Juu, alempiin ketjuihin löytyy kyllä jatkumoa pitkälle tulevaisuuteen. Onhan esimerkiksi kaikkien nelossenttereiden isä ja äiti Marcus Krügerkin -90 ikäluokkaa. Ja samaa mieltä olen siitäkin, että ihan sellainen kirkkain kärki tai päivänselvä ykkössentteri Ruotsin tulevaisuuden toivoista puuttuu. Mutta Bäckströmin jatkaessa vielä monta vuotta hyvällä tasolla, on nuoriso-osastolla aikaa kehittyä. Lisäksi vaikkapa Forsberg voi ottaa ykköshyökkäjän viitan laiturin tontiltakin, siihen sitten rinnalle joku sopivasti täydentävä sentteri.
Maalivahtikysymys on myös mielenkiintoinen. Ruotsi on pitkään ollut ns. yhden maalivahdin maa kun ennen Lundqvistia oli Tommy Salo (tietysti ei voi verrata mitenkään King Henrikiin, mutta sama tilanne oli silloin). Massaa on kyllä löytynyt viime vuosina ihan mukavasti, mutta Suomen kaltaista huippumaalivahtien invaasiota NHL:ään ei ole nähty. Fasthin ja Gustavssonin kaltaiset MM-kisoissa läpi lyöneet kokeneemmat kaveritkaan eivät ole suht hyvien alkujen jälkeen pystyneet huipulle murtautumaan. Tällä kaudella ruotsalaisia veskareita on pelannut NHL:ssä yhdeksän (Suomella 7). Suurimmat odotukset ovat jo pitkään kohdistuneet Jacob Markströmiin. Lopullinen läpimurto on kuitenkin edelleen tekemättä. Markström on ollut AHL:ssä paikoitellen ylivoimainen, mutta NHL:ssä on ollut toistaiseksi vaikeaa. Florida ehti miehen kohdalla jo luovuttaa, mutta viime kevään esitykset Vancouverin farmissa Uticassa nostivat odotukset uudelleen korkealle. Aikaa toki edelleen on, 25 vuotta ei ole maalivahdille ikä eikä mikään. Tällä hetkellä edessä on Ryan Miller, jolta pitäisi peliaikaa saada ryöstettyä.
Hieman hitaasti kiiruhtaen urallaan edennyt Eddie Läck on "jo" 27-vuotias, mutta varmaankin yksi ehdokas kuninkaaksi kuninkaan paikalle. Canucksin maalivahtiruletissa oman osansa näytellyt Luongon BFF Läck siirtyi täksi kaudeksi pois valokeilasta Carolinaan. Kuten totesit Lindholmin ja Raskin kohdalla, organisaation suuntaa on aika vaikea määritellä, joten saa nähdä miten Läckin ura jatkossa kehittyy.
Sitten on Buffalon kaksikko Robin Lehner ja Linus Ullmark. 24-vuotiaaseen Lehneriin tuntuu uskovan ainakin miehen läpikotaisin tunteva Buffalon GM Tim Murray. Nykymaalivahdeille ominaisia raameja löytyy ja Lehner lienee Markströmin ohella potentiaalisin Ruotsin tämänhetkisistä NHL-vahdeista. Hänen kohdallaan on kuitenkin pakko nostaa kysymykseksi niin fyysinen kuin henkinenkin kestävyys. Lehnerin meriittilista koostuu tällä hetkellä lähinnä loukkaantumisista ja epätasaisista otteista. Epätasaisuus tietysti kumpuaa loukkaantumisista, mutta eipä tuo tämän kauden suuri näytönpaikkakaan ruusuisesti käynnistynyt kun telakka kutsui heti runkosarjan alussa. Ullmark taas on tuurannut Lehneriä ihan mukavasti pelaamaan päästyään, mutta jotenkin en näe häntä tulevana suurmaalivahtina.
Niin ikään isokokoinen (alle 190cm ruotsalaismaalivahti alkaa olla harvinaisuus) Anders Nilsson kävi hakemassa vauhtia KHL:stä ja on nyt toisella stintillä Pohjois-Amerikassa. Nilsson onkin aloittanut kauden ihan mukavasti ja, jossei nyt ole ohittanut Cam Talbotia, niin ainakin on aikalailla tasoissa tämän kanssa Oilersin maalilla. Mutta onko hänestäkään sitten Lundqvistin manttelinperijäksi? Tällä hetkellä ei siltä näytä, mutta maalivahdeista ei ikinä tiedä.
Vuoden vaihteessa Helsingissä todennäköisesti nähtävät Linus Söderström ja Felix Sandström edustavat nuorta Ruotsissa pelaavaa osastoa. Heistä joku SHL:ää/Islandersia/Flyersia seuraava osannee kertoa enemmän (kuten myös muista Euroopassa pelaavista lupauksista). Ei tuo kaksikkokaan vaan mielestäni toistaiseksi ole esittänyt mitään erityisiä otteita, jotta heistä voisi tässä vaiheessa kaavailla Ruotsille kantavia voimia parhaat vs. parhaat -turnauksiin. Kaiken kaikkiaan maalivahdit ovat kuitenkin kehityskaareltaan niin ennalta-arvaamattomia, että tarkempia vastauksia Ruotsin maalivahtikysymykseen saataneen vasta Lundqvistin vetäytyessä eläkkeelle.