No kyllä mä toistaiseksi arvottaisin NLA:n Mestista korkeammalleEnemmän sillä Masolla niitä meriittejä on kuin Peltosella :D Koutsaamisesta siis.
No kyllä mä toistaiseksi arvottaisin NLA:n Mestista korkeammalleEnemmän sillä Masolla niitä meriittejä on kuin Peltosella :D Koutsaamisesta siis.
Kyllä minäkin arvotan NHL:n korkeammalle kuin Liiga, mutta eipä tämä paljon Alpo Suhosen tai Bob Francisin uraa IFK:n valmentajana edistänyt.No kyllä mä toistaiseksi arvottaisin NLA:n Mestista korkeammalle
En mä sillä, että Peltonen olis loistava. Mutta en usko, että Maso olis sen parempiKyllä minäkin arvotan NHL:n korkeammalle kuin Liiga, mutta eipä tämä paljon Alpo Suhosen tai Bob Francisin uraa IFK:n valmentajana edistänyt.
Ei välttämättä joo. Silti toinen rakentanut sitä omaa uraansa rakenteellisesti ja pikkuhiljaa edeten ylöspäin. Peltonen nappasi lähes suoraan paikan pelkällä nimellä Euroopan huippusarjaan ja Kojon vahvalla avustuksella, ilman mitään valmiita näyttöjä mistään. En tuota laskisi mitenkään saavutukseksi tuossa kohtaa, vaikka kuinka valmensi Euroopan parhaassa sarjassa.En mä sillä, että Peltonen olis loistava. Mutta en usko, että Maso olis sen parempi
En mä sillä, että Peltonen olis loistava. Mutta en usko, että Maso olis sen parempi
Tästä tuli mieleen, että mielestäni tuo sitkeähkö kulmissa möyriminen alkoi jo Pikkaraisen aikakaudella. Muistan elävästi kun ottelusta toiseen tuskailtiin sitä kuinka IFK pörräsi hyökkäysalueen laidoissa ja voitti yleensä kaikki muut tilastot paitsi maalit, koska ei päässyt kunnollisille maalipaikoille vastustajan tehdessä nopeista vastahyökkäyksistä omat maalinsa. Tätä olen itse asiassa joskus vähän miettinytkin, että mistä tämä jatkumo johtuu, koska pelaajat ovat suurelta osin vaihtuneet enkä toisaalta pidä Pikkaraista muutoin kovinkaan samantyylisenä valmentajana kuin ylianalyyttistä prosenttilätkää peluuttavaa Peltosta.Uskallan väittää, että näillä joukkueilla Pikkarainen olisi vetänyt Peltosta paremmin. Ei mestariksi ehkä, mutta kerran semeihin, kerran finaaliin ja kerran ulos semeistä.
Peltonen on alkanut rakentamaan tänne jotain ihme kulttuuria, joka ei ollut Pikkaraisen aikaan rikki ja joka poistuu sillä kellon lyömällä, kun Peltonen poistuu. Niin tapahtuu lähes aina, kun päävalmentaja vaihtuu. Tappara oli tuossa kahden päävalmentajan kierrossa poikkeus pitkään. Toki Tapparaan on pesiytynyt sellainen urheilullisuuden kulttuuri, jota esim. Ilveksessä ei ole. Tämä tulee valmennusta ylempää. HIFK:ssa se on hyvä-veli kerhoa pelaajista junioripäällikköön.
Tästä tuli mieleen, että mielestäni tuo sitkeähkö kulmissa möyriminen alkoi jo Pikkaraisen aikakaudella. Muistan elävästi kun ottelusta toiseen tuskailtiin sitä kuinka IFK pörräsi hyökkäysalueen laidoissa ja voitti yleensä kaikki muut tilastot paitsi maalit, koska ei päässyt kunnollisille maalipaikoille vastustajan tehdessä nopeista vastahyökkäyksistä omat maalinsa. Tätä olen itse asiassa joskus vähän miettinytkin, että mistä tämä jatkumo johtuu, koska pelaajat ovat suurelta osin vaihtuneet enkä toisaalta pidä Pikkaraista muutoin kovinkaan samantyylisenä valmentajana kuin ylianalyyttistä prosenttilätkää peluuttavaa Peltosta.
Kyllä minäkin arvotan NHL:n korkeammalle kuin Liiga, mutta eipä tämä paljon Alpo Suhosen tai Bob Francisin uraa IFK:n valmentajana edistänyt.
Mielenkiintoista on sekin, että se Villen oppipoika -joka ilmeisestikään ei tänne kelvannut, kun itse mestarikin oli saatavissa kengän kuva perseessä- on kuitenkin pessyt mestarin ainakin pelin rakenteessa, laadussa ja sen toisteisuudessa melko kirkkaasti, noin äkkiä katsellen. Mutta onneksi se "mestari" itse on meillä -ja vielä halvallakin perkele.Ei välttämättä joo. Silti toinen rakentanut sitä omaa uraansa rakenteellisesti ja pikkuhiljaa edeten ylöspäin. Peltonen nappasi lähes suoraan paikan pelkällä nimellä Euroopan huippusarjaan ja Kojon vahvalla avustuksella, ilman mitään valmiita näyttöjä mistään. En tuota laskisi mitenkään saavutukseksi tuossa kohtaa, vaikka kuinka valmensi Euroopan parhaassa sarjassa.
Vaikka suuresti olen samaa mieltä ja viestisi on hyvä, en kyllä ymmärrä tuota näkemystäsi, että runko olisi ollut pitkään sama. Ellet sitten tarkoita rungolla marginaalipelaajia, kuten Åsten ja Tallberg.Pitää paikkaansa. Ihmettelin samaa aikanaan. Tämä on puhdas veikkaus, mutta johtuu varmaankin siitä, että Peltonen ei ole kauhean kummoinen taktinen valmentaja eikä pystynyt tuomaan isoa muutosta. Mikäli pelitavasta ei tule apua, niin se peli menee yksilötaitokisaksi. Tavallaan pelaajat jatkoivat sillä tutulla linjalla. HIFK:llahan on ollut todella pitkään sama runko joukkueessa. Vasta tälle kaudelle tuli suurempaa muutosta ja pelikin vähän sitten muuttui.
Toinen asia on pelaajamateriaali. Se on ollut todella laadukas etenkin hyökkäyksen osalta, mutta ei pakiston kiekollisuuden osalta. Tämä on johtanut siihen, että ei samalla tavalla haluta/osata hakea rytmejä peliin vaan mennään niin sanotusti oikaisemalla suoraan päätyyn. Tähän pelitapaan HIFK:lla taas on ollut hyviä pelaajia: Pakarinen, Vesalainen Jääskä, Koivistoinen jne. jne. Ei IFK:n asenteessa tai fyysisessä vääntövoimassa ole ollut mitään vikaa. Eikä sinänsä materiaalissa. HIFK:lla on käytännössä ollut suurseuran ykköskentällinen ja pikkuseuran ykköskentölliset kakkosena ja kolmosena sekä surkea nelonen. Nyt tippui yksi näistä pois ja se näkyy siinä, että kolmosemme ei saa mitään aikaan.
Olen monesti sanonut tämän, että valmennuksen tasoa ei mitata sillä, että miten parhaat pelaa, vaan sillä miten keskitason tai huonoimmat pelaajat pelaa ja HIFK:ssa tämä osasto pelaa huonosti. Toki sitä mitataan myös kokonaismenestyksellä ja sekin on resursseihin nähden surkeaa.
Tuli muuten mieleen mikä IFK:n identiteetti on. Se on se, että pelitapaa/taktista osaamista tärkeämpää on se, että päävalmentaja on vaativa asennecoachi. Paras lopputulos ei IFK:ssa tule tällä, vaan pitää olla se peli mukana. Vaikka sitten kahden coachin voimin. Jalosella oli molemmat, Erkka ja Rami oli tandemi. Peltosella on ehkä se vaatimustaso, mutta apuvalmentajat Tilkanen, Kuhta eivät tuo taktista osaamista tiskiin. Ojanen on tuonut jotain Tapparasta, mutta toteutetaan Tapparaa huonommin.
HIFK ikään kuin yrittää löytää uutta Sheddeniä, joka näistä puhtaista asennecoacheista on ainoa onnistuja. IFK ei edes yritä löytää pelitapavalmentajaa vaikka niillä on mestaruudet tulleet. Kenties IFK:n johtoporras on heissä nähnyt vain sen vaatimustason merkityksen eivätkä taktista merkitystä.
Kaikki vain eivät ole luontaisia johtajia. Eikä valmentajia. Pelaajana ViPe pystyi olemaan johtaja omalla esimerkillään, näyttämällä käytännössä kovalla duunilla ja ensiluokkaisella asenteellaan, mitä menestymiseen vaaditaan. Toki taidot jääkiekkoilijana tukivat tätä. Hänellä oli jo silloin itselleen todella kovat vaatimukset ja varmasti pystyi mielessään analysoimaan omia virheitään, miettimään korjauksia niihin ja perustelemaan nämä itselleen.Sitä jaksan ihmetellä Peltosessa, että jos hän kerran on perfektionisti, joka halusi pelaajanakin jatkuvasti kehittyä ja muokata omaa peliään määrätietoisesti kulloistenkin vaatimusten mukaisesti, eli vahvistaa heikkouksiaan ja oppia virheistään, niin miksei hän kykene siihen valmentajana?
Nyt saadaan vähän väliä kuulla, että Ville kyttää pelaajien virheitä kuin haukka ja antaa niistä rapaa niskaan. Tai että Villen perfektionismi on tuonut joukkueeseen kollektiivisen kokovartalokipsin, koska luovuutta on suitsittu ja virheitä pelätään penkkikomennuksen uhalla. Tosin mitä ilmeisimmin konkaripelaajat osaavat käsitellä tämän paineen paremmin, kun taas nuorempi polvi menee entistä enemmän solmuun koutsin valvovan Mordor-silmän alla.
Ihmettelen siis sitä, miten VP ei näe omia puutteitaan valmentajana, eikä tajua vievänsä kaiken ilon lätkän pelaamisesta kyttäämisellään ja negailullaan (ainakin kärjistetysti, kuulopuheiden perusteella). Mistä lähtien pelaajien virheet – etenkin nuorten tekemät mokat – eivät ole enää kuuluneet jääkiekkoon?
Mielestäni Peltonen ei tässä vaiheessa uraansa ole - ainakaan vielä - hyvä valmentaja. Hän ei osaa luotsata ihmisiä yksilöinä eikä osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi.
Vaikka suuresti olen samaa mieltä ja viestisi on hyvä, en kyllä ymmärrä tuota näkemystäsi, että runko olisi ollut pitkään sama. Ellet sitten tarkoita rungolla marginaalipelaajia, kuten Åsten ja Tallberg.
Edellisistä päävalmentajista Jalosen jälkeen:
Petri Matikainen: todella nosteessa ollut valmentaja, joka oli juuri valmentanut Bluesin altavastaajana liigan finaaleihin. Voitti myös Kalevi Nummisen palkinnon parhaana päävalmentajan. Blues pelasi aivan aallon harjalla olevaa meidän peliä. Periaatteessa hyvä haku, mutta huhut siitä että pelikirja olikin apuvalmentaja Lauri Marjamäen käsialaa taisivat olla totta.
Pasi Sormunen: Paniikkiratkaisu kun Matikainen otti ja lähti floppikauden jälkeen. Mitä lienee sitten kulisseissa tapahtunutkaan. Liian aikaisin tuli pesti Sormuselle joka tapauksessa.
Raimo Summanen: Summasen sekoilut oli jo tässä vaiheessa tiedossa ja ura oli syöksykierteessä. Kotimaiset pelaajat ei lähtökohtaisesti halunneet Summasen joukkueeseen kun tiesivät mitä oli tulossa. Aivan käsittämätön haku vaikka varmaan paniikissa taas tehtiinkin. Taisi valmentajamarkkinat olla aika kuivat, eikä toista kokematonta voitu ottaa Sormusen tilalle.
Harri Rindell: Lyhyt pesti Summasen sekoilun jälkeen.
Antti Törmänen: Oli toiminut Bernin valmentajana useamman kauden ja johtanut joukkueen mestaruuteen. Toki viimeiseltä kaudelta oli tullut monoa, kuten Sveitsissä on tapana. Aivan loistava haku siihen paikkaan. Annettiin jatkosopimus ja melkein heti perään potkut. Huhut kertoi kopin menetyksestä.
Ari-Pekka Selin: Ei mitään hajua miksi Selin otettiin. Ei ollut urallaan osoittanut mitään ihmeellistä päävalmentajana. Ei myöskään osoittanut sellaista IFK:ssa. Toisaalta vei joukkueen kuitenkin välieriin.
Jarno Pikkarainen: Ari-Pekka Selinin kakkoskoutsista ykköseksi. Mielestäni hyvä haku, kun mestis oli jo valmennettu läpi ja kokemusta oli liigastakin apukoutsina. Ensimmäisellä kaudella Selinin katastrofin jälkeen välieriin, toisella korona lopetti kauden ja kolmannella loistovireen päätti melkein koko joukkueen sairastuminen koronaan keväällä. Joka kerta kun pleijareita pelattiin oltiin välierissä. Viimeisellä kaudella runkosarjan kakkonen, saavutus johon IFK on yltänyt 3 kertaa 2000 luvulla.
Ville Peltonen: Sveitsin mestaruus apukoutsina ja kaksi kautta päävalmentajana, joista toisella potkut runkosarjan lopussa, kun omistajat päättivät siivota kaikki johtotehtävät urheilujohtajaa myöden, kuten Sveitsissä on tapana. Mielestäni ihan hyvä ja potentiaalinen kokeilu. Pelikirja ei ole kuitenkaan tätä päivää ja jatkosopimus oli aivan käsittämätön veto.
Mielestäni siellä on välissä hyviä valmentajia ja hakuja, vaikka sitä suurinta ei ollakaan saavutettu. Rehellisyyden nimissä ei kokoonpanokaan joka kausi ole ollut samalla tasolla verrattuna kilpailijoihin.
Olet tässä varsin oikeassa. Kokemusta on pyöreät nolla kertaa. Tästä syystä kirjoitin, että ”mielestäni”.Hyvä kirjoitus ja monesta asiasta ihan samaa mieltä, mutta jotenkin tämän viimeisen lauseen kohdalla tuli mieleen, että montako kertaa olet ollut Villen valmentamassa kopissa? Jos saan arvata, niin ihan yhtä monta kertaa kuin minäkin, eli nolla.
Loppujen lopuksi täältä kopin ulkopuolelta on vaikea sanoa mitä siellä oikeasti tapahtuu tai ei tapahdu.
Anyway tuolta se toiminta näyttää tänne ulospäin ja siksi on helppo ajatella että homma on juuri noin kuin kirjoitit.
Hyvä valmentaja tietää myös omat heikkoutensa ja ottaa apuvalmentajiksi semmoisia valmentajia joiden osaaminen täydentävää valmennusta.Kaikki vain eivät ole luontaisia johtajia. Eikä valmentajia. Pelaajana ViPe pystyi olemaan johtaja omalla esimerkillään, näyttämällä käytännössä kovalla duunilla ja ensiluokkaisella asenteellaan, mitä menestymiseen vaaditaan. Toki taidot jääkiekkoilijana tukivat tätä. Hänellä oli jo silloin itselleen todella kovat vaatimukset ja varmasti pystyi mielessään analysoimaan omia virheitään, miettimään korjauksia niihin ja perustelemaan nämä itselleen.
Tämä kaikki pyörii yhden yksilön ympärillä.
Sitten tullaan siihen valmentamiseen. Valmentajan tehtävä on muutakin kuin kertoa pelaajille heidän roolinsa ja tehtävänsä ja miettiä kokoonpanot. Samalla, kun valmennetaan joukkuetta, pitää pystyä valmentamaan jokaista yksilöä. Tarjoamaan tukea ja opastusta, mutta myös antaa ihan selkeät tavoitteet ja rajat, ja nämä pitää pystyä myös jalkauttamaan sinne suorittavalle osastolle. Hyvä valmentaja ei ole automaattisesti se, joka on aina hallil eka hallil vika, se joka puhuu taukoamatta laadukkaasta arjesta ja työnteon merkityksestä, se joka oli loistava omalla pelaajaurallaan. Hyvä valmentaja ei välittömästi rankaise virheistä ainoastaan joukkueen nuorimpia, ei mumise kryptisesti pressitilaisuuksissa ja haastatteluissa, ei törötä suolapatsaana vaihtoaitiossa eikä etsi syyllisiä jatkuvasti jostain muista entiteeteistä.
Hyvällä valmentajalla on luontaista karismaa, selkeä pelifilosofia ja hän luo kannustavan työskentely-ympäristön, jossa ne nuorimmatkin pelaajat uskaltavat pelata omilla vahvuuksillaan ja tehdä virheitä. Virheistä opitaan. Ja valmentajan tehtävä on saada pelaaja ymmärtämään - mikäli tämä ei sitä itse näe - mikä, miten ja miksi hänen tekemänsä asia oli väärin ja tarjota siihen korvaava toimintamalli, ei penkittää ja viltittää ja katsoa pahalla silmällä. Hyvä valmentaja osaa tiivistää haluamansa olennaiseen. Kun häneltä kysytään, minkälaista kiekkoa pelataan, tähän osataan antaa vastaus vaikka kahdella lauseella. Hyvä valmentaja osaa puhua ihmisille, kykenee pukemaan ajatuksensa sanoiksi siten, että jopa jääkiekkoilija sen sanoman kykenee sisäistämään. Hyvä valmentaja ei aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan johtaa etujoukossa. Myös valmentaja tekee virheitä, mutta hyvä valmentaja huomaa omat virheensä ja oppii niistä, pyrkii aktiivisesti oppimaan niistä. Jos esimerkiksi huomataan, että jokin asia joukkueessa tai sen tekemisessä (tai siinä laadukkaassa arjessa) ei toimi optimaalisella tavalla, niin siihen puututaan ja tehdään muutoksia. Nämä voivat olla seurausta esim. siitä, että pelaajat eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä heiltä odotetaan. Hyvä valmentaja johtaa joukkuetta ja pitää huolen siitä, että pelaajat saavat riittävästi lepoa toipuakseen rasituksesta; hän ei pysty tähän yksin, mutta hänen vastuullaan on jalkauttaa sanoma mm. muuhun johtoportaaseen, että yötä vasten ei lähdetä istumaan bussiin, jos seuraavana päivänä pelataan; tai vaihtoehtoisesti aamulle annetaan riittävästi lepoaikaa, jotta kaikilla on mahdollisuus saada riittävästi unta.
Jotkut pelaajat saattavat nähdä valmentajassa isähahmon, mutta kukaan ei halua elämäänsä sellaista hahmoa, joka kyttää kaikkea tekemistä, rankaisee jokaisesta virheestä ja mongertaa jotain munkkilatinaa, kun pitäisi vastata yksinkertaisiin kysymyksiin tai vetää jotain filosofisia monologeja.
Mielestäni Peltonen ei tässä vaiheessa uraansa ole - ainakaan vielä - hyvä valmentaja. Hän ei osaa luotsata ihmisiä yksilöinä eikä osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi.
Ville tarvitsisi apuvalmentajaksi koodinimi "Summasen".Hyvä valmentaja tietää myös omat heikkoutensa ja ottaa apuvalmentajiksi semmoisia valmentajia joiden osaaminen täydentävää valmennusta.
Petri Matikainen ja Söderholm testiin, Lundell voi jatkaa maalivahtien kanssa. (Villen palkalla olisi saanut molemmat)
Matikainen saa pysyä moottorisahoineen helvetin kaukana tästä seurasta ja näin varmasti tapahtuukin. Edellinen kertakin oli liikaa ihan joka kantilta katsottuna.Petri Matikainen ja Söderholm testiin, Lundell voi jatkaa maalivahtien kanssa. (Villen palkalla olisi saanut molemmat)
Matikainen saa pysyä helvetin kaukana tästä seurasta ja näin varmasti tapahtuukin. Edellinen kertakin oli liikaa ihan joka kantilta katsottuna.
Rami voisi tulkata Villen munkkilatinamuminan pelaajille niin että viesti menee taatusti perille.Ville tarvitsisi apuvalmentajaksi koodinimi "Summasen".