Vuoden 2001 henkilökohtaisia "tähtihetkiä"

[Paitselo]

Minkäslaisia "tähtihetkiä" viime vuoden aikana olette kokeneet? Tämä tarkoittaa niin positiivisia, kuin negatiivisiakin asioita. Minäpä aloitan omalle kohdalle sattuneista ihanuuksista.

Olin juuri ostanut itselleni uutukaisen kännykän. Uudenvuoden juhliin valmistautuessani ajoin sitten partaani kylppärin peilin edessä ja se kännykkä oli selkäni takana pesukoneen kannen päällä (odottelin erästä puhelua). Sitten se puhelin rupesikin elämöimään, joten käännyin partakone toisessa kädessäni hamuamaan sitä piipittävää kapulaa. Sainkin sen käteeni, mutta jotenkin se vaan lipsahti otteesta, lennähti komeassa kaaressa wc-pytyn reunaan, kolahti siihen ja putosi sitten hilpeästi loiskahtaen pytyn pohjalle veteen. Ei soinut enää.

Sitten tammikuun alussa oli auton ratissa. OLin tulossa Mechelinin katua pitkin, kun jouduin pysähtymään Marian sairaalan kohdalla punaisiin liikennevaloihin. Edessäni oli yksi auto (onko Nissan auto?) ennen suojatietä. Istuin siinä sitten sormi nenässä odottamassa valon vaihtumista vihreäksi... se vaihtui ja edessäni oleva Nissan ampaisi liikkeelle. Minä myös painoin kaasua. Sitten se Nissan yllättäen pysähtyi kuin seinään, vaikka sen edessä ei ollut mitään estettä... minä pamautin keulani Nissanin perään ja turvatyyny pelmahti naamalleni levittäen jotakin valkoista jauhetta pitkin auton sisätiloja. Edessä olevasta autosta astui ulos tyylikäs blondi...
Ja peräänajaja tuomittiin maksamaan...

Sitten päätin pitää vaihteeksi kesälomani jo kesäkuussa - neljän viikon aikana ei satanut kolmena päivänä. Onnistuin tuon actionlomani aikana myös saamaan ampiaisen piston kivespussiini, salama iski n. kymmenen metrin päässä selkäni takanan kallioon istuessani ulkohyyskässä paskalla ja sorsaemo yhdentoista lapsensa kanssa tuli paskantamaan mökkini kuistille parin viikon ajan joka päivä. Sellaista linnunpaskan määrää en ole nähnyt edes Helsingin kauppatorilla.

Sitten heinäkuussa alkoivat taas työt, ja helle joka kesti öbaut kolme kuukautta putkeen. Elokuussa salamanisku pimensi koko Helsingin noin puoleksi tunniksi. Satuin juuri silloin tulemaan autollani kotitaloni maanalaiseen parkkihalliin ja siellä se pimeys oli todella totaalinen. Tietysti kaikki parkkihallin ovien lukot olivat "high tech"-tyyliä, siis toimivat sähköllä, joten yksikään ovi ei auennut. Which was nice.

Syksymmällä kissamme yritti polttaa koko talon, kun se jonkin hepulin vallassa säntäili pitkin seiniä kämppään eksyneen ötökän perässä. Katti nimittäin tassuillaan sattui kytkemään päälle sähkölieden pikalevyn! Ja vaimo oli sopivasti jättänyt sen levyn päälle jääkapin sulatuksen jäljiltä muovista tavaraa. Se muovi tietenkin ensin suli ja sitten roihahti palamaan...

Lokakuun lopussa sitten hajosi televiso. Siis oikein kunnolla POSAHTI! Ehkä tuollaiset 12 vuotta on kotimaiselle Finnluxillekin liikaa.

Marraskuun alussa nuorempi poikani katkaisi sääriluunsa futispelissä sisähallissa ja saman kuun lopussa miulta murtui solisluu sählypelissä, kun törmäsin kivasti tiiliseinään olkapää edellä. Siinä rytäkässä tuli tyylikkäästi myös leuasta "sisäkumi näkyviin".

Viimeisimmän kännykkäni kadotin, kun jätin sen autoni katolle jäähallin parkkipaikalla. Arvatkaas piruuttanne, oliko puhelin paikallaan pelin jälkeen?

... että tällaista pientä hauskuutta. Onko muilla ollut ehkä yhtä kivaa viime vuoden aikana? Tähän kun lisätään vielä IFK:n "pelisuoritukset" ja kausikorttilaisen tuska, niin ei pidä ihmetellä jos välillä kuulostan hyppysellisen vittuuntuneelta... vai?

 

[JHag]

Samansuuntaisesti on mennyt. Vuoden saavutuksiin luettakoon mm miinuspuolesta aloittaen:

-ketjukolarin aiheuttaminen Pitskussa...nukahdin klassisesti rattiin. Amatöörimäistä. Tapahtui syyskuussa.

-Meksikosta mukana tuotu vatsapöpö, jonka ansiosta sain kuskata paskapurkkeja pitkin Auroraa ja muita terveydenhuollon toimipisteitä koko elokuun ajan. Samalla paino putosi 7 kg ja koska en laihduta, vaan bodaan, se oli ikävä juttu. Salilla alettiin jo vihjailla Håkan Spiik -vartalosta, joka on valmis jo hyvissä ajoin ennen joulua. No, onneksi se pöpö lähti, ainakin toistaiseksi, mutta lääkärisedän lohdullinen ennuste oli, että "nää saattaa perkele kestää vuosikausia".

-ex-vaimon kanssa alati jatkuva tsemppi elatusmaksuista senkun jatkuu vaan...en piinaa yksityiskohdilla, mutta kaikki asiaa tuntevat tietävät tämän aihepiirin. Jos esimerkiksi vien vapaaehtoisesti skidini etelään, niin miksi en saa alennusta elatusmaksuun tuona ajankohtana? Siinäpä pulma.

-nykyisen vaimon kanssa jatkuva keskustelu edellisestä aiheesta rullaa myös nonstop -pohjalta. Kaikesta huolimatta kaikki osapuolet ovat hyvissä väleissä keskenään ja lapset vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta. Sehän on vain rahaa, ei sen vakavampaa.

-talokaupat, joissa oli todella lähellä kahden asunnon loukku, tapahtui huhtikuussa. Onneksi ex-asunto meni sitten kaupaksi. Uudessa talossa tapahtui tokikin iso sähkövahinko heti 2 viikon asumisen jälkeen. Talon palaminen oli tosi lähellä, mutta onneksi oli jengiä himassa. 2 VHS-nauhuria ja 2 TV:tä tuhoutui täysin. No, vakuutus korvasi.

-Pentti Matikainen + HIFK - ei tarvinne perusteita.

Plussapuolelle:

-ne talokaupat kuitenkin.

-uusi auto, saa taas machoilla V6:sen kanssa ja haistattaa Enemmistö ry:lle oikein kunnolla...vitsi, vitsi.

-penkkitulos koheni sen helvetin vatsapöpön jälkeen entisestä +10 kg nyt ihan joulun alla, nyt 140...tästäkin voi joku hullu tulla onnelliseksi, koettakaa ymmärtää.

-Taru Sormusten Herrasta -leffatrilogian osa 1 - ylitti kaikki odotukset, teki kunniaa Tolkienin kirjalle

-vaimo ja poika + ne edellisen liiton skidit. Ihme jengiä.

-Esko Ahon poistuminen parrasvaloista.

 

[kaasumies]

Jaa...jaaa.....

Ei voi olla sanomatta että parhaisiin tapahtumiin viime vuonna kuului Södertäljen nousu mestarussarja tasolle. Oli sitä jo muutama vuosi taas odotettukin. Yllätyshän se oli, ja todellakin iloinen sellainen.

Nyt kun tässä kiekkolinjalla taas ollaan niin vuoden moka oli ilman muuta junareissu syksyllä ARBOOGAAN. Tarkoitus oli mennä nimenomaan FLEENIIN katsomaan SSK:n ja HV:N välistä harjoitusmatsia, jostain syystä vain menin väärään junaan ja peli jäi näkemättä. Eihän pelillä sen suurempaa merkitystä ollut mutta siinä meni kokonainen päivä turhaan junassaistumiseen:D .

Tässä oli pari tapausta jotka tuli kättelyssä mieleeni.

 

[kaasumies]

Re: Jaa...jaaa.....

Viestin lähetti kaasumies
Ei voi olla sanomatta että parhaisiin tapahtumiin viime vuonna kuului Södertäljen nousu mestarussarja tasolle. Oli sitä jo muutama vuosi taas odotettukin. Yllätyshän se oli, ja todellakin iloinen sellainen.

Nyt kun tässä kiekkolinjalla taas ollaan niin vuoden moka oli ilman muuta junareissu syksyllä ARBOOGAAN. Tarkoitus oli mennä nimenomaan FLEENIIN katsomaan SSK:n ja HV:N välistä harjoitusmatsia, jostain syystä vain menin väärään junaan ja peli jäi näkemättä. Eihän pelillä sen suurempaa merkitystä ollut mutta siinä meni kokonainen päivä turhaan junassaistumiseen:D .

Tässä oli pari tapausta jotka tuli kättelyssä mieleeni.

Toivottavasti ei tarvitse todeta että vuoden 2002 synkkiin tapauksiin kuuluu SSK:n tippuminen takaisin ruotsin divariin eli allsvenskaniin? Tuo viime aikojen kuntokäyrä(7 peräkkäistä tappiota) näyttää sinne suuntaan huolestuttavalla tavalla! :mad:

 

[Coyotefan82]

Tulipa sitä kohdalle tosiaan erään jos toisenkinlaisia "tähtihetkiä" viime vuoden aikana.. suurin osa niin pieniä että ei kannata listata tähän kuin pari. Aloittaen negatiivisesta.

- Armeija. Kuusi viikkoa olin ja sen jälkeen jostain (todellakin jostain, sillä lääkäritkään eivät tienneet mistä kyseinen tauti voi tulla) tullut epämiellyttävä tauti vei 75 % peruskunnosta ja 50 % perusvoimista.. c:n paperit kouraan ja kotiin. Eipä kauheasti naurattanut sinä keskiviikkoaamuna kun lääkäri tutkimusten jälkeen täräytti suorat sanat: "Sinulla on elinikäinen tulehdussairaus"... life goes on, anyway.

- Yo-kirjoitukset: yläkanttiin tuli vedettyä, ja toivottavasti tulokset auttavat toteuttamaan tulevaisuutta.(Ja kyllähän se abiristeily kuului ehdottomasti vuoden tähtihetkiin, ihan vaan näin sivumainintana :)

 

[Pate 00]

Jääkiekon tähtihetkiä

Privaattielämässä kun ei oikeestaan tapahtuu mitään kummoisempia...:rolleyes:

Liigamatseista vika runkosarjapeli Espoossa, missä IFK sai nipistettyä kotiedun pleijareihin - kolme tappiota, eh... Silloin tuntui hyvältä.

Pleijareista sitten neljäs puolivälieräottelu Tampereella, josta IFK:lle sarjan toinen vierasvoitto 3-0-lukemin. Silloin tuntui hyvältä.

Koko vuoden osalta MM-kisat Saksassa, 2,5 viikon retki Kölniin ja Hannoveriin omalla autolla. Kaikki välipäivät seikkailua pitkin maaseutuja ja viinikyliä, pelipäivinä kaupunkien historiaan tutustumista. Nämä hetket tuntuvat edelleen hyvältä.

 

[mission16W]

Negatiiviselta puolelta:

* Joukkuekaveri putosi 1. SM-finaalin jälkeisenä iltana jäihin Ruissalossa ja hukkui. Hyvä alku vuodelle, eikä juuri paljon vienyt makua finaaleista ja mestaruudesta.

* Lokakuussa huomasin hampaaseen tulleen reiän. Soitin hammaslääkärille ja sain ajan marraskuussa. Eivät ne mitään poranneet, totesivat vaan että juu, reikä on. Röntgenien kautta jonotukseen ja reikä porattiin sitten tällä viikolla. Tässä vaiheessa hammas oli ehtinyt mädäntyä miltei puoleen väliin asti sisältä päin ja kun lääkäri alkoi piikin kanssa kiskoa mätää juuresta, toivoin että olisin ottanut puudutuksen. Lisäksi röntgenissä ilmeni, että kolme muutakin hammasta pitää porata ja viisaudenhammas poistaa. Toivottavasti Kela edes korvaa, muuten meni nelinumeroinen summa.

* Saku Koivun syöpä. Tuon joukkuekaverin kuoleman myötä ensimmäinen uutinen aikoihin, joka oli kuin isku palleaan.

* Surkea duuni, johon mittani on päivä päivältä enemmän ja enemmän täynnä.

Positiivisempaa:

* Meisseli. Siis ei se minun omani, vaan kissanpentu, jonka sain huhtikuussa. En ole niin ihmisrakasta kissaa ennen nähnyt.

* Kuntoilu. Löysin taas urheilun riemut. Tuloksena paino putoaa, peli paranee ja ulkonäkö kohenee. Pääsin bodauksessa taas vauhtiin ja pystyn nostamaan penkkimääriä kerran viikossa.

* Saku Koivun syöpä ohi? Kemoterapia kuulemma tehosi ja paluu kentille mahdollinen. Sitä se suomalainen sisu on!

Loppusaldona vuosi on niukasti miinuksella. Toivottavasti 2002 on parempi.

 

[Juhaht]

Vuosi alkoi mitä mainioimmalla tavalla katkaistuani harjoituksissa pohjeluuni kahdesta kohtaa. Olin juuri samaisena päivänä käynyt työhaastattelussa ja sopinut työn aloittamisesta seuraavalla viikolla. No, tämähän ei luonnollisestikkaan onnistunut, vaan paistattelin aurinkoisia talvipäiviä neljän seinän sisällä. Tienäni ulkomaailmaan ensimmäisen kuukauden aikana olivat vain tietokone, tv ja lehdet. Eli todella hermoja riipivää oleskelua. Kokonaisuudessaan kesti 4 kk ennenkuin pystyin jälleen kävelemään normaalisti ja kolme kuun kiertoa ennenkuin jalka kesti kävelyä edes hitaammalla velositeetilla. Missään vaiheessa ei jouduttu turvautumaan kipsiin, mikä jälkeenpäin osoittautuikin erinomaiseksi ratkaisuksi. Edelleen muistan myös lämmöllä lääkärin ensimmäistä kommenttia, jonka mukaan kuukauden levon jälkeen pystyisin aloittamaan treenaamisen. Paskanmarjat, jalka ei ollut luutunut käytännössä ollenkaan ja odotus senkun jatkui.

Lopulta kaikki alkoi olla kunnossa, ja pääsin duunitkin aloittamaan kesän tehdessä tuloaan. Koulu meni siinä samalla mukavasti työn ohessa, ja 3 kk:n poissaolo sieltäkään ei tuntunut paljoa haittaavan. Kummasti muuten opettaa tuollainenkin, loppujenlopuksi mitätön vamma, katsomaan elämää mm. invalidien kannalta. Jopa niinkin simppeli asia, kuin lautasen siirtäminen paikasta toiseen oli ensimmäisten viikkojen aikana kovan työn takana. Yhdellä jalalla hyppimisen varmasti todella käyttökelpoinen taito ainakin kehittyi.


Kesä tuli ja kiva kesä olikin, lähinnä elokuussa tehdyn kuukauden mittaisen Etelä-Euroopan kiertueen ansiosta. Parin kaverin kanssa iskettiin rinkat selkään ja suunnattiin tuonne lämpimimmille metsästysmaille, ja kokemus kaikkine kylmine öineen rautatieasemien lattioilla ja vetoisissa junanvaunuissa oli kuitenkin erinomainen, ja se jossain muodossa varmasti toistetaan lähivuosien aikana. Ainakin muutama kaupunki vei sydämeni, bella Firenze, bella Roma! Näihin pitää päästä uudelleen, Barcelonasta puhumattakaan...

Syksy merkitsikin sitten paluuta arkeen, muuttamista uuteen asuntoon, ja monenmoista henkilökohtaista muutosta sekä ihmissuhteissa että käsityksissä niistä.

Joulu, joka jossain määrin on aina ollut vuoden kohokohta allekirjoittaneelle, oli pitkästä aikaa todella mahtava, nautin täysin rinnoin.



Jääkiekon osalta taas vuosi oli kaksijakoinen, ensin viime kauden karvas pettymys, play-offeista tippuminen viimeisellä runkosarjan kierroksella kotona Hifkin toimesta.. Vaikka siihen olikin jo ennen matsia varautunut, oli pettymys kuitenkin kova. Kun myöhemmin tuntui, että joukkue oli hajoamassa käsiin, mutta Timo Tuomi vain sai porskuttaa, ei enää tiennyt mitä ajatella. Banhamin sopimus Jokereihin oli yllätys, ja todella ikävä sellainen. Kuitenkaan en vieläkään ymmärrä joidenkin Blues-fanien närkästystä, ja Banhamin suoranaista petturiksi tuomitsemista.

Hyviä uutisia kuitenkin seurasi, Jan Caloun siirtyi kahden vuoden sopimuksella Bluesiin, ja Ruuttu palkattiin Sinisalon Ilkan seuraajaksi. Syksyn ensimmäisen ottelun jälkeen, Hifkin kaaduttua, olin varma, että kaudesta tulee hyvä, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa totuus selkenemään. Ei ollut Tuomesta edelleenkään valmentajaksi liigajoukkueeseen. Ei ainakaan meille. Siispä monon kuva ahteriin, kiitos menneistä ja hyvää onnea tulevaisuudessa. Pari hyvää hankintaa päälle, epäonnistuneet tshekit vaihtoon, ja uuteen nousuun.

Vuosi loppuikin erinomaisessa merkeissä myös kaukalon puolella, ja jännityksellä odotan kevään play-offeja, joihin oma tikettimme toivottavasti varataan jo ennen ensi-iltaa, mieluiten hyvältä paikalta. Lunastuskin saisi tapahtua hyvissä ajoin ennen jämäpaikkojen jakoa.




Ja, toivokaamme itsekullekkin vähintään vuoden 2001 veroista vuotta 2002!