Vuosi 1993 – Sir Penan iltahuuto, Brittileijonien ihmenousu ja Zvaigzne Kreklin uusi esiinmarssi

[Thusberg]

Tällä otsikolla laitan tälle palstalle aihealueeksi vihdoin ja viimein, pitkään ja viivytyksistä kärsineenä kirjoittamakseni aikomani vuoden 1993 Kiekkovuoden läpikäynnin 25 vuoden takaa.

Tuolloin tosiaan 38 eri jääkiekkomaata pelasi Jääkiekon MM-Kisojen kolmella eri sarjatasolla ja vähän enemmän oli myös niitä maita jotka yrittivät vielä päästä mukaan yhdistettyyn C-sarjaan, mutta eivät päässeet etenemään C-sarjan MM-Kisojen Karsinnoista siihen tai jättivät siihen jopa tulematta.

Kaikista joukkueista tulee kyllä juttua, mutta muutamaa harvaa poikkeusta huomioimatta pitää yrittää tiivistää asiaa niistä kun merkkirajakin on vain 10 000 tekstimerkkiä varmennetusti nykyään tai ollut ainakin noin vuoden ajan kun Jatkoaikaa uudistettiin.

Vuosi 1993 oli merkittävä vuosi kun Tsekkoslovakiaa ei enää ollut kun se oli jakaantunut Tsekkiaksi ja Slovakiaksi joskin Tsekkiasta käytettiin myös nimi Tsekin Tasavalta tai Tsekinmaa.

Ja tietenkin myös pelkkä Tsekki oli maan nimi.

Ajoittain ja vähän paremmalla onnella Tsekkoslovakia olisi voinut tavallaan vielä kerran vuonna 1993 esiintyä ihan A-sarjan MM-Kisoissa Saksassa mikäli vain Slovakian Kiekkoliiton johto olisi edes tilapäisesti suostunut vielä käyttämään pelattavasta joukkueesta nimitystä Tsekin ja Slovakian Yhteisjoukkue mihin se ei suostunut.

Slovakia joutui tosiaan aloittamaan aivan pohjalta siinä missä Tsekki vuorostaan sai pitää A-sarjan paikkansa.

B-sarjan MM-Kisoissa Iso-Britannia teki toki potentiaalistaan huolimatta melkoisen tempun nousemalla A-sarjan MM-Kisoihin.

Ijs-Oranje tai omien B-sarjan MM-Kisojen kunniaksi osin Hollannin Television kisamaskotin mukaan Puckslangin (Kiekkokäärme.) eli Alankomaiden Jääkiekkomaajoukkue oli ehkä ihan viimeistä kertaa nykyaikaiseen jääkiekkoaikakauteen verrattavana viimeisen 25 vuoden aikana yhtä viimeistä kertaa todellisessa nousupaikassa kiinni juuri näissä kisoissa huolimatta siitä, että vielä Suomen ikimuistoisena MM-vuonna 1995 Ijs-Oranje oli vielä B-sarjan MM-Kisoissa samana vuonna neljäs.

Ensi vuoden alkupuolella alan kirjoittaa enemmänkin joukkuearvioita alkaen tuttuun tapaan C-sarjan MM-Kisojen Karsinnoista jatkaen siitä aina A-sarjan MM-Kisoihin asti.

Sen kaiken jälkeen vielä edessä on Lillehammerin Talviolympialaisten 1993 Karsintojen kirjoittaminen eräänlaiseksi epilogiksi tähän mikäli vain vielä jaksan, ehkä vielä myös Lillehammerin Talviolympialaisten 1994 25-vuotisjuhlatopikki ja mahdollinen MM-Kisojen 1994 vastaava vuosikertomus keväämmällä tai kesällä.

Tosin Talviolympialaisten 25-vuotisjuhlakausi ja MM-Kisojen 1994 vastaava vuosikertomus voivat tulla myös omille erillisille nettisivuille kuten alun perin piti tulla tämäkin, mutta muutin vielä mieleni tämän suhteen kun kerran puhe on ollut tästäkin ensi kerran jo hyvin kauan sitten.

Pahoittelut erittäin pitkästä tauosta Kiekkovuosien tai vastaavien kausiyhteenvetojen suhteen vielä kerran ennen jatkamista näillä näkymin lähipäivinä!

Toivotan myös hyvää uutta vuotta!

 

[Jesus Shaves]

Hyvää uutta vuotta myös sinne.

Eikö tuo Tsekkia (Czechia) tullut vasta paljon myöhemmin kuin 1993?

 

[Thusberg]

Hyvää uutta vuotta myös sinne.

Eikö tuo Tsekkia (Czechia) tullut vasta paljon myöhemmin kuin 1993?

Tietääkseni se on itse asiassa hyvinkin vanha kutsumanimi Tsekille.

Vanhin jostain vanhemman ajan historiankirjasta lukemani maininta siitä oli jo vuodelta 1841.

 

[Viltsu]

Sir Penan iltahuutoon liittyen voisi laittaa tähän Suomen joukkueesta muutaman sanan.

Pena lähti kisoihin, edellisvuoden hopeasta innostuneena, edelleen nuorella joukkueella. Tulikasteensa saivat mm. Saku Koivu, Mika Alatalo, Juha Ylönen ja Marko Palo. On myös todennäköistä, että näissä kisoissa olisi esiintynyt ensi kertaa aikuisten tasolla myös ketju Peltonen-Koivu-Lehtinen elleivät Lehtinen ja Peltonen olisi olleet loukkaantuneina. Olihan Lehtinen kisajoukkueessa jo vuotta aiemmin, voittamassa MM-hopeaa.

Valmennukseen uutta verta toi Hannu Aravirta, joka oli korvannut Sakari Pietilän apuvalmentajana. Ennen kisoja Matikainen oli esittänyt liitolle, että hänestä tehtäisiin seuraavalle kaudelle GM, joka vastaisi päävastuussa kokonaisuudesta, valitsisi joukkueen, rakentaisi pelitavan, mutta Aravirta kiertäisi seuroissa scouttaamassa pelaajiaja vetäisi harjoituksia maajoukkueen leireillä.

Jälkikäteen voi tietysti jossitella, olisiko joukkue suoriutunut kisoissa paremmin, jos valintaseulan olisivat läpäisseet edes muutama kokenut pelaaja. Rannalle jäivät mm. Jarmo Myllys, Raimo Summanen, Mikko Mäkelä ja Raimo Helminen, joka oli päässyt vihdoin eroon monivuotisista selkävaivoistaan. Aravirta esittikin Helmisen valintaa Matikaiselle, mutta Matikainen ei enää lämmennyt Helmisen valinnalle.

Kisoissa Suomi oli tehoton vaikka maalipaikoissa ja laukaisumäärissä Suomi ei jäännyt vastustajille lainkaan. Ihme kipsi vaivasi koko kisojen ajan. Ehkä paineet edellisvuoden mitalista kummitteli kokemattoman joukkueen taustalla sen verran, että rentous jäi puuttumaan.

Kisojen jälkeen sitten Matikainen sai potkut.

Maalivahdit: Markus Ketterer, Sakari Lindfors, Ari Sulander

Puolustajat: Timo Jutila, Janne Laukkanen, Erik Hämäläinen, Waltteri Immonen, Kari Harila, Ville Siren, Mikko Haapakoski

Hyökkääjät: Esa Tikkanen, Mika Nieminen, Jarkko Varvio, Juha Riihijärvi, Timo Saarikoski, Vesa Viitakoski, Timo Peltomaa, Juha Ylönen, Marko Palo, Jari Korpisalo, Saku Koivu, Mika Alatalo, Keijo Säilynoja

 

[Thusberg]

Sir Penan iltahuutoon liittyen voisi laittaa tähän Suomen joukkueesta muutaman sanan.

Pena lähti kisoihin, edellisvuoden hopeasta innostuneena, edelleen nuorella joukkueella. Tulikasteensa saivat mm. Saku Koivu, Mika Alatalo, Juha Ylönen ja Marko Palo. On myös todennäköistä, että näissä kisoissa olisi esiintynyt ensi kertaa aikuisten tasolla myös ketju Peltonen-Koivu-Lehtinen elleivät Lehtinen ja Peltonen olisi olleet loukkaantuneina. Olihan Lehtinen kisajoukkueessa jo vuotta aiemmin, voittamassa MM-hopeaa.

Valmennukseen uutta verta toi Hannu Aravirta, joka oli korvannut Sakari Pietilän apuvalmentajana. Ennen kisoja Matikainen oli esittänyt liitolle, että hänestä tehtäisiin seuraavalle kaudelle GM, joka vastaisi päävastuussa kokonaisuudesta, valitsisi joukkueen, rakentaisi pelitavan, mutta Aravirta kiertäisi seuroissa scouttaamassa pelaajiaja vetäisi harjoituksia maajoukkueen leireillä.

Jälkikäteen voi tietysti jossitella, olisiko joukkue suoriutunut kisoissa paremmin, jos valintaseulan olisivat läpäisseet edes muutama kokenut pelaaja. Rannalle jäivät mm. Jarmo Myllys, Raimo Summanen, Mikko Mäkelä ja Raimo Helminen, joka oli päässyt vihdoin eroon monivuotisista selkävaivoistaan. Aravirta esittikin Helmisen valintaa Matikaiselle, mutta Matikainen ei enää lämmennyt Helmisen valinnalle.

Kisoissa Suomi oli tehoton vaikka maalipaikoissa ja laukaisumäärissä Suomi ei jäännyt vastustajille lainkaan. Ihme kipsi vaivasi koko kisojen ajan. Ehkä paineet edellisvuoden mitalista kummitteli kokemattoman joukkueen taustalla sen verran, että rentous jäi puuttumaan.

Kisojen jälkeen sitten Matikainen sai potkut.

Maalivahdit: Markus Ketterer, Sakari Lindfors, Ari Sulander

Puolustajat: Timo Jutila, Janne Laukkanen, Erik Hämäläinen, Waltteri Immonen, Kari Harila, Ville Siren, Mikko Haapakoski

Hyökkääjät: Esa Tikkanen, Mika Nieminen, Jarkko Varvio, Juha Riihijärvi, Timo Saarikoski, Vesa Viitakoski, Timo Peltomaa, Juha Ylönen, Marko Palo, Jari Korpisalo, Saku Koivu, Mika Alatalo, Keijo Säilynoja

Hyvää kerrontaa ja pohdintaa!

Kun myös laitoit nuo kokoonpanot niin välttämättä en ehkä merkitse Leijonien kokoonpanoa ainakaan näillä näkymin erikseen uudelleen.

 

[Thusberg]

Kaiken kaikkiaan tämän vuosikerran viestejä odottaneille vielä yksi viesti ennen varsinaisia läpikäymisiä ja niiden aloittamista:

Pahoittelut erittäin pitkäksi venyneestä tauosta yleensäkin ja myös nyt talvella tapahtuneesta lisätauosta kun kerta kaikkiaan vain työt ja muut jutut elämässä ovat viime kuukausina painaneet päälle.

Osin tietysti myös vielä muutkin Jatkoajankin hankkeet siihen lisäten vielä päälle niin aikaa ei valitettavasti ole järjestynyt.

Vuoden 1993 MM-kisojen vuosimuistelut alkavat seuraavasta viestistä lähtien ja tahti tulee olemaan melkoisen ripeää kun viestien merkkirajan muistaa.

Ja kun tietenkin pitäisi vielä mahdollisesti käydä läpi aiemmin täksi talveksi miettimäni Lillehammerin 1994 Talviolympialaisten Karsinta ja itse Talviolympialaiset 1994 Lillehammerista.

Kaiken päätteeksi sitten vielä valitettavasti loppukevääseen tai alkukesään venyvät vuoden 1994 MM-kisojen muistelut ovat myös tuloillaan ellen siirrä niitä sitten jo toiselle, erilliselle sivustolle.

Sen näkee sitten.

 

[Thusberg]

Vuoden 1993 MM-kisojen C-sarjaan pelattiin marraskuussa 1992 niihin kuuluneita C-sarjan MM-Karsintoja.

Lohkoja oli neljä kappaletta joissa niitä pelattiin ja niiden joukkueista tulee asiaa seuraavissa viesteissä.

Pudonneista joukkueista tulee asiaa näillä näkymin nyt enemmän ja C-sarjan MM-kisoihin päässeistä vähän vähemmän asiaa.

Kaikkiaan melkein kaikista joukkueista muutenkin MM-vuodelta 1993 tulee asiaa, mutta näillä näkymin yhdestä tai kahdesta joukkueesta tulee puuttumaan valitettavasti Päävalmentaja ja hyvin lähellä oli useammankin puuttuminen.

Yksi syy siihen olisi ollut erään hyvän MM-jääkiekkoiluun keskittyneen ulkomaisen sivuston ja sen katoaminen bittiavaruuteen.

Todennäköisesti tuo kyseinen sivusto on varmaankin alkutalvella kadonnut jo, mutta ehdin ottaa siitä talteen kuitenkin useimmat muistiinpanot ja oheishenkilöt ja joitakin lisätaustoja.

Tosin merkkirajoitukset ja valitettavasti nyt lähiaikojen hyvästä aikarunsaudesta huolimattakin painava kiire kevään ja kesän muita ammattiinlukuja ja mahdollisia ulkomaantyöhankkeita myöten pitävät kuitenkin painetta päällä joten kertomistahti tulee olemaan muutamaa harvaa poikkeusta huomioimatta erittäin nopea.

 

[Thusberg]

C-sarjan MM-kisojen 1993 Karsinnan Ykköslohkossa tai oikeammin nk. Baltian Lohkossa pelasivat marraskuussa 1992 6.11.1992-8.11.1992 pelatuissa otteluissa koti-isäntä Latvia, Viro ja Liettua.

Näistä ennakkosuosikki väistämättä oli Neuvostoliiton aikana lopulta jääkiekossa armeliaampaan asemaan kaikkiaan jätetty Latvia jolle ei ainakaan alustavasti haastetta tuntunut löytyvän.

Viro tai myös Eesti oli luonnollisesti toista mieltä.

Etenkin kun Eestin Hopealeijonat/Hopea-Leijonat olivat omalla tavallaan se kaikkien aikojen lahjakkain sukupolvi ja potentiaalisin nousemaan jopa aina A-sarjan MM-kisoihin saakka.

Ainakin nk. Kadriorgin Jäähallin Sukupolven ja joidenkin satunnaisten muiden Neuvosto-Eestin jääkiekon vuosiluokan joukkueiden jälkeen monet ainakin pitivät vuosien 1987-1991 aikaisia Neuvosto-Eestin jääkiekkojoukkueita ylivoimaisesti haasteellisimpana joukkueena.

Suomalaisilla joukkueillakin oli jo kokemusta Neuvosto-Eestin joukkueista varsinkin sen loppuajoilta ja myös uudelleen itsenäistyneen Viron maajoukkueesta eli Hopealeijonista.

Toisaalta paljon oli armaassa etelänaapurissamme paljon jääkiekossa vielä tuolloin tekemistäkin, että jotain siitä edes tulisi.

Myös arvostuksen edes jotenkin nimenomaan parantaminen pelkäksi urheilulajiksi, puhtaaksi jääkiekoksi oli ymmärrettävän tuskan takana kun kansan suusta siitä oli tullut nk. Ryssän Peli.

Sama olisi todennäköisesti ollut edessä myös teoreettisessa Neuvosto-Suomessakin, että armoitettua ykköslajiamme olisi kutsuttu vain nk. Ryssän Peliksi vaikka toki myös Neuvosto-Latvian asema olisi voinut ehkä olla jääkiekossa mahdollinen vainojen loputtua.

Vaikein tilanne jääkiekossa oli vielä 1950-luvun lopulle asti itse asiassa Neuvostoliitonkin jääkiekossa jotenkin korkealle sijoittuneelle Liettualle.

Tuolloin tietenkin Neuvosto-Liettuan muodossa.

Tuolloin sen asiantuntijat värvättiin väkivallankin uhalla avustamaan neuvostojen maan jääkiekkoa ja jopa miehittäjämaan sarjassa juuri liettualaiset tai vahvan liettualaisen syntyperän omaavat pelaajat olivat juuri ne ensimmäiset pelaajat jotka tekivät maalin tai maaleja tuolloisessa Neuvostoliiton Mestaruussarjassakin.

Niistä ajoista lähtien Neuvosto-Liettuan jääkiekko oli käytännöllisesti katsoen romutettu, tuhottu ja kansa oli siirtynyt esimerkiksi Neuvosto-Virostakin poiketen selvästi koripallomaaksi.

Etenkin heti vuoden 1959 jälkeen.

Itsenäisen Liettuan asiat jääkiekossa olivat siis erittäin pahasti rempallaan ja se oli kaikkiaan vuonna 1993 yksi surkeimpia jääkiekkomaita mitä löytyi.

Toki ei kaikkein surkein, mutta yksi surkeimpia.

Silläkin oli yksi tähtensä jota olisi tarvittu surkeuden keskelle.

Nimittäin Neuvosto-Liettuan lahjakkain pelaaja Darius Kasparaitis.

Häntä totisesti olisi tarvittu.

Vaikka eihän hänkään aivan liian korkealle yksinään olisi Liettuaa nostanut.

 

[Thusberg]

Latvian Riika ja ennen kaikkea sen Jääurheilun Palatsin Jäähalli sai toimia tapahtumapaikkana kun vuoden 1993 C-sarjan MM-kisoihin pelattiin Karsintaa.

Ensimmäisessä ottelussa 500 katsojan edessä toisensa kohtasivat Eesti ja Liettua.

Pienen alkuhapuilun jälkeen Päätoimitsija Juholan ja Linjatoimitsijoiden Ikävalkon (Joista Ikävalkolla ajoittain kai varmaankin perheen tai työhön liittyvien asioiden suhteen käytössä oli tuolloin myös IVY:n passi kun hän taisi tuohon aikaan toimia Linjatoimitsijana tai Päätoimitsijana myös IVY:n RHL:ssä eli myöhemmän Venäjän RHL:ssä ja nykyisen KHL:n edeltäjässä?) ja Yelistratovin toimitsemassa nähtiin selvät tasoerot jo Viron ja Liettuan välillä.

Eesti pelasi nopeaa, kevyttä ja tarkkaa fyysistä syöttöpeliä, piti katseensa pelaajineen melko tarkkaan kiekossa, tasasi linjat oikein, pystyi oikaisemaan tasauksen mennessä väärin linjansa erittäin nopeasti ja teki maaleja aina kuin paikka oli tehdä maali.

Liettua joutui sekasortoon pelissään jo ensimmäisten minuuttien aikana vaikka sillä periaatteessa oli fyysinen ja sinänsä taidollinen aloitusten voittojen ylivoima takanaan.

Ainoa harmi minkä voisi Eestille sanoa sen voittoon 6-1 päättyneessä ottelussa oli se, että malttamattomuutta ja toki ehkä suomalaisittain joskus kaivattua ja silti vierastettua nk. Pikkusikailua oli pelissä liian paljon jäähyjen muodossa.

Kaikkiaan 6.11.1992 pelattu ottelu oli hyvä alku Eestille ja siitä oli hyvä jatkaa seuraavaan otteluun kaksi päivää myöhemmin.

Liettuaa vastaan luistelisi seuraavana päivänä itse kisaisäntä joten itkuvirsiä voitiin odottaa sen osalta pelillisesti ilman ihmeitä.

 

[Thusberg]

Toisessa ottelussa Baltian Lohkon osalta pelasivat Latvia ja Liettua.

Latvialla ote oli rentoa alusta asti eikä sillä ollut pelissään mitään hätää.

Välillä tuntui, että Latvia olisi voinut laittaa vaikka B-maajoukkueensa tai jopa C-maajoukkueensa Liettuaa vastaan.

Sen verran suuri tasoero tuntui sillä olevan siihen.

Tähtipaitojen osalta puhuttaessa Latvia päätti aivan alkua huomioimatta tehdä Eestit eli pulinat pois ja maaleja.

Niitä sitten syntyikin kuin liukuhihnalta ja Liettuaa ei tällä erää auttaneet edes mitenkään aloitusvoitotkaan kun vauhtiero oli liikaa.

Liettuan ainoa hyvä juttu ottelussa lopulta hieman ehkä turhankin helposti Latvian maalivahdin päästämää maalia huomioimatta oikeastaan olivat kulmasta aloitukset ja niiden voitot ottelussa.

Liettualla ei kuitenkaan ollut keinoja parantaa haavoittuvaista puolustustaan eikä estää Latvian syväluotaavaa pelityyliä kohti sen maalia käytännössä mitenkään.

Toisaalta vakavoituessaan Liettua pystyi kuitenkin sentään kaikkein pahimmat pelleily-yritykset Latvialta lopettamaan sitä kohtaan alkuunsa ja Latvian valmennus oli kieltämättä huolissaan kun Liettuan puolustuksessa olevat nk. Kovisten Kouluttajat pistivät kenttään jään pinnalle niskavilloista pari liiankin innokasta nuorempaa Latvian supertähden alkua.

Silti Liettuan oli pakko katsoa itseään peilistä turnauksensa päätteeksi 7.11.1992 kun se oli hävinnyt myös Latvialle 2000 katsojan edessä maalein 2-13.

Latvialla vuorostaan oli läpihuutojuttuna menneen Liettua-pelin jälkeen pakko ainakin edes jotenkin vakavoitua kun vastaan tulisi Eesti.

 

[Thusberg]

Kolmannessa ja viimeisessä Baltian Lohkon ottelussa vuoden 1993 C-sarjan MM-karkeloihin taistelivat 8.11.1992 paikasta niihin Latvia ja Viro.

Tällä kertaa ratkaisuottelun ollessa kyseessä 2500 katsojan ympäröimänä nähtiinkin myös suomalaisten toimitsema ottelu.

Päätoimitsijana kun oli Juhola ja Linjatoimitsijoina olivat Ikävalko ja Mäkelä joka oli Linjatoimitsijana myös edellisen päivän Latvia-Liettua-ottelussa.

Siinä tosin Päätoimitsija oli ollut Galinovsky ja Linjatoimitsija Mäkelän lisäksi oli ollut Yelistratov.

Ottelu itse asiassa alkoi melko rauhallisesti ja jopa edes Eestin tekemä ensimmäinen ottelun maalikaan ei haitannut latvialaisyleisöä paljoakaan.

Pian kun alkoi nimenomaan Latvian todellinen jyrääminen ja huolimatta toki kovista yrityksistä oli Eestin se paremmakseen tunnustettava.

Eesti alkoi pelaajineen myös hankkia itselleen ajoittain hieman turhiakin jäähyjä ja pikkusikailua esiintyi jälleen.

Eikä se harmittavasti Liettua-ottelusta poiketen tuonut kaivattua tulosta sille kun ihon alle ei päästy.

Tähtipaidat tuntuivat varsinkin ottelun loppuhetkiä kohti menevän menojaan vaikka pitkään Eesti myös sinnitteli.

Paljon huomiota herätti myös se, että miksi Andrus Ahia ei laitettu torjumaan Eestin maalille?

Etenkin kun varamaalivahti Skvorotsovilla tuntui olevan vähän liikaa hosumista ja heilumista maalin suulla tai sitten kun ei liikaa heiluttu tai hosuttu niin tasaus ja pudottautuminen tuntuivat olevan ongelmallisempia kiekkoon.

Vähitellen Eestiltä vain alkoi virta loppua kesken vaikka vielä ainakin kiekottoman pelin hallinta tuntui toimivan ja kiekon riistot ottelussa melkein loppumetreille asti.

Lopulta Latvia voitti kotiyleisönsä riemuksi ehkä melko niukastikin Eestin maalein 6-3 kun ajoittain ottelun olisi pitänyt muka mennä paraatimarssina mitä se ei kyllä missään nimessä ainakaan vielä ensimmäisessä erässä ollut eikä oikein vielä osin edes toisessakaan.

 

[Thusberg]

Ennen C-sarjan MM-kisojen 1993 Karsintojen jatkoa laitetaan vielä pelilliset kokoonpanot Ykköslohkosta tai nk. Baltian Lohkosta.

Latvia siis voitti ja nousi C-sarjaan pelaamaan kun taas Eesti ja sitä selvemmin Liettua joutuivat odottamaan vuoroaan vuoteen 1994 jolloin seuraavan kerran sai yrittää nousua ellei muuta ollut sitten mielessä IIHF:n päättäjillä.

Tässä kokoonpanot Liettuan osalta vuoden 1993 C-sarjan MM-Karsinnoista ja valitettavasti Liettua on yksi mahdollisesti kahdesta joukkueesta tai sitten mahdollisesti ainoa jonka osalta Päävalmentajaa ei tule esille koska sitä ei vain ole löytynyt mistään ellei sitten mahdollisesti Liettuaa olisi valmentanut sitten edelleen Neuvosto-Liettuankin viimeisen joukkueen Päävalmentaja:

Maalivahdit: Vytautas Parazinskas ja Andrejus Sutovas

Puolustajat: Viktoras Vaiciulionis, Darius Zevelskis, Dangyras Rimkus, Genadius Misiukas, Arünas Cialka, Ruslana Chromkovas ja Arcabas Gintas

Hyökkääjät: Erikas Steponaitis, Linas Pivoras, Vidas Vasiliauskas, Sergejus Krumkacius, Genadijus Sagaiko, Vadimas Jakuta ja Dmitrijus Pecenko

 

[Thusberg]

Viron maajoukkue vuoden 1993 MM-kisojen C-sarjan Karsinnan osalta tulee seuraavaksi tässä kun etelänaapurimme joutui jäämään valitettavasti odottamaan vuoroaan seuraavan vuoden MM-Karsintoihin siinä vaiheessa ennen kuin säännöt niitäkin hieman sitten muuttivat:

Maalivahdit: Andrus Ahi ja Vjatseshlav Skvorotsov

Puolustajat: Oleg Trubatsov, Nikolai Kildisov, Sergei Filippov, Vjatseshlav Jakovenko, Aleksandr Agnevshishikov, Gennadi Rozhkov, Eduard Eepost, Dmitri Suur/Rodin ja Vjatseshlav Kulpin

Hyökkääjät: Igor Ossipenkov, Mihail Korsunov, Oleg Sesnokov, Sergei Boikov, Olle Sildre, Andrey Zorin, Ivan Loginov, Valeri Lebedev, Oleg Puzanov, Andrus Toruke, Eduard Valiullin ja Mati Parvoja

Päävalmentaja: Aleksandr Romantsov (Romantsov oli myös Neuvosto-Eestin viimeinen Päävalmentaja vuosina 1987-1991.)

 

[Thusberg]

Latvian maajoukkue voittoisasta vuoden 1993 MM-kisojen C-sarjan Karsinnasta nk. Baltian Lohkon tai kotilohkon osalta tulee seuraavaksi tähän alle:

Zvaigzne Krekl/Tähtipaidat C-sarjan MM-kisojen Karsinnassa 1993

Maalivahdit: Peteris Skudra ja Andrejs Zinkovs

Puolustajat: Arturs Kupaks, Rodrigo Lavins, Igors Bondarevs, Karlis Skrastins, Konstantins Grigorjevs, Gatis Ceplis ja Ronalds Ozolins

Hyökkääjät: Aleksandrs Kerc, Aleksandrs Semjonovs, Leonids Tambijevs, Juris Opulskis, Aigars Ciprus, Aleksandrs Cuncukovs, Janis Tomans, Artis Abols, Andrejs Ignatovics, Sergejs Boldavesko, Sergejs Seninins, Aleksejs Frolikovs ja Helmuts Balderis

Päävalmentaja ja Pelaaja-Valmentaja: Helmuts Balderis (Balderis tosiaan pelasi ja valmensi myös Neuvosto-Latvian viimeistä maajoukkuetta ja ehkä myös viimeisiä maajoukkueita ainakin tietääkseni vuosina 1987-1990 ennen vuotta 1991.)

Varapäävalmentaja ja Päävalmentaja Tarvittaessa Balderiksen pelatessa: Mihails Beskasnovs

 

[Thusberg]

C-sarjan MM-kisojen Karsinnan osalta vuonna 1993 niiden Kakkoslohko tai nk. Muiden Entisten Neuvostotasavaltojen Lohko pelattiin Valko-Venäjällä.

Siinä erikoista oli myös se, että sittemmin tuota lohkoa pelanneiden Valko-Venäjän, Kazhakstanin ja Ukrainan lisäksi tuossa lohkossa olisi pitänyt pelata Azerbaidzhanin maajoukkue joka ei lopulta sittemmin pelannut tuossakaan lohkossa eikä sen jälkeen enää muutenkaan milloinkaan näihin päiviin asti ole ilmoittautunut uudelleen.

Kun tuon kyseisen maan joukkuetta miettii niin kaikkein huonoimmillaan tuolloin se olisi varmaankin ollut ehkä Turkin tasoinen tai jopa Turkkiakin huonompi, mutta parhaimmillaan olisi kyllä kyennyt voittamaan ja haastamaan niinkin hyviä maita kuin esimerkiksi huonoimmillaan olevan tuon ajan Liettuan ja Kreikan silloin kun Kreikalla ei olisi ollut lainkaan pelillistä valmistautumista.

Muutoin kyllä jo neuvostoaikojenkin lopulla azerien oma maajoukkuetaso oli alkanut olla pelottavankin huonolla tasolla eikä jääkiekollista toimintaa vain järkevästi ole näihin päiviin mennessäkään saatu kunnolla toimimaan maassa uudelleen.

 

[Thusberg]

Valko-Venäjän Minskin Jäähallissa pelattiin tosiaan 6.11-8.11.1992 tuota Kakkoslohkoa.

Ennen kaikkea tämä tuntui ehkä tasaisimmalta lohkolta ja sinänsä melkein laadukkaimmalta jääkiekkoilullisesti arvioituna jälkikäteen tuon vuoden eri Karsinnoista puhuttaessa.

Vaikka välillä tässä lohkossa ottelut menivät väistämättä myös fyysiseksi kehimisotteluiksi ja erittäin vierastettaviksi halonhakkuutöiksi toimitsijoille korkeiden mailojen ja vastaavien rikkeiden takia.

Kaikkiaan tässä lohkossa panosta tuntui olevan.

Ensimmäisessä ottelussa Kazhakstan-Ukraina nähtiin kuitenkin yllättävänkin siisti ja hämmentävänkin vähän jäähyjä noiden aikojen erittäin fyysisten ukrainalaisten ja kazakkien toimesta jäällä.

Ukraina piti hienovaraisemman taitopelin yksinoikeuden itsellään, mutta Kazhakstan pystyi kuitenkin tekemään aivan tarvittavimmat viime hetkenkin maalit.

Ajoittain toimitsijoilla tuntui olevan miettimistä hyvinkin tarkkaan 700 katsojan edessä siitä, että mitä sallitaan ja mitä ei.

Siitäkin huolimatta ottelu tosiaan pysyi siistinä.

Ukraina nousi myös selkeämmästä tappioasemastaan eräässä vaiheessa taistoon mukaan, mutta hävisi pelin niukasti maalein 4-5.

7.11.1992 eli seuraavana päivänä olisi isäntien eli myöhempien vuosien ja nykypäivän Jään Visenttien vuoro.

 

[Thusberg]

7.11.1992 pelattiin tietenkin toinen ottelu Kakkoslohkossa.

Valko-Venäjä-Ukraina-ottelussa tunteita ei puuttunut 2600 katsojan edessä Minskin Jäähallissa.

Eräässä vaiheessa ottelua alkaneen joukkotappelun seurauksena yleisöstä lensi muun muassa olutpullo kentälle, järkälemäinen Ukrainan Ivan Gorstov ja myös Ukrainan Juri Gunko olivat hyvin lähellä saada pitkät pelikiellot elleivät jopa elinikäiset pelikiellot kansainväliseen jääkiekkoon kun joukkotappelun ollessa kuumimmillaan Gorstov töytäisi raivonsa tiimellyksessä ottelun Päätoimitsija Kozinia joka sitten kaatui pahoi taaksepäin osuen siitä Juri Gunkon eteen juuri heilahtaneeseen mailaan.

Päätoimitsija Kozin selvisi kuin ihmeen kaupalla pahemmitta vammoitta vaikkakin mahdollisen murtuneen silmäkuopan varalta hänen oli pakko käydä lisätutkimuksissa niin ottelun aikana kun sen jälkeenkin tietenkään rajun näköistä verenvuotoa unohtamatta.

Juri Gunko oli myöhemmin tapauksesta pahoillaan ja harvinaisen hiljaista miestä kuulusteluissa vaikka törttöilyjä oli joskus aiemmin, mutta ei koskaan niin pahoja kuin mitä nyt tuolloin oli.

Mailan kun oli Gunkolta tarkoitus osua yhden valkovenäläispelaajan sääriin tai vatsaan kun tunteet kävivät raivokkaan kuumina.

Valko-Venäjälle langetettiin enemmän kuin 30 minuuttia jäähyjä ja Ukrainalle 34 minuuttia jäähyjä.

Syyllisiksi joukkotappeluun todettiin Gorstovin ja Gunkon lisäksi myös Valko-Venäjän Sergei 'Serhi' Sitkovski jolla oli tunnettu tapa pelata erittäin ärsyttävää nk. Pikkusikailua ja muutenkin kaivautua Dinamo Minskin huippupelaajana vastustajien ihon alle ajoittain hieman liian paljon.

Tasollisesti Valko-Venäjä jaksoi pysyä Ukrainan kyydissä, mutta ei liikaa eikä edes massiivinen joukkotappelukaan auttanut sitä kun Ukraina vain teki maalit.

Kaikkiaankin Valko-Venäjä ei ihan tuolloin vielä ollut terävintä kärkeä kun tulevaisuuden A-sarjan MM-joukkueista puhuttiin, mutta sillä oli jo tulossa useita nuoria pelaajia maajoukkueeseen tuleville vuosille.

Siinä mielessä tilanne tulisi olemaankin Valko-Venäjälle uskomaton lähivuosille.

Sitä se ei vielä ollut tuolloin kun se hävisi maalein 1-4 Ukrainalle pelinsä.

 

[Thusberg]

8.11.1992 pelattiin Kakkoslohkon päätösottelu missä Valko-Venäjä kohtasi Kazhakstanin.

Kazakit eivät ottaneet mitään riskejä, mutta Valko-Venäjä otti kuitenkin heistä niskalenkin huolimatta pelikiellossa olevasta Serhi Sitkovskista jota olisi kyllä tarvittu Valko-Venäjän keskialuepelin hapuilun katkaisuun miehen ajoittain turhankin rajusta muusta pelillisestä reteilystä huolimatta.

1200 katsojan edessä käydyssä ottelussa Valko-Venäjä voitti lopulta maalein 3-1, mutta murheellisesti kaikkien joukkueiden päättyessä turnauksessa tasapeliin keskenään sillä oli kuitenkin Ukraina-otelusta keskinäinen tappio ja muutenkin huonompi yleismaaliero.

Mitään erillistä karsintaa tai viimeistä ratkaisevaa erillisottelua ei aiottu pelata ja katkeraa oli jäädä rannalle kun Ukraina ja Kazhakstan pääsivät jatkoon ja he eivät.

Minskin Jäähallin yleisö tuntui närkästyvän voitostakin piittaamatta, ilkeät viheltelyt ja buuaukset säestivät palkintojenjakoa kun Valko-Venäjä ei sitten noussutkaan jatkoon.

Kaiken kaikkiaan Valko-Venäjällä oli kuitenkin valmennuksellisesti puhuttaessa syytä riemuun sillä alustavasti sen oli odotettu olevan selvemminkin alakynnessä.

 

[Thusberg]

Valko-Venäjän maajoukkue tulee seuraavaksi tähän C-sarjan MM-Karsinnan osalta vuodelta 1993:

Maalivahdit: Leonid Fatikov ja Aleksander Gavriljonok

Puolustajat: Oleg Khmyl, Dmitri Nichiukin, Oleg Romanov, Oleg Leontjev, Eduard Diakonov, Aleksander Aleksejev ja Sergei 'Serhi' Stas

Hyökkääjät: Arkadi Pavljutshenko, Igor Kovalevski, Aleksander Andrijevski, Vadim Bekbulatov, Vasili Pankov, Vladimir Kalenitski, Sergei 'Serhi' Sitkovski, Juri Faikov, Eduard Zankovets, Artur Aminov, Andrei Koskhin ja Dmitri Pankov

Päävalmentaja: Andrei Sidorenko (Andrei Sidorenko oli myös Valko-Venäjän Neuvostotasavallan joukkueen viimeinen Päävalmentaja.)

 

[Thusberg]

Kazhakstanin niukasti mukaan C-sarjan MM-kisoihin 1993 selvinnyt joukkue tulee seuraavaksi tässä:

Maalivahdit: Vladimir Borodulin ja Leonid Shiljajev

Puolustajat: Sergei Petrov, Igor Zemljanov, Valeri Shestitko, Sergei Kislitsin, Viktor Fedorsenko, Vladimir Antipin, Igor Medvedev ja Andrei Sokolov

Hyökkääjät: Jevgeni Koreshkov, Igor Beljajevski, Andrei Solovjev, Pavel Kamentsev, Juri Karatajev, Sergei Kuksov, Mihail Petrov, Konstantin Shafravanov, Oleg Shulajev, Roman Shipulin, Oleg Krjazhev ja Erlan Sagimbajev

Päävalmentaja: Vladimir Golts (Vladimir Golts oli myös Neuvosto-Kazhakstanin viimeinen Päävalmentaja.)

Varapäävalmentaja: Valeri Kirisenko (Valeri Kirisenko oli myös Neuvosto-Kazhakstanin viimeinen Varapäävalmentaja.)

 

[Thusberg]

Ukrainan C-sarjan MM-kisoihin tasapelistä huolimatta kaikkiaan nk. Entisten Neuvostotasavaltojen Lohkon voittaneena vuodelta 1993 tulee seuraavaksi tässä:

Maalivahdit: Jevgeni Brul ja Aleksander Vjukhin

Puolustajat: Vladimir Kirik, Aleksander Mentsenkov, Oleg Polkovnikov, Aleksander Savitski, Andrei Oleksienko, Sergei Garkusha, Andrei Puskhan ja Juri Gunko

Hyökkääjät: Sergei 'Serhi' Gorstov, Anatoli Stepanitshev, Vasili Vasilenko, Vasili Bobrovnikov, Vitali Litvinenko, Konstantin Butsenko, Jevgeni Alipov, Mihail Fadeev, Vadim Kulabukhov, Jevgeni Shastin, Viktor Gontsharenko, Valentin Oletski ja Anatoli Nayda

Päävalmentaja: Aleksander 'Aleks' Fadejev (Aleksander 'Aleks' Fadejev oli myös Neuvosto-Ukrainan viimeinen Päävalmentaja.)

 

[Thusberg]

C-sarjan MM-Karsinnan 1993 lohkossa numero 3 pitivät pelata nk. Balkanin Lohkossa tai Kolmoslohkossa Slovenia, Kroatia ja Luxemburg kun monet muut Balkanin maat olivat valitettavassa Jugoslavian Hajoamissodassa ja niin tietenkin oli myös Kroatiakin, mutta Kroatiassa ainakin marraskuussa 1992 vaikutti olevan sen verran turvallista, että karsintaottelu kyettiin pelaamaan muun muassa serbien tulitusuhan alla ainakin aiemmin olleessa Zagrebin Jäähallissa.

Timo Tikkisen alustavasti luotsaama Luxemburgin joukkue ei lopulta kuitenkaan tullut pelaamaan kun maa päätti vetäytyä pois yrittämästä MM-kisojen C-sarjaan.

Luonnollisesti Balkanin sotatilanteen takia tai sodan konkreettisen uhan takia muun muassa Makedonia ei kyennyt lähettämään joukkuetta ja Jugoslavia luonnollisesti Tynkä-Jugoslaviana oli kansainvälisessä taloussaarrossa mihin liittyi myös urheilusaartokin.

Siten lopulta kun kukaan muukaan IIHF:n jäsenmaa monista huhuista huolimatta ei halunnut yrittää lähettää joukkuetta niin nk. Balkanin Lohko muuttui vain kahdenkeskiseksi kohtaamiseksi Slovenian ja Kroatian välillä jolloin pelattaisiin vähintään kaksi ja aivan enintään kolme ottelua tasapelitilanteen äärimmäiseksi ratkaisuksi.

Ottelut pelattiin tynkämuotoisessa lohkossa 7.11.1992-8.11.1992.

 

[Thusberg]

7.11.1992 Kroatia-Slovenia-ottelu pelattiin Zagrebin Jäähallissa ajoittain toki pelottavissa tunnelmissa johtuen Jugoslavian Hajoamissodasta ja serbien hyökkäysuhasta pitkälti pommituksen pelon vuoksi.

Kroatialla oli kaikkiaan paljon pelimiehiä, mutta Slovenian tasoero myös itsenäisenäkin Jugoslaviasta oli aivan liian selvä verrattuna tuolloiseen Kroatiaan. Olihan sloveenit suurilta osin entisen Jugoslavian eliittiä ja kroaatteja ei vain ollut päässyt samassa suhteessa aivan korkeimpiin asemiin ja osin serbien mustasukkaisesti piirittämän Jugoslavian B-maajoukkueen vuoksi kroaatteja ei päässyt järkevän kilpailukykyisesti aina edes siihenkään.

Välillä tuntuikin siltä, että Kroatialla oli mitä tahansa puolesta peliketjusta korkeintaan puoleentoista ketjullista kunnon pelitason miehiä jäällä kun taas sloveeneilla jo tuolloin tasoerot muistaen tuntui olevan huomattavasti enemmän huikeampia pelimiehiä.

Kroatian vahvuus tuntui piilevän lähinnä fyysisyydessä tai hyvin yritteliäässä maalivahtipelaamisessa.

Muun joukkueen osalta ajoittain tuntui erittäin turhauttavalta nähdä sen rämpimistä, mutta missään tapauksessa huolimatta murskaavasta alakynnessä olemisesta huolimatta Kroatia ei ainakaan häpäissyt itseään enempää jäällä kuin mitä olisi voinut ehkä luulla.

Ainakin Liettuaan ja esimerkiksi Turkkiin nähden tuohon aikaan Kroatialla oli voimia olla niitä parempi kuten myös ainakin valmistautumatonta Kreikkaa tai ilman Itä-Euroopan, yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia juutalaisvahvistuksia myös Israeliakin parempi jääkiekossa silloin kun koko ajan uhan alla ollut mahdollinen sotapalvelus tai sodan uhka ei pelottanut maan jääkiekkojoukkuetta tai tehnyt sen harjoittelusta erittäin vaikeaa.

Joka tapauksessa tasoero oli murskaava ja ottelusta tuli puhdas tai ainakin melkein puhdas sloveenien näytös kun se päättyi Kroatian tappioon maalein 1-15.

 

[Thusberg]

8.11.1992 Ljubljanan Jäähallissa Sloveniassa pelattiin ottelu jossa sen voittaja matkaisi C-sarjan MM-kisoihin 1993 ja häviäjä joutuisi jäämään rannalle.

Kroatian tosin voittaessa olisi pelattu vielä mahdollisesti tilanteen tullen kolmas ottelu joka olisi ollut lopullinen ja ainakin näillä näkymin se olisi pelattu puolueettomalla maaperällä.

Slovenialla oli koti-isäntänä etu ja vaikka Kroatia ihme kyllä vaikuttikin pelaavan vähemmän hermostuneesti vierasjäillä kuin kotonaan ymmärrettävän sotauhan vuoksi niin turvallisemmassakin jäähallissa se nopeasti jäi alakynteen.

Slovenia pystyi hallitsemaan vaikkakin viimeistely ajoittain erikoisesti ontui melko pahasti, mutta se saattoi olla osin myös kotiyleisön turhan huudattamisen aiheuttamaa show-esitystäkin.

Kroatia pystyi iskemään toki tarjottuihin paikkoihin, mutta tasoerolleen maa ei voinut mitään.

Ei kerta kaikkiaan.

Siten mahdollisesta kolmannesta ottelusta se sai nähdä päiväunia kun Slovenia tuli, meni ja voitti maalein 7-2 ja matkasi C-sarjan MM-kisoihin vuodeksi 1993.

 

[Thusberg]

Kroatian maajoukkue vuodelta 1993 tulee seuraavaksi tähän alle vaikkakin harmittavasti on todettava, että Kroatian vuoden 1993 Päävalmentajan merkitsen tähän ehdollisena kun tilanne hänen vuoden 1993 valmennuksiensa osalta ei ole aivan täysin varma:

Maalivahdit: Dragutin 'Drago' Ljubic, Juraj 'Jura' Sinanovic ja Mislav 'Misha' Kodzic

Puolustajat: Zeljko Galijatovic, Zvonimir 'Zvone' 'Zvonko' Tkalcec, Norman Kuhar, Damir Segota, Zdenko Bogovic, Davor Gasparac, Drazen Zurina ja Ivo Ratej

Hyökkääjät: Tomislav 'Tomi' Filipovic, Ivan Muslim, Hrvoje Lukic, Igor Zajec, Dubravko 'Duba' Orlic, Zoran Mekinec, Goran Jelinek, Hrvoje Appelt, Tomasz Keca, Damir 'Dami' Gojanovic, Marko Antonio Belinic ja Mazen Kire

Päävalmentaja: Anatoli Kostrjukov (Mahdollisesti Kostrjukov oli Kroatian Jääkiekkomaajoukkueen ensimmäinen Päävalmentaja kun Jugoslavia alkoi hajota käsiin vuoden 1991 aikana ja sen jälkeen.

Tuohon aikaan eli vuosina 1992-1993 Kostrjukov valmensi ainakin Zagrebin Karhuja eli nykypäivään tullessa hyvinkin tunnettua KHL:n Medvescakia. Niin ennen varsinaista, tunnetumpaa KHL-yhteyttä kuin sitten jo itse KHL-seuranakin. Tämän asian saa mahdollisesti tietävämmät korjata tai kertoa toisin tarpeen mukaan.)