Ville Leskinen on kieltämättä niitä pelaajia, joista ei oikein koskaan ajatellut, että pelaisivat IFK:ssa. Ei siis että se olisi jotenkin epärealistinen ajatus, mutta jotenkin vain ei vaikuta IFK-pelurilta. Sama kuin Janne Laakkonen aikoinaan. En varmaan koskaan radioselostuksia kuunnellessa meinannut tottua siihen, että kuullessani nimen "Janne Laakkonen" ei puhuttu vastustajan pelaajasta.
Kerrottakoon nyt pieni tositarina. 6.1.2014 lensin Kööpenhaminasta Helsinkiin Finnairin "kuuluisalla" lennolla 666 HEL:iin ja paikkani oli jossain aika takaosassa konetta ikkunan vieressä. Keskipenkillä istui unelias nuori mies, jota jouduin häiritsemään pujotellessani paikalleni. En tunnistanut kuka, mutta oli helppo huomata että on jääkiekkoilija. Vasta kun henkilökunta kierrätti vihkosia nimikirjoituksia keräten, katsoin sivusilmällä, mille sivulle se raapustaa nimensä. Numero 13, VIlle Leskinen. Kirjoitti vasemmalla kädellä.
Samalla rivillä toisen puolen käytävää oli kolme muuta nuorta jääkiekkoilijaa: Juuse Saros, Teuvo Teräväinen ja Ville Pokka. Keskimmäisellä pokaali sylissään. Edellisenä iltana Rasmus Ristolainen oli iskenyt pokaalin Suomelle.
Siitä asti Leskinen on ollut minulle pääasiassa"se pelaaja jonka vieressä lensin kisoista kotiin", joten on kyllä ihan kiva nähdä punapaidassa jo siksikin.
E: liitetään nyt mukaan todistusaineistoa, vaikkei Leskinen kuvassa näykään. Jos joku tunnistaa vasemmassa kuvassa etualalla sumeana näkyvän nenän ja kulmakarvat, niin saan vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen: "kuka istui Leskisen vieressä käytäväpaikalla". Saattoi kyllä olla jopa todennäköisesti joku tavallinen maanmatonen kuten meikäläinenkin.
