Täytyypä itsekin työntää lusikka tähän lentotukialuksia käsittelevään soppaan. Väite siitä, etteikö tukialuksilla olisi merkittävää strategista painoarvoa on aika päätön. Yhdysvalloilla on 10 käytössä olevaa lentotukialusta ja 11. täysin uusi (CVN-78 Gerald R. Ford) saavuttaa täyden operatiivisen valmiuden ja otetaan käyttöön kuluvan kesän aikana. Kolme alusta on huollossa, joista kahden on määrä valmistua tämän kesän aikana.
Tukialusten ympärille muodostetaan yleensä iskuryhmä, johon kuuluu 1-2 ohjusristeilijää, 1-2 hävittäjää tai fregattia, sekä sukellusveneitä. Lisäksi iskuryhmään kuuluu sen logistiseen tukeen tarkoitettuja aluksia, kuten tankkereita. Eli lentotukialus ei käytännössä koskaan operaatiossa ollessaan purjehdi yksin, vaan tulivoimaa on kasvattamassa joukko muitakin aluksia. Iskuryhmän tulivoima koostuu tukialuksella olevien lentokoneiden lisäksi noissa aluksissa olevista risteilyohjuksista ja jopa ydinaseista. Risteilyohjuksia mahtuu pelkästään yhteen sukellusveneeseen jopa 154kpl. Sotiminen ei koskaan ala hetken mielijohteesta. Suuria operaatioita varten suunnittelutyö aloitetaan jopa yli vuosi enen operaation alkua. Tältä kannalta katsottuna tukialuksen liikkuminen paikasta toiseen on aivan riittävän nopeaa. Esimerkkinä voisi mainita suomalaisessakin mediassa esillä olleen Carl Vinsonin, joka kesäkuun alussa oli harjoittelemassa Japanin kanssa Japanin lähialueella ja jonka liikkeitä tuolloin seurattiin liittyen Pohjois-Korean ohjuskokeisiin ja muuhun toimintaan. Kyseinen tukialus oli vielä 13. kesäkuuta julkisten lähteiden mukaan vielä operaatioalueellaan Japanin ympäristössä. Alus palasi kotisatamaansa San Diegoon kuitenkin jo 23. kesäkuuta, pysähtyen välillä Hawaijille muutamaksi päiväksi. Melko nopeasti on liikkunut mielestäni, jos toiselta puolelta maapalloa pystytään projisoimaan tuollainen määrä voimaa kýmmenessä päivässä ja välillä pysähtyä vielä satamassa muutamaksi päiväksi huilaamaan.
Yhdysvalloilla on tällä hetkellä operaatiossa, eli merellä kolme iskuryhmää. Noista yksi oli ainakin vielä viime viikolla Välimerellä (siis lähellä Balkania), yksi Intian valtamerellä ja yksi jossain Australian ja Japanin välimaastossa todennäköisesti palaamassa kotisatamaansa Yokosukaan Australian rannikolla pidetyn harjoituksen jälkeen. Loput operatiivisessa valmiudessa olevat alukset on omissa kotisatamissaan Norfolkissa tai San Diegossa. Nämä kaikki tiedot ovat saatavissa aivan julkisista lähteistä.
Nimimerkki
@Sako on aivan oikeassa siinä, että Yhdysvallat on ainoa maa joka pystyy aloittamaan sotimisen missä päin maapalloa tahansa ilman sen kummempia ponnisteluja. Ilmaherruuden saavuttaminen nykyaikaisessa sodassa on merkittävä tekijä. Yksi tukialus pystyy tuomaan jopa viikossa operaatioalueelle enemmän hävittäjiä kuin monella maalla niitä on varastoissa. Yhdysvalloilla näitä aluksia on Euroopan alueella jo ennestään yksi ja Intian valtamerellä olevakin pääsee lähelle muutamassa vuorokaudessa. Noiden laivaston tukialusten lisäksi Yhdysvalloilla on aika massiiviset Ilmavoimat sijoitettuna Eurooppaan, joka on myös otettava huomioon kun mietitään voimatasapainoa Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä. Vaikka ilma-aseella on suuri merkitys sotimisessa nykyään, on kuitenkin muistettava että maajoukoilla se tärkein työ lopulta tehdään. Yhdysvalloilla ja Europpan mailla ei ole kykyä aloittaa hyökkäyksellistä sotaa Euroopassa kovinkaan nopeasti, eikä siihen ole tarvettakaan. Venäjällä tällainen kyky on ja ilmeisesti jonkinlainen halukin olisi vähän rajoja siirrellä. Venäjä kuitenkin tunnistaa NATOn olevan merkittävä tekijä Euroopassa, eikä sekään halua aloittaa sellaista, mitä ei kykene viemään päätökseen riittävän nopeasti.
Muutaman viikon päästä Venäjällä ja Valko-Venäjällä alkaa Zapad 2017 harjoitus. Edellinen vuonna 2013 järjestetty harjoitus oli massiivinen ja ilmeisesti tälläkin kertaa on odotettavissa melko suuri tapahtuma joukkojen ja kaluston määrässä mitattuna. Tuo harjoitus näyttää millaista sodankäyntiä Venäjän on aikomus toteuttaa. Aiempien vuosien suuret harjoitukset ja muut pienet sattumukset (Ukraina) ovat osoittaneet aikeiden olevan enempi hyökkäyksellisiä. Minun arvaukseni harjoituksen skenaariosta on maayhteyden luominen Valko-Venäjän ja Kaliningradin välille ja samalla Baltian maiden eristäminen muusta Euroopasta. Kun harjoitusta seuraa, niin kannataa pitää se tosiseikka mielessä, että yleensä harjoitellaan samalla tavalla kuin on tarkoitus sotia. Mielenkiinnolla odotan myös sitä kuinka suuret mielenosoitukset Rauhanpuolustajat järjestää harjoitukseen liittyen Venäjän suurlähetystön edessä syksyllä. NATOn harjoitukset tänä vuonna ovat olleet aivan puuhastelua kun verrataan harjoitusten kokoluokkaa ja osallistuvan kaluston määrää ja laatua. Aiemminhan he olivat kovasti huolissaan kun ulkomaisia koneita lenteli Lapissa Suomenkin taivaalla. Piti oikein mielenosoitus järjestää asian vuoksi Rovaniemellä.
