Siitähän tuo lehtijutussa kertoili, eli kielikokeet sun muut oli tehtynä ja passi tulossa. Sitten Kari Heikkilä kutsui Magnitogorskiin valmentamaan, joten hakemus keskeytyi kun muutti pois maasta.
Siltä reissulta palatessa kuulemma unohtunut jatkaa prosessia, mutta joskus vielä hoidetaan homma kuntoon. No, nyt tulee lisää lykkäystä kun lähti uudestaan Venäjälle valmentamaan. Tietysti voi olla, että siellä kuiskuttelevat korvaan ettei kannatakaan.
Barkov sr. ei ole mitenkään tyypilliseltä venäläiseltä nationalistilta vaikuttanut, kun on Suomen maajoukkuetta omien sanojensa mukaan kannattanut arvokisoissa, ja piti poikansa mieluummin Suomessa vaikka Moskovan Dynamo houkutteli kun fysiikkaa on parempi kehittää Suomessa. Pitkään asunut Suomessa, vaimolta ja lapsilta se Suomen kansalaisuus löytyy, eikä ole kuulemma aikoihin pitänyt yhteyksiä vanhoihin Novosibirskin kavereihin, vaan suomalaiset kuten Pomo Ojanen, Ville Nieminen ym. on niitä kavereita nyt.
Mutta haastattelussa Putinin tai Venäjän hyökkäyssodan tuomitseminen selvin sanoin ei kuitenkaan onnistunut, eikä tilanne estänyt Venäjälle töihin låhtemistä, joten tietysti se jättää kysymyksen, onko suomalaistuminen kuitenkaan vaikuttanut näkemyksiin venäläisestä hallintotavasta ja voimapolitiikasta niin paljon kuin toivoisi.
Poika-Barkoviin tätä epäilystä lienee kuitenkin kohtuutonta ulottaa näillä tiedoilla, sillä hänhän on kasvanut ihan Suomessa ja suomalaisessa kaveriporukassa. Ja käsittääkseni ihan Venäjällä kasvaneilla venäläisilläkin on havaittavissa sukupolvien välillä kuilu sen suhteen, miten hyvin Venäjän valtion propaganda uskotaan.