Tuli tuossa koiria kusettaessa mieleen yhtäläisyyksiä Natsi-Saksan ja Natsi-Venäjän välillä. Saksalaisilla jäi suunnattomat traumat hävitystä ensimmäisestä maailmansodasta (Versaillesin rauhansopimuksesta), minkä pohjalle kansallissosialistien oli helppo rakentaa äärinationalistinen järjestelmänsä. Venäjällähän tämä trauma on hävitysä kylmästä sodasta. Molemmissa tapauksissa nöyryyttävästi, muttei lopullisesti, hävityn sodan jälkeen kului 20 vuotta, josta ensimmäiset n. 10 varovaisen demokratian suunnassa, mutta sen jälkeen kansallissosialistit saaneet otteen vallan kahvasta ja molemmissa tapauksissa äärinationalistit saivat viimeisen mandaatin kansalta oletetun (ja melkoisella varmuudella valtaklikin itsensä järjestämän) terrori-iskun seurauksena. Myös johtajissa on muutakin yhteistä, kuin vittumainen luonne. Adolf Hitler palkattiin Weimarin Saksan turvallisuuspoliisin toimesta käräyttämään poliittisesti arveluttavia ryhmittymiä, Vladolf Putler loi uransa turvallisuuspoliisin palveluksessa, mistä nousi kaikessa hiljaisuudessa ja omaa luotettujen piiriä rakentaen politiikkaan. Olisiko merkittävin ero, että Putinin puolisotilaallinen väkivaltaorganisaatio (anti-maidanit, putinjugend yms) ei ole (vielä) aloittanut avointa väärinajattelijoiden murha-aaltoa, eikä juutalaisiakaan ole vielä (tavallista enempää) vainottu. Toisaalta kaukasialaiset ovat Venäjän virallisia ali-ihmisiä, joita saa ilmeisen surutta ja seuraamuksetta maassa vainota. Sama koskee toki myös seksuaalisia vähemmistöjä.
Jotta Venäjän kehitys olisi toisen maailmansodan hävinneeseen Saksaan verrattavaa, olisi Venäjä pitänyt pilkkoa osiin 90-luvun alussa ja ainakin länsiosat olisi pitänyt alistaa länsimaailman vahdittavaksi muutamaksi vuosikymmeneksi. Toisaalta Venäjää (N-liittoa) ei sinänsä vallattu, vaan kaatui vaan sisäisesti omaan mahdottomuuteensa ja "liiton" länsiosat liittyivät vapaaehtoisesti läntisiin organisaatioihin välittömästi ovien auetessa. Venäjän miehittäminen olisi siis ollut vähintään hankalaa toteutettavaksi ja toisaalta tuskin kovin paljoa olisi ollut halukkaita miehittäjiäkään. (Länsi-)Saksan suunta Euroopan demokratian veturiksi perustui myös osaltaan jenkkien maahan syytämään tukeen, mikä mahdollisti jälleenrakentamisen ja talouden/teollisuuden uudelleenkäynnistämisen. Venäjällekin on rahaa syydetty, mutta valvomattomalle kehitysmaalle tyypillisesti sellaiset varat päätyvät 99 prosenttisesti valtaeliitin taskuun. Eli aivan turha tunkea rahaa valtioon, jos ei ole paikan päällä valvomassa joka sentin loppusijoituspaikkaa.