Pacific-divisioonan toisilleen jo tutuiksi tulleet joukkueet Vegas Golden Knights ja Vancouver Canucks kohtaavat toisensa nyt playoffien toisella kierroksella ensimmäistä kertaa seurojen historiassa pudotuspelivaiheessa. Vegasille pudotuspelit ovat olleet tuttuja toistaiseksi lyhyen seurahistorian ajan, kun taas Canucks on ollut lähihistoriassa NHL:n heikoimpia joukkueita ja tekemässä vasta tuloaan kirkkaimpiin saleihin.
Joukkueet ovat kohdanneet toisensa runkosarjassa lähikausien aikana 10 kertaa. Toistaiseksi Vegas on ollut pahaa myrkkyä Vancouverille runkosarjoissa; Canucksin saldo Knightsia vastaan on murheellinen 2-7-1 ja maalit ovat menneet Knightsille 45-26 lukemilla. Voisi siis sanoa, että tähän mennessä Vancouver on ollut runkosarjassa Vegasille lähinnä pisteautomaatti - kuten Canucks oli lähihistoriassa monelle muullekin. Menneellä kaudella voitot tasattiin kahden keskinäisen pelin aikana Vancouverin voittaessa jatkoajalla, mutta tuo peli oli pelillisesti Vegasin ja vain Markströmin huippupeli pelasti pisteet Canucksille. Toki edessä oleva joukkuekin teki viisi maalia, mutta siitä huolimatta.
Vegas pudotti playoffien avauskierroksella Chicago Blackhawksin jatkosta 4-1 otteluvoitoin. Chicago pelasi sarjassa hyvin, mutta loppujen lopuksi Vegasin esitys sarjassa oli aika tyly kuten ehkä odottaa sopikin. Laajalla arsenaalilla hyökkäävä ja fyysisen sekä nopean pelin yhdistelmän malliesimerkkjoukkue oli NHL:n paras edistyneissä tilastoissa jo runkosarjassa ja sama meno jatkui playoffeissa.
Vegas loi sarjassa 5v5 pelissä 151 maalipaikkaa ja oli ottamassa 88 paikkaa. Viiden pelin sarjaan lukemat ovat 5v5 pelissä hurjia ja kertovat joukkueen laadun numeroilla. Ylivoimalla Vegas ei Chicago-sarjassa mitenkään loistanut - ehkä syynä oli Blackhawksin sarjassa toimiva alivoima enemmän kuin Vegasin heikko viimeistely.
Alivoima sen sijaan toimi hienosti ja Dominik Kubalikin sarjan toisen pelin ylivoimamaali jäi Chicagolle sarjan ainoaksi ylivoimamaaliksi. Vegas kyllä toisaalta myös jäähyili tuon vahvan tasakenttäpelinsä ansiosta vähän, joten joukkueen alivoimaa ei oikein päästy testaamaan. Runkosarjassa - jos tuolla nyt on mitään merkitystä - Vegas oli sijalla 27. alivoimalla.
Vancouver pudotti playoffien avauskierroksella (tai no, laajennetulla avauskierroksella mikä ei ollut teknisin nyanssein playoff-sarja vaikka käytännössä tuota oli) Minnesota Wildin otteluvoitoin 3-1 lomille aika raastavan kovan sarjan jälkeen. Toisella kierroksella vastaan tullut hallitseva mestari St. Louis pisti Canucksin välillä pahastikin köysiin ja oli jo kääntämässä sarjaa, mutta lopulta Canucks onnistui kääntämään sarjan 4-2 otteluvoitoin.
Yhteistä sekä Minnesota- että St. Louis -sarjoille oli se, että Vancouverin tasakenttäpeli oli etenkin sarjojen alussa heikompaa kuin vastustajilla, mutta parani sarjojen edetessä. Vancouver raapi voittoja sarjoissa lähinnä tehokkaan ylivoiman turvin ja maalivahti Markström oli kummassakin sarjassa parempi kuin vastustajien maalivahdit. Canucks osasi kyllä myös puolustaa viisikkona sekä tehdä tulosta, mutta lopulta voittojen takana oli yksinkertainen resepti; toimivat erikoistilanteet ja vahva maalivahtipeli.
Nyt Vancouveria vastaan luisteleva Knights on erilainen joukkue kuin Wild tai Blues. Knights ei ole Bluesiin nähden yhtä fyysinen, mutta pelaa nopeammin viisikkona ja hyökkää laajalla rintamalla. Joukkue on kykenevä tekemään kaiken tekemisensä erittäin nopeasti ja tuo pakottaa vastustajan virheisiin, joista Vegas iskee ja kääntää pelejä. Vegasin voi helpostikin kuvitella vievän sarjan tasakenttäpeliä koko NHL:n parhaana tasakenttäjoukkueena. Vancouverin pienet mahdollisuudet lepäävät tässäkin sarjassa maalivahtipelin ja erikoistilanteiden varassa.
Maalivahdit
Vancouverin maalivahti Markström oli monen Canucks-fanin mielestä jo runkosarjassa NHL:n kärkeä ja on jatkanut luotettavaa peliään nyt playoffeissa. Hänet valittiin runkosarjassa Vancouverin arvokkaimmaksi pelaajaksi toista kertaa peräkkäin ja on tällä hetkellä kiinni samassa tittelissä playoffeissa.
Canucksin kannalta olennainen kysymys on se, kuinka kauan Markström jaksaa tuolla tasolla. Toistaiseksi hän on pelannut kaikki playoff-pelit kovassa tahdissa eikä väsymyksen merkkejä näy, mutta jossain kohtaa olisi suotavaa saada vähän vedettyä happea. Nyt kun otteluohjelma on kuplassa mikä on, niin tuolle ei ole mahdollisuutta. Mikäli tässä sarjassa mennään esimerkiksi kuuteen peliin, Canucks on pelannut tuossa vaiheessa 10 peliä 17 iltaan. Tuo olisi pirusti maalivahdilta jo runkosarjaan, saati sitten näihin playoffeihin.
Kakkosvahti Demko on ollut toistaiseksi lähimpänä peliä tässä:
Kolmosvahti Dominguella menee paremmin. Hän kokkaa joukkueelle.
Vegasilla on laittaa Markströmiä vastaan kaksi hyvää maalivahtia. Sekä Robin Lehner että kokenut Marc-Andre Fleury ovat sen luokan maalivahteja, että Vegas voi olla luottavaisena maalivahtipelissä. Joukkue voi myös vaihdella maalivahtejaan pelkäämättä tason putoavan. Vegasissa vasta vähän pelaamaan ehtinyt Lehner on ehkä etukäteen ykkösmaalivahti, mutta Fleury pystyy mahdollisesti kokemuksellaan olemaan tuollainen myös.
Toistaiseksi niukka etu maalivahdeissa on Canucksin puolella, mutta tuo johtuu pitkälle siitä, että Vegasin kaksikolle ei ole tullut vielä riittävästi pelejä tarkempaan arviointiin playoffien osalta kun taas Markström on ollut erittäin hyvä. Lisäksi Knightsilla maalivahtien edessä pelaava joukkue takaa sen, että Vegasilla ei välttämättä tarvita huippuiltoja voittoon. Canucksilla Markströmin pitää pelata huippupeliä joka ilta.
Puolustukset
Vancouverin alakerrassa Tanevin ja Hughesin muodostamalta kärkiparilta odotetaan taas paljon. Uransa ensimmäisiä playoffeja pelaava Hughes on ollut Canucksin alakerran johtava pakki tähän mennessä, mutta kuinka kauan noin nuori puolustaja jaksaa pelata tuota kuormaa. St. Louisia vastaan Hughes pelasi Bluesin ykköstä vastaan normaalia puolustavampaa roolia kun Canucksin piti saada Ryan O'Reillyn ketju pois pahanteosta keinolla millä hyvänsä.
Kakkosparissa on Tyler Myersin kaksimetrisen hahmon jättämä aukko tällä hetkellä. Myers - joka jäähyili "ensimmäisellä kierroksella" Wildia vastaan liikaa, olisi Canucksille tärkeä pelaaja saada ehjänä takaisin. Hän on raporttien mukaan aika lähellä paluuta, mutta kunto on kysymysmerkki olkapäävamman jäljiltä. Kokenut Alex Edler on neljäs isojen minuuttien puolustaja. Edler on joukkueelle edelleen tärkeä pelaaja, vaikka ikä alkaa jo vähän näkyä.
Syvyyspakeista Stecher, Benn ja Fantenberg täyttivät roolinsa Bluesia vastaan. Tuolta kolmikolta ei isoja mainetekoja kannata odotella, mutta Stecher on noista syvyyspakeista iskenyt playoffeissa jo kaksi tärkeää osumaa. Canucksille olisi tärkeä saada kuitenkin Myers takaisin, sillä Stecher ei ole samanlainen minuuttien syöjä kuin Myers.
Vegasilla top4-puolustus on tasaisempi kuin Canucksin vastaava. Kaksi ensimmäistä paria Theodore-Martinez ja McNabb-Schmidt ovat kummatkin laadukkaita pakkipareja. Kingsista siirtotakarajalla hankitusta Martinezista tuli Vegasille odotusten mukaan tärkeä puolustaja loppukaudesta ja Chicago-sarjassa. Kolmas pari Holden ja Whitecloud on sekin toimiva, mutta ehkä vähän haavoittuvampi.
Vegasilla ei ole Hughesin tasoista dynaamista puolustajaa, mutta joukkueen alakerta on syvä ja kokonaisuutena vahva. Minun mielestä Vegasin oman pään pelaaminen parani tasakentin vähän DeBoerin tultua penkin taakse tammikuussa, mutta tuo oli lähinnä silmämääräinen havainto niistä peleistä mitkä joukkueelta näin loppukaudesta. Playoffeissa Chicago kykeni luomaan paikkoja, vaikka kokonaisuutena Vegasin puolustuksen pelaaminen oli noissakin peleissä hyvällä tasolla.
Ennakkoon pidän laajemmalla hyvien pakkien orkesterilla operoivaa Vegasin puolustusta tässä vähän edellä, mutta Myers saattaisi kaventaa tuota hieman. Hughesin pitää kyetä jatkamaan tuota peliä mitä häneltä on nähty. Tuo saattaa olla paljon toivottu tässä vaiheessa pelaajalta, joka vielä vuosi sitten pelasi vain viikonloppuisin yliopistossa. Hughes näyttää kyllä toisaalta ottaneen nyt askeleen eteenpäin runkosarjasta, mikä oli jo erinomainen.
Hyökkäykset
Canucksin haaveet lepäävät edelleen tässäkin sarjassa kokemattomilla playoff-pelaajien harteilla. Petterssonin, Horvatin, Millerin ja Boeserin muodostama nelikko on oikein hyvä, vaikka Boeserilla vähän tuskainen sarja Bluesia vastaan olikin. Pearson ja mahdollisesti kentille palaava Toffoli tuovat arvokasta syvyyttä ja kokemusta. Top6-osastolla Canucks pystyy haastamaan Vegasin yksilötasolla taidoissa, mutta häviää kokemuksessa ja fyysisyydessä. Nuorille harteille ei ole vielä ehtinyt kerääntyä sitä mitä kokemus usein tuo mukanaan.
Syvyydessä Blues-sarjan sankari Tyler Motte, kokeneet sentterit Sutter ja Beagle sekä likaista peliäkin ajoittain pelaava Roussel paransivat sarjan mittaan ja tuolla oli merkittävä osuus sarjan kääntymiseen. Jake Virtasen pelaaminen alkoi näyttämään myös paljon paremmalta mitä pidemmälle sarja meni. Nyt tuon syvyyden on pakko jatkaa nousujohteista tietä jotta tässä sarjassa olisi edes pieniä mahdollisuuksia. Vegasin syvyys on nimittäin ennakkoon toimivampi (toki niin oli Bluesillakin).
Vegasin hyökkäyksen kärjessä on kaksi vaarallista ketjua. Sekä Pacioretty-Karlsson-Stone että Marchessault-Stastny-Smith pystyvät kääntämään pelejä ja tuomaan tasaisesti tehoja. Vegasin oikeat laidat Stone, Smith, Tuch ja Reaves on ehkä NHL:n paras omalla pelipaikallaan. Vasemmissa laidoissa Pacioretty, Marchessault, Cousins ja Carrier ei ole myöskään lainkaan valittamista vaan päinvastoin. Etenkin mikäli round robinilla ja Chicago-sarjassa jostakin alavartalovammasta(?) kärsinyt Pacioretty on täysin pelikuntoinen jatkossa.
Iso Mark Stone on Vegasilla vähän samanlainen pelaaja kuin Bluesilla O'Reilly - viime kauden Selke Trophy -kisan kakkonen O'Reillyn jälkeen ja muutenkin hän on ollut jo kolme kertaa tuon kisan kakkonen, mikä kertoo paljon tekemisen laadusta koko jään pelissä. Odotan hänen nousevan sarjassa pinnalle. Pacioretty tuo toisella laidalla maaleja ja Karlsson kykenee sentterinä myös tuloksen tekoon samalla kun pelaa hyvää kahden suunnan kiekkoa.
Kakkosketjussa Marchessaultin ja "minun Vegas-suosikin" Smithin välinen yhteinen kemia on hienoa katsottavaa. Kummankin playoff-urat ovat vahvoja näyttöjä ja kaksikko oli vaarallinen Chicagoa vastaan. Stastny tasapainottaa 34 vuotiaana kokeneena sentterinä ketjua. Syvyydessä Vegasilla on mm isokokoinen Alex Tuch tuomassa tehoja ja muutenkin joukkueen syvyydestä löytyy paljon arvokkaita ja hyviä pelaajia. Siirtotakarajalla tullut Nick Cousins on esimerkki pelaajasta, jota vastaan on ikävä pelata.
Ennakkoon Vegasin hyökkäyksen syvyys antaa Knightsille sarjassa edun. Joukkueen hyökkäys on lisäksi kärjestä kokeneempi ja parempi pelaamaan kahteen suuntaan. Canucksilla saattaa olla kuitenkin yksilötaitoa Petterssonin ja Millerin johdolla millä tehdä tulosta sarjassa. Runkosarjan numerot puoltavat aika selvästikin laajalla rintamalla pelaavaa Vegasia. Canucksin syvyyshyökkääjien - esimerkiksi kokeneiden senttereiden Sutterin ja Beaglen - on jatkettava esiin nousemista ja noita runkosarjan numeroita vastaan pelaamista, jotta Canucksilla olisi mahdollisuudet haastaa.
Erikoistilanteet
Vancouverin vahvuus sarjassa voi olla ylivoimalla. Joukkue oli marraskuun alusta runkosarjan loppuun NHL:n kolmonen ylivoimapelissä ja nyt playoffien ylivoimaprosentti on jatkavista joukkueista toiseksi paras 26% lukemalla. Vegas ei ollut runkosarjassa hyvä alivoimajoukkue (tilaston 27.), mutta pystyi pelaamaan tuon Chicagoa vastaan hyvin.
Vancouverin alivoima oli ajoittain ongelmissa Bluesia vastaan, mikä ei tavallaan tullut yllätyksenä Bluesin oltua runkosarjassa NHL:n kolmonen koko kauden ylivoimatilastossa. Vastaavasti Vancouver onnistui tekemään sarjassa pari alivoimamaalia. Etukäteen Vancouverilla on sarjassa etu erikoistilanteissa, mutta katsotaan miten nuo tulevat jatkumaan.
Ennuste ja X-Factor
Etukäteen on helppo kuvitella edistyneiden tilastojen mukaan NHL:n parhaan 5v5 joukkueen Vegasin vievän sarjan peliä tasakentin. Canucksin puolelta mahdollisuudet lepäävät tässäkin sarjassa erikoistilanteiden ja maalivahtipelin varassa, mutta ainakin maalivahtipelissä Vegas saattaa lyödä tilanteen tasoihin. Erikoistilannepelaamisen merkitys tulee riippumaan siitäkin kuinka paljon parempi Vegas tulee tasakenttäpelissä olemaan ja kuinka paljon joukkue joutuu rikkomaan.
En osaa sanoa Vegasin joukkueen sisäisestä kemiasta niin paljon, mutta Canucksin kannalta on helppo nähdä joukkueen yhtenäisyys, mikä oli nähtävillä jo runkosarjassa eri lailla kuin ennen ja mikä on luultavasti ollut erityisessä arvossaan nyt playoffeissa kun eletään kuplassa. Joukkueella ei ollut viime kaudella (18-19) lainkaan kapteenia, mutta nyt on kun Bo Horvat aloitti tuon homman seurassa viime syksynä. En tiedä kuinka paljon tuossa yhtenäisyydessä on kyse Horvatin kapteeniudesta, mutta joukkue näyttää seuraavan häntä.
Yksi merkittävä asia tuon takana on lisäksi ehkä sekin, että joukkue on kasvanut paremmin yhteen surullisten vastoinkäymisten kautta. Tämän kauden aikana kolmen Canucks-pelaajan (Markström, MacEwen ja Stecher) isä on kuollut ja joukkue on joutunut tukemaan surun keskellä toisiaan. Stecher sanoi tuosta, että kausi on ollut hänelle uran selvästi raskain isän kuoleman vuoksi, mutta joukkue on tukenut häntä hienosti. Tuollaiset ikävät tapahtumat saattavat kääntyä yhteisössä lopulta voitoksi, vaikka tietenkään tuollaisia ei soisi kohdattavan. Joukkue on päättänyt pelata myös kuolleiden pelaajien isille - aivan kuten teki takavuosien Canucksin joukkue kuolleelle lupaukselle Luc Bourdonille.
Pari kertaa tuosta joukkueen yhtenäisyydestä on saatu jo pelin ulkopuolinenkin (jos tuollaista termiä voi käyttää maalituuletuksiin) esimerkki:
Tuo oli pelaajien mukaan erittäin tärkeä hetki koko joukkueelle. Lehdistötilaisuudessakin tuo näkyi:
Vancouver voi hyvinkin hävitä nyt edessä olevan sarjan ennakkosuosikkia Vegasia vastaan, mutta nuo asiat mitä joukkue on joutunut käymään yhdessä läpi, loivat joukkueesta ehkä yhdessä uuden kapteenin kanssa yhtenäisen ryhmän. Vancouver tulee taistelemaan tässäkin sarjassa viimeiseen saakka, mutta materiaaliero joukkueiden välillä on realiteetti. Vegas saattaa olla lopulta liiah kova pala sarjassa. Sarjan veikkausta en anna vielä. Katsotaan miten sarja lähtee käyntiin.
Joukkueet ovat kohdanneet toisensa runkosarjassa lähikausien aikana 10 kertaa. Toistaiseksi Vegas on ollut pahaa myrkkyä Vancouverille runkosarjoissa; Canucksin saldo Knightsia vastaan on murheellinen 2-7-1 ja maalit ovat menneet Knightsille 45-26 lukemilla. Voisi siis sanoa, että tähän mennessä Vancouver on ollut runkosarjassa Vegasille lähinnä pisteautomaatti - kuten Canucks oli lähihistoriassa monelle muullekin. Menneellä kaudella voitot tasattiin kahden keskinäisen pelin aikana Vancouverin voittaessa jatkoajalla, mutta tuo peli oli pelillisesti Vegasin ja vain Markströmin huippupeli pelasti pisteet Canucksille. Toki edessä oleva joukkuekin teki viisi maalia, mutta siitä huolimatta.
Vegas pudotti playoffien avauskierroksella Chicago Blackhawksin jatkosta 4-1 otteluvoitoin. Chicago pelasi sarjassa hyvin, mutta loppujen lopuksi Vegasin esitys sarjassa oli aika tyly kuten ehkä odottaa sopikin. Laajalla arsenaalilla hyökkäävä ja fyysisen sekä nopean pelin yhdistelmän malliesimerkkjoukkue oli NHL:n paras edistyneissä tilastoissa jo runkosarjassa ja sama meno jatkui playoffeissa.
Vegas loi sarjassa 5v5 pelissä 151 maalipaikkaa ja oli ottamassa 88 paikkaa. Viiden pelin sarjaan lukemat ovat 5v5 pelissä hurjia ja kertovat joukkueen laadun numeroilla. Ylivoimalla Vegas ei Chicago-sarjassa mitenkään loistanut - ehkä syynä oli Blackhawksin sarjassa toimiva alivoima enemmän kuin Vegasin heikko viimeistely.
Alivoima sen sijaan toimi hienosti ja Dominik Kubalikin sarjan toisen pelin ylivoimamaali jäi Chicagolle sarjan ainoaksi ylivoimamaaliksi. Vegas kyllä toisaalta myös jäähyili tuon vahvan tasakenttäpelinsä ansiosta vähän, joten joukkueen alivoimaa ei oikein päästy testaamaan. Runkosarjassa - jos tuolla nyt on mitään merkitystä - Vegas oli sijalla 27. alivoimalla.
Vancouver pudotti playoffien avauskierroksella (tai no, laajennetulla avauskierroksella mikä ei ollut teknisin nyanssein playoff-sarja vaikka käytännössä tuota oli) Minnesota Wildin otteluvoitoin 3-1 lomille aika raastavan kovan sarjan jälkeen. Toisella kierroksella vastaan tullut hallitseva mestari St. Louis pisti Canucksin välillä pahastikin köysiin ja oli jo kääntämässä sarjaa, mutta lopulta Canucks onnistui kääntämään sarjan 4-2 otteluvoitoin.
Yhteistä sekä Minnesota- että St. Louis -sarjoille oli se, että Vancouverin tasakenttäpeli oli etenkin sarjojen alussa heikompaa kuin vastustajilla, mutta parani sarjojen edetessä. Vancouver raapi voittoja sarjoissa lähinnä tehokkaan ylivoiman turvin ja maalivahti Markström oli kummassakin sarjassa parempi kuin vastustajien maalivahdit. Canucks osasi kyllä myös puolustaa viisikkona sekä tehdä tulosta, mutta lopulta voittojen takana oli yksinkertainen resepti; toimivat erikoistilanteet ja vahva maalivahtipeli.
Nyt Vancouveria vastaan luisteleva Knights on erilainen joukkue kuin Wild tai Blues. Knights ei ole Bluesiin nähden yhtä fyysinen, mutta pelaa nopeammin viisikkona ja hyökkää laajalla rintamalla. Joukkue on kykenevä tekemään kaiken tekemisensä erittäin nopeasti ja tuo pakottaa vastustajan virheisiin, joista Vegas iskee ja kääntää pelejä. Vegasin voi helpostikin kuvitella vievän sarjan tasakenttäpeliä koko NHL:n parhaana tasakenttäjoukkueena. Vancouverin pienet mahdollisuudet lepäävät tässäkin sarjassa maalivahtipelin ja erikoistilanteiden varassa.
Maalivahdit
Vancouverin maalivahti Markström oli monen Canucks-fanin mielestä jo runkosarjassa NHL:n kärkeä ja on jatkanut luotettavaa peliään nyt playoffeissa. Hänet valittiin runkosarjassa Vancouverin arvokkaimmaksi pelaajaksi toista kertaa peräkkäin ja on tällä hetkellä kiinni samassa tittelissä playoffeissa.
Canucksin kannalta olennainen kysymys on se, kuinka kauan Markström jaksaa tuolla tasolla. Toistaiseksi hän on pelannut kaikki playoff-pelit kovassa tahdissa eikä väsymyksen merkkejä näy, mutta jossain kohtaa olisi suotavaa saada vähän vedettyä happea. Nyt kun otteluohjelma on kuplassa mikä on, niin tuolle ei ole mahdollisuutta. Mikäli tässä sarjassa mennään esimerkiksi kuuteen peliin, Canucks on pelannut tuossa vaiheessa 10 peliä 17 iltaan. Tuo olisi pirusti maalivahdilta jo runkosarjaan, saati sitten näihin playoffeihin.
Kakkosvahti Demko on ollut toistaiseksi lähimpänä peliä tässä:
Kolmosvahti Dominguella menee paremmin. Hän kokkaa joukkueelle.
Vegasilla on laittaa Markströmiä vastaan kaksi hyvää maalivahtia. Sekä Robin Lehner että kokenut Marc-Andre Fleury ovat sen luokan maalivahteja, että Vegas voi olla luottavaisena maalivahtipelissä. Joukkue voi myös vaihdella maalivahtejaan pelkäämättä tason putoavan. Vegasissa vasta vähän pelaamaan ehtinyt Lehner on ehkä etukäteen ykkösmaalivahti, mutta Fleury pystyy mahdollisesti kokemuksellaan olemaan tuollainen myös.
Toistaiseksi niukka etu maalivahdeissa on Canucksin puolella, mutta tuo johtuu pitkälle siitä, että Vegasin kaksikolle ei ole tullut vielä riittävästi pelejä tarkempaan arviointiin playoffien osalta kun taas Markström on ollut erittäin hyvä. Lisäksi Knightsilla maalivahtien edessä pelaava joukkue takaa sen, että Vegasilla ei välttämättä tarvita huippuiltoja voittoon. Canucksilla Markströmin pitää pelata huippupeliä joka ilta.
Puolustukset
Vancouverin alakerrassa Tanevin ja Hughesin muodostamalta kärkiparilta odotetaan taas paljon. Uransa ensimmäisiä playoffeja pelaava Hughes on ollut Canucksin alakerran johtava pakki tähän mennessä, mutta kuinka kauan noin nuori puolustaja jaksaa pelata tuota kuormaa. St. Louisia vastaan Hughes pelasi Bluesin ykköstä vastaan normaalia puolustavampaa roolia kun Canucksin piti saada Ryan O'Reillyn ketju pois pahanteosta keinolla millä hyvänsä.
Kakkosparissa on Tyler Myersin kaksimetrisen hahmon jättämä aukko tällä hetkellä. Myers - joka jäähyili "ensimmäisellä kierroksella" Wildia vastaan liikaa, olisi Canucksille tärkeä pelaaja saada ehjänä takaisin. Hän on raporttien mukaan aika lähellä paluuta, mutta kunto on kysymysmerkki olkapäävamman jäljiltä. Kokenut Alex Edler on neljäs isojen minuuttien puolustaja. Edler on joukkueelle edelleen tärkeä pelaaja, vaikka ikä alkaa jo vähän näkyä.
Syvyyspakeista Stecher, Benn ja Fantenberg täyttivät roolinsa Bluesia vastaan. Tuolta kolmikolta ei isoja mainetekoja kannata odotella, mutta Stecher on noista syvyyspakeista iskenyt playoffeissa jo kaksi tärkeää osumaa. Canucksille olisi tärkeä saada kuitenkin Myers takaisin, sillä Stecher ei ole samanlainen minuuttien syöjä kuin Myers.
Vegasilla top4-puolustus on tasaisempi kuin Canucksin vastaava. Kaksi ensimmäistä paria Theodore-Martinez ja McNabb-Schmidt ovat kummatkin laadukkaita pakkipareja. Kingsista siirtotakarajalla hankitusta Martinezista tuli Vegasille odotusten mukaan tärkeä puolustaja loppukaudesta ja Chicago-sarjassa. Kolmas pari Holden ja Whitecloud on sekin toimiva, mutta ehkä vähän haavoittuvampi.
Vegasilla ei ole Hughesin tasoista dynaamista puolustajaa, mutta joukkueen alakerta on syvä ja kokonaisuutena vahva. Minun mielestä Vegasin oman pään pelaaminen parani tasakentin vähän DeBoerin tultua penkin taakse tammikuussa, mutta tuo oli lähinnä silmämääräinen havainto niistä peleistä mitkä joukkueelta näin loppukaudesta. Playoffeissa Chicago kykeni luomaan paikkoja, vaikka kokonaisuutena Vegasin puolustuksen pelaaminen oli noissakin peleissä hyvällä tasolla.
Ennakkoon pidän laajemmalla hyvien pakkien orkesterilla operoivaa Vegasin puolustusta tässä vähän edellä, mutta Myers saattaisi kaventaa tuota hieman. Hughesin pitää kyetä jatkamaan tuota peliä mitä häneltä on nähty. Tuo saattaa olla paljon toivottu tässä vaiheessa pelaajalta, joka vielä vuosi sitten pelasi vain viikonloppuisin yliopistossa. Hughes näyttää kyllä toisaalta ottaneen nyt askeleen eteenpäin runkosarjasta, mikä oli jo erinomainen.
Hyökkäykset
Canucksin haaveet lepäävät edelleen tässäkin sarjassa kokemattomilla playoff-pelaajien harteilla. Petterssonin, Horvatin, Millerin ja Boeserin muodostama nelikko on oikein hyvä, vaikka Boeserilla vähän tuskainen sarja Bluesia vastaan olikin. Pearson ja mahdollisesti kentille palaava Toffoli tuovat arvokasta syvyyttä ja kokemusta. Top6-osastolla Canucks pystyy haastamaan Vegasin yksilötasolla taidoissa, mutta häviää kokemuksessa ja fyysisyydessä. Nuorille harteille ei ole vielä ehtinyt kerääntyä sitä mitä kokemus usein tuo mukanaan.
Syvyydessä Blues-sarjan sankari Tyler Motte, kokeneet sentterit Sutter ja Beagle sekä likaista peliäkin ajoittain pelaava Roussel paransivat sarjan mittaan ja tuolla oli merkittävä osuus sarjan kääntymiseen. Jake Virtasen pelaaminen alkoi näyttämään myös paljon paremmalta mitä pidemmälle sarja meni. Nyt tuon syvyyden on pakko jatkaa nousujohteista tietä jotta tässä sarjassa olisi edes pieniä mahdollisuuksia. Vegasin syvyys on nimittäin ennakkoon toimivampi (toki niin oli Bluesillakin).
Vegasin hyökkäyksen kärjessä on kaksi vaarallista ketjua. Sekä Pacioretty-Karlsson-Stone että Marchessault-Stastny-Smith pystyvät kääntämään pelejä ja tuomaan tasaisesti tehoja. Vegasin oikeat laidat Stone, Smith, Tuch ja Reaves on ehkä NHL:n paras omalla pelipaikallaan. Vasemmissa laidoissa Pacioretty, Marchessault, Cousins ja Carrier ei ole myöskään lainkaan valittamista vaan päinvastoin. Etenkin mikäli round robinilla ja Chicago-sarjassa jostakin alavartalovammasta(?) kärsinyt Pacioretty on täysin pelikuntoinen jatkossa.
Iso Mark Stone on Vegasilla vähän samanlainen pelaaja kuin Bluesilla O'Reilly - viime kauden Selke Trophy -kisan kakkonen O'Reillyn jälkeen ja muutenkin hän on ollut jo kolme kertaa tuon kisan kakkonen, mikä kertoo paljon tekemisen laadusta koko jään pelissä. Odotan hänen nousevan sarjassa pinnalle. Pacioretty tuo toisella laidalla maaleja ja Karlsson kykenee sentterinä myös tuloksen tekoon samalla kun pelaa hyvää kahden suunnan kiekkoa.
Kakkosketjussa Marchessaultin ja "minun Vegas-suosikin" Smithin välinen yhteinen kemia on hienoa katsottavaa. Kummankin playoff-urat ovat vahvoja näyttöjä ja kaksikko oli vaarallinen Chicagoa vastaan. Stastny tasapainottaa 34 vuotiaana kokeneena sentterinä ketjua. Syvyydessä Vegasilla on mm isokokoinen Alex Tuch tuomassa tehoja ja muutenkin joukkueen syvyydestä löytyy paljon arvokkaita ja hyviä pelaajia. Siirtotakarajalla tullut Nick Cousins on esimerkki pelaajasta, jota vastaan on ikävä pelata.
Ennakkoon Vegasin hyökkäyksen syvyys antaa Knightsille sarjassa edun. Joukkueen hyökkäys on lisäksi kärjestä kokeneempi ja parempi pelaamaan kahteen suuntaan. Canucksilla saattaa olla kuitenkin yksilötaitoa Petterssonin ja Millerin johdolla millä tehdä tulosta sarjassa. Runkosarjan numerot puoltavat aika selvästikin laajalla rintamalla pelaavaa Vegasia. Canucksin syvyyshyökkääjien - esimerkiksi kokeneiden senttereiden Sutterin ja Beaglen - on jatkettava esiin nousemista ja noita runkosarjan numeroita vastaan pelaamista, jotta Canucksilla olisi mahdollisuudet haastaa.
Erikoistilanteet
Vancouverin vahvuus sarjassa voi olla ylivoimalla. Joukkue oli marraskuun alusta runkosarjan loppuun NHL:n kolmonen ylivoimapelissä ja nyt playoffien ylivoimaprosentti on jatkavista joukkueista toiseksi paras 26% lukemalla. Vegas ei ollut runkosarjassa hyvä alivoimajoukkue (tilaston 27.), mutta pystyi pelaamaan tuon Chicagoa vastaan hyvin.
Vancouverin alivoima oli ajoittain ongelmissa Bluesia vastaan, mikä ei tavallaan tullut yllätyksenä Bluesin oltua runkosarjassa NHL:n kolmonen koko kauden ylivoimatilastossa. Vastaavasti Vancouver onnistui tekemään sarjassa pari alivoimamaalia. Etukäteen Vancouverilla on sarjassa etu erikoistilanteissa, mutta katsotaan miten nuo tulevat jatkumaan.
Ennuste ja X-Factor
Etukäteen on helppo kuvitella edistyneiden tilastojen mukaan NHL:n parhaan 5v5 joukkueen Vegasin vievän sarjan peliä tasakentin. Canucksin puolelta mahdollisuudet lepäävät tässäkin sarjassa erikoistilanteiden ja maalivahtipelin varassa, mutta ainakin maalivahtipelissä Vegas saattaa lyödä tilanteen tasoihin. Erikoistilannepelaamisen merkitys tulee riippumaan siitäkin kuinka paljon parempi Vegas tulee tasakenttäpelissä olemaan ja kuinka paljon joukkue joutuu rikkomaan.
En osaa sanoa Vegasin joukkueen sisäisestä kemiasta niin paljon, mutta Canucksin kannalta on helppo nähdä joukkueen yhtenäisyys, mikä oli nähtävillä jo runkosarjassa eri lailla kuin ennen ja mikä on luultavasti ollut erityisessä arvossaan nyt playoffeissa kun eletään kuplassa. Joukkueella ei ollut viime kaudella (18-19) lainkaan kapteenia, mutta nyt on kun Bo Horvat aloitti tuon homman seurassa viime syksynä. En tiedä kuinka paljon tuossa yhtenäisyydessä on kyse Horvatin kapteeniudesta, mutta joukkue näyttää seuraavan häntä.
Yksi merkittävä asia tuon takana on lisäksi ehkä sekin, että joukkue on kasvanut paremmin yhteen surullisten vastoinkäymisten kautta. Tämän kauden aikana kolmen Canucks-pelaajan (Markström, MacEwen ja Stecher) isä on kuollut ja joukkue on joutunut tukemaan surun keskellä toisiaan. Stecher sanoi tuosta, että kausi on ollut hänelle uran selvästi raskain isän kuoleman vuoksi, mutta joukkue on tukenut häntä hienosti. Tuollaiset ikävät tapahtumat saattavat kääntyä yhteisössä lopulta voitoksi, vaikka tietenkään tuollaisia ei soisi kohdattavan. Joukkue on päättänyt pelata myös kuolleiden pelaajien isille - aivan kuten teki takavuosien Canucksin joukkue kuolleelle lupaukselle Luc Bourdonille.
Pari kertaa tuosta joukkueen yhtenäisyydestä on saatu jo pelin ulkopuolinenkin (jos tuollaista termiä voi käyttää maalituuletuksiin) esimerkki:
Tuo oli pelaajien mukaan erittäin tärkeä hetki koko joukkueelle. Lehdistötilaisuudessakin tuo näkyi:
Vancouver voi hyvinkin hävitä nyt edessä olevan sarjan ennakkosuosikkia Vegasia vastaan, mutta nuo asiat mitä joukkue on joutunut käymään yhdessä läpi, loivat joukkueesta ehkä yhdessä uuden kapteenin kanssa yhtenäisen ryhmän. Vancouver tulee taistelemaan tässäkin sarjassa viimeiseen saakka, mutta materiaaliero joukkueiden välillä on realiteetti. Vegas saattaa olla lopulta liiah kova pala sarjassa. Sarjan veikkausta en anna vielä. Katsotaan miten sarja lähtee käyntiin.