Vapaiden pelaajien markkinat ovat hiljentyneet ja nyt on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan eri joukkueiden valitsemia strategioita/voimasuhteita omassa joukkueen rakennuksessa. Luokittelin joukkueita eri kategorioihin, pitkälti viime kauden sujumisen ja kesän hankintojen perusteella. ”Tankkaus” joukkueet eivät tavoittele pudotuspelejä, vaan keskittyvät ensisijaisesti nuorten pelaajien kehittämiseen tai korkeaan draft sijoitukseen. ”Toiveikkaat” joukkueet tavoittelevat pudotuspelejä ja kaiken mennessä nappiin voivat sinne myös päästä. Mikäli pudotuspelit karkaavat, niin nämä joukkueet pyrkivät kuitenkin myymään tulevia UFA-pelaajia ja nousemaan draftissa.
”Taistelee playoff paikasta” joukkueet näkisin jo tavoittelevan mahdollisimman hyvää kautta. Mestaruuteen asti heillä ei tule riittämään, mutta pudotuspeleihin pääsy on heille täysin realistinen tavoite. ”Contender” joukkueet taistelevat kaiken mennessä nappiin jopa mestaruudesta. Näille joukkueille pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi valtaisan suuri pettymys. ”Mestarisuosikit” ovat viime vuoden konferenssifinalistit, jotka eivät ole juurikaan heikentyneet ja näyttävät myös tällä hetkellä ensi kaudelle todennäköisimmiltä mestarikanditaateilta.
Tankkaus: San Jose, Anaheim, Calgary, Chicago, Columbus.
Toiveikas: Seattle, St. Louis, Minnesota, Philadelphia, Pittsburgh, Montreal, Ottawa, Buffalo.
Taistelee playoff paikasta: Los Angeles, Winnipeg, Utah, Washington, Islanders, Detroit.
Contender: Colorado, Nashville, Vancouver, Vegas, New Jersey, Carolina, Toronto, Boston, Tampa bay.
Mestarisuosikit: Edmonton, Dallas, Rangers, Florida.
Nashvillen valitsema UFA-strategia on herättänyt paljon keskustelua ja ainakin allekirjoittanut syttyy heidän tekemille liikkeille. Itse näkisin, että nykyisillä draft säännöillä tankkaus ei ole automaattinen reitti menestykseen. Oliko vuosi 2013, kun lotteryn voittaminen tuli mahdolliseksi kaikille pudotuspelien ulkopuolelle jääneille joukkueille. Mielestäni tämä on ollut merkittävä muutos ja pikku hiljaa myös eri joukkueiden gm:t näyttävät suosivan ennemmin nopeaa ”retoolia”, kuin ”rebuildia”.
Ainakin Jatkoajassa monen joukkueen fanit itkevät keskinkertaisuuteen jäämisestä, mutta kyllä ainakin itse toivoisin, että seuraamani joukkue tavoittelisi menestymistä aina kuin mahdollista. Myös sillä riskillä, että varausvuoro jäisi aina sinne 10-20 väliin. Palkkakatto on mahdollistanut joukkueen rakentamista myös retoolin kautta hyvillä treideillä ja järkevien UFA-sopimuksien avulla, kuten esimerkiksi Vegas, Rangers, Nashville, Islanders, Winnipeg ja Los Angeles ovat osoittaneet.
Näkisin, että menestykseen tähtäävä organisaatio on aina houkuttelevampi vaihtoehto myös UFA-pelaajille. Lisäksi menestyksen avulla seurojen on mahdollista saada myös pelaajia ilman ylihinnan maksamista, oli kyse sitten jatkosopimuksista tai UFA-hankinnoista. Sanoisin, että menestyksen tavoittelussa täydellistä rebuildia tärkeämpää on sen sijaan retoolin oikea-aikaisuus. Niin kauan kun joukkueessa on oman pelipaikan top 10 pelaajia, niin joukkueen on mahdollista menestyä. Seura voi tavoitella pudotuspelejä samaan aikaan, kun se rakentaa joukkuetta uudestaan kohti ”contender” asemaa. Tarvittaessa tämä vaatii vain trade deadlinella pelaajien myymistä sekä paremman draft sijoituksen tavoittelua tätä kautta. Voit voittaa draft arvonnassa korkean varausvuoron myös sieltä bottom 10 sijoitukselta, ilman koko joukkueen räjäyttämistä.
Väitän, että täydelliseen rebuildiin ryhtminen ei takaa Stanley cupin voittoa yhtään sen varmemmin, kuin oikea-aikainen retool. Sen sijaan pahimmillaan siinä rebuildissa rämmitään se 10 vuotta ja tämän jälkeen rakennetaan voittamisen kulttuuria toiset 10 vuotta. Tämänkin jälkeen kausi voi mennä pilalle tähtipelaajan loukkaantumiseen tai ”tulevalle mestarille” häviämiseen pudotuspeleissä, vaikka olisitkin yksi ennakkosuosikeista. Retoolissa hyvällä sopimusrakenteella saatat siinä ajassa saada pari top 10 varausta, muutaman 1. round exitin, sekä useamman pitkän cuprunin ja hyvällä tuurilla jopa sen Stanley cupin.
Itse gm:na en haluaisi ajaa omaa seuraani pitkään rebuildiin, vaan pyrkisin pitämään joukkueen mahdollisimman kilpailukykyisenä myös niinä kausina, kun oma joukkue ei lukeudu contendereihin. Kyllä se Stanley cupin voittaminen vaatii pitkäjänteistä ja laadukasta työtä koko organisaatiolta, eikä parit ykkösvaraukset (tai edes top5 varaukset) ole automaattinen oikotie nykypäivänä menestymiseen.
