Jaa'a... 44 ja puoli vuotta siihen meni, mutta nyt loppui nuoruus ja keski-ikä alkoi muutenkin kuin numeroiden valossa. Fysiikan lait tulivat vastaan.
Ihottumaa minulla on ollut koko pieni ikäni. Atopiaa vauvaiästä alkaen. Ihottuma paheni tässä muutama vuosi sitten, mutta kun olin tuohon tavallaan tottunut, niin en mennyt lääkäriin, vaikka olisi ehkä ollut syytä. Nyt tässä on monenlaisia lieviä nivel- ja jännevamnoja ilmaantunut, joten aika nopeasti tein itselleni diagnoosin, jonka lääkäri sitten tällä viikolla vahvisti. Nivelpsoriasis, ja ilmeisesti sangen ärhäkkä sellainen, kun nämä oireet ovat edenneet viime aikoina melko nopeasti.
Nyt on sitten varsin tymäkät lääkevoiteet saatu. Ja ibuprofeenikuuri. Samalla odotellaan kutsua reumalääkärin tutkimuksiin. Hyvin todennäköisesti tästä tulee lopuksi ikää reumalääkitys, ja jossain vaiheessa voi päästä biologisten lääkkeiden käyttäjäksikin.
Sinänsä tämä ei suuresti järkyttänyt, kun tiesin jo ennakkoon diagnoosin. Ystäväpiirissä on proriaatikkoja, joten tauti ja sen hoidot ovat myös melko tuttuja sitä kautta. Lääkärin mukaan lääkkeet ovat tänä päivänä niin hyviä, että niistä varmasti löytyy sopiva, ja ennuste on erinomainen.
Enemmän ehkä stressaa ja mietityttää tähän tästä eteenpäin liittyvä lääkärissä ja tutkimuksissa ramppaaminen. Kun on niin pitkään ollut terve, eikä noista ole käytännön kokemusta, niin kyllähän se pohdituttaa. Mutta ajatellaan positiivisesti, että kyllä nuo melko nopeasti tutuiksi tulevat. Nuo mitä todennäköisimmin käyttöön tulevat lääkkeet tulevat myös olemaan varsin rajuja, joten sivuvaikutuksia voi tulla. Mutta sopiva löytyy kyllä jossain kohtaa.
Varmasti jotain rajoituksia tulee elämään, mutta kun ikää on jo tämän verran, niin niitä tulisi hitaasti ja varmasti joka tapauksessa. Elämäntavat ovat sinänsä jo nyt kohtuullisen terveelliset, mutta nyt viimeistään täytyy viilata niitä vielä pari pykälää terveellisempään suuntaan. Onneksi ylipainoa ei ole ja hyötyliikuntaa on tullut jatkuvasti harrastettua, joten sinänsä lähtökohdat ovat hyvät. Alkoholin käyttö on pitkään ollut "kohtuudella ja laadukasta" -linjan mukaista, mutta sitä joutunee viilaamaan nyt "vielä kohtuullisemmin ja vielä laadukkaampaa"-linjan suuntaan.
Kaipa tämän kanssa oppii elämään. Pakkohan se oikeastaan on.
Edit: Kysyin lääkäriltä, että olisinko selvinnyt vähemmällä, jos olisin tullut aiemmin tutkimuksiin, mutta epäili että en. Tuolloin olisi kokeiltu todennäköisesti kevyempää hoitoa, mutta hyvin todennäköisesti tauti olisi kuitenkin lopulta kehittynyt tähän suuntaan.