Naurava Kulkuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Saas nähdä, onko tässä taas yksi turha ketju. Luulen aiheen kiinnostavan monia ja se varmasti herättää paljon keskustelua, mutta taipuuko aihepiiri palstan keskusteluksi vaatisiko se pidenmää ja kenties kosteaa palaveria?
Ainakin itseäni aihe kiinnostaa ja tulen ilolla seuaamaan, mihin organisaatio käytännössä etenee. Nimittäin tuosta aiheesta on hyvin pitkälti kiinni se, että saadaanko me jäälle lähes joka kausi laadukas lätkäjoukkue, joka pystyy ainakin yrittämään voittamista joka päivä. Epätietoisuus ja hetkessä eläminen niin valmennuksen kuin pelaajien suhteen on puuhastelevaa arpapeliä.
Mikä Ässien organisaation tilanne on ollut viime vuosina? Mitä hyvää? Mitä huonoa? Mitä täytyisi parantaa?
Kuinka ihan konkreettisesti pystytään toteuttamaan pitkäjänteistä suunnitelmaa? Mitä se vaatii?
Esim. valmennuksen osalta itselläni ei kyllä ole selvää visiota, mikä olisi paras tapa toteuttaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Mitä vaihtoehtoja tuossa on?
Yksi ja sama valmennus tyyliin vuosikymmenen ajan? Tuossa täytyisi ainakin olla iso vaihtuvuus pelaajissa, sillä valtaosa ei jaksa kuunnella samoja juttuja muutamaa vuotta pitempään. Noh, itse en ainakaan lähtökohtaisesti ole sen kannalla, että valmennus säilyisi koko ajan samana.
Pyritään nostamaan Liigajoukkueelle uusi päävalmentaja junnuista aina tietyn ikäluokan mukana? Eli vähän niin kuin kenties Ilveksellä???, että Kiven apuna on kaksi valmentajaa, jotka on valmentanut nykyisiä Liiga -pelaajia junnuina ja jommasta kummasta kaiketi Kiven aikakauden jälkeen leivotaan pääkoutsi. Tämä on ehkä se paras vaihtoehto minun silmääni... Toki sitten mitään automaationostoja ei voi tehdä, eli jos osaaminen ei vakuuta, niin sitten ei todellakaan nosteta Liiga valmentajaksi... Ja itseasiassa...mielestäni noita junnuvalmentajia pitäisi arvioida aika kriittisesti ja vapauttaa heidät ajoissa tehtävistään jos osaaminen ja intohimo eivät vakuuta.
Entä sitten pelaajien suhteen? Sanoisin, että tähänkin haluaisin selkeästi raamit ja eri etapit, joihin pelaajat pyrkisivät... Olisi hyvä jos urapolku olisi pelaajalle valmiiksi "selvä". Ja vaikka olisikin niin hienoa nähdä niitä seuraikoneja ja pitkäaikaisia edustajia, jotka on niin katoava luonnonvara tänä päivänä... Niin kyllähän pitkäjänteinen strategia tarkoittaa osaltaan myös pelaajista luopumista, jotta uudet pelaajat saavat mahdollisuutensa... Eikä pelaajasta luopimista tarvitse ajatella potkuina tai minään ikävänä asiana, vaan sen voi nähdä myös osana urapolkua ja yhtenä etappina pelaajan kehitystä, että käy hakemassa oppia ulkomailta tai toisesta Liiga organisaatiosta... Ja ainahan sitä voi tulla takaisin parempana ja kokeneempana pelaajana...
Noh, tässä nyt nopeesti vähän avausta tähän aiheeseen... toivottavasti ketju kerää edes jokusen viestin.
Ainakin itseäni aihe kiinnostaa ja tulen ilolla seuaamaan, mihin organisaatio käytännössä etenee. Nimittäin tuosta aiheesta on hyvin pitkälti kiinni se, että saadaanko me jäälle lähes joka kausi laadukas lätkäjoukkue, joka pystyy ainakin yrittämään voittamista joka päivä. Epätietoisuus ja hetkessä eläminen niin valmennuksen kuin pelaajien suhteen on puuhastelevaa arpapeliä.
Mikä Ässien organisaation tilanne on ollut viime vuosina? Mitä hyvää? Mitä huonoa? Mitä täytyisi parantaa?
Kuinka ihan konkreettisesti pystytään toteuttamaan pitkäjänteistä suunnitelmaa? Mitä se vaatii?
Esim. valmennuksen osalta itselläni ei kyllä ole selvää visiota, mikä olisi paras tapa toteuttaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Mitä vaihtoehtoja tuossa on?
Yksi ja sama valmennus tyyliin vuosikymmenen ajan? Tuossa täytyisi ainakin olla iso vaihtuvuus pelaajissa, sillä valtaosa ei jaksa kuunnella samoja juttuja muutamaa vuotta pitempään. Noh, itse en ainakaan lähtökohtaisesti ole sen kannalla, että valmennus säilyisi koko ajan samana.
Pyritään nostamaan Liigajoukkueelle uusi päävalmentaja junnuista aina tietyn ikäluokan mukana? Eli vähän niin kuin kenties Ilveksellä???, että Kiven apuna on kaksi valmentajaa, jotka on valmentanut nykyisiä Liiga -pelaajia junnuina ja jommasta kummasta kaiketi Kiven aikakauden jälkeen leivotaan pääkoutsi. Tämä on ehkä se paras vaihtoehto minun silmääni... Toki sitten mitään automaationostoja ei voi tehdä, eli jos osaaminen ei vakuuta, niin sitten ei todellakaan nosteta Liiga valmentajaksi... Ja itseasiassa...mielestäni noita junnuvalmentajia pitäisi arvioida aika kriittisesti ja vapauttaa heidät ajoissa tehtävistään jos osaaminen ja intohimo eivät vakuuta.
Entä sitten pelaajien suhteen? Sanoisin, että tähänkin haluaisin selkeästi raamit ja eri etapit, joihin pelaajat pyrkisivät... Olisi hyvä jos urapolku olisi pelaajalle valmiiksi "selvä". Ja vaikka olisikin niin hienoa nähdä niitä seuraikoneja ja pitkäaikaisia edustajia, jotka on niin katoava luonnonvara tänä päivänä... Niin kyllähän pitkäjänteinen strategia tarkoittaa osaltaan myös pelaajista luopumista, jotta uudet pelaajat saavat mahdollisuutensa... Eikä pelaajasta luopimista tarvitse ajatella potkuina tai minään ikävänä asiana, vaan sen voi nähdä myös osana urapolkua ja yhtenä etappina pelaajan kehitystä, että käy hakemassa oppia ulkomailta tai toisesta Liiga organisaatiosta... Ja ainahan sitä voi tulla takaisin parempana ja kokeneempana pelaajana...
Noh, tässä nyt nopeesti vähän avausta tähän aiheeseen... toivottavasti ketju kerää edes jokusen viestin.