloa viiniä vuodessa ja baarikierrokset siihen päälle? Antakaa mun nauraa ja pätkääkään ei kaduta, jos tuo oli exän ihanne päästä tissuttelemaan ja muka arvioimaan kuinka erilaisia nyansseja eri hinkeistä löytyy. Ihan rauhassa, toivottavasti hillitsee itseään lapsiviikoilla.
Exäsi käytös kuulostaa varsin klassiselta keski-iän kriisiltä. Tuttavapiirissä on näitä tapauksia useampi. Pitkän liiton jälkeen eron "aktiivisempi" osapuoli lisää alkoholin käyttöään hirveästi, kun taas toinen vastaavasti jopa vähentää juomista. Lienee sanomatta selvää kummalla menee paremmin kun katsotaan vaikka muutaman vuoden päähän. Tuollaiset koko elämän mullistavat kriisit kuten avioero ovat otollista pohjaa alkoholisoitumiselle, hyvä ettet ole lähtenyt sille tielle.Olin pitänyt vuoden täydellisen tauon exäni sometilien seuraamisessa ihan vain sen takia, että todennäköisesti olisi vituttanut nähdä miten sujuvasti tuo siirtyi lennosta suhteesta toiseen.
Nyt jostain syystä olin utelias ja selailin menneen vuoden taaksepäin, niin vitutus oli kova, mutta täysin eri syystä kuin olin ajatellut: kuinka tyhjä ja pinnallinen voi ihmisen elämä olla. Exän joka toinen postaus oli viinilasi kädessä ja joka toinen gintonic lasi kädessä. Viiniä telkun ääressä, gintonic-lasi rannalla, ravintolassa hieman lisää viiniä, keikalla hieman eriväristä drinksua…. Oli siellä se uusi pallinaamakin mukana, mutta lasit taas kummassakin kädessä.
Siis mitä helvettiä!?! 26 vuotta kankkulan kaivoon, että pääsee tissuttelemaan ja vetämään 52 pulloa viiniä vuodessa ja baarikierrokset siihen päälle? Antakaa mun nauraa ja pätkääkään ei kaduta, jos tuo oli exän ihanne päästä tissuttelemaan ja muka arvioimaan kuinka erilaisia nyansseja eri hinkeistä löytyy. Ihan rauhassa, toivottavasti hillitsee itseään lapsiviikoilla.
Tuosta sinun tekstistäsi sai sen kuvan, ettet todellakaan ole mikään paska tyyppi, vaan ehkä pikkuisen liiankin kiltti sanomaan, että "ei kiinnosta". Ei se ole maailman huonoin piirre, mutta tuottaa aika ajoin epämukavia tilanteita ihmissuhteissa, ensin itselle ja sitten niille toisillekin osapuolille....
No, kyllä hän nyt sitten kuitenkin lopussa ihan hyvässä hengessä asiaa lähestyi. Nyt hän kuitenkin viimenään ymmärsi yskän, ja asia päättyi sayonaraan. Ja kyllä mä tiedän sen, että en minä mikään paska tyyppi ole, joka vaan ilokseen leikkii toisten tunteilla, vaikka tämä nyt näin menikin.
Paljon onnea! Itse sitä mieltä että kerta riitti, mutta minulla tuohon ikään vielä 9v aikaa niin ehtii mieli muuttua useampaan kertaan.Pallo jalkaan toisen kerran näin 55 vuotiaana, shaattana.
Joo mullakin takana yksi ja pitkään taistelin vastaan, mutta musta on tullut aika nössö. Yli 10 vuotta ollaan oltu yhdessä.Paljon onnea! Itse sitä mieltä että kerta riitti, mutta minulla tuohon ikään vielä 9v aikaa niin ehtii mieli muuttua useampaan kertaan.
No toivottavasti et koe, että päätös ei ollut vapaaehtoinen. Ihan riippumatta muista asiaan mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä, kuten "en nyt ite hirveesti perusta mutku toinen haluaa". Loppujen lopuksi se liitto ei muuta muuta kuin juridisia asioita.Joo mullakin takana yksi ja pitkään taistelin vastaan, mutta musta on tullut aika nössö. Yli 10 vuotta ollaan oltu yhdessä.
En oikein itse innostunut kertomaan "vanhoja" nykyiselle puolisolle. Ei hän niillä tiedoilla mitään tee. Saattavat osoittauta virheeksi jossain tilanteissa. Puoliso on hölötellyt enempi omiaan. En minä niistä hirveästi perusta, eikä niistä kummosta saagaa aikaiseksi saa. Saattaahan se olla, että totuus on toisenlainenkin.Mulla on nyt elämäni ihan ensimmäinen vakava seurustelusuhde käynnissä. Tapailtu ollaan reilu puoli vuotta, seurusteltu siihen päälle reilut kolme kuukautta. Hyvin mutkattomasti ja kivuttomasti sujunut tähän mennessä, mutta nyt on alkanut pikku ahdistus nostamaan päätään.
Elikkäs meillä on ilmeisen erilaiset ajatukset siitä kuinka paljon asioita itsestään kertoo. Ymmärrän täysin, että mitään ei tarvitse kertoa ellei halua, mutta on alkanut tuntumaan siltä että itse olen ollut todella avoin omasta menneisyydestäni ja entisistä säädöistäni ja vastaan mielelläni jos kumppani kyselee, mutta hän ei itse juuri halua omista taustoistaan puhua. Sen verran tiedän, että ilmeisen traumaattinen tausta hänellä mitä tulee lapsuuteen sekä entisiin seurustelusuhteisiin. Tämä on johtanut siihen, että välillä olen ehkä kysellyt hieman liikaa ja epähuomiossa painanut jotain väärää nappia, joka on tuottanut kumppanille suunnattomasti ahdistusta. En tietenkään missään nimessä halua olla se, joka näitä ahdistuksia hänelle aiheuttaa, päinvastoin. Mutta tuntuu että mun täytyy olla aika varpaillaan etten vaan vahingossa sano tai ota puheeksi jotain joka hänessä aiheuttaa tämän reaktion. Ja koska olen aikamoinen hölösuu ja melkein sairaalloisen utelias, niin tämä on tuottanut vähän hankaluuksia. Tuntuu, etten uskalla enää oikein kysellä mitään vähänkään henkilökohtaisempaa.
Onko muilla ollut samoja juttuja? Tyydynkö siihen, etten toistaiseksi tunne tyttöystävääni yhtä hyvin kuin hän tuntee minut, vai pitäisikö jotenkin heinovaraisesti kertoa näistä fiiliksistä? En todellakaan halua että hän minun vuokseni repii jotain vanhoja traumoja auki, mutta uskon että ymmärtäisin häntä paremmin ja täten myös pystyisin olemaan hänelle tueksi paremmin kuin nyt koen pystyväni, mikäli tietäisin hänet paremmin.
Tuota ihmettelin kertomuksessa itsekin. En kyllä tiedä minkä ikäinen henkilö on kyseessä, mutta kyllä tässä viittä vaille viisikymppisenä tulee kerrottua hyvin avoimesti kaikki ja myös näköjään kuultua kaikki vaikka toisaalta voisin ilman joitain tietoja ollakin. Toisaalta en olisi ihastunut jos ei kertoisi avoimesti kaikesta.@Mustanaamio
Ehkä ei tiedolla mitään tee mutta miksi et ole rehellinen siitä, mitä kerrot? Pelkäätkö, että "unelmavävystatus" häviää, etkä kelpaisikaan kaikkinesi, juuri sellaisena kuin olet? Jos et ole rehellinen (eikä kaikkea tarvitse kertoakaan, jos asialla ei suurempaa merkitystä), niin jossain vaiheessa se puree sinua perseeseen, tavalla tai toisella.
No osittain on myös nämä juridiset asiat mukana, mutta kyllä meillä syvä rakkaus on säilynyt kuitenkin.No toivottavasti et koe, että päätös ei ollut vapaaehtoinen. Ihan riippumatta muista asiaan mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä, kuten "en nyt ite hirveesti perusta mutku toinen haluaa". Loppujen lopuksi se liitto ei muuta muuta kuin juridisia asioita.
En ole mennyt mokailemaan liikaa. Juuri matkalla mun porukoille, nainen käynyt siellä jo kahdesti näytillä. Minun pikkuveljeä ei ole nähnyt vielä, näkee nyt hänetkin.Nyt semmoinen tunne, että tästä saattaa jopa tulla jotakin, ellen itse ala mokailemaan. No, asia vasta kovin alussa, mutta kuitenkin. Aika kertoo.
En oikein itse innostunut kertomaan "vanhoja" nykyiselle puolisolle. Ei hän niillä tiedoilla mitään tee. Saattavat osoittauta virheeksi jossain tilanteissa. Puoliso on hölötellyt enempi omiaan. En minä niistä hirveästi perusta, eikä niistä kummosta saagaa aikaiseksi saa. Saattaahan se olla, että totuus on toisenlainenkin.
Merkittävin syy miksi lipasta ei kannata avata on se että tapahtumia ei oikein haluaisi muistella ja niiden tuoma kuva kyseenalaistaisi nykyisen unelma vävyn statuksen. Hiomaton timantti onkin vanha kunnon törkykikkeli.
"Tapausten lukumäärän" olen valehdellut enemmän kuin reilusti alakanttiin, jonka takia ei ikään kuin ole mitään kerrottavaa. Joskus ollut kylmä rinki perseessä, kun kyläilyssä ovat ystävät ruvenneet muistelemaan liikaa vanhoja, ja tarina alkaa ohjautumaan johonkin mistä olen maininnut vain jotain hassua ja taustalla onkin jotain mitä ei soisi lausuttavan.