Kuinkahan moni venäläinen sotaveteraani, jotka ovat siis vielä hengissä Putinin aiemmista sodista, palaa mielellään rintamalle taistelemaan Kaukasukselta ynnä muista enemmän tai vähemmän ongelmallisista paikoista kerättyjen joukkojen kanssa? Ja kun tuohon sekamelskaan vielä lisätään se vänkä yksityiskohta, että kenraalit ovat osoittautuneet katoavaksi luonnonvaraksi, jonka johdosta sodanjohto ja rintama tuntuvat kommunikoivan ihan eri tavalla keskenään kuin silloin, kun nuo sotaveteraanit olivat parhaimmassa kunnossaan, niin voidaan puhua ikimuistoisesta kokemuksesta.
Tokkopa kasarmeilla kehdataan mainita, että ruoan, vaatetuksen, lääkityksen ja jopa aseistuksen osalta tilanne on joko paha, tosi paha tai katastrofaalinen. Sotaveteraanit sentään tietävät, mitä odottaa, kun rintamalle joutuvat, mutta kyllä se varmasti heidänkin intoaan syö, kun ensinnäkin ympärillä toinen toistaan osaamattomampaa ja arvaamattomampaa porukkaa, rahallinen korvaus on täysi vitsi, vastapuoli on huippuunsa motivoitunut ja saanut merkittävän parannuksen aseistukseensa puolen vuoden aikana ja lisäksi oman isänmaan päämiehenä oleva kääpiö kuvittelee voivansa vallata koko maailman näillä nykyisillä joukoillaan eikä suostu tajuamaan, miten kusessa sitä oikeasti ollaan.
www.is.fi