Suksijoistamme kolme ylsi talven koitoksissa MM-voittajan titteliin.
Takaa-ajohiihdon maailmanmestari Virpi Kuitunen ei liene kuitenkaan kovin todennäköinen vaihtoehto Vuoden urheilijaksi, vaikka saikin pitää kultaisen tunnustuksensa.
Pirjo Mannisen maine pysyi puhtaana, mutta neidon edustama laji ei. Hänkään ei tule kysymykseen.
Paavo Puurunen ampui riittävän vähän hutikuteja ehtiäkseen saattaa Heikki Ikola kyyneliin. En voi kuitenkaan uskoa näkeväni Paavoa kukitettavan ykkösehdokkaana.
Arsi Harju ei voi olla missään tapauksessa vaihtoehto. MM-pronssi ei ole mitään verrattuna olympiakultaan.
Aki Parviainen olisi ollut jo lähes varma ykkönen, mutta niin vain Zelezny hänet sivuun sysäsi.
Vaihtoehdoiksi jää, muiden viestiketjuun osallistuneiden tapaan, kaksi nimeä: Mäkinen ja Hyypiä.
Hyypiä on Vuoden urheilija, mikäli Mäkinen ei voita viidettä kertaa. Viidennen mestaruuden tullessa uskoisin, ettei Tommia mikään mahti enää sivuuta.
Kimi Räikkösen valinta saa odottaa vielä ainakin ensi vuoteen, jolloin hän kaikkien aikojen nuorin maailmanmestari lienee.