Kyllä monilla organisaatioilla ongelmia on, sitä en kiistä. Erilaiset ongelmat ilmenee vaan eri tavoin, jo johtuen siitä mikä se oma identiteetti on. usea joukkue liigassa perustaa pelinsä ja kehityskaarensa erilaisten vanhojen omien tyyliensä päälle, muutama on kehitysmurroksessa kyennyt luomaan jopa perinteisestään hyvinkin poikkeavan oloisen identiteettiin pohjaavan pelitavan. Onpa jollain se perusta sattumapakettien eli arpojen perusteella liigataipaletta mennä, eli on tuurissaan kuinka minäkin kautena suoriudutaan, näillä joukkueilla perinne on se hissiliike, välillä kärjessä välillä pohjilla ja useimmiten jossain siellä välillä. Tavallaan tässä on siis kaksi karkeata identiteetin perustaa, ne jotka hakevat pikavoittoja ja ne jotka pyrkii kestävään ja tuottavaan perustaan. Huomaa, tuo on karkea jako, kuten kirjoitan, syyt on sitten niissä hienojakoisimmissa asioissa miksi.
Kolme vuotta on, jos asiaa oikein tarkastelee aikamoisen lyhyt aika, toki siinä mielessä hyvä, että jos haluaa seurata eri joukkueiden tapaa toteuttaa pelin kehittämistä identiteettinsä pohjalta on tässä viimeisen kolmen vuoden aikana tuo "paikattoman" hyödyntäminen eli se "hybridi" tullut osaksi monen liigajoukkueen peliä. Tietysti, jos tahtoo tätä kyetä seuraamaan pitää sitä peliä osata katsoa vertaillen johonkin olleeseen.
Ehkä hyvä tai no paras ja helpoin kuinka avata kirjoittamaani esimerkki on Ilves. Sen katsominen ei selviä millään minimaalisella kolmen vuoden seuraamisella, vaan ihan pitkällä kaarella pitkin historiaa.
Ilves pelasi aikoinaan 60 - ja 70 - luvulla ja vielä 80 - luvulla omalla tunnistettavalla sapluunallaan=identiteetti, jossain niissä ajoissa pelin kehitys nytkähti eteenpäin ja Ilves ei tätä tunnistanut tai jostain muusta kyennyt identiteettinsä pohjalta kehittymään ja seuraus oli, että ilman organisaation yhtenäistä oivallusta apua haettiin hyvin samoin tavoin kuin JYPissäkin on valmentajien avustuksella kuin arpavoittoa odotellen. Mitä kauemmin tämä jatkui, sitä kauemmin myös sotku jatkui, huolimatta, että rahaa lyötiin tiskiin niin pelaajiin, kuin valmennuksiinkin.
Vasta kun (mitkä heidän syynsä oli, epäilen omistussuhteet ja sitä kautta johtaminen) se hoksaaminen tuli, että se oma identiteetti on ensin kaivettava ajan tasalle, jonka pohjalle voi eri valmennukset rakentaa, syntyy pitkä aikaista tulosta. Ihan saman äärellä on JYP.
Hassusti, en usko yhdenkään uutta tulemista rakentaneen valmennuksen tietoisesti mihinkään identiteetin rippeisiin uutta sovittaneen, silti minä kyllä näen siellä ne Ilves kiekon prinsiipit olevana. Sitä on se perinne, mihin viittaan, kun sanon, ettei uusi pelaaja, junnu tai tulija uuden valmennuksen myötä tule pelaamaan ilman sitä perintöä aiemmista. Ollaanko nyt kartalla ja tiedostetaan, ettei tyhjästä oikeastaan voi luoda ja kyytiin ehtiä, vaan se perinne on hyödynnettävä nykyaikaan. Tämän pohjalta olen monasti katsonut, että Seppänen on se, jolla on osaamista siihen JYP kultakauteen johtaa, mutta rinnalleen hän tarvitsee välttämättä tekijät, joille on selvä päämäärä luoda se nyky JYP sille vanhalle perustalle joka oli.
Hukataanko yhtä kauan kuin Ilves, aika näyttää, minä toivon että viimein on homma tulilla, mutta oraakkeli en ole, joten mikä on tulema jää jännäämisen taa.
Onhan tämä tapa tutkailla kiekon pelitapojen ja paikallisten kulttuurien historian jatkumoja toki herkullinen kuin mikä, mutta pitäiskö, kun ei tätä kautta varsinaisesti voi keskustelun pohjana olla, tehdä tästä oma topikkinsa, mitä mieltä?
