Syksyn tullen meissä kaikissa asuu kaipuu kesään ja lämpöön. Ja jokainen meistä löytää sisäisen Kaliforniansa. Nämä saattoivat olla jo täällä, mutta eivät osuneet silmään.
Siispä klassisten Kalifornia-kappaleiden suomalaiset versiot:
California Dreaming, eli Tapani Kansa ja Kalajoen Hiekat:
Lyriikka on hieno. Oma suosikkini on seuraava: "Kalajoen hiekat - voi kuin onnistuis, mietti hiekall' röökit suis' Pete, Fritz ja Luis"
...
Sitten toinen:
Hotel California, eli Seppo Närhi ja Koivu ja Tähti:
Tässäkin on psykedeelinen lyriikka:
"Läpi tuulen ja tuiskun, yö hiuksissain, nään suun sumuruiskun, tietä mitatessain".
...
Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin... piti nämäkin taas nähdä ja kuulla (vähän alkua)...
Kyllähän "Stefanus Populus" laulaa osaa, ei siinä, mutta tuo lyriikka on jotain aivan kauheaa eikä tätä nuoruuteni yhtä suosikkia haluaisi kuulla turmeltavan.
Ainoa versio, jonka hyväksyn
The Mamas & the Papas -yhtyeen alkuperäisen lisäksi on
Sian (Sia, kaunis laulaja, ei siis sika, kaunis eläin) versio, jossa itse asiassa on enemmän "munaa" kuin alkuperäisessä.
Ja sitten... Voi vittujen vittu!!! Yksi elämäni rock-yhtyeistä ja kappaleista... <nyyh>
Jos sä lähdet versioimaan yhtä rock-musiikin ikonia, varmista, että sulla on siihen enemmän kuin riittävä lauluääni, kunnon bändi kitaristeineen, vaikka nyt Don Felder ja Joe Walsh ens'alkuun ja lyriikat tehty pieteetillä alkuperäistä ajatusta noudatellen, psykedelia sallittu, mutta ei mitään banaalia paskaa...
Tässä Närhen versiossa... ei saatanan saatana... Voi
@Sistis, mitä taas teit!!! <nyyh>