Yksi tärkeimpiä juttuja fanikulttuurin laajentamisessa, ylläpitämisessä ja kehittämisessä on se, ettei faniporukkaa koeta liian sisäpiirijutuksi.
Koskee ihan kaikkia sarjatasoja, ihan kaikkia lajeja.
Suomalaisethan on tunnetusti (tai ainakin oletetusti) arkoja ja ujoja, vähäpuheisia ja hitaasti syttyviä.
Moni saattaa halleilla tsiigailla faniporukan toimintaa ja arasti hivuttautua vähän lähemmäksi,
yhtyä aristellen, kuin ääntään kokeillen, kannustushuutoihin, taputuksiin ja tarpeen tullen buuauksiin.
Vähän sillei ujosti ja sivuille vilkuillen. Onks tää ihan ok? Vai onks tää noloa? Tai tuppaudunko jotenkin?
Kannattaa siis olla avoimen ystävällisiä kaikille tyypeille halleilla,
jutella muidenkin kuin ns oman porukan kanssa, kierrellä ja tutustua/ tutustuttaa,
pyytää mukaan, kertoa toiminnasta.
Matsit on faniporukoille paitsi sitä kannustusta, niin myös uusien fanien rekrytointia.
Etkot ennen ja jatkot matsin jälkeen ovat hyviä ideoita ja tilaisuuksia tutustua uusiin faneihin.
Samoin vierasmatkat.
Tiedottaminen näistä tärkeässä asemassa.
Tarvitaan muutamakin aktiviinen ja sitoutunut henkilö pyörittämään etkoja, jatkoja, matkoja ja muuta.
Mutta voin kokemuksesta kertoa, että fanittaminen ja kaikki siihen liittyvä on antoisaa.
Jos hallilta löytyy ne 5-10 ääntä pitävää fania rumpuineen, tai ilman rumpuja, niin mukaan vaan.
Yhteinen juttu yhdistää ja luo hyviä suhteita.
Jos Jokereihin mennään, niin fanipohja tuntuu suht laajalta Mestistä ajatellen,
aktiviiselta ja asiansa osaavalta, mutta lisää porukkaa tarvitaan.
Liian moni nukahti, häipyi mustien vuosien aikana.
Itse olin aktiivisempi silloin 70/80-luvuilla, sitten tuli ne ruuhkavuodet,
työkiireet/ runsas matkustaminen ja nyt alkaa painaa ikä.
Mutta mukana mahdollisuuksien mukaan.