Onneksi on Venäjän suhteen rehellisiäkin vasemmistolaisia. Kuten SDP:n puheenjohtaja ja pääministeri Sanna Marin:
"Suomen jäsenyys Natossa lähentää suhdetta Viroon. Suomen olisi pitänyt kuunnella Viroa ja muita Baltian maita tarkemmin Venäjän suhteen. Haluan rehellisesti myöntää, että olisimme voineet kuunnella tarkemmin ystäviämme Baltiassa pitkin matkaa viime vuosikymmeninä, kun yhteisestä turvallisuudestamme ja Venäjästä on ollut kyse".
Se että ymmärtää historiaa oikein, on kunnioitettavaa. Marin pystyy, osa vassareista ei pysty.
Marin on oikeassa, mutta tämä lausunto ei liity oikeastaan mitenkään Sihvosen kirjoitukseen.
Olennaista Sihvosen kirjoituksessa on boldattu osa:
Kyllä moinen sota ja sen aiheuttama nyrjähdys Euroopan kokonaishahmossa oli ja on sittenkin ennalta aavistamattomien ja tuntemattomien voimien järjestämä yhteensattuma. Ainakin siinä määrin, ettei meidän täällä Suomessa tule keskenemme joutua tukkanuottaan. Meidän tulisi pysyä yhtenäisinä.
Osa ihmisistä haluaa nyt korostaa omaa erinomaisuuttaan ja päteä tässä hetkessä. Olen vaihtanut Nato kantani noin kymmenen vuotta sitten ja tiedostanut Venäjän vaarallisuuden. En kuitenkaan uskonut, että Venäjä lähtisi suoraan, laajaan valloitussotaan eurooppalaiseen maahan. Jäätyneet kriisit, vihreät miehet ja muu savuverhon levittäminen sopii paremmin Venäjän tyyliin. Veikkaisin, että suurin osa suomalaisista on ajatellut samalla tavalla.