Pelityylistä valittaminen on kyllä iänikuista hommaa. Ymmärrän tosin vuosituhannen alussa olleen kahvaratyylin, joka oli paikoitellen likaista ymmärtääkseni. Mutta Kärppien pelityyli on kaukana tylsästä tai likaisesta, eikä se todellakaan ole yksitoikkoista, kutenkin jotkin mölisijät yrittävät uskotella itselleen. Pudotuspelejä ei ole edes aloitettu, joten kyllä pelityylistä valittaminen on silkkaa provokaatiota.
Aina kun Kärpillä menee hyvin, keksitään valittamisen aihetta. Kuitenkin toivoisin vihaajien keksivän myös uusia asioita, sillä alkaa pahasti kulumaan nämä nykyiset.
Ainoa asia mitä en näytöltä jaksaisi katsoa, on maalin takaa lähtö. Se kamera aina keskittyy maalin takana seisovaan pelaajaan. Jos kamera seuraisi niitä syöttöjä kalastelevia pelaajia, sekin ongelma katoaisi. Jos seuraa paikan päältä, myös silloin ongelma katoaa.
Itsekin tästä taannoin kirjoitin tuon Nordiksella nähdyn ryöstön jälkeen, että en ymmärrä täysin tai oikeastaan ollenkaan tätä "kitinää" Marjamäen peluuttamasta pelistä. Lauri Marjamäki palkattiin Oulun Kärppien peräsimeen tuomaan urheillullista menestystä ja johdattamaan joukkue voittoon. Nyt Marjamäki katsoo, että tämä valittu nykyinen linja on paras mahdollinen linja, jolla voidaan voitosta taistella ja näin meillä on paras sauma voittaa. Ei Marjamäekä palkattu Kärppiin viihdyttämään, jotain Korsossa asuvaa Jormaa tai kyselemään, että tykkääköhän Tohmajärvellä asuva Juha-Pekka siitä, miten kärpät pelaa? Kyse on huippu-urheilusta ja menestymisestä, liki kaikin (urheilullisin) keinoin.
Monen pitäisi kenties laitaa ne valmentajan lasit päähän ja pyrkiä katsomaan asiaa, miten valmentaja katsoo. Lauri Marjamäki katsoo ja pohtii, että, miten voimme voittaa ja miten saadaa peli siihen formuun, että on mahdollista voittaa. Joku Jatkoajan nimimerkki X varmaan pohtii hieman eri asioita, eri näkökulmista, ainakin viesteistä päätellen...
Esitän tähän viestiini saman kysymyksen: Kait huippu-urheilussa saa voittaa yrittää ja löytää parhaat keinot (omasta mielestä) siihen voittamiseen? Ainakin voiton ja menstyksen tavoittelun pitäisi olla se pyrkimys, huippu-urheilusta kun puhutaan. Harmi, kun eivät Virkkunen ja Aho tajunneet soittaa näille Jatkoajan keskustelupalstojen hanhinaamoille ja kysyneet, että minkälaisen pelin parissa juuri te "viihdytte". Kait tuo käsite "viihtyminenkin" on subjektiivinen ja määriteltävissä oleva käsite.
Onhan se huvittavaa kuunnella, kuinka Kärppien pelitapaa arvostellaan rajusti, mutta esimerkiksi Leijonien olympiakultaa oli kaikki kollektiivisesti juhlimassa, vaikka samalla perusperiaatteilla sekin tuli. Fakta on se, että pudotuspeleissä merkitsee ainoastaan voitot, ei pelitapa. Luottavainen on mieli Marjamäkeä ja Kärppäjoukkuetta kohtaan. Hyvä tästä tulee.
Tässä ollaan asian ytimessä. Nostin itsekin tämän esimerkin taannoin esille, että eipä näyttänyt ketään harmittavan se, että Leijonat Jalosen johdolla nappasi olympiakultaa vielä nihilistisemmällä Meidän pelin puolustuspeli -versiolla, jossa vastustajalle ei annettu mitään, siis ei yhtään mitään. Missä kriitikot, kun peli oli mukamas niin tylsää epäjääkiekkoa ja oksettavaa katseltavaa sekä ties mitä? Noh, varmaan vieläkin pulikoimassa ympäripäissään jossain paikallisessa suihkulähteessä. Kaikki kereäntyivät ihan onnessaa juhlimaan ja viihtyivät ja jännittivät takuuvarmasti pelien ääressä, kun Jalonen johdatti Suomen kultaan "nihilistisellä Meidän pelillä".
Tämä vain todistaa sen, että ei kannattajia (saatikaan jotain satunnaiskatsojia) oikeasti kiinnosta, että millä tyylillä se voitto nyt tulee ja pohdin, että riittääkkö jollain satunnaiskatsojilla edes kyky analysoida ja määritellä, että mikä nyt on hyvää ja viihdyttävää peliä tai mikä huonoa. Nuo satunnaiskatsojat käyvät peleissä todennäköisesti hyvin suurella todennäköisyydellä ensisijaisesti mm. hyvän tunnelman, kaverien ja sosiaalisen häppeningin takia. Ja veikkaan, että viihdytään. Tuskin siellä ollaan ruutuvihkojen kanssa ja lasketaan viivelähtöjä, träppejä yms.. Taisi noissa kevään 2014 ja 2015 finaaleissa olla tuvat aikalailla täynnä, vaikka vastakkain olivatkin kaksi todellista "epäjääkiekkoa" pelannutta joukkuetta Kärpät ja Tappara, ja kitinä (etenkin eräiden urheilutoimittajien osalta) oli äärimmäisen suurta. Miksiköhän jengi löysi halleihin? Kumma juttu...
Veikkaanpa myös, että suurin osa näintäkin vastustajan joukkueen marmattajista löytäisivät ihan pomminvarmasti hallille, jos oma joukkue menestyisi, vaikka pelitapa olis kuolettavitna prosenttikiekkoa, mitä on kuunaan nähty. Eiköhän siellä oltaisi ensimmäisten joukoissa hakkaamassa Ticketmasterissa F5:sta ja hankkimassa lippuja. Osa ei osaa niitä pelitapoja analysoida akselilla "viihdyttävä-ei viihdyttävä" (tai ei kiinnosta juuri se urheilu ja jääkiekko, vaan käydään halleilla muiden syiden takia) ja toista osaa ei kiinnosta, että millä tavalla se voitto tulee, vaikka kovasti nyt kitistäänkin, että kun on niin kamalaa.
Jos ei miellytä ja tuntuu siltä, että vapaa-aika tuhlaantuu "epäjääkiekon" parissa, niin kannattaa varmaan odottaa, että sirkus tulee kaupunkiin, niin ehkä siellä viihtyy paremmin. Eiköhän juuri sille sinun paikallesi löydy kuitenkin joku toinen katsoja, joka on valmis sen lipun hinnan maksamaan ja jännittämään paikan päällä, että miten käy ja eteneekö joukkue jatkoon. Nämäkin on muuten niitä makuasioita: joku viihtyy sirkuksessa, joku muu ei. Joku kolmas tykkää käydä ihan muuten vaan jääkiekkopeleissä tunnelman takia ja joku nauttia jääkiekon monipuolisesta taktisesta annista ja tästä 'tylsästä' jääkiekkoshakista.
Mielestäni monen tulisi tarkastella näitä asioita, kuten valmentaja tarkastelee. Toki nyt ollaan keskustelupalstalla ja näitä asioita tarkastellaan, kuten fanit tarkastelevat. Marjamäki tekee sen mitä pitää, että joukkue menestyy. Lauri Marjamäki on valmentaja ja hän haluaa voittaa, tietenkin. Ehkäpä tämän asian ymmärtäminen auttaa hieman pureskelemaan sitä valtavaa palaa, mitä moni nyt ei tunnu pystyvän nielemään, että Marjamäen Kärpät pelaa juuri noin ja pelaa voitosta.
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee!
Edit. Ja pitää, jopa sanoa, että ainakin itselleni on jopa helpompaa keskittyä niihin pelitaktiikoihin ja pelin nyansseihin, nimenomaan kotisohvalta käsin, kun näkee koko kentän ja voi rauhassa pohdiskella ja katsella peliä. Kun menee paikan päälle, niin siellä on niin paljon muuta tunnelmaa ja "fiilisteltävää", että se pelin analysointi (kesken pelin) jää eri tavalla pois ja nauttii vain enemmän siitä pelistä ja juuri mainitusta sosiaalsiesta tunnelmasta. Piti nostaa tämä esille, kun monesti puheissa tämä kääntyy toisinpäin, että ihan niin kuin siellä hallissa kaiken musiikin, älämölän ja ihmismassojen seassa oltaisiin kovin fokusoituneita siihen itse peliin, vaan nautitaat enemmän tunnelmasta ja annetaan ns. mennä!
Täytyy olla kyllä äärimmäisen kovan keskittymiskyvyn omaava (myös aika pirun pohdiskelevan tylsä) kaveri, jos esim. maalin tullessa joukkueen fanipääty räjähtää huutoon ja tuulettamaan ja itse tuijottaa syvästi ja hartaasti kenttää sekä pohtii juuri nähtyjä pelisiirtoja. Kyllä siinä huomio kiinnitty eri tavalla muihin juttuihin, kun kotishovalla ja tämän takia en usko, että moni siellä paikan päällä niin paljon pohtii, että onko tämän nyt näkemäni hyvää vaiko huonoa peliä.