Prof. Puck
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ***HIFK*** & Norristolainen
Vapaan puolen viestiketjun innoittamana kysyn arvon palstalaisilta, mitkä ovat sellaiset säännölliset urheilutapahtumat, jotka "on pakko" nähdä. Jätetään tämän ulkopuolelle perinteisimmät, eli jo vapaan puolen ketjussa vaihtoehtoina olleet jalkapallon MM ja EM kisat, kesä- ja talviolympialaiset jne. Eli hiukan eksoottisempia urheilutapahtumia metsästetään...
Allekirjoittaneelle ylivoimaisesti tärkein (noloa myöntää, mutta menee jopa olympialaisten ja futiksen arvokisojen edelle) on Tour De France, eli pyöräilyn Ranskan ympäriajo. Olen - ensimmäisenä - valmis myöntämään, että sen seuraamisessa on jotain perverssiä. Pari viikkoa 1-6 tuntia päivässä tv:n edessä, keskellä Suomen lyhyttä ja kauneinta kesää (ja omaa vielä lyhyempää kesälomaa) seuraten lajia, jota ei kauheasti noin muuten seuraa ja jossa ei ole edes suosikkitalleja tai ajajia. Lieventävänä seikkana voidaan kenties ottaa huomioon, että useimmiten tulee katsottua myöhäisillan tunnin mittainen kooste päivän etapista. Mutta tietyt klassikko-etapit on pakko katsoa kokonaan, kuten Pyreneillä ja Alpeilla tapahtuvat nousut, aika-ajot jne. Kyllä niitä 'pakollisia' riittää taas useampi päivä tänäkin kesänä. Kohta se taas alkaa!
Toinen tärkeä on juuri alkanut Wimbledon. Tennistä pelaan (harrastan) itsekin ja olen kyllä aika hyvin selvillä lajista, kisoista, pelaajista jne. Muut tenniksen isot kisat saattaavat jäädä hyvin vähälle seuraamiselle tai jopa kokonaan väliin ilman yöunien menetystä, mutta "wimpelin avoimet" eivät normaalioloissa ikinä. Tosin ihan alkukierroksen matseja ei ole pakko nähdä, jos ei aikatauluun sovi, mutta viimeistään puolivälieristä alkaen, sekä miehissä että naisissa.
Kolmantena listalle (mutta ei enää pakollisena) sijoittuu Stanley Cup finaalit (sekä konferenssi-, että varsinaiset). Samaan kastiin kuuluu World Cup (silloin harvoin kun sitä pelataan) ja talviolympialaisten jääkiekko, kun parhaat pelaajat on saatu mukaan, mutta ne eivät olekaan enää vuosittaisia tapahtumia.
Muita allekirjoittaneelle "pakollisia" seurattavia urheilutapahtumia ei tule nyt mieleen. Maailmalla (ja maailman medioissa) isoista lajeista, kuten jalkapallo, golf, koris, baseball, kriketti, rugby jne. ei yksikään saa minua naulautumaan tv:n ääreen; todennäköisesti vaihdan jopa kanavaa. Jonkun yksittäisen ottelun tai lähetyksen saatan katsoa hyvässä (asiantuntevassa) seurassa ja jos muuta järjellistä tekemistä ei juuri silloin satu olemaan. Yleisurheilua katselin nuorempana innokkaasti, mutta doping jotenkin tuhosi mielenkiinnon sen seuraamiseen. Sinänsä ristiriitaista, että pyöräilyn (TdF:n) seuraamiseen doping-skandaaleilla (joita on riittänyt) ei ole ollut vaikutusta... Johtuu varmaan osittain siitä, että en ole kiinnostunut niinkään yksittäisistä pyöräilijöistä, vaan itse tapahtumasta ja jossain määrin tallien tiimityöstä. Moottoriurheilussa ainoa aidosti itseäni kiinnostava asia on F1:sen aika-ajot ja varsinaisen kisan lähtö, eli ensimmäiset 30 sekuntia.
Sitten on olemassa lajeja, joista en pidä (tv-lajeina, itse lajeina varmasti ihan mukavia). Tähän kategoriaan kuuluvat lähes poikkeuksetta kaikki sellaiset lajit, joissa tyyli- ja arvostelupisteillä voidaan ratkaista voittaja. Mielestäni esimerkiksi mäkihyppy voisi olla jopa siedettävää seurattavaa, jos voittajan ratkaisisi se, kuka on hypännyt pisimmälle, tyylistä välittämättä. Ei kai kukaan voi hypätä pitkälle huonolla tyylillä?
Nyt kun tätä lajien kirjoa alkoi miettimään toden teolla, niin vannoutuneella penkkiurheilijallahan vuosi (ja elämä) rakentuu eri kisatapahtumien seuraamisen lomaan? Jo pelkästään jääkiekkoa, futista (CL mukaanluetuna) ja formuloita seuraamalla kalenteri alkaa olla täynnä? Ei ihme, että vaimoilla saattaa olla joskus hermot kireällä, jos äijät katsoo non-stoppina tv:tä. Kun yksi kisatapahtuma päättyy, niin toinen alkaa...
Allekirjoittaneelle ylivoimaisesti tärkein (noloa myöntää, mutta menee jopa olympialaisten ja futiksen arvokisojen edelle) on Tour De France, eli pyöräilyn Ranskan ympäriajo. Olen - ensimmäisenä - valmis myöntämään, että sen seuraamisessa on jotain perverssiä. Pari viikkoa 1-6 tuntia päivässä tv:n edessä, keskellä Suomen lyhyttä ja kauneinta kesää (ja omaa vielä lyhyempää kesälomaa) seuraten lajia, jota ei kauheasti noin muuten seuraa ja jossa ei ole edes suosikkitalleja tai ajajia. Lieventävänä seikkana voidaan kenties ottaa huomioon, että useimmiten tulee katsottua myöhäisillan tunnin mittainen kooste päivän etapista. Mutta tietyt klassikko-etapit on pakko katsoa kokonaan, kuten Pyreneillä ja Alpeilla tapahtuvat nousut, aika-ajot jne. Kyllä niitä 'pakollisia' riittää taas useampi päivä tänäkin kesänä. Kohta se taas alkaa!
Toinen tärkeä on juuri alkanut Wimbledon. Tennistä pelaan (harrastan) itsekin ja olen kyllä aika hyvin selvillä lajista, kisoista, pelaajista jne. Muut tenniksen isot kisat saattaavat jäädä hyvin vähälle seuraamiselle tai jopa kokonaan väliin ilman yöunien menetystä, mutta "wimpelin avoimet" eivät normaalioloissa ikinä. Tosin ihan alkukierroksen matseja ei ole pakko nähdä, jos ei aikatauluun sovi, mutta viimeistään puolivälieristä alkaen, sekä miehissä että naisissa.
Kolmantena listalle (mutta ei enää pakollisena) sijoittuu Stanley Cup finaalit (sekä konferenssi-, että varsinaiset). Samaan kastiin kuuluu World Cup (silloin harvoin kun sitä pelataan) ja talviolympialaisten jääkiekko, kun parhaat pelaajat on saatu mukaan, mutta ne eivät olekaan enää vuosittaisia tapahtumia.
Muita allekirjoittaneelle "pakollisia" seurattavia urheilutapahtumia ei tule nyt mieleen. Maailmalla (ja maailman medioissa) isoista lajeista, kuten jalkapallo, golf, koris, baseball, kriketti, rugby jne. ei yksikään saa minua naulautumaan tv:n ääreen; todennäköisesti vaihdan jopa kanavaa. Jonkun yksittäisen ottelun tai lähetyksen saatan katsoa hyvässä (asiantuntevassa) seurassa ja jos muuta järjellistä tekemistä ei juuri silloin satu olemaan. Yleisurheilua katselin nuorempana innokkaasti, mutta doping jotenkin tuhosi mielenkiinnon sen seuraamiseen. Sinänsä ristiriitaista, että pyöräilyn (TdF:n) seuraamiseen doping-skandaaleilla (joita on riittänyt) ei ole ollut vaikutusta... Johtuu varmaan osittain siitä, että en ole kiinnostunut niinkään yksittäisistä pyöräilijöistä, vaan itse tapahtumasta ja jossain määrin tallien tiimityöstä. Moottoriurheilussa ainoa aidosti itseäni kiinnostava asia on F1:sen aika-ajot ja varsinaisen kisan lähtö, eli ensimmäiset 30 sekuntia.
Sitten on olemassa lajeja, joista en pidä (tv-lajeina, itse lajeina varmasti ihan mukavia). Tähän kategoriaan kuuluvat lähes poikkeuksetta kaikki sellaiset lajit, joissa tyyli- ja arvostelupisteillä voidaan ratkaista voittaja. Mielestäni esimerkiksi mäkihyppy voisi olla jopa siedettävää seurattavaa, jos voittajan ratkaisisi se, kuka on hypännyt pisimmälle, tyylistä välittämättä. Ei kai kukaan voi hypätä pitkälle huonolla tyylillä?
Nyt kun tätä lajien kirjoa alkoi miettimään toden teolla, niin vannoutuneella penkkiurheilijallahan vuosi (ja elämä) rakentuu eri kisatapahtumien seuraamisen lomaan? Jo pelkästään jääkiekkoa, futista (CL mukaanluetuna) ja formuloita seuraamalla kalenteri alkaa olla täynnä? Ei ihme, että vaimoilla saattaa olla joskus hermot kireällä, jos äijät katsoo non-stoppina tv:tä. Kun yksi kisatapahtuma päättyy, niin toinen alkaa...