Yhdysvallat jääkiekossa

  • 1 709
  • 12

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojat, Corey Perry
Saa nähdä miten tällainen ketju kesähelteillä jaksaa kiinnostaa mutta oksennetaan nyt pihalle kuitenkin. Viime yön jälkeen tämä taas tuli mieleeni.

Viime yönä "yllättäen" Tsekki pudotti Yhdysvaltain nuoret puolivälierävaiheessa. Se oli ainut puolivälierävaiheen "yllätys" joskaan yllätyksenä ei voi pitää sitä että se sattui juurikin Yhdysvalloille. Kanada taasen ei antanut taaskaan minkään pikkumaan yllättää itseään. Nuorissahan Yhdysvallat menestyy suht. hyvin, jokunen vuosi sitten oli varsinainen "powerhouse" varsinkin noissa U-18-kisoissa eikä paljoa huonommin ole mennyt myöskään U-20:ssa. Toki sillä on vähän Suomen tavoin ollut sellainen kulta tai katastrofi-mentaliteetti. Himmeitä mitaleita ei nyt ihan hirveästi ole. Mutta kun noita pohjois-amerikan joukkueita vertaa, on Yhdysvallat aina se todennäköisempi floppaaja.

Miehissä taasen onkin se todellinen mysteeri. Olympiakullat vuosina 1960 ja 1980. Ja ellei tuota 1960-voittoa lasketa niin viimeisin maailmanmestaruus löytyy siltä ajalta kun Al Capone vasta aloitteli vangin uraansa Alcatrazissa ja Bonnie ja Clyde porsastelivat vielä amerikan maanteillä. Viimeisin suuri voitto World Cup -96 muutama sukupolvi sitten. MM-kisoissa ei ikinä edes finaaliin, välillä tulee pronssia mutta viimeistään välierissä matka tyssää joka ikinen kerta. Silti Yhdysvaltoja pidetään vähintään toiseksi parhaana kiekkomaana ja rankataan lähes poikkeuksetta aina Suomen edelle. Voi melko rehellisesti sanoa että miehissä Yhdysvallat on suoraan sanottuna aika paska. Olkoonkin että olivat kahdessa parhaiden turnauksen finaalissa -02 ja -10, on se menestys noissa parhaiden karkeloissa muuten ollut melko huonoa. Siinä missä Kanada meni vaivatta finaaliin ja voitto Sotsissa, Yhdysvallat ei tähän enää kyennyt ja otti perseraiskauksen pronssiottelussa Suomelta. Sitten tuo 2016 World Cup, siinä missä Kanada jälleen kerran vei koko paskan, Yhdysvallat oli Suomen kanssa turnauksen surkeimpia joukkueita. Samahan oli myös World Cupissa -04. Siinä missä Kanada jatkoi sitä mihin Salt Lake Cityssä jäi, Yhdysvallat kaatui Suomelle välierässä.

Mietteitä tähän? Miksi niinkin arvostettu jääkiekkomaa kuin Yhdysvallat, ei menesty miehissä? Ja miksi se on sekä miehissä että nuorissa aina se todennäköisempi floppi(ainakin jos tuohon pahimpaan kilpakumppaniin Kanadaan vertaa)? Jääkiekko ei ole Yhdysvalloissa lähelläkään ykköslaji, mutta materiaali ja sen laajuus on jotain mihin jaksetaan kuitenkin aina vedota kun jenkkejä esim. Suomen edelle rankataan. Silti Suomi pesee mennen tullen, puhumattakaan Kanadasta. Voisi jopa sanoa että jos yhdysvallat tulee pudotuspelissä vastaan, on olo ainakin itsellä usein hyvinkin luottavainen.

Nyt kun me saatiin toiseksi viimeisenä jääkiekon suurmaana pelaaja Triple Gold Clubiin, voi ihan aiheellisesti kysyä, milloin sinne saadaan ensimmäinen jenkkipelaaja? Maailmanmestaruutta miehissä ei ole kellään nykyään elossa olevalla amerikkalaisella. Ainut joka pääsi lähelle oli Ken Morrow 80-luvulla, mm-kultaa vajaaksi jäi se homma. Toki tuohon aikaan ei ollut yhtään erikoista että Yhdysvallat kävi välillä mm-tasolla ottamassa vauhtia B-sarjastakin. Stanley Cup -voittoja jenkkipelaajilta luonnollisesti löytyy vaikka muille jakaa ja aika varmasti kahden viimeisen olympiaturnauksen pelaaminen europelaajilla saattoi maksaa ainakin yhden jenkkien olympiakullan.
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Juniorikiekossa USA:lla on selvä hyöty USNTDP:stä aina U18-ikäisillä. Pelaavat yhdessä, ketjukemioita on valmiina ja paljon tullut kultaakin. Mestaruuksia on 10 viimeiseen 20 vuoteen. Lisäksi 4 finaalitappiota.

U20 tasolla tämä etu tuntuu hiipuvan. Sitä näytti olevan ensimmäisissä otteluissa, vähän kuin jollain Jukka Jalosen majulla MM-kisoissa. Mutta mitä enemmän muut maat alkaa saamaan kemioita kohilleen, USA:n etu katoaa. Toki ovat voittaneet 5 U20-kultaa viimeiseen 18 vuoteen, eli noin joka neljäs vuosi. Onhan tuo ihan hyvin keskimäärin. Silti selvä pudotus U18 nähden.

Kysymykseen tulee sitten tuo yksilöiden taso. Tuottavat paljon pelaajia NHL:ään, mutta onko tuo maajoukkue sitten vähän hämäävän hyvä tuon kauden aikana yhdessäpelaamisen ansiosta. Ovatko kaikki yksilöt poikkeuksia lukuunottamatta sitten niin hyviä kuitenkaan?

Miehiin on sitten vaikea ottaa kantaa. Enemmän siellä on kyllä ylimielisyyttä ollut kaikkia turnauksia kohtaan, mitä kanadalaisilla.
 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Tätä asiaa on täällä välillä mietitty ja itsekin pohtinut. Vielä vuosi sitten, kun näytti, että NHL-pelaajat ovat olympialaisissa mukana, pidin USA:ta kovana kultakandidaattina. NHL-pelaajat jäivät sitten pois ja USA:n nippu oli aika nimetön ja turpaan tuli. Tuntuu, että viime vuosina USA on kuitenkin tuottanut paljon hyviä pelaajia eri pelipaikoille ja olisi siinäkin mielessä jännä nähdä, mihin USA:n rahkeet riittäisivät parhaiden pelaajien turnauksissa.

@Henkka kertoikin jo hyvin, miksi USA pärjää hyvin U18-tasolla ja kuinka menestystä on tullut myös U20-kisoissa. Mitä miesten MM-kisoihin tulee, niin minusta tuntuu, että parhaita jenkkejä ei kauheasti ole kiinnostanut osallistua niihin kisoihin. Tänä ja viime vuonna MM-kisoissa oli todella huonot rosterit. 2019 oli oikeastaan kova nippu kasassa ja 2018 taas keskiverto jengi. Kyllä noilla jengeille heikommat Euroopan joukkueet voittaa 90% ajasta, mutta sitten tulee joku ja lähettää lauluun. En oikein muista, että MM-kisoihin mennessä USA:ta olisi pidetty mitenkään suurimpana ennakkosuosikkina koskaan.

USA:lta kuitenkin pitäisi löytyä syvyyttä tähtipelaajissa NHL-tasolla sen verta, että luulisi useamman olevan mukana joka vuosi. Eikö sitten vain kiinnosta lähteä, kun kisat on yleensä kaukana Euroopassa vai onko kisareissut enemmänkin kaljareissuja? Eihän Pohjois-Amerikassa ihan hirveästi valmistauduta MM-kisoihin, toisin kuin Euroopassa, jossa on EHT:tä ja muita kisoja pitkin kautta. Jos tulee takki auki kisoihin harjoittelematta keskinkertaisella joukkueella, niin onko ihme, että tulee turpiin. Tuntuu siis, että vuosittaiset kisat eivät kiinnosta, mikä näkyy sekä joukkueen kokoonpanossa että valmistautumisessa.

USA on kuitenkin voittanut pronssia neljästi (2013, 2015, 2018, 2021) MM-kisoissa lyhyen ajan sisällä. Aiempi mitali oli pronssi vuodelta 2004. Voisi siis sanoa, että tilanne on parantumaan päin.
 
Viimeksi muokattu:

Vogoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, NHL
Mietteitä tähän? Miksi niinkin arvostettu jääkiekkomaa kuin Yhdysvallat, ei menesty miehissä?
Junioreissa Jenkeillä on pelitapa ja sitoutuneisuus, mutta miehiin tultaessa kaikki unohtuu. Ei ole pelitapaa, eikä sitoutuneisuutta. Kaikki kehitysohjelman opit unohtuu.
Huonosti valmennettu miesten joukkue tapaa ensi kertaa lentokentällä. Edelleen on mentaliteetti, että lähdetään Eurooppaan lomalle.
Suomenkin joukkue oli aikanaan MM-yössä neljään, mutta ei tulisi enää kuuloonkaan Jukka Jalosen aikana. Se ei johdu Jukka Jalosen auktoriteetista, vaan siitä, että Suomen joukkue on niin sitoutunut toisilleen.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Parhaat U20 ikäluokan kyvyt eivät edes pääse U20 MM-kisoihin koska ovat jo sainatut NHL-organisaatioihin ja hyvässä lykyssä jopa kohtuullisen tärkeässä roolissa joukkueissaan. Ja miesten "MM-kisat" a.ka. Skoda Cup ei kiinnosta tasan ketään USA:ssa. Joka vuosi sinne lähtee ylijäämäpelaajista kasattu joukkue, jonka asennekin on mitä sattuu. Tamikin sen jo tiesi et 10 pinnaa pois asenteesta on 50 pinnaa pois suorituksesta askissa. 18-vuotiailla on tämä Development Program, jossa ikäluokan parhaat pelaavat paljon yhdessä ja kisoihin kootaan sit valmiit ja paljon yhdessä reenanneet kentälliset. Sen jälkeen jengi hajoaa kuka mihinkin ja kisoihin (myös U20) kootaan paljon hajanaisempi joukkue, josta siis ne kirkkaimmat timantit puuttuvat.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
En tiedä, oliko naiset tarkoitus sulkea ketjun ulkopuolelle, mutta USA Hockeylla on myös naisten maajoukkuetoimintaa, kuten valveutuneimmat jääkiekon seuraajat tietävätkin hyvin.

Jenkkien naiset voittivat Kanadan nenän edestä ensimmäisen olympiakullan 1998. Sen jälkeen saivat maistaa vielä MM-kisoissa toistuvasti hopeaa pitkälle tälle vuosituhannelle asti. 2010-luvulla USA oli sitten MM-kisoissa selvästi niskan päällä ja vuosina 2008-2019 Yhdysvallat voitti maailmanmestaruuksista 8/9. Espoon kyseenalainen maailmanmestaruus 2019 oli viides peräkkäinen. Edellisenä vuonna Koreassa Kanadakin kaatui 20 vuoden tauon jälkeen olympiafinaalissa.

Koronan jälkeen Kanada näyttäisi ainakin toistaiseksi kivunneen takaisin USA:n edelle, mutta NCAA-yliopistojärjestelmä tuottaa amerikkalaisille hurjan pelaajamassan, josta kirkkaimmat timantit poimimalla pohjoisnaapuri saa jatkossakin kovaa kilpailua. Samasta järjestelmästä hyötyy kyllä jonkin verran muutkin maat.

Maajoukkuerinkiin kuuluvat pelaajat ovat saaneet myös neuvoteltua tuntuvat korvaukset, joiden ansiosta pelaajat voivat keskittyä ihan oikeasti päätoimisesti jääkiekkoon. Tavallaan naisten maajoukkuekin on ollut varsinkin viime vuodet enemmän tai vähemmän jonkinlainen "Development project". Tätä on korostanut vielä huippupelaajien boikottirintamana toimiva pelaajayhdistys-PWHPA, jonka jäsenet eivät halua pelata PHF-sarjassa. Sarja tunnettiin aiemmin nimellä NWHL. Sen sijaan boikotoijat yrittävät perustaa oman täysiammattilaissarjan.

Pelityyliltä jenkkien naisten maajoukkue on jo pitkään perustanut pelaamisen paikoitellen hyvinkin näyttävään kiekonhallintaan. Kanada nojaa enemmän perinteisempään vauhdikkaan fyysiseen ja suoraviivaisesti vastustajan maalille jyräävään pystysuunnan jääkiekkoon.
 

karvatursas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pauli Makkonen
Hyvä ketjun avaus kiinnostavasta ja osin myös mystiikkaa huokuvasta aiheesta. Yhdysvallat, tuo kansainvälisen jääkiekon nukkuva jätti.

MM-kisojen menestymättömyys juontaa pitkälti välinpitämättömyydestä kisoja kohtaan. Väite siitä, että ne tulee tänne vain ryyppäämään ei ole aivan tuulesta temmattu vaikka ylikorostettua onkin. Siinä missä suomalaisille nuo karkelot ovat merkityksellinen asia ja iso juttu pelaajille, joukkueenjohdolle ja jopa koko kansalle ei vastaavaa hurmosta saada missään muualla aikaan. Pohjois-Amerikassa ei edes yritetä saada koska siellä jääkiekko = NHL.

Kunhan parsitaan kasaan jonkunlainen joukkue millä osallistua, jotta vältetään edes karsiutuminen. Olisihan se noloa ja iso isku yhden jääkiekon suurmaan imagolle jos vuosittain huippupuitteissa Suomen ja Ruotsin sijaan ryyp... siis pelataan jossain Liettuassa Puolaa ja Kroatiaa vastaan.

Hyvällä äijäporukalla johonkin itselle toistaiseksi tuntemattomaan, jopa eksoottiseen, kauniin keväiseen Euroopan maahan juhlimaan, näkemään tuttuja sekä nähtävyyksiä ja siinä ohella pelailemaan rakasta lajia, jääkiekkoa? Miksipäs ei. Mutta tietynlaisella velttoudella ja pilke silmäkulmassa.

NHL:n runkosarja kun päättyy niin vähän kysellään josko tämä ja tämä jaksaisi mennä ja loput halukkaat luokkaretkelle jostain yliopistoista. Kovin yhtenäistä ryhmää tuntuu olevan vaikea saada kasaan. Penkin taakse tosin on usein raahautunut jopa yllättävän nimekkäitä ukkoja. Ehkä kyse imagosta tässäkin? Viimeisimpänä David Quinn. Sitä ennen mm. Jeff Blashill, Peter Laviolette... Eipä silti ole menestystä tullut.

Menestys on toissijainen asia vaikka jokainen sinne menevä pelaaja totta kai haluaa voittaa. Se yksistään ei kuitenkaan riitä kun vastassa on jääkiekon suhteen nousujohteisia, nälkäisiä ja oikeasti laadukkaita, hyvin koordinoituja joukkueita. Jenkkien joukkueelta uupuu joka kerta se viimeinen lataus. Tappomeininki. Halu voittaa se perkeleen pokaali. Vaihde, mikä mahdollistaisi menestymisen. Jatkuvasti pihalle puolivälierissä tai turpaansaanti pronssiottelussa ei ole sattumaa.

Mikään ei varsinaisesti estä USA:ta voittamasta välieräottelua saati MM-kultaa. Kirouksen murtaminen kuitenkin vaatisi silkan tuurin lisäksi ainakin sen, että reissun aikana korkit osataan pitää riittävän tiiviisti kiinni ja sen, että taustalla kaikki on viimeisen päälle kunnossa. Tavoite selkeä eli voittaminen minkä eteen joka jätkä on valmis panemaan itsensä likoon. Puhaltamisen kohde läpi turnauksen tulisi olla yhteinen hiili eikä posliini railakkaan yön jälkeisenä aamuna.

Niin kauan kuin em. asiat eivät kiinnosta niin tuloksena todennäköisesti on jotain muuta kuin kultamitali vaikka nimilista olisi millainen hyvänsä. Eiköhän ne kuitenkin vielä joku kerta voita edes vahingossa. Vaikea uskoa, että edessä olisi vielä toiset 60 vuotta ilman mestaruutta.

Mitä junnuihin tulee niin siitä olisin jenkkien kohdalla vähiten huolissani. Juniorisysteemi on ainutlaatuinen ja pirun hyvin toteutettu. Erinomainen tie junnulle kohti ammattilaisuutta. Se ei välttämättä palvele pelaajien turnauskohtaista pelaamista, mutta kehittää yksilöitä pelaajina merkittävästi. Yksi puolivälieräfarssi ei tätä juuri muuta ja menestystä sopii odottaa jatkossakin.

Ja sitten ne best-on-best-turnaukset. Näistä on vähän vaikeampi sanoa ja materiaalia (ja omakohtaista kokemusta nuoren ikäni vuoksi [älkää lyökö boomerit]) mitä pyöritellä on vähemmän. Kanada on aina ollut USA:ta edellä, joten en olisi niin pahoillani siitä, ettei jenkit ole näissä ihan liikaa kultaa huuhtoneet. Olihan tuo kuitenkin vain yhden maalin päässä Vancouverissa. Ihan hyvin olisivat myös voineet Koreasta tai Kiinasta sen napata.

Joka kerta kuitenkin erinomainen joukkue paperilla kun NHL on ollut kisoissa mukana eikä koko paskan voittaminen jokunen kerta olisi mikään suuri vääryys ollut. Näyttää tuo kieltämättä rumalta kun edellinen iso kansainvälinen mestaruus on vuodelta -96 eli viime vuosituhannen puolelta. Tähtipaidat tulee näissä pippaloissa kyllä olemaan jatkossakin kilpailukykyinen, mutta Kanadan voittaminen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa. Muidenkaan maiden kärkiosaaminen ei jenkeille kalpene, joten mistään kaksintaistelusta ei tule olemaan kyse.

Jotenkin siellä ne kansainväliset turnaukset eivät vain nauti arvostusta ja ihmisten suosiota. Uskon, että tähän vaikuttavat osin myös jenkkien suosituimmat lajit eli jefu, baseball ja koris joissa jenkit ovat tottuneet olemaan yksinvaltiaita kansainvälisen kilpailun ollessa vähäistä etenkin kahdessa ensimmäisessä. Omia urheilusarjoja ja -seuroja on kasvettu arvostamaan paljon enemmän kuin maajoukkuetta ja kaudet ovat pitkiä.

Tästä huolimatta en näe jääkiekon osalta Yhdysvalloilla olevan mitään kriisiä. Lätkällä on lajina tukeva asema siellä muiden ohella ja se riittää heille. Täällä Suomessa tulee helposti mielikuva jenkeistä ikuisina epäonnistujina kun menestys on ollut olematonta kansainvälisissä peleissä pl. junnut.

Voisi sanoa jotenkin niin, että niiden jääkiekko-osaaminen ei parhaiten pääse oikeuksiinsa turnausmuotoisissa kilpailuissa (vrt. Suomi). Jos best-on-best-turnauksia järjestettäisi useammin tai edes säännöllisesti niin se varmasti piristäisi myös jenkkien maajoukkuetekemistä, että menestystä. Pakkohan siihen olisi silloin panostaa koska fuck yeah.

Laatupelaajia siellä tuotetaan jatkuvasti isoja määriä liki samaa tahtia mitä Kanadassa ja jos vain satsaisivat enemmän turnauksiin niin mestaruuksia eri tasoilta olisi viime vuosilta voinut kertyä paljon enemmän. Leijonillakin voisi aivan hyvin olla muutama MM-kulta vähemmän ja täällä olisi monena keväänä armoton parkuminen siitä miten on epäreilua kun ne perkeleen läskit trumpistit voittavat ämmäm kultaa joka kerta kossu saatana makkaraa!!!1

Kaiken kaikkiaan varsin sekava kirjoitus, mutta menkööt.

TL;DR: niitä ei kiinnosta turnaukset (etenkään mm) eikä niihin panosteta niin paljon kuin voisi vaan nhl vie siellä kaiken mielenkiinnon mitä lätkään tulee.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Oles

karvatursas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pauli Makkonen
En tiedä, oliko naiset tarkoitus sulkea ketjun ulkopuolelle, mutta USA Hockeylla on myös naisten maajoukkuetoimintaa, kuten valveutuneimmat jääkiekon seuraajat tietävätkin hyvin.
Tuskin tässä mistään sovinismin muodosta oli kyse vaan yksinkertaisesti siitä, ettei naisurheilu kiinnosta yleisesti yhtä paljon kuin miesten vastaava. Tälläkin palstalla keskustelu pyörii suurilta osin miesten jääkiekon äärellä. Uskon, että ketjun luojalta jäi USA Hockeyn kelkkajääkiekko pitkälti samasta syystä mainitsematta.
 

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojat, Corey Perry
Tuskin tässä mistään sovinismin muodosta oli kyse vaan yksinkertaisesti siitä, ettei naisurheilu kiinnosta yleisesti yhtä paljon kuin miesten vastaava. Tälläkin palstalla keskustelu pyörii suurilta osin miesten jääkiekon äärellä. Uskon, että ketjun luojalta jäi USA Hockeyn kelkkajääkiekko pitkälti samasta syystä mainitsematta.

Juu tosiaan unohtui naiset vallan kokokaan, en juurikaan heidän edesottamuksiaan seuraa mutta jenkeillähän on siellä ollut ihan tekemisen meininki jo vuosien ajan. Ja noita rajanaapureita voi ihan oikeasti kutsua kilpakumppaneiksi koska ottavat kummatkin voittoja vuorollaan, eikä niinkuin miehissä menee että toinen kahmii voittoa lähes joka vuosi jos jostakin ikäryhmästä ja toinen käy sitten kerran vuosikymmenessä häviämässä olympiafinaalin.

Ehdottomasti voi naisten kiekon ottaa mukaan keskusteluun. Se tekee tästä aiheesta vielä kertaluokkaa hämmästyttävämmän tilanteen.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Saa nähdä miten tällainen ketju kesähelteillä jaksaa kiinnostaa mutta oksennetaan nyt pihalle kuitenkin. Viime yön jälkeen tämä taas tuli mieleeni.

Viime yönä "yllättäen" Tsekki pudotti Yhdysvaltain nuoret puolivälierävaiheessa. Se oli ainut puolivälierävaiheen "yllätys" joskaan yllätyksenä ei voi pitää sitä että se sattui juurikin Yhdysvalloille. Kanada taasen ei antanut taaskaan minkään pikkumaan yllättää itseään. Nuorissahan Yhdysvallat menestyy suht. hyvin, jokunen vuosi sitten oli varsinainen "powerhouse" varsinkin noissa U-18-kisoissa eikä paljoa huonommin ole mennyt myöskään U-20:ssa. Toki sillä on vähän Suomen tavoin ollut sellainen kulta tai katastrofi-mentaliteetti. Himmeitä mitaleita ei nyt ihan hirveästi ole. Mutta kun noita pohjois-amerikan joukkueita vertaa, on Yhdysvallat aina se todennäköisempi floppaaja.

Miehissä taasen onkin se todellinen mysteeri. Olympiakullat vuosina 1960 ja 1980. Ja ellei tuota 1960-voittoa lasketa niin viimeisin maailmanmestaruus löytyy siltä ajalta kun Al Capone vasta aloitteli vangin uraansa Alcatrazissa ja Bonnie ja Clyde porsastelivat vielä amerikan maanteillä. Viimeisin suuri voitto World Cup -96 muutama sukupolvi sitten. MM-kisoissa ei ikinä edes finaaliin, välillä tulee pronssia mutta viimeistään välierissä matka tyssää joka ikinen kerta. Silti Yhdysvaltoja pidetään vähintään toiseksi parhaana kiekkomaana ja rankataan lähes poikkeuksetta aina Suomen edelle. Voi melko rehellisesti sanoa että miehissä Yhdysvallat on suoraan sanottuna aika paska. Olkoonkin että olivat kahdessa parhaiden turnauksen finaalissa -02 ja -10, on se menestys noissa parhaiden karkeloissa muuten ollut melko huonoa. Siinä missä Kanada meni vaivatta finaaliin ja voitto Sotsissa, Yhdysvallat ei tähän enää kyennyt ja otti perseraiskauksen pronssiottelussa Suomelta. Sitten tuo 2016 World Cup, siinä missä Kanada jälleen kerran vei koko paskan, Yhdysvallat oli Suomen kanssa turnauksen surkeimpia joukkueita. Samahan oli myös World Cupissa -04. Siinä missä Kanada jatkoi sitä mihin Salt Lake Cityssä jäi, Yhdysvallat kaatui Suomelle välierässä.

Mietteitä tähän? Miksi niinkin arvostettu jääkiekkomaa kuin Yhdysvallat, ei menesty miehissä? Ja miksi se on sekä miehissä että nuorissa aina se todennäköisempi floppi(ainakin jos tuohon pahimpaan kilpakumppaniin Kanadaan vertaa)? Jääkiekko ei ole Yhdysvalloissa lähelläkään ykköslaji, mutta materiaali ja sen laajuus on jotain mihin jaksetaan kuitenkin aina vedota kun jenkkejä esim. Suomen edelle rankataan. Silti Suomi pesee mennen tullen, puhumattakaan Kanadasta. Voisi jopa sanoa että jos yhdysvallat tulee pudotuspelissä vastaan, on olo ainakin itsellä usein hyvinkin luottavainen.

Nyt kun me saatiin toiseksi viimeisenä jääkiekon suurmaana pelaaja Triple Gold Clubiin, voi ihan aiheellisesti kysyä, milloin sinne saadaan ensimmäinen jenkkipelaaja? Maailmanmestaruutta miehissä ei ole kellään nykyään elossa olevalla amerikkalaisella. Ainut joka pääsi lähelle oli Ken Morrow 80-luvulla, mm-kultaa vajaaksi jäi se homma. Toki tuohon aikaan ei ollut yhtään erikoista että Yhdysvallat kävi välillä mm-tasolla ottamassa vauhtia B-sarjastakin. Stanley Cup -voittoja jenkkipelaajilta luonnollisesti löytyy vaikka muille jakaa ja aika varmasti kahden viimeisen olympiaturnauksen pelaaminen europelaajilla saattoi maksaa ainakin yhden jenkkien olympiakullan.

Tässä täytyy vähän korjata tuota Yhdysvaltain tilannetta ratkaisuottelujen suhteen.

Finaaleista kun puhutaan eli vastaus on uusinta muutamalle muullekin nimimerkille usein todetusti viime vuosilta siihen mitä tulee Yhdysvaltoihin kun se tulee lainausmerkein:

''Väärin meni kun Yhdysvallat on pelannut kahdesti MM-finaalissa vuosina 1933 ja 1934.

Jatkoajalla tuolloin Yhdysvallat ensin Kanadan hävitessä voitti maailmanmestaruuden maalein 2-1 ja seuraavana vuonna tuli hopeaa Kanadan voittaessa Yhdysvalloille ikävästi maalein 1-2.

Muutoin tosiaan ei ole pelannut.''

Muutoin ihan hyvä aihealue mihin pitää laittaa ehkä enemmänkin juttua kun ehtii tai viitteitä kun Yhdysvaltojen menestys tai menestymättömyys jääkiekossa on kieltämättä kiehtova osiensa summa.

Muodostihan Yhdysvallat kerran Leijoniemme kanssa MM-kisojen hyvin kapean keskikastinkin ja erinäisinä vanhempina aikoina välillä heillä on ollut hyvinkin huippusuorituksia jotka sitten ihan viime metreillä ovat menneet epäonneen kaatuneiksi.

Kuten tuoreempinakin vanhempina päivinä.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Yhdysvaltojen suurimmaksi ongelmaksi näen sen, ettei pelaajilla tunnu olevan sen kummempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta keskenään. He ovat vain erinomaisia jääkiekonpelaajia, mutta yhdessätekeminen ja ylpeys USA:n pärjäämisestä on vajanaista. Sinänsä mielenkiintoinen tapaus koska jenkit ovat hyvin patrioottista ja lippuapalvovaa kansaa. Maajoukkuepeleissä monesti ratkaisee logolle pelaaminen ja USA antaa tässä etua muille todella paljon.

Kanadalla vaahteranlehti on pelaajille suurempi juttu. Osa varmasti johtuu kansallisylpeydestä ja osa siitä, että paikkoja maajoukkueeseen on niin vähän verrattuna lahjakkaaseen pelaajamäärään. Kun sinne pääsee, täytyy näyttää osaamistaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Saa nähdä miten tällainen ketju kesähelteillä jaksaa kiinnostaa mutta oksennetaan nyt pihalle kuitenkin. Viime yön jälkeen tämä taas tuli mieleeni.

Viime yönä "yllättäen" Tsekki pudotti Yhdysvaltain nuoret puolivälierävaiheessa. Se oli ainut puolivälierävaiheen "yllätys" joskaan yllätyksenä ei voi pitää sitä että se sattui juurikin Yhdysvalloille. Kanada taasen ei antanut taaskaan minkään pikkumaan yllättää itseään. Nuorissahan Yhdysvallat menestyy suht. hyvin, jokunen vuosi sitten oli varsinainen "powerhouse" varsinkin noissa U-18-kisoissa eikä paljoa huonommin ole mennyt myöskään U-20:ssa. Toki sillä on vähän Suomen tavoin ollut sellainen kulta tai katastrofi-mentaliteetti. Himmeitä mitaleita ei nyt ihan hirveästi ole. Mutta kun noita pohjois-amerikan joukkueita vertaa, on Yhdysvallat aina se todennäköisempi floppaaja.

Miehissä taasen onkin se todellinen mysteeri. Olympiakullat vuosina 1960 ja 1980. Ja ellei tuota 1960-voittoa lasketa niin viimeisin maailmanmestaruus löytyy siltä ajalta kun Al Capone vasta aloitteli vangin uraansa Alcatrazissa ja Bonnie ja Clyde porsastelivat vielä amerikan maanteillä. Viimeisin suuri voitto World Cup -96 muutama sukupolvi sitten. MM-kisoissa ei ikinä edes finaaliin, välillä tulee pronssia mutta viimeistään välierissä matka tyssää joka ikinen kerta. Silti Yhdysvaltoja pidetään vähintään toiseksi parhaana kiekkomaana ja rankataan lähes poikkeuksetta aina Suomen edelle. Voi melko rehellisesti sanoa että miehissä Yhdysvallat on suoraan sanottuna aika paska. Olkoonkin että olivat kahdessa parhaiden turnauksen finaalissa -02 ja -10, on se menestys noissa parhaiden karkeloissa muuten ollut melko huonoa. Siinä missä Kanada meni vaivatta finaaliin ja voitto Sotsissa, Yhdysvallat ei tähän enää kyennyt ja otti perseraiskauksen pronssiottelussa Suomelta. Sitten tuo 2016 World Cup, siinä missä Kanada jälleen kerran vei koko paskan, Yhdysvallat oli Suomen kanssa turnauksen surkeimpia joukkueita. Samahan oli myös World Cupissa -04. Siinä missä Kanada jatkoi sitä mihin Salt Lake Cityssä jäi, Yhdysvallat kaatui Suomelle välierässä.

Mietteitä tähän? Miksi niinkin arvostettu jääkiekkomaa kuin Yhdysvallat, ei menesty miehissä? Ja miksi se on sekä miehissä että nuorissa aina se todennäköisempi floppi(ainakin jos tuohon pahimpaan kilpakumppaniin Kanadaan vertaa)? Jääkiekko ei ole Yhdysvalloissa lähelläkään ykköslaji, mutta materiaali ja sen laajuus on jotain mihin jaksetaan kuitenkin aina vedota kun jenkkejä esim. Suomen edelle rankataan. Silti Suomi pesee mennen tullen, puhumattakaan Kanadasta. Voisi jopa sanoa että jos yhdysvallat tulee pudotuspelissä vastaan, on olo ainakin itsellä usein hyvinkin luottavainen.

Nyt kun me saatiin toiseksi viimeisenä jääkiekon suurmaana pelaaja Triple Gold Clubiin, voi ihan aiheellisesti kysyä, milloin sinne saadaan ensimmäinen jenkkipelaaja? Maailmanmestaruutta miehissä ei ole kellään nykyään elossa olevalla amerikkalaisella. Ainut joka pääsi lähelle oli Ken Morrow 80-luvulla, mm-kultaa vajaaksi jäi se homma. Toki tuohon aikaan ei ollut yhtään erikoista että Yhdysvallat kävi välillä mm-tasolla ottamassa vauhtia B-sarjastakin. Stanley Cup -voittoja jenkkipelaajilta luonnollisesti löytyy vaikka muille jakaa ja aika varmasti kahden viimeisen olympiaturnauksen pelaaminen europelaajilla saattoi maksaa ainakin yhden jenkkien olympiakullan.

Yhdysvalloilla on kuitenkin vanhemmilta ajoilta melko paljon muita hopeamitaleja, mutta muutoin itse tuo MM-kultakysymys vuodelle 1960 on helppo kun silloin se laskettiin selvemmäksi myös siihen.

Mitä vuoden 1980 tilanteeseen tulee niin se taas on kinkkisempi juttu mistä viime vuosille olen ennenkin maininnut asiasta eri nimimerkeille joten tässä jälleen lainauspuolta muilta aihealueelta, viimeksi mainiten toukokuulta kuten myös ihan loppuun muu toteamus:

'Itse se todella paljon silmiinpistävä seikka tosin oli tämä MM-kisojen sinänsä ollut järjestämättömyys vuonna 1988.

Periaatteessa järjestettiin kyllä, mutta kahdella tapaa:

Tapa numero 1: MM-kisat olivat arvoltaan täysin samat kuin Talviolympialaiset eli ne pidettiin Yhteisinä Talviolympialaisina ja MM-kisoina jolloin samalla kertaa Neuvostoliitto oli Yhteisten Talviolympialaisten ja MM-kisojen Kultamitalisti ja Maailmanmestari ja Suomi tietenkin Yhteisten Talviolympialaisten ja MM-kisojen Hopeamitalisti samalla kertaa.

Tapa numero 2: Thayer Tutt Trophy Hollannissa vastasi MM-kisoja silloin kun niitä ei aivan täysin kirjaimelleen pelattu, tässä turnauksessa pelattiin ensi kertaa kokeellisesti sitten vuoden 1954 Jääkiekon MM:n ollessa kyseessä niistä tuosta mainitusta vuodesta lähtien poissa sääntöjen takia olleet Loppuottelu ja Pronssiottelu koemielessä sääntöihin palautettuna kun tämän pohjalta ne tulivat mukaan uudelleen vuonna 1990 ja niitä ei vain jostakin kumman syystä kaikkiaan käytetty vuonna 1991 kiitos suomalaisten järjestäjien sämplyilyn.

Kuten ei vuonna 1990 Sveitsissäkään tuolloin tosin osin liian myöhäisen tulon vuoksi ja niitä alettiin pelata vuodesta 1992 lähtien ja Italian voittaessa turnauksen nk. Sinikone oli samalla kertaa myös Jääkiekon Maailmanmestari Calgaryn 1988 Yhteisten Talviolympialaisten ja MM-kisojen Virallisen Karsijan Japanin ollessa esimerkiksi toinen ja kisaisäntä Ijs-Oranjen eli Hollannin ollessa kolmas sinä vuonna kun MM-kisoja ei sellaisenaan aivan kirjaimelleen pelattu, mutta jolloin tällä turnauksella oli IIHF:n hyväksyntä tätä asemaa vastaamaan.

Melkein kaikki jääkiekon ystävät varsinkin nk. Paremmissa Maissa muun muassa juurikin Suomi mukaan niihin luettuna todennäköisesti pitää kuitenkin muun muassa vuoden 1988 Calgaryn pohjalta Neuvostoliittoa samalla kertaa mieluummin myös maailmanmestarina kuin esimerkiksi Italiaa ja itseään hopeamitalistina toisin kuin Japania.

Jääkiekon pienemmissä maissa tai keskikastin näkökanta tietenkin toisinaan varsinkin ajoittain prameilevissa pienempien kiekkomaiden vuosikerroissa ja vuosimuistelmissa on toinen ja periaatteessa niin uskomatonta ja erikoista kun se voi ollakin niin vuoden 1988 lisäksi myös vuoden 1984 ja vuoden 1980 kohdalla näin voidaan menetellä tavallaan kun tuolloin tietenkin pelattiin Thayer Tutt Trophya.

Pitkälti sen pohjalta kun IIHF ei halunnut luoda laajaa Jääkiekon Talviolympialaisten Karsintaa silloin 1970-luvun lopussa 1980-lukua ajatellen tai tuleville sukupolville muutenkaan kun se äksyili ja halusi edelleen pitää muun muassa 8 maan MM-puolen kehimiskisoja niin kovin arvokkaina.

Mikä omalla tavallaan vanhojen aikojen kokoaikaisten päätösten pohjalta jätti omat ikävät jälkensä kansainväliseen jääkiekkoon ja jonka tuomana niitä paljon toisinaan paheksuttuja tasoeroja jälkineen on korjattu näihin päiviin asti ja tullaan varmasti tietyllä tapaa korjaamaan vielä kauankin.

Tuo erikoisuus päättyi vasta sitten kun IIHF halusi suuren paineen alla sittenkin lopulta luoda laajemman Jääkiekon Talviolympialaisten Karsinnan joskin senkin aluksi rajoittaen ja vasta vuosina 1993-1995 lopultakin alettiin sitä pitää erittäin kasvavan laajamittaisena ajan mittaan ja kun vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy jäi viimeiseksi sellaiseksi.'

Siten kyllä ainakin itse näen mieluummin Yhdysvallat vuodelle 1980 mieluummin myös maailmanmestarina kuin vaikka vuoden 1980 Jugoslaviassa pelatun Tutt Thayer Trophyn voittaja Sveitsin joka muuten jäi viime hetkellä yleensäkin Lake Placidista 1980 poiskin.

Yhdysvallat menestyy/on menestynyt erittäinkin hyvin myös erinäisissä oheisturnauksissa.

Esimerkiksi vuoden 1990 Hyvän Tahdon Kisoissa kotiyleisön edessä turnausvoitto jäi hyvin pienestä kiinni.

Voittolaukauskisassa viimein meni Neuvostoliitto ohi voittoon kokonaisottelumaalein isännille murheellisin lukemin 3-4.

Finaali olikin hieno kun monet muut ottelut eivät ihan aina häikäisseet, mutta vuoden 1990 Yhdysvaltojen yleiseen MM-tasoon/kausiotteluihin nähden huippusuoritus.

Pitänee liittää hieman joskus noita Kiekkovuosien Yhdysvaltojen tilannenäkemyksiä tai niiden valittuja paloja ylipituuden välttämiseksi.

Pitkälti kenties avaamaan sitä näkemystä missä Yhdysvallat tuolloin oli jääkiekossa.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Yhdysvaltojen suurimmaksi ongelmaksi näen sen, ettei pelaajilla tunnu olevan sen kummempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta keskenään. He ovat vain erinomaisia jääkiekonpelaajia, mutta yhdessätekeminen ja ylpeys USA:n pärjäämisestä on vajanaista. Sinänsä mielenkiintoinen tapaus koska jenkit ovat hyvin patrioottista ja lippuapalvovaa kansaa. Maajoukkuepeleissä monesti ratkaisee logolle pelaaminen ja USA antaa tässä etua muille todella paljon.
Ilmiö on paljolti sama kuin brittifudiksessa. Pelaajaton ensisijaisesti Poolin, Arsenalin, ManUn tms. miehiä ja vasta toissijaisesti englantilaisia. Puhumattakaan jos piitäs edustaa jotain Britannian yhdistelmäjoukkuetta. Walesin, Ulsterin tai Skotlannin pelaajille se olisi aivan no no.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös