Vegas Golden Knights (3.) – Vancouver Canucks (7.), Läntisen konferenssin 2. kierros

  • 16 366
  • 83

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pacific-divisioonan toisilleen jo tutuiksi tulleet joukkueet Vegas Golden Knights ja Vancouver Canucks kohtaavat toisensa nyt playoffien toisella kierroksella ensimmäistä kertaa seurojen historiassa pudotuspelivaiheessa. Vegasille pudotuspelit ovat olleet tuttuja toistaiseksi lyhyen seurahistorian ajan, kun taas Canucks on ollut lähihistoriassa NHL:n heikoimpia joukkueita ja tekemässä vasta tuloaan kirkkaimpiin saleihin.

Joukkueet ovat kohdanneet toisensa runkosarjassa lähikausien aikana 10 kertaa. Toistaiseksi Vegas on ollut pahaa myrkkyä Vancouverille runkosarjoissa; Canucksin saldo Knightsia vastaan on murheellinen 2-7-1 ja maalit ovat menneet Knightsille 45-26 lukemilla. Voisi siis sanoa, että tähän mennessä Vancouver on ollut runkosarjassa Vegasille lähinnä pisteautomaatti - kuten Canucks oli lähihistoriassa monelle muullekin. Menneellä kaudella voitot tasattiin kahden keskinäisen pelin aikana Vancouverin voittaessa jatkoajalla, mutta tuo peli oli pelillisesti Vegasin ja vain Markströmin huippupeli pelasti pisteet Canucksille. Toki edessä oleva joukkuekin teki viisi maalia, mutta siitä huolimatta.

Vegas pudotti playoffien avauskierroksella Chicago Blackhawksin jatkosta 4-1 otteluvoitoin. Chicago pelasi sarjassa hyvin, mutta loppujen lopuksi Vegasin esitys sarjassa oli aika tyly kuten ehkä odottaa sopikin. Laajalla arsenaalilla hyökkäävä ja fyysisen sekä nopean pelin yhdistelmän malliesimerkkjoukkue oli NHL:n paras edistyneissä tilastoissa jo runkosarjassa ja sama meno jatkui playoffeissa.

Vegas loi sarjassa 5v5 pelissä 151 maalipaikkaa ja oli ottamassa 88 paikkaa. Viiden pelin sarjaan lukemat ovat 5v5 pelissä hurjia ja kertovat joukkueen laadun numeroilla. Ylivoimalla Vegas ei Chicago-sarjassa mitenkään loistanut - ehkä syynä oli Blackhawksin sarjassa toimiva alivoima enemmän kuin Vegasin heikko viimeistely.

Alivoima sen sijaan toimi hienosti ja Dominik Kubalikin sarjan toisen pelin ylivoimamaali jäi Chicagolle sarjan ainoaksi ylivoimamaaliksi. Vegas kyllä toisaalta myös jäähyili tuon vahvan tasakenttäpelinsä ansiosta vähän, joten joukkueen alivoimaa ei oikein päästy testaamaan. Runkosarjassa - jos tuolla nyt on mitään merkitystä - Vegas oli sijalla 27. alivoimalla.

Vancouver pudotti playoffien avauskierroksella (tai no, laajennetulla avauskierroksella mikä ei ollut teknisin nyanssein playoff-sarja vaikka käytännössä tuota oli) Minnesota Wildin otteluvoitoin 3-1 lomille aika raastavan kovan sarjan jälkeen. Toisella kierroksella vastaan tullut hallitseva mestari St. Louis pisti Canucksin välillä pahastikin köysiin ja oli jo kääntämässä sarjaa, mutta lopulta Canucks onnistui kääntämään sarjan 4-2 otteluvoitoin.

Yhteistä sekä Minnesota- että St. Louis -sarjoille oli se, että Vancouverin tasakenttäpeli oli etenkin sarjojen alussa heikompaa kuin vastustajilla, mutta parani sarjojen edetessä. Vancouver raapi voittoja sarjoissa lähinnä tehokkaan ylivoiman turvin ja maalivahti Markström oli kummassakin sarjassa parempi kuin vastustajien maalivahdit. Canucks osasi kyllä myös puolustaa viisikkona sekä tehdä tulosta, mutta lopulta voittojen takana oli yksinkertainen resepti; toimivat erikoistilanteet ja vahva maalivahtipeli.

Nyt Vancouveria vastaan luisteleva Knights on erilainen joukkue kuin Wild tai Blues. Knights ei ole Bluesiin nähden yhtä fyysinen, mutta pelaa nopeammin viisikkona ja hyökkää laajalla rintamalla. Joukkue on kykenevä tekemään kaiken tekemisensä erittäin nopeasti ja tuo pakottaa vastustajan virheisiin, joista Vegas iskee ja kääntää pelejä. Vegasin voi helpostikin kuvitella vievän sarjan tasakenttäpeliä koko NHL:n parhaana tasakenttäjoukkueena. Vancouverin pienet mahdollisuudet lepäävät tässäkin sarjassa maalivahtipelin ja erikoistilanteiden varassa.

Maalivahdit

Vancouverin maalivahti Markström oli monen Canucks-fanin mielestä jo runkosarjassa NHL:n kärkeä ja on jatkanut luotettavaa peliään nyt playoffeissa. Hänet valittiin runkosarjassa Vancouverin arvokkaimmaksi pelaajaksi toista kertaa peräkkäin ja on tällä hetkellä kiinni samassa tittelissä playoffeissa.

Canucksin kannalta olennainen kysymys on se, kuinka kauan Markström jaksaa tuolla tasolla. Toistaiseksi hän on pelannut kaikki playoff-pelit kovassa tahdissa eikä väsymyksen merkkejä näy, mutta jossain kohtaa olisi suotavaa saada vähän vedettyä happea. Nyt kun otteluohjelma on kuplassa mikä on, niin tuolle ei ole mahdollisuutta. Mikäli tässä sarjassa mennään esimerkiksi kuuteen peliin, Canucks on pelannut tuossa vaiheessa 10 peliä 17 iltaan. Tuo olisi pirusti maalivahdilta jo runkosarjaan, saati sitten näihin playoffeihin.

Kakkosvahti Demko on ollut toistaiseksi lähimpänä peliä tässä:





Kolmosvahti Dominguella menee paremmin. Hän kokkaa joukkueelle.

Vegasilla on laittaa Markströmiä vastaan kaksi hyvää maalivahtia. Sekä Robin Lehner että kokenut Marc-Andre Fleury ovat sen luokan maalivahteja, että Vegas voi olla luottavaisena maalivahtipelissä. Joukkue voi myös vaihdella maalivahtejaan pelkäämättä tason putoavan. Vegasissa vasta vähän pelaamaan ehtinyt Lehner on ehkä etukäteen ykkösmaalivahti, mutta Fleury pystyy mahdollisesti kokemuksellaan olemaan tuollainen myös.

Toistaiseksi niukka etu maalivahdeissa on Canucksin puolella, mutta tuo johtuu pitkälle siitä, että Vegasin kaksikolle ei ole tullut vielä riittävästi pelejä tarkempaan arviointiin playoffien osalta kun taas Markström on ollut erittäin hyvä. Lisäksi Knightsilla maalivahtien edessä pelaava joukkue takaa sen, että Vegasilla ei välttämättä tarvita huippuiltoja voittoon. Canucksilla Markströmin pitää pelata huippupeliä joka ilta.

Puolustukset

Vancouverin alakerrassa Tanevin ja Hughesin muodostamalta kärkiparilta odotetaan taas paljon. Uransa ensimmäisiä playoffeja pelaava Hughes on ollut Canucksin alakerran johtava pakki tähän mennessä, mutta kuinka kauan noin nuori puolustaja jaksaa pelata tuota kuormaa. St. Louisia vastaan Hughes pelasi Bluesin ykköstä vastaan normaalia puolustavampaa roolia kun Canucksin piti saada Ryan O'Reillyn ketju pois pahanteosta keinolla millä hyvänsä.

Kakkosparissa on Tyler Myersin kaksimetrisen hahmon jättämä aukko tällä hetkellä. Myers - joka jäähyili "ensimmäisellä kierroksella" Wildia vastaan liikaa, olisi Canucksille tärkeä pelaaja saada ehjänä takaisin. Hän on raporttien mukaan aika lähellä paluuta, mutta kunto on kysymysmerkki olkapäävamman jäljiltä. Kokenut Alex Edler on neljäs isojen minuuttien puolustaja. Edler on joukkueelle edelleen tärkeä pelaaja, vaikka ikä alkaa jo vähän näkyä.

Syvyyspakeista Stecher, Benn ja Fantenberg täyttivät roolinsa Bluesia vastaan. Tuolta kolmikolta ei isoja mainetekoja kannata odotella, mutta Stecher on noista syvyyspakeista iskenyt playoffeissa jo kaksi tärkeää osumaa. Canucksille olisi tärkeä saada kuitenkin Myers takaisin, sillä Stecher ei ole samanlainen minuuttien syöjä kuin Myers.

Vegasilla top4-puolustus on tasaisempi kuin Canucksin vastaava. Kaksi ensimmäistä paria Theodore-Martinez ja McNabb-Schmidt ovat kummatkin laadukkaita pakkipareja. Kingsista siirtotakarajalla hankitusta Martinezista tuli Vegasille odotusten mukaan tärkeä puolustaja loppukaudesta ja Chicago-sarjassa. Kolmas pari Holden ja Whitecloud on sekin toimiva, mutta ehkä vähän haavoittuvampi.

Vegasilla ei ole Hughesin tasoista dynaamista puolustajaa, mutta joukkueen alakerta on syvä ja kokonaisuutena vahva. Minun mielestä Vegasin oman pään pelaaminen parani tasakentin vähän DeBoerin tultua penkin taakse tammikuussa, mutta tuo oli lähinnä silmämääräinen havainto niistä peleistä mitkä joukkueelta näin loppukaudesta. Playoffeissa Chicago kykeni luomaan paikkoja, vaikka kokonaisuutena Vegasin puolustuksen pelaaminen oli noissakin peleissä hyvällä tasolla.

Ennakkoon pidän laajemmalla hyvien pakkien orkesterilla operoivaa Vegasin puolustusta tässä vähän edellä, mutta Myers saattaisi kaventaa tuota hieman. Hughesin pitää kyetä jatkamaan tuota peliä mitä häneltä on nähty. Tuo saattaa olla paljon toivottu tässä vaiheessa pelaajalta, joka vielä vuosi sitten pelasi vain viikonloppuisin yliopistossa. Hughes näyttää kyllä toisaalta ottaneen nyt askeleen eteenpäin runkosarjasta, mikä oli jo erinomainen.

Hyökkäykset

Canucksin haaveet lepäävät edelleen tässäkin sarjassa kokemattomilla playoff-pelaajien harteilla. Petterssonin, Horvatin, Millerin ja Boeserin muodostama nelikko on oikein hyvä, vaikka Boeserilla vähän tuskainen sarja Bluesia vastaan olikin. Pearson ja mahdollisesti kentille palaava Toffoli tuovat arvokasta syvyyttä ja kokemusta. Top6-osastolla Canucks pystyy haastamaan Vegasin yksilötasolla taidoissa, mutta häviää kokemuksessa ja fyysisyydessä. Nuorille harteille ei ole vielä ehtinyt kerääntyä sitä mitä kokemus usein tuo mukanaan.

Syvyydessä Blues-sarjan sankari Tyler Motte, kokeneet sentterit Sutter ja Beagle sekä likaista peliäkin ajoittain pelaava Roussel paransivat sarjan mittaan ja tuolla oli merkittävä osuus sarjan kääntymiseen. Jake Virtasen pelaaminen alkoi näyttämään myös paljon paremmalta mitä pidemmälle sarja meni. Nyt tuon syvyyden on pakko jatkaa nousujohteista tietä jotta tässä sarjassa olisi edes pieniä mahdollisuuksia. Vegasin syvyys on nimittäin ennakkoon toimivampi (toki niin oli Bluesillakin).

Vegasin hyökkäyksen kärjessä on kaksi vaarallista ketjua. Sekä Pacioretty-Karlsson-Stone että Marchessault-Stastny-Smith pystyvät kääntämään pelejä ja tuomaan tasaisesti tehoja. Vegasin oikeat laidat Stone, Smith, Tuch ja Reaves on ehkä NHL:n paras omalla pelipaikallaan. Vasemmissa laidoissa Pacioretty, Marchessault, Cousins ja Carrier ei ole myöskään lainkaan valittamista vaan päinvastoin. Etenkin mikäli round robinilla ja Chicago-sarjassa jostakin alavartalovammasta(?) kärsinyt Pacioretty on täysin pelikuntoinen jatkossa.

Iso Mark Stone on Vegasilla vähän samanlainen pelaaja kuin Bluesilla O'Reilly - viime kauden Selke Trophy -kisan kakkonen O'Reillyn jälkeen ja muutenkin hän on ollut jo kolme kertaa tuon kisan kakkonen, mikä kertoo paljon tekemisen laadusta koko jään pelissä. Odotan hänen nousevan sarjassa pinnalle. Pacioretty tuo toisella laidalla maaleja ja Karlsson kykenee sentterinä myös tuloksen tekoon samalla kun pelaa hyvää kahden suunnan kiekkoa.

Kakkosketjussa Marchessaultin ja "minun Vegas-suosikin" Smithin välinen yhteinen kemia on hienoa katsottavaa. Kummankin playoff-urat ovat vahvoja näyttöjä ja kaksikko oli vaarallinen Chicagoa vastaan. Stastny tasapainottaa 34 vuotiaana kokeneena sentterinä ketjua. Syvyydessä Vegasilla on mm isokokoinen Alex Tuch tuomassa tehoja ja muutenkin joukkueen syvyydestä löytyy paljon arvokkaita ja hyviä pelaajia. Siirtotakarajalla tullut Nick Cousins on esimerkki pelaajasta, jota vastaan on ikävä pelata.

Ennakkoon Vegasin hyökkäyksen syvyys antaa Knightsille sarjassa edun. Joukkueen hyökkäys on lisäksi kärjestä kokeneempi ja parempi pelaamaan kahteen suuntaan. Canucksilla saattaa olla kuitenkin yksilötaitoa Petterssonin ja Millerin johdolla millä tehdä tulosta sarjassa. Runkosarjan numerot puoltavat aika selvästikin laajalla rintamalla pelaavaa Vegasia. Canucksin syvyyshyökkääjien - esimerkiksi kokeneiden senttereiden Sutterin ja Beaglen - on jatkettava esiin nousemista ja noita runkosarjan numeroita vastaan pelaamista, jotta Canucksilla olisi mahdollisuudet haastaa.

Erikoistilanteet

Vancouverin vahvuus sarjassa voi olla ylivoimalla. Joukkue oli marraskuun alusta runkosarjan loppuun NHL:n kolmonen ylivoimapelissä ja nyt playoffien ylivoimaprosentti on jatkavista joukkueista toiseksi paras 26% lukemalla. Vegas ei ollut runkosarjassa hyvä alivoimajoukkue (tilaston 27.), mutta pystyi pelaamaan tuon Chicagoa vastaan hyvin.

Vancouverin alivoima oli ajoittain ongelmissa Bluesia vastaan, mikä ei tavallaan tullut yllätyksenä Bluesin oltua runkosarjassa NHL:n kolmonen koko kauden ylivoimatilastossa. Vastaavasti Vancouver onnistui tekemään sarjassa pari alivoimamaalia. Etukäteen Vancouverilla on sarjassa etu erikoistilanteissa, mutta katsotaan miten nuo tulevat jatkumaan.

Ennuste ja X-Factor

Etukäteen on helppo kuvitella edistyneiden tilastojen mukaan NHL:n parhaan 5v5 joukkueen Vegasin vievän sarjan peliä tasakentin. Canucksin puolelta mahdollisuudet lepäävät tässäkin sarjassa erikoistilanteiden ja maalivahtipelin varassa, mutta ainakin maalivahtipelissä Vegas saattaa lyödä tilanteen tasoihin. Erikoistilannepelaamisen merkitys tulee riippumaan siitäkin kuinka paljon parempi Vegas tulee tasakenttäpelissä olemaan ja kuinka paljon joukkue joutuu rikkomaan.

En osaa sanoa Vegasin joukkueen sisäisestä kemiasta niin paljon, mutta Canucksin kannalta on helppo nähdä joukkueen yhtenäisyys, mikä oli nähtävillä jo runkosarjassa eri lailla kuin ennen ja mikä on luultavasti ollut erityisessä arvossaan nyt playoffeissa kun eletään kuplassa. Joukkueella ei ollut viime kaudella (18-19) lainkaan kapteenia, mutta nyt on kun Bo Horvat aloitti tuon homman seurassa viime syksynä. En tiedä kuinka paljon tuossa yhtenäisyydessä on kyse Horvatin kapteeniudesta, mutta joukkue näyttää seuraavan häntä.

Yksi merkittävä asia tuon takana on lisäksi ehkä sekin, että joukkue on kasvanut paremmin yhteen surullisten vastoinkäymisten kautta. Tämän kauden aikana kolmen Canucks-pelaajan (Markström, MacEwen ja Stecher) isä on kuollut ja joukkue on joutunut tukemaan surun keskellä toisiaan. Stecher sanoi tuosta, että kausi on ollut hänelle uran selvästi raskain isän kuoleman vuoksi, mutta joukkue on tukenut häntä hienosti. Tuollaiset ikävät tapahtumat saattavat kääntyä yhteisössä lopulta voitoksi, vaikka tietenkään tuollaisia ei soisi kohdattavan. Joukkue on päättänyt pelata myös kuolleiden pelaajien isille - aivan kuten teki takavuosien Canucksin joukkue kuolleelle lupaukselle Luc Bourdonille.

Pari kertaa tuosta joukkueen yhtenäisyydestä on saatu jo pelin ulkopuolinenkin (jos tuollaista termiä voi käyttää maalituuletuksiin) esimerkki:





Tuo oli pelaajien mukaan erittäin tärkeä hetki koko joukkueelle. Lehdistötilaisuudessakin tuo näkyi:





Vancouver voi hyvinkin hävitä nyt edessä olevan sarjan ennakkosuosikkia Vegasia vastaan, mutta nuo asiat mitä joukkue on joutunut käymään yhdessä läpi, loivat joukkueesta ehkä yhdessä uuden kapteenin kanssa yhtenäisen ryhmän. Vancouver tulee taistelemaan tässäkin sarjassa viimeiseen saakka, mutta materiaaliero joukkueiden välillä on realiteetti. Vegas saattaa olla lopulta liiah kova pala sarjassa. Sarjan veikkausta en anna vielä. Katsotaan miten sarja lähtee käyntiin.
 

Götze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tässä on kyllä omiin silmiin mielenkiintoisin sarja tuon Flyersin oman sarjan jälkeen, hyvin todennäköisesti myös pelillisesti tuota sarjaa viihdyttävämpi. Vegas on ollut vakuuttava mutta minään maailman kahdeksantena ihmeenä en pitäisi Canucksinkaan voittoa. Tästä Vancouverin joukkueesta tulee itselleni kovasti samanlaiset fibat kuin 2010-luvun taitteen Hawksista; nuoren coren ensimmäiset pudotuspelit ja vastassa yksi mestarisuosikeista. 2009 Red Wings oli vielä parempi, mutta seuraavalla vuonna juhlittiinkin jo (valitettavasti) Flyersin kustannuksella. Offtopic mutta tuo Phillyn joukkue on edelleen itselleni kaikista rakkain, oli täynnä hienoja pelaajia jotka yhdistän nimenomaan aina oranssiin nuttuun.

Tämä nyt oli vain tämmöistä muistelua ja höpöttelyä, joukkueen omat hepat voivat jatkaa tämän ketjun parissa!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Kiitoksia avauksesta, hyvää kannatti odottaa. Kommentoin lyhyesti kuitenkin muutamia kohtia, jotta kiukaalle saadaan heti löylyä...

Joukkueet ovat kohdanneet toisensa runkosarjassa lähikausien aikana 10 kertaa. Toistaiseksi Vegas on ollut pahaa myrkkyä Vancouverille runkosarjoissa; Canucksin saldo Knightsia vastaan on murheellinen 2-7-1 ja maalit ovat menneet Knightsille 45-26 lukemilla. Voisi siis sanoa, että tähän mennessä Vancouver on ollut runkosarjassa Vegasille lähinnä pisteautomaatti - kuten Canucks oli lähihistoriassa monelle muullekin. Menneellä kaudella voitot tasattiin kahden keskinäisen pelin aikana Vancouverin voittaessa jatkoajalla, mutta tuo peli oli pelillisesti Vegasin ja vain Markströmin huippupeli pelasti pisteet Canucksille. Toki edessä oleva joukkuekin teki viisi maalia, mutta siitä huolimatta.

Sarjan veikkausta en anna vielä. Katsotaan miten sarja lähtee käyntiin.
Toisinpäin kääntäen kymmenestä keskinäisestä ottelusta Golden Knights ei ole hävinnyt yhtäkään varsinaisella peliajalla. Molemmat tappiot ovat tulleet vasta varsinaisen peliajan jälkeen, joten Canucks on yhä ainoa joukkue, joka ei ole voittanut Vegasia varsinaisella peliajalla ikinä. Siksi Vancouver onkin pisteprosentilla mitattuna (90%) ollut kaikkein suotuisin vastustaja Golden Knightsille sen lyhyen historian aikana. Blackhawks on ollut toiseksi helpoin ja sarja sitä vastaan päättyi voitoin 4-1. En minä näe mitään syytä, miksei tämä sarja päättyisi identtisin lukemin. Budjetoin jälleen yhden tilastotappion ja vieläpä varsinaisella peliajalla eli eiköhän väkisinkin Vancouver ota nyt tämän sarjan aikana sen ensimmäisen voittonsa varsinaisella peliajalla Vegasista joko mainitsemasi ylivoimapelin tai Markströmin ansiosta, mutta siihen se sitten jääkin. Veikkaukseni on siis, että Vegas etenee jälleen jatkoon viidessä ottelussa perustuen eritoten keskinäiseen historiaan. Mahdollista seuraavan kierroksen vastustajaa Dallasia vastaan Vegasin pisteprosentti on puolestaan 75% (kuudenneksi helpoin vastus), joten edessä saattaa olla mahdollisesti ennennäkemättömän suotuisa reitti kohti loppuotteluja, mutta ei mennä kuitenkaan vielä ihan sinne asti, heh.

Vegasilla on laittaa Markströmiä vastaan kaksi hyvää maalivahtia. Sekä Robin Lehner että kokenut Marc-Andre Fleury ovat sen luokan maalivahteja, että Vegas voi olla luottavaisena maalivahtipelissä. Joukkue voi myös vaihdella maalivahtejaan pelkäämättä tason putoavan. Vegasissa vasta vähän pelaamaan ehtinyt Lehner on ehkä etukäteen ykkösmaalivahti, mutta Fleury pystyy mahdollisesti kokemuksellaan olemaan tuollainen myös.

Toistaiseksi niukka etu maalivahdeissa on Canucksin puolella, mutta tuo johtuu pitkälle siitä, että Vegasin kaksikolle ei ole tullut vielä riittävästi pelejä tarkempaan arviointiin playoffien osalta kun taas Markström on ollut erittäin hyvä. Lisäksi Knightsilla maalivahtien edessä pelaava joukkue takaa sen, että Vegasilla ei välttämättä tarvita huippuiltoja voittoon. Canucksilla Markströmin pitää pelata huippupeliä joka ilta.
Markströmillä on kieltämättä vakuuttava torjuntaprosentti toistaiseksi pudotuspeleissä. Olen nähnyt hänet kertaalleen livenä. Kyseessä oli vuoden 2016 maailmancupin harjoitusottelu Suomen ja Ruotsin välillä. Hartwall Areenalla pelatussa ottelussa, jonka Suomi voitti jatkoajalla 3-2 Lauri Marjamäen Leijona-debyytissä, Ruotsin maalia vartioi Lundqvistin sijasta kakkosmaalivahti Markström. Jo tuolloin pidin hänen eleettömästä olemuksestaan ja tasapainoisesta torjunta-asennosta, joten siksi en olekaan yllättynyt hänen kehittymisestään viime vuosina. Lainaan itse itseäni neljän vuoden takaa kilpailevalta kiekkofoorumilta: Vaihtoaitio.net - katso viestiketjua - World Cup 2016: Suomi
Joo, olipas hieno kiekkoilta eilen. Maailman toiseksi ja kolmanneksi parhaat jääkiekkovaltiot kohtasivat toisensa Hartwall Areenalla 11 000 silmäparin loisteessa.

Aloitin retken kahdelta iltapäivällä ja saavuin maamme suurimpaan metropoliin neljältä. Tämän jälkeen matkustin pummilla Kampin rautatieasemalta Pasilaan. Matka kesti nelisen minuuttia. Tämän jälkeen tapasin ystäväni Jackin, jonka kanssa oli aikomus syödä ennen hallille menoa. Jalkauduimme Pasilan kaduille, mutta pyörimme valehtelematta 40 minuuttia ja matkalla törmäsimme vain yhteen kiinalaiseen ravintolaan, joka ei houkutellut edes vähää alusta. Käsittämätön mesta. Ruokapaikkojen sijaan kävelimme Ylen studioiden ja Pöllölaakson ohi. Lopulta jouduimme tyytymään Hartwall Areenan Hesburgerin palveluihin. Välittömästi kuudelta suunnistimme omille paikoille katonrajan tuntumaan. Pienen matkan päästä aitiosta bongasimme ensin Kekäläisen, Koivun ja Timosen. Kaikilla oli tietysti hyvin istuvat tummat puvut. Pelin aikana sitten tuo aitio oli tupaten täynnä ja oli siellä Jere ja Teemukin muun muassa. Joukkueet saapuivat alkulämmittelyyn 40 minuuttia ennen ottelun alkua. Pekka Rinne johdatti Leijonat jäälle. Lämmittelyjen jälkeen jää ajettiin kahden (2) zambonin toimesta (yök, kapulakieltä). Pari minuuttia ennen ottelun alkua Leijonat esiteltiin numerojärjestyksessä yksi kerrallaan. Tuo oli minusta hauska idea. Sen jälkeen esitettiin kansallishymnit. Isac Elliot esiintyi mahtavasti ja posin kautta! Upea veto nuorelta pojalta noin kovassa paikassa täpötäyden mökin kuunnellessa.

Kiekko tippui jäähän noin kymmenen minuuttia myöhässä, mutta viihdyin alusta asti. Suomen kolmos- ja nelosketjut olivat ottelun alusta asti hyvin pelin päällä ja ytimessä. Ensimmäiseen kuuteen minuuttin Ruotsi ei tainnut saada yhtään kunnon laukausta. Avauserässä nähtiin jo muutamia huumorijäähyjä vieraille. Suomen YV oli kuitenkin uskomatonta roskaa kesätauon jälkeen. Toisessa erässä sitten Barkov vihdoin avasi maalihanat Karlssonin menetyksen jälkeen. Vihu kuittasi kuitenkin minuutin päästä, kun RR55 ei pelannut Erikssonin lapaa pois, vaan tämä pääsi laukomaan miinuskulmasta Peksin kautta kiekon pussiin. Pelimiehen maali. Päätöserässä sitten SWE meni johtoon, kun Söderberg heitto maalille kimposi Vatasen luistimien kautta Peksin putkista niukasti linjan yli. Suomi oli mankelissa, kun SWE paransi pelinopeuttaan terävillä kiekon siirroilla pelaajalta toiselle ja paineisti aktiivisesti Suomen epävarmaa alakertaa. Neljä minuuttia ennen loppua kuitenkin Strålman sähläsi laidassa kiekon kanssa. Koivu pääsi väliin ja siirsi Mikelle, joka laukoi huumori-Enrothin ohitse kiekon maaliin kainalosta. Jatkoaika oli taidetta vieraita. Karlsson-Forsberg-Bäckström kolmikko piti kiekkoa niin jumalaisen taidokkaasti hallussaan. Kiekko on vallan väline 3v3-jatkoajalla. Sedinit pelasivat OEL:n kanssa ja kertaalleen veijarit löysivät toisensa, mutta Peksiltä hyvä torjunta, mutta olihan perkeleen upea passi toiselta veljeltä toiselle, jolla oli lapa vain niukasti vapaana Suomen pakin puristuksessa. Nojoo, Suomi sai kiekon sitten lopussa haltuunsa ja siitä Jokinen vapautti Barkovin ja Määtän YV-hyökkäykseen tarkalla passilla vihun jalkojenvälistä. Sashalta nopea siirto viereen. Pakki otti syötön pois, joten Määttä latasi takakulmaan slotista. Näin Late sai voiton debyytissään!

Sitten pelaaja-analyysia.
+ Filppulat: Valtteri pelasi 23 minuuttia, peliaika karkasi käsistä. Oli kuitenkin hyvä matsi Vallelta varsinkin tasakentällisin. Jori oli tuossa ketjussa loistava kiekonsuojaaja ja Teuvokin oli todella erinomainen. Rytmitti hienosti ja syöttövarmuus ja kyky löytää lapa on valovoimainen. Tämä ketju osoitti heti alusta asti kemiaa!
+ Haulat: Korpikoski osoitti, miksi on nipussa. AINA loistanut majussa ja niin myös nyt. Osasin odottaa tätä, mutta toivottavasti huutelijoiden suut ovat jatkossa supussa Korpedon suhteen. Päivänselvä valinta. Tuo fyysisyyttä ja vääntövoimaa. MG ja Donskoi olivat katollaan jatkuvasti, Korpedo ei. Haula oli energinen ja hyvää AV-pelaamista. Leksan luistelu oli uskomattoman kevyen näköistä ja piti kiekkoa ahtaissakin väleissä.
+ Barkov: Ykkösen paras pelaaja. 1+1 tehot. Tuo kiekon alueelle käsillä eikä dumppaa päätyyn.
+ Määttä ja Jokipakka olivat Suomen parhaat pakit. Jokipakalta loisteliasta ja fyysistä kamppailupelaamista. Määtältä puolestaan myös varmaa tekemistä omassa päässä ja voittomaali.
- Rasse pelasi 26min, mutta roiski paljon ja kiekko poltti lavassa aika usein. Puski ajoittain turhaan ylös, kun olisi pitänyt palauttaa. Vataselta en ole koskaan nähnyt noin huonoa YV-pelaamista. Vedot päin blokkaajaa ja syötöt luokattomia. Sotshin YV-tekemiseen vielä pitkä matka. Lindell-Pokka pelasi vain 11min. Melkeinpä antaisin Lepistön yhden kokeilupelin Lindellin paikalla harkkapeleissä, koska ei Esa vakuuttanut. Pokka pysyy kokoonpanossa kätisyyksien vuoksi, mutta oli muutenkin näistä kahdesta parempi.
- Laine ja Donskoi olivat surkeita. Patelta turhia kyniä ja oli pehmeä. Ei kykene pitämään kiekkoa ollenkaan. Donskoi oli hitaalla jalalla ja ei päässyt missään vaiheessa pelin sisällä, vaan hiihteli ulkopuolella.
+/-: Koivu, MG, Jokinen ja Rinne. Hyvää ja huonoa näiden tekemisessä. MG oli kiekolla ihan jees, mutta katollaan tosiaan koko ajan. Koivulta pari väläytystä. Jokiselta samoin. Rinteelta hyviä koppeja useita, mutta molemmat maalit olivat otettavissa.

Ruotsi:
+ Markström oli varma.
- Enroth puolestaan epävarma, ei pelaa minuuttiakaan.
+ Pakeista jokainen oli timanttia odotetusti. Karlssonin liuku ja YV-pelaaminen viivassa kowetti. Ekholm tasapainotti vieressä. Parhaiten toimi melkeinpä OEL-Hjalmarsson. Ekman-Larssonin kuti on vain niin ihana. Hjalmarssonin taito siirtää kiekko ykköseltä ahtaasta paikasta tukihyökkääjällä on kadehdittava. Hedman-Strålman tasapainossa kuten aina. Hedman jäi ehkä vähän pimentoon hyökkäyspelin osalta eilen.
+ Sedinit pyörittivät nätisti, kemiat toimivat Louin kanssa. Myös kakkosketju toimi mallikkaasti, varsinkin Bäckström ja Forsberg olivat esillä useasti, erityisesti tietty ylivoimalla. Söderbergin vitja oli myös eheä. Söderberg on selkeä kolmossenu ja Kruger sitten nelonen. Rakell veti teräviä ranteita Söderbergin rinnalla ja Landeskog pelasi mukiinmenevästi.
- Ainoa pettymys oli tuo Krugerin vitja. Kruger otti turhan jäähyn ja oli huonoin hyökkääjä. Silfverberg pelasi erinomaista alivoimaa, loistava puolustava laituri. Hagelin ei päässyt käyttämään nopeuttaan ollenkaan, oli näkymätön.

Kaiken kaikkiaan loistava reissu! Mielellään maksoi 40 euroa siitä, että näki maailman valioyksilöt lähietäisyydeltä.

EDIT: Yv-ketjut piti tosiaan mainita. Ruotsilla Eki veti koko ajan. Ensin seurana Sedinit, Eriksson ja OEL. Tämä toimi paremmin. Toisessa sitten Eki, Bäcks, Forsberg, Hörnqvist ja Landeskog (?). Suomella sitten tosiaan Barkov oli laidassa pyörittämässä ja Jokinen keskellä. Keväällä nämä olivat toisinpäin. Pati laukomassa ja Vadu viivassa. Leksa maalilla. Toisessa viisikossa Rasse viivalla. MG rightin laukojan puolella ja Filppula puolestaan pyöritti leftin puolelta. En pidä tuosta, että Donskoi oli sitten siinä slotissa, vaan hänet pitäisi saada Miken paikalle ja MG puolestaan sitten Vallen paikalle pyörittämään ja Valle keskelle. Kätisyydet ovat avainasia ylivoimalla. Kysykää Washington Capitalsilta.

Mitä tulee Vegasin maalivahtikaksikkoon, on olemassa yksi syy, miksi Fleury saatetaan nähdä tässä sarjassa jäällä useammin kuin vain kerran. Se johtuu hänen historiastaan Vancouver Canucksia vastaan. En jaksa tarkistaa asiaa satavarmaksi, mutta omatkin muistikuvani tukevat sitä, että Fleury ei ole hävinnyt 14 vuoteen varsinaisella peliajalla Vancouverille. Noin todettiin yhdessä kuuntelemistani podcasteista menneellä viikolla ja muistelen tosiaan nähneeni samansuuntaisen TV-grafiikan jossakin keskinäisessä ottelussa. Hauska yksityiskohta tuokin seurojen keskinäisen historian lisäksi.

Vegasilla ei ole Hughesin tasoista dynaamista puolustajaa, mutta joukkueen alakerta on syvä ja kokonaisuutena vahva.
Tämä lause satutti eniten muutoin laadukkaasta ennakosta. Kyllä minusta Shea Theodoren voi nostaa samaan kastiin näiden heiskasten, hughesien ja makarien kanssa. Kolmella viime kaudella hän on tehnyt pudotuspeleissä 35 ottelussa tehot 8+17=25. Yhtä paljon maaleja puolustajista on tehnyt vain Brent Burns. Esimerkiksi Heiskasen tehot ovat 5+12=17 23 ottelussa, joten PPG on vain marginaalisesti Theodorea parempi (0,74 vs. 0,71). Hughesilla on toki pistekeskiarvo tasan yksi, mutta pisteistä kuusi on YV-syöttöjä, kun Theodorella YV-syöttöjä on vain seitsemän. Tasakentin Hughesilla on siis kolme playoffpistettä kymmenessä ottelussa ja Theodorella 16 pongoa 35 ottelussa eli tuossa vertailussa Theodore päihittää melko selkeästi Hughesin. Tämän kauden runkosarjassa puolestaan Theodore mätti 13 osumaa ja 46 pistettä, kun puolestaan Hughes teki kahdeksan maalia ja 53 pistettä. PPG-vertailussa Hughes oli hieman edellä (0,78 vs. 0,65), mutta hänen pisteistään 25 syntyi ylivoimalla, kun Theodoren luku oli 16. Prosenttiosuudet ovat siis 47% ja 34% pyöristettynä. Summa summarum, jo silmätestikin sen kertoo, että Theodorea voi kyllä pitää vähintään yhtä dynaamisena alakerran johtajana Vegasille kuin Hughes on Canucksille eikä häntä turhaan nostettu kuukausi sitten tuolle kohuakin herättäneelle NHL:n TOP20-puolustajat listalle, jossa Heiskasenkin olisi kuulunut olla. Kaksi ensimmäistä kautta Schmidt oli Golden Knightsin tärkein puolustaja, mutta tällä kaudella Theodore on viimeistään mennyt selvästi edelle uurastaen varsinkin nyt DeBoerin aikakaudella entistä enemmän eli noin 23 minuuttia peliä kohden. Hän pystyy yhtä lailla kuljettamaan itse jalalla kiekon tarvittaessa hyökkäyssiniviivalle tai sen ylikin kuten nämä pari vuotta nuoremmat hypetyksen kohteina olevat yksilöt. Omalla alueella puolestaan hänen puolustuspelaamisensa on kehittynyt harppauksin kolmessa kaudessa. Ensimmäisellä kaudella finaaleissa Engellandin kanssa he olivat Vegasin vuotava kohta puolustuksessa, mutta nykyään Theodore puolustaa heiskasmaisesti liikkeensä turvin jopa yllättävän korkealla tasolla. Sulava luistelu mahdollistaa sen, että Theodore ehtii peittämään paljon syöttölinjoja ja irtoamaan ensimmäisinä kulmakiekkoihin. Hänestä ei ole myöskään helppo mennä ohi, vaan Theodore kykenee ohjaamaan vastustajan laitaan ja voittamaan sitten kaksinkamppailun kehittyneellä mailapuolustamisellaan. Runkosarjassa Theodorelle tilastoitiin 55 kiekonriistoa, joka oli kolmanneksi eniten kaikista puolustajista Slavinin ja Foxin jälkeen.

Vancouverin vahvuus sarjassa voi olla ylivoimalla. Joukkue oli marraskuun alusta runkosarjan loppuun NHL:n kolmonen ylivoimapelissä ja nyt playoffien ylivoimaprosentti on jatkavista joukkueista toiseksi paras 26% lukemalla. Vegas ei ollut runkosarjassa hyvä alivoimajoukkue (tilaston 27.), mutta pystyi pelaamaan tuon Chicagoa vastaan hyvin.

Vancouverin alivoima oli ajoittain ongelmissa Bluesia vastaan, mikä ei tavallaan tullut yllätyksenä Bluesin oltua runkosarjassa NHL:n kolmonen koko kauden ylivoimatilastossa. Vastaavasti Vancouver onnistui tekemään sarjassa pari alivoimamaalia. Etukäteen Vancouverilla on sarjassa etu erikoistilanteissa, mutta katsotaan miten nuo tulevat jatkumaan.
Runkosarjassa tosiaan Vegasin AV-pelaaminen oli yllättävän heikkoa, kun se oli kuitenkin jonkinlainen vahvuus kahdella ensimmäisellä kaudella. Bellamaren poistumisella ja Engellandin roolin pienentymisellä oli varmasti omat osansa tuossa. DeBoerin aikakaudella tilastot jopa huononivat, mutta koronatauon jälkeen harjoitusleirillä Vegas harjoitteli paljon alivoimapelaamista, joten en enää tässä vaiheessa tuijottaisi liiaksi runkosarjan numeroita, vaan pudotuspelien, joissa AV-prosentti on erittäin siedettävä 86,4% ja Chicago-sarjassa tosiaan jopa yli 90%. Whitecloud on peli peliltä oppinut paremmin paikkaamaan Engellandia McNabbin rinnalla ykkösalivoimaparissa ja puolestaan Roy-Stephenson kaksikon AV-yhteistyö hioutui myös Chicago-sarjan aikana, kun vielä lohkovaiheessa en ihan ollut tyytyväinen tuon kaksikon toimintaan. Toinen luottopari alivoimalla on Karlsson-Smith, joka pelasi yhdessä alivoimaa kaksi ensimmäistä kautta, mutta tällä kaudella he olivat runkosarjassa useita kertoja myös eri AV-pareissa, mutta tuonkin kaksikon yhteenpaluu on tuonut tuttua rutiinia alivoimapelaamiseen, vaikka viime sarjan alivoimamaalinsa Karlsson viimeistelikin Stonen syötöstä ja välillä Karlsson saattaa pelata yhä alivoimaa Stonenkin parina, koska tasakentin he ovat samassa ketjussa, jolloin puolestaan Smith saattaa pelata Stastnyn kanssa.

Mitä tulee ylivoimaan, siinä annan edun Canucksille, vaikka oletankim Golden Knightsin ykkösviisikonkin onnen, varianssin ja sattuman tasaantuvan edes hieman tässä sarjassa, koska Chicago-sarjassa Theodore-Stone-Pacioretty-Marchessault-Stastny ylivoimaviisikko ei saanut yhtään maalia aikaan, vaan Vegasin ainoan YV-osuman viimeisteli kakkosviisikko, jossa kannattaa seurata Martinezin lyöntilaukauksia oikeasta siivestä.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks




Fleuryn agentti hämmentää sopivasti ennen sarjan alkua.

Kiitokset @nuck ja @Salming hyvistä ennakoista. Mielenkiintoinen nosto Theodore tuohon Hughesin rinnalle. Bluesia vastaan Hughes oli mielestäni kyseisen sarjan paras pakki ohittaen mm Pietrangelon. Jos Theodore on vielä nykyisin jopa parempi niin saamme nauttia kyllä huikeiden pakkien otteista.
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Quinn Hughes oli ekalla kierroksella älyttömän hyvä. Mielestäni koko Canucksin pelillinen sielu tai moottori.

Joku Elias Pettersson keräsi toki pisteitä enemmän kuin Hughes, mutta joukkueen kannalta Hughes oli kenttäpelaajien MVP (eli en laskenut Markströmiä mukaan). Omista lähdöt, pelinrakentaminen ja hyökkäyspään ratkaisut olivat tosi kovalla tasolla, eikä hän siinä puolustajan leipätyössä eli puolustamisessakaan mikään lapanen ollut, vaikka kasvun varaa löytyy varmasti vielä lisää.

Ekalta kierrokselta Hughesin otteet tekivät etenkin hyökkäyspelin ja pelinrakentamisen osalta kaikkein suurimman vaikutuksen näistä kolmesta nuoresta pakista, eikä tämä ole missään nimessä dissausta Makaria ja Heiskasta kohtaan, sillä hekin olivat siinä todella hyviä. Kokonaisvaltaisena pakkina Heiskanen voi olla vielä piirun verran Hughesia edellä, mutta Hughes on kyllä tosi viihdyttävä pelaaja seurata.

Hughesin hehkutuksesta huolimatta toivon Vegasin voittoa. Devilsin Vancouverilta saama varausvuoro saa olla mieluummin 20. kuin esim. 28., minkä lisäksi laitoin mestaruusvedossa rahat kiinni Vegasiin.

Eipä tässä muuta kuin hyvää ja viihdyttävää ottelusarjaa odottamaan.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Kaiken Hughes-hehkutuksen keskellä on hyvä muistaa, että Alex Edler on edelleen Vancouverin tärkein ja siten paras puolustaja.

Eihän Quinn pelannut viime matsissa kuin 18 minuuttia ja Edler 24min.

Heiskanen on sitten lähempänä tuota Edlerin roolia Starsissa ja Klingberg = Hughes.
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Kaiken Hughes-hehkutuksen keskellä on hyvä muistaa, että Alex Edler on edelleen Vancouverin tärkein ja siten paras puolustaja.

Eihän Quinn pelannut viime matsissa kuin 18 minuuttia ja Edler 24min.

Heiskanen on sitten lähempänä tuota Edlerin roolia Starsissa ja Klingberg = Hughes.
Kaksipiippuinen juttu. Jokainen voittava joukkue tarvitsee omat edlerinsä, jotka hoitavat oman puolustuspään puhtaaksi. Väitän silti, että Hughesin puuttuminen näkyisi enemmän Vancouverin pelissä kuin Edlerin puuttuminen. Lisäksi jos Vancouver olisi ollut pelissä takaa-ajoasemassa, peliajat olisivat olleet todennäköisesti vähän toisella tapaa. Ja jos oikein muistan, niin Hughes on kellottanut aiemmissa matseissa yli 20 minuutin peliaikoja. En siis osta tuota ajatusta täysin, että Edler olisi Vancouverin tärkein puolustaja.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Kaiken Hughes-hehkutuksen keskellä on hyvä muistaa, että Alex Edler on edelleen Vancouverin tärkein ja siten paras puolustaja.

Eihän Quinn pelannut viime matsissa kuin 18 minuuttia ja Edler 24min.

Heiskanen on sitten lähempänä tuota Edlerin roolia Starsissa ja Klingberg = Hughes.

Nyt en kyllä tiedä mitä matseja olet Henkka katsonut, mutta kyllä Hughes on tällä kaudella ollut selvästi tärkein ja paras pakki niin runkosarjassa kuin playoffeissakin. Hyvä kun löysit yhdestä pelit noi tilastot tukemaan omaa näkökulmaasi, mutta edelliset kaksi peliä taas Hughes pelasi selvästi enemmän kuin Edler (joka tosin loukkaantui #5 pelissä). Ja tuossa game #6 Hughesille annettiin lepoa, kun ottelu oli ratkennut eikä Hughes käynyt viimeisellä kympillä kuin kerran kentällä.

Minnesotaa vastaan peliajat taisivat mennä tasan 2-2 Hughesin ja Edlerin välillä. Jos Vancouver jäähyilee niin Edler on siellä tappamassa jäähyjä ja jos saadaan ylivoimaa niin Hughes on pyörittämässä sitä. Paljon siis merkitsee jäähyjen määräkin keskinäiseen peliaikaan. Tasakentällisin Hughes on pelannut nyt minuutin enemmän per peli kuin Edler.

Nämä on varmaan näkökulmakysymyksiä, mutta omasta mielestä tärkeysjärjestys Vancouverin pakistossa menee tällä hetkellä Hughes - Tanev - Edler. Hughesin vertaaminen Klingbergiin menee jo melkein vittuilun puolelle.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Jos Vancouver jäähyilee niin Edler on siellä tappamassa jäähyjä ja jos saadaan ylivoimaa niin Hughes on pyörittämässä sitä. Paljon siis merkitsee jäähyjen määräkin keskinäiseen peliaikaan. Tasakentällisin Hughes on pelannut nyt minuutin enemmän per peli kuin Edler.

Nämä on varmaan näkökulmakysymyksiä, mutta omasta mielestä tärkeysjärjestys Vancouverin pakistossa menee tällä hetkellä Hughes - Tanev - Edler. Hughesin vertaaminen Klingbergiin menee jo melkein vittuilun puolelle.

Juu ja jos joukkue johtaa, Edler suojelee johtoa ja jos ovat takaa-ajoasemassa, niin Hughes on hyökkäämässä kentällä. Ihan perusjuttuja.

Eiköhän noita kaikkia tarvita. Ihan kuten Dallas tarvitsee omaa kolmikkoaan.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Juu ja jos joukkue johtaa, Edler suojelee johtoa ja jos ovat takaa-ajoasemassa, niin Hughes on hyökkäämässä kentällä. Ihan perusjuttuja.

Arvaappa kuka pelasi eniten pakistosta game #5 kun Edler tipahti pois kolmanneksi eräksi? Canucks johtaa 4-3 ja Hughes kellottaa kolmanteen erään 9 minuuttia ja 29 sekuntia. Ja niin vaan Canucks nollaa Bluesin tuossa erässä ja voittaa ottelun.

Vancouverin peli ottaisi paljon isomman kolauksen jos Hughes tippuisi pois kun että Edler tippuisi.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Toisinpäin kääntäen kymmenestä keskinäisestä ottelusta Golden Knights ei ole hävinnyt yhtäkään varsinaisella peliajalla. Molemmat tappiot ovat tulleet vasta varsinaisen peliajan jälkeen, joten Canucks on yhä ainoa joukkue, joka ei ole voittanut Vegasia varsinaisella peliajalla ikinä. Siksi Vancouver onkin pisteprosentilla mitattuna (90%) ollut kaikkein suotuisin vastustaja Golden Knightsille sen lyhyen historian aikana.
Totta, tuo Vancouverin kannalta surullinen historia Vegasia vastaan on hyvässä muistissa. Onneksi näitä pelejä ei ratkota tuon perusteella. Jos ratkottaisiin, niin eihän esimerkiksi Carolinalla olisi ollut mitään mahdollisuuksia Rangersia vastaan. Noissa keskinäisissä Canucksin ja Knightsin peleissä on mukana tietysti nuo pelit kolmenkin vuoden takaa, joista mukana on tässä sarjassa Canucksin puolelta vain muutama pelaaja ja kärki on muuttunut Sedineistä Petterssoniin, Milleriin ja Hughesiin.

Kauden 2018-19 lopulla Canucks hävisi puolestaan pari peliä Vegasia vastaan, mutta yhtään Vegasia arvostelematta pitää ottaa sekin huomioon, että tuolloin Vancouver oli todella huono kaikissa loppukauden peleissä. Vancouver voitti varsinaisella peliajalla kauden viimeisistä 30 ottelusta neljä peliä. Ei siis ollut varsinaisesti mikään yllätys, että tappiot tulivat myös noista Vegas-peleistä. Tuon kauden ensimmäisessä keskinäisessä Vancouver otti rankkuvoiton. Toisen keskinäisen vei Vegas 3-4 kun Karlsson iski kolmannessa erässä alivoimalla 3-4 voittomaalin - "se piti olla" tuolloin Canucks joka kääntäisi kolmannen erän tasatilanteen ylivoimalla voitoksi ;) Nyt tällä kaudella voitot sitten tasattiin, joskin Canucks vei pelin vasta jatkoajalla.

Onhan tuo keskinäinen historia on kyllä sellainen asia, mikä on vähän jopa erikoinen kun ottaa huomioon tuon 10 peliä käsittävän saldon. Vegas on tosiaan ollut Vancouverille todella vaikea joukkue koko historiansa aikana.

Salming kirjoitti:
Kyllä minusta Shea Theodoren voi nostaa samaan kastiin näiden heiskasten, hughesien ja makarien kanssa. Kolmella viime kaudella hän on tehnyt pudotuspeleissä 35 ottelussa tehot 8+17=25. Hughesilla on toki pistekeskiarvo tasan yksi, mutta pisteistä kuusi on YV-syöttöjä, kun Theodorella YV-syöttöjä on vain seitsemän. Tasakentin Hughesilla on siis kolme playoffpistettä kymmenessä ottelussa ja Theodorella 16 pongoa 35 ottelussa eli tuossa vertailussa Theodore päihittää melko selkeästi Hughesin. Summa summarum, jo silmätestikin sen kertoo, että Theodorea voi kyllä pitää vähintään yhtä dynaamisena alakerran johtajana Vegasille kuin Hughes on Canucksille
Theodoren playoff-tehot ovat todella hyvät, mutta noita playoff-uran tasakenttäpisteitä en nyt tässä vaiheessa alkaisi ynnäämään kun Hughesilla on vasta tuo 10 peliä takana. Runkosarjassa he tekivät samalla tahdilla tasakenttäpisteitä, mutta Vegas oli paljon parempi joukkue tasakentin. Edistyneiden tilastojen mukaan Theodore oli Vegasilla suunnilleen samoissa 5v5 pelissä kuin Holden tai Whitecloud jos katsoo corseja tai maalipaikkojen jakaantumista 5v5 pelissä. Hughes sitten Canucksilla vähän omassa kastissaan kärjessä.

Olen nähnyt Theodorelta muutaman kymmenen peliä - ensimmäiset nuorten MM-kisoissa reilu viisi vuotta sitten. Kyseessä on mielestäni erittäin hyvä puolustaja, ehkä top20 pakki koko liigassa tänä päivänä. Ehkä jopa parempi tekemään maaleja kuin Hughes ainakin vielä tällä hetkellä. Tosin uskoisin Hughesin kehittävän laukaustaan jatkossakin ja tulevan tuossa vaarallisemmaksi. Varausvuonna hänen laukauksensa oli melkoinen tuhnu, mutta nyt pystyy jo ihan eri lailla tekemään sillä tulosta kun tehnyt töitä sen eteen.

Hughes on pelannut NHL:ssä urallaan nyt noin normaalin runkosarjan mittaisen pätkän 83 peliä (kun laskee playoffit mukaan) ja tehnyt 66 pistettä. Hughesin tulo ylivoimaan oli suurin yksittäinen tekijä mikä nosti NHL:n ylivoimatilastossa viime kaudella sijalla 22. olleen Vancouverin ylivoimatilaston neljänneksi - ja kolmanneksi sen ajan osalta kun Hughes oli ykkösylivoimassa. Theodore on ollut kolmen viimeisen kauden aikana keskimäärin noin 35 pisteen puolustaja. Tosin nyt hän pelasi uransa parhaan kauden tilastollisesti ja teki komeat 46 pistettä. Ehkä tuo on se minimitaso missä hän tulee pelaamaan jatkossakin.

Theodore teki Chicago-sarjassa viiteen peliin 2+1 tehot, mitkä ovat pakille oikein hyvät. Noihin round robin -sarjan pisteisiin en kyllä itse kiinnittäisi huomiota kun katselin millaista kiekkoa niissä pelattiin. Eihän niissä peleissä ollut playoffeille tyypillistä intensiteettiä nimeksikään ja ihan ymmärrettävääkin kun ei ollut kunnon panosta. Mutta kuitenkin päästäkseni viimein tuohon asiaan mistä kirjoitit. Mikäli Theodore on samalla tasolla kuin Hughes tuossa dynaamisuudessa (mikä koskee myös ylivoimaa), niin mikäs sen parempi sarjalle.

Juu ja jos joukkue johtaa, Edler suojelee johtoa ja jos ovat takaa-ajoasemassa, niin Hughes on hyökkäämässä kentällä. Ihan perusjuttuja.

Eiköhän noita kaikkia tarvita. Ihan kuten Dallas tarvitsee omaa kolmikkoaan.
Myers pelaa normaalisti noissa johtoasemissa vielä vähän enemmän 5v5 peliä kuin Edler ja yllättäen tappioasemissa enemmän kuin Hughes. Hughesilla on joukkueen parhaat tilastot johto- ja tappioasemissa ja ainoa pakki, jolla on positiivinen maalipaikkojen suhde 5v5 pelissä silloin ollaan johdolla.

Playoffeissa pakkien peliajat johtoasemissa 5v5 tilanteissa olivat melkein samat, mutta kuten @Mr. Smith sanoi, Green halusi antaa Hughesille lepoa tuon viimeisen pelin jo ratkettua. Edlerin pelaaminen O'Reillya (joka hääri vähän joka paikassa Canucksin kiusana) vastaan sarjassa ei mennyt putkeen. Green vaihtoi tilalle Hughes-Tanevin ja tuo tilanne saatiin rauhoitettua. Tuo Hughesin pelaaminen O'Reillya vastaan oli yksi isoimmista asioista miksi sarja voitettiin. Sen aikana ei kuitenkaan tehoja tullut ja Hughesin oma kiekonhallintakin väheni, kun tuohon vääntöön meni energiaa.

Athletic rankkasi Canucksin pelaajat Blues-sarjan jälkeen:


Hughes sai A+ ja Edler C -arvosanat. Hughes kellotti joukkueen korkeimmat minuutit, teki sarjassa neljä pistettä ja varjosti lopulta Bluesin selkeää kärkipelaajaa O'Reillya pois pahanteosta. Vertaaminen Edleriin tekee jo vähän pahaa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Theodoren playoff-tehot ovat todella hyvät, mutta noita playoff-uran tasakenttäpisteitä en nyt tässä vaiheessa alkaisi ynnäämään kun Hughesilla on vasta tuo 10 peliä takana. Runkosarjassa he tekivät samalla tahdilla tasakenttäpisteitä, mutta Vegas oli paljon parempi joukkue tasakentin. Edistyneiden tilastojen mukaan Theodore oli Vegasilla suunnilleen samoissa 5v5 pelissä kuin Holden tai Whitecloud jos katsoo corseja tai maalipaikkojen jakaantumista 5v5 pelissä. Hughes sitten Canucksilla vähän omassa kastissaan kärjessä.

Olen nähnyt Theodorelta muutaman kymmenen peliä - ensimmäiset nuorten MM-kisoissa reilu viisi vuotta sitten. Kyseessä on mielestäni erittäin hyvä puolustaja, ehkä top20 pakki koko liigassa tänä päivänä. Ehkä jopa parempi tekemään maaleja kuin Hughes ainakin vielä tällä hetkellä. Tosin uskoisin Hughesin kehittävän laukaustaan jatkossakin ja tulevan tuossa vaarallisemmaksi. Varausvuonna hänen laukauksensa oli melkoinen tuhnu, mutta nyt pystyy jo ihan eri lailla tekemään sillä tulosta kun tehnyt töitä sen eteen.

Theodore teki Chicago-sarjassa viiteen peliin 2+1 tehot, mitkä ovat pakille oikein hyvät. Noihin round robin -sarjan pisteisiin en kyllä itse kiinnittäisi huomiota kun katselin millaista kiekkoa niissä pelattiin. Eihän niissä peleissä ollut playoffeille tyypillistä intensiteettiä nimeksikään ja ihan ymmärrettävääkin kun ei ollut kunnon panosta. Mutta kuitenkin päästäkseni viimein tuohon asiaan mistä kirjoitit. Mikäli Theodore on samalla tasolla kuin Hughes tuossa dynaamisuudessa (mikä koskee myös ylivoimaa), niin mikäs sen parempi sarjalle.
En jaksa koko viestiä lainata, mutta siis joo, kunhan nyt otin esiin joitakin tilastoja Theodoresta ja Hughesista niissä peleissä, joilla on eniten merkitystä. Varmasti on olemassa lukuisia tilastoja, joiden perusteella vaakakuppia voidaan kääntää suuntaan tai toiseen, mutta minä ainakin uskon, että Theodore on vakiinnuttanut itsensä yli 50 tehopisteen puolustajaksi 82 ottelun runkosarjassa ja mikä tärkeintä läpäisee kuuluisan silmätestin lähes ilta toisensa jälkeen. Vaikka Schmidt tekisi 50 pistettä, en puhuisi hänestä Hughesin kaltaisena dynaamisena puolustajana, mutta Theodoren kohdalla asia on toisin, koska hän on tällä kaudella noussut eliittipuolustajien joukkoon. Hänen yhteenlasketut pisteensä ovat 17+36=53 79 ottelussa, joka riittää minulle Hughesin 66 pisteen kanssa samaan kastiin niputtamiseen johtuen osin syistä, jotka mainitsen seuraavassa kappaleessa.

Mitä tulee ylipäätään tehopisteisiin, en ole samaa mieltä siitä yleisestä perustelusta tai väitteestä, että joukkueella olisi kovin suurta merkitystä, koska "huonommassa" joukkueessa harvemmat valopilkut saavat usein entistä enemmän vastuuta jäällä, joka kompensoi sitten mahdollisen eron materiaalissa paperilla. Theodore ja Hughes tosin pelasivat molemmat runkosarjassa noin 22 minuuttia iltaa kohden, mutta tarkoitan sitä, että Vegasin ja Vancouverin välillä ei ole niin suurta laatueroa hyökkäyksessä, että sillä olisi mielestäni isoa vaikutusta Theodoren tai Hughesin välillä. Jos Theodore ja Hughes olisivat toisinpäin eli Theodore Vancouverissa ja Hughes Canucksissa, linjaan, että Theodore erottuisi siellä takalinjoilla vastaavasti kuin Hughes tekee nyt, koska Theodorekin on erinomainen Golden Knightsin ykkösylivoimaviisikon takakolmiossa kiekonliikuttajana enkä tuolla osa-alueella antaisi etua suuntaan tai toiseen Hughesiin nähden. "Huonompien" joukkueiden parhaat pelaajat ovat ihan yhtä kyvykkäitä mättämään pisteitä, koska useimmissa tapauksissa peliajat ovat niin suuria. Barkov ja Huberdeau tekivät Floridassa viime kaudella yli 90 pistettä, Karlsson veteli aikanaan Ottawassa 70-80 pisteen kausia ja niin edelleen. Heikommassa joukkueessa on ehkä jopa helpompi tehdä enemmän pisteitä, kun kilpailu peliajasta on vähäisempää, vaikka sitten syvyyspelaajat olisivat vähän heikompia. Tuon pitäisi olla minusta selviö kaikille pallopelejä pelanneille. Hyvässä joukkueessa hukkuu helpommin massaan ja pisteet tuppaavat jakaantumaan tasaisemmin, koska peluutus on tasaisempaa. Vancouverilla on kuitenkin TOP6-hyökkäys siinä kunnossa, että Hughesinkin kelpaa operoida takalinjoilla ja maalejahan Canucks taisi tehdä runkosarjassa jopa Vegasia enemmän. Enkä myöskään vähättelisi noita lohkovaiheen pisteitä, kun vastassa oli kuitenkin konferenssin kolme kovinta joukkuetta runkosarjan perusteella.

Sekavan tajunnanvirran päätteeksi The Athleticin ennakosta vielä yksi lainaus koskien noita edistyneitä tilastoja. Olen tosin hieman eri mieltä tuosta "obviously much more dynamic" -otteesta, vaikka Theodore ei ihan niitä pahimpia minuutteja joudu pelaamaan McNabb-Schmidt parin hoitaessa ne, mutta kun puhutaan dynaamisuudesta, numerot pudotuspeleissä ovat Theodorella hirviömäiset hyökkäyssuuntaan:

Theodore, free from the shackles of tough minutes, has been a monster in the playoffs, and his play has mostly gone unheralded. He has four goals and seven points in eight games, but more impressive is his play at five-on-five: Vegas has earned 66 percent of the expected goals and outscored opponents 14-5 with him on the ice. No other defenceman has been on for as many goals for in the postseason, with the next closest ones at 10. Theodore is a master of driving offence and creating dangerous plays. His play behind the top two lines is a big key to Vegas’ effectiveness.

It’s very similar to the effect Hughes has in Vancouver, though the young Canuck is obviously much more dynamic. He was incredible in his first season, but it’s clear he’s only getting better given how he’s performing in the playoffs. With how thin the rest of the blue line is, it feels like the Canucks only ever look truly dangerous with Hughes on the ice, thanks to his innate ability to move the puck up ice. He’s really the only defenceman on the team who can reliably do so with consistency, and that’s probably the team’s biggest problem, leading to the struggles with him on the bench.

With Hughes on the ice, the Canucks have earned 55.6 percent of the expected goals during this postseason, and he’s the only defenceman on the team above 50 percent, which was true during the regular season, too. Without him, the Canucks have earned just 41.2 percent of the expected goals during the playoffs, a terribly low number. Hughes is the team’s engine, its driving force, and his ability to control the pace of play is rare on the team’s back end. He might be the team’s most important player as a result. Chris Tanev has been the team’s next most impressive blueliner and deserves some credit for his stability on that pair, allowing Hughes to do his thing, but the team needs a lot more from the rest of the group. I’m not sure they’re capable of providing it.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Lainaan tuosta pitkästä viestistäsi pätkiä niin ehkä tuo tulee helpommin ymmärrettävään muotoon.

minä ainakin uskon, että Theodore on vakiinnuttanut itsensä yli 50 tehopisteen puolustajaksi 82 ottelun runkosarjassa ja mikä tärkeintä läpäisee kuuluisan silmätestin lähes ilta toisensa jälkeen. Vaikka Schmidt tekisi 50 pistettä, en puhuisi hänestä Hughesin kaltaisena dynaamisena puolustajana, mutta Theodoren kohdalla asia on toisin
Noin minäkin uskoisin käyneen Theodoren kohdalla ja kyllä hänen pelinsä Vegasissa erottuu. Silmätestin perusteella noista kahdesta voi käyttää tuota dynaaminen-nimitystä (itse miellän tuon puolustajana nopeaksi, aloitekykyiseksi ja sellaiseksi joka pystyy omalla panoksellaan lisäämään merkittävästi joukkueen pelillistä tasoa). Vaikka itse Hughesia korkeammalle juuri nyt arvostankin tuossa asiassa, Theodore on sen tason pakki, joka pystyy olemaan tässä sarjassa ottelusarjan paras puolustaja mikäli joukkueena Vegas rynnii runkosarjan kaltaisesti Canucksia vastaan. Tuota eivät läheskään kaikki pakit pysty olemaan.

Salming kirjoitti:
Theodore ja Hughes tosin pelasivat molemmat runkosarjassa noin 22 minuuttia iltaa kohden, mutta tarkoitan sitä, että Vegasin ja Vancouverin välillä ei ole niin suurta laatueroa hyökkäyksessä, että sillä olisi mielestäni isoa vaikutusta Theodoren tai Hughesin välillä... Vancouverilla on kuitenkin TOP6-hyökkäys siinä kunnossa, että Hughesinkin kelpaa operoida takalinjoilla ja maalejahan Canucks taisi tehdä runkosarjassa jopa Vegasia enemmän.
Tästä olen samaa mieltä. Vaikka Vegas parempi tasakenttäjoukkue olikin, noiden pakkien välinen piste-ero ei olisi välttämättä kasvanut merkittävästi vaikka asia olisi ollut toisinpäin. Kärki teki kuitenkin kummassakin joukkueessa aika samalla tasolla pisteitä. Vegas teki vähän enemmän maaleja tasakentin ja Canucks ylivoimalla. Kokonaismaalimäärä oli kummallakin 224, mikä oli Läntisen konferenssin toiseksi paras lukema.

Viime kaudella Vegas teki noin 30 maalia enemmän. Canucks sai jotenkin tuota eroa kirittyä kiinni.

Salming kirjoitti:
Enkä myöskään vähättelisi noita lohkovaiheen pisteitä, kun vastassa oli kuitenkin konferenssin kolme kovinta joukkuetta runkosarjan perusteella.
Tästä olen eri mieltä. Vaikka kovia joukkueita mukana olikin, pelejä ei papereilla pelata eivätkä nuo pelit mitkä näin (taisin katsoa seitsemän peliä) olleet mielestäni playoff-pelejä pelillisesti kun ei ollut pelkoa putoamisesta. Hyvähän se tietenkin oli, että pystyi niissäkin tehoja tuottamaan.

Salming kirjoitti:
"It’s very similar to the effect Hughes has in Vancouver, though the young Canuck is obviously much more dynamic."

Olen tosin hieman eri mieltä tuosta "obviously much more dynamic" -otteesta
Mistä arvasin ;)

Noista lihavoiduista numeroista; kannattaa katsoa sisältöä.

Vegas on ollut joukkueena kova. Heillä on 12 pelaajaa (eli yli puolet rosterista) yli 60% lukemissa ja kolme pelaajaa yli 70% lukemissa. Tuo Theodoren lukema on pakkien osalta paras, mutta siellä on yli 60% lukemissa myös Schmidt, Martinez ja McNabb.

Vancouverissa ei ole ketään lähellekään 60% lukemissa, saati sitten 70% lukemissa. Hughes on ainoa pakki (kuten tuossa artikkelissa lukeekin) yli 50% lukemissa. Edlerilla on 43% ja Myersilla 44% esimerkiksi.

Nuo Theodoren 5v5 pelien tehtyjen ja päästettyjen maalien erotukset ovat kovia. Joukkueensa parhaat. Martinezillakin oli vain 10-5 lukemat. Hughesilla oli Canucksin parhaat lukemat noissa (10-5), mutta häviävät noille Theodoren (14-5) lukemille.

Tuon Athleticin artikkelin tästä kohdasta olen aika samaa mieltä näiden playoffien osalta toistaiseksi. Ehkä Markström toinen ja sitten Pettersson.

Hughes is the team’s engine, its driving force, and his ability to control the pace of play is rare on the team’s back end. He might be the team’s most important player as a result.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Silmätestin perusteella Hughes on kyllä mielestäni Theodorea aika selvästi dynaamisempi ja ainakin minua miellyttää katsella hänen peliään enemmän. Statistiikat ovat sitten erikseen. Arveluttaa, miten Hughesin käy jatkossa. Nythän hän langanohuena pikkumiehenä ennakkoluulottomana puikkelehtii melkein muiden pelaajien jalkojen välistä. Epäilen, että tuollaista Hughesia ei enää tulevina kausina nähdä. Toivottavasti olen väärässä, mutta niin sitä vaan Anaheimissakin aikoinaan pilattiin Vatanen, kun hänestä yritettiin tehdä kokonaisvaltaista pakkia väkisin. Eihän siitä kai koskaan mitään valmista tullut, ja hyökkäyspään tuloksen teko heikkeni ja on pysynyt heikompana siitä lähtien (mielestäni Samin vahvuus). Nautitaan nyt Hughesista täysin siemauksin, koska tuollaista ballerinaa ei ehkä vähään aikaan taas tule.

Luulen joo, että Vegasilla on vähän pasmat sekaisin Fleuryn laitettua vettä kiukaalle oikein reippaasti. Vaikuttaa siltä, että jatkossa katsellaan sitten isoa karvaista ruotsalaista avaintouinneilla Vegasin maalin edustalla. No joo, eipä paljon haittaa, jos vaikka Kanukit menevät tästä parista jatkoon, kunhan Hughes säilyy ehjänä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Arveluttaa, miten Hughesin käy jatkossa. Nythän hän langanohuena pikkumiehenä ennakkoluulottomana puikkelehtii melkein muiden pelaajien jalkojen välistä. Epäilen, että tuollaista Hughesia ei enää tulevina kausina nähdä. Toivottavasti olen väärässä, mutta niin sitä vaan Anaheimissakin aikoinaan pilattiin Vatanen, kun hänestä yritettiin tehdä kokonaisvaltaista pakkia väkisin.
Tuota pelkään monien osalta vähän itsekin. Mutta ainakin Pettersson on osoittanut, että tuo kokonaisvaltaisen pelin parantuminen ei ole pois kikoista jäällä tai tehoista. Toivottavasti Hughes seuraa hänen esimerkkiä. Eli vähän lisää lihasta pikku hiljaa (nyt hän kertoi saaneensa voimaharjoittelulla koronatauon aikana kaksi kiloa) liikkeen kärsimättä. Hughesin tyyli myös puolustaa on tuohon liikkeeseen niin sidottu, että uskon ja toivon hänen pitävän siitä huolen.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaaha, Canucksin pojat pääsivät sitten oikein kunnon kiekkokouluun. Ja Quinn Hughesilta otettiin kiekko pois kuin tikkari lapselta. Varmaan seuraavassa pelissä nähdään sitten, kuinka hyvin Vancouverin kaverit ottivat opin vastaan.

Mielenkiintoista nähdä myös minkälaisen numeron tämä tanssipari Roussel - Reaves esittää jatkossa (vai esittävätkö mitään).
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




Canucks näytti kentällä kuin olisivat olleet krapulassa. Varmasti syytä oli Vegasin nopeassa pelitemmossakin, mutta näytti että ei oltu ihan valmiita tähän henkisesti näin nopeasti tuon Blues-sarjan jälkeen. Jos tästä jotain hyvää hakee niin eipä tuosta voi kuin parantaa ja onneksi ei ole playoffit yhdestä pelistä kiinni.

Nyt on pelattu playoffien selvästi huonoimmat pelit ensimmäisessä pelissä Minnesotaa vastaan ja nyt tässä viimeisessä pelissä Vegasia vastaan. Tuostakin voi hakemalla hakea jotain positiivista. Ensimmäisessä pelissä saatiin 5v5 pelissä 18 maalipaikkaa ja nyt tuli sentään 27 maalipaikkaa. Positiivisen kautta...

Vegas on kyllä todella vaikea vastustaja tuon nopeutensa kanssa hieman hitaille Canucksin puolustajille. Kun joukkue on lisäksi fyysinen, niin tuskaa tulee olemaan jatkossakin saada syöttölinjoja kiinni. Canucks hävisi liikkeen tässä pelissä aika pystyyn ja tuon kautta tuli hirveä määrä harhasyöttöjä kun ei ollut väylää syöttää. Tuo ongelma näkyi pahiten niillä joilla oli eniten kiekko, eli Hughesilla, Petterssonilla ja Horvatilla.

- J.T Miller on ollut erinomainen koko runkosarjan ja playoffit. Nyt hänen aikana 5v5 pelissä laukaukset menivät Vegasille 4-16 lukemilla.





- Hughes ja Boeser olivat vastaan ottamassa 5v5 pelissä kolmea maalia. Taisi olla Hughesilta nyt yhteen peliin enemmän harhasyöttöjä kuin koko playoffeissa toistaiseksi. Tähän mennessä hän on saanut syötöt lapoihin kiitettävällä tehokkuudella:





Boeserin tilanne Cousinsin vapaapainiotteiden kanssa pelin ulkopuolella näytti jo pahalta, mutta onneksi tuossa ei käynyt mitään.





Ryan Reavesin ja Antoine Rousselin välillä nähtiin keskinäistä huutelua läpi illan. Reaves on vahva härkä jo kova taklaaja, mutta vähän meni kommentaattorien jutuissa kahvit väärään kurkkuun kun nostivat häntä läpi pelin esiin sen suhteen, että mitä Canucks aikoo hänen varalle suunnitella. Reavesin aikana Roussel, Sutter ja Gaudette veivät peliä selvästi vaikka muuten joukkue oli ongelmissa.





Mielenkiintoinen taistelupari tuosta tulossa kuitenkin jatkossa.

Joukkuetasolla osasin odottaa hankalaa peliä näin nopeasti tuon Blues-sarjan ratkettua levännyttä Vegasia vastaan, mutta näin vaikeaa en olisi odottanut. Vegas oli parempi lähes kaikessa nyt ja Canucksin selkäranka katkesi yllättävän nopeasti. Nyt tämä mahalasku pitää nollata nopeasti ja seuraavassa pelissä uusilla energioilla peliin. Toivottavasti siellä on vielä nälkää yhtä paljon kuin oli edellisissä sarjoissa eikä tuo nyt saavutettu ole se mihin ollaan sisimmässä jo tyytyväisiä.

En tiedä mikä on noiden loukkaantuneiden pelaajien tilanne tällä hetkellä, mutta Myersia (ja tervettä sellaista) tuo alakerta kaipaisi kipeästi takaisin. Mikäli Toffoli ei pysty pelaamaan, niin MacEwen Erikssonin tilalle olisi toivottu muutos.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Joo, aika läheiset välit näytti olevan Rousselilla ja Reavesilla. En silti kauheasti hämmästyisi, vaikka jäisikin huuteluun ja naureskeluun. Toi Tuch on aika kovassa vireessä muuten.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Joo, aika läheiset välit näytti olevan Rousselilla ja Reavesilla. En silti kauheasti hämmästyisi, vaikka jäisikin huuteluun ja naureskeluun. Toi Tuch on aika kovassa vireessä muuten.
Joo eipä siellä ainakaan Reavesilla ole syytä hanskojen pudottamiseen mikäli pelit ovat jatkossakin näin selviä.

Vegasin pelaajat agitoivat Rousselia pelin jälkeen;





Täytyy myöntää, että tässä pelissä Roussel teki itsestään vähän pellen tuolla. Ymmärrän että yritti sytyttää omiaan, mutta eipä noista pelin ulkopuolisista asioista ollut nyt mitään apuja - Vegasin pelaajat vain nauroivat päälle ja päälle tuomari antoi kympin halauksesta(?).

Tuch on hirveässä kunnossa. Tuo tärkeää syvyyttä Vegasille.
 

cimoh

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Jokipo, Canucks
Ulos puhallus. Blues sarjasta jätkillä riemu vielä puserossa ja tänään se näkyi äärimmäisen hyvin. Vegas tuli otteluun mestarinelkein ja pelasi kyllä erittäin tasapaksun 60minuuttisen, eikä heillä suurempaa hätää ollut missään vaiheessa.

Pakistolta tänään todella paljon harhasyöttöjä. Vegas oli tehnyt kotiläksyt ja osasi lukea Canucks peliä kuin avointa kirjaa. Hughes oli näkyvimmin ongelmissa omissa. Pelinopeus tuotti tuskaa pakistolle. Toivottavasti tosiaan Myers pukisi jo seuraavaan peliin.

Maalipaikkoja luotiin, mutta ei ehkä niille aivan parhaille paikoille päästy lainkaan. Myöskään ei ollut Markströmillä ihan paras päivänsä.

No jospa tämä tästä. Seuraavaan peliin uudella jalalla. Ja tosiaan Eriksonin voisi laittaa lepäämään. Joskohan Toffoli alkaisi olla pelikunnossa. Olisi kaverille käyttöä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
En ole kauheasti tosiaan Canuckseja seurannut, mutta eikö Myers ole tyypillinen esimerkki isosta ja hitaasta ja kömpelöstä pelaajasta? Samoin MacEwen olisi aikamoinen maalitaulu Vegasin vipeltäjille ohitettavaksi.

Loui Erikssonista kyllä olen samaa mieltä. On ollut täysin turhake kaikissa näkemissäni Canucks-peleissä siitä asti kun siihen joukkueeseen tuli.

Mielestäni Tanev pelasi paremmin kuin koskaan ennen eilen, ainakin hyökkäyspäähän päin. Sieltä puolustuksesta murtautuikin läpi aina Tanev eikä Hughes, päinvastoin kuin olin odottanut.

Vegasilta en ole noin hyvää matsia tainnut nähdä sitten sen ensimmäisen maagisen kauden.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
En ole kauheasti tosiaan Canuckseja seurannut, mutta eikö Myers ole tyypillinen esimerkki isosta ja hitaasta ja kömpelöstä pelaajasta?
Jetsien ajoilta muisteltuna ei kyllä täytä kriteerejä muuta kuin kokonsa puolesta. Ihan ok liike noin pitkäksi kaveriksi.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pakistolta tänään todella paljon harhasyöttöjä. Vegas oli tehnyt kotiläksyt ja osasi lukea Canucks peliä kuin avointa kirjaa. Hughes oli näkyvimmin ongelmissa omissa. Pelinopeus tuotti tuskaa pakistolle. Toivottavasti tosiaan Myers pukisi jo seuraavaan peliin.
Vegas oli tehnyt tosiaan läksynsä ja piti välit Hughesiin kunnossa. Siellä oli heti nopea paine päällä kun hänellä oli kiekko. Paljon kiekkoa pitävä ja syöttävä pakki ei päässyt tuossa pelissä lähellekään omaa vahvuusaluettaan eikä tuota auttanut sekään että tukipelaaminen viereltä hävittiin. Ei siellä yksi pelaaja kykene jatkossakaan ihmeisiin jos peli pysyy tuollaisena.

Canucks hävisi joukkuetasolla tuon pelinopeuspuolen aika pystyyn ja alueen ylitykset Vegasin karvausta vastaan tuottivat ylivoimaista tuskaa. Tuolle pitää kyetä jotenkin vastaamaan. Greenilla on taas analyysiporukan kanssa saunailtaa tiedossa. Wildia vastaan ensimmäisessä pelissä tuo tuotti vielä isompia ongelmia kuin nyt tässä pelissä ja tuo saatiin ratkaistua.

Bluesia vastaan joukkueella oli puolestaan ylivoimaisia esteitä päästä ykkössektorille Bluesin pelatttua keskustan niin hyvin ja tuokin saatiin sarjan edetessä ratkaistua sekä sieltä tuotettua pari tärkeää maalia. Saa nähdä saadaanko tällä kerralla tuohon joku lääke. Ensimmäisen pelin jälkeen tuohon voi olla hankala uskoa, mutta niin oli Blues-sarjassakin jo sen ongelmien kanssa.

cimoh kirjoitti:
Maalipaikkoja luotiin, mutta ei ehkä niille aivan parhaille paikoille päästy lainkaan.
Liian vähän ainakin ja parissa tilanteessa olisi onetimer-treenien paikka. Eivät nuo tuota peliä olisi pelastaneet, mutta maali tai pari olisi ollut henkiselle puolelle ehkä tärkeä saada. Canucksille tilastoitiin pelissä kuusi vaarallista maalipaikkaa 5v5 pelissä kun Vegasilla noita oli lähes tuplaten 11 kappaletta. Kolmannessa erässä ei nähty yhtään vaarallista paikkaa Canucksin puolelta, vaikka näytti että Vegas otti vähän kaasua pois. En pitänyt lainkaan tuosta joukkueen kolmannen erän pelaamisesta. Oloa ei helpottanut sekään kyllä, että tuo toinen erä oli se missä nähtiin ratkaisu.

Amerikanihme kirjoitti:
En ole kauheasti tosiaan Canuckseja seurannut, mutta eikö Myers ole tyypillinen esimerkki isosta ja hitaasta ja kömpelöstä pelaajasta? Samoin MacEwen olisi aikamoinen maalitaulu Vegasin vipeltäjille ohitettavaksi.
Kuten @Leon tuossa sanoikin jo, noista kriteereistä osuu tuo iso paikalleen. Myers on varsin hyvä luistelija eikä pelkästään hyvä kokoisekseen vaan muutenkin. Ehkä tuo parimetrinen kroppa antaa silmätestien perusteella toisenlaisen kuvan. Toinen mikä saattaa jäädä hänestä mieleen verkkokalvoille on se, että hän sortuu joskus aivopieruihin. Häneltä nähtiin kauden aikana paljon pelejä, joissa hän pelasi todella hyvin, mutta sitten tuli joku hölmö hetki mitä kelattiin fanien toimesta videoilta pelien jälkeen.

Myers pelasi runkosarjassa puolustuksen eniten vastustajien kärkeä vastaan ja sai Hughesin jälkeen tuossa puolustuksen toiseksi parhaat lukemat jos katsotaan maaliolettamia. Hän pelasi puolustuksen suurimmat tasakenttäajat. Häntä käytettiin puolustuksen eniten silloin kun joukkue oli takaa-ajoasemassa. Nuo ovat niitä peluutuksellisia asioita mitä ei benneille tai fantenbergeille anneta heidän unissaankaan ja kertovat valmennuksen luotosta.

MacEwen ei häviä luistelussa Erikssonille. Peliälyssä häviää, mutta hän toisi lisää fyysisyyttä tullessaan. Tehoja ei kummaltakaan juuri voi odotella, mutta noista kahdesta MacEwenilta on nähty sentään jotain. Runkosarjassa hän teki 5v5 pelissä 60 minuuttia kohden 2.27 pistettä kun Eriksson teki 0,82 pistettä. Green luottaa Erikssoniin kokemuksen vuoksi ja siksi, että vaikka hän ei tuota mitään, hän ei myöskään juuri petä.

Karkeasti sanottuna Erikssonin tehtävä on olla tekemättä mitään. Hän pelasi Bluesia vastaan sarjassa 70 minuuttia tasakentin. Pisteitä ei tullut ja hän sai kasaan 10 laukausta kuuteen peliin. Blues teki kuitenkin hänen jäällä ollessaan yhden maalin. Hän pelasi Bluesin kärkiketjuja (useimmiten Schennin ketjua vastaan), joten Loui täytti ruutunsa tuossa. Erikssonin vahvuus on laitojen lähellä, mikä sopii kyllä näihin peleihin.

MacEwenin pelissä on enemmän riskejä, mutta myös enemmän mahdollisuutta tuottaa jotain. Tuo voi olla kyllä, että hän ei olisi tässä sarjassa parhaimmillaan kun hän on ollut vähän ongelmissa nopeissa pelin kääntymisissä. Hän saattaisi olla kuitenkin pelaaja joka toisi jäälle edes jotain hyökkäyspäässä. Ehkä tässä mietitään liikaa nyt noita maaleja, missä jäätiin nollille ensimmäisessä pelissä. Tärkeintä tuossa olisi saada nyt vastattua tuohon pelinopeuteen ja keksiä keinot alueiden ylityksiin.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kuten @Leon tuossa sanoikin jo, noista kriteereistä osuu tuo iso paikalleen. Myers on varsin hyvä luistelija eikä pelkästään hyvä kokoisekseen vaan muutenkin. Ehkä tuo parimetrinen kroppa antaa silmätestien perusteella toisenlaisen kuvan.
En halua lähteä väittelemään kaveria paljon enemmän seuranneita vastaan, mutta tosiaan noissa satunnaisissa matseissa, joissa olen hänet nähnyt, niin silmätestien perusteella tuon kokoinen kaveri on vähän hidas ja kömpelö käännöksissä ja saamaan näitä pikkuvipeltäjiä (kuten esim. Vegasin Marchessault ja Smith) kiinni. Sportsforecasterin scouting report tuntuisi tukevan tätä mielipidettäni: "Is incredibly big and lanky...Can be beaten by quickness due to his gangly size." Tuota juuri hain noilla kommenteillani. En nyt jaksanut lähteä hakemaan muita scouting raportteja.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
En halua lähteä väittelemään kaveria paljon enemmän seuranneita vastaan, mutta tosiaan noissa satunnaisissa matseissa, joissa olen hänet nähnyt, niin silmätestien perusteella tuon kokoinen kaveri on vähän hidas ja kömpelö käännöksissä ja saamaan näitä pikkuvipeltäjiä (kuten esim. Vegasin Marchessault ja Smith) kiinni. Sportsforecasterin scouting report tuntuisi tukevan tätä mielipidettäni: "Is incredibly big and lanky...Can be beaten by quickness due to his gangly size."
Myersia voi silmätestin perusteella pitää välillä kömpelönä ainakin jos vastaan tulevat ahtaissa käännöksissä nuo kaksi Vegasin pelaajaa, mutta onneksi siellä ei ole koko joukkueellista noita Marchessaulteja tai Smitheja. Noiden kanssa esimerkiksi Edlerkin voi olla yhtä lailla kömpelön näköinen. Ehkä tuo "can be beaten by quickness" voi sopia häneenkin, mutta enemmän se sopii Fantenbergiin tai Benniin. Myersia ei tuosta silmätestin tuomasta ketteryysvajeesta huolimatta voi pitää yleisesti huonona luistelijana. Ison pelaajan liikkuminen on hyvällä tasolla kun katsoo kokonaisuutta.

Myers on joukkueen puolustuksen toiseksi paras pelaaja tuomaan kiekkoa ylöspäin ja pärjää yleensä hyvin 1v1 tilanteissa liikkeensä(kin) ansiosta. Jos Myersilla olisi liikkeen kanssa näkyviä ongelmia, niin oman divarin sisäisissä peleissä esimerkiksi Oilersia vastaan nuo olisivat näkyneet ylimmälle penkkiriville saakka. Nyt McDavid ei tehnyt tasakentin neljään peliin Myersia vastaan maaliakaan ja Myersin aikana McDavidia vastaan Vancouver vei keskinäisten pelien maalit ja maalipaikat.

Edistyneiden tilastojen mukaan Myersilla oli Canucksin puolustuksen toiseksi parhaat lukemat Hughesin jälkeen laukausten ja odotettujen maaliolettamien mukaan. Mitä itse katson noissa usein on se, parantaako joku pelaaja ympärillä olevaa joukkuetta vai toisinpäin. Myersin suhteen tilanne oli selvä. Niiden 15 pelaajan kesken joiden kanssa hän pelasi vähintään 150 minuuttia 5v5 peliä, 14 pelaajaa pelasi paremmin Myersin kanssa kuin ilman. Sekä Hughes että Edler pelasivat parasta kiekkoaan juuri Myersin kanssa.

Myersilla on pelissä puutteita oman pään tilanteiden hahmottamisessa ajoittain, ehkä tuossa ketteryyspuolessa ja välillä tulee tyhmiä virheitä, mutta kokonaisuutena Myers tuo joukkueelle paljon enemmän kuin vie. Ei hän muuten siellä eniten tasakenttäaikaakaan olisi varmasti pelannut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös