FF7 Rebirth tuli itsekin pelattua loppuun viimein. Ennen nillitystä haluan korostaa, että tykkäsin tosi paljon. Ehkä eniten Final Fantasya ikinä, niin hyvässä kuin myös pahassa. Jos sarja on jossain kohti maistunut, niin voi suositella vilpittömästi.
...silti. On olemassa "rule of three". Googlaamalla löytyy aiheesta lisää, mutta vaikka alun perin termiä on käytetty kirjallisuuden yhteydessä, se pätee myös videopeleihin. Mario hyppää bossin päähän kolme kertaa. Pitää löytää kolme juttua että pääsee jatkamaan eteenpäin. Jne jne, tämä on kirjoittamaton sääntö, mutta sitä noudatetaan yllättävän uskollisesti jos kiinnittää aiheeseen huomiota.
Tämä peli näyttää tuolle säännölle keskisormea, kunhan on ensin tunkenut sormen takaluukkuun. Kaikkea on vain niin paljon. Ja kun se sivusisältö ei sinänsä ole edes hirveän huonoa - pelimekaniikoilta kenties tuttua tauhkaa, mutta paljastuu paljon lorea mikä tuo pääjuoneen paljon enemmän maustetta. Ei siis täysin valinnaista sisältöä.
Lopputaistelu on jotenkin kulminoituma tästä. En edes jaksanut laskea monta vaihetta siinä oli, mutta niitä riitti. Samaan aikaan vielä soundtrack (joka on aivan jumalainen) alleviivaa asiaa, ei jäänyt epäselväksi ketä vastaan tässä tapellaan. Jotenkin samaan aikaan sekä eeppisen hienoa että puuduttavaa.
Joten toivon että viimeiseen (?) osaan laitetaan vähän jarruja päälle. Vähempikin riittäisi. Silti aivan mahtava peli, ja pitihän sitä aloittaa uusi läpipeluu hetimiten, kiertää ne jutut mitä ei tullut ensimmäisellä kerralla käytyä läpi. Kun aloittaa pelin uusiksi läpipeluun pohjilta, niin kaikilla chocobo rancheilla on pukukoppi, jossa voi pukea hahmoille haluamansa vetineet. Eli Tifa ja Aerith voi olla uimapuvuissa kaiken aikaa. Tämä ei sikäli tuo lisäarvoa pelille, paitsi tuohan se.