Jostain syystä jäänyt mieleen Urheilucastin narratiivi -olikohan Patrik Laineen kohdalla- miten markkina-arvo laski koko ajan sen mukaan kun sai pelejä lisää. Sen puolesta parempi olis ollut olla sivussa.
Hämäläinen suoraan luistimilta kasvattiseuransa U18 valmentajaksi. Nopeasti tapahtui, mutta menee hyväksyttävän marginaaliin. Kolmanneksi kaudeksi luonnollinen siirtymä U20 penkin taakse, kunnes...vähän korona-lomauteltiin Lehteröitä ja nousi Liigajoukkueen päävalmentajaksi?
Kaudeksi 2021-22 Virran apuriksi...joka sitten kai...menee hyväksyttävän marginaaliin. Vaikka olis ehkä voinu toivoa pidempää pätkää junnuissa. No, näillä mentiin.
Ei lähteny Virran Peksillä Sputnik liitoon ja Hämis nostettiin jälleen apurin paikalta päämieheksi kesken kauden 2022-23.
Tuossa nyt sitten voi ajatella olevan melko monta yllättävää suunnanmuutosta ja kierrepalloa noinkin lyhyelle valmennusuralle. Mutta, vielä ei ollut tapahtunut mitään peruuttamatonta. Olispa joku visionääri tässä vaiheessa vetänyt ässän hihasta, katsonut kristallipalloon ja todennut, että "kuule Viltsu, kiitos panoksestasi kotiseurallesi, mutta myö tarvitaan tähä hättään kokeneempi päävalmentaja, ja siulki vois tehhä ihan hyvää valmentaa toisessa seurassa, toisessa sarjassa, löytyiskö Mestiksestä paikkaa?" Sieltä kokemuksia ja kannuksia.
Mutta ei. Valmentajakarusellin, menestymättömyyden ja vaikeiden vuosien jatkoksi valmentajana kokemattomalle oman kylän pojalle lyödään kahden vuoden lappu kouraan. Voi olla, että oli talouden sanelemaa tai miten vaan, mutta mites se vanha sanonta menikään? Asiat ei koskaan ole niin huonosti ettei osaamaton seurajohto voi niitä huonontaa? Suurella riskillä ja juosten kustulta tuntuu koko tää kuvio.
Enkä nyt edes tiedä mikä Hämäläisen taso ja katto päävalmentajana on. Huonolla seurajohtamisella tässä otti nyt kuitenkin osumaa molemmat, SaiPa seurana ja Hämäläisen urakaari valmentajana.
