Sanokaa nyt joku drone- tai elektroniikka-asiantuntija; eikö todellakaan ole olemassa mitään niin tehokasta häirintälaitetta, jolla dronen ohjattavuus katkeaa?
Pysyvästi? Sellainen järjestelmä on IT-ammus tai -ohjus. Fyysistä vauriota saisi aikaan myös riittävän vahvalla EMP-pulssilla, johtimet kun indusoivat virtaa ja jos sitä tulee yli tarpeiden, niin jotain kärähtää(*). Mutta tietääkseni vielä tällä hetkellä lennokkeja tai lentokoneita - siis niiden elektroniikkaa - ei (vielä) pyritä tiputtamaan esimerkiksi masereilla.
(*) Minulla on tästä omakohtaista kokemusta kaukaa menneisyydestä, muutaman sadan metrin mittainen tietoliikennekaapeli tosiaan toimii antennina ja siihen indusoiva virta voi tuhota puskuripiirejä.
Vastaan yleisellä tietämyksellä radiotekniikasta, en lennokkien kommunikaation asiantuntijana. Yleisesti häirintä on aina vastaanottimen häirintää. Koska sähkömagneettista säteilyä välittävät fotonit eivät vuorovaikuta keskenään, niin lähetintä ei sinällään voi vaimentaa toisella lähettimellä(**)(***) - mutta lähettimen signaalin vastaanottamista voidaan häiritä.
(**) Konkreettiset esteet (teräs, betoni) toki vaimentavat lähettimet, koska vaikka fotonit eivät vuorovaikuta keskenään, ne vuorovaikuttavat aineen kanssa.
(***) Ääniaallot ovat aineen aaltoliikettä, ja tuo aaltoliike on mahdollista vaimentaa, vrt. vastamelukuulokkeet.
Häirintätapa on kiinni siitä, millä tavalla signaali vastaanotetaan eli esimerkiksi modulaatiotavasta. Radiovastaanottimissa on suotimet, jotka pyrkivät erottamaan "yleisestä hälystä" (eli kaikesta radioliikenteestä) sen kaistan, jolla lähete tulee; tästä puolestaan riippuu se, millainen häiriösignaali menee suotimesta läpi ja sotkee kommunikaation.
Lisäys: Niin, radiovastaanottimet elävät jatkuvan kakofonian keskellä. Mutta koska radioaallot eivät vaimenna toisiaan, niin esimerkiksi puhelin pystyy erottamaan heikon GPS-signaalin, matkapuhelinverkon liikenteen ja oman vieressä mekastavan Wifi-routterin signaalit toisistaan, vaikka signaalien antenniin tulevissa tehoissa voi olla magnitudien ero.
Siinä sitten tulee vastaan se, että kuinka hyvin liikenne on suojattu häiriöiltä ja se puolestaan on sellainen ikuinen vääntö häirintälaitteen ja vastaanottimen (kommunikaatiotavan) välillä. Lisäksi häirintää vastaan voidaan taistella autonomialla - eli laitteen ei tarvitse saada jatkuvasti ohjaussignaalia vastaan, vaan se voi toimia jonkun aikaa itsenäisesti.
Sitä on myös hankala estää, etteikö lennokista lähtevä signaali tavoittaisi vastapäätä, lennokin vastaanotinta voidaan häiritä, mutta rintamalinjojen takana oleviin vastaanottimiin voi olla vaikea puuttua, ainakaan ilman niin tehokasta häirintälähetintä, että se alkaa olla itsekseen maalitaulu ohjuksille.