Vinkkejä esiintymiseen

[peno]

Äkkiseltään kun katsoin, ei tällaista ketjua vielä ole. Elikkäs täältä palstalta löytyy varmasti kirjoittajia, jotka ovat kovia esiintymään. Jotkut luultavasti tekevät tätä ammatikseenkin, eli pitävät esityksiä, puheita jne.

Itsellä on kovan luokan "lavakammo", eli jos edessä on jonkinlainen esiintyminen esim. koulussa, niin se on yhtä painajaista meikäläiselle. Hiukan ennen h-hetkeä alkaa kädet täristä, pulssi huitelee toistasataa ja välillä pukkaa kylmää hikeä. Yleensä käy niin, että esitys on ollut kuitenkin hyvä ja palaute on pääasiassa hyvää, mutta itse ei muista äsken pitämänsä esityksen kulusta yhtään mitään. Nollat taulussa höpisen aiheeni läpi, ja jälkikäteen saa kysellä muilta että miten se meni.

Liiketalouden opinnoissahan näitä hetkiä luulisi piisaavan, joten jos jollain on hyviä vinkkejä tämän kammon poistamiseksi, tai edes lieventämiseksi niin ei muuta kuin vinkkejä tänne vaan. Vai onko tähän oelmassa mitään lääkettä...

Olisi myös kiva tietää, että onko täällä muita saman ahdistuksen omaavia kirjoittajia? Karmeimmat kokemukset, isoimmat munaukset jne.

 

[Hemingway]

Olisi myös kiva tietää, että onko täällä muita saman ahdistuksen omaavia kirjoittajia? Karmeimmat kokemukset, isoimmat munaukset jne.

Olen kova jännittämään - niin kova, että olen hakenut siihen ammattiapuakin, koska en pystynyt jännityksen vuoksi edes kirjoittamaan käden vapistessa.

Yhden suurimmista oivalluksista koin joskus yliopiston pakollisella suullisen ilmaisun kurssilla, jolla omaa esiintymistä videoitiin. Videoita katsomalla tajusi hyvin, että mitä enemmän yrittää, sitä huonommin menee. Kun sen sijaan keskittyi itse aiheeseen ja elehti ja puhui niin kuin yleensäkin puhuu, niin näytti paljon paremmalta.

Pitäisi vain uskaltaa luottaa omaan persoonaan eikä pyrkiä johonkin kuviteltuun malliin.

 

[kausi]

Äkkiseltään kun katsoin, ei tällaista ketjua vielä ole. Elikkäs täältä palstalta löytyy varmasti kirjoittajia, jotka ovat kovia esiintymään. Jotkut luultavasti tekevät tätä ammatikseenkin, eli pitävät esityksiä, puheita jne.

Itsellä on kovan luokan "lavakammo", eli jos edessä on jonkinlainen esiintyminen esim. koulussa, niin se on yhtä painajaista meikäläiselle.

Kuulunen tähän ryhmään joka työkseen esiintyy kohtalaisen paljon. Tilaisuutta vetäessä, koulutusta antaessa tai jotain aihetta alustaessa kannattaa muistaa että melkein poikkeuksetta yleisö on puolellasi, toivoo onnistumista. Koulussa voi tietysti olla hiukan eri juttu tai esim "vihamielisessä" ympäristössä.

Kaiken lähtökohta on huolellinen valmistautuminen, aasinsiltojen joita myös tukirakenteiksi kutsutaan hahmottelu etukäteen. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin hallita aihe josta puhuu. Muutoin kaikki menee päin helvettiä, sillä aina löytyy joku aktiivinen jolla riittää kysyttävää. Tarkkaile maneerejasi, vältä turkulaistyyppistä totanoinniin -verbaali onanointia, älä vähättele puhumaasi aihetta tai itseäsi, avaa vaikeat termit, tuo asiat yleisestä yksityiskohtiin ja muista että jännityksestä näkyy noin viisi prosenttia ulospäin. Mitä enemmän esiinnyt, sen vähemmän jännität.

 

[teemu73]

Nimenomaan huolellinen valmistautuminen on jo puoli voittoa. Ennen esiintymistä on hyvä laittaa paperit järjestykseen ja miettiä mitä asioita käsittelee ja missä järjestyksessä. On myös hyvä kokeilla hyvissä ajoin, että toimiiko esim. luentosalin piirtoheitin ja miten tietokonetta ja videotykkiä käytetään (jos siis niitä aikoo käyttää). Ei nimittäin anna luennoitsijasta kovinkaan hyvää kuvaa, kun täydessä huoneessa aletaan ihmettelemään, että "mistäs tämä laitetaan päälle" siinä vaiheessa kun jo muutama minuutti luennon alusta on kulunut.

En tykkää itsekään mennä pitämään luentoja tms esiintymään ja pulssi hakkaa jumalattomasti aina just ennen h-hetkeä, mutta sitten kun homma lähtee käyntiin, niin yleensä se sitten alkaa luistamaan paremmin, mitä pidemmälle pääsee. Tuo esiintyminen on vaan sellainen asia, että ei siihen varmaan totu koskaan niin että se menisi täysin rutiinilla.

 

[wilco]

Itsellä on kovan luokan "lavakammo", eli jos edessä on jonkinlainen esiintyminen esim. koulussa, niin se on yhtä painajaista meikäläiselle.

Liiketalouden opinnoissahan näitä hetkiä luulisi piisaavan, joten jos jollain on hyviä vinkkejä tämän kammon poistamiseksi, tai edes lieventämiseksi niin ei muuta kuin vinkkejä tänne vaan. Vai onko tähän oelmassa mitään lääkettä...

Ainahan sitä jännittää esiintymistä, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä itse asiaa.

Ajattele yleisö alasti, tuijottele yleisön yli takaseinään, vedä ennen esiintymistä kunnon känni...

Paras vihje on antaa mennä vaan, ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä yleisö miettii.

Että silleen...

 

[Datsun]

Samaa sanoisin valmistautumisesta kuin kaikki muutkin edellä. Vuosi sitten jouduin pitämään koko firmalle (n. 50 ihmistä oli tiedotustilaisuudessa paikalla) katsauksen osastomme viime vuodesta. Kun tieto esiintymisestä tuli aloin heti keksimään syitä miksi jouduinkin viime hetkellä jäämään kotiin. Jännitti ja vitutti.
Vaan päätin että nyt loppuu ja täräytin ensin helvetin kovan, lyhyehkön ja iskevän esityksen. Sitten opettelin sen käytännössä ulkoa, niin ettei esityksen aikana tarvitse vilkuilla valkokankaalle. Tämä oli kaikkei tärkein asia hyvän esityksen lisäksi. Muutaman pitkän ajomatkan ajan kävin ääneen läpi esityksen kulkua ja tositilanteessa meikä veti kyl hyvin. Sykkeet korkealla tietysti, mutta helpottava ajatus oli se että kaikkia muitakin jännittää.
Lavalle vaan.

 

[PataJaska]

Esiintymistähän on niin montaa lajia, koska esiintymisen "funktio" vaihtelee. Esitelmän/luennon pitäminen luokassa on erilaista esiintymistä kuin vaikkapa näytteleminen teatterilavalla tai jokin stand up -komiikan tekeminen...

Itse rakastan esiintymistä. Olen harrastanut teatteria pitkälti yli kymmenen vuotta, ja viimeisin "aluevaltaukseni" on mainittu stand up -komiikka. Kuitenkaan riippumatta esiintymisen lajista, esiintymistä ylipäätään voi harjoitella. Itsevarmuus ja tietynlainen nöyryys ovat avaimet onnistumiseen. Itsevarmuus on parhaimmillaan sitä, kun yleisökin näkee että tuo tyyppi tietää mistä se puhuu, ja hän myös itse nauttii siitä kun saa kertoa juuri tästä asiasta (esiintymistä epämieluisan teeman puitteissa tulisikin ehdottomasti välttää, tokihan se ei esim. työelämässä aina onnistu). Näiden lisäksi yksi paha peikko monien esiintymiskammon takana on se kuuluisa itsensä nolaamisen pelko. Kannattaisi pyrkiä tavalla tai toisella tekemään (etenkin ennen esiintymistilannetta) erilaisia "mokaamisharjoituksia" ja improvisoituja esiintymistilanteita vaikka perheelle tai kavereille... kuitenkin sellaiselle yleisölle jonka itse kokee "turvalliseksi", jonka edessä mokaamista ei tarvitse pelätä. Kuulostaa ehkä oudolta että mokaamista täytyisi harjoitella, mutta syy on juuri siinä että omaan mokaamiseen oppii suhtautumaan oikein. Pistän pahuuttani tähän yhden teatterissa käytettävän mokaharjoituksen, jota voi testata vaikka kaverien kanssa:

Irvistelytyöhönotto: kolme henkeä istuu tuoleilla vierekkäin. Keskellä on työnantaja ja sivuilla kaksi työnhakijaa. Työnantaja puhuu molemmille vuoronperään, puheen kohdetta kohti kääntyneenä. Sillä aikaa toinen hakija alkaa hirvittävästi irvistellä ja väännellä naamaansa, yrittäen saada toisen työnhakijan putoamaan. Työnantaja puolestaan yrittää saada irvistelijän kiinni tekosistaan. Kokeilkaa, etenkin pikku jurrissa ratkiriemukasta...

Kaikkein kokeneimmatkin mokaavat!! Kaikkein kokeneimpiakin jännittää!! Tämä on hyvä pitää lavakammoisen mielessä. Kokemus näkyy nimenomaan siinä, että esiintyjä ei "putoa" asiastaan ja ala suotta häpeillä omaa olemassaoloaan ja mokaansa. Tokihan kyse on myös persoonallisuus eroista, jotkut vain ovat luontaisia esiintyjiä ja jotkut eivät. Mutta yhtä kaikki, harjoitella ja kehittyä voi jokainen...

 

[kausi]

Vaan päätin että nyt loppuu ja täräytin ensin helvetin kovan, lyhyehkön ja iskevän esityksen. Sitten opettelin sen käytännössä ulkoa, niin ettei esityksen aikana tarvitse vilkuilla valkokankaalle. Tämä oli kaikkei tärkein asia hyvän esityksen lisäksi.

Esitettävä materiaali on yleisöä, ei puhujaa varten. Silloin kun ei käytännössä tarvitse lainkaan tukimateriaalia, hallitsee aiheen. Ongelma on, että välillä todellakin joutuu spiikkailemaan aiheista, joista ei käsitä hevon helvettiä.

 

[Sistis]

Kokemus tuo varmuutta, sanotaan. Ja se pitää kyllä paikkaansa tässä. Itsekin jännitin esiintymisiä ennen, enkä vieläkään kovinkaan paljoa voi sanoa nauttivani niistä. Entisessä työssäni jouduin pitämään laboratorioharjoituksia nuoremmille korkeakouluopiskelijoille, joten siinä sai aika paljon rutiinia kyseiseen puuhaan. Nykyisessä työssäni joudun projektikokouksissa esittelemään aikaansaannoksiani. Aina se jännittää, mutta nykyään siitä selviää yleensä kunnialla.

Pieniä vinkkejä voisin sanoa kuitenkin: Pidä esitelmä "itsellesi", ja jos on mahdollista, lue se myös nauhalle. Näin voit kiinnittää huomiota joihinkin sellaisiin seikkoihin, jotka aiheuttavat kenties takertelua puheessa yms. Niitä kohtia treenaamalla saa helposti vahvistettua kokonaisuutta.

 

[peno]

Paljon on tullut hyviä neuvoja, kiitokset niistä kaikille!

Sanotaan nyt se vielä, että yleensä kyllä kykenen vetämään ns. lonkalta ilman sen kummempia luntteja, kunhan vaan tutustun aiheeseen hyvin. Tosin joku Powerpoint tyylinen matsku siinä sivussa antaa hyvän rungon ainakin meikäläiselle, ja yleisö pysyy paremmin kärryillä. Suurin ongelmani onkin juuri tuo hillitön jännitys ja epäonnistumisen pelko. Mitä oudompi ja suurempi porukka yleisönä, sitä kauheampi paniikki... Kyllähän nuo esitykset palautteiden mukaan on pääsääntöisesti mennyt hyvin, mutta ei siitä tutinasta ennen h-hetkeä taida päästä ihan hetkessä eroon.

 

[scholl]

Itse olen hieman sitä mieltä, että tuo valmistautuminen riippuu jonkinverran henkilöstä. Itse en kannata niin suurta valmistautumista. Toki jos olet George W. Bush ja pitää pitää joku linjapuhe, mitä analysoidaan 24/7 seuraavien kuukausien ajan niin on syytä valmistautua niin hyvin, että jokainen sana on harkittu ja puhe on opeteltu viimeistä piirtoa myöten, mutta useimmissa esiintymisissä tilanne on se, että jos hallitset asian niin sanat seuraavat. Mitä paremmin osaat kyseisen kielen, millä esiintyminen pitää tehdä niin sitä mukavampaa se on. Itse asiassa jos pyrkii valmistelemaan esiintymisen opettelemalla sen ennalta ulkoa niin monta kertaa käy niin, että juuri se, että pelkää, ettei muista, aiheuttaa jännitystä ja esiintyminen ei mene niin hyvin kuin se menisi hieman rennommalla otteella.

Itsellänikin oli joskus kouluaikoina vastenmielisiä nuo esiintymiset. Varmaan sen takia, kun niistä ei ollut kokemusta ja oli aina sellainen tunne, että olisin ikäänkuin ollut siinä tilanteessa ulkopuolinen. Opiskeluaikoina ja sen jälkeen puolestaan opin pitämään tuosta puuhasta. Sehän on loppujen lopuksi aika mahtavaa hommaa. Varsinkin jos tosiaan tunnet, mistä puhut tai haluat saada kuulijakunnankin tiedoksi sen, mitä sinulla on sanottavaa. Tietysti on kuiviakin esiintymisiä, mitä onneksi itse en ainakaan joudu edes tekemään, mutta pääasiassa esiintyminen on hauskaa puuhaa.

Parhaiten pärjää kun muistaa tosiaan sen, että ei tarvitse olla täydellinen. Useimmiten riittää se 80 prosenttinen suoritus.

 

[Major Julli]

Tässä vielä ihan muutama perusohje nopeasti heitettynä, osan olen oppinut kantapään kautta ja osan kurssitettuna:

esityksen rakenne:
- aloita kertomalla mistä puhut, kerro asiasi ja lopuksi kertaa vielä puhumasi
- mikäli jotain toimenpiteita oletetaan tapahtuvan esityksen jälkeen, kerro selkeästi mitä varten, missä muodossa ja millä aikataululla. Jos kyseessä on kriittinen asia, kerro valintasi mukaan joko positiivinen seuraus (palkkio) tahi negatiivinen (rangaistus)
- varaa kysymyksille ihan yhtä paljon aikaa kuin omalla esityksellesi
- ota kysymykset vastattaviksi kesken esityksen vain jos ne ovat selkeästi aiheyhteyteen ja/tai vastaus on lyhyt. Vastaa pidemmät litaniat vasta esityksesi jälkeen palaute/keskustelu osiossa. Älä koskaan jätä tyhmintäkään kysymystä vastaamatta positiivisesti

esitystekniikka:
- varmista etukäteen, että laitteet toimivat ja esitysmateriaali näkyy (värit, fontit etc.)
- älä puhu valkokankaalle, puhu yleisölle. Pyri siihen, että katsot esityksen aikana eri puolilla yleisöä olevia ihmisiä, älä suuntaan esitystäsi pomollesi tai hehkeälle assistentille pelkästään
- pyri vaihtamaan paikkaasi muutaman kerran, saat jaloissa veren kiertämään
- Jos käytät powerpointia/kalvoja, vältä suurta määrää tekstiä, kolme lausetta riittää yhdelle kalvolle. Pyri kuitenkin siihen, että esityksen kalvoista ymmärtää esityksen sanoman ILMAN että kuulee sanaakaan suustasi
- Jos esityksessä on yli 20 kalvoa, on se aivan liian raskas tunnissa läpivedettäväksi. Jos tuntuu että sinulla on niin paljon asioita, että tunti ei riitä, ongelma on ratkaistava pitämälla toinen esitys myöhemmin tai päättämällä ne tärkeimmät jotka haluat tunnissa käydä läpi
- Pyri käyttämään relevantteja kuvia esityksen lomassa, ne toimivat kuulijajoukon muistissa myöhemmin ikäänkuin kirjanmerkkeinä. Jos kerrot esim. uudesta toimitilasta, näytä siitä kuvia ennemmin kuin keskityt kertomaan sen teknisiä tietoja

muuta:
- TIEDÄ mistä puhut! Jos et tiedä mielestäsi tarpeeksi, älä esitelmöi vaan pyri keskusteluun ja ideointiin yleisön kanssa, kuitenkaan ei anteeksipyydellen.
- Vältä ylenpalttista huumorin viljelyä, ennenkaikkea alatyyliä ja nokkelia vitsejä. Alatyylistä vetää joku herneet nenään ja nokkelat vitsit menevät yleisöltä ohi
- Mikäli tiedät että kyseessä tulee olemaan erittäin vaikea esitys ja tulossa on v-mäisiä kysymyksiä, vedä kollegojen kanssa esitys kuivaharjoituksena läpi, kollegojen pyrkiessä esittämään ne v-mäiset kysymykset
- Mitä korkeammalle hierarkiatasolle vedät, sitä lyhytpinnaisempaa ja toimintapainoittasempaa kuulijajoukkosi on. Varaudu tähän pitämällä esitys lyhyenä ja jatkotoimenpide ehdotukset selkeinä. Pomot haluavat päättää kyllä tai ei-tyyppisiä päätöksiä, eivät pohtia että mitä ja miten tehdään. Kun menet johonkin johtoryhmä palaveriin sovittuna ajankohtana, on kokous 90%:n todennäköisyydellä myöhässä aikataulusta, etkä saisi käyttää sovittua aikaa. Tällöin esityksen lyhyys ja tiiviys on kullanarvoinen asia
- Kannattaa olla oma itsensä, puhua omalla äänellään ja kertoa asiat omasta näkövinkkelistään, se on oman energian kannalta säästeliäin tapa. On turhaa kopioida toisten maneereja, vaikka ne heidän tekeminään näyttävät hyviltä

 

[M10]

Tuli mieleen tuosta power pointista hauska juttu muutaman vuoden takaa Stadiasta, kun oli vieraiden kulttuurien tunnilla joskus tarkoitus pitää power point -esitys Kanadasta. Olin tallentanut tuon tekemäni diasarjan omiin koulun tiedostoihini kansioon "powerpointit".

No sitten tuli esityksen aika ja luokka oli täynnä. Astelin eteen ja käynnistin videotykin, jolloin tietysti kaikki tiedostoni heijastuivat valkokankaalle eikä siinä sinänsä mitään. Kaikki tietysti tuijottivat silmä kovana, mitä M10:llä on siellä tiedostoissaan. Sitten kun pääsin powerpointit kansioon, niin sieltä löytyi kaksi tiedostoa; Kanada ja Veronika Zemanovan "vene".

Jotenkin hapuilin hiiren kanssa ja tuo näkymä oli auki vähän pidempään. Kaikki tietysti tajusivat, että toinen power point ei ole ihan lasten silmille ja samassa luokan takaa kuului huuto; "nyt sitten tarkkana, että käynnistät oikean powerpointin!". Koko luokka repesi nauramaan ja meikäläinen aivan punaisena.

Esitys kohdaltani jotenkin rentoutui tuon tapauksen myötä, koska suurin häpeä oli jo koettu.

 

[dude]

Muistan jännittäneeni kakarana kaikkia esityksiä ihan hulluna, sitten yläasteella äidinkielessä pidettiin erilaisia esityksiä ja sain ensimmäisestä esityksestä superarvostelun niin opettajalta kuin muilta opiskelijoilta. Sen jälkeen olen nauttinut aina siitä, että olen saanut esiintyä.

En ole mikään näyttelijä tai stand up-koomikko, mutta minulla on aina riittänyt pokkaa mennä esiintymään tilanteessa kuin tilanteessa ja ihan kenelle tahansa.

Ja niitä neuvoja: tukisanoja pienille pahvilapuille. Ei mitään kokonaisia lauseita vaan ranskalaisin viivoin kahden, max kolmen sanan tukijuttuja ja tarpeeksi isoilla kirjaimilla. Siis jos kokee, ettei pysty muuten suoriutumaan.

 

[Harri2001]

En tiedä, että onko tämä kovin suositeltava tapa, mutta henkilökohtaisesti olen huomannut toimivaksi: Pidän esityksessä mukana jotain pientä esinettä (pyyhekumi, lyijykynä tms. josta ei lähde ääntä), niin on käsillä jotain tekemistä.

Koulussa kun opetettiin esiintymään, niin opettaja painotti myös liikkumista. Yleisö tylsistyy helpommin, jos esiintyjä seisoo kuin tikku jossain lavalla. Olen tätä yrittänyt huolehtia sillä, että menen puheen ajaksi hieman kauemmaksi tietokoneelta tai piirtoheittimeltä. Tulee näin edes jotain liikkumista, kun on aika vaihtaa kalvo.

Niin ja ei kannata huolehtia siitä, että unohtaa sanoa jotain. Todennäköisesti ei yleisö sitä huomaa.

 

[teemu73]

Jos tietokoneen ja videotykin kanssa touhuaa, niin kannattaa myös tsekata ettei kukaan ole asentanut mitään härskiä näytönsäästäjää käynnistymään automaattisesti.

 

[Hazardipakki]

En tiedä, että onko tämä kovin suositeltava tapa, mutta henkilökohtaisesti olen huomannut toimivaksi: Pidän esityksessä mukana jotain pientä esinettä (pyyhekumi, lyijykynä tms. josta ei lähde ääntä), niin on käsillä jotain tekemistä.

Koulussa kun opetettiin esiintymään, niin opettaja painotti myös liikkumista. Yleisö tylsistyy helpommin, jos esiintyjä seisoo kuin tikku jossain lavalla. Olen tätä yrittänyt huolehtia sillä, että menen puheen ajaksi hieman kauemmaksi tietokoneelta tai piirtoheittimeltä. Tulee näin edes jotain liikkumista, kun on aika vaihtaa kalvo.

Juuri näin. Äläkä unohda katsekontaktia. Äkkiä sitä huomaa, että eihän tämä yleisö purekaan.

 

[vilperi]

Olisi myös kiva tietää, että onko täällä muita saman ahdistuksen omaavia kirjoittajia? Karmeimmat kokemukset, isoimmat munaukset jne.

Minä olen myös tällainen suuret tuskan ahdistuksen omaava esiintyjä.

Ja minulla jostain kumman syystä karmein pelon aihe on se, että etten missään nimessä alkaisi nauramaan, sillä jostain syystä minulla tuppaa olla tapana hieman ja joskus enemmänkin naureskella luokan edessä esiintyessäni. Tästä olisi todella hienoa päästä eroon, mutta onkohan tuohon parannuskeinoja.

Kai tuo nauru on aiheuttanut nimenomaan noita pahimpia munauksia. Esimerkiksi kerran esitelmä päättyi siihen, kun tuli minun lukuvuoroni ja lopussa aloin nauramaan ja eihän siitä enää mitään tullut, joten esitys oli ohi, luokan hirnuessa kovaan tahtiin...

 

[Sininen Lanka]

Linkistä löytyy oikeaoppinen tapa pitää diaesitys:

http://www.youtube.com/watch?v=P9zfmz3NyrI

 

[BitterX]

En lukenut muiden vinkkejä, joten nämä mitä tässä kerron ovat saattaneet tullakin jo esille.

- Huolellinen valmistautuminen, mutta ei "ylivalmistautumista". Oma mielipiteeni on se, että jos hinkkaa esitystä miljoona kertaa peilin edessä, niin menee päin helvettiä.

- Asian opettelu, eikä vain tekninen "mitä sanon" -opettelu

- Selkeä powerpoint esitys tai selkeät kalvot tms, jotka tukevat sekä esittäjää, että yleisöä


Tärkeintä on, että tuntee asian, mistä puhuu. Tällöin itseluottamus kasvaa ja tärinä vähenee. Jos ottaa rohkaisusnapsin, kannattaa myös pestä hampaat ;)


EDIT: Plus vielä se, että kannattaa katsoa mitä siellä memorystickillä tai läppärillä on sen oman powerpoint esityksen lisäksi. Saattaa meinaan nolottaa, kun avaat esitystäsi, videotykki on päällä ja screeniltä paistaa joku "jennajamesonfuckedinkitchen.avi" -ikkuna kaikelle kansalle.


EDIT2: Aha. Morrow10 on yllämainitun kaltainen kämmi tapahtunutkin. No, sattuuhan sitä :)

 

[scholl]

Jos ottaa rohkaisusnapsin, kannattaa myös pestä hampaat ;)

Tuosta tulee mieleeni sellainen tarina ensimmäiseltä opiskeluvuodelta. Silloin oli tapana, että oli kuntailta joka toinen torstai. Sen mukaan sitten valitsin Suomenkielen ja viestinnän puheeni ajan. Valitettavasti kerran sitten tuo kuntailtaväli olikin kolme viikkoa ja sen jälkeen taas joka toinen viikko ja huolellisesti miettimäni systeemi kusi ja esitykseni olikin kuntaillan jälkeisenä aamuna klo 8. Olin sen verran heikossa kunnossa, että jouduin nojaamaan tuolin selkänojaan pitäessäni esitystä. Ihan hyvin se silti meni, mutta mitään ylimääräistä liikehdintää en olisi kyllä voinut tehdä.

 

[sampio]

En tiedä, että onko tämä kovin suositeltava tapa, mutta henkilökohtaisesti olen huomannut toimivaksi: Pidän esityksessä mukana jotain pientä esinettä (pyyhekumi, lyijykynä tms. josta ei lähde ääntä), niin on käsillä jotain tekemistä.

Vaimoni kanssa juttelimme kerran esiintymisestä, kun heillä oli puheviestinnän kurssi meneillään koulussa. Heille oli painotettu, että käsiä ei pidä pitää selän takana tai puuskassa, eikä varsinkaan edessä yhdessä sepaluksen suojana. Jos ei pysty olemaan tyhjin käsin, on parempi pitää jotain esitykseen liittyvää kädessä, esim. muistiinpanoja tai vaikka sitä kynää. Hillitty elehtiminen kädet vapaana on parempi juttu kuin kädet puuskassa patsasteleminen.

---

Itse en ole viimeaikoina juuri esiintynyt. Kouluaikoina suoritus korreloi valmistautumisen kanssa, varsinaista ramppikuumetta minulla ei ole koskaan ollut, mutta jos tiesin, ettei homma ole täysin hanskassa, saattoi vatsassa pyöriä normaalia enemmän. Seurakuntatyön puitteissa olen tottunut pitämään vapaamuotoisia puheenvuoroja ja olemaan esillä, joten pystyn vetämään spiikit myös spontaanisti. Jokuset juhlatkin on tullut juonnettua. Virallisista esitelmistä on kuitenkin sen verran aikaa, että seuraava voi vaatia taas totuttelemista.

 

[Virginialainen]

Vaimoni kanssa juttelimme kerran esiintymisestä, kun heillä oli puheviestinnän kurssi meneillään koulussa. Heille oli painotettu, että käsiä ei pidä pitää selän takana tai puuskassa, eikä varsinkaan edessä yhdessä sepaluksen suojana. Jos ei pysty olemaan tyhjin käsin, on parempi pitää jotain esitykseen liittyvää kädessä, esim. muistiinpanoja tai vaikka sitä kynää. Hillitty elehtiminen kädet vapaana on parempi juttu kuin kädet puuskassa patsasteleminen.

Olen itsekin kuullut, että käsien ei tulisi olla puuskassa, mutta itselläni ne esiintyessä vain sattuvat menemään puuskaan. En varsinaisesti jännitä esiintymistä ja olen melko kokenut esiityjä, mutta käsieni käyttö on ainakin asiantuntijoiden mukaan täysin ala-arvoista. Itse en kuitenkaan mieti sen kummemmin, missä ne kädet ovat, olivat ne sitten taskuissa tai puuskassa tai missä lienevätkin. Liiallinen käsien asentoon keskittyminen voi vain lisätä paniikkia ja jännittämistä.

 

[sampio]

Linkistä löytyy oikeaoppinen tapa pitää diaesitys:

http://www.youtube.com/watch?v=P9zfmz3NyrI

Varsinainen esitys: http://www.youtube.com/watch?v=H61krwriJBs&NR

ja loppusilaus: http://www.youtube.com/watch?v=pVCb6UkuUd0&NR

En ole nähnyt ennen, joten tämän ketjun yhteydessä huvittavia pätkiä.

 

[lavos]

Varsinainen esitys: http://www.youtube.com/watch?v=H61krwriJBs&NR

ja loppusilaus: http://www.youtube.com/watch?v=pVCb6UkuUd0&NR

En ole nähnyt ennen, joten tämän ketjun yhteydessä huvittavia pätkiä.

Hahahhaah. Aika huolella sai repeillä, ku ei ennen oo nähny :D

Sen verran voisi itekin vastailla, et meikä on joskus lukioaikaan ollu tosi huono esiintymään, en koskaan pitänyt esitelmiä ja jännitti pienimmätkin puheet. Pikkuhiljaa jännitys on hälventynyt kun on joutunut puheita koulussa pitämään. Itseä ainakin auttanut eniten se että on valmistautunut hyvin. Käsistä sen verran et meikä tykkää silleen tamimaisesti heilutella niitä ja kuvata eri juttuja, voi välil varmaan näyttää aikamoiselta, mut huomattavasti luonnollisempaa kuin moni muu käsienkäyttötapa.