Pelipäivä on aina juhlapäivä. Vaikka sitä tulee toisinaan mietittyä kun seura rämpii että nyt otetaan pieni tauko Kerhosta, niin ei siihen pysty. Matsi katsotaan tv:stä ja kymmenisen kertaa kauden aikana hallilla, kuten olen joskus sanonut, Kerho on minulle enemmän kuin pelkkä jääkiekkojoukkue. Se on elämäntapa, suuri osa identiteettiä. Kerho on tarjonnut minulle elämäni suurimpia hetkiä, tunteita, iloa, pettymystä, euforiaa, jopa surua. Silti kun kiekko putoaa jäähän, sitä tulee sama tunne ja jännitys kun ensimmäisissä peleissä 5 vuotiaana isän kanssa. Maalin tullessa, Kerhon voittaessa, tunne on aivan mahtava, tiukan pelin jälkeen jopa euforinen. Häviön jälkeisen tunteen tietää kaikki, se on tullut liiankin tutuksi viimevuosina. Tiedän, että en tule ikinä jättämään HPK:ta, seura on niin rakas, että pallologo on tatuoituna käsivarteeni, siinä se kulkee kanssani loppuun asti. Aina HPK!