Suomessa on hirveä määrä kannustimia sille, että taktikoidaan duunipaikkojen ja erilaisten etuuksien välillä. Työt keskittyvät yhä enemmän kasvukeskuksiin, mutta asiaan ei käytännössä reagoida, vaan annetaan ihmisten asettua/jämähtää syrjäseuduille. Välineinä toimivat kaikenlaiset omistusasumisen etuudet ja eläkeputket sun muut.
Yleisesti meidän tukijärjestelmää tunnetaan melko huonosti, ja työttömille on (ainakin ollut) liikkumisavustuksia. Toisaalta sitten taas nämäkään eivät ota kantaa siihen minne muutetaan. Ihmisten mikromanageeraaminen heidän asuinseutunsa puolesta taas lienee melko hankalaa. Lonkalta heitän, että suurin osa jostain koulusta valmistuneista 25-35 vuotiaista kuitenkin suuntaavat sinne missä sosiaalinen elämä on, eli kasvukeskuksiin. Perheelliset saattavat jäädä eri seuduille, mutta perheenmuodostus on myös laskusuuntaan.
Kaupungistuminen on ollut Suomessa jo pidempään megatrendi. Lisäksi se on ollut voimakkaampaa kun missään ennusteissa on osattu edes kuvitella. Luulen, että kaiken taustalla on kuitenkin lopulta se kasvanut tarve sosiaaliseen, ja nimenomaan kodin ulkopuoliseen sosiaaliseen elämään. Mielestäni lopulliset poliittiset investoinnit tulisi tähdätä tämän asian mahdollistamiseen. Turun tunnin juna on hyvä alku, mutta todellisuudessa näitä tulisi saada paljon paljon lisää. Samalla yhteyksien hinnat pitäisi saada jollain tavalla subventoitua niin alas, ettei se muodostuisi ongelmaksi.
Eli siis ratkaisuna olisi saada ihmiset lähemmäksi toisiaan - ilman, että he olisivat lähempänä toisiaan. Rahoitus tälle lienee olevan mahdollinen nykyisistä verovaroista, mutta se vaatisi äärimmäisen rohkeita toimia nykyisen taloudellisen tehokkuuden kehittämisessä.
Kaikkineen lopulta mielestäni Vihreiltä pitkästä pitkästä aikaa ihan raikas tulevaisuuteen katsova avaus.