Vallankaappaus (edes itse-kaappaus, eli vallankahvassa jatkaminen vaalit hävittyään) on tuossa maassa periaatteessa hyvin vaikeaa. On perustuslaki virkakausien rajoituksineen ja vallanjakoineen, on riippumattomat tuomioistuimet ja korkeasti koulutetut tuomarit, ja noita instituutioita myös arvostetaan ja vaalitaan maassa hartaudella. Lisäksi armeijalla on perinteenä, että politiikkaan ei sekaannuta, mikä eliminoi potentiaalisen kaappaajan ehkäpä parhaan taktiikan (marssittaa armeija pääkaupunkiin ja julistautua itsevaltiaaksi).
Jossain Afrikan maassa, sanotaan nyt vaikka Ugandassa, temppu olisi paljon helpompi toteuttaa ja Trump olisi vilauksessa elinikäinen presidentti. Tai minkä tittelin nyt haluaisikaan. Trump on ominaisuuksiltaan täydellinen Afrikkalainen diktaattori.
Mutta kyllä hän kovaa Amerikassakin yritti. Nimenomaan kaappauksen yritys oli/on homman nimi. Se että yritys ei ollut aivan lähellä onnistua, ja että siihen liittyi naurettavuuksia (Giuliani parkkiksella ym.) ei tarkoita, etteikö yritys ollut pohjimmiltaan ihan haudanvakava.
Trump haki kaikessa tekemisessään (ja onnistuen) oman puolueensa ydinkannattajien vankkumatonta suosiota, välittämättä siitä että menettää liikkuvia äänestäjiä. Kun puolueen base palvoo maata presidentin alla, ei puolue-eliitti voi sekään muuta kuin pokkuroida. Kannattajansa Trump vieraannutti todellisuudesta syöttämällä jatkuvaa pajunköyttä twitterissä. Ja mediaa vastaan pauhaamalla hän varmisti, ettei kukaan kuuntele vieraita komentoja, vaan katsoo kiltisti Foxia tai (vielä parempi) OAN:ia.
Näin ollen oli varmaa, että jos Trump sattuu häviämään vaalit, niin hän vain kertoo ettei oikeasti hävinnyt vaan vaalit on varastettu. Ja Trumpin väki uskoo sen varmasti, jolloin myös republikaaninen puolue on pakotettu heittämään koko painonsa vaalituloksen muuttamisen taakse. Tämän kaiken Trump kertoi täysin avoimesti etukäteen. Jos häviän vaalit, on tapahtunut petos.
Trumpin masterplaniin kuului tietysti myös hänelle lojaalien toimijoiden nimittäminen tärkeisiin virkoihin. Oman hallintonsa väkeä hän vaihtoi reippaalla otteella, kunnes löytyi ne kaikista uskollisimmat. Tuomareiksi hän nimitti sopivaa konservatiivista väkeä, joiden uskoi olevan hänelle kiitollisuuden vuoksi lojaaleja (tässä tuli ehkä se suurin virhearvio). Republikaanista puoluetta hän puhdisti minkä voi, hänen kannaltaan valitettavasti taisi vain aika loppua kesken, ja sieltä puolelta tuli myös isoja pettymyksiä. Jotkut republikaanit eivät vielä olleetkaan QAnonisteja, ja menivät vahvistamaan Bidenin valitsijamiehet.
Viimeisenä silauksena oli väkivallan uhka, jolla vähintään saisi pullikoivat poliitikot ruotuun ja antamaan hänelle tarvittavan määrän valitsijoiden ääniä. Trump tiesi että hänen kannattajissaan on joitakin pahoja tyyppejä, ja kaikilla on valtava määrä aseita. Hän piti huolen, että pysyy Proud Boysien ja muiden väkivaltaan taipuvaisten ryhmien suosiossa, koska heitä voidaan vielä tarvita. Miten nämä ryhmät saa toimimaan juuri haluttuna hetkenä, halutussa paikassa ja halutulla tavalla, sanomatta kuitenkaan sitä ääneen, on tietenkin Trumpin erikoisalaa.
Ja vihjailutaidoistaan hän on jopa hyvin ylpeä (hän kehui haastattelussa, miten asiantuntijat ovat tutkineet sana sanalta hänen ennen mellakkaa pitämänsä puheen, eikä siitä löytynyt mitään väärää).
Epäilemättä nämä vihjailutaidot olivat hyödyksi myös kun varmistettiin, että joukko pääsee sisään eikä juutu poliisien kanssa kahinoimaan portailla, tai eksy Capitol-rakennuksen käytävillä. Poliiseja oli paikalla alimiehitys ja he välttelivät konflikteja huomattavalla tarmolla. Sisään tulijoita oli myös briiffattu etukäteen mistä ikkunoista kannattaa pyrkiä sisään ja missä päin rakennusta poliitikkojen huoneet sijaitsevat.
Kaikki tuo oli tietysti turhaa näytelmää (tragediaa, koska ihmisiä kuoli), sillä käsittääkseni tuossa tilaisuudessa ei olisi kuitenkaan voitu enää kääntää vaalitulosta Trumpin voitoksi. Tosin Trump näytti uskovan, että vielä kerkiää, eihän hän muuten olisi Penceä painostanut puheessaan.
Trumpin paras mahdollisuus vallankaappaukseen meni kuitenkin jo aiemmin. Lyhyesti sanoen osavaltiotason republikaanien olisi pitänyt olla puhtaaksiviljeltyä Qanonistia täynnänsä, ja nämä olisivat ilmoittaneet että hylkäsimme noiden isojen kaupunkien äänet vilpin takia, joten hupsistakeikkaa Biden ei voittanutkaan tätä osavaltiota, vaan Trump voitti. Demokraatit olisivat tietysti vieneet jutut oikeuteen, mutta olisivat törmänneet siellä Trumpin Qanon-tuomareihin. Ja näin Trump olisi saanut jatkokauden "laillisesti". Demokraatit olisivat voineet viedä protestinsa kaduille, mutta törmänneet siellä Trumpin vapaaehtoisiin järjestysjoukkoihin, joilla olisi paremmat aseet ja kovemmat nyrkit. Trump saisi nuo joukot kaduille vilauksessa yhdellä lauseella, jossa ei edes ole "mitään väärää" asiantuntijoiden sitä analysoidessa.
Tuolla lailla Amerikan Yhdysvalloissakin voisi vallan kaapata, ja Trumpilla oli ihan hyvä yritys. Hänellä ei vain ollut tarpeeksi aikaa saada uskollisia Qanonistejaan kaikkiin tarvittaviin tuomarinvirkoihin ja osavaltioiden vaaliviranomaisiksi.
Sarvipäinen shamaani Capitolilla toki oli autuaan tietämätön kaikesta tästä. Hän tiesi vain että Donny laittaa hulinaksi.
