Tuleville vuosikymmenille Venäjällä on samanlainen huoli kuin länsimaillakin, eli siellä väki vanhenee ja vähenee kovaa vauhtia. Vuoteen 2050 mennessä Venäjän väkiluvun arvioidaan vähenevän 135:aan ihmiseen nykyisestä 144:sta. Samaan aikaa taasen esim. Turkki kasvaa ja vuonna 2050 siellä asuu ennusteiden mukaan jo lähes 100 miljoonaa ihmistä. Muutenkin vuonna 2050 sekä USA:ssa, Euroopassa että Venäjällä 1/4 ihmisistä ovat yli 65-vuotiaita. Sotimaan kykenevien ihmisten määrä vähenee radikaalisti, mutta toisaalta 25 vuoden päästä sodat saattavat näyttää muutenkin kovin erilaisilta kun tekniikka kehittyy edelleen hurjaa vauhtia. Droonit alkavat tekemään likaista työtä ja harmaahapsiset sedät ohjaavat niiden toimintaa.
Oikeastaan ainoa alue, jossa on nuorta väkeä 25 vuoden päästä, on Saharan eteläpuolinen Afrikka. Muu maailma on täynnä vanhuksia. Miten tämä sitten vaikuttaa mihinkään onkin mielenkiintoinen dilemma. Ainakin Kiina ja Venäjä ovat Afrikan tulevaisuuspotentiaalin nähneet ja ovat siellä näkyvästi läsnä ja vahvistamassa asemiaan. Lännessa ei ajatella tässäkään tapauksessa yhtä pitkälle, kuin mitä nämä kaksi maata suunnittelevat vallan uudelleenjakoa omista lähtökohdistaan.
Näinpä.
Venäjä harmaantuu vielä Eurooppaakin nopeammin ja lisäksi sieltä käy jatkuva nuorten ihmisten aivovuoto länteen. Lisäksi Venäjä näkee hyvänä ideana tapattaa massoittain lisää nuoria miehiä Ukrainan pelloille.
"Venäjällä miehiä riittää" -retoriikka ei pidä paikkaansa, koska se ei pidä paikkaansa. Venäjällä ei todellakaan ole riittävästi nuoria miehiä, jotta se voisi turvata yhteiskuntansa tulevaisuuden. Etenkin, kun se karkottaa ja tapattaa heitä koko ajan lisää.
Totta myös tuo, että Eurooppa ja USA ovat sössimässä Afrikan imperialistisille diktatuureille. Esimerkiksi EU:n Afrikka-komissaarin virka (jossa myös Jutta Urpilainen toimi) on ollut hyvin vähäpätöinen, koska Eurooppa ei ole juurikaan aktivoitunut Afrikassa markkinaehtoisessa liiketoiminnassa ja laajoissa infrastruktuuri-investoinneissa. Kiina sen sijaan on, koska se on tajunnut sen olevan kannattavaa itselleen. Myös monet Afrikan valtiot ovat ottaneet Kiinan investoinnit avosylin vastaan, koska länsi ei ole samanlaisia tarpeellisia investointeja tehnyt. Se on täysin oma moka, joka olisi ollut - ja on toki edelleen - vältettävissä. Euroopan Unionin olisi esimerkiksi järkevää tukea sille itselleen kannattavia markkinaehtoisia investointeja Afrikkaan omien yritystensä kautta ja siten laajentaa Afrikka-politiikkaa kehitysyhteistyöstä eteenpäin.
Esimerkiksi Kenialle äärimmäisen tärkeän Mombasa-Nairobi -rautatien olisi voinut rakentaa eurooppalaisten yritysten voimin build-operate-transfer -liiketoimintamallia käyttäen. Mutta koska se ei niin toiminut, sen teki Kiina - joka nyt hyötyy kannattavasta ratainvestoinnista. Kiinassa tajuttiin, että Kenian väkiluku nousee nykyisestä 50 miljoonasta lähes 100 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, joka jo itsessään räjähdysmäisesti lisää kahden sen suurimman kaupungin välistä matkustamista. Puhumattakaan siitä, että maan asukkaiden koulutustaso nousee varsin nopeasti, joka puolestaan lisää kysyntää sekä maan sisäiselle vapaa-ajan matkustamiselle että liikematkustamiselle.
Tällä tavoin geopoliittisesti merkittävämmäksi käyvää maanosaa voisi voittaa omalle puolelle. Venäjäkin Afrikassa pyrkii tosiaan Eurooppaa merkittävämmin vaikuttamaan, mutta sillä ei ole sinne juurikaan annettavaa: ainoa, mitä Venäjä voi tehdä, on tukea Wagner-joukkojen kautta erilaisia aseellisia ryhmiä lähinnä Afrikan köyhimmissä ja epävakaimmissa, mutta luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa (kuten Kongo) siinä toivossa, että nämä ryhmät vallassa ollessaan suhtautuisivat suopeasti siihen, että Venäjä pääsee hyödyntämään maanosan raaka-aineresursseja. Kiina puolestaan pystyy investoimaan tehokkaasti myös maanosan nopeasti kehittyviin markkinoihin.
yle.fi
newsukraine.rbc.ua
www.verkkouutiset.fi
