Voisin tähän nyt heittää pientä mielipide-, historia-, tulevaisuuskirjoituksen sekoitusta. Kirjoitan vielä otteluraportin erikseen. Täällä nyt ei hirveästi näytä porukka keskustelevan, mutta ehkä me Dale Hunterin kanssa voidaan tässä vuoropuhella sitten kahdestaan.
Jos nyt pureudutaan ensin niihin menneisiin vuosiin. Sellaista pientä haluttomuutta näkyi jo kaudella 2011-2012, kun Capitals pelasi playoffihien toisella kierroksella Rangersia vastaan. Game 7, kolmanteen erään mentäessä Rangers oli 2-0 johdossa. Tuohon kolmanteen erään saapui koko '11-'12 kauden munattomin, haluttomin, paskin Capitals; ketään ei vaan ilmeisesti kiinnostanut. Ollaan vittu GAME SEVENISSÄ, VIIMEISESSÄ ERÄSSÄ, ja sitten "ei vaan maistu". Tuo matsi meni Rangersille 2-1. Mahdollisuudet olisi ollut kaataa Rags tuona keväänä, mutta päätettiin ennemmin masentua, antautua, ja täten hävitä yhdellä maalilla. Jälkikäteen kun katsoo nyky-Capsia ja mitä tuolloin tapahtuu, niin en ihmettele miksi Dale Hunter lähti hippulat vinkuen pääkaupungista. En jaksaisi itsekään valmentaa sellaista joukkuetta, mitä Capitals tuossa 3. erässä oli. Tuona kautena ei kuitenkaan mielestäni näkynyt sellaista "ei jaksa, ei kiinnosta, ei maistu" -asennetta muutoin kuin tuossa viimeisessä pelissä. Tuolloin ajattelin sen olevan vain yksi erä yhdessä ottelussa, mutta näin jälkikäteen katsottuna se saattoikin olla vain ennettä tulevasta.
Seuraavalle kaudella saatiinkin sitten uusi päävalmentaja, Adam Oates. Dale Hunter, jolle joukkueen menestyminen, työmoraali, kurinalaisuus ja puolustaminen olivat varmaankin ne tärkeimmät asiat, vaihtui kaveriin jolle oli tärkeintä saada pelaajien lavat laidan puolelle ja Ovechkinille maaleja. Yhtäkkiä alkoi jonkinlainen lepsuilun aikakausi, kaikille jäätelöä ja hattaraa. Mitään ei tehty ennen kuin oli pakko, josta esimerkkinä toimii varmasti tuo 2012-13 kausi, joka alkoi surkeasti, mutta Caps hinasi itsensä playoffeihin upealla loppukauden rykäisyllä. Tuo kausi oli juuri sitä samaa mitä itse ottelutkin Oatesin alaisuudessa; pelataan vain kun on pakko. Toisinsanoen jos päästään kahden, tai useamman, maalin johtoon suoristetaan selät ja pelataan vasta sitten, jos (tai useimmiten kun) vastustaja tasoittaa ottelun. Sama pätee tuohon playoffeihin pääsyyn; pelataan vasta kun on pakko, tai muuten ei päästä pleijareihin.
Nyt sitten Trotz saa korjata tätä mätääntynyttä ilmapiiriä. Trotz on itse maininnut, kuten aiemmin kirjoitinkin, ettei pidä joukkueessa vallitsevasta käytöksestä, sekä siitä kuinka Capitals pelaa "vain niin hyvin kuin heidän täytyy pelata", eikä pelata täysillä. Myös Holtby on sanonut, että joukkueella on paljon pahoja tapoja. Eikä tuo ole ihme, kun on saanut kaksi vuotta löysäillä niin kestäähän se tovin tottua siihen todelliseen työntekoon. Adam Oates perseili ja pahasti, mutta turha hänen niskaansa on koko paskaa kaataa; kyllä ammattiurheilijoina näidenkin miesten pitäisi tietää paremmin.
Kuitenkin tuon löysäilyaikakauden merkit näkyvät edelleen joukkueen pelaajissa. Pääasiassa juurikin kärkimiehissä, duunariosasto ja nuoret eivät onneksi ole tätä, ainakaan vielä, omaksuneet. Muun muassa Joel Ward ja Jason Chimera ovat hienoja esimerkkejä siitä, kuinka he eivät hölläilleet Adam Oatesin aikana, eivätkä höllää nytkään.
Tulevaisuus Capitalsilla on sitten todella suuri kysymysmerkki. Tämän kauden jälkeen loppuvat sopimukset mm. seuraavilta pelaajilta: Johansson, Kuznetsov, Ward, Green ja Holtby. Mitäs heidän kanssaan nyt meinattiin tehdä? Palkkakatossa tilaa on vähän alle miljoona dollaria, jos palkkakatto ei nouse ensi kaudeksi. Jos Johansson, Kuznetsov ja Ward jatkavat samalla tasolla, tai nostavat tasoaan, tulevat he varmasti vaatimaan suurempaa palkkaa ensi kesänä. Myös Green on pelannut tällä kaudella hyvin, joten sieltäkään suunnasta tulee tuskin yhtään nykyistä halvempaa sopimusta, jos taso pysyy samana läpi kauden. Fehrin ja Erskinen sopimuksista irtoaa n. 3,5 miljoonaa käyttöön, muttei taida sekään riittää. Nyt nuo Niskasen ja Orpikin palkat, sekä erityisesti Laichin ulosostamatta jättäminen, voivat ajaa Capitalsin todella syvälle suohon tämän kauden jälkeen.
Capitals tulee mitä todennäköisimmin tarvimaan ainakin jonkinlaisen jälleenrakennuksen, sillä joukkueessa vallitseva asennevamma ja sopimustilanne ovat aika pahan näköisiä. Nyt olisi muuten (jälleen kerran) siitä Filip Forsbergin halvasta tulokassopparista, sekä taidoista, kovasti hyötyä.
Vielä loppuun todettakoon, että mikäli Joel Ward pelaa samalla tasolla, kuin millä hän on pelannut tällä, sekä kahdella viime kaudella, tulee mies varmasti saamaan 4-5 miljoonan sopimuksen jostakin joukkueesta.
