Laitan tässä linkin blogikirjoitukseen, joka on paljon paremmin kirjoitettu ja asiantuntevampi kuin minun raapustukseni:
Fireside Friday, October 30, 2020 Kirjoitus on lokakuun lopulta, eikä suoraan käsittele tätä tilannetta, missä ollaan. Sen sijaan aiheena on se, miten demokratia lakkaa, ja muuttuu oligarkiaksi tai tyranniaksi. Nykyhistoria ei vielä tunne esimerkkejä, mutta antiikin Kreikassa niitä on pilvin pimein. Niin paljon, että kreikkalaiset oppivat tunnistamaan, milloin tilanne alkaa heiketä.
He kutsuivat tätä ilmiötä nimellä
stasis. Juurena on seisomista tarkoittava sana, ja se tarkoitti seisomista yhdessä. Nimenomaan se tarkoitti seisomista erillään joistain toisista, ja roomalaiset kutsuivat sitä faktionalismiksi, mikä on ehkä helpommin ymmärrettävä sana. "Puolueet" yhteiskunnassa kasvoivat yhä enemmän erilleen ja kompromissit ja sopiminen muuttuivat yhä vaikeammaksi, lopulta mahdottomaksi. Esimerkiksi vielä Rooman tasavallan alkuaikoina patriisien ja plebeijien kiista oli muovaava osa kehitystä, ja tämä tapahtui kompromissien kautta. Mutta osin erot kasvoivat liian suuriksi, ja toisaalta senaattorisääty oli haluton joustamaan, kun maata alkoi valloitusten myötä olla enemmän. 100-luvulle tultaessa eaa. uudistusvaatimukset johtivat poliittisiin murhiin (Gracchukset), ja pian oltiinkin jo avoimessa sisällissodassa.
Tämä kehitys nähtiin tuhoisana. Tässä Thukydideen näkemys Bret Devereaux'n (linkki yllä) kuvaamana (lihavointi Devereaux'n itsensä):
Thucydides presents a quite moving passage describing the destructiveness of stasis which stresses that – again and again, because this cycle repeated itself in many poleis, being a common feature of systems of self-government – efforts by one faction within a polis community to ‘win’ the conflict merely led to the decay of moderation and the laws; there were no victors in stasis, only survivors. The continued stasis was so destructive that ‘winning’ merely left the badly weakened polis easy prey for the malign influence of outside powers. It turns out the point at which you “get tired of winning” is roughly the point that your domestic stasis makes the polity so weak that you exchange domestic electoral opponents for puppet foreign governments.
Eli yhden osapuolen yritykset voittaa konflikti johtavat laillisuuden rappeutumiseen. Kukaan ei ole voittaja, on vain selviytyjiä. Mutta toisin kuin Thukydides ajatteli,
stasis ei ollut lopullista, oli olemassa tie ulos. 403 eaa. Ateena palautti demokraattisen hallinnon ns. 30 tyrannin jälkeen. Keino (tämä edelleen yllämainitusta blogista) oli kompromissit ja valtion uudelleenmäärittely inkusiivisesti, vain pahimmille "tyranneille" kostettiin, heidän koko puolueensa yksinkertaisesti kirjoitettiin ulos historiasta. Toisin sanoen, mitä Trumpille tapahtuukin tämän jälkeen, on tärkeää, että demokraatit pyrkivät tekemään yhteistyötä republikaanien kanssa. Muuten demokraatit maksavat siitä hinnan heti, kun republikaanit seuraavan kerran voittavat. Eikä ainoastaan demokraatit, vaan koko yhteiskunta.
eu.northjersey.com
