Sanoisin, että Westerlund oli riskittömin valinta tässä tilanteessa. Kun olympialaisiin mennään, niin ikinä ei voi tietää, minkä verran änäri- ja KHL-pelaajat kunnoittaisivat sellaista ykkösvalmentajaa joka on ns. "tuntematon nimi", kuten esimerkiksi Marjamäki olisi ollut. Westerlundin sentään kaikki suomalaiset pelaajat tietävät ja hänen meriittilistaltaan löytyy myös se '06 olympiahopea, joten siinä mielessä Erkan on helpompaa myydä ajatuksena pelaajille kuin jonkun täysin uuden maajoukkuevalmentajan.
Olen käsittänyt, että Jukka Jalosella oli Vancouverissa jonkin verran ongelmaa respectin kanssa. Kisojen jälkeen Jokisen Olli heitti välittömästi hanskat naulaan maajoukkueuran osalta ja muistelen, että ennen kisoja Saku Koivu pohdiskeli oikein median välityksellä, että kuinkahan hyvin nuo Jalosen pelisysteemit mahtavatkaan toimia käytännössä.