Go Gunners!
Pitkästä aikaa pääsin katsomaan peliä screenin ääreen. Tosin ilman selostusta, muttei se menoa haitannut.
Ensimmäinen puoliaika meni aikalailla blues-merkeissä. Djoroun oma maali kruunasi kaiken.
Seuraavaan puoliaikaan vaihdoin pubia, ja se tuntui auttavan. Tai ehkäpä enemminkin Wengerin puoliaikaluento. Wengerhän tuli toiselle puoliajalle tavallistakin tuimempi ilme kasvoillaan, ei mies ihan tyytyväiseltä näyttänyt.
Ja Arsenal olikin toisella puoliajalla ihan erilailla pelissä mukana. Van Persien eka maali -no jos se kelpaa tuomareille- kelpaa se vallan hyvin minullekin.
Toinen maali oli myös mahtava näytös RvP:n taidoista. Tähän asti olin hieman epäilevällä kannalla kaavaillusta RvP:n kalliista jatkosopimuksesta, mutta nyt kaikki epäilys haihtui savuna ilmaan.
Myös Song pelasi mielestäni hyvin. Tuntui, että miehen pelipaikka oli selkeämmin keskikentän ja puolustuksen välissä. Hän pääsi varmistamaan hyvin muiden toimintaa, yllättävää kyllä.
Denilson oli sen sijaan sama vanha itsensä. Kyllähän keskikenttä niitä loukkaantuneita laitureita huutaa.
Tai siis olihan Nasri jo mukana, vaan oli vasemmalla aika näkymätön. Liekö sitten syynä vielä toipuminen tai vain pelipaikka. Mielellään olisin miehen nähnyt oikealla ja Walcottin vasemmalla laidalla. Mutta Walcottin loukaantumisessa taidettiin puhua kuukausista, vai muistanko nyt väärin?
Mutta niin, mahtava voitto. Nyt voitot sekä manuresta, että Chel$ista. Kunhan tosiaan jatkossa pubijengit voitettaisiin myös.
Tähän loppuun pakko laittaa linkki vasta löytämäni Arsenal Away Boyzien biisiin Youtbessa:
(We Love You) Arsene Wenger . Samaa voi sanoa myös toisen puoliajan Arsenalista.