7-vuotiaana naapurin kiltti cockerspanieli otti loikan minua kohti ja jäi roikkumaan käteeni, täysin yllättäen ja puun takaa. Arvet ovat yhä tallella.
Sen jälkeen pelkäsin koiria monta vuotta. Sittemmin en ole voinut sietää koirien omistajia jotka eivät hallitse koiraansa tai antaa sen juosta vapaana siellä missä ei saa pitää koiraa vapaana.
Reaktioni susikoiraan roikkumassa seppälöissä olisi saattanut olla sama kuin SP:n.
Se ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ollut muita lemmikkejä ja olen joskus ollut jopa kesäduunissa eläinten parissa.
Menee vähän OT:n puolelle, mutta mua kävi kans kimppuun kihlattuni kaverin koira noin 4-5 vuotta sitten. Rottweiler, joita oli kaksi meillä hoidossa yön yli. Toinen tais olla joku 4-v ja tämä sekoversio olikohan sillon 1-2-v.
Oltiin lenkillä ulkona ja se sai jonkin sekokohtauksen, lumisella polulla ja veti mut jäisen kohdan päällä liukastuen siihen maahan, ja puri takkini läpi habaan. Pieni jälki siinä oli hetken, ei sen kummempaa. Takkiin tuli reikä hampaista.
Samaisena iltana vielä kodin sisällä vastaavaa tapahtui, alkoi juosta kohti purren ja hyppien. Jossain kohtaa tilanne meni niin pitkälle, että koiran juostessa ja hypätessä kohti, potkaisin koiraa vatsaan puolustautuessani, ja juoksin makkariin vetäessäni oven perässä kiinni. Enpä muista ikinä ennen joutuneeni vastaavaan tilanteeseen koiran kanssa, saati olleeni peloissani koiran kanssa. Täysikasvuinen, selkeästi ei-päästään kuosissa/kouluttamaton rotikka sai mut hetkeksi pelkäämään.
En tiedä onko tällä muutaman kaljan jälkeen kerrotulla tarinalla sen kummempaa merkitystä tai tarkoitusta, mutta ei tuo itselleni myöskään sen syvempiä arpia koirista jättänyt. Liekö sen vuoksi, kun meillä nykyään nuo pari (kult.noutaja/lapukka & maremmano-mix) karvakuonoa. Tuohon aikaan meillä oli nykyään 11v kult/lapukka, mutta sillon hoidossa anopilla. Että koiriin on saanut tottua jo ennen.
En epäile silti hetkeäkään, etteikö koira voisi saada koiriin tottumatonta ihmistä sellaiseen pelkotilaan, että pelkää kuollakseen.
Mun mielestä varhaiskasvatukseen/kouluun voisi hyvin tuoda jonkin koiriin/lemmikkeihin liittyvän pienen kurssin, jotta kasvavat lapset ja ihmiset osaavat käsitellä koiraa kohdatessaan mahdollisimman oikein. Tietyt rodut ovat herkempiä tietyille jutuille kuin toiset. Työni puolesta kun käyn ihmisten kotona fiksaamassa ongelmia ja usein sisätiloissa, kohtaan ihan vähintään joka kolmannella kerralla koiran, siltä se tuntuu. Ja mulla ei ole siis mitään pelkoa sikäli koiria kohtaan eli osaan lähestyä tietynlaisia koiria kädet esillä antaen haistaa sen sijaan, että tekisin äkkinäisiä liikkeitä ja mahdollisesti en yrittäisi kommunikoida yhtään koiran kanssa, tai sivuuttaisin sen täysin.
Työkaverini totesi muutama kuukausi takaperin kun menimme yhdessä omakotitalon pihaan ja sellaisen 130cm aitauksen eteen, että "mee sä vaa ensin". Työn kuvauksessa oli jostain koiran läsnäolosta lukenut, ei mitään ihmeellistä. Lopulta mentiin sisään, ja siellä oli joku säärenkorkuinen pikkukoira.
Koiria ei tarvitse pelätä, mutta niiden kanssa saa olla varuillaan, etenkin kun sä olet koiralle tuntematon henkilö. Jaloille/nivusiini hyppi juuri viimeksi torstaina asiakkaan yli-innokas joku keskikokoinen lyttykuonoinen koira. Olisi hyvin vaikea toimia tuollaisessa tilanteessa, jos ei olisi mitään kokemusta koirista aiemmin.
Meillä on itellä tää nuorempi painos (maremmano-hovawart-irlanninsetteri) sen verran innokas tapaus, että uusia kiinnostavia tuttavuuksia päin saattaa mennä vauhdilla ja hyppien. Kokonsa puolesta on ongelmallista, jos vastaanottaja on joku pieni lapsi joka ei tunne koiraa. Ei ole yleinen tilanne, mutta joskus lenkillä ollessa joku kiltti lapsonen on kysynyt, saako silittää, ja se on ihan oikein. Lapsillekin on hyvä opettaa, ettei tuntemattomia koiria lähestytä kysymättä. Lapsista kasvaa joskus aikuisia, jotka pitävät opitut asiat sisällään.
Sen kummemmin ylläolevaan tapaukseen kantaanottamatta, aika paljon saisi nykyään koira tehdä, että ampuisin sellaisen kuoliaaksi. Ase kädessäni todennäköisesti ase putoaisi ensimmäisenä, ja yrittäisin estää hyökkäykset käsin. En voi väittää, että asia olisi samoin ilman, että puolisoni olisi omistanut koiran tavatessamme.
www.mtvuutiset.fi
/img-s3.ilcdn.fi/374b546c710c1321ff100b749d257c9bc75b74d19e3b5e9d04423d2e3e86299d.jpg)
www.iltalehti.fi
/img-s3.ilcdn.fi/e142ff6ee7e361606c0a4fd605ffcaa2746c51b33fa23403e7cc7915d9243368.jpg)
