Vuosi 1992 – jääkiekkoilun maailmanurheiluksi tulon alku?

  • 19 938
  • 112

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kuten otsikossa todetaan niin alkajaisiksi voisi kysyäkin, että oliko vuosi 1992 todella alku jääkiekkoilun maailmanurheiluksi tulemiselle vai oliko jääkiekkoilun maailmanvalloitus tavallaan alkanut jo vähän aiemmin esimerkiksi vaikkapa jo 1980-luvulla?

Paljon muutakin tuo ikimuistoinen kiekkovuosi 1992 pitää sisällään.

Monille maille se oli käytännössä ensimmäinen vuosi näyttää varsinaisten maajoukkueidensa osaamista mitä moninaisimmin keinoin, joillekin kuten Pohjois-Korealle se oli historiansa paras vuosi koskaan maajoukkuehistoriassa, Itävalta, Hollanti ja Japani siivittivät omat maajoukkueensa omalla tasollaan mitä hienoimpiin suorituksiin vaikka paljon tietenkin olisi voinut näiden maiden suorituskyvyn ja näyttävyyden parantumista laskea vain jääkiekon MM-kisojen laajenemisesta johtuvaksikin jälleen maatason suhteuttaen eri sarjatasolla.

A-sarjassa Suomelle se oli ikimuistoinen ensimmäinen pelkkien MM-Kisojen mitalivuosi kun Calgaryssa 1988 Talviolympialaisissa olleet hopeaan päättyneet kisat oli tavallaan vain pelkät Talviolympialaiset eikä sinänsä MM-kisat vaikkakin ne aivan yhtä tavallaan merkitsivät samaa yhdistetyn Talviolympialaisten ja MM-kisojen arvoa kuten aina ennenkin.

Alkupuhelua voisi tietenkin jatkaa pitkäänkin, mutta tällä kertaa pidän sen melko lyhyenä.

Jatkokysymyksenä ennen muuta viestittelyä tai pallon heittoa muille Jatkoajan edustajille voisi vielä kysyä jatkokysymyksenä, että onko jääkiekko vieläkään 25 vuotta myöhemminkään laajentunut maailmanurheiluksi ja onko se sitä sitten selvästi vai vain omalla tavallaan vai eikö peräti vielä nytkään ollenkaan?

Mukavaa Kiekkovuoden 1992 muistelun alkua näin puolestani ja sana on toki vapaa edelleen!
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuonna 1992 Jääkiekon MM-Kisat ryhtyivät noudattamaan monien vuosien ja itse asiassa jo vuosikymmenten jälkeen alkuperäistä, mutta silti niin kovin muuttunutta olemustaan niiden pelaamisensa osalta.

Suurimman osan historiaa MM-kisoja oli pelattu pitkälti erilaisin sarjajärjestelmin joiden jälkeen vielä tulivat mitalipelit mahdollisine Pronssiotteluineen ja Loppuotteluineen. Myöhemmin 1930-luvulla Pronssiottelu ja Loppuottelu muuttuivat vain varalta oleviksi mikäli Loppusarjassa oltiin vieläkin tasapeleissä eri maiden välillä niiden päättyessä.

Vuonna 1954 oli lopullisesti päätetty hylätä Pronssiottelu ja Loppuottelu ja pitkälti tämän jälkeen siirryttiin vuosikymmenten ajaksi pois lukien jossain määrin aina erittäin vihattua vuosien 1969-1975 aikaista MM-Kisojen Kierrosjärjestelmää pelaamaan sarjamuotoisena turnauksena jossa olivat olleet lähinnä Alkusarja, Putoamissarja/Sijoitussarja ja Mitalisarja pois lukien vuoden 1982 MM-Kisoja jolloin Suomessa pelatuissa kisoissa oli todellisena poikkeuksena Alkusarja josta välittömästi viimeiseksi jäänyt putosi B-sarjaan ilman erillistä Putoamissarjaa ja muiden kuin vain neljän parhaan kisat päättyivät myös saman tien kuitenkaan niiden putoamatta minnekään.

Neljä parasta maata Alkusarjassa pelasivat tietenkin tämän jälkeen vielä noiden kisojen Mitalisarjan. Sarjajärjestelmän aikoina joinakin vuosina 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa oli mukana myös lohkojärjestelmällä pelattu Alkusarja jossa kaikki maat eivät kohdanneet toisiaan vaan kohtasivat vain omat lohkonsa vastustajat ja myöhemmin vasta Mitalisarjassa/Putoamissarjassa muita maita tilanteen mukaan.

Sarjajärjestelmän aikoina välillä myös pistesäännöt muuttuivat ja ennen pitkää pelaaminen sillä tavalla alkoi vain puuduttaa ja kyllästyttää. Vuosien 1987-1989 aikaisten MM-Kisojen, Calgaryn 1988 Talviolympialaisten ajan ongelmien ja AGPO Thayer Tutt Trophyssa 1988 kokeiltujen Pronssiottelun ja Loppuottelun onnistumisen myötä vuonna 1990 MM-Kisoissa tai oikeammin vähän niitä ennenkin jo palautettiin sääntöihin, lopulta kuitenkin kahden vuoden siirtymäajalla väittelyn jälkeen yhden vuoden siirtymäajan sijaan Pronssiottelu ja Loppuottelu takaisin MM-jääkiekkoon. Vuonna 1992 pelaamisformaatti muuttui myös MM-kisoissa kuten oli käynyt myös jo Albertvillen 1992 Talviolympialaistenkin aikaan koska muutokset koskivat myös Talviolympialaisiakin.

Vuonna 1992 pelattiin MM-Kisojen osalta uudella järjestelmällä jossa olivat mukana Alkuerät tai tavallaan vieläkin Alkusarjana tunnettu sarja, niiden huonoimmat joukkueet pelasivat vielä oman keskinäisen putoamiskamppailun A-sarjassa säilymisen ja B-sarjaan putoamisen osalta, Puolivälierät, Välierät, Pronssiottelu ja Loppuottelu.

Putoamiskamppailusta monet maat elleivät peräti kaikki olleet lähes yhtä mieltä siitä, että sellainen tavallaan tarvittiin koska sitä monet pienemmät kiekkomaat olivat kaivanneet pitkään eli viimeistä tilaisuutta vielä yrittää silloin kun monena vuonna potentiaalia säilyä A-sarjassa olisi ollut säilyä ja aina oltiin vain kylmästi pudottu pois.

Sen sijaan jo Albertvillen 1992 perusteella Puolivälieriä pidettiin jossain määrin tarpeettomana ja aivan liikaa vain yhdelle ottelulle painoa antavana asiana jonka olisi hyvin voinut ratkaista vaikka Välisarjalla tai enemmällä määrällä putoajia jo Alkuerissä tai Alkusarjassa vaikka sitten kaksinkertaisella määrällä alkuotteluja jolloin olisi sitten niistä siirrytty suoraan Välieriin ja muilta osin pidetty MM-turnauksen uusi formaatti samana ilman Puolivälieriä. IIHF:llä ei ollut juuri uudistettuaan mitään aikomusta hylätä uutta sarjajärjestelmää eikä uudistaa sitä muutenkaan ainakaan muutamaan vuoteen jolloin vasta vuosina 1997-2000 arveltiin tulevan uudet muutokset.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuonna 1992 IIHF:lle tuli muutakin päänvaivaa ennen kaikkea siitä, että Neuvostoliitto ja Jugoslavia ottivat ja hajosivat osaltaan jolloin jääkiekon maailmankartta laajentui kerralla ja teki heti välttämättömäksi kasvattaa MM-kisojen yleistäkin sarjaohjelmaa. Samalla IIHF:llä oli ongelma myös huonoimpien jääkiekkomaiden yllättävänkin aktivoitumishalujen kanssa.

Yksinkertaisesti tästä eteenpäin näihin päiviin asti onkin voitu puhua todellista jääkiekon laajentumisesta kohti maailmanurheilua vaikkakin rajoitetummin jo tätä aikaisemminkin oli ollut jo pyrkimystä laajentua todella laajaksi maamäärienkin osalta. Vuosina 1987-1991 jatkuvasti kovaan ääneen kiistellyt MM-kisojen laajentumiset päättyivät lopulta siten, että 10 maan kompromissiratkaisun sijaan otettiin lopulta kerralla 12 maata pelaamaan A-sarjaan.

MM-kisojen maista puhuttaessa Neuvostoliiton hajotessa se oli muodostanut IVY:n itselleen ja vaikka huoli olikin kova siitä, että se ei olisi tullut Albertvillen Talviolympialaisiin tai jopa pisimmillään MM-kisoihin Tsekkoslovakiaankaan niin lopulta se tuli niihin molempiin. Jo Albertvilleen tulo oli osoittanut sen, että se tuskin enää jäisi MM-kisoista pois joskin mahdollisesti sen pois jäädessä viime hetkellä olisi vielä nostettu Itävalta mukaan B-sarjan viitospaikalta vuoden 1991 kisojen pohjalta MM-kisoihin mukaan ylimääräiseksi maaksi tai sitten vain pelattu poikkeuksellisesti 11 maan turnauksena kisat.

Tämä mahdollinen yllätys olisi vuorostaan C-sarjan puolella hyödyttänyt Isoa-Britanniaa joka olisi nostettu todennäköisesti B-sarjaan C-sarjan viidentenä koska MM-kisoihin haluttiin tasamäärä maita. IVY:n tultua kuvioihin niistä jäivät jääkiekkojoukkueineen pois Viro, Latvia, Liettua ja Gruusia eli Georgia jonka jääkiekollisesta aktiivisuudesta näihin kolmeen verrattuna ei voinut juuri puhua enää melkein lainkaan.

Jugoslavian hajoaminen ja muuttuminen Tynkä-Jugoslaviaksi ei palvellut ketään ja sen hajoaminen aiheutti valtavan määrän tuskaa, surua ja kuolemaa Jugoslavian Hajoamissotien muodossa. Jääkiekollisessa muodossa Slovenia ja Kroatia lähtökohtaisesti jäivät jatkamaan ja myöhemmin Tynkä-Jugoslaviakin jäi jatkamaan MM-joukkueensa osalta.

Bosnia ja Hertsegovinana tunnettu maa kuten myös Makedonia pitivät jääkiekollisen ohjelmansa, mutta eivät kyenneet tai halunneet osallistua. Näistä ensimainittu olisi voinut kenties osallistua, mutta pian alkaneet Hajoamissodat pitivät huolen maan jääkiekollisesta raunioitumisesta. Montenegro, Kosovo ja Vojvodina jäivät tukemaan Tynkä-Jugoslaviaa ja täydentämään sitä tarvittaessa omilla maajoukkueillaan. IIHF oli myös huolestunut Tsekkoslovakian jo varmistuneesta eroamisesta joko vuonna 1993 tai viimeistään vuonna 1994 pelkäksi Tsekin Tasavallaksi ja Slovakiaksi koska se ei tiennyt miten menetellä varsinkaan Slovakian suhteen.

MM-kisojen alin sarjataso eli lähtökohtaisesti C-sarja uhkasi myös laajentua ensin lähes kuumailmapallon tavoin monien kymmenien maiden pelikentäksi jolloin ei edes D-sarjankaan uudelleen käyttöönotto olisi paljoa auttanut. Jostakin syystä IIHF ei koskaan näin tehnyt vaan jatkoi ensin C-sarjan yhteisenä sarjana pitämistä 12 maan kisoina ja lopulta jakoi senkin valtavien tasoerojen pelossa kahtia jolloin muodostuivat MM-Kisojen C1-sarja ja MM-Kisojen C2-sarja. Kaikille muille maille ei perustettu D-sarjaa eikä sitä aiottu hetkeen perustaa, mutta niiden sijaan kaikki muut itsenäistyvät tai uudelleen itsenäistyneet maat kuten Baltian maat joutuivat pelaamaan ennen pitkää MM-Karsintoja C-sarjaan pääsystä.

Käyn pian läpi joidenkin erikoisten jääkiekon MM-kisoihin ilmoittautuneiden maiden hakemuksia ja asioita läpi ennen kuin laitan vielä vähän muita asioita MM-kisoista ja lopulta tietenkin aloita C2-sarjan maiden käsittelyllä.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuonna 1992 tosiaan alimpaan MM-kisojen luokkaan eli C2-sarjaan oli tulossa parhaimmillaan hyvinkin monia eri maita ja joidenkin maiden paluu muille sarjatasoille ei aina miellyttänyt toisia sarjatasomaita ja joidenkin maiden osalta ihmeteltävää oli, että miksi jotkut maat pääsivät niin helposti toiseen sarjaan heti ja minkä takia myös joitakin maita ei pudotettu?

Etelä-Afrikan paluu jääkiekon kaikkein alimmalle sarjatasolle ei ollut niin ihme koska maa oli koko ajan halunnut pelata jääkiekossa, mutta se oli vuoden 1966 jälkeen suljettu pois kansainvälisen boikotin vuoksi. Tärkein syy oli maan poliittisessa järjestelmässä joka harjoitti Apartheidiä.

Etelä-Afrikan sulkeutuminen tapahtui aikanaan pahimpaan mahdolliseen aikaan koska maassa oli melko hyväkin puoliammattilaisliiga tasolleen ja maajoukkuekin eli oman aikakautensa huippua 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. 1980-luvulla taso oli heikentynyt, mutta silti jatkuvan kokemuksensa ja sisäisen tasonsa ylläpidon johdosta sen paluu MM-ohjelmaan alimmalle tasolla vuonna 1992 tuntui olevan hyvä ratkaisu.

Vielä paremmaksi sen teki se, että MM-kisojen C2-sarja myönnettiin Etelä-Afrikalle pidettäväksi. Suomalaisten kiekkoilijoiden Etelä-Afrikan lomareissuista maahan voisin ehkä jotain kirjoittaa tämän maan käsittelyn aikana, mutta katsotaan sitä vielä sitten.

Kokonaan uudet jääkiekkomaat ainakin hyväksytysti ja muutenkin olivat hieman toinen asia. Turkki, Israel, Kreikka ja Luxemburg pääsivät myös ensi kertaa MM-jäille maajoukkueineen vaikka kaikilla näillä eivät olleet jääolot, pelaajaolot tai kansalliset sarjat lievästi sanottuna mistään kotoisin. Espanja vuorostaan vuoden poissaolon jälkeen palasi C2-sarjaan vaikka valitti jälleen protestoivasti muun muassa Belgian putoamattomuutta ja vielä tätäkin enemmän Australian suoraa pääsyä C1-sarjaan myös Australiankin pidettyä vuoden tauon MM-ohjelmasta.

Espanjan Jääkiekkoliiton mukaan senkin olisi pitänyt päästä C1-tasolle näiden kanssa koska tasoerojen, kokemuksen ja muidenkin syiden takia se olisi sinne kuulunut. IIHF:n herrat eivät myöntäneet Espanjalle pääsyä C1-tasolle ja siten se jäi rannalle murjottamaan. Tosin vuoden 1987 vetäytymistemppuun verrattuna Espanjan Jääkiekkoliitto päätti jatkaa kuitenkin MM-ohjelmansa läpiviemistä ja todistaa kykynsä joukkueensa osalta sitä käyttämällä MM-jäillä.

Muut maat sitten vähin erin jälleen kerran puheistaan huolimatta vetäytyivät sanoistaan tai esimerkiksi Uuden-Seelannin tapauksessa kieltäytyi tulosta nimenomaan maan oman jääkiekko-ohjelmansa ongelmiin vedoten. Joillakin ehdokkaista oli lievästi sanoen vielä ilmoittautuneimpiakin C2-tason maita onnettomammat jääolot ja halut ylipäätään kehittää koko lajia vaikka näissäkin maissa kokeiltiin lajia.

MM-ohjelmaan selvemmin ilmoittautuneet, mutta muut tulonsa peruuttaneet maat vuonna 1992 olivat Islanti, Irlanti, Uusi-Seelanti, Meksiko, Intia, Thaimaa, Argentiina ja Brasilia. Näistä Uutta-Seelantia ja Meksikoa huomioimatta kiekkotaso tai minkään sorttinen muukaan lajitoiminta ei ollut kehuttavalla tasolla edes kokeilumuodossa omalla huonollakaan tasolla.

Islanti tosin vetäytymisensä vastapainoksi kiihdytti omia jääkiekollisia asioitaan tuolloin ja sen vastineeksi myös sai Jääkiekkoliittonsa perustetuksi 6.5.1992. Mikäli jostakin syystä tai edes uskomattomasti osan tai kaikkien tullessa näin olisi käynyt, että jokainen maa olisi tullut vielä mukaan niin todennäköisesti olisi nähty vielä uudelleen käyttöönotettu D-sarja.

Lopulta vuonna 1992 25 vuotta sitten MM-ohjelmassa pelasi 32 maata neljällä eri sarjatasolla.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Suomessa Jääkiekon MM-Kisat itsessään olivat jälleen kerran Leijonille tuolloisista viime vuosien takaiskuistaan huolimatta varsin odotettuja, mutta MM-Kisat menivät kuitenkin Yleisradiolta PTV:lle eli toisin sanoen kaapeliverkkoon ja sinänsä myös satelliittiverkkoonkin. Tästä eivät kaikki tietenkin pitäneet vaikkakin baarinomistajat pitivät tai ainakin tulisivat pitämään tästä liikkeestä. YLE ei halunnut maksaa miljoonaan markkaan nousseita lähetysoikeuksia kun sen maksimi summa muutenkin olisi ollut vain puolisen miljoonaa markkaa.

Aikaisemmin oli luultu usein, että Yleisradion ajautuessakin kisoissa tai niiden lähettämisessä ongelmiin oli ajateltu kisojen kuitenkin melko hyvin näkyvän myös Eurosportin puolelta joka tietenkin oli vuodesta 1989 eteenpäin näyttänyt niitä pelejä joita YLE ei esimerkiksi ollut lähettänyt. PTV:n selostajaa arveltiin MM-Kisoille, mutta jonkinlainen yllätys silti oli Anssi Kukkosen paluu isompiin selostamoihin jääkiekon osalle vaikkakin ennen Antero Karapalon ja Juha Jokisen nousua jääkiekkoilun TV-puolella Kukkonen oli ollut lajin johtava selostaja jääkiekon alkuaikojen selostuksessa Suomessa.

PTV:llä tietenkin oli omat kommentaattorit ja päälle myös tuli oma erikoinen studioyleisökin. YLE yritti tulevien kisojen aikana tietenkin kaikkensa välttääkseen uutisointia MM-kisoista ennen pitkää joskin Puolivälierien tullessa ajankohtaiseksi pahin kielteinen asenne oli jo muuttunut ja ratkaisevasta puolivälieristä taisi Suomen osalta jo tulla jonkin sorttinen koosteohjelma YLE:llä. Sittemmin pitkien neuvottelujen jälkeen ainakin televisiosta näkyi muillekin kuin vain PTV:n katsojille yksi välieräottelu ja loppuottelu jälkilähetyksenä.

Vaikka PTV:n katsojaluvut oli laskettu ennen kisoja hyvin pieniksi ja vain vähän normaalia paremmiksi parhaimmillaan niin lopulta kanavan katsojaennätys pomppasi kattoon asti.

Televisiopuolen unohtaen Pentti Matikaisella oli jälleen omat väännöt menossa niin kulissien takana kuin pelaajapuolella ja kaikkia eivät hänen ratkaisunsa miellyttäneet. Albertvillen floppi talven 1992 aikana oli pahentanut asiaa ja muutoin kansalaisten asennetta kaikkeen tuntui huonontavan jo selvästi alkanut ja koko ajan tuolloisesti pahentunut Suomen Lama. Näistäkin asioista tulee ennen pitkää varmastikin puhetta.

Seuraavan viestin tai ainakin sitä seuraavasta viestistä eteenpäin alankin omalta osaltani käsitellä jo MM-Kisojen C2-sarjaa alkaen tietenkin Turkista ja päättäen sen sitten Espanjan käsittelyyn. Osasta joukkueita tulee varsin lyhyitä katsauksia kun menestys ei järin hyvää ollut ja osasta sitten vähän pidempiä joskin koitan nämä katsaukset pitää lyhyempänä kun tuota Virhe 503:a ruutuun tasaisin väliajoin ainakin aiempien Kiekkovuosien katsauksissa ilmeni liikaakin.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1992 C2-sarjan MM-Kisat pelattiin lopulta ja ehkä hieman yllättäen Espanjan sijaan Etelä-Afrikassa Johannesburgin Jäähallissa. Espanja jälleen kerran vastahakoisuudestaan ja suuttumuksestaan huolimatta oli maajoukkueena alhaisimman mahdollisen jääkiekon MM-peliohjelman sarjatason parhaimmaksi laskettu joskin ennakoidenkin mukaan, mutta lopulta myös oikeastikin kotijoukkuetta eli Etelä-Afrikkaa ei voinut aliarvioida. Etelä-Afrikalla oli nimenomaan liukkaan ja taitavan luistelutyylinsä lisäksi myös kotikenttäetu.

Liukasta, tasolleen taitavaa luistelua rytmitti ja selkeytti ennen kaikkea se seikka, että sen pelaajat olivat tottuneet Johannesburgin Jäähallin todella vaihteleviin, märkiin ja parhaimmillaankin yleensä epätasaisista jäähdytysolosuhteista johtuneisiin rikkonaisiinkin jääolosuhteisiin siinä missä muiden maiden pelaajat eivät olleet sellaiseen tottuneet.

Monta kertaa kisojen aikana juurikin epätasaiset ja joskus jopa heikot (Tosin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun pelottavankin heikkoihin jääoloihin verrattuna vuonna 1992 Johannesburgin Jäähallissa oli paremmat jäähallitilat ja parempi säännöllinen jäähdytysosaaminen joskin nimenomaan jäähuoltolaitteiston huoltotaso oli melko huono jo tuolloinkin.) pelastivat Etelä-Afrikan maajoukkueen monta kertaa tukalastakin pelitilanteista.

Kun lopulta sitten C-sarjan jaosta kahtia päästiin sopuun eikä D-sarjaa tullut niin silti C2-sarja oli tavallaan nimestään huolimatta kuitenkin omanlaisensa 'D-sarja' vuoden 1992 MM-jääkiekossa.

Uudet vastustajat ja vasta-alkajat niin isännälle kuin Espanjalle olivat näissä kuuden maan kisoissa tietenkin Kreikka, Israel, Luxemburg ja Turkki joista varsinkin Luxemburg oli ollut kestojäsen jo kauan Jääkiekkoliitossa, mutta ei vain koskaan ollut aiemmin kyennyt tai halunnut pelata MM-tasolla jääkiekkoa. Kreikka vuorostaan oli jo osallistunut nuorten maajoukkueellaan ja perunut vuonna 1991 tulonsa miesten tasolle.

Kreikalla oli jääkiekkomaajoukkueelleen ainutlaatuista tukea taloudellisesti tarjolla maan Talviurheiluliitolta (Jonka puheenjohtaja toimi tietenkin myös Kreikan Jääkiekkoliiton Puheenjohtajanakin ja joka oli elämänsä aikana lievästi sanottuna korruptioon ja prameiluun taipuvainen kaveri...) ja yleensäkin yllättävän intoa täynnä ollut joukkue.

Israelilla vuorostaan oli paljon innokkaita tukijoita jääkiekkojoukkueen alkutaipaleelle juutalaisten rahoituksenkin turvin, mutta ei kuitenkaan kunnollisia harjoitteluolosuhteita tai kunnollista jäähallia kotimaassaan ennen MM-kisojen alinta sarjaa.

Israelilla oli myös tiettävästi vuoden 1992 vanhin ammattimaajoukkueen jääkiekkoilija pelillisesti maailmassa juuri sinä vuonna joka myös jatkoi uraansa yhden kauden vielä tämän jälkeenkin ennen pikaista 50-vuotispäiviensä kunniaksi jäällä käymistä ennen lopettamista vuonna 1994.

Turkilla vuorostaan oli kaikkein eniten kysymysmerkkejä täynnä ollut joukkue vaikkakin Turkin Liigan tasosta jotain tiedettiinkin niin toiveet maan tasosta eivät olleet järin korkealla ennen kisoja. Silti sen arveltiin voivan yllättää.

Voittajaksi ja sarjanousijaksi veikattiin vahvasti Espanjaa ja mikäli niin ei olisi käynyt niin siinä tapauksessa voittaja olisi ollut alustavien arvioiden perusteella ilman muuta Etelä-Afrikka.

Muiden maiden kunniaksi tuli vain selviytyä koska vuodeksi 1993 IIHF ei aikonut myöskään luoda D-sarjaa ainakaan alustavasti ja C2-sarjan tai mahdollisesti seuraavaksi vuodeksi yhdistettävän C-sarjan osalle IIHF aikoi luoda C-sarjan/C2-sarjan MM-karsinnan jossa pelaisivat kaikki entiset hajonneen Neuvostoliiton ja Jugoslavian maat alustavasti, lisäksi uudet maat ja C2-sarjan loput maat muille kuin ensimmäiselle tai toiselle sijalle sijoittuneet maat ja alustavasti myös toiseksi sijoittunut joutuisi niissä pelaamaan.

Voittaja tietenkin nousisi varmasti C1-sarjaan vuodeksi 1993.

Seuraavasta viestistä alkaen aloitan viimein C2-sarjan MM-kisojen 1992 käsittelyn alkaen Turkista ja päättäen sen sitten Espanjaan. Suomalaisväriä näkyi tälläkin tasolla tavallaan kun Luxemburgia valmensi näissä alimmissa MM-karkeloissa Timo Tikkinen.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Turkki ja sen jääkiekkomaajoukkue ei totisesti pelannut oman ensimmäisen MM-turnauksensa osalta järinkään hyvää turnausta 25 vuotta sitten vuonna 1992.

Tosin kaikkein toivottomimpiin tapauksiin eli Taiwaniin ja Hong Kongiin verrattuna nimenomaan 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun maajoukkuedebytanteista puhuttaessa Turkki ei ollut niistä huonoimmillaan kovinkaan kaukana vaikka C2-sarjan MM-kisojen loppua kohti alkoi ryhdistäytyäkin.

Turkin osalta sen joukkue lähti käytännössä täysin ilman järkevää harjoittelua turnaukseen eikä siten ollut ihmekään, että pelitulokset olivat kaikkiaan karmivia ja välillä tuntui jo ensimmäisissä erissäkin, että sille käy hyvin huonosti jopa huonoimpienkin maiden rinnalla.

Luisteleminenkin jäällä tuntui olevan kankeaa ellei peräti pelottavankin kankeaa ja kaatuiluja jäällä nähtiin huonoimmillaan vähän väliä varsinkin C2-sarjan kisojen alkuvaiheissa.

Turkin osalta maan liigataso oli alkanut toimintansa osalta jo muutamaa vuotta aiemmin ja jääkiekkoliitto oli virallisesti perustettu vuotta aiemmin ennen MM-kisojensa vastaavaa turnausta mihin maa osallistui. Silti Turkin maajoukkue lähti tehtäväänsä lähinnä sinnittelevänä, mutta myös hauskaa pitävällä asenteella turnauksessa. Turkin maajoukkue saapui kisoihin kolme päivää ennen kisojen alkua 18.3.1992. Turkin maajoukkue majaili tietenkin Carlton-hotellissa muidenkin joukkueiden kanssa.

Päävalmentajansa ja muilta osin Turkin Suurlähetystössä ja opettajana yleisesti päivätyönsä tehneen Rino Ouletten ja Maalivahti-valmentajana ja Varapäävalmentajansa Ali Mustafa Kocin valmentama Turkki valmistautui MM-Kisoihin luottavaisin mielin, mutta vaikka optimismia yritettiin valaa niin sille ei tullut paljoakaan takaisin vastiketta.

21.3.1992 kohtasivat kilpakumppanit niin hyvässä kuin pahassa eli Turkki ja Kreikka toisensa. Hyvin valmistautunut Kreikka teki nopeasti selvää jälkeä Turkista vaikkakin ajoittain Turkilla oli omat hetkensä. Turkki hävisi maalein 3-15.

22.3.1992 Turkki tuntui suhtautuvan jo melkein heti luovuttavalla asenteella kun vastaan tuli Etelä-Afrikka ja siten Turkille merkattiin tappioksi luvut 1-18.

24.3.1992 Turkki kohtasi toisen kilpakumppaninsa tai ainakin sellaiseksi myöhemmin muotoutuneen ja toki muissa lajeissa tutun kilpakumppaninsa eli Israelin ja tähän mennessä Turkin tilanne jäällä ei ollut aivan niin yhtä toivoton kuin oli ollut kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Vähitellen joukkue alkoi pysyä jäällä pystyssä, ei ihan koko ajan tehnyt ylimääräisiä huitomisia tai kampituksia ja alkoi osata pakkitasoltaan hillitä peliä.

Silti Israelkin vei sitä mennen, tullen ja palatessa. Osin paremman valmistautumisen turvin (Joskin Israel ei ollut lähimainkaan niin valmistautunut kuin esimerkiksi Kreikka ja vain vähän paremmin kuin Luxemburg.) ja muutoin luistelutaitoaan ulkomailla kehittäneiden juutalaisten pelaajiensa turvin. Turkki hävisi maalein 2-8.

26.3.1992 Turkki pelasi Luxemburgia vastaan ottelun jota voisi sanoa kaikkiaan kisojen parhaaksi sille. Turkin pelaajilla alkoi olla todella näyttäviä syöksyliikkeitä ja maalivahdit torjuivat kuin henkensä kaupalla sitä vastaan. Vähitellen kiekkokin alkoi pysyä lavassa eikä lähtenyt karkuteille silloin kuin yritettiin saada peliä parempaan suuntaan. Tosin kammottavan heikko laitapelaamisen kyky vei siltä jopa ensimmäisen maajoukkuevoiton yrityksen. Luxemburgilla tämä ei ollut Tikkisen Teesienkään opastamille Luxemburgin pelaajille ongelma eikä mikään joten lopulta Turkki oli hävinnyt maalein 5-10.

Lopulta 27.3.1992 Turkki pelasi turnauksen viimeisen pelinsä Espanjaa vastaan, ottelu meni käytännössä lekkeripeliksi valtavan tasoeron takia ja ottelu olisi voinut päättyä suurempiinkin lukemiin kuin vain tappioksi 0-38 Turkille. Minkäänlaista kykyä torjua Turkilla ei käytännössä ollut kun nopeus espanjalaispelaajilla oli huikeaa luokkaa heihin verrattuna ja pakkitason jalat olivat hapoilla liian äkkiä sillä luistelutahdilla mitä espanjalaiset esittivät.

Turkki jäi siis siten huonoimmaksi jääkiekkomaaksi vuonna 1992 ja selvää oli, että tehtävää edessä oli vielä paljon sen kehittymiseksi. Harvana hyvänä puolena Turkilla oli kuitenkin koko ajan kehittyvä ja hyvä pakkitason peli myös aivan ylivoimaisimpia vastustajiaan huomioimatta melko vähän tasoitusta muille uusille kiekkomaille antaneen maalivahtipelin ohella.

Huonoja puolia sitten riittikin vaikka ehkä silmiinpistävin piirre oli ehkä ajoittainen yliaggressiivisuus ja kovapäisyys jäällä vastoin valmentajan ohjeita toki alkukisojen pelottavan huonon luistelutaidon ohella. Pelipaidat turkkilaisilla olivat värisävyltään tummemman punaiset tässä turnauksessa verrattuna normaaliin punaiseen värisävyyn nähden ja tummemman vaaleat toisen pelipaidan osalta.

Tässä pelaajat 25 vuoden takaisesta Buz Milli Hokeyi Takimista vuodelta 1992:

Maalivahdit: Bilsay Ercan, Ali Güven ja Ali Mustafa Koc

Puolustajat: Kagan Oguz Kaan Karaca, Cüneyt Kozan, Deniz Güderen, Bahri Deren, Mehmet Denker, Süleyman Cici Cicioglu ja Serhat Enyüce

Hyökkääjät: Fahri Mehmet Pasli, Tuncay Kilic, Reha Akin, Ömer Aslan Arazan (Arazan teki historian ensimmäisen maalin Turkin jääkiekkomaajoukkueelle.), Cinar Küntel, Kazim Salahor, Nevzat Dogan, Mustafa Varol (Paras Turkin pistemies Arazania huomioimatta ja samalla hieman kuin vanhempien aikojen Cendirin tai joskus myös Cengizin nimellä tunnetun Cendir Ciplakin 1990-luvun painos hänestä pelityylin ja luistelutason suhteen.), Bekir Akgül, Deniz Aktas, Mustafa Türkmenoglu ja Cem Aktas (Joka oli koko C2-sarjan toiseksi nuorin pelaaja vain 16-vuotiaana heti Israelin Ran Ozin jälkeen.)

Päävalmentaja: Rino Oulette

Varapäävalmentaja ja Maalivahti-valmentaja: Mustafa Ali Koc
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Luxemburgin jääkiekkomaajoukkue oli yksi vanhimpia Kansainvälisen Jääkiekkoliiton eli IIHF:n jäsenmaita. Silti kääpiövaltio ja Euroopan ainoa Herttuakunta ei ollut aiemmin lähettänyt MM-jääkiekkoon sen millekään sarjatasolle minkäänlaista joukkuetta. Maan liigatasokin tuntui pyörivän paikoillaan joskin maan koon huomioon ottaen se ei ollut ihme. Vuonna 1992 tuli viimein aika lähettää joukkue MM-kisojen alimmalle sarjatasolle.

Suurin osa joukkueesta oli melko iäkästä sisältäen koko C2-sarjan toiseksi vanhimman ja ilmeisesti koko MM-ohjelman toiseksi vanhimman pelaajan ylipäänsä, mutta silti rajallisiin kykyihinsä nähden menettelevän hyvää pelaajistoa. Sitä valmentamaan tuli suomalainen Timo Tikkinen. Tikkisen valmennuskuviot eivät sinänsä vetäneet Etelä-Afrikan tai Espanjan valmentajien vastaaville kuvioille vertoja, mutta Tikkinen kuitenkin myös painotti erilaista linjaa valmennuksissaan ja ohjeistuksissaan jotka opittiin tuntemaan nk. Tikkisen Teeseinä.

Tikkisellä tuntui niissä olevan vahvaa painotusta laitapelaamisen tärkeyteen ja yleistä liikkuvuuttakin jäällä tähdennettiin paljon. Tikkisen oli kuitenkin tunnustettava melko pian, että käytössä olleen joukkueen kykyjen katto tuli vastaan. Toisaalta taas Luxemburgin maajoukkue ei kuitenkaan koskaan häpäissyt itseään aivan Turkin tavalla itseään jäällä vaikka ei senkään olemus mikään maailmanluokkainen ollut.

Harjoitusmäärät itse jäällä tuntuivat ennen kisoja varsin vähäisiltä ja niitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta kaikkea ei ehditty tehdä oikein kun päätöskin lähteä kisoihin tuli varsin viime kädessä. Toisaalta ennen C2-sarjan kisoja oli pidetty menettelevän paljon muita kuntoharjoituksia kuten juoksua huolimatta siitä, että pahimmillaan Etelä-Afrikan lämpötilat maaliskuun lopulla 1992 olivat loppusyksyäkin kohti eteläisellä pallonpuoliskolla sitä mentäessä jopa 45 astetta auringosta mitaten!

Luxemburg kohtasi jo heti koko C2-sarjan MM-kisojen avausottelussa 21.3.1992 Etelä-Afrikan ja toivo oli nopeasti mennyttä. Yksinkertaisesti sanottuna Etelä-Afrikan pelaajat olivat liian nopeita Luxemburgille. Aina kun kiekko saatiinkin joskus pois niin montaa sekuntia sitä ei pidetty omilla ja maaleja sateli omaan päähän. Lopulta hävittiin maalein 0-23. Tikkisellä oli kritisoitavaa myös jäähallioloistakin mikä aiheutti kompasteluja reilusti maan pelaajille.

23.3.1992 Luxemburg kohtasi enemmän tasolleen sopivan vastustajan eli Kreikan. Kreikkaa vastaan alkoi vetää enemmän vertoja Carlo Welterin voimakkaan keskittyneet laukaisutaidot, Jungblutin veljesten hyvä laitapelaamisen osaamiskyky ja tarvittava valmiuskyky toimia menettelevän hyvin myös keskialueella ja myös maalivahtipelaaminen alkoi pikkuhiljaa toimia paremmin kuin esimerkiksi Etelä-Afrikkaa vastaan. Valitettavasti osasta hyviä syöttöjä tuli pahoja torsoja, kreikkalaisetkin osasivat käyttää harvat sinänsä hyvät laukaisupaikkansa ja muutenkin ehkä vieläkin Luxemburg haki vain jäällä sitä omaa tasoaan. Lopputuloksena oli 5-9 tappio Kreikalle.

25.3.1992 Luxemburg olisi melkein voinut Etelä-Afrikkaa vastaan pelaamansa pelin tapaan vaikka jättää leikin kesken ja poistua. Espanja oli aivan liian nopea sille ja vain säästely puhumattakaan muun muassa muutaman kerran huonojen jääolojen aiheuttamasta espanjalaispelaajienkin pyllähdyksistä jäälle kesken maalintekoyrityksen pitivät tappioluvut Luxemburgille 'vain' numeroin 0-31.

26.3.1992 Luxemburg pelasikin oman parhaimmista peleistään koko turnauksessa Turkkia vastaan. Turkin pelaajat olivat huonoja liikepelissään ja kurittomia, mutta silti vaarallisia kaikki tyynni. Ilman Jungblutin veljesten pyörittämää laitapelaamista ja muutamaa onnekasta väistöliikettä olisivat Luxemburgin pelaajat kärsineet kovia turkkilaisten käsissä. Lopulta Luxemburg voitti maalein 10-5 ja sitä riemuittiin paljon.

Todellinen jääkiekollinen huippu ainakin silloin Luxemburgille oli pelata ehkä omasta mielestäni aivan koko turnauksen osalta paras peli ja tasapeli Israelin kanssa koko C2-sarjan MM-kisojen viimeisessä ottelussa 28.3.1992. Israel oli monin verroin liikepelissään ja etenkin nopeudessa parempi kuin Luxemburg, mutta heillä ei aina toimineet syöttökuviot oikein ja mikäli ne toimivat niin maalin suulla kerta toisensa jälkeen Israelin ylivoimaisia kiekkosateita torjunut Mark Spautz osoittautui heille ylipääsemättömäksi esteeksi.

Israelilla oli myös yllättävänkin huono viimeistelykyky mikä turnauksessa oli ihmeteltävää sen osalta. Etenkin kun se alkoi hyvin, mutta huonontui turnauksen edetessä. Huonon viimeistelykyvyn takia Tikkisen Sini-Punaiset Leijonat johtivat välillä Israelia vastaan jopa 3-1 ennen lopullista ja tasapeliin päättyneitä 5-5 lukemia. Tasapelikin oli käytännössä silti kuin maailmanmestaruuden joukkue olisi voittanut.

Kun sitten lopulta Luxemburgia miettii niin sillä oli vielä paljon töitä edessään MM-tasonsa jääkiekon saralla. Tulevaisuus oli lupaava, mutta maan liittotason asiat ja yllättävä häveliäisyys ja rohkeuden puute tuntuivat olevan esteenä lupaavalle kääpiövaltiolle jääkiekon osalta. Ja vaikka Luxemburgia olisi voinutkin kritisoida jostakin niin ainakaan missään tapauksessa se ei ollut melkein milloinkaan niin huono jäällä kuin Turkki oli eikä edes viimeinen C2-sarjassa ja vain maalierojen takia se jäi myös Israelin taakse sarjataulukossa.

Mark Spautz osoittautui elintärkeäksi maalivahdiksi ja ilman häntä 212 laukausta kohti maalia olisi voinut olla vielä enemmän maaleja Luxemburgia vastaan kuin olikaan. Nuo 212 laukausta ovat laskettuja 5 ottelua kohti minkä Luxemburg turnauksessa pelasi. Jungblutin veljekset Tom ja Pierre olivat laitapelaajina erinomaisia eikä tahti haitannut tuolloin veljeksiä lainkaan joskin välillä lähdöt kohti kiekkoa eivät aina parhaimpia mahdollisia olleetkaan.

Joskus Pierre tuntui olevan enemmän sentteristöön sopivampi pelaaja kuin laitaan, mutta niin Carlo Welter kuin myös keskialueen jään kurko nimeltä Gilbert Schuller osasivat pelin pitää hanskassa useimmiten ja sentteripelin vahvana ilman toisen Jungblutin veljestenkin apua.

Tikkinen jätti kuitenkin muutamia pelaajia pois kokoonpanoistaan ennen kisoja ja mielenkiintoisin niistä oli sittemmin ennen pitkää maan paitaa pitänyt Rafael Springer. Pelipaita oli perinteisen sininen sisältäen toki myös punaisia, valkoisia ja sinisiä raitoja ja tietenkin Punaisen Leijonan.

Luxemburgin Sini-Punaiset Leijonat tulevat vuoden 1992 osalta 25 vuoden takaa tässä:

Maalivahdit: Mark Spautz ja Claude Peiffer

Puolustajat: Alphonce Halsdorf, Frank Weiwers, Pascal Feller, Guy Krack, Claude Groben, Claudio Tietto ja Rene Piccinini

Hyökkääjät: Frantisek Müller (Müller oli toiseksi vanhin pelaaja koko MM-ohjelmassa ja Luxemburgin oma vanhin pelaaja vuonna 1992.), Jean-Claude Strasser, Milan Gorge, Carlo Welter, Tom Jungblut, Pierre Jungblut, Patrick Winandy, Gilbert Schuller, Marc Pilger ja Alain Schneider

Päävalmentaja: Timo Tikkinen

Joukkueenjohtaja: Eric Vaillancourt
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Laitetaan seuraavaksi kertomuksia Israelin jääkiekollisesta alusta ennen vuoden 1992 MM-kisojen C2-sarjaa ja sen osuutta. Yritän kertoa niistä lyhyesti ennen kuin laitan varsinaiset pelitapahtumat tuloksineen.

Israel oli valmistautunut pelaamaan MM-kisojen C2-sarjaa jo jonkin aikaa ennen varsinaista MM-tapahtumaa Etelä-Afrikassa.

Kuitenkin sen maajoukkue oli lähtökohtaisesti hyvin amatöörimäinen joskin sen status olisi voinut kohottaa sen nopeasti puoliammattilaiseksi maajoukkueeksi ja ennen pitkää vaikka miten hyväksi täysiveriseksi ammattimaajoukkueeksi mikäli vain tahto ja rahoitus järjestyisi.

Kun tilanne oikeasti oli mitä oli niin maajoukkue lepäsi käytännössä Kanadan, Yhdysvaltojen ja entisen Neuvostoliiton juutalaisten ja joidenkin todella innokkaiden, Israelissakin elävien juutalaisten harteilla.

Israelissa oli ollut muutamia vuosia ennen C2-sarjaa muutamia jäähalleja joita ei kuitenkaan varsinaisesti juuri voinut sanoa jäähalleiksi ilman todella rajuja muutostoimenpiteitä, joitakin seurajoukkueita pelaamassa maan liigaa ja ennen kaikkea melko paljon pelaajia yleisesti ottaen, mutta ei kuitenkaan varaa kehittää lajia. Jopa perusvarusteistakin oli puutteita tai ne olivat lainassa maksua vastaan muilta tahoilta kuin itse jääkiekkojoukkueen omista varastoista otettuja.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kuten kerroin, jääkiekko Israelissa oli vuoteen 1992 tultaessa silti hyvin uusi ilmiö, kaikesta oli pulaa ja paljon kärsittiin tavallaan kun ei ollut oikein kunnollisia pelitilojakaan missä pelata ja silti kuitenkin koko ajan innostusta lajiin tuntui olevan ilmassa.

Israelin maajoukkueella oli tulossa muun muassa kovia entisiä Neuvostoliiton pelaajia, mutta kansallisuusasiat ja joukkuehakemukset näiden pelaajien osalta IIHF:n suuntaan olivat myöhässä. Vaikka jäsenyys oli vahvistettu jo aikaisemmin niin varsinainen turnauksen pelivahvistus joukkueelle tuli todella myöhäisessä vaiheessa. Melkein liiankin myöhään ja siinä vaiheessa Israelin kiekkojoukkue olikin jo harjoittelunsa käytännössä päättänyt.

Israelin Jääkiekkoliitolla oli omat kiistansa IIHF:n kanssa muun muassa juuri pelaajien asiakirjojen ja passien vahvistusasioissa, mutta ennalta nimettyjen pelaajien lisäksi ei saanut muita pelaajia ennen kuin kolmen vuoden asumisedellytys muun muassa Israelissa olisi tuolloin täyttynyt joten ainakin osa pelaajavahvistuksista joutui jäämään rannalle ja joitakin pelaajia vielä erikseen vaihdettiin ennen turnausta.

Israelin varsinainen alkuperäinen Päävalmentajakaan ei lopulta saanut lupaa edes valmentaa koko joukkuetta itse turnauksessa vaikka hän oli valmentanut jo vuosikausia Israelia muutoin maajoukkueen osalta ja juurikin harjoituskaudella ennen melkein itse H-hetkeä. Israelin Päävalmentaja olisi ollut alun perin vuonna 1992 Boris Arkanov, mutta hän ei saanut lupaa lopulta kuitenkaan edustaa Israelia.

Siten varsin erikoisella tavalla insinöörinä toiminut ja vuodesta 1965 Torontossa, Kanadassa asunut ja elänyt Gideon Lee sai luvan tulla Päävalmentajaksi vaikkakin muutos oli melkoinen shokki varsinkin ulkomaisille vahvistuksille joukkueessa siinä missä Tzabarit eli paremmin tunnetusti Sabrat ja sitäkin paremmin tunnetusti juurikin Israelin maaperällä syntyneet juutalaistaustaiset pelaajat olivat innoissaan uudesta päävalmentajastaan ja hänen opeistaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Israelin maajoukkueella oli tosiaan melko pienet odotukset tulossa olevasta koitoksestaan.

Sitä ennen Israelin Liigassa oli käyty oma taistelu ja mestaruuden vei Netanya HC voittamalla HC Haifa Hawksin paras kolmesta-menetelmällä pelatussa finaalisarjassa.

Itse maajoukkue ja sen teoreettiset muut pelaajaehdokkaat koottiin Yeridalaisten eli Emigranttien lisäksi maan maajoukkueleirijaksolla tietenkin maan kuudesta tuon ajan sarjajoukkueen pelaajistosta.

Joukkueet olivat Jerusalem Capitals, Jerusalem Bet, HC Haifa Hawks, Netanya HC, HC Ramat Gan Tel Aviv ja HC Bat Yam.

Israelin pelaajiston tasalta seuraavat pelaajat olivat alun perin lähtöisin Kanadasta:

Michael Mike Rubin

Mark Talesnick

Michael Mike Blumberg

Ward Parson

Oded Orgil

David Cheifetz

Paul James Shindman (Yksi Israelin Jääkiekkoliiton perustajajäseniä, Israelin Liigan nuorekas toimitusjohtaja ja paljon muutakin tämä mies tosiaan ehti pyöritellä pelaajatoimintansa lisäksi.)

Uzi Lee

Ido Lee

Roy Harry Annau (Israelin vanhin pelaaja ja ilmeisesti koko MM-ohjelmankin vanhin pelannut pelaaja vuonna 1992...)

Israelin pelaajistosta seuraava pelaaja tuli entisestä Neuvostoliitosta tai sen alueelta:

Gregor Yosifovich

Ja sitten oli tietenkin vielä joitakin Israelin alueella olleita pelaajia joista ainakin kaksi nimeä olivat melko kuuluisia ja hyvin nuoria tuolloin:

Ran Oz (MM-ohjelman nuorin pelaaja hädin tuskin 15 vuotta täyttäneenä Turkin pelaajan Cem Aktasin sijaan jonka korjaan välittömästi tämän viestin jälkeen Turkin osioon.)

Gal Assa

Siviiliammatiltaan pelaajat olivat mitä vaihtelevimmista taustoista lähtöisin. Yosifovich oli esimerkiksi hammaslääkäri, Annau kävi töissä kibbutsissa jossa oli ollut töissä jo muuttaessaan Israeliin Kuuden Päivän Sodan aikoihin ja Cheifetz oli lakimies. Keskimäärin ennen MM-debyyttiä 1992 C2-sarjassa Israelin Kiekkoliitto ei pystynyt tarjoamaan rahallista apua harjoituksiin ja siten joukkue harjoitteli pitkälti muun juutalaisrahoituksen turvin joskin rahoitusta tuli ennen pitkää varsin mukavasti jolla sinänsä pystyi pitämään tasoa yllä. Kanadalaissyntyiset pelaajat muilta osin kuin Israelissa asuvana yksinkertaisesti aina lensivät Israeliin mahdollisesti tarvittavia kutsupelejä varten pelaamaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Varsinainen harjoitteluohjelma sitten oli itsessään yllättävänkin kova nimenomaan turnaustasolla ennen vuoden 1992 C2-kisojen MM-sarjaa Israelilla, mutta se ei kyennyt yksinkertaisesti vain pysymään vastustajiensa mukana. Toisaalta harjoitusleirit Bulgariassa, Unkarissa ja aivan viime kädessä juuri ennen kisoja Etelä-Afrikassakin itsessään aiheuttivat joukkueessa hermostuneisuutta ja levottomuutta.

Etenkin kun osa Israelin pelaajista eivät vain olleet tottuneet pelaamaan sillä tavalla jääkiekkoa kuin mitä esimerkiksi Bulgariassa, Unkarissa ja Etelä-Afrikassa kuitenkin pelattiin.

Bulgaria, Unkari ja aivan aluksi myös Etelä-Afrikka veivät Israelia ensikertalaisena synkin luvuin, Israel hävisi harjoitusmaaottelunsa Bulgarialle luvuin 1-34, Unkarille 0-50 ja Etelä-Afrikallekin alkuun 2-25. Parin viikon harjoitteluleiri Bulgariassa ja Unkarissa yhteensä viikon välein siten, että kussakin maassa vietettiin viikko harjoitellen ennen ottelua opetti paljon joukkueelle huolimatta karmeuksista ja vaikeuksistaan. Perillä Etelä-Afrikassa kisaisäntiä vastaan joukkueen harjoittelu hieman ennen turnausta ja juuri ennen Gideon Leen tuloa päävalmentajan pestiin sujui menettelevän hyvin vaikkakin passiasioiden ohella joukkueella oli ongelma poikineen odotettavissa muun muassa kotiinpaluuta varten kun matkakassaa ei ollut riittävästi...

Tämän kaiken lisäksi Israelin maajoukkue harjoitteli Israelissa seuraavissa jäähalleissa ennen debyyttiään vuoden 1992 C2-kisoissa:

Qiryat Motzkinin Jäähallissa

Ramat Ganin Jäähallissa

Bat Yamin Jäähallissa

Netanyan Jäähallissa

Jerusalemin Jäähallissa

Metullah Makkabin Jäähallissa

Näissä kaikissa jäähalleissa oli omat puutteensa ja huonoimmillaan niistä voitiin puhua jäähalleina vain lainausmerkeissä. Parhaimmillaan toki esimerkiksi Jerusalemin tai Metullah Makkabin Jäähallissa ei ollut muita puutteita kuin vain pieni koko ja se, että esimeriksi näistä jäähalleista puuttui muun muassa aloitusympyrät kaikilta muilta alueilta jäästä paitsi keskialueilta...

Huonoimpien jäähallien osalta taas...

Israelin Liigan kauden peleissä muun muassa hajoilivat muun muassa kaiteet sarjakauden aikana vähänkin kovemmista osumista ja muun muassa HC Bat Yamin peleissä eräässä vaiheessa kautta hajosi muun muassa jäähallin pleksit melko usein puutteellisen pleksilasin takia ja huonoimmillaan sarjakauden aikana Bat Yamin Jäähallin toimistoikkuna särkyi irtokiekosta kesken pelin jolloin ottelu jouduttiin keskeyttämään.

Israelilla oli täten paljon kehitettävää vielä ennen turnaustakin.

Seuraavassa viestissä käyn turnaustapahtumiakin viimein läpi.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Israelin Maajoukkueen osalta vuonna 1992 voisin sen suoritusta turnauksesta tiivistää seuraavasti lyhyesti näin alkuun:

Hyvänä uutisena se ei jäänyt viimeiseksi vaikka pelko siitä olikin kova erityisesti melko huonon, mutta hyvän harjoittelukauden jälkeen siihen nähden mitä esimerkiksi Luxemburgilla tai Turkilla oli ja huonona uutisena Israel ei orastavasta lahjakkuudesta huolimatta kyennyt voittamaan kuin vain yhden ainoan pelin ja pelaamaan omien virheidensä takia yhden tasapelin ottelusta joka oli voitettavissa.

Kun alkua turnauksesta miettii niin Päävalmentajaksi erinäisten sotkujen jälkeen päässyt Gideon Lee tapasi joukkueensa vain vuorokautta ennen koko turnauksen alkua Klo 6.30 21.3.1992 pidetyssä palaverissa Johannesburgin Carlton-hotellissa ja samana päivänä Klo 9 Israelin maajoukkue pyysi herra Leen johdolta järjestäjiltä lupaa ylimääräisille harjoituksille ja myös sai luvan varata itselleen harjoitusvuoron poikkeustilanteen takia joukkueelle koska tapahtui säännöissä riittäviä poikkeuksellisia muutoksia.

Tosin heti tuon poikkeuksellisen harjoitusvuoron jälkeen pidettiin vain 15 minuutin mittainen lyhyt tauko ennen koko avajaisseremonian alkua ja vähän tuon jälkeen pelattiinkin jo itse avausottelu Etelä-Afrikka-Luxemburg ja myöhemmin tietysti Turkki-Kreikka.

Joukkuetta tuntui vaivaavan itseluottamuksen pelko ja esimerkiksi turnausmatkalla jo harjoituskaudella Ran Oz kärsi selvästä lentopelosta joskin osasyy oli sille, että nuoriherra Oz ei koskaan ennen ollut matkustanut lentokoneessa. Kun jääkiekkoa oli muun muassa harjoituskaudella yritetty oppia niin useimmat pelaajat joukkueesta eivät edes tienneet, että mikä on paitsio jääkiekossa osin myös puutteellisten Israelin omien jäähallin olojenkin takia...

Pelaajat ajautuivat erimielisyyksiin usein toimitsijoiden kanssa sitten itse turnauksessa muun muassa korkean mailan tuomioista koska Israelin omassa liigassa maila sai heilua hyvinkin korkealla ennen kuin edes minkäänlaista jäähyyn viittaavaakaan merkkiä annettiin!

Kun 22.3.1992 sitten Israel kohtasi heti alkuun turnauksen parhaimman tai yhtenä parhaimmista pidetyn Espanjan niin minkäänlaista toivoa ei ollut sitä vastaan. Kuitenkin mitä uskomattomammalla tavalla Israel onnistui kuitenkin pelaamaan Espanjaa vastaan erityisesti omien kanadalaista jääkiekkoa alasarjatasollakin pitkään harrastaneiden pelaajien turvin melko hyvinkin, se käytti harvat paikkansa todella ansiokkaasti ja viimeistelykyky myös tuotti hedelmää peräti 4 maalin kanssa.

Toki Espanja alkoi löysäillä ja säästää hyvissä ajoin voimiaan, mutta se ei ollut silti ongelma Israelin joukkueelle. Itse asiassa se oli jopa vallan erinomainen suoritus kun ottaa huomioon sen, että vain 5 maalia Espanjan maalivahdit päästivät koko turnauksessa selkänsä taakse!

Ikävä kyllä vähemmän yllättäen Israel hävisi maalein 4-23.

24.3.1992 Israel kohtasi Turkin ja tässä pelissä pääsivät selvästi Israelin omat kuviot ja pelihyödyntämiset paremmin käyttöön. Viimeistelyt toimivat onnistuneesti joskin Turkki pani rajusti vastaan ja muun muassa Uzi Leeltä murtui ottelun aikana pari kylkiluuta Kagan Oguz Kaan Aracan mailan huidonnan johdosta, mutta mies ehti toipua ennen pitkää turnauksen loppupuolella muihin peleihin. Israel hyödynsi Turkin kiihkoilua mikä johti jäähyihin ja onnistui voittamaan vastustajansa rikkonaisessa ja jäähyjen vaivaamassa pelissä luvuin 8-2 mikä oli Israelille hieno asia.

25.3.1992 Israel kohtasi harjoitusvastustajansa Etelä-Afrikan uudelleen. Etelä-Afrikka kuitenkin löysäili paljon, mutta yllättävästi ei myöskään hirvittävästi prässännyt tai ollut aivan niin paha kuin mitä itse harjoituksissa oli ollut Israelia kohtaan. Lopulta Israel hävisi uskomattomankin pienillä luvuilla vaikka esittämällään pelillä se olisi voinut hävitä vaikka luvuin 2-20 tai pahemmin, mutta tappio 1-5 oli yllättävänkin pieni eikä Etelä-Afrikka edes ehkä voimansäästönkään takia aikonut tehdä paraatimarssia Israelia vastaan.

Tästä eteenpäin ikävä kyllä alkoi Israelin taantuva loppuvaihe C2-kisoissa:

Hyökkäykset kangertelivat, prässäys ei pysynyt koossa suhteessa hienoon potentiaaliin nähden, paljon tuli ongelmatilanteita liiallisen kiekonpidon kanssa ja kun näistä ongelmista selvittiin niin sitten taantui hienona pysynyt viimeistelytaito tarkkuudessa mikä yleensäkin oli Israelin parasta antia koko turnauksessa. Kreikkaa vastaan 27.3.1992 Israel kärsi siten tappion luvuin 4-7 vastustajalle jonka se olisi voinut voittaa vaikkakin Kreikalla oli vuonna 1992 ehkä historiansa paras vuosi muutenkin suhteessa koko sittemmin murheelliseen taipaleeseensa nähden, mutta tuolloin sitä ei voinut tietää ja joukkueen motivaatio laski Israelilla tämän myötä.

Lopulta 28.3.1992 koko C2-sarjan viimeisessä pelissä se kohtasi Luxemburgin, johti jälleen hienosti kuten oli johtanut Kreikka-pelissä ja vieläpä selvemmin kuin Kreikka-pelissä vain vajotakseen lopulta uskomattomaan perseilyyn ja siten se pelasi lopulta vain 5-5 tasapelin.

Israel oli neljäs vaikka parhaimmillaan se olisi voinut olla kolmas tai oikein, oikein hyvällä tuurilla mahdollisesti turnaukseen pääsemättömien muiden ulkomaan juutalaisten vahvistuksiensa turvin vaikka toinenkin. Toki myös valmistautumista nimenomaan juuri Gideon Leen alaisuudessa olisi myös pitänyt olla enemmän.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Näin lopuksi ennen Israelin miehistön laittamista voisi todeta, että vaikka Israelin pelitaso välillä ja varsinkin C2-sarjan MM-kisojen loppua kohti suli kuin lumi kevätauringossa ja ollen täydellisen onnistumisensa osalta yhtä harvinaista kuin lumisade keskellä Eilatin Jaffa-appelsiiniviljelmiä keskellä kesää niin kaikesta huolimattakin sillä oli omat onnistumisen hetkensä turnauksessa ennen kaikkea maaksi jolla oli niin paljon puutetta kaikesta ja joka aivan huonoimmillaan olisi voinut olla jopa turnauksen viimeinen ehkä äärimmillään isoinkin luvuin edellyttäen, että Turkki olisi saanut enemmän yleensäkin harjoitusta ja Luxemburgkin vähän enemmän jääaikaa muutoin vähäisten harjoituksiensa päälle.

Koti-isäntä Etelä-Afrikkaa vastaan ja kaikesta hurjuudestaan huolimatta myös Espanjaa vastaan pelattu peli omalla valmistautumistasollaan oli myös hienon näköistä peliä. Espanjan taso erityisesti huomioonotettuna oli ihme, että huonommin ei käynyt. Espanjan tuon ajan miehistö oli laskettu usein parhaimmillaan sellaiseksi, että keskimäärin sen eliittipelaajia huomioimatta taso pyöri kansallisesti laskettuna yllättävänkin matalalla nimenomaan jääkiekon huippumaiden mittapuulla.

Muun muassa Israelin maalivahtina pääosin toiminut David Cheifetz arvioi, että Espanjan maajoukkueen kykyjen katto ja tavallaan koko C2-maiden MM-sarjan maiden kykyjen katto pyörisi suurin piirtein Ontarion jääkiekkosarjojen tasolla ja aivan täydellinen raja tulisi viimeistään erilaisten kanadalaisten yliopistosarjojen joukkueiden kohdalla vastaan. Toki sitten Espanjan eliittimiehet jäällä yksittäisesti ja jään ihmeenä turnauksessa loistanut Alain Iturralde olikin sitten jo aivan oma lukunsa tuon ajan mittakaavassa.

Espanjan lisäksi kehittyessään Israelilla ei turnauksessa itsessään Etelä-Afrikka-mörköä huomiomatta ollut mitään muuta pelättävää tai ylivoimaista paitsi kenties loukkaantumisen pelko Turkkia vastaan pelatessa ja ennen kaikkea Kreikan sitkeän hyvää puolustusta Israel ei pystynyt myöskään oman puutteellisen viimeistelynsä takia murtamaan.

Israelilla oli turnauksen jälkeen oikeastaan vain kaksi ongelmaa kun maajoukkueen toiminta oli ainakin menettelevän hyvällä tavalla MM-jäillä pyörähtänyt käyntiin ja ulkojuutalaisten suostuessa ainakin alustavasti lainaamaan ja rahoittamaan Israelin maajoukkueen varustelutasoa toistaiseksi kunnes maajoukkueella olisi enemmän yleisiä jääkiekkovarusteita maassa. Rahoitus ja aivan todellisen huippuluokan jäähallin saaminen Israeliin. Israelin hallitus ja Israelin Olympiakomitea ja Israelin Opetusministeriö riitelivät muun muassa todelliseksi kaavailun Tel Avivin Olympiahallin rakennushankkeesta ja sen aloittamisesta.

Tel Avivin Olympiahalli olisi rakennettu enemmän kaupungin eteläpuolelle kun taas Israelin Opetusministeriö olisi halunnut sen mieluummin kaupungin pohjoispuolelle ja Israelin Olympiakomitean mukaan kaikkein järkevintä olisi ollut rakentaa ehkä koko Olympiahalli mieluummin Jerusalemiin tai edes jonnekin muualle kuin Tel Aviviin. Toisaalta Israelin Jääkiekkoliitto oli kuluttanut valtaosan koko järjestön kassasta vuosina 1991 ja 1992 suoraan ja lisäksi suurimman osan vuoden 1993 alustavista järjestön kassavaroista Olympiahallia varten tarvittaviin maa-alueostoihin Israelin Hallitukselta.

Siten maan jääkiekollinen tulevaisuus oli vaakalaudalla hyvistä aikeista huolimattakin.

Mielenkiintoisena piirteenä NHL ammattilaisliigana mietti huvin vuoksi myöskin tukea Israelille tai pikemminkin aikoi tukea maan kiekkoliittoa sarjakausien 1991-1992 ja 1992-1993 välisenä aikana. Valitettavasti suurin osa seuroista eivät halunneet tukea tällaista hanketta. Ainoa melko merkittävä poikkeus oli Toronto Maple Leafs joka suunnitteli tukea nimenomaan Israelin Kiekkoliittoa varten suunnitellulla juutalaisrahastolla.

Kun Israelia taktisesti miettii niin maa kyllä muistutti jääkiekkotyyliltään välillä kuin köyhän miehen Toronto Maple Leafsia jäällä maan alkuvuosina jääkiekon MM-ohjelmassa ja sillä oli potentiaalia olla ennen pitkää myös ammattimaisin joukkue.

Valitettavasti maa ainakin toistaiseksi joutui jatkamaan jääkiekollista diasporaansa ja saamaan voimaa harvojen kannattajiensa fanaattisista Yoreh, Sha' ar!-huudoista mitä heidän kannattajansa aina kerääntyneinä missä tahansa maailmankolkkaa päin huusivat.

Seuraavaan viestiin laitan pelaajat ja mielenkiintoisimmat maajoukkueesta pois jääneet pelaajat vuoden 1992 saralta.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Laitan tähän seuraavaksi ne Israelin pelaajat jotka oli kutsuttu viimeisille maajoukkueleireille vuonna 1992 ennen C2-sarjan MM-kisoja ja lukuun sisältyvät myös ne pelaajat jotka eivät päässeet joukkueeseen puutteellisten kansallisuuden edustusvaatimusten takia mitä IIHF edellytti myös MM-kisojen alimmallekin pelatulle sarjatasolle 25 vuotta sitten ja laitan ne kenttäpelaajien ja maalivahtien tasolta sitä mukaa kuin niitä tulee:

Israelin Maajoukkueeseen vuonna 1992 pääsemättömät kenttäpelaajat:

Steve Ratson

Joel Donen

Ian Cramer

Phil Geller

Daniel MicFlikier

Jeff Levin

Rick Corrin

Dave Agasi

Scott Margolis

Harvey Oman

Darren Kasthon

Jack Potash

Yale Singer

Ron Solomon

Phil Sheegl

Rob Leeker

Elliott Goszer

Michael Stoller

Jason Rubenstein

Daniel Wemer

Dave Lantz

Danny Stoller

David Perlov

Wayne Gelfant

Kenth Levin

Harley Mnuk

Murray Nagler

Bobby Goldberg

Benjamin Ben Benji Hecht

Earl Mnuk

Michael Sheps

Garry Holt

Trevor Paul

Steve Kohn

Benjamin Shapiro (Shapiro on juuri tuolloin Leningradista takaisin Pietariksi nimeltä vaihtaneelta paikkakunnalta alun perin kotoisin ja oli asunut Israelissa jo vuodesta 1990 lähtien.)

Sasha Stolyar (Myöskin entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin ollut pelaaja.)

Dani Mladenov (Bulgarian alueelta kotoisin ollut pelaaja.)

Vitali Vit Shatkin (Myöskin entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin ollut pelaaja joka muutti ensin Kanadan Ontarioon ja sieltä Israeliin.)

Ira Garshowitz (Kanadan alueelta kotoisin ollut pelaaja.)

Todd Simon (Ontario Hockey Leaguen yksi kovimpia pelaajia sai tosiaan olla ehdolla Israelin Maajoukkueeseen, mutta hänen hakemusta ei lopulta hyväksytty.)

Nimrod Glickman (Israelin oman maan pelaaja.)


Israelin Maajoukkueeseen pääsemättömät maalivahdit vuonna 1992:

Joel Shuster

Ian Shafer

Hartley Rosen

Eddie Bernstein

Mike Bookbinder

Curtis Breslaw

Adam Fineman

Sheldon Finkel

Harry Saper

Jonathan Goldenberg

Boris Amromin (Vain edellisen vuoden aikana eli vuonna 1991 uudelleenitsenäistyneen Latvian kansalainen joka tosiaan sai Israelin kansalaisuuden aivan juuri ja juuri ennen kisoja, mutta jäi pois yhtä viime hetkellä kisakoneesta Gideon Leen toimesta. Sitä virhettä ei nuorukaisen kohdalla Gideon Lee tehnyt uudelleen joskin teki sen kuitenkin vuoden 1992 kisojen aikana...)
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Laitetaan tähän vielä kaiken loppuun myös Israelin vuoden 1992 toteutunut maajoukkue siten millaisena se esiintyi 25 vuotta sitten C2-sarjan MM-kisoissa Etelä-Afrikan Johannesburgissa tummansinisissä ja valkoisissa peliasuissaan:

Maalivahdit: David Cheifetz ja Gregor Yosifovich (Boris Amromin viime hetkellä jäi ulos kisakoneesta vaikka hänellä oli alustaviin kokoonpanoihin merkintä joskin Amrominin osuus on voitu joskus sekoittaa myös vuoteen 1993 josta lähtien Amromin onkin melko säännöllisesti todellakin edustanut Israelia.)

Puolustajat: Ran Oz (C2-sarjan MM-kisojen nuorin pelaaja ja MM-ohjelman nuorin pelaaja 15-vuotiaana...), Assi Fishelson, Oded Orgil, Paul James Shindman, Ido Lee, Michael Mike Blumberg ja Harry Roy Annau (C2-sarjan MM-kisojen vanhin pelaaja ja MM-ohjelman vanhin pelaaja 48-vuotiaana...)

Hyökkääjät: Gal Assa, Mark Talesnick, Amir Pasternack, Izhak Rubenstein, Leonid Gordon, Nathan Eisner, Ward Parson, Shimon Eidelstein, David Popko (Yksi Israelin Jääkiekkoliiton perustajajäseniä myöskin.), Michael Mike Rubin ja Uzi Lee

Päävalmentaja: Gideon Lee (Alkuperäinen Päävalmentaja turnaukseen piti olla Boris Arkanov, mutta hänen kisalisenssiään ei hyväksytty.)
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kreikan jääkiekkomaajoukkueella oli melkoinen jännitys alla kun MM-kisojen C2-sarjaan Etelä-Afrikkaan lähdettiin. Jännitystä lievensi tosin joukkueen hyvä valmistautuminen joka tulisi olemaan harjoittelumääriensä ja yleisten asioidensa osalta äärimmäisen harvinaista tästä eteenpäin juuri Kreikan jääkiekollista asianlaitaa katsoen.

Kreikan Talviurheiluliitto ja Kreikan Luisteluliittokin tukivat Kreikan Jääkiekkoliittoa. Osin siitäkin syystä, että sama mies eli Christos Chatziathanasiou oli kaikissa näissä johdossa ja sama mies huolimatta jääkiekollisista alkutaipaleen hyväntekijänä esiintymisestä maalleen oli kuitenkin jopa törkeänkin paljon omasta kukkarostaan kiinni pitävä kaveri.

Kukkarosta kiinnipito luonnollisesti ei ole rikos eikä pahe, mutta kaikenkarvainen korruptio ja varojen keskittäminen itselleen kuitenkin oli. Kreikan Hallitus tai Urheiluministeriökään ei tuntunut olevan järin huolissaan siitä, että minne aina sen määrärahoista katosi säännöllisesti tulevina vuosina aina varoja...

Vuonna 1992 kuitenkin tämä veijari ei kuitenkaan vielä ollut aivan niin paha tyyppi kuin mitä sittemmin tulisi olemaan. Mitä nyt huolestuttavana piirteenä Christos oli alkanut pönkittää asemiaan ja lähettää enimmäkseen kiekkoliiton johtoon miehiä joiden luonnollisempi asema olisi sopinut paremmin vaikka yleiseen kreikkalaiseen liike-elämään, ehkä välttävästi jalkapallon maailmaan, mutta ei missään tapauksessa ainakaan jääkiekkoon.

Kuitenkin kaikki tulevan Kreikan jääkiekkotarinan tragedian ainekset unohtaen jääkiekkomaajoukkue itsessään vuonna 1992 oli itse asiassa melko nuorta tai ainakin sellaisen kokeneen edustavaa rakenteeltaan. Miehiä parhaassa iässään keskimäärin toisin sanoen.

Kreikan maajoukkuetta valmensi romanialainen Mirel Dumitrache jonka oli melko helppo luoda Kreikan maajoukkueesta hyvin omanlaisensa joukkue jolloin sitä olisi voinut luulla vaikka Tricolori Hochein omaksi B-maajoukkueeksi tai vastaavaksi. Kreikalla oli todellakin muihin jääkiekollisiin vasta-alkajiin eli Israeliin, Luxemburgiin ja Turkkiin nähden paljon paremmat resurssit käytettävissään eikä kaiken mennessä aivan kohdilleen olisi ollut mahdotonta sanoa, että Kreikka ei olisi voinut olla vaikka toinenkin C2-sarjan MM-kisoissa.

Tosin Kreikka itse maajoukkueensa tai Hellaksen nimellä mainitun joukkueensa osalta odotti vähemmän ja kaikkein huonoimmillaan viimeistäkin sijaa turnauksesta kuitenkin odotettiin koska joukkueita ei juuri tunnettu käytännössä Espanjaa huomioimatta ja sille oltiin yleensä hävitty murheellisen suurin luvuin harjoitusotteluissakin.

Myös pomolle eli Chatziathansioulle tuntui alustavasti kelpaavan se, että vuodeksi 1993 tukien jatkuessa maajoukkueen piti vain hyväksyttävästi olla hyvä jäällä ja kunhan se vain ei olisi viimeinen omalla tasollaan.

Seuraavassa viestissä käyn läpi Kreikan pelit C2-sarjan MM-kisojen kohdalta.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kreikka pääsi lopulta paikan päälle Etelä-Afrikkaan oikeastaan melko varhain ja sillä ei ollut oikeastaan paljoakaan muuta tekemistä kuin rentoutua ennen tulevia koitoksia.

21.3.1992 Kreikka kohtasi Turkin ja aivan alkua huomioimatta se oli oikeastaan kaikilla mittatasoilla Turkin yläpuolella mikä sittemmin ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Tuona päivänä kuitenkin oli ja kauan ei kulunut aikaa kun Hellas oli voittanut Buz Milli Hokeyi Takimin luvuin 15-3.

23.3.1992 Kreikka kohtasi seuraavaksi Luxemburgin joka oli astetta vaikeampi joukkue kuin Turkki. Kuitenkin hyvällä puolustuksellaan ja karvauspelillään Kreikka onnistui Luxemburgin voittamaan luvuin 9-5 vaikka välillä ote oli höltyä ja mennä joukkueen osalta sille epäedulliseen suuntaan.

24.3.1992 Kreikka joutui kuitenkin vaikean ja tutun vastustajan eli Espanjan eteen. Espanjaa vastaan kuitenkin Kreikka taisteli oman taistelunsa ja se pystyi hyvin, hyvin rajallisesti Etelä-Afrikan kanssa ainoana turnauksessa edes joskus pitämään muun muassa Espanjan Ihmepoika Alain Iturraldea kurissa jäällä. Kuitenkin sanomattakin selvää oli, että tappio tulisi. Kysymys oli vain, että miten se tulisi?

Lopulta se tuli luvuin 1-10. Kreikka kuitenkin teki viimeisen turnauksen maalin nimenomaan Espanjan verkkoon menneenä maalina koska Espanja päästi koko turnauksessa vain 5 maalia omiinsa... Viimeisen Espanjaa vastaan tehneen maalin yleensä turnauksessa sai 10 sekuntia ennen koko pelin loppua nimiinsä Georgios Adamidis.

26.3.1992 kahden päivän lepo tuli totisesti Kreikalle tarpeeseen kun se kohtasi Etelä-Afrikan. Liukas luistelutyyli kisaisänniltä sai kreikkalaiset hämmennyksen valtaan ja selviytymistaistelu oli ajoittain aivan yhtä haastavaa kuin Espanjaakin vastaan. Vain ajoittain todella helposti päästetyt maalit Etelä-Afrikan maalivahdeilta pitivät Kreikan jollakin tavalla mukana pelissä. Lopulta Kreikka hävisi yllätyspotentiaalistaan huolimatta ottelun 4-9 lukemilla.

27.3.1992 Kreikka pelasi oman turnauksen viimeisen pelinsä Israelia vastaan ja vaikka Israelilla oli periaatteessa monta kertaa parempi taktinen osaaminen jäällä kiitos ulkojuutalaisten pelaajiensa niin sen paljon kehuja turnauksessa muuten kerännyt viimeistely kiekollisten laukausten saralta oli huonontunut dramaattisesti turnauksen edetessä. Se yhdessä Kreikan sitkeän puolustuksen kanssa pelasti Kreikan. Toisaalta taas Kreikallakin oli osaavia maalintekijöitä sarallaan ja sekin merkitsi kun Kreikka lopulta sitten voitti Israelin maalein 7-4.

Kreikka oli siis lopulta C2-sarjan MM-kisojen 1992 kolmanneksi paras maa, Kreikka sai turnauspronssia ja 25 vuoden jälkeenkin suoritus Johannesburgissa pelatuissa kisoissa oli paras Kreikalle ja on sitä pian kehittyneen murheellisen jääkiekkotragedian johdosta edelleen maan jääkiekkohistoriassa. Kreikan kaikki asialleen omistautuneet pelaajat ja päävalmentajana hyvin pidetty Mirel Dumitrache saivat kylmän suihkun niskoilleen kun yllättäen muuan Christos suoraan pääkallon paikalta sitten päätti, että Kreikan maajoukkueen tai Hellaksen suoritus oli kelpaamaton lisärahoitukselle.

Rahoituksen saamisen lisäehtona olisi idioottimaisella tavalla pitänyt olla C2-sarjan voitto ja nousu C1-sarjaan tai sitten pitkän harkinnan mukaan C2-sarjan toinen sija joka tietenkin myös toteutuneessa historiassa ennen pitkää olisi riittänyt sarjanousuun. Kreikalle ja sen maajoukkueelle tämä merkitsi katastrofia koska rahoituksen katketessa jokainen pelaaja maajoukkueesta saisi siitä eteenpäin hoitaa itse omat kulunsa pelaajamatkoista aina varusteisiin saakka ja harjoitusohjelmista oli turha unelmoida myöskään.

Kreikalle siis kolmostila merkitsi käytännössä tavallaan kuin maailmanmestaruutta C2-sarjan tasolla, mutta samalla se merkitsi myös kuolemansuudelmaa sen jääkiekolliselle tulevaisuudelle. Tosin Christos Chatziathanasioun asenteen ja henkilöitymän tietäen välttämättä edes sarjavoitto tai C1-sarjassa/Yhdistyneessä C-sarjassa pelaaminen vuonna 1993 ei välttämättä olisi tuonut yhtään mitään helpotusta asiaan.

Tai sitten sielläkin olisi pitänyt olla naurettavan epärealistisen korkealla suhteessa oikeaan jääkiekkotasoon mitä Kreikka edusti koska potentiaalista huolimatta Kreikassa oli jääkiekon harjoittamiseen melko huonot jääolot ja muutenkin Kreikan Jääkiekkoliitto olisi tarvinnut enemmän asialleen omistautuneita henkilöitä eikä käytännössä kuningaspaikkana sitä pyörittänyttä korruptoitunutta äijää ja hänen siivellä eläneitä liikemiehiä joilla ei sitten pyörineet edes teoreettisesti Christoksen tasollakaan taidot jääkiekollisista asioista tai niiden hoidosta yhtään mitenkään...

Kreikan maajoukkueessa oli pelaajatasolla äärimmäisen hyvä puolustus ja maajoukkuekapteeni Georgios Adamidis oli tasolleen tarvittava ja yksi tärkeä osa Kreikan melko haurasta keskialuepeliä.

Hyökkääjistä mielenkiintoisin oli aiemmin Kanadassa juniorikiekkoa ja maan alasarjoja pelannut, Euroopan sarjojen läpimurtonsa ja isompien maiden mittakaavansa seurauransa polvivammaansa menettänyt ja myöhemmin toipumisensa aikana Kreikan kansalaisuuden saanut laitahyökkääjä Nikolaos Nikolas Nick Alexantonakis joka sittemmin vielä jatkoi nimenomaan Kreikan maajoukkueessa pelaamista ennen vuoden 1995 C2-kisoissa tapahtunutta toistaa pahaa polveen osunutta taklausta ja lääkärin määräämää välitöntä uran lopettamista jääkiekon osalta siihen paikkaan.

Maalivahtipelaamisessakin oli joskus toivomisen varaa ja esimerkiksi Luxemburgin tai Israelin maalivahtipelaamiseen nähden se oli levottomampaa ja ehkä jopa huonompaakin toisinaan. Kreikan maajoukkue otti myös 1992 C2-sarjassa melko paljon jäähyjä, mutta Turkkiin ja turkkilaisten jäähyalttiuteen nähden Hellaksen pelaajat olivat käytännössä kuin lauhkeita lampaita nimenomaan kuumaverisyyden saralla mitattuna.

Kreikan maajoukkueen pelipaidat kuvastivat tästä vuodesta eteenpäin monta vuotta Hellasta, mutta myös Akropoliin maisemaa sen pelipaidoissa valkeilla juovilla arkkitehtuurillisesti sanoen. Olkaimet olivat joskus valkeita sinisin kolmiokuvioin ja muutoin sinisiä valkein kolmiokuvioin. Vuosiksi 1994 ja 1995 Kreikan pelipaidan sävy vaalentui hieman sinisen värisävynsä osalta, mutta vain hieman, joukkueen pelipaitaan tuli valkea luistinlogo ja lisäksi Reebok toimitti noina vuosina pelipaidat Kreikalle toisin kuin vuosina 1992 ja 1993 jolloin Tackla toimitti pelipaidat Kreikalle ja yleensäkin MM-jääkiekkoon.

Tässä kuitenkin Hellaksen maajoukkue 1992:

Maalivahdit: Christos Politidis ja Savvas Adamidis

Puolustajat: Panagiotis Efkarpidis, Ioannis 'Giannis' Ziakis, Marios Limbertos, Argyris Zestas, Kostas Lembessis, Pavlos Kapagiannidis ja Klimis Efkarpidis

Hyökkääjät: Ioannis 'Giannis' Giatagantzidis, Athanasios 'Thanasis' Kessidis, Orestis Tilios, Giannis Tilios, Michalis 'Mich' Grigoriadis, Giorgios Bourbaris, Dimitrios 'Dimitris' Malamas, Christian Vassiou, Georgios Gialaouzidis, Vasilios Karpetas, Nikolaos 'Nikolas' Nick' Alexantonakis ja Joukkuekapteeni Georgios Adamidis

Päävalmentaja: Mirel Dumitrache
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Etelä-Afrikalla oli vuonna 1992 ensimmäinen kerta MM-tasolla pitkään, pitkään aikaan.

Etelä-Afrikka oli vuodesta 1966 lähtien joutunut olemaan aina vuoteen 1991 suljettuna kansainvälisestä jääkiekosta maan harjoittaman Apartheid-politiikan seurauksena. Tämä oli iskenyt oikeastaan sitä pahimpaan mahdolliseen aikaan joskin kun Etelä-Afrikka olisi ainakin toteutuneen historiansa pohjalta taantunut kuin taantui niin ei edes vapaa pelaaminen Apartheidistä piittaamattakaan olisi sitä todennäköisesti auttanut.

Jääkiekollista tunnettavuutta se tosin olisi saattanut ehkä lisätä maan osalta ja maan maajoukkue oli itse asiassa maan liigatason ohella paras juurikin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa ja liigatason huipentuma maassa oli käytännössä 1970-luvun puolivälissä jolloin kansallisen liigan ohella maassa pelattiin myös lukemattomia muita pienempiä itsehallintoalueiden liigoja ja divisioonia jotka sitten täydensivät tietenkin Etelä-Afrikan Mestaruussarjaa joka oli korkein sarjataso.

1980-luvulla ja jo 1970-luvun lopussa alkanut taantumakausi pahensi pitkittyneen taloussaarron takia maan tilaa ja kun vielä sen omat hyödykeaineet halpenivat liikaa rahantuottoon niin se oli myös katastrofi maan taloudelle ja maineelle Afrikan talousveturina.

Etelä-Afrikalla oli silti kiistattomasti maanosansa ainoana edustajana myös maanosansa parasta jääkiekkoa tarjolla siihen nähden mitä muualla Afrikassa on ollut silloin tai tänä päivänäkään joskin tulevaisuudesta puhuttaessa Etelä-Afrikan tilanne ei ole lähimainkaan niin selvä joskin kauan voi vielä kulua muiden Afrikan maidenkin antamaan todelliseen haasteeseen.

Joka tapauksessa Etelä-Afrikassa parhaimmillaan kävi lukemattomia parempien maiden pelaajia pelaamassa. Suomalaisiakin kävi melko paljon kaikkiaan joista tunnetuin on melko varmasti Timo 'Timppa' Lahtinen. Vuonna 1988 jääkiekkopiireissä Etelä-Afrikka pääsi suomalaisittain otsikoihin kun joukko suomalaisia pelaajia oli sitten mennyt sinne pelaamaan ja kaiketi vähän muutenkin pitämään hauskaa vastoin poliittisia edellytysten ohjeita ja siitä oli jyrähtänyt ennen pitkää itse Kalervo Kummolakin. Vaikka pelaajia oli käynyt siellä useita niin jostakin kumman syystä valokeilaan Etelä-Afrikan reissaajista nousi eniten Mika Johansson.

Vaikka kieltämättä suomalaistenkin pelaajien reissuista tai muutenkin muusta Etelä-Afrikan kiekkoilusta myös Apartheidinkin ajalta voisi jotain kirjoittaa niin joka tapauksessa vuonna 1992 Etelä-Afrikka oli saanut noin vuoden verran olla jälleen mukana jääkiekon kansainvälisessä toiminnassa mukana, mutta menestyksestä oli jäljellä itsessään rippeitä, taso oli taantunut pelaajistonkin osalta huomattavasti osin ehkä senkin vuoksi kun ei voinut matkustella eikä pelata ulkomailla poliittisista syistäkin johtuen ja maan jäähalliasiat olivat ymmärrettävästi taloudellisten olosuhteiden takia jäissä.

Käyn muutamassa seuraavassa viestissä läpi Etelä-Afrikan kiekkohistoriaa lyhyesti ja myös joukkueen yleisolemusta ennen sen omia kotikisojaan C2-sarjassa vuonna 1992.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Etelä-Afrikassa jääkiekkoa eri sarjatasoineen on pelattu vuodesta 1937 lähtien ja ajoittain ennen 1960-luvun ja 1970-luvun rajallisia nousukausia Etelä-Afrikan jääkiekkoilu ei sitä ennenkään ollut mitenkään erityisen hyvää. Osin tietysti pitkät välimatkat muihin maihin rasittivat maan kiekkoliiton niukkoja varantoja eikä jääkiekkoon yksinkertaisesti järin hirvittävästi panostettu ja kun panostettiin niin keskimäärin kaikki merkittävät panostukset tehtiin vain kutakin käynnissä ollutta pelikautta kohti.

1960-luvulla Etelä-Afrikan maajoukkue vihdoin ja viimein vuosien odotusten jälkeen liittyi mukaan MM-ohjelmaan vuonna 1961. Ikävä kyllä sen todettiin olevan kerta kaikkiaan liian huono tasoltaan sopimaan B-sarjaan joten se joutui tuolloin kokonaan uuteen ja perustettuun Jääkiekon MM-kisojen C-sarjaan jotka tietenkin B-sarjan ja A-sarjan tapaan pelattiin Sveitsissä sen ajan sääntöjen mukaan. Debyyttivuosi ei sujunut hyvin kaikkiaan.

Etelä-Afrikka oli toiseksi huonoin jääkiekkomaa koko vuoden 1961 jääkiekon MM-ohjelmassa niistä maista jotka mukana pelasivat C-sarjan viitospaikallaan. Etelä-Afrikka hävisi ensiottelunsa Jugoslavialle maalein 3-12, Romanialle maalein 0-14, Hollannille taisteltuaan sitä vastaan melko pitkäänkin maalein 4-8, Ranskalle maalein 2-11, mutta sen sijaan Belgian se voitti käytännössä koko C-sarjan MM-kisojen vuoden 1961 viimeisessä ottelussa 11.3.1961 käytännössä huonoimpien MM-kisamaiden keskinäisessä kohtaamisessa maalein 9-2.

Ikävä kyllä 1960-luvun seuraavina vuosina Etelä-Afrikka perui milloin minkäkin syyn johdosta tulonsa MM-kisoihin ja siten pysyi MM-kisojen C-sarjassa tai B-sarjassa milloin ei pelattu C-sarjaa. Vuoden 1965 MM-kisoihin Suomeenkin Etelä-Afrikkaa yritettiin näin esimerkkinä houkutella mukaan, mutta toisin kuin esimerkiksi Romania, Etelä-Afrikan edustajat eivät edes vaivautuneet ennen kisoja juuri tekemään varauksiakaan Suomeen passeilleen eikä luvilleen muutamaa kyselykertaa huomioimatta ja kun vielä poliittinen tilanne tavallaan tiedettiin niin Suomessa ei vaivauduttukaan maanittelemaan sitä pelaamaan.

Toisaalta suomalaisjärjestäjät eivät olleet hirveän innostuneita pitämään myöskään kolmen maan C-sarjan MM-kisoja joissa olisi ollut mukana Ranska, Italia ja Etelä-Afrikka tietenkin lisäten vielä B-sarjapaikastaan kieltäytyneellä Romanialla mikäli kyseisen maan edustajat olisivat vielä jostain uskomattomasta syystä tupsahtaneet paikalle kesken kisojen pidon.

Lopulta vuonna 1966 Etelä-Afrikka pelasi vuoden 1967 MM-kisojen joukkueen pois käännyttämistä Itävallasta huomioimatta viimeisen kerran Jugoslaviassa pidetyissä C-sarjan MM-kisoissa jotka pidettiin jälleen samassa yhteydessä kuin B-sarjan MM-kisat ja myös A-sarjan MM-kisat eli varsinaiset MM-kisat. Jugoslaviassa pidetyissä C-sarjan MM-kisoissa pelasi tavallaan neljän maan sijaan lopulta vain kolme maata virallisesti koska Ranska kieltäytyi tulemasta kisoihin paikan päälle hävittyään omat Eurooppa-kriteeriottelut tai karsintaottelunsa Romanialle ja Italialle luvuin 3-11 ja 2-10.

Siten C-sarjan MM-kisojen vuoden 1966 'neljäs' maa oli yksinkertaisesti Jugoslavian B-maajoukkue kun yksikään muu maajoukkue IIHF:n tuollaisesta jäsenistöstä ei suostunut enää tulemaan paikan päälle niin viime hetkellä Jugoslaviaan kun milloin kisat pelattiin. Etelä-Afrikka pelasi siis turnauksessa omat Eurooppa-kriteeriottelut tai karsintaottelunsa voittanutta Italiaa ja Tanskaa vastaan mikäli Jugoslavian B-maajoukkuetta ei mukaan lasketa.

Etelä-Afrikka pelasi historiansa parhaan sijoituksen C-sarjan MM-kisoissa 1966, mutta kolmen virallisen maan sijalla viimeisenä oleminen ja neljän epävirallisen maan toiseksi viimeisellä oleminen tekivät siitä tavallaan huonoimman tai toiseksi huonoimman joukkueen koko vuoden 1966 MM-ohjelmassa niistä maista jotka siihen osallistuivat.

Vaikka joukkue olikin edistynyt itsessään jääkiekossa niin silti Italiassa ja Tanskassakin osattiin niiden maiden tuolloisesta kammottavan huonosta tasosta huolimatta pelata suhteellisesti paremmin jääkiekkoa. Etelä-Afrikka hävisi Tanskalle maalein 0-9 ja Italialle maalein 0-17, siitä uudelleen Italialle maalein 2-18, hävisi sittemmin muista Jugoslavian Liittovaltion osien pelaajista kerätyille B-maajoukkueen edustajille luvuin 1-4 ja siitä vielä kerran Tanskalle maalein 2-6.

Tämän jälkeen samana vuonna Apartheid-asetus alkoi koskea myös jääkiekkoa ja vaikka Itävaltaan 1967 A ja B-sarjan MM-kisojen yhteydessä lisäksi pidettyihin MM-kisojen C-sarjan kisoihin Etelä-Afrikan maajoukkue tuli paikan päälle niin sen ei sallittu osallistua edes näytösmielessä koska se oli suljettu jääkiekosta kansainvälisesti.

Tämän jälkeen olikin kulunut pitkä aika aina päivämäärään 3.5.1991 saakka jolloin Etelä-Afrikan Jääkiekkoliiton pelaamattomuus kansainvälisesti päättyi maan edustajien alkaessa vähitellen koko ajan lakkauttaa Apartheidiä koskevia lakejaan.

Etelä-Afrikan jääkiekkomaajoukkueesta laitan vielä asiaa jonkin verran juurikin ennen vuoden 1992 MM-kisoja ennen sitten varsinaisia pelitapahtumia.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1992 Etelä-Afrikan maajoukkue oli jääkiekossa siis ainakin tavallaan jälleen vasta-alkaja. Sille kuitenkin onni oli saada pidettäväksi Johannesburgissa pelatut C2-sarjan MM-kisat. Oma kotihalli melko huonoine jääoloineen sopi sille kuin nakutettu.

Maajoukkueen taso oli ollut 1980-luvulla taantunut parhaimmista päivistä valtavasti ja vuosina 1990-1992 Etelä-Afrikan maajoukkueen taso oli lähtenyt vain pieneen nousuun ollen silti vain varjo parhaimmista päivistään jolloin joukkue tietenkin oli joutunut viettämään Apartheidin takia aikaansa vain maan sisäisissä sarjoissa pelaten silloin tällöin niitä vastaan.

Kiekkoleopardien eli Hokkie-Luipeerdin tai vaihtoehtoisesti Kiekkopanttereiden eli Hokkie-Tierin tai vieläkin vaihtoehtoisemmin alkuperäiskielellä Hokkie-Bergtierin nimellä tunnetun maajoukkueen olemus kuvasti kuitenkin iloisuutta ja uskoa paremmasta siinä missä aina ei näin tietenkään ollut sitä havaittavissa.

Kiekkopanttereiden maajoukkueen pelillinen olemus kuvasta sen olevan nopea ja liikkuva joukkue tasoilleen, sillä oli sulava ote yleispelistään ja liukas yleisluistelutyyli ajoittain pelottavan huonolla ja märällä Johannesburgin Jäähallin jäillä liikuttaessa, sen hyökkäyskuviot ja puolustuskuviot olivat yllättävänkin vauhdikkaita ja monipuolisia suhteessa sen rajoitteisiin nähden, sen pelaajat osasivat pelata ja pitää kiekon mukanaan vauhdikkaissakin syöksytilanteissa ja tekivät taidokkaita harhautuksia suhteessa melko jähmeään keskialuepeliinsä nähden ja muutaman kerran kisojen aikana hyppivät pelaajatkin kuten maalivahtinsakin kuin heinäsirkat yrittäessään torjua vastustajan kiekkoja joskin lähinnä ainoa todella selvä ja paha vastustaja koko kisoissa sille oli vain Espanja.

Nopeudesta puhuttaessa vain yksittäiset espanjalaispelaajat olivat sitä nopeampia itse kisoissa koska joukkueena Etelä-Afrikka oli nopein kisoista tuolloin joukkueista puhuttaessa. Espanjan pelaajien nopeutta tosin hieman huvittavalla tavalla rajoittivat myös Johannesburgin heikot jäähalliolot mitkä aiheuttivat kompasteluja sen pelaajille aika paljonkin kuten kaikille muillekin.

Kiekkopanttereiden kiekonkäsittelytapojen erikoisuudet käsittivät toisinaan muun muassa sen, että kiekonhallinta oli sulavuudessaan lyhyttä. Aina ei ollut edes kunnollista pohjakosketusta kiekkoon ja jos oli niin mentiin vain nk. Kahden Kosketuksen tai nk. Kolmen Kosketuksen taktiikalla siten, että kiekko kävi syötettäessä vain kaksi tai kolme kertaa mailan lavassa ennen liikkeelle lähtöä kohti seuraavaa omaa pelaajaa tai maalia. Toisinaan tämä kuitenkin johti ikävään roiskimiseen mitä kiekkoiluun tuli ja pelikatkot Johannesburgissa olivat melko yleisiäkin osin tästäkin syystä johtuen turnauksen edetessä.

Toisaalta joskus Kiekkopanttereiden avainpelaajat varjelivat jopa mustasukkaisenkin paljon kiekkoa itsellään eivätkä aina syöttäneet riittävästi joukkuekavereilleen. Kun syöttöpelin tärkeyttä kisojen edetessä tähdennettiin niin sen jälkeen nähtiinkin sitten ehkä kisojen sulavinta ja kitkattomuudessaan parasta syöttöpeliä juurikin Etelä-Afrikalta.

Kiekkopantterit olivat myös kiekonriistojen mestareita turnauksen joukkueita kohtaan nimenomaan kotijäillään siinä missä yleensä ulkojäillä puhuttaessa ulkomaista eivät suoritukset sillä saralla yleensä olleet aivan niin kehuttavia. Laitahyökkääminen oli yleensä välttävän hyvää ja jopa kohtalaistakin.

Kiekkopantterit olivat voimakas ja vahva joukkue painotetusti hyvän nopeutensa ohella. Sillä oli ennen pitkää myös hyvä syöttöpeli ja melko hyvät maalivahditkin joskin ehkä toisinaan hieman liian paljon maalivahdit tekivät virheitä ja Espanjaa vastaan meni välillä aika montakin helppoa sisään kun periaatteessa tappio sitä vastaan olisi voinut olla reilusti pienempikin kuin oli. Vaikka kyllä Espanjan maalivahditkin torjuivat sitä vastaan käydyssä ottelussa Kiekkopanttereiden järjestämiä kärkihyökkäyksiä lopulta niin paljon, että Etelä-Afrikan avainpelaajilta vain loppui puhti sitä vastaan myös omilla kotijäilläkin.

Kun sitten muutoin Kiekkopanttereita miettii niin joukkueena se oli melko hyvin tasapainossa itsensä kanssa ollen hyväksyttävän vahva monilla muillakin pelin osa-alueilla kuin itse nopeudessa, mutta sen huonoin puoli oli oikeastaan todella huono aloitusten voittokyky ja ajoittainen henkinen laiskuus vaivasi sitä erityisesti siihen mitä tuli tavallisten pelaajien taholta suhteessa tähtipelaajien tukemiseen. Kiekkopantterit kuitenkin järjestivät ajoittain Espanjaakin pelottaneita läpiajotilanteita ja murtohyökkäyksiä joilla se pääsi hyvin mukaan peliin mikäli se olisi ollutkin alakynnessä.

Etelä-Afrikkaa vastaan jääkiekkojoukkueena olisi pitänyt muistaa se sananlasku, että vain nopeus ja kiekonhallintakyky kosketuksen osalta ratkaisee eikä voimakkuus sitä vastaan koska suututettuna Etelä-Afrikka pelaajineen pystyi tekemään hyvin runnovia hyökkäyksiä kuin vihainen sarvikuono toisinaan eikä sitä kannattanut yleensä ajaa myöskään jäähyputkeen. Toisaalta mikäli sen vain sai jäähyputkeen niin se tietenkin oli eduksi vastustajalle. Etelä-Afrikalla oli kisojen ehkäpä parhaimman ylivoimapelaamisen vastineeksi kisojen huonoin alivoimapeli mikä oli anteeksiantamatonta sille viimeistään kohtalokkaassa Espanja-ottelussa jos ei sitten missään muussa.

Etelä-Afrikasta jääkiekkojoukkueena ainakaan 1990-luvulla ei sinänsä voinut olla pitämättä niin kauan kuin maassa todella riitti jääkiekollista innostuneisuutta jota maan on ollut vaikea saada sittemmin oikein takaisin itselleen. Etenkin kun sillä olisi ollut aineksia kehittyä paljonkin jääkiekossa.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Etelä-Afrikalla kisojen avausottelua edeltäneeseen aikaan asti oli melko lailla ollut nopeaa harjoitusta muutamien kansainvälisten joukkueiden kanssa ja muutoin paljon eri kansainvälisten ja omien seurajoukkueiden kanssa.

Etelä-Afrikalla oli paljon pelaajistoa joiden suorituksista olisi voinut puhua paljonkin. Alan Verwey oli yksi taidokkaimpia pelaajia ja Verweyn jälkeen ehkä nykypäivän Etelä-Afrikan kiekkoilijoista lähinnä vain Uthman Samaailla on samanlaista pelipaikkojen rakentamiskykyä kuin mitä tavallaan Verweyllä oli. Puolustajista tärkeä lenkki oli mies nimeltä Arn Potter kuten myös Sean Potter ja maalivahdeista varsinkin Geoffrey Pelger. Willie Botha ja Chad Lawrence loivat paljon paikkoja keskialueelle ja pitivät omalla tasollaan myös laitapelaamisen koordinoinnin järjestyksessä.

Kiekkopanttereilla oli tietenkin myös oma B-maajoukkueensakin. Etelä-Afrikan B-maajoukkueessa oli paljonkin hyvin potentiaalikykyisiä pelaajia kuten esimerkiksi Adrianus van Rensberg, Yohannes Dublessis, Graham Gray, Wilhelm Botha, Victor Lawrence, Louis Crichton, Willem Piet ja Johan Pretorius, mutta yhtäkään näistä taitavista pelaajista ei otettu varsinaisiin Kiekkopanttereihin vaikka esimerkiksi Graylla oli yksi parhaimmista Etelä-Afrikan oman liigatason tehonyrkeistä ja oli myös erittäin hyvä pelipaikkojen luoja kuten esimerkiksi Verwey tai mitä esimerkiksi Samaai on nykypäivänä ollut.

Etelä-Afrikan jääkiekollinen taival turnauksessa ennen Espanjan kohtaamista oli C2-sarjassa vuonna 1992 melko helppo:

Se voitti oman kisojen avauspelinsä ja koko C2-sarjan MM-kisojen vuoden 1992 avausottelun 21.3.1992 Luxemburgia vastaan luvuin 23-0, 22.3.1992 Turkkia vastaan luvuin 18-1, oli 25.3.1992 osin säästösyistä ja osin odottamattomasti aiemmin harjoituskaudella selvin luvuin voittamansa Israelin kanssa vaikeuksissa voittaen sen 5-1 ja vielä ennen Espanjan kohtaamista se voitti Kreikan maalein 9-4 26.3.1992.

Espanjaa vastaan sitten voittoputki tyssäsi kerta toisensa jälkeen Kiekkopanttereiden laukaukset eteensä torjuneeseen Carmelo Calvoon ja pelillisesti muutoin kentällä Espanjan Ihmepoika Alain Iturraldeen ja lukemattomien muiden espanjalaisten kiekkotähtien syöttöihin. Etelä-Afrikka ei suureksi harmiksi ja kotiyleisön järkytykseksi saanut edes lopulta maalin maaliakaan vaan hävisi 0-12 kun se olisi voinut huomattavasti lievemminkin numeroin hävitä ja pahimmillaankin joukkue olisi voinut hävitä mieluummin vaikka 0-6 mikäli niitä maaleja ei olisi voinut saada. Toisaalta Etelä-Afrikan avainpelaajilta voimat vain loppuivat kesken eikä Geoffrey Pelger tai myöhemmin Guy Sevenoaks varamaalivahtinakaan jaksanut enää venyä samaan kuin mitä aiemmin turnauksessa.

Alustavasti Kiekkopantterit jäivät C2-sarjan toiseksi ja myös sarjaan vuodeksi 1993, mutta C-sarjan muuttuessa myöhemmin yhteiseksi vuonna 1992 vuodeksi 1993 sai myös Etelä-Afrikka toisella sijallaankin liittyä C-sarjaan vuodeksi 1993 ja sitä odotettiin innolla koska haluttiin nähdä maan kiekolliset kyvyt sen uuden tulemisenkin myötä.

Kiekkopanttereista puhuttaessa sen Päävalmentaja ja Varapäävalmentaja Denis Anderson ja Paul Giokas suosivat kanadalaista jääkiekkoa taktiikoissaan ja yllättävänkin hyvin Kiekkopantterit ottivat omakseen taktiikat mitä heille opetettiin ja pystyivät kehittämään niistä värikkään hienot omat versionsa. Pelaajakykyjen etsijänä ja ulkomailla olevien pelaajalahjakkuuksien etsimisessä ja profiloinnissa maan omaa liigaa ja mikä ettei vaikka maajoukkuettakin varten toimi entinen Kiekkopanttereiden huippupelaaja Ted 'Blackie' Lawrence joka tietenkin oli Chad Lawrencen isäukko.

Etelä-Afrikan pelipaidassa 25 vuotta sitten oli väreinä kullankeltaista pääväriä pienin punaisin, vihrein, mustin, valkoisin ja sinisin värein koristeltuna ja toisessa pelipaidassa oli päävärinä akvamariinin sinistä ja tummankullan keltaista ja jälleen pienin punaisin, vihrein, mustin, sinisin ja valkoisin värein koristeltuna.

Värisävyt noudattelivat Prinsenvlagin värejä vaikkakin Apartheidin aikana oli ollut myös lukematon muita maajoukkueiden pelipaitojen värisävyjä. Lisäksi paidassa oli South Africa tai vaihtelevasti tekstinä oli myös Suid Africa. Lisäksi joukkueen paidassa oli maskottina muutoin esiintynyt pieni leopardi tai pantteri eli Luipeerd, Tier tai Bergtier Afrikaansiksi lausuen. Myöhemminkin Etelä-Afrikan jääkiekkomaajoukkue on muulloinkin käyttänyt erilaisia eläinaiheita joista ehkä eniten sarvikuonoa ja harvemmin leijonaa.

Tältä Hokkie-Luipeerd näytti pelaajistonsa osalta 25 vuotta sitten vuonna 1992:

Maalivahdit: Geoffrey 'Chalkie' Pelger ja Guy Sevenoaks

Puolustajat: Craig Boddington, Alistair Turner, Arn Potter, Sean Potter, Karel Potgieter ja Mark Lazarus

Hyökkääjät: Fernando Acafrao, Edward 'Eddie' Compton, Willem Botha, Gary Boddington, Ronald 'Ron' 'Ronnie' Crichton, Andy Milne, Howard 'Howie' Rawlings, Edgar Pereira Lopez, Chad Lawrence, Michael Kacser, Glen Lazarus ja Alan Verwey

Päävalmentaja: Denis Anderson

Varapäävalmentaja: Paul Giokas

Pelaajakykyjen Etsijä: Ted 'Blackie' Lawrence

Joukkueenjohtaja: Fred 'Specs' Yates
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1992 C2-sarjan MM-kisojen osalta paras joukkue ilman muuta oli Carlos Gordovilin valmentama Espanja.

Espanjassa yhdistyi käytännössä välivuodestaan MM-ohjelmassa piittaamatta kaikki hyvät jääkiekon joukkueen piirteet omalle sarjatasolleen.

Mikäli joukkueella vaikeaa olisi ollutkin niin Alain Iturralde piti lennokkaalla tyylillään Espanjaa pystyssä läpi turnauksen nuoresta iästään huolimatta ja mies myös tulisi olemaan yksi Espanjan tärkeimpiä kiekkopelaajia vuosiksi eteenkin päin.

Espanjalla tietenkin oli myös maan oma B-maajoukkue eli Seleccion täynnä myös lahjakkaita tai nousevia pelaajan alkuja tulemaan maajoukkueeseen.

Punaisen keltaisissa tai sinisissä paidoissaan Espanjan lippua ja lumihiutalesymbolia koristellen osasivat Espanjan pelaajat valmistautua Etelä-Afrikkaa huomioimatta kuitenkin melko helppoon turnaukseen kaikkiaan. Tavoite oli savuisan IIHF:n riitelyn jälkeen vaan ryhtyä tositoimiin ja nousta sitten oletetusti C1-sarjaan vuodeksi 1993 pelaamalla kun se oli kerran tuomittu C2-sarjaan pelaamaan erikoisesti välivuoden pitäneenä siinä missä esimerkiksi Australia pääsi välivuoden pitäneenä silti C1-sarjaan ja esimerkiksi Belgia tai Etelä-Korea tai molemmat eivät sijoitustensa takia pudonneet C2-sarjaan vuodeksi 1992 vuoden 1991 perusteella.

Seuraavassa viestissä käyn nopeasti läpi vuoden 1992 C2-sarjan osuudet Espanjan osalta.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1992 C2-sarjan MM-kisat Etelä-Afrikan Johannesburgissa olivat joitakin vaikeuksia kuten esimerkiksi Johannesburgin Jäähallin huonoa pinnoitetta huomioimatta ja kisaisännän tiukkaa vastustusta huomioimatta Espanjalle lopulta melko läpihuutojuttu.

22.3.1992 Espanja kohtasi vasta-alkajan jääkiekossa eli Israelin ja voitti sen maalein 23-4.

24.3.1992 Espanja kohtasi myös jääkiekon vasta-alkajan eli Kreikan ja voitti sen maalein 10-1.

25.3.1992 Espanja kohtasi jääkiekon debytantti Luxemburgin jonka se jyräsi selvin luvuin 31-0.

27.3.1992 Espanja kohtasi jääkiekon viimeisen debytoijan eli Turkin jonka se löylytti nopeasti luvuin 38-0 ja Luxemburgin ottelun tavoin lähinnä heikot jääolot aiheuttivat toisinaan Espanjalle varmojen maalien hukkaantumisia kun pelaajat saattoivat kaatua kesken umpiselvienkin maalipaikkojen tilanteissa dramaattisesti!

28.3.1992 Espanja sitten kohtasi kisaisäntä Etelä-Afrikan jonka kanssa se sitten pelasikin valtavan tiukan ottelun huomioimatta lopputulosta turhaan sellaisenaan. Lopulta se oikeastaan yksinkertaisesti väsytti Etelä-Afrikan oltuaan sitä vastaan välillä oikeastikin vaikeuksissa ja lopulta karkasi voittoon siltä. Tosin ainoan kerran turnauksessa Espanja oli ottelussa myös maalivahteineen kovilla turnauksessa. Carmelo Calvo sai tosiaankin torjua kiekkoa koko rahan edestä eikä aina edes jään ihmepoika Alain Iturraldenkaan taidot riittäneet Etelä-Afrikan puolustuksen kurimuksessakaan maalintekoon.

Lopulta kuitenkin Espanja selvisi, pienenä ihmeenä sille ja suurena järkytyksenä itse Etelä-Afrikan kotiyleisölle ei sen maskottina olleet Kiekkopantterit onnistuneet maalinteossa kertaakaan monista hyvistä paikoista huolimatta ja siten Espanja voitti lopulta ottelun luvuin 12-0 vaikka pienemmätkin luvut olisivat voineet olla koska ottelun aikana Espanja johti pitkään vain luvuin 1-0 eikä ennen 50 minuuttia muutenkaan ollut 6-0 johtoa suuremmissa luvuissa joista maalit useimmiten tulivat useiden minuuttien mittaisilla väleillä kiekon käydessä välillä pitkään myös Kiekkopanttereillakin.

Espanja siis voitti lopulta kaikki ottelunsa 114 tehdyn maalin ja 5 päästetyn maalin turvin C2-sarjan mestaruuden MM-tasolla ja oli alustavasti nousemassa yksin vuodeksi 1993 C1-sarjaan, mutta sittemmin sääntöjen vuodeksi 1993 muuttuessa C-sarja MM-kisoissa päätettiin muuttaa jälleen vain yhdeksi sarjaksi jolloin sekä Espanja ja sille hävinnyt Etelä-Afrikka pääsivät molemmat mukaan C-sarjaan tai oletetulle C1-sarjan MM-tasolle.

Seuraavasta vuodesta Espanja odotti paljon vaikkakin realiteetit piti pitää edelleen mielessä ja Espanjalla oli vieläkin paljon tehtävää jääkiekkomaajoukkueensa osalta todellisia C-sarjan vastustajiaan varten ja Espanjaa pelotti myös Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisten seurauksena tulevat uudet jääkiekkomaat ja niiden kyvyt. Ne pelot jäivät selvitettäväksi vuodeksi 1993...

Espanjan maajoukkue tulee tässä ja mahdollisesti jossakin vaiheessa myöhemmin liitän ehkä vielä Espanjan B-maajoukkueenkin eli Seleccionin samalta vuodelta kun en tähän hätään löytänyt ja aiemmin unohdin sen vuoden 1990 Seleccionin laiton yhteydessä laittaa sen mahdollisena lisäbonuksena tuolloin.

Espanja vuosimallia 1992:

Maalivahdit: Carmelo Calvo ja Gregorio Martin

Puolustajat: Luis Fernando Tito Marcelino, Eugenio Arbesu, Gonzalo Eguiluz, Jose Ruiz de Galarreta, Javier Ara, Unai Arizkorreta, Miguel Baldris, Patxi Lagarda ja Jose Francisco Ara

Hyökkääjät: Marcel Pujol, Jose Antonio Arangoya, Inaki Izaguirre, Jordi Lucarini, Jorge Lucarini, Inaki Salegui, Juan Garcia, Juan Izquierdo, Jordi Pous, Inigo Arangoya ja Alain Iturralde

Päävalmentaja: Carlos Gordovil
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1992 C1-sarjan MM-kisat pelattiin Isossa-Britanniassa ja ne pidettiin kuuden maan kisoina vaikka aivan alkuperäisessä suunnitelmassa piti pelata yhteinen, 12 maan C-sarja ainoastaan Isossa-Britanniassa.

Lopulta tasoerojen pelossa mitä ilmeisimmin ymmärrettävästi MM-kisojen C-sarja jaettiin kahtia C1-sarjaan ja C2-sarjaan joista jälkimmäinen pelattiinkin Etelä-Afrikassa Johannesburgin tavallisen Jäähallin lisäksi pääareenan oltua epäkunnossa joiltakin otteluiltaan myös Carlton-hotellin Skyrink Arenalla joka kirjaimellisesti sijaitsi samaisen hotellin kuudennessa tai kahdeksannessa kerroksessa sijainneella paikallaan joka oli jälleen yksi erikoisimpia paikkoja maailmassa pelata jääkiekkoa joskin toki ne olot siellä olivat edes hieman tilavammat kuin esimerkiksi monilla Aasian huonoimpien kiekkomaiden ostoskeskusten tai parkkipaikkojen jäädytetyt pienjäähallit...

Isossa-Britanniassa pelatut C1-sarjan kisat pelattiin Humbersidessa.

C1-sarjassa ei itsessään ollut panosta paljoakaan vuoden 1992 osalta. Voittaja tietenkin nousi B-sarjaan ja moraalisesti kiinnostavaa oli tietenkin myös vuoden 1991 tapaisten sijojen vertailu vuoteen 1992 sarjanousultaan eli sen vertailu, että mitkä joukkueet olisivat nousseet mahdollisesti B-sarjaan mikäli samat sijat olisivat osuneet eri joukkueille tuolloisen tilapäisen säännön mukaan jolloin peräti 4 maata nousi myös C-sarjasta B-sarjaan MM-kisojen sarjaohjelmassa.

Äärimmäisen tarkoin pidettiin silmällä myös sitä tosiseikkaa, että C1-sarjan voittaja joko erillisesti tai sen yhdistyessä vuodeksi 1993 oli lähtökohtaisesti mukana myös Lillehammerin Talviolympialaisten Karsinnassa vaikkakin Lillehammerin vuoden 1994 Talviolympiakarsinnan toteuttamisesta oltiin vielä montaa mieltä ja formaatin erimielisyyttä muutoksineen päivineen jatkui kauankin ennen kuin lopullinen formaatti saatiin toteutettua suurin soraäänin etenkin hollantilaisesta näkökulmasta katsoen...

Iso-Britannia oli lähtökohtaisesti ylivoimainen voittajaehdokas kotiyleisönsä edessä koska se oli muutaman vuoden aikana kehittynyt taktisesti ja olemukseltaan huikeasti maajoukkueena jääkiekossa. Toisaalta Iso-Britannia toimi pakon edessä. C-sarjan uudet tulevat maat varsinkin entisestä Neuvostoliitosta olivat sen jääkiekolle pahin mahdollinen uhka ja C-sarjaan jääminen vielä kerran vuodeksi 1993 uhkasi jopa tietyllä tapaa sen jääkiekollista tulevaisuutta.

Päävalmentaja Alex Dampier ei kuitenkaan missään tapauksessa halunnut kiirehtiä myöskään B-sarjaan nousemisen jälkeenkään maan jääkiekko-ohjelman kehitystä koska liika kiire olisi voinut kostautua pahoin ja ensisijaisesti olisi haluttu säilyttää vain B-sarjan sarjapaikka MM-kisoista puhuttaessa.

Mikäli kuitenkin Iso-Britannia sitten floppaisi kotikisansa C-sarjassa niin ainoa muu järkevä voittajaehdokas ennen kisoja tuntui olevan vain Unkari jonka päävalmentaja Gabor 'Bika' Boroczi valmensi edelleen rautaisella otteellaan maajoukkuetta antaen kuitenkin jo tilaa nousevalle valmentajakyvylleen ja assistentilleen eli Deszö Szelesille liikkumavapautta valmennuksessa. Unkarin maajoukkue oli täynnä veteraaniluokan tuttuja pelaajia jotka kuitenkin tuntuivat olevan taktisesti hyvin rajoittuneita britteihin verrattuna pärjäämään B-sarjatasolla mikäli joukkue sinne sattuisikin pääsemään.

Siksi se luotti todella nuoriin ja uskomattoman taidokkaisiin muihin pelaajiinsa joista paras ilman muuta kenttäpelaajien osalta oli Unkarin B-maajoukkueen ja Nuorten Maajoukkueen tähti Gabor Ocksay Junior. Ocksayn epäonnistuessa viimeinen ja aivan todellinen Unkarin viime käden ässäkortti oli tietenkin sen maalivahtina toiminut György 'Szuperman' Poznik.

Sijataistelua ennakoitiin ilman mitään muuta todellista vastinetta turnaukselle Australian ja Pohjois-Korean osalta ja putoajana oletetusti C2-sarjaan pidettiin Belgiaa tai Etelä-Koreaa.

Sittemmin kaikki sekin tietenkin muuttui.

Televisiollisesti puhuttuna en ole aivan varma, että näytettiinkö Etelä-Afrikan C2-kisoista koskaan mitään TV-materiaalia missään vuonna 1992 ehkä korkeintaan Espanjaa tai Etelä-Afrikkaa itseään huomioimatta, mutta BBC tai vaihtoehtoisesti ITV englantilaisten muiden paikalliskanavien kanssa näytti kylläkin C1-kisoista materiaalia ja Itävallassa pelatut B-sarjan MM-kisat tietenkin näytettiin ORF:llä ja monilla muilla B-sarjassa pelanneiden maiden kansallisilla kanavilla.

Seuraavasta viestistä eteenpäin alan käsitellä vuoden 1992 C1-sarjan MM-kisoja aloittaen tietenkin sen Etelä-Koreasta ja päättäen sen Isoon-Britanniaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös