Tämä on ihmiskunnan klassikkonäytelmä. Niin kuviteltiin Napoleonin sotien jälkeen, 1900-luvun taitteessa ja taas maailmansotien välissä että nyt on Eurooppa valmis ja ei ole mitään syytä käydä sotia. Toisen maailmansodan jälkeen oltiin ihan varmoja että no nyt oli tarpeeksi sairas meininki, nyt loppui. Ja sitten mennään taas jonkun ajan päästä kuitenkin.
Venäjä käy totaalista sotaa tällä kampanjallaan Ukrainan infraa vastaan. Kaikki voimavarat ovat molemmin puolin käytössä ja erilaisia murtamiskeinoja yritetään, mikä nyt vaan parhaiten tuntuisi toimivan. Venäjän sota on tragedia johon unissakäveltiin samalla tavalla kuin aina ennenkin. Tosi harvassa olivat poliitikot jotka ihan oikeasti ajattelivat että näinkin voi käydä. Kaasuputkia vaan meren pohjaan, ei Venäjällä voi olla mitään intressiä käydä sotaa Euroopassa kun niille on tärkeää talous ja on sotilasliittoja ja edistystä ja kaikkea. Tämä sama kuvio tullaan tekemään tämän jälkeenkin taas aikanaan, vuoden, kymmenen vuoden tai sadan vuoden päästä. Jotenkin se aina siinä nopeassa kehityksessä unohtuu että ihminen on silti se sama kuin tuhat vuotta aiemminkin. Valta kiehtoo ja kun tietynlaiset attribuutit omaava johtaja on sopivan suuressa asemassa niin ei sillä ole mitään merkitystä että mitä käy jollekin BKT:lle jos nyt aletaan hankkimaan palstatilaa historiankirjoista.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Eurooppa elää ennennäkemättömän pitkää rauhan aikaa, jos ex-itäblokki ts. kansojen vankilan uhrit jätetään laskuista. Jopa ne muistaen, vankilasta vapautuneiden se osuus joka onnistui nopeimmin länsi-integraatiossa on käytännössä vapaa sodan uhasta. Sotilasliittoutuminen siis toimii niiden osalta, jotka ovat siinä liitossa. Tässä maksetaan hintaa oikeastaan siitä että Euroopan laidalle jätettiin vielä yksi ihmishengistä piittaamaton despotia toisen maailmansodan jälkeen, vaikka etenkin USA:n sotilasjohdolla oli halu ja suunnitelmat käydä denatsifioimassa myös Moskova. Toki täysin ymmärrettävää ettei länsimaissa ollut isompaa halua lähteä puskemaan "liittolaisen" höyryjyrää vastaan vaikka todennäköisesti amerikkalaisarviot helpohkosta voitosta pitivätkin paikkaansa.
Luonnollisesti Euroopan pitkä rauhan aika on aiheuttanut myös virheitä ja niiden myötä uhkaa turvallisuudelle. Willy Brandtin lanseeraama ostpolitik, eli liennytys kauppasiteillä, on osoittautunut epäonnistuneeksi, joskin todella tuottoisaksi pääosin Euroopalle, missä puoli-ilmaisen neukkuenergian tuoma talouskasvun lisä on eittämätön fakta. Lisäksi on ymmärrettävää että 70-luvun energiakriisissä haluttiin hajauttaa energiatuontia kun ilmeni että arabimaat pystyvät halutessaan aiheuttamaan globaalin taloustaantuman. Jostain syystä itäistä epävaltiota ei haluttu nähdä todellisessa valossa, vaikka kaikki merkit osoittivat pinnan alla muhivan sama syöpä mikä naapurista on yrittänyt levitä tuhoamaan lähialueitaan ennenkin, eli se syvälle psyykeeseen iskostettu isovenäläinen imperialismi, toki aina jollain uudella mausteella. Eurooppa meni tuossa itsepetoksellisuudessaan jopa niin pitkälle, että käytännössä suoritti yksipuolista aseistariisuntaa. Suomessakin pohdittiin ihan tosissaan vaihtoehtoisia skenaarioita puolustusvoimien tulevista tehtävistä, kun eihän armeijaa tarvita. Että jonkunlaista yleistä kriisinhallintaa onnettomuustilanteissa ja öljyntorjuntaa vaikka opetettaisiin. Tärkeitä asioita luonnollisesti, mutta toissijaisia nimenomaan puolustusvoimille, jolla ei ole kuin yksi tehtävä ja yksi toimija mitä vastaan joutuisi tehtäväänsä suorittamaan.
Sivistysmaailman onni oli tämän itäpaskareinkarnaation pakonomainen varastelu, joka oli tuhonnut maan asevoimat sisältäpäin. Vähemmän ahneella taustavireellä varustettuna jämäneukkuimperiumilla saattaisi olla jopa faktinen sotilaallinen ylivoima Eurooppaan nähden. Tuolla kaikesta arvokkaasta kupatulla rupujengillä eivät sitten pärjääkään edes länsikalusteiselle Ukrainalle taistelukentällä, vaikka siviilien murhaaminen onnistuukin. Pitää toivoa että lännessä otettaisiin nyt vihdoin ne opit mitä on otettavissa ja luotettaisiin siihen että jos itäpaska jopa omatoimisesti ilmoittaa että heidän missio on Euraasian alistaminen alleen, niin sitten uskotaan että näin se on ja että kyseessä on täten melko automaattisesti muun Euraasian näkökulmasta vihamielinen toimija jolle ei kannata antaa siimaa. Eiköhän tämä muisteta ainakin seuraavat vuosikymmenet, joiden aikana Eurooppa on energiaomavarainen, eikä siten koukussa naapurin fossiilisiin.
www.is.fi
