Äärikonservatiiviset ihanteet - joita Tate mm. edustaa - vetävät puoleensa kuin kärpäspaperi syrjäytymisvaarassa tai syrjäytyneitä nuoria miehiä.
Tähän sopii myös äärikonservatiivinen islam. Islamia ei vaan kategorisoida äärikonservatiiviseksi, mutta ei se asiaa muuta. Tietysti asia riippuu siitä, kuinka kirjaimellisesti uskovaiset uskoaan harjoittavat. Syrjäytymisvaarassa olevia tai syrjäytyneitä nuoria uskonnon äärilaita tuntuu vetävän. Syy on oikeastaan sama: elämän tarkoituksettomuuden korvaaminen jollakin, josta löytyy tarkoitus.
Moninaisuuden ymmärrykseen tulisi panostaa, kaikin puolin. Tämä ei kuitenkaan päde ääripäihin. Yhteiskunnan perustan muodostavat yhteiset arvot. Näistä arvoista ei voida tinkiä. Ääriajattelun, olipa sitten kyseessä mikä tahansa ismi, ymmärtäminen, saati hyväksyminen, on silkkaa tyhmyyttä. Sellainen nakertaa yhteiskuntamme perustuksia.
Kun YLE:stä puhutaan, niin sanoisin yhtenä syynä ymmärryksen vähenemiseen (konsensuksen heikkenemiseen) olevan ei niinkään se, mistä on uutisoitu, vaan se, mistä on jätetty uutisoimatta. Ei siitä nyt kovin kauaa ole, kun maahanmuuttajien tekemiä rikoksia vähäteltiin ja jätettiin uutisoimatta "yksittäistapaus" argumentoinnilla. Voima ja vastavoima: kun tällaiset teot piiloteltiin maton alle, niin mitä ihmettä median toimittajat luulivat saavuttavansa? Itsesensuuri, millä tahansa motiivilla, toimi juuri niin huonosti kuin oli arvattavissa. Tietenkin tästä "yksittäistapaus" argumentoinnista tuli niin yleinen vitsi, ettei sitä ole enää muutamaan vuoteen kuullut.
Sananvapauteen kuuluu myös tiedon vastaanottamisen vapaus. Se usein unohtuu sananvapauteen kuuluvasta keskustelusta. Tiedon vastaanottamisen vapaus kuuluu yhteiskuntamme peruskiviin. Tässä YLE on tehnyt erheen. Erhe korostuu nettimaailmassa, jossa tietoa, oikeaa ja väärää, liikkuu reaaliajassa enemmän kuin koskaan. Jos YLE koetaan epäluotettavaksi, ja ainakin tältä itsesensuurin osalta ainakin osin oikein, niin seuraus on vääjäämätön: YLE:n arvostus tietolähteenä laskee. Vastaavasti samaan aikaan muiden, epämääräisienkin, tietolähteiden arvostus nousee. Ongelmaa pahentaa se, että medialukutaito on lukijoilla toisinaan hukassa. Jos YLE ei jostain asiasta uutisoi, (ja se koetaan vääräksi), ei se kuitenkaan tee asiasta uutisoinutta tahoa mitenkään vääjäämättömästi luotettavaksi lähteeksi. Voi olla, että
yksittäistapauksessa (sic!) jokin vaihtoehtokanava on tuottanut luotettavan uutisen asiasta, jonka YLE on jättänyt uutisoimatta. On kuitenkin aivan toinen asia pitää tätä vaihtoehtokanavaa ylipäänsä luotettavana lähteenä muissakin asioissa.
Ymmärrän kyllä toimittajien motiiveja, uutisoinnin on pelätty lisäävän rasismia ja siihen liittyviä lieveilmiöitä. Onko tilanne nyt sitten ollenkaan parempi, kun osa kansasta kyseenalaistaa YLE:n luotettavana tietolähteenä? Ei. Pelko uutisoinnin mahdollisista seurauksista ei ole hyvä lähtökohta journalisteille. Rohkeus on hyvän journalistin voima.
Sama juttu koskee myös Helsingin Sanomia. Silloin kun sitä tilasin, oli Hesarin ulkomaan uutisten lähteinä pääasiallisesti The Guardian ja sen ohella pari muuta lehteä. Ihmettelin, etteivätkö Hesarin toimittajat huomaa ollenkaan kuinka suodattunutta heidän "alkuperäislähdetiedot" ovat, jos lähteitä on pääasiallisesti vain pari. Jo se, että lähteinä käytetään vain muutamaa lehteä, estää toimittajia itseään syventymästä asioihin moninaisesti. Sellainen perehtymättömyys on ensin laiskan ja sitten huonoksi muuttuvan toimittajan merkki.
Moninaisuuden ymmärtämisessä ja moninaisen tiedon jakamisessa (tiedon laittamisessa oikeaan kontekstiin jne.) olennaista on se, että toimittajat käyttävät monipuolisesti lähteitä. Kaikelle ei tarvitse antaa mediatilaa jatkossakaan, ja tasapuolisuusharhan vääristymää tulee tietenkin välttää.