Järkyttävintä Navalnyin kuolemassa oli, ettemme saaneet onnellista loppua. Jossakin mielemme sopukoissa kenties iti ajatus, jonka mukaan tämä paha uni päättyy ja Navalnyista tulee Venäjän johtaja. Hän johtaa Venäjää kohti parempaa yhteiskuntaa. Olisi kuten Jeltsin, uuden ajan airut.
Navalnyi oli Venäjän toivon symboli. Nyt tuo toivo on kuollut.
Merkittävää ei ole analyysi siitä, millainen Navalnyi lopultakin oli. Tuskinpa kukaan oli niin naiivi, että ajatteli Navalnyin olevan kokonaan vapaa kaikesta isovenäläisyydestä, mutta hän joka tapauksessa oli symboli jollekin paremmalle.
Hänen kuolemansa toi vain entistäkin alastomammin Venäjän tilanteen. Venäjä on vailla toivoa. Maa on brutaali vankileiri, jossa ihminen saa elää vain sillä ehdolla, ettei ajattele. Hänen täytyy hyväksyä kaikki se ihmisarvoa alentava kontrolli joka päivä, hänen on elettävä kollektiivisessa valheessa, kuunneltava jonkun Putinin kaltaisen mitättömyyden kuolemattomia viisauksia.
Navalnyin kuolema ei muuta mitään. Kansa ei nouse barrikadeille vaatimaan vapauksiaan. Venäjän sotaonnikin näyttää pikku hiljaa kääntyneen. Jos ei länsi tee omia uhrauksia, Putinia tullaan juhlimaan suurena sotapäällikkönä, joka johti maansa voittoon ja samalla kohti uusia valloituksia.
Onko tässä jotakin tuttua? Myös Hitler oli parissa vuodessa saavuttanut merkittäviä voittoja ja hän oli kansansa sankari. Poliittiset vastustajansa oli tapattanut tai ajanut maanpakoon. Toki Hitler todellakin voitti paljon lyhyessä ajassa, mutta eiköhän Putinin propagandakoneisto onnistu Ukrainankin sodan kääntämään merkittäväksi voitoksi.
Olennaista on se, että Putin on se natsipaskiainen, jolle pitäisi pistää todella luu kurkkuun. Navalnyi oli niitä viimeisiä, jotka uskalsivat sentään sanoa sen, mitä Putin on. Lännessä tähän ei olla vieläkään herätty. Poliitikot ajelehtivat kokouksesta toiseen ja otetaan pieniä askeleita, ollaan yksimielisiä. Mutta sitä asiaa ei vieläkään ymmärretä, että ei ole olemassa mitään tulevaisuutta Putinin kanssa.
Ei kauppasuhteita, ei konferensseja, ei yhtään mitään. Kuinka kauan kestää, ennenkuin poliitikot lännessä ymmärtävät tämän? Siis nyt ei tarvita enää yhteisiä julkilausumia, nyt on tekojen aika. On aika mobilisoida Eurooppa siihen, että Venäjän kanssa joudutaan joka tapauksessa syvään konfliktiin. Iso-Britannia osoitti viime sodassa taipumattomuutensa Hitlerin kanssa, se ei suostunut rauhaan pommituksista huolimatta, voiko länsi tehdä nyt samoin?
Nyt olisi aika nopean toiminnan. Hidastelulle pelaamme Putinin pussiin ja varmistamme karmean tulevaisuuden. Elämän tilanteessa, jossa Venäjä puhkuu voitontahtoa ja mahtiaan ja me emme voi enää tehdä mitään.
Koska on solmittu rauha. Ja eiväthän nyt länsimaat voi aloittaa sotaa. Siispä aletaan puhua yhteistyöstä Putinin diktatuurin kanssa. Näitä neroja kutsutaan "realisteiksi". Arvelen, ettei Navalnyikaan haluaisi oman kuolemansa jäävän täysin merkityksettömäksi. Se voisi toimia läntisten poliitikkojen herättäjänä toimintaan.