Hienoa World Cupissa on se, että tarjolla on maailman parhaiden pelaajien pelaamia huikeita kamppailuja.
Surkeaa on se, että ajankohta on syksyllä ennen kauden alkua pelaajien ollessa vielä kesäterässä, se että pelit on jaettu kahdelle mantereelle ja se että homma toimii muutenkin pohjoisamerikkalaisten ehdoilla.
Urheilusta on vuosien saatossa tullut Pohjois-Amerikassa niin suurta bisnestä, että ammattilaisliigojen kattojärjestöt NHL, NBA, NFL, MLB jne. ovat paljon merkittävämpiä vaikuttajia kuin kansalliset tai jopa kansainväliset lajiliitot. Tärkein asia kaikkia kansainvälisiä urheilukilpailuja järjestettäessä on se, miten ne voidaan järjestää mahdollisimman pienillä tulonmenetyksillä ammattilaisliigoille. Karmein farssi oli SLC:n jääkiekkoturnaus, jossa Slovakia, Latvia ja muut esikarsintaan osallistuneet maat olivat pelaajavalinnoissaan täysin NHL-joukkueiden armoilla. Yli 80 pelin runkosarjan yksittäinen ottelu oli näiden mielestä tärkeämpi tapahtuma kuin kerran neljässä vuodessa järjestettävä olympiaturnaus.
Ikävä tosiasia vain on, että NHL ja sen joukkueet ovat liikeyrityksiä, joiden päällimmäinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa ja kansainvälisillä turnauksilla, joiden ainoa tarkoitus on selvittää urheilullisin keinoin, minkä maan joukkue on paras, ei ole tarjota näille mitään taloudellista porkkanaa, jonka innoittamana ne keskeyttäisivät rahantahkoamisen muutaman viikon ajaksi. Ottakaamme siis vastaan tämä vähäinenkin almu.