On nyt muutaman päivän pyörinyt päässä palstalta lukemani kuulopuhe, jossa Peltosen valitsemaa pelityyliä luonnehditaan liian vaikeaksi. Siihen on mahdotonta ottaa kantaa onko asia todellisuudessa väittämän mukainen - joskin kauden peliesitykset, johon voidaan lisätä myös kahden edellisen kauden peliesitykset, puoltavat väitteen todenperäisyyttä.
On kuitenkin täysin ilmiselvää, että on Peltosen valitsema pelitapa sitten kuinka tahansa haastava pelaajille, se ei toimi. Se ei ole toiminut missään kohtaa lukuunottamatta pientä suonenvetoa vuosi sitten. Kun runkosarjaa on pelattu IFK:n osalta yli 75% pelitavan pitäisi olla jo selkäytimessä ja pudotuspeleihin valmistavaa - eli pitäisi olla jo hienosäätövaiheessa. Sitä peli ei kuitenkaan ole. Edelleen pelistä toiseen ketjuruletti pyörii eikä pelaajat näytä tietävän mitä kentällä pitäisi tehdä eri tilanteissa. Ei ole toisteisuutta - paitsi heikot syötöt, päätykiekot ja kulmamöyrinnät.
Mitä osaavan valmentajan olisi pitänyt kyetä tekemään toisin? Vastaus on yllättävän helppo. Runkosarjan ensimmäisen neljänneks olisi pitänyt osoittaa se, että joukkue ei kykene toteuttamaan valittua fantasiapelitapaa. Toinen ja kolmas neljännes vaihtoehtoisen pelitavan omaksumiseen ja nyt viimeisellä neljänneksellä sitä oltaisiin hiomasa.
Sanomattakin lienee selvää, että tällä taoslla operoitaessa on oltava erilaisia strategisia skenaarioita, eli varasuunnitelmia - myös pelitapaa koskien. Mikäli Peltosen valmennus ei ole etukäteen varautunut toteuttamaan valmiiksi suunniteltua vaihtoehtoista pelitapaa, sekä Peltonen että tiiminsä näyttäytyvät vielä osaamattomammalta, mitä esitykset kaukalossa antavat ymmärtää. Tällainen varautumattomuus olisi jo selvä peruste valmennuspestin irtisanomiselle tai purkamiselle.
Ihan yhtä ammattitaidottomalta näyttää se, että pelitapaa ei ole edes olennaisesti pyritty muuttamaan edes osittain, vaikka sen kehittymisestä ei ole ollut merkkiäkään. UTJ Salmelainen odottaa maailman kahdeksatta ihmettä Peltosen pelitavan yllättävästä toimimisesta.
Teipistä teippiin -podcast analysoi oneglmaksi pakkien kyvyttömyyden liikkuvaan avauspelaamiseen, joka johtaa juuri monesti nähtyyn päätykiekkoon ja kulmamöyrintään. Tähän arvioon on helppo yhtyä, sillä ei nähtyjä tosiasioita voi kieltää. Jälleen ammattimainen valmennus joko olisi muuttanut pelitapaa siten, että tällä puolustuspään rosterilla kyetään tulosta tekevään kiekkoon. Tai vaihtoehtoisesti painostanut UTJ:n hankkimaan kesken kauden lisää pelinopeutta ja kiekollista taitoa puolustukseen - juuri niitä avuja, joiden perään tällä palstallakin on huudettu kauden alusta asti.
Myös huomionarvoista on se, miten nimellisesti ja tilastollisesti kovatasoinen hyökkääjämateriaali on saatu näin sekaisin ja lukkoon henkilökohtaisten suoritusten tasolla, sekä se, miten kykenemätön Peltonen tiimeineen on ollut avaamaan tätä lukkoa.
Peltosen, Salmelaisen sekä Peltosen valmennustiimin ammattitaito näyttää tässä valossa täysin olemattomalta - huonolta vitsiltä. Se näyttää juuri sellaiselta tekemiseltä, jolla osaamattomissa käsissä olevat yritykset ajautuvat konkurssiin - hakataan päätä seinään toistamalla toimimattomaksi todettua ja satunaiseen ihmeeseen uskomalla.
Peltosella eikä myöskään Salmelaisella ole mitään edellytyksiä jatkaa tehtävissään uskottavasti. Tekemisillään he sitävastoin asettavat merkittävän urheilubrändin äärimmäisen kyseenalaiseksi. Loogisena jatkona olisi kritisoida seuran ylintä johtoa ja sen liiketoimintaosaamista. Tällaisen palvelun tarjoaminen ei yksinkertaisesti ole kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä - jos edes keskipitkällä. Jätänpä kuitenkin tämän pohdinnan toiseen lankaan ja toiseen hetkeen.
Lopputulemana kuitenkin: Peltosen jatkamiselle päävalmentajana ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.
