Vegas Golden Knights 2022–2023

  • 82 697
  • 373

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2022–2023?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 3 3,6%
  • Finaaliin

    Ääniä: 0 0,0%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 4 4,8%
  • Konferenssivälierään

    Ääniä: 20 24,1%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 37 44,6%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 19 22,9%

  • Äänestäjiä
    83
  • Poll closed .

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Mietin antavani plussan kaikille, mutta lopulta ammattimaisuuden säilyttäminen loppuun asti kiehtoi enemmän ja arvostelin pelaajat kuten ennenkin. Stone valittiin sisäisesti pelin parhaaksi pelaajaksi ja harvinainen hattutemppu oikeuttaa kahteen plussaan minultakin. Alivoimamaali näytti suuntaa murskavoitolle. Kapteeni oli finaalisarjassa kiitettävän hyvä ollen pisteillä kaikissa otteluissa.

Eichel ansaitsee vuorostaan kehut kolmesta syöttöpisteestään. Tasaviisikoin ketju oli erinomainen voittaen maaliodottaman peräti 1.9-0.3. Tiivis puolustusalueen puolustuspeli johti vastaiskutontteihin ja tehokkuuskin oli kunnossa. Barbashevin kuitenkin jätän neutraaliksi, koska hänen virheestään aiheutui 2-1 kavennusmaali. Marchessault teki oikeita valintoja suorahyökkäyksissä ja venytti pisteputkensa tosiaan kymmeneen peliin ensimmäisenä ritarina. Karlssonin ketju puolestaan puolusti sekin erinomaisesti varsinkin Barkovin ketjua vastaan ja voitti maaliodottaman 1.04-0.39. Amadiolla poltti kiekko sen verran monesti, että maalista ja voittomaalin mailannostosta huolimatta jätän hänet neutraaliksi ja palkitsen plussilla alkuperäisjäsenet Karlssonin (0+1) ja Smithin (1+1). Wiljami voitti aloituksistaankin 63%.

Stonen ketju pelasi 10 minuuttia tasaviisikoin 50-50 kiekkoa maaliodottamien oltua molempiin suuntiin 0.3 maalin luokkaa, mutta Howden kuitenkin sen verran näppärästi järjesti Stonen toisen osuman väistettyään ensin keskialueella E. Staalia ja tarjoiltua sitten hyvän rystysyötön, että palkitsen hänet plussalla. Maalinteon tukitoimet hän teki myös jälleen ihailtavan kurinalaisesti. Stephenson puolestaan lahjoitti sitten 7-2 osuman löysällä purullaan, joten jätän hänet neutraaliksi. Nelosketjusta esiin nousivat vahvasti laitojen lähellä esiintynyt Kolesar ja viimeisen osuman iskenyt Roy, jonka liike hyökkäysalueella b-pisteiden alapuolella vaikeutti merkkaamista.

Ykköspari oli hyvä, vaikka Pietrangelo yhden oman maalin tekikin, mutta nopeat hoksottimet ja pystyavaukset Floridan vaihdettua pelaajia johtivat ylivoimahyökkäyksiin. Martinez puolestaan selviytyi virheittä kuten aiempienkin sarjojen katkaisupeleissä ja iski vieläpä kruunuksi melkein voittomaaliksi jääneen osuman. Omissa hän oli jämäkkä. Kakkosparikin kuittaa plussat. Sen oltua askissa Vegas loi maaliodottamaa 1.6 maalin verran, kun muut parit jäivät yhteen maaliin. Varsinkin hyökkäyssiniviivaoperointi oli hyvää sekä Theodorella että McNabbillakin. Huonot valinnat olivat vähissä. Theodore oli mukana alustamassa peräti kolmea maalia loppujen lopuksi ja teholukema oli McNabbin tavoin joukkueen paras +3.

Kolmosparin maaliodottamat vartissa olivat 1.0-0.6 eli samaa luokkaa kuin ykköspakkiparillakin. Whitecloud oli neutraali, mutta Haguelle annan plussan maalista ja viidestä taklauksesta. Hänen kiekollisen suoritusvarmuutensa koheneminen playoffeissa oli yksi merkittävä syy kolmosparin erinomaisiin pudotuspeleihin. Maalissa Hill puolestaan nollasi heti alussa Lundellin ja piti erien aluissa vaikeina hetkinä joukkueen pinnalla, joten päätin hänelle lopulta antaa myös plussan, koska olihan se päätöserän hanskatorjuntakin älyttömän hieno. 7-2 maali oli torjuttavissa, mutta se oli vain pieni kauneusvirhe 32 torjunnan voittopelissä.

Spoilerien sisästä löytyvät edelliseltä sivulta kauden viimeinen otteluraportti ja yläpuolelta pelaajahuomiot, koska halusin erottaa pelinaikaiset tapahtumat sen jälkeisistä hetkistä. Pohdiskelenkin tässä viestissä sitten yleisemmin mestaruushumua. Kättelyt Stonen johdolla joukkue hoiti tyylikkäästi. Eniten mieleen jäi se, että Marchessaultin kohdalla moni tuntui pysähtyvän pidemmäksi aikaa ja tämäkin vaikutti oikeasti olevan myötätuntoinen häviäjien puolesta. Smithin ja Marchessaultin kaulailu mestaruuslippiksien saamisen jälkeen piirtyi sekin verkkokalvoille. Olin jo etukäteen päättänyt, että mestaruuslippis on hankittava ja ensivaikutelma sen ulkonäöstä oli positiivinen, koska harmaanmusta värimaailma vaikutti ruudun välityksellä sopivan hillityltä. Mestaruuskaulahuiveja en sen sijaan osannut odottaa joukkueen pukevan kauloihinsa. Pitääpä harkita sellaisenkin ostamista.

Pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto meni ihan ansaitusti ratkaisupeleissä kymmenen ottelun pisteputkeen venyneelle Conny Marchessaultille kuten David Perron hänet nimesi. Sekin oli hienoa, että oletettavasti ennen palkinnon noutoa Joonatan vielä oletettavasti kiitti Eichelia tarjoilusta eikä tämänkään valinta vääryys olisi ollut. Bettmanin puheesta ennen mestaruuspokaalin jakamista jäi vuorostaan mieleen se, että Vegas ei ole vain kiekkokaupunki, vaan mestaruuskaupunki.

Kannunnostoa kunnioitin television edessä seisten niin kauan, kun se kiersi pelaajalta toiselle. Ylläni oli tietysti ensimmäinen hankkimani pelipaita eli harmaa kotipaita Haulan nimellä, koska hänenkään pieni panoksensa voittavan ympäristön luomisessa ei unohdu. Pidin todella paljon siitä, että Stonen jälkeen pokaali luovutettiin ensin varakapteeni Smithille ja sitten muille alkuperäisjäsenille Marchessaultille, Karssonille, McNabbille, Theodorelle ja Carrierille. Tuo järjestys oli aika lailla sellainen, jota pari kautta sitten vielä Vegasin TV-tiimiin kuulunut Mike McKennakin ehdotti Twitterissä muutama päivä sitten. Tietysti Whitecloudkin pelasi silloin avauskaudella yhden runkosarjamatsin, mutta hänen vuoronsa oli sitten vähän myöhemmin, kun Pietrangelo, Martinez ja yllättäen Quick olivat seuraavina jonossa. Heidän jälkeensä järjestys oli Stephenson-Eichel-Barbashev-Hill-Roy-Kessel-Kolesar-Whitecloud-Hague-Amadio-Howden-Hutton-Thompson-Cotter-Blueger-Pachal. Se, että Whitecloud ojensi kanisterin pakkiparilleen Haguelle oli loppupään kohokohta. Tuokin meni "oikein". Pachal kasipakkina sai viimeisenä nostaa pytyn hartioilleen pelattuaan sen yhden matsin Jets-sarjassa, kun sekä Theodore että McNabb olivat vitospelistä yhtä aikaa sivussa. Aikamoinen tarina hänelläkin on tässä organisaatiossa ollut, kun aikoinaan hänet kutsuttiin ulkopuolisena tulokkaiden leirille, jonka jälkeen hänen näyttönsä riittivät ensin AHL-sopimukseen ja sittemmin hän on raivannut tiensä Silver Knightsin kapteeniksi.

Toimistoväen alettua nostelemaan pyttyä istahdin takaisin paikoilleni. McCrimmonin ja Foleyn yhtäaikainen pokaalin nosto oli hauska hetki. McPhee puolestaan oli vähän tunteikkaampi saatuaan palkinnon 40-vuotisesta NHL-urastaan. Hänen punnittuja vastauksiaan on aina mukava kuunnella silloin, kun hän niitä haastatteluissa jakelee. Kuulemma hän olisi toivonut, että Pat Quinn olisi ollut näkemässä tuon hetken. Hänen apulais-GM:nähän McPhee aloitti Vancouverissa 1992 ensimmäisessä isossa NHL-positiossaan. Valmennuksesta Cassidy sai tietysti isot suosionosoitukset paikan päällä olleelta yleisöltä nostettuaan pytyn kohti kattoa. Ehkä enemmän minua sykähdytti kuitenkin vielä se, kun avauskaudesta lähtien valmennusryhmässä mukana ollut Ryan Craig sai Stanleyn malja haltuunsa. Hän on Gallantin ja DeBoerin potkuista huolimatta saanut jäädä aina apuvalmentajaksi, koska mies nähdään niin potentiaalisena tulevaisuuden nimenä valmentajamarkkinoilla. Ikäähän hänellä on vasta 41 vuotta.

Kansainväliseen lähetykseen oli lopuksi kiva saada Whitecloudin haastattelu. Siitä jäi mieleen sanapari "ikuisesti mestari". Voittoa hän kuvaili kypsymisprosessiksi alkaen siitä, mitä avauskauden tapahtumat ja finaalitappio opettivat, koska epäonnistumiset opettavat eniten. Hän antoi myös krediittiä pukukopin johtajille, mutta myös koko joukkueelle siitä, että se uskoi prosessiin ja löysi tavat ylittää töyssyt.






Olen tämän päivän ajan koittanut hieman jäsennellä ajatuksia ennen palstalle kirjoittamista. Näin jälkikäteen mietittynä sarjan kuuluikin katketa viidessä pelissä eikä kuudessa kuten itse ennustin. Runkosarjassa nimittäin joukkue keräsi 111 pistettä ja harjoituspelit mukaan lukien viimeiseksi jäänyt SC-finaali oli kauden 111. ottelu, joten nuo numerot täsmäsivät. Seurahistorian finaalien voittoprosentti saatiin myös hilattua 50%:een (5-5). Olin budjetoinut Floridalle yhden vierasvoiton, mutta eipä se vieläkään kyennyt T-Mobilella voittamaan ensimmäistä kertaa, vaan perättäisiä tappioita on nyt kahdeksan. Bobrovskyn torjuntaprosentti odotetusti sukelsi, kun Vegas mätti yhteensä 21 maalia kolmessa kotipelissään, terve. Ihan tuollaista maalinteon tehokkuutta en kuitenkaan odottanut näkeväni. Vain kahdessa voittopelissä playoffien aikana VGK jäi alle neljään tehtyyn maaliin.

Hieman tyhjä olohan mestaruudesta aina väkisin seuraa, koska on keksittävä uusi tavoite, jota kohti mennä seuraavaksi. En osaa vielä sanoa, mikä se voisi olla ilmeisen mestaruuden puolustamisen lisäksi. Ehkä kokonaan omista varauksista koostuva mestaruusrunko voisi näin äkkiseltään ajalteltuna pitää sekä organisaation että kannattajat virkeänä jatkossakin? Bonuksena yksi varauksista voisi olla suomalainen, joka kasvaisi vuosien saatossa kärkirooliin.

Ensimmäisen mestaruuden jahtaaminen on kuitenkin ollut motivoivaa päivästä toiseen näiden kuuden kauden aikana varmasti niin pelaajille kuin kannattajille. Siksi minäkin valitsin Golden Knightsin suosikkiseurakseni, koska puhtaalta pöydältä aloitettuun tarinaan oli luontevaa hypätä mukaan. Se on myönnettävä, että olen entistä tyytyväisempi näin jälkikäteen siitä, että mestaruus irtosi vasta nyt eikä jo avauskaudella, koska silloin sitä ei varmastikaan olisi osannut arvostaa yhtä paljon. Takana on nyt kuitenkin jonkin verran jo tuskaa ja kärsimystä, vaikka kyse onkin vain urheilusta. Toisen kauden seiskapelitappio Sharksille oli niin kirvelevä, että sen vuoksi pidin viikon mittaisen kirjoitustauonkin, kunnes pulssi oli tasaantunut, heh. Seuraavien vuosien häviöt neljän parhaan joukossa Dallasille ja Montrealille eivät jotenkin enää niin paljoa harmittaneet.

Viime kauden aikana ehkä jo hieman epäilin sitä, että voiko nykyisellä ydinryhmällä voittaa, mutta tämän kauden alun tulokset Cassidyn alaisuudessa palauttivat uskon aika nopeasti. Pieni suvantovaihe kauteen mahtui joulu-tammikuussa osin Eichelin, Pietrangelon, Theodoren ja Whitecloudin poissaolojen vuoksi, mutta jälleen tähdistötauon jälkeen palaset loksahtivat paikalleen. Omaa häntää on vielä kerran nostettava sen verran, että silmätesti ei täysin harottanut tuolloin helmikuussa. En toki olettanut voittoputken kestävän välttämättä päätyyn asti kesäkuuhun, mutta viisikkopuolustuksen tiivistymisen alkukauden tasolle kykeni näkemään ja kun joukkue on myös laittanut kiekkoa tehokkaasti reppuun viimeisen reilun neljän kuukauden ajan, lopputulos on luettavissa historiankirjoista.

Seurahistorian isäreissut ovat olleet melko voitokkaita, koska saldo on niissä nyt 7-0-1. Sen verran hyvältä peli on näyttänyt kahdessa viime ottelussa, että veikkaanpa huvikseni Golden Knightsin aloittavan samanlaisen voittoputken kuin kauden alussa.
Foleyn veroinen ennuste ei toki ollut kyseessä, kun tämän profetia mestaruudesta kuudennella kaudella toden totta toteutui, mutta sen verran minulla oli luottoa joukkueeseen, että ennen pudotuspelejä asetettu mestaruusveto kertoimella 15 lopulta osui napakymppiin. Ehkä tuo pieni kesken kauden tullut vaisumpi ajanjakso vain lisäsi viime kauden jälkeistä revanssimielialaa, kun mm. herra Negreanukin oli sitä mieltä, että joukkue on kirottu ja parasta mitä voisi tapahtua olisi pudotuspelien missaaminen. Nojoo, ihan rehdisti Danielkin nosti kätensä pystyyn runkosarjan jälkeen, joten eipä noista tweeteistä ole tarpeen häntä kiusoitella enempää.




Haikein asia on luultavimmin se, että epäilen vahvasti, että tämän parempaa jääkiekkoa kuin tänä keväänä tältä seuralta ei välttämättä nähdä enää koskaan. Ehkä mahdollinen kokonaan itse varattu ydinryhmä voi tosiaan tulevaisuudessa tuon ennustuksen muuttaa. Niin moni asia klikkasi tällä kaudella ja ennen kaikkea joukkue säilyi terveenä maalivahteja lukuun ottamatta, mutta Hill oli enemmän kuin hyvä paikkaaja. Urheilussa karmeinta on se, että jos et pääse mittaamaan omaa maksimipotentiaaliasi. Siksi olen iloinen, että tämä joukkue ja ryhmä sai näyttää, mihin se pystyy, kun käytettävissä ovat parhaat pelaajat. Se ei ole itsestäänselvyys ja siksi yritin nauttia jokaisesta pelistä näissä pudotuspeleissä, koska ymmärsin, ettei noin laadukasta tasaviisikkojääkiekkoa ole joka vuosi tarjolla, koska sattumalla on aina oma osuutensa. Aivan kuten Huuhkajienkin EM-kisapeleissä parasta oli se, että käytettävissä olivat kaikki parhaat pelaajat, vaikka Sparv ehkä hieman puolikuntoinen yhä olikin ja Pukillakin oli ennen kisoja ongelmia jalkansa kanssa, mutta silti heidät avauskokoonpanossa nähtiin eikä siltä osin jossiteltavaa jäänyt.

Olen myös kauden aikana oppinut jääkiekon taktisesta puolesta rutkasti ja siksi oli tavallaan hienoa, että mestaruus linkittyi niin vahvasti tuohon oppimisprosessiin. Aiemmin olen pitänyt itseäni enemmän "scouttina" kuin "valmentajana", jos tuollainen karkea vertaus sallitaan, koska olen mielestäni ollut kohtalaisen hyvä tunnistamaan talentin (mm. Whitecloudin renkaiden pumppaaminen tämän oltua farmissa ja kilpailtua NHL-roolista muita nuorisopuolustajia vastaan), mutta ymmärrys jääkiekon taktiikoista on tosiaan ollut puutteellista enkä ole niitä edes hirveästi halunnut opiskella, vaan säilyttää lajin sellaisena, jota en katsoisi liian tarkasti, koska täydellisyyteen pyrkivänä luonteena tähänkin ketjuun kirjoitetut tekstit venyisivät herkästi liiallisuuksiin, kun jokainen yksityiskohta olisi mainittava.

Välillä niin on toki nyt pudotuspeleissä käynytkin, mutta en kuitenkaan kadu sitä, vaan olen tyytyväinen, että Cassidyn pelikirjan opiskelu on samalla syventänyt lajitietouttani kollektiivin tasolla. Suvereenista mestaruudesta on myös jäänyt täten entistä vahvemmat muistijäljet yksittäisistä otteluista ja siitä, mitkä pelilliset tekijät voiton taustalla vaikuttivat. Olen huomannut kilpailevalla foorumilla pelejä tarkemmin läpi peratessa sen, että aika hyvin tänäkin päivänä muistan joitain yksityiskohtia yksittäisistä Huuhkajien peleistä 4-5 vuoden takaa, joten uskon, että tämänkin mestaruuskevään useimmat pudotuspeliottelut säilyvät piiruntarkan läpiperkuun ansiosta hyvin muistissa. Maaliero tasaviisikoin oli lopulta 22 ottelussa käsittämätön 68-33 (+35). Erikoistilanteissa joukkue oli terävä vasta finaaleissa, joissa alivoima oli täydellistä ja ylivoimakin 31,8-prosenttista.

Seuraavina päivinä tullee luukutettua tämän kauden voittobiisin Never Going Homen (joka soi muuten eilen PNG:ssäkin kenties jonkinlaisena ennusmerkkinä tulevalle yölle) lisäksi muutama päivä sitten julkaistua uusinta Big Bootie Mixia, koska noitahan Theodore on tykännyt pukukopin musiikkivastaavana soittaa monipuolisen genretarjonnan vuoksi ja veikkaisin, että tuokin hittikavalkadi soi mestaruusjuhlien taustalla jossain vaiheessa. Introsta tulivat ainakin kylmät väreet ja ehdin koko tunnin pläjäyksenkin kuunnella läpi taustamusiikkina tätä tekstiä raapustaessa.

Lopuksi on onniteltava S. Mannista varjotriplasta, koska hänkin oli osa 111 pelin tarinaa tällä kaudella, vaikkei nimeään mestareiden joukkoon saakaan, mutta neljässä reenipelissä hän kuitenkin esiintyi tehoin 0+1 ja lisäksi iski yhden komean yläkulmamaalin pilkkukisassa kotidebyytissään, joten kahden matsin ajan Sakarikin sai haistella T-Mobilen ilmapiiriä. Kolmen kullan kerhon kannalta hän valitsi siis oikean seuran.

Ottelun päätyttyä ammuttiin vielä hassuttelurankkarit. Kisa venyi 11. pariin, mutta oma striimi katkesi neljännen parin jälkeen. Ehdin onneksi nähdä Mannisen maalin. Hän lähestyi veskaria keskeltä ja sitten tylysti pisti kiekon oikeaan yläkulmaan tolpan kautta. Alla on videona Mannisen briljantti maali:


Vihoviimeiseksi olisi mielenkiintoista tietää se, että ketkä kaksi ovat lisäkseni ennen kautta äänestäneet Vegasia mestariksi. Lokakuun alussa sulkeutuneessa äänestyksessä nimittäin vain 3/83 ihmistä tiesi oikein Golden Knightsin sijoituksen tällä kaudella ja olin itse tosiaan yksi noista kolmesta, joka uskollisesti ruksitti mestaruuskohdan. Kaksi muuta, ilmiantakaa itsenne, kiitos. Niin, ja nautinnollista mestaruuskesää myös minun puolestani muille Golden Knights -mielisille.




E: Se piti toki vielä lisätä, että pelaaja-arviot ovat muutamaa playofflisäystä lukuun ottamatta liki pitäen valmiit ja julkaisen ne varmaankin viimeistään viikonloppuna.
 
Viimeksi muokattu:

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Onnea Vegas faneille, suvereenisti mestaruuteen.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
En tiedä luonnollisestikaan mitään Stonen jatkoaikeista, mutta jos paskana olevalla selällä pystyy pelaamaan tuollaisella tasolla, niin kovin sääli olisi jos lopettaisi.

Ja onhan sekin sanottava, että Vegas on täysin eri joukkue Stonen kanssa ja ilman.

Näin. Markku oli joukkueen tärkein pelaaja, vaikka jotain palkintoja muille annettiinkin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Toimistoväen alettua nostelemaan pyttyä istahdin takaisin paikoilleni. McCrimmonin ja Foleyn yhtäaikainen pokaalin nosto oli hauska hetki. McPhee puolestaan oli vähän tunteikkaampi saatuaan palkinnon 40-vuotisesta NHL-urastaan. Hänen punnittuja vastauksiaan on aina mukava kuunnella silloin, kun hän niitä haastatteluissa jakelee. Kuulemma hän olisi toivonut, että Pat Quinn olisi ollut näkemässä tuon hetken. Hänen apulais-GM:nähän McPhee aloitti Vancouverissa 1992 ensimmäisessä isossa NHL-positiossaan.
Tuo PcPheen haastattelu oli kyllä tunteikas. McPheella tunteisiin vaikutti varmasti pois menneen ystävänsä ja mentori Quinnin lisäksi, että oli jahdannut Stanley Cupia johtotehtävissä niin kauan ja oli ollut myös jo aikaisemmin lähellä.



 
Ennen kauden alkua Yle-puheen nhl-ennakossa Mäkinen & co puhelivat että Vegasista on tullut joukkue jota kaikki vihaavat. Yhtenäisyys on kärsinyt kun pidetty Fleury potkittiin pois Vezinan jälkeen. Pokaali kotona voi todeta että hyviä liikkuja. Ykköslaiturin, sentterin ja pakin tuominen sisään diileillä ei ole helppo temppu.

Tuostahan on ollut aika paljonkin juttua piireissä, että Vegasin tyyli ei miellytä kun heittävät pidettyjä pelaajia pihalle ja taiteilevat palkkakaton kanssa laskien jokaisen dollarin. Fleury, Pacioretty, sekoilu Dadonovin kanssa, Nate Schmidt jne.

No nuo puheet saa parhaiten vaimennettua nostelemalla kannua.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Zeic

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights

Maailman parhaan seurajoukkueen mestaruusparaati järjestetään paikallista aikaa lauantai-iltana. Suomen aikaa juhlat alkavat sunnuntaina kello 05.00 eli samaan aikaan kuin useimmat kotiottelutkin runkosarjassa, joten melkeinpä tuota voisi heräillä katsomaan.






Eilen tuli muuten kuluneeksi tasan vuosi Cassidyn hankinnan virallistamisesta, joten sikälikin ympyrä sulkeutui sopivasti vitospelissä kotona. Bluegerista puolestaan tuli toinen latvialainen SC-voittaja, joten aikamoista kiekkoherkkua tuolle maalle on kuukauden sisään tarjoiltu. Ozoliņšin voitettua 1996 pokaali ei käynyt Latviassa, koska tämä piti omat bileensä Yhdysvalloissa, joten Blueger pääsee viemään ensimmäisenä pelaajana kannun Latviaan.

Ajattelin tähän loppuun koota linkkejä erilaisiin kirjoituksiin, haastatteluihin, podcasteihin yms. jotta ne ovat vuosien saatossa helposti löydettävissä samasta paikasta. SinBin.Vegasin mega-artikkeli kattaa aika hyvin englanninkieliset viestimet, joten olen linkannut alle enimmäkseen muunmaalaisia asioita tai sitten sellaisia juttuja, joita ei tuossa jättiartikkelissa ole. Päivitän tätä viestiä tulevien päivien aikana, kun lisämateriaalia kertyy:

SinBin.Vegasin mega-artikkeli mestaruuteen liittyvistä kuvista, kirjoituksista yms.
Kaikki playoffmaalit 2023
Kooste: 1. finaali | Vegas Golden Knights vs. Florida Panthers | 4.6.2023
Kooste: 2. finaali | Vegas Golden Knights vs. Florida Panthers | 6.6.2023
Kooste: 3. finaali | Florida Panthers vs. Vegas Golden Knights | 9.6.2023
Kooste: 4. finaali | Florida Panthers vs. Vegas Golden Knights | 11.6.2023
Kooste: 5. finaali | Vegas Golden Knightsista Stanley Cup -mestari! | 14.6.2023
Mark Stonen finaalien kiekonriistokooste
Stone McAfee Show'ssa
Stonen koppipuhe
Karlssonin haastattelu Ruotsin Viaplaylle
Karlssonin kannunnosto toisella kotimaisella kielellä
Haguen haastattelu jäällä
Howdenin haastattelu jäällä
Hillin jäähaastattelu
Whitecloudin jäähaastattelu
Martinezin jäähaastattelu
Eichelin jäähaastattelu
Stonen jäähaastattelu
Kolesarin jäähaastattelu
Thompsonin jäähaastattelu
Hillin räppiesitys
Eichel nostaa pyttyä klubilla
Floridan tyrmännyt Vegas pani ennätyskirjoja uusiksi – joukkueen pelaajat kertoivat Yle Urheilulle, mikä teki mestarijoukkueesta erityisen
Vegas on käsittämätön seurajohtamisen mestariteos – pelaajahankinnat osuneet poikkeuksetta häränsilmään
Ismo Lehkonen uskoo uuden mestarijoukkueen mullistavan NHL:n selvän trendin: ”Nyt haetaan isoja pelaajia”
Vegasin mestaruudessa on oppi, jonka pitäisi hymyilyttää suomalaisia – paitsi yhtä
Kuva: Yksi suomalainen pääsi juhlimaan Stanley Cupin voittoa
How George McPhee evolved to win the Stanley Cup after 40 years in the NHL
Golden Knights offseason primer: What must the Stanley Cup champions do next?
After Golden Knights’ big Stanley Cup celebration, what will it take to go ‘back to back’?
Golden Knights’ Jonathan Marchessault wins Conn Smythe Trophy: Why the Vegas forward named playoffs MVP
What can the NHL learn from the Golden Knights’ unorthodox winning blueprint?
TNF: Viimeistä viedään - vai?
TNF: Vegas kyykyttää tylysti
The Hockey PDOcast: Stanley Cup Final Tactics and Adjustments
The Hockey PDOcast: Breaking Down the Vegas Golden Knights Stanley Cup Run
VGK Today -soittolista
Kimanttia 36. Kohti Stanley Cupia - Kaksi peliä takana
Kimanttia 37. Stanley Cup Vegasiin, ja Kimanttia kesätauolle!
Kalju Corner: #57 Stanley Cup -finaalit, Ikan havainnot paikan päältä, joukkueanalyysit, Barkov ja muut pelaajanostot
Kalju Corner: #58 NHL-kausi pakettiin...
Urheilucast #547 - Stanley Cup -finaalit: Barkovin vastuu? Pulju maitojunaan? Jalosen seuraaja?
#548 - Studiovieraana Coach Tommi Niemelä + Ikan Perkuulauta, NHL-finaalit
#549 - Studiovieraana Jere Pöyhönen + Soitetaan Väinö "Mullet" Mäkelälle, NHL, HIFK
Whitecloudin viimeinen finaaliblogi
Cassidyn avauskentällisen julkistus
The Athletic Hockey Show: Vegas Golden Knights win the Stanley Cup, Jonathan Marchessault Conn Smythe Trophy winner and Deryk Engelland on his Golden Knights misfits
The Athletic Hockey Show: Golden Knights' cup celebrations to shut down the Vegas Strip
The Athletic Hockey Show: Stanley Cup Champion Nicolas Hague likes hanging with Stanley
Foley 32 Thoughts -podcastissa
We are the Champions yhteislaulu
Stanley Cupin finaalivlogi
Mestaruuskuvia
Howdenin ja VGK:n maininta Kanadan parlamentissa
Stanley Cup final stat recap C. Sznajder
SC-finaalien 162-sivuinen mediaopas
OH..MY..LORD..PARTY in VEGAS! - Daniel Negreanu 2023 WSOP Poker Vlog Day 15
NHL Stanley Cup finaalit Miamissa
Cassidyn mediatilaisuus 16. kesäkuuta
Foleyn mediatilaisuus 16. kesäkuuta
McCrimmonin mediatilaisuus 16. kesäkuuta
McPheen mediatilaisuus 16. kesäkuuta
Stone tapaamassa hänestä tehdyn taideteoksen tekijöitä
Marchessault ja Whitecloud Spittin Chiclets -podcastissa
SC-finaalien 2023 parhaat mikityshetket
A Shot at the Knight -mestaruusvideo

Niin ja tämä kuva jää varmasti elämään vuosikausiksi:


 
Viimeksi muokattu:

arska07

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, Kärpät, Patrik Laine
Myöhäiset onnittelut Vegasin kannattajille. Loistavaa peliä esitti joukkue koko playoffien ajan! Tuli jopa mieleen jollain sairaalla tavalla NHL:n Tappara :D.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Kuuntelin läpi Cassidyn, McCrimmonin, McPheen ja Foleyn eiliset juttelusessiot median kanssa. Kokonaisuudessaan ne voi kuunnella pari viestiä ylempänä olevista linkeistä. Alla ovat tärkeimmät nostot:

- Cassidy nosti esiin sen, että kaikissa neljässä katkaisupelissä he dominoivat ja se oli merkki siitä, että he ovat valmiita voittamaan
- Yllättävin onnitteluviesti tuli Ed Belfourilta, jonka kanssa hän ei ollut ollut yhteyksissä 15 vuoteen
- Cassidy uskoo yhä siihen, että tiukat ottelut ratkaistaan slotti- ja maalinedustaisteluissa. Se joukkue, kumpi pääsee paremmin ytimeen ja maalille on vahvoilla, kun suunnanmuutospelaamisella on tapana hieman kadota kuvasta, mutta he toki kykenivät iskemään maaleja myös vasta- ja suorahyökkäyksistä hyvien oman pään lähtöjen myötä. Hän oppi sen sijaan sen, että keskinkertaisellakin erikoistilannepelaamisella voi pärjätä
- Thompson luisteli yksinään playoffien aikana ja Brossoitin tavoin hän tulee olemaan kunnossa harjoitusleirin alkuun mennessä. Kumpikaan ei tarvitse leikkausta eivätkä he nytkään kaukana pelikunnosta olleet (LB toki tuskin on joukkueessa syksyllä). Lehnerin terveystilannetta seurataan edelleen ennen päätöksiä hänen tulevaisuudestaan
- McCrimmon koki joukkueen olleen paremmin valmistautunut SC-finaaleihin konferenssifinaalisarjan mentyä kuuteen peliin kuin jos se olisi katkennut neljässä pelissä, koska Dallas-sarjan kutospelin painepeli valmisti heitä hyvin
- Kun hän ja McPhee palkkasivat yli 50 ihmistä ensimmäisen vuoden aikana jääkiekkopuolelle valmistautuessaan laajennusdraftiin, tavoitteena oli löytää ihmisiä, joilla on matala ego ja korkea työmoraali. Tuon palkatun henkilökunnan laadukkuus valoi pohjan, jonka päälle on vuosittain rakennettu ja rakennetaan yhä edelleen
- Barbashevin esitykset eivät rehellisesti sanottuna McCrimmonia yllättäneet, koska scoutit olivat katsoneet niin paljon hänen pelaamistaan
- McCrimmon uskoo, että he pystyvät pitämään rungon kasassa paremmin kuin aikaisemmat mestarit
- McPheelle kannun nostaminen oli nöyrä kokemus, koska jollain tapaa sitä kokee, ettei ole sen arvoinen, mutta toisaalta monella tapaa tuntuu myös siltä, että sinusta on tullut valmis mies. Muistot pelaajien kanssa ja ylemmyydentunnon antaminen Las Vegasin kaupungille ovat tärkeämpiä kuin nimen saaminen pokaaliin
- Kun Stone loukkaantui tammikuussa, McPhee ajatteli mielessään "voi ei!", koska ei halunnut tästä vuodesta tulevan viime kauden toisintoa. Tähdistötauko osin pelasti heidät, koska se katkaisi orastavan tappioputken ja he saivat aikaa palauttaa fokuksen. Ilman taukoa asiat olisivat voineet mennä rumaksi, koska joukkue kärsi ja hävisi Stonen oltua sivussa
- Kun McPhee tuli seuraan, hänellä oli mielessään eri malleja, joiden mukaan asiat etenesivät ja joukkue rakentuisi, mutta samalla hän totesi, että on oltava avoin. Mallit toteutuivatkin sitten monesti eri tavoin kuin hän oli kuvitellut, mutta se oli OK. Washingtonissa joukkue rakentui omista varauksista, mutta McCrimmonin noustua GM:ksi tämä oli armoton. Kun tarjolla oli hänen haluama pelaaja, se hankittiin ja tuosta rohkeudesta McPhee antaa krediitit McCrimmonille
- Vasta viidennen finaalin kahdeksannen maalin jälkeen hän ja McCrimmon uskoivat työn tulevan valmiiksi
- Kun McPhee ja McCrimmon soittivat Zoom-puhelun Cassidylle ennen palkkausta, tämän sanoissa oli iso ero Washington-aikakauteen, jolloin siis McPhee ensimmäisen kerran nosti hänet luotsiksi. Silloin Cassidy uskoi olevansa hyvä valmentaja, mutta vuosi sitten Cassidy sanoi, että hän tietää olevansa hyvä valmentaja
- Foley avasi tilaisuuden naureskelemalla "kannu kuudessa vuodessa" -ennustukselleen. Hän oli myös joulukuun lopussa ilmeisesti taannut, ettei Bournemouth putoa Valioliigasta. Ennustus kummitteli, mutta lopulta he olivat 15:nsiä, joten jotain ennustajanlahjoja hänellä kyllä on (tämä omana huomiona)
- Ennen tätä kauttahan Foley totesi, että haluaa olla enemmän mukana päätöksentekoprosessissa ja siitä häneltä kysyttiinkin miten se toteutui. Foley vastasi, että hän halusi tietää "game planin" päivästä yksi alkaen, kun aiemmin häneltä oli kysytty mielipidettä ehkä hieman liian myöhään. Hän ei mitenkään kieltänyt, etteikö jotakin saisi tehdä tai miten joku asia pitäisi hoitaa, vaan hän oli vain vähän enemmän läsnä ja muut ihmiset tekivät yhä päätökset. Hän luuli, että se auttoi. Hän on aiemminkin aina osallistunut proscouttien kokouksiin ja yrittänyt muita kuuntelemalla ymmärtää, ketkä sopisivat joukkueeseen. Jo ennen kuin ykkösvuoden joukkue oli kasassa, hän totesi heille, että ykköskriteerin tulee olla pelaajan luonne ja jos he rakentavat joukkueen vahvaluonteisista pelaajista, he menestyvät
- Pelaajat ja vaimot lensivät neljällä koneella hänen tiluksilleen juhlimaan. Ensimmäinen kone kuljetti golfareita ainakin ja seuraava vaimoja. Golfin lisäksi he olivat ajelleet mönkijöillä, koska yleensä joukkueen saunailloissa harrastettu urheiluammunta ei alkoholin alaisena ollut järkevää eikä Foley antanut siihen lupaa. Illallisen jälkeen osa oli vielä pelaillut pokeria juomien nauttimisen ohessa. Haastatteluhetkellä he olivat kaiketi palaamassa takaisin ja heillä oli varmasti hauskaa
- Foley on ylpeä Stonesta. Hänet valittiin kapteeniksi, koska hän on todellinen johtaja, hänellä on hiljaista voimaa ja kunnioitus pukukopissa muilta pelaajilta. Hän ei välttämättä puhu paljoa, vaan johtaa esimerkillään, mutta sanat ovat sitäkin merkittävämpiä
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Negative Nelly täällä.

Huomasin, että Vegas hävisi maalia kohti menneet laukaukset viimeisessä pelissä 32-35, pieni kauneusvirhe. Kai se maalisarake on vähän tärkeämpi, mutta kuitenkin.

Stonerilla on ilmeisesti joku paikka taas rikki (selkä)? Ei oikein selvää kuvaa siitä, mikä sattuu ja kuinka paljon, mutta kuitenkin.

Joukkueen voittoparaatin TV-kuvaus Stripillä oli täysin amatööritasolla. Tai en minä ainakaan löytänyt hyvää striimiä. Näytettiin kaikkea muuta kuin pelaajia ja puhuttiin mitäänsanomattomuuksia jääkiekosta tuskin koskaan kuulleiden uutisihmisten suusta.

Areenan edessä ollut loppujuhlinta oli täysin kaoottinen. Puheet olivat aika "fake" luokkaa pormestareilta ja muilta. Pelaajista ei päässyt kuin muutama puhumaan, ja Karlsson oli täysin sikakännissä, häneltä piti repiä väkisin mikki kourasta, jaKolesarin piti pidellä paidatonta Wild Billiä (kerrankin oli nimensä veroinen) pystyssä. Kaiken huipuksi William kietoitui taas Ruotsin lippuun, Landeskogin viime vuonna aloittamaan pahaan tapaan. What has Sweden to do with any of this? Taisi siellä vielä Bluegerkin vilautella Latvian lippua, aika tahditonta menoa. Näissä paraateissa ja juhlinnoissa on näköjään paljon opeteltavaa, jos voittavaa jääkiekkoa osataankin jo pelata.
 

Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, Philadelphia Flyers
Vegas oli ehkä joukkueista se kelle toivoin vähiten menestystä tämän vuoden pleijareissa. Ei ole vaan koskaan sytyttänyt tuo ritaritouhu tai yleinen Vegas-hössötys.

...that being said, jostain syystä tuli kuitenkin hyvä mieli kun katselin noita videoita juhlimisesta. Varsinkin omat mielikuvat Jack Eichelista ovat muuttuneet erittäin paljon pelien aikana sekä niiden jälkeen.





Ja pakko arvostaa Karlssonin juhlimista. Pelikirja suoraan Anssi Salmelalta!
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Stonerilla on ilmeisesti joku paikka taas rikki (selkä)? Ei oikein selvää kuvaa siitä, mikä sattuu ja kuinka paljon, mutta kuitenkin.
Aiemmin unohtui mainita, E. Friedman oli ilmeisesti kertonut omassa podcastissaan, että Stonen loppu-ura kulunee siten, että välillä hän pystyy pelaamaan ja välillä ei. Katsellaan sitten syksymmällä, että pitääkö se paikkansa vai ei. Onneksi hän sentään ehti kirkkaimman pokaalin nyt voittamaan. Foley puolestaan oli sanonut Karlssonille sopimuksentekohetkellä, että tämä on hänelle velkaa kolme kannua, joten vieläköhän Vegas kairaisi kaksi mestaruutta seuraavien neljän kauden aikana, vaikkei Stone täydessä tikissä olisikaan?

*****

Livenä en mestaruusparaatia noussut katsomaan, mutta pari tuntia myöhässä kylläkin kelasin sen läpi striimistä. Raporttien mukaan katujen varsilla oli yli 100 000 ihmistä ja Toshiba Plazalla reilut 20 000 ihmistä. Bussiajelu oli yllättävän lyhyt ja kesti vain ehkä reilut puoli tuntia, jonka jälkeen pelaajat pitivät pienen breikin ennen nousua lavalle T-Mobilen edessä. Ajelun aikana pelaajat suihkuttelivat juhlajuomaa katsomoon ja vilkuttelivat enimmäkseen. Bussia lastatessa Stone heitti läpyt faneille, myös Eichel tervehti läheltä yleisöä kadun varrella ja alkuperäisen ykkösketjun jäsenet poseerasivat yhdessä. Kolesar puolestaan kaatoi juomaa erään fanin suuhun.

Toshiba Plazan ympäristö 2,5 tuntia ennen kuin lavalla oli edes ohjelmaa
Laajakuva Plazan väkimäärästä
16/16 & 4/4 kuva hallin käytävältä
Stone kansan parissa
Eichel kansan parissa
Kolesar kansan parissa
Karlsson kansan parissa
Paidaton Karlsson tervehtimässä faneja
Eichel, Stone ja McNabb bussissa
Stonen juhlailme bussissa
Kolesar kaatamassa juomaa kurkkuun bussissa
Marchessault nostamassa MVP-pystiä bussissa
Whitecloud & hovireportteri Lawless
Paljasjalkainen Whitecloud juoksemassa bussin edellä
Karlssonin bussipuhe ja Marchessault melkein pudottaa MVP-pystin
Vegasin Twitter-tilin kuvakooste
Lisää virallisia paraatikuvia osa 1
Lisää virallisia paraatikuvia osa 2
Lisää virallisia paraatikuvia osa 3
HSK:n pojat bussissa
HSK-poikien yhteislaulua bussin katolla
Hill ei tiedä, mitä tekisi käsillään
Hague haastattelussa
Barbashev turvassa bussin kyydissä tällä kertaa







- Mestaruuskokoontumisessa Toshiba Plazalla esillä oli Vegas Strong -viiri ja juontajan johdolla kunnioitettiin menehtyneitä ihmisiä, jotka olisivat varmasti halunneet olla paikalla
- Carnell Johnson veti tutusti kansallislaulun sen jälkeen
- Sitten lavalle tuotiin McPhee ja McCrimmon, jossa olivat heti alussa Foley ja Cassidy
- "Cup In Six" -chanttien jälkeen Foley aloitti puheensa, mutta yleisö chanttasi sen aikanakin. Hän lateli peruslätinät ja kiitti tuesta. Foley sanoi myös, etteivät he ole vielä lopettamassa menestymistä, muttei kuitenkaan tehnyt mitään uusia ennustuksiakaan
- Pari turhaa puheenvuoroa pormestareilta tai kaupungin edustajilta ohitin ennen Cassidyn puheenvuoroa. Tämä aloitti "back-to-back" -chantin ja sanoi, että se on tavoitteena. Muutoin hän käski yleisöä nauttimaan illasta ja piti puheensa alle minuutissa
- Selostajakaksikko Goucher-Hnidy kutsui yhtäaikaisesti pelaajat sisään valtakunnan ovista tumman bassomusiikin säestämänä. Tuo sama jyty taitaa soida silloin, kun Golden Knights tulee jäällekin ennen otteluita, joten se oli luonteva valinta siksi taustamusiikiksi. Karlsson kompuroi sisään tullessaan, mutta nousi pikaisesti ylös. Yhtenäisenä varustuksena olivat mustat "The Realm is Knighted" -t-paidat, koska "UKnight The Realm" oli sosiaalisen median tunnuslause playoffeissa. Karlsson toki oli yhä paidatta ja Hillilla taisi olla punainen hihaton yliopistopaita yllään
- McPhee ja McCrimmon puhuivat seuraavaksi. Joukkueen yhteistyö johti Stanley Cupiin. He kiittivät pelaajia siitä, että nämä toivat mestaruuden, mutta myös siitä, mitä he tekevät yhteisössä jään ulkopuolella
- Kapteeni Stone sanoi päivän olevan uskomaton hänelle ja joukkueelle ja hän yritti olla tunteilematta, kun yleisö chanttasi taustalla "Stoney". Hän tiesi Las Vegasin olevan bilekaupunki ja kysyikin voiko muka meno enää tästä parantua
- Kaikki alkuperäiset ykkösketjun kaverit olivat lopulta paidatta, kun oli tosiaan tuon Karlssonin legendaarisen pariminuuttisen puheen aika. Wiljami sanoi katsojien olleen uskomattomia "päivästä yksi v**** alkaen" ja ihan hauskasti Arizonakin tuli lytättyä ohessa. Lopulta sitten tosiaan häneltä otettiin mikki puoliväkisin pois, kun hän oli vielä ensin esitellyt seuraavana puhuneen Marchessaultin. Jos ja kun Karlsson sivuutettiin tylysti Conn Smythe -äänestyksessä nollalla pisteellä, juhlien MVP-titteli on kiistaton. Joonatanin ja Reillyn muutamissa sanoissa yleisölle ei ollut mitään referoimisen arvoista
- Videotaululta näytettiin lopuksi lyhyt tunnelmavideo pleijarimatkasta ja sen jälkeen pelaajat vielä hetken nostelivat pokaalia kun taustalla pauhasivat Viva Las Vegas, yksi pukukopin voittokappaleista Hold The Line ja ABBAn Dancing Queen, jonka aikana juhlien ilmeinen MVP Karlsson vielä villitsi yleisöä lavan reunalla Ruotsin lippu harteillaan. Ja kuten @Amerikanihme totesi, olihan siellä Bluegerillakin Latvian lippu kainalossa. Hyvä vain, että eurooppalaiset toivat itseään hieman esiin sarjan pohjoisamerikkalaisimmassa pelaajistossa (kaksi kolmasosaa kanadalaisia ja kuudesosa jenkkejä)

Foley tuodaan lavalle
Kansallislaulu
Cassidy haluaa uusia mestaruuden (back-to-back -chantit)
Karlssonin kompurointi
Eichelin kuvaamaa materiaalia lavalta
Marchessaultin lavatunnelmat
Pari tunnelmakuvaa Plazalta
Vegasin Twitter-tilin kuvasatoa
Vegasin Twitter-tilin kuvasatoa osa 2
Vegasin Twitter-tilin kuvasatoa osa 3
Dronekuvaa Plazalta
SM-liigan suomalaistähti mukana Stanley Cup -paraatissa – lankomies otti homman haltuun








 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Mestaruusjuhlat hiljalleen hiipuvat, joten on aika paketoida kausi 2022-2023 vielä pudotuspelien yhteenvedolla ja pelaaja-arvioilla.

Arvosanataulukko pudotuspelit 2022-2023

Karlsson 22gp ++++++++++++ = +12
Eichel 22gp -++++-++++++++++ = +12
Marchessault 22gp -+++++++++++ = +10
Stephenson 22gp +++++++++-+ = +9
Barbashev 22gp +++++++++ = +9
Smith 22gp +++++++++ = +9
Roy 22gp +++++++++ = +9
Howden 22gp +++++++ = +7
Stone 22gp -++++++++ = +7
Amadio 16gp +++++-+++ = +7
Kolesar 22gp +-++++ = +4
Carrier 18gp +++- = +2
Blueger 6gp ++ = +2
Kessel 4gp + = +1

Hague 22gp +-++++++++ = +8
Whitecloud 22gp ++++++-++-+ = +7
Theodore 21gp ++--+-+++++ = +5
McNabb 21gp +++--++++ = +5
Pietrangelo 21gp ++-+++ = +4
Hutton 2gp = +0
Pachal 1gp = +0
Martinez 22gp -++--+-+ = +0

Hill 16gp ++++++++ = +8
Brossoit 8gp ++- = +1

Plussat per ottelu -tilasto

Karlsson +0,55
Eichel +0,55
Hill +0,50
Marchessault +0,45
Amadio +0,44
Stephenson +0,41
Barbashev +0,41
Smith +0,41
Roy +0,41
Hague +0,36
Blueger +0,33
Whitecloud +0,32
Stone +0,32
Howden +0,32
Kessel +0,25
Theodore +0,24
McNabb +0,24
Pietrangelo +0,19
Kolesar +0,18
Brossoit +0,13
Carrier +0,11
Martinez +0,00
Hutton +0,00
Pachal +0,00

Sekalaisia huomioita:

- Plussat per ottelu -tilaston kärkinelikko Karlsson-Eichel-Hill-Marchessault vastaa aika hyvin todellisuutta pelaajista, jotka onnistuivat erityisen hyvin playoffeissa
- Marchessaultin tasonnosto seitsemän ensimmäisen pelin jälkeen oli kyllä huima. Siihen mennessä en ollut antanut yhtään plussaa, vaan yhden miinuksen. Seuraavista 15 matsista hän merkkautti lukeman +11 ja nosti itsensä pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä pistepörssin kakkoseksi
- Stonen tulosta verottavat tehollisesti vaisut vieraspelit kolmella ensimmäisellä kierroksella enkä alkukierroksilla pitänyt hänen AV-sijoittumisestakaan. Kahdeksaan ensimmäiseen vieraspeliin hän keräsi vain tehot 0+2. Finaaleissa toki sitten 1+1 ja 0+2 tehot kolmos- ja nelospeleissä olivat hyvä asia ja hän ylsi pisteille itse asiassa jokaisessa loppuottelussa kruunaten ne hattutemppuun. Loppukirin ansiosta Stone myös nosti itsensä pistepörssin vitoseksi (11+13)
- Kolme kärkisentteria suorittivat tasaisen laadukkaasti läpi pudotuspelien. Tietysti Eichel ja Karlsson olivat vielä pykälän Stephensonin yläpuolella erikoisosaamistensa vuoksi, kun Wiljami pimensi ketjuineen vastustajan parhaita yksilöitä varsinkin Oilers- ja Stars-sarjoissa ja Eichel puolestaan loisti hyökkäyssuuntaan ruokkien Marchessaultia ja voittaen pisteen erolla pudotuspelien pistepörssin (6+20). Stephenson oli heidän välimallinaan enemmän kuin mies paikallaan (10+10, pörssiseiska)
- Amadiolle olen ollut ehkä jopa yllättävän höveli palkiten roska-ajan tehopisteistä, mutta ainakin tämän tilaston ansiosta hän ihan ansaitusti oli ratkaisupeleissä kokoonpanossa Bluegerin tai Kesselin asemesta. Tehot 5+5 16 otteluun olivat yli odotusten
- Barbashev oli loistava siirtotakarajahankinta, ei siitä mihinkään vain pääse
- Puolustuksessa Martinezin henkilökohtaiset virheet toivat miinuksia eniten, mutta lopulta hänkin pääsi nollatulokseen. Playoffien viidenneksi paras teholukema +13 oli minusta enemmän muiden kuin hänen ansiotaan. Pietrangelo ehkä hieman kärsi hänen vierellään pelaamisesta, mutta selviytyi lopulta ihan hyvin vastustajan parhaita pelaajia vastaan operoinnista, koska annoin vain yhden miinuksen 21 ottelun aikana ja tehopisteitäkin tuli lopulta 10 kappaletta. Hän ei ollut niin härkämäinen ja dynaaminen kuin silloin ensimmäisissä pleijareissaan Vegasissa, mutta tasaisen ja eleettömän varma kuitenkin
- Kolmospari Hague-Whitecloud puolestaan oli loistava ja pelasi varsinkin Dallas-sarjassa uransa parasta jääkiekkoa. Finaaleissakin he saivat ansaitusti vielä suurempaa mediahuomiota. En kyllä runkosarjan jälkeen olisi odottanut, että pudotuspeleissä Hague kerää pakeista eniten plussia minulta, mutta nyt niin vain kävi. 22 otteluun hän tekaisi tehot 2+4 ja teholukema +12 oli pudotuspelien kuudenneksi paras. Pakkipari Whitecloudin +14 oli toiseksi paras MVP-Marchessaultin (+17) jälkeen
- Theodorelle ja McNabbille sattui pari huonompaa ohipeliä, mutta positiivisia iltoja oli silti selvästi enemmän ja finaaleissa Theodorekin alkoi vihdoin dominoida hyökkäyssiniviivassa, kun aika oli. Ennen finaaleja hänellä oli kasassa vain seitsemän tehopistettä, mutta niiden jälkeen 13 (1+12), mikä oikeutti jaettuun kakkossijaan puolustajien pistepörssissä
- Hill keräsi ensimmäisenä veskarina sarjan historiassa 10 voittoa pudotuspeleissä pelaamatta avauskierroksella. Eivätkä voitot olleet vain tiiviin viisikkopuolustamisen ansiota, vaan mies itse loisti joka toisessa ottelussa ottaen voittavia torjuntoja. Vähintään 15 playoffpeliä urallaan pelanneista veskareista Hillin torjuntaprosentti 93,2% on nyt toiseksi paras ja vain kymmenyksen Tim Thomasia huonompi. Siksi mies varmasti hikoili vielä kauden päätöserässä niin paljon, jotta hän olisi pysynyt tuon tilaston kärjessä, mutta kaksi takaiskua suistivat hänet siis kakkossijalle. Tässä tapauksessa hopea ei ole häpeä
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Stanley Cup -voittajien pelaaja-arviot 2022-2023

Arvosanat ovat suhteutettu odotusarvoon eivätkä niinkään absoluuttiseen tasoon. Oheisista viesteistä löytyvät erikseen linkattuina vielä vertailun vuoksi kunkin pelaajan plussat ja miinukset runkosarja- ja playoffpeleistä.

Golden Knightsin lähtö sarjaan uuden päävalmentajan Bruce Cassidyn alaisuudessahan oli erinomainen, kun 16 ensimmäisen pelin saldona oli 13 voittoa ja vain kolme tappiota. Varsinkin vieraissa kulki, kun joukkue hävisi vain kerran yhdeksään peliin. Boston kuitenkin aloitti sarjan vielä väkevämmin voittaen 14/16 peliä, joten Vegasin oli tyytyminen vain Läntisen konferenssin kärkipaikkaan viiden pisteen kaulalla Los Angelesiin. Marraskuun lopussa saldo oli 17-6-1 ja sarjasijoitus kolmas Devilsin ja Bruinsin jälkeen.

Joulu-tammikuu oli suvantovaihetta. 27 pelin saldo oli 12-12-3. Joulukuussa kahden pelin voitto- ja tappioputket vuorottelivat toisiaan. Toki Golden Knights kärsi myös loukkaantumisista silloin ja yhtä aikaa kokoonpanosta olivat sivussa mm. Eichel, Pietrangelo, Theodore ja Whitecloud kuun puolivälin tienoilla. Syvin kuoppa koettiin tammikuun puolivälistä kuun loppuun, kun joukkue voitti vain kertaalleen kahdeksan pelin ajanjaksolla. Itärannikon kiertueella joukkue hävisi kaikki kolme peliään. Niitä ennen se koki häviön myös Arizonassa, mutta neljää ottelua pidemmäksi kauden pisin tappioputki ei muodostunut, vaan tähdistötauon jälkeen kurssi oikeni, kun viisikkopuolustaminen tiivistyi alkukauden tasolle ja maalinteon tehokkuuskin oli tapissa.

Helmikuu alkoi viidellä perättäisellä voitolla. Maaliskuu oli erityisen hyvä kuukausi, kun Golden Knights voitti 13 ensimmäisestä pelistään peräti 11. Kuukausi päättyi kahteen perättäiseen tappioon, mutta huhtikuun alun voitot kahdesti Minnesotasta ja Seattlesta varmistivat läntisen konferenssin voiton 111 pisteellä. Oilers jäi kahdella pisteellä taakse. Helmikuun alun jälkeinen saldo 22-4-5 oli sarjan kolmanneksi paras Bruinsin ja Avalanchen jälkeen. Pisteprosentilla mitattuna Vegas (79,0%) oli toki toiseksi paras nippu Bostonin (84,4%) jälkeen. Runkosarjassa Golden Knights oli lopulta kolmanneksi paras vierasjoukkue voitettuaan 26 kertaa vieraissa. Se oli uusi seuraennätys. Pisteitä vieraista irtosi yhteensä 60. Kotona puolestaan syyskaudella Vegas oli ongelmissa ja tehottomuus vaivasi, mutta kevätkaudella sekin ongelma korjaantui eikä kotona pelaaminen enää ollut henkinen rasite joukkueelle, vaan lopulta Golden Knights oli 12. paras kotijoukkue saldolla 25-15-1.

Playoffeissa kevätkauden voittoresepti tiivis viisikkopuolustaminen + maalinteon tehokkuus kantoi aina finaaleihin asti läpi Winnipegin (4-1), Edmontonin (4-2) ja Dallasin (4-2). Loppuotteluissa Florida jäi suvereenisti jalkoihin, kun joukkue teki kolmeen kotiotteluun peräti 21 maalia ja oli koko sarjassa parempi voitoin 4-1. Maaliero oli yhteensä 26-12. Pudotuspeleissä Golden Knights loisti eritoten tasaviisikoin, kun sen maaliero 5v5-pelissä oli hurja 68-33 (+35). Neljän ketjun rotaatio jylläsi. Ylivoima oli kahdeksanneksi parasta (21,9%) ja alivoima viidenneksi huonoin (71,7%), mutta jälkimmäiseen osasyynä oli tietysti historian parhaan ylivoiman kohtaaminen toisella kierroksella. Ja mikä tärkeintä, finaaleissa erikoistilanne-etu oli Vegasilla, kun sen alivoima oli täydellistä (14/14) ja ylivoimaprosenttikin kipusi 31,8%:aan.

Maalivahdit (5)

#36 Logan Thompson 37gp 21W 13L 3OT, GAA 2.65, 91,5% / ei playoffpelejä

- Thompson aloitti kauden Golden Knightsin ykköskassarina, kun Lehner oli koko kauden sivussa. Viime kauden lopun seitsemän voittoa 11 startista, vain yksi varsinaisen peliajan tappio ja muurius rankkarikisoissa antoi odottaa paljon. Logan jatkoikin siitä, mihin jäi keväällä jäi. Ensin kaatui Los Angeles ja jo toisessa pelissä kotiavauksessa hän nollasi Chicagon 1-0 voitossa. Kaikkiaan 14 ensimmäisestä startistaan Thompson voitti 11 ja torjui toisen nollapelinsä Anaheimia vastaan. Ottawaa vastaan 39/40 koppia kotona marraskuun loppupuolella oli myös oiva peli häneltä. Yksi maukkaimmista voitoista tuli myös Bostonissa, kun Thompson ei päästänyt yhtään viidestä rankkarista sisään ja Cassidyn paluupelissä Boston koki kauden ensimmäisen kotitappionsa 15. kotiottelussaan.

Tutut attribuutit eli atleettinen sivuttaisliikkuminen, heikompien sektoreiden laukausten varmaotteinen liimaus, irtokiekkokontrolli ja tietynlainen aggressiivinen laukojan haastaminen olivat otteissa läsnä. Marraskuussa hänet valittiin kuukauden tulokkaaksi ja sellaista kunniaa aiemmin yksikään kultainen ritari ei ollut saanut. Saavutuksen taustalla oli se, että Thompson voitti mm. kaikki kuusi vierasstarttiaan.

Sen jälkeen kuitenkaan sitten joulu-tammikuussa Thompson ei enää nollapelejä pelannut ja pisin voittoputki oli vain kaksi peliä. Tammikuussa joukkueen kauden heikoimman jakson aikana Thompsonkin hävisi neljä starttia viidestä. Hänet valittiin silti tähdistöpeliin edustamaan Tyynenmeren divisioonaa hyvän alkukauden ansiosta. Valitettavasti heti tähdistötauon jälkeen Thompson loukkaantui Minnesotassa nivusten paukuttua sivuttaisliikkeessä. Paluupeli reilu kuukautta myöhemmin Calgaryssa päättyi sekin kesken päätöserässä alavartalovamman vuoksi. Hänen piti palata kaukaloon ennen pudotuspelejä, mutta niin ei kuitenkaan käynyt eikä pudotuspeleihinkään mies lopulta kuntoutunut. Se oli harmi, koska hänen playoffkykynsä olisi ollut mielenkiintoista nähdä.

Plussat per ottelu -tilaston lukema +0,35 oli maalivahdeista runkosarjassa paras eikä jäänyt kauas esim. Fleuryn Vezina-kauden lukemasta +0,41, joten Thompson pelasi vammoista huolimatta lähes kiitettävän kauden. Hän jopa petrasi viime kaudesta, jolloin 19 matsin pienen otoskoon tulos oli +0,26. Täten parannan arvosanaa niukasti viime kauden 8,5:sta.

Arvosana: 9-



#33 Adin Hill 27gp 16W 7L 1OT, GAA 2.50, 91,5% / 16gp 11W 4L, GAA 2.17, 93,2%

- Hill saapui seuraan San Josesta neloskierroksen varausvuoroa vastaan, koska Brossoit toipui vielä alkukauden kesän leikkauksestaan, joten Thompsonille tarvittiin kakkosveskari. Hill aloittikin kautensa Thompsonin tapaan vahvasti ja voitti peräti viisi ensimmäistä starttiaan. McCrimmon oli toki sanonut kaupan yhteydessä, että Hill oli aiemmin esiintynyt hyvin TOP10-joukkueita vastaan kakkosvahtinakin muissa seuroissa pelatessaan. Toki vastukset olivat alussa helpompia (Kraken, Sharks, Jets x2 & Canadiens), mutta tulosta tuli. Joulukuun 13. päivään mennessä hän oli voittanut 8/10 startistaan. Sitten hänellekin tuli hieman seesteisempi vaihe Thompsonin ja muun joukkueen tavoin, mutta Thompsonin loukkaannuttua tähdistötauon jälkeen, Hill torjui jälleen viisi voittoa kuudesta pelistä ja vielä viimeisessä runkosarjamatsissaan Floridassakin hän pysäytti 33 kiekkoa 2-1 tappiossa saaden ainoana pelaajana plussan taulukkooni. Runkosarja katkesi kuitenkin maaliskuun alussa loukkaantumiseen, josta Hill palasi kaukaloon noin kuukautta myöhemmin AHL:n puolella, jossa hän sai pelituntumaa 40 minuutin ajan.

Seuraava NHL-esiintyminen tapahtui vasta pudotuspeleissä, kun häntä tarvittiin loukkaantuneen Brossoitin tuuraajana Oilers-sarjassa. Onneksi LB:n loukkaantumista edeltäneessä kakkosmatsissa Hill pääsi jo päätöserän ajaksi hakemaan pelituntumaa, kun se ottelu oli ajoissa ratkennut, jolloin kesken kolmospelin sisään tuleminen ei ollut ongelma, vaan Hill pisti luukut kiinni ja pysäytti kaikki 24 häntä kohti ammuttua kiekkoa. Edmonton-sarja päättyi kolmeen perättäiseen voittoon ja Dallas-sarja alkoi kahdella voitolla, joten hän sivusi Fleuryn ja aiemmin keväällä Brossoitin jakamaa seuraennätystä viidellä peräkkäisellä pudotuspelivoitolla. Dallas-sarjassa Hill pelasi myös koko kauden ensimmäiset nollapelinsä, kun nollasi vastustajan vieraissa kolmos- ja kutospeleissä. Hän näki hyvin ykköskiekot ja luotti puolustajien siivoavan kakkoskiekot muualle. Finaalisarjassa Panthersia vastaan muurius jatkui. Kolmospelissä voittomaali lipsahti jatkoajalla kaukaa yläkulmaan, mutta muutoin helppoja ei juuri mennyt, vaan päinvastoin Hill voitti maalivahtitaiston selkeästi. Hän esitti myös yhden seurahistorian ikonisimmista torjunnoista avausfinaalin toisessa erässä torjuen mailallaan Cousinsin laukauksen kohti typötyhjää maalia. Hillista tuli myös ensimmäinen maalivahti sarjan historiassa, joka on voittanut 10 playoffpeliä samana keväänä pelaamatta avauskierroksella. Hänen torjuntaprosenttinsa 93,2% on puolestaan historian toiseksi paras vähintään 15 playoffpeliä pelanneista veskareista Tim Thomasin (93,3%) jälkeen, joten uran ensimmäiset pudotuspelit olivat jättimenestys.

Arvosana: 9,5



#39 Laurent Brossoit 11gp 7W 0L 3OT, GAA 2.17, 92,7% / 8gp 5W 2L, GAA 3.18, 89,4%

- Brossoit kuntoutui alkukauden kesän lonkkaleikkauksesta, joten kun hän oli valmis pelaamaan, hänet lähetettiin marraskuussa waivereiden kautta Silver Knightsiin. Kutsu ylös kävi vasta helmikuussa, koska kauden ensimmäisellä puoliskolla torjuntavastuun jakoivat vain Thompson ja Hill. Brossoit oli kuitenkin heti valmis tositoimiin eikä hävinnyt keväällä yhtään ottelua varsinaisella peliajalla. Hän oli 17 vuoteen eniten pelejä pelannut maalivahti ilman varsinaisen peliajan tappiota.

Runkosarja päättyi viiden voiton putkeen (MIN x2, SEA x2, LAK) ja annoin miehelle plussaa taulukkooni 5/11 startista, joten joka toisessa pelissä hän oli erityisen hyvä eikä vain nojannut vahvaan viisikkopuolustukseen edessään. Pudotuspelit Brossoit sai täten aloittaa ykkösveskarina, kun Hill oli pelituntumaton ja Thompson yhä telakalla. Jetsia vastaan avausmatsissa tuli tilastotappio, mutta sen jälkeen hän voitti viisi pudotuspeliä putkeen Oilers-sarjan avausmatsi mukaan lukien. Se sivusi Fleuryn tekemää seurahistoriaa debyyttikaudelta. Kausi päättyi ikävästi loukkaantumiseen Oilers-sarjan kolmospelissä, kun hän ensin torjui alakulmasta patjallaan McDavidin laukauksen, mutta loukkaantui potkaistuaan itsensä sivuttaisliikkeeseen kohti Draisaitlin reboundia, jonka tämä sipaisi ohi maalin. Hyvän runkosarjan lopun ja yhden voitetun playoffsarjan vuoksi arvosana on lopulta Thompsonin veroinen.

Arvosana: 9-

#32 Jonathan Quick 10gp 5W 2L 2OT, GAA 3.13, 90,1% / -

- Quick saapui seuraan siirtotakarajalla Columbuksesta vahvistamaan loukkaantumisten värittämään maalivahtiosastoa. Vastineena olivat Hutchinson ja 7. kierroksen vuoro. Quick debytoi Vegasissa 5. maaliskuuta ja torjui 25/28 kertaa 4-3 voitossa Montrealista. Hän oli neutraali, koska Belzilen maskiton rannelaukaus suoraluistelusta oikealta b-pisteeltä upposi liian helposti etuyläkulmaan, mutta vastineena oli pari maailmanluokan pelastusta, kun esim. Dvorakin päätypassista Pitlick kiskaisi maalin edestä kiekon ykkösellä Quickin haltuun. Joonatan voitti myös kolme seuraavaa starttiaan Tampa Bayssa, Carolinassa ja Philadelphiassa. Varsinkin Hurricanesin vieraana hän oli suorastaan pleksi 33 torjunnan nollapelillään, kun Vegas voitti tylysti 0-4. Tuossa pelissä 42. minuutilla Quick otti yhden parhaista torjunnoistaan, kun Carolinan viivalaukaus kimposi maalin edessä Martinezista suoraan Pescen lapaan maalin kulmalle, mutta Quick työnsi itsensä vielä reboundin tielle.

Voittoputkea seurasi neljä vähän heikompaa starttia, kunnes viimeiseksi jääneessä pelissään huhtikuun alkupuolella hän kirjasi 24/25 torjuntaa Dallasissa 2-1 rankkaritappiossa. Tilastointitaulukossani Quick sai kaksi plussaa ja kaksi miinusta eli loppua kohden taso siis kokonaisuudessaan hieman laski, kun kolmen ensimmäisen startin jälkeen GAA oli 2.00 ja torjuntaprosentti 93%, mutta arvokkaita pisteitä hänkin maaliskuussa torjui, kun Thompson, Hill ja Brossoit eivät olleet käytettävissä. Pudotuspeleissä mies oli kolmosvahtina katsomossa siihen asti, että Brossoit loukkaantui, jonka jälkeen hän avasi luukkua loppu ajan penkillä.

Arvosana: 8-

#30 Jiri Patera 2gp 2W 0L 0OT, GAA 2.50, 92,9% / -

- Viides ja viimeinen veskari, joka hänkin pelasi kolmosella alkavalla pelinumerolla. Outoja nuo maalivahdit. NHL-debyytti tapahtui maaliskuun 12. päivänä St. Louisissa, jossa Patera pysäytti 30/33 kiekkoa 3-5 vierasvoitossa, kun Quickia oli välillä pakko lepuuttaa vieraskiertueella. Samassa ottelussahan Dorofeyev teki uransa ensimmäisen NHL-maalin. Paterasta tuli seurahistorian ensimmäinen oma maalivahtivaraus, joka on edustanut Golden Knightsia NHL:ssä. Jirihän on osa ensimmäistä varausvuosikertaa kesältä 2017, kun hänet huudettiin vuorolla 161.

NHL-debyytin paras pysäytys oli 27. minuutilla, kun hän Schennin laukauksen jälkeen venytti käsivartensa jään pinnassa Walkerin reboundvedon tielle. Hermostumista oli havaittavissa lähinnä silloin, kun hän pelasi mailallaan kiekkoa maalinsa takana. Kiekko poltti aika ajoin lavassa ja syötöt olivat vähän epätarkkoja puolustajille viereen, joten mailapelaaminen vaatii vielä työstämistä, jottei se näyttäisi niin hätäiseltä. Vastapainona sijoittuminen oli hyvää ja hän peitti sillä monta laukausta. Kaikille kolmelle takaiskulle hän oli aika lailla voimaton, kun ne olivat yhden kosketuksen viimeistelyjä. Seitsemän päivää myöhemmin kotidebyytissään Blue Jacketsia vastaan Patera torjui puolestaan 35/37 kertaa vanhempiensa läsnä ollessa. Voittavia torjuntoja hän otti avauserän toisella puolikkaalla ja kakkoserän alussa pysäyttäen mm. Bemströmin läpiajon aggressiivisella vastaantulollaan. Molemmat matsinsa Jiri siis voitti ja oli siten tärkeä palanen siinä, että Oilers pysyi lopulta Golden Knightsin takana runkosarjassa kahden pisteen erolla.

Arvosana: 8


 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Puolustajat (10)

#7 Alex Pietrangelo 73gp 11+43=54, +13 / 21gp 1+9=10, +9

- Pietrangelo paransi viime kaudesta kymmenellä täplällä ja teki runkosarjassa seurahistoriaa uudella puolustajien piste-ennätyksellä. Theodoren viime kauden noteeraus parani kahdella pisteellä. Alkukausi oli viime kauden tapaan hieman verkkainen, koska silloin hän pelasi yhdeksän ensimmäistä matsia maaleitta ja tällä kaudella ensimmäinen osuma syntyi vasta 16. pelissä Buffalossa (1+2). Hän vietti marraskuussa myöhemminkin kahta samanlaista kolmen pisteen iltaa Arizonaa ja Vancouveria vastaan. Marras-joulukuussa Pietrangelo oli puolestaan kolmisen viikkoa pois tositoimista tyttären sairastumisen vuoksi, mutta asiat kääntyivät onneksi parhain päin, joten mies palasi askiin vielä neljään kotiotteluun ennen joulua eikä missannut enää sen jälkeen pelejä. Loppukauden kohokohta oli kahden maalin ilta Nashvillessa huhtikuun alussa. Niillä maaleilla hän nousi Theodoren rinnalle 52 pisteeseen ja uusi ennätys syntyi puolestaan seuraavassa kotipelissä Kingsia vastaan, kun hän laukoi ylivoimalla ohi maalin ja Eichel siirsi päätylautapompun takatolpalle tyhjiin Roylle.

Ottelukohtainen YV-aika jakaantui tasaisesti Theodoren kanssa (2:26 vs. 2:19), mutta sen verran paremmin Alex solahti ykkösviisikkoon lopulta, että hän sai aloittaa playoffit siinä roolissa, kunnes kesken Oilers-sarjan Theodore otti valtikan takaisin ykkösylivoiman viivamiehenä. Keskimäärin Pietrangelo pelasi runkosarjassa 23:59 iltaa kohden, joka oli noin puoli minuuttia vähemmän kuin aiemmilla kausilla. Suoritustaso oli aika vakaa, koska plussat per ottelu -lukema oli identtinen +0,18 sekä kauden puolivälissä että runkosarjan lopussa, mutta pieni notkahdus Pietrangelon pelaamisessa tapahtui sen jälkeen, kun hän ennen joulua palasi takaisin kokoonpanoon, mutta mies sai pelistään kuitenkin vielä kiinni runkosarjan loppupuolella siis. Alkukaudellahan Pietrangelo oli ajoittain jopa vakuuttavampi ja härkämäisempi kuin ensimmäisen Vegas-kautensa pudotuspeleissä, joissa hän oli silloin paras kenttäpelaaja Karlssonin ohella. Martinezin kanssa he olivat marraskuun alussa sarjan enemmän pelanneiden pakkiparien joukossa sijalla 18 sallitussa maaliodottamassa huolimatta siitä, että he pelasivat joka ilta vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Ohessa he myös pystyivät tuottamaan maaliodottamaa toiseen suuntaan. Siegenthaler-Hamilton parin jälkeen Martinezin ja Pietrangelon lukema 3.74 oli NHL:n toiseksi paras.

Pudotuspeleissä Pietrangelo kohtasi ottelusta toiseen yhdessä Martinezin kanssa vastustajan parhaimmiston. Pietrangelo oli kaksikon vakaampi osapuoli ja paineen alla useimmiten rauhallinen. Hän kykeni yhden kosketuksen siirroillaan maalin takaa ohittamaan ylimmät karvaajat onnistuneesti. Muutamia lapsuksia toki sattui, mutta maalineduspuolustamistaan Pietrangelo petrasi runkosarjaan nähden. Viime kauteen verrattuna positiivista oli sekin, että uudessa puolustussysteemissä hänen jalkanopeutensa puute oli paremmin kätketty, kun viisikko oli tiiviimpi, joten Pietrangelo ei joutunut niin monesti puhtaisiin 1v1-tilanteisiin esim. suorahyökkäyksiä vastaanotettaessa. Viime kauden toisella puolikkaalla annoin Pietrangelolle toistuvasti miinuksia 1v1-vuotamisesta, mutta tällä kaudella niin ei tarvinnut tehdä ja hän oli jopa NHL:n 29. paras puolustaja riistämään kiekkoja 1.91 riistollaan per 60 minuuttia. Blokkitilastossa irtosi seiskasija 177 uhrautumisella. Pietrangelo hankittiin aikanaan vapaana agenttina seuraan, koska McCrimmonin ja McPheen mielestä heiltä puuttui todellinen ykköspuolustaja. Nyt voi todeta, että Schmidtin kauppaaminen ja Pietrangelon sisääntuonti oli oikea peliliike. Hän uurasti playoffeissakin 23:25 iltaa kohden, joka oli ritareista eniten. Keskiarvoplussa ottelua kohden oli +0,19, joten taso ei ainakaan runkosarjasta laskenut, vaikka vastustajat kovenivat.

Arvosana: 9



#27 Shea Theodore 55gp 8+33=41, +16 / 21gp 1+12=13, +8

- Täyden kauden pelatessaan Theodore olisi luultavasti parantanut viime kauden piste-ennätystään (52). Syksyllä hän pelasi melko tasaveroisesti Pietrangelon kanssa, mutta kevätkaudella Theodorelle kertyi plussia lähes sama määrä taulukkooni kuin Pietrangelolle, vaikka hän pelasi 15 matsia vähemmän, joten Shea oli kevätkauden ykköspuolustaja. Kohokohtana olivat 1+2 tehot helmikuun puolivälissä kotona Lightningia vastaan. Yhtään kahden maalin iltaa hänellä ei ollut toisin kuin kahdesti viime kaudella, mutta juuri helmikuu oli Theodoren paras kuukausi, kun hän mm. vietti kuuden pelin pisteputkea (2+7). Kautta sotkivat kaksi poissaolojaksoa, joista ensimmäinen kesti puolitoista kuukautta joulukuun alkupuolelta tammikuun loppuun. Juuri ennen Philadelphia-pelissä tullutta vammaa hän oli hyvässä vireessä tehden pisteitä kuudesti seitsemään matsiin. Lisäksi huhtikuun alussa Theodore oli pari viikkoa sivussa ennen paluutaan päätöskierrokselle Seattleen. Hänen keskiarvolukema +0,24 oli silti vakiopuolustajista paras ja linjassa mm. parin viime kauden lukemiin (+0,28 & +0,30).

Pudotuspelit Theodore pelasi läpi raporttien mukaan rikkinäisellä kädellä ja kun pakkipari McNabbillakin oli kylkivaivoja, he keskittyivät enimmäkseen liikuttamaan vain kiekkoa simppelisti eteenpäin ja huolehtimaan siitä, että omissa ei ainakaan soi, kun kyvykkyys väläytyksiin ylöspäin oli jossain määrin poissa. Toki he tekivät sitä osaltaan jo runkosarjan alussa, jolloin Theodore-McNabb oli hetkellisesti sallitussa maaliodottamassa vähintään 150 minuuttia yhdessä pelanneista pakkipareista tilastoseiskana lukemalla 2.11, joten runkosarjassakin nähtiin jo ajoittain kiitettävää tekemistä kiekottomana, mutta syksyllä tuotanto ylöspäinkin oli kunnossa, kun he olivat tilastokutosena luodussa maaliodottamassa jäällä ollessaan eli kyseessä oli erittäin korkealaatuinen kakkospakkipari.

Pudotuspeleissä heistä kuitenkin kuoriutui silmätestin ja edistyneidenkin tilastojen mukaan aika kliininen 0-0:aa pelannut pari, joka ei hirveästi sallinut maaliodottamaa vastustajan keskiketjuille (2.06 per 60 minuuttia vrt. 2.38 runkosarjassa) ja pystyivätpä he nollaamaan itsensä McDavidinkin vitospelissä Oilers-sarjassa, kun Pietrangelon puututtua heidän vastuullaan olivat vaikeimmat minuutit alakerrasta. Theodore oli ehkä vammastaan johtuen ajoittain yllättävän epävarma kiekollisena paineen alla ja hänelle sattui muutamia todella heikkoja pelejä keväälläkin kuten esim. Oilersia vastaan kertaalleen vieraissa. Siirtokiekot eivät aina olleet tarkkuudeltaan ihanteellisia. Loppuotteluissa kuitenkin Theodore dominoi hyökkäysalueella siten kuin parhaimmillaan kuplapudotuspeleissä ja oli oma dynaaminen itsensä, joten ehkä vamma parantui kevään edetessä eikä minun täten viime kausien arvosanoihin (9, 8,5, 8, 9+ ja 9,5) peilaten tarvinnut olla kriittisempi. Ennen finaaleja hänellä oli kasassa vain seitsemän tehopistettä, mutta loppuotteluissa mies teki kuusi pistettä viiteen otteluun lähes tuplaten siihen astisen pistemääränsä.

Arvosana: 9

#14 Nicolas Hague 81gp 3+14=17, +7 / 22gp 2+4=6, +12

- 17 tehopistettä riitti sisäisessä puolustajapörssissä kolmossijaan. Hague pelasi yhtä vaille kaikki pelit. Sen ensimmäisen vieraissa Kingsia vastaan hän missasi, koska sopimusneuvottelut venyivät niin viime tinkaan, mutta lopulta hän sai kolmen vuoden pahvin reilulla kahdella miljoonalla ja oli askissa kotiavauksessa Blackhawksia vastaan. Keskimääräinen jääaika oli 18:05, vaikka erikoistilannevastuu oli yhä tiukassa, mutta loukkaantumissuman keskellä sitäkin kertyi varsinkin alivoimalla, jossa hän ei kyllä omimmillaan vielä ollut NHL-tasolla sijoittumisen ja blokkilinjalle ehtimisen osalta, mutta playoffien lopussa kun mies syrjäytti Martinezin kakkosalivoimasta, ei Hague enää vuotanut, vaan toi jämäkkyyttä maalinedustan siivoamiseen.

Yksi kauden parhaista peleistä oli marraskuun alussa Montrealissa, kun Hague iski 1+1 tehot ja silloin hänestä ja Whitecloudista puhuttiin yhtenä sarjan parhaana kolmospakkiparina, kun teholukema tuossa pelissä oli +4 ja alkukausi oli muutoinkin ollut onnistunut. Kaikista vähintään 150 minuuttia yhdessä pelanneista puolustajapareista heidän vastustajalle sallimansa maaliodottama oli marraskuun alkupuolella sarjan toiseksi pienin (1.8 per 60 minuuttia). Kärjessä oli Skjei-Pesce pari lukemalla 1.67 Moneypuckin datan mukaan. Todellisia päästettyjä maaleja oli kolme, joka sivusi pienintä määrää enemmän yhdessä pelanneiden puolustajaparien seassa. Parhaimmillaan Hague meni arkailematta taklausten alle, liikutti kiekkoa rauhallisesti eteenpäin otettuaan ensin kontaktin ja käytti ulottuvaa mailaansa hyväksi puolustamisessa. Plussaa olivat myös ajoittain laadukkaat viivatoimitukset, jotka painavuutensa takia aiheuttivat usein kakkoskiekon, kun veskari ei saanut hänen pommejaan liimattua.

Kauden edetessä kolmosparin herrojen taso kuitenkin vähän ailahteli ja puheet parhaasta kolmosparista laantuivat. Erään seitsemän matsin ajanjakson aikana Hague ei esim. kertaakaan ollut jäällä, kun Vegas teki maalin. Runkosarjassa hän vielä pupelsi sen verran paljon, että hän jäi miinuksen verran pakkaselle taulukossani ja oli sikäli heikoin vakiopuolustaja. Välillä puutteet luistelussa tulivat yhä ilmi ja toisinaan mies hävisi myös kasan kaksinkamppailuita b-pisteiden alapuolella raameistaan huolimatta. Sähellystä otteissa oli yhä hieman liikaa varsinkin, jos hän joutui pelaamaan tasaviisikoin itselleen liian suuressa roolissa kärkipareissa.

Pudotuspeleissä jälleen kuitenkin Hague ja Whitecloud nostivat tasoaan ja eritoten Dallas-sarjassa he pelasivat toistaiseksi parhaan pudotuspelisarjansa, koska pelin rytmittäminen oli niin hienoa eikä ongelmia paineen alta lähdöissä isommin ollut. Cassidy pystyi luottamaan heihin läpi playoffien ja joinain iltoina antamaan eniten 5v5-jääaikaakin pakkipareista. Lisäksi Hague piti ihailtavasti päänsä kylmänä jälkipeleissä ja vain nauroi, kun vastustajat kuumenivat. Lopulta kävi niin, että hän sai minulta eniten plussaa puolustajista pudotuspelien aikana arvosanataulukkoon (+8), joten tasonnosto runkosarjasta pleijareihin oli oikeasti todella suuri minusta, koska hänelle sattui vain yksi selkeä ohipeli, josta oli rangaistava miinuksella. Eritoten kiekollisen suoritusvarmuuden parantuminen ilahdutti eikä hän vuotanut päätykiekkojen hakemisessa jatkokarvauksen alla. Hague teki myös historiaa ollen ainoana omana varauksena pelaavassa kokoonpanossa pudotuspeleissä, kun Cotter ja Dorofeyev eivät peliaikaa saaneet. Kasvutarina pudotuspeleissä nostaa arvosanan 8,75:een.

Arvosana: 9-

#3 Brayden McNabb 82gp 1+16=17, +17 / 21gp 0+4=4, +7

- McNabb oli blokkitilaston kakkonen (198) Martinezin jälkeen koko sarjassa ja pelasi ensimmäisen 82 ottelun kautensa Vegasissa. Toki kaudella 18-19 hän missasi vain yhden pelin ja sitä seuraavalla koronan keskeyttäneellä kaudella oli matkalla täyteen 82 ottelun runkosarjaan, kun peli lyötiin poikki Vegasin pelattua 71 matsia.

Kuten jo Theodoren kohdalla kirjoitin, McNabb muodosti hänen kanssa puolustussuuntaan aika vakaan pakkiparin läpi kauden. Syyskaudella heidän jäällä ollessaan luotu maaliodottamakin oli ihan sarjan eliittiä, mutta sitten playoffeissa tosiaan he keskittyivät loukkaantuneina hieman enemmän siihen, että oma pää hoitui ensin kunnialla, kun McNabbkin pelasi kylkivamman kanssa. Alivoimilla ajoittain McNabbilla oli vaikeuksia olla ajoissa peittämässä siipipelaajan laukausta tai siivota kakkoskiekkoja, mutta uhrautuvainen hän siltikin oli. Vakioalivoimapuolustajista päästettyjen YV-maalien lukema 60 minuuttia kohden oli silti korkein (9.84). Pietrangelon lukema oli 9.50, Martinezin 8.52 ja Whitecloudin 8.14, mutta toki kaksi viimeksi mainittua olivat useimmiten kakkosalivoimanelikossa. Pudotuspeleissä siltikin varsinkin loppua kohden McNabb muodosti Pietrangelon kanssa timanttisen ykkösalivoimaparin, joka mm. nollasi Floridan kokonaan finaaleissa. Eikä McNabbin kahden ja puolen minuutin vaihto nelospelin lopussa unohdu, kun Florida haki tasoitusta ilman maalivahtia. Sitkeys puolustusalueen puolustuspelissä laitojen lähellä oli McNabbin vahvuus.

Tasaviisikoin kausi oli ihan onnistunut teholukemankin valossa ja oman siniviivan puolustaminen osana 1-2-2 trapia oli hyvällä tasolla. Ainoa kahden pisteen ilta (0+2) oli joulukuun alussa Detroitissa ja ainoan maalinsa hän teki saman kuun lopussa Los Angelesissa. Loukkaantumissuman keskellä McNabb kaitsi välillä rinnallaan Whitecloudia, Miromanovia ja Korczakia, joista yhteistyö varsinkin kahden viimeksi mainitun kanssa toimi, koska Korczakin kanssa sallittu maaliodottama oli vain 1.98 per 60 minuuttia eli aika lailla samaa luokkaa kuin Theodoren kanssa pudotuspelien kolmella ensimmäisellä kierroksella. Miromanoville hän puolestaan oli tärkeä tasapainottava tekijä. Vajaan kolmen miljoonan hintalapulla McNabb oli erinomainen puolustava puolustaja. Playoffien 2.06 sallittua maalia 60 minuuttia kohden oli vähintään 60 minuuttia yhdessä pelanneista pakkipareista kuudenneksi paras lukema, joten annan McNabbille hänen Vegas-aikakautensa parhaan arvosanan.

Arvosana: 9

#23 Alec Martinez 77gp 3+11=14, +30 / 22gp 2+5=7, +13

- Martinez voitti NHL:n blokkitilaston ylivoimaisesti 244 blokatulla laukauksella. Ilahduttavaa oli se, että viime kaudella naamaan tulleen arven jälkeen mies kykeni pelaamaan lähes täyden runkosarjan. Pietrangelon kanssa runkosarjassa he pelasivat yhdessä yli 900 minuuttia ja voittivat maaliodottamat 60 minuuttia kohden 3.00-2.4, vaikka vastassa oli vastustajan kerma. En itse asiassa edes tajunnut kauden aikana sitä, että Martinezin teholukemakin oli sisäisesti paras ennen Eichelia (+26). Pietrangelon oltua sivussa henkilökohtaisten syiden takia joulukuussa rinnalla oli hetkellisesti Hague ja he pelasivat aika 50-50 kiekkoa. Alivoima-aikaa Martinez sai keskimäärin 1:39 ottelua kohden ja aika lailla vuorotellen he tuppasivat olemaan Pietrangelon rinnalla ykkösalivoimanelikossa, mutta lopulta toki McNabb otti sen roolin pudotuspeleissä ja osin jo runkosarjassa korkeamman AV-keskiarvon turvin (2:00). Tasaviisikoin Martinezin suurin ongelma oli ajoittainen lepsu maalinedustan siivoaminen ja reagointi kakkoskiekkoihin. Syksyllä ensimmäiset 22 matsia sujuivat hyvin, mutta jälkimmäinen puolikas kerrytti vain miinuksia henkilökohtaisten virheiden takia.

Pudotuspeleissä myös hänelle sattui esim. Dallas-sarjassa pari heikompaa matsia, joissa paineen alla tuli harhasyöttöjä turhan paljon, mutta katkaisupeleissä hän oli kuitenkin toisaalta todella viileä ja rauhallinen kyeten suorittamaan lähellä parasta tasoaan. Ikä kuitenkin hieman alkoi näkyä puutteena jalkanopeudessa ja pleijareiden loppua kohden jopa Hague syrjäytti hänet kakkosalivoimasta, jotta Martinezille riitti virtaa pelata 5v5-kiekkoa. Hänet piti jotenkin yrittää kätkeä, koska finaalien alussakin Dallas-sarjan lopun vaisuus jatkui ja viiden ottelun ajanjakson aikana kirjasin hänelle vain yhden hyvän matsin. Toki sitten nelos- ja vitosfinaaleissa Martinez petrasi jälleen ja iski melkein voittomaaliksi jääneen osuman kauden viimeisessä ottelussa, joten lopulta pudotuspeleissä hän ylsi taulukossani nollatulokseen. Sopimusta on vielä vuosi jäljellä ja jos esim. Barbashev halutaan pitää, Martinezin kauppaaminen on yksi mahdollisuus, koska vaikka Vegasista oli vaikea löytää heikkoa lenkkiä pudotuspeleissä, suurennuslasilla katsottuna Martinez oli kuitenkin se, johon katseet osoittivat.

Arvosana: 8+

#2 Zach Whitecloud 59gp 5+7=12, +10 / 22gp 2+6=8, +14

- Whitecloudin kausi alkoi tosiaan erinomaisesti Haguen vierellä kolmosparissa ja he dominoivat sallitun maaliodottaman vähyydessä. Tilastot voi lukea ylempää Haguen kohdalta. Sitten hieman suorittamisen taso kuitenkin putosi ja joulukuun puolivälissä kotipelissä Bostonia vastaan Hall syöksyi maalin edessä Whitecloudin oikean polven päälle, joka vääntyi ikävästi. Sen vuoksi hän oli sivussa peleistä pari kuukautta ja palasi vasta tähdistötauon jälkeen kehiin. Runkosarjan kolmanneksi viimeisellä kierroksella Dallasissa samanlainen vääntö toiseen polveen pelästytti, mutta hän selvisi siitä vähemmällä ja oli pelikunnossa pudotuspelien alkaessa. Runkosarjan kohokohtana Habs-vierailun teholukeman +4 lisäksi oli maaliskuun puoliväli, jolloin hän onnistui maalinteossa perättäisissä kotipeleissä Calgarya ja Columbusta vastaan. Calgarya vastaan maali syntyi patenttikärkiveivin jälkeen laukauksella kilpikulmaan ja seuraavassa pelissä puolestaan hän käynnisti itse jalalla vastaiskun ja päätti sen pesäpalloviimeistelyyn ilmasta Howdenin laukauksen jälkeen. Kevätkaudella Whitecloud jäikin taulukossani kuusi pykälää plussalle, vaikkei tosiaan pelannut kuin vajaat pari kuukautta.

Whitecloud onnistui pelaamaan runkosarjan läpi ilman yhtään kahden pisteen iltaa, mutta playoffeissa oli toisin ja niissä hän vietti ensi kertaa urallaan kahden pisteen iltoja (0+2) Oilers- ja Stars-sarjojen avauspeleissä. Stanley Cupin finaalien debyytissään Zach myös iski saman tien voittomaalin rannelaukauspiiskalla alakulmaan. Pelin rytmittäminen ylemmillä kontrollilähdöillä ja vastustajan kärkikarvaajan juoksuttaminen ennen tyhjän tilan hyödyntämistä jalkavalla nousulla sujuivat loistavasti. Varsinkin Whitecloud otti roolia pelinavaajana ja osasi tehdä oikeita valintoja sen suhteen, että dumpatako kiekko päätyyn punaiselta vai syöttääkö keskialueella vapaan pelaajan lapaan. Kakkosalivoimassa hän oli mukavan näkymätön ja sai toisinaan yllättävän nopeasti kiilattua vastustajan laitaan ja purettua kiekon tehokkaan oman siniviivan puolustamisen ansiosta. Päätykiekkojenkin hakemisessa Whitecloud oli jälleen joukkueen parhaimmistoa tasaviisikoin. Pudotuspelien teholukema +14 oli toiseksi paras Marchessaultin (+17) jälkeen, kun Whitecloud ja Hague antoivat katetta puheille sarjan parhaasta kolmosparista ja naulasivat kyllä sen tittelin lopulta itselleen, koska joinain iltoina he pelasivat eniten tasaviisikoin Vegasin alakerrasta. Niinpä arvosanakin on yhdeksän.

Arvosana: 9



#17 Ben Hutton 31gp 3+5=8, +1 / 2gp 0+0=0, +0

- Seiskapakki Hutton pelasi loukkaantumisten myötä 31 ottelua. Alivoimilla häntä ei oikeastaan käytetty, mutta kakkosylivoimaviisikossa jääaikaa tuli aina silloin, kun Theodore tai Pietrangelo oli poissa, koska Hutton pystyi luotettavasti liikuttamaan kiekkoa pehmeillä syötöillään. Niinpä kahdeksan tehopistettä 31 peliin oli mukiinmenevä saldo. Parhaimmillaan maalis-huhtikuun vaihteessa Huttonilla oli jopa kolmen pelin pisteputki (1+3). Taulukossani hän sai keväällä kuusi plussaa Whitecloudin tavoin, vaikka hänellekin jäi pelejä väliin, joten suorittaminen oli sikäli plusmerkkistä. Pinchaukset olivat oikein ajoitettuja eikä hän juuri rynninyt itseään ulos. Kauden avausmaalikin Anaheimissa joulukuun lopussa oli onnistuneen vastaantulon seuraus ja sitten Hutton leikkasi keskustaan laukomaan rystyltä kiekon verkkoon.

Eniten Hutton pelasi Haguen ja Pachalin kanssa kolmosparissa. Ensin mainitun kanssa he urakoivat yli 200 minuuttia jääden plussalle maaliodottamassa per 60 minuuttia ihan mukavasti 2.55-2.12. Pelin kääntäminen toimi ajoittain erittäin mallikkaasti loppukaudesta. Pachalin kanssa pienemmällä otoskoolla luotu maaliodottama oli samaa tasoa, mutta sallittu kasvoi 2.74:aan. Pudotuspeleissä vastuuta tuli Jets-sarjan katkaisupelissä, kun Theodore oli kipeä ja McNabb taisteli vammansa kanssa, mutta yhdessä Pachalin kanssa Hutton selviytyi hyvin kolmosparissa. Lisäksi hän oli askissa, kun Pietrangelo kärsi pelikieltonsa Oilers-sarjan vitospelissä.

Arvosana: 8+

#42 Daniil Miromanov 14gp 2+4=6, -6 / -

- Harjoitusleiri jäi väliin, kun Miromanov vielä paranteli itseään kesän operaation jäljiltä. Sitten hänet lähetettiin farmiin hakemaan tuntumaa, mutta kutsu ylös kävi joulukuun alussa. Kausidebyytissä hän liikkui sulavasti ja oli heti aktiivinen ylöspäin Haguen vierellä. NHL-uransa avausmaalin Miromanov iski Winnipegissa joulukuun puolivälissä Smithin jättösyötöstä piiskalla takakulmaan. Samassa pelissä hän keräsi myös kaksi syöttöpistettä pelaten samalla uransa ensimmäisen kolmen pisteen NHL-illan. Miromanov sai myös ykkösylivoima-aikaa, kun sekä Theodore että Pietrangelo olivat sivussa. Sen hän hyödynsi tekemällä 18 YV-minuutin aikana 1+2 tehot kaikkinensa. Lukemallaan 10.07 YV-pistettä 60 minuuttia kohden Miromanov oli pakeista selvästi paras ennen Pietrangeloa (4.72) ja Theodorea (4.24), mutta toki otoskoko oli rutkasti pienempi. Tasaviisikoin jääaikaa tuli eniten McNabbin kanssa, joka kaitsi häntä ja hänen vierellään Miromanov pystyi arkailematta tukemaan hyökkäyksiä toisesta aallosta samaan tapaan kuin AHL:ssä viime kaudella. Yhteisen 120 minuutin aikana maaliodottamat per 60 minuuttia olivat 2.35-2.30. Valitettavasti lento katkesi loukkaantumiseen uudenvuodenaattona Nashvillea vastaan, kun Miromanov blokkasi kivuliaasti laukauksen. Paluu tapahtui AHL-kaukaloissa helmikuussa, kunnes sielläkin sitten tapahtui uusi loukkaantuminen vastataklaustilanteessa maaliskuun loppupuolella. Syksyn 2021 harjoituspeleissähän Miromanov jo säväytti tehden kolme maalia, joten oli hienoa, että nyt reilua vuotta myöhemmin hän pystyi ajoittain samanlaiseen dominanssiin hyökkäyssuuntaan kuin tuolloin. Jos Martinez kaupataan, kuka ties Miromanov on kokoonpanossa ensi kauden pudotuspeleissä.

Arvosana: 8



#6 Kaedan Korczak 10gp 0+2=2, -3 / -

- Korczak kutsuttiin ylös loukkaantuneen Miromanovin tilalle ja hän pelasi kaikki pelinsä tammikuussa McNabbin vierellä. Yhdessä nämä siis laittoivat luukut kiinni sallien vastustajalle maaliodottamaa alle kaksi maalia 60 minuuttia kohden. Ohessa Kaedan pelasi noin puoli minuuttia alivoimaa iltaa kohden. Uran avauspiste syntyi heti kauden avauspelissä Coloradossa, kun hän laukoi sivuttaisliikkeestä kiekon siniviivasta maalille ohi blokkaajan ja nelosketjun pojat Roy ja Kolesar rouhivat reboundin sisään. Kyky saada vetolinja auki siniviivasta oli riittävällä tasolla jo nyt NHL:ään. Toinen syöttöpiste oli vapauttava pystysyöttö Eichelille läpiajoon sen jälkeen, kun Korczak ensin blokkasi omissa Staalin viivalaukauksen Floridaa vastaan.

Ajoittain Korczakin puolustaminen oli omissa kellumista ja enemmän vain maalin ja kiekon väliin sijoittumista aktiivisten stoppien hakemisen sijaan. Samoin parannettavaa jäi 2v1-hyökkäysten puolustamiseen, kun hän mm. eräässä pelissä kahdesti vain itse suosiolla otti syöttölinjan pois ja jätti laukojan maalivahdille, mutta siitä huolimatta edes ohutta painetta myös vetäjälle tulisi kyetä noissa hetkissä antamaan, vaikka olisikin sovittu, että puolustajan tehtävä on vain estää poikittaissyöttö. Kiekollisena tekeminen puolestaan ailahteli. Eräässä pelissä avaaminen oli niin yksioikoista puskemista, että annoin miinuksen, koska rohkeus pelata puuttui ja hän työnsi päädystä kiekot vain ränniin laiturille, joka oli ahdistettuna umpikujassa. Toisaalta joissain peleissä sitten avaussyötöt olivat oikein laadukkaita.

Arvosana: 8-

#94 Brayden Pachal 10gp 0+2=2, +2 / 1gp 0+0=0, +0

- Uudenvuodenaattona Nashvillea vastaan Pachal pelasi isoimmat minuuttinsa 20:47 melko virheittä Huttonin parina ja viime kauteen nähden hän oli nyt paljon parempi ja luotettavampi kolmosparin peluri. Peruspelaamisen taso nousi kuten Miromanovillakin. Pelaaminen ei ollut enää samanlaista selviytymistä kuin viime kauden muutamissa peleissä ylhäällä. Yhdeksästä ensimmäisestä pelistä kirjasin taulukkooni jopa kolme plussaa. Siksi hänet uskalsi laittaa jäälle myös yhteen playoffpeliin avauskierroksella, kun sekä Theodore että McNabb olivat sivussa. Ensimmäinen NHL-piste syntyi joulukuun puolivälissä Chicagossa, kun hän sai kakkossyötön Smithin tyhjiin tehtyyn osumaan. Positiivista oli sekin, että yhteensä 11 AV-minuutin aikana Pachalia vastaan ei tehty yhtään YV-osumaa, joten AV-vaihtonsa hän selvitti kunnialla tällä kaudella.

Arvosana: 8-
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Hyökkääjät (20)

#9 Jack Eichel 67gp 27+39=66, +26 / 22gp 6+20=26, +14

- Sisäisen pistepörssin voittaja niukasti, vaikka otteluita jäi väliin 15 kappaletta. 51 tasaviisikkopistettä oli eniten ja teholukema +26 toiseksi paras Martinezin jälkeen. Eichel aloitti kauden laidoillaan Smith ja Kessel, mutta nopeasti hänet laitettiin yhteen Stephensonin ja Stonen kanssa, jonka jälkeen tehoja tulikin roppakaupalla kauden ensimmäisellä puoliskolla. Kauden ensimmäinen puolikas oli jopa niin hurja yhdessä Stonen kanssa, että he olivat puoli plussaa per peli -tahdissa taulukossani. 27 ensimmäisen ottelun jälkeen koossa oli 29 tehopistettä (13+16) ja se oli seitsemän enemmän kuin sisäisen pörssin kakkosella Marchessaultilla. Stephenson-Eichel-Stone kolmikon maaliodottamat 60 minuuttia kohden olivat runkosarjassa 3.29-2.08. Vähintään 200 minuuttia yhdessä pelanneista ketjuista erotus oli sarjan yhdeksänneksi paras. Kohokohtana oli marraskuinen vierailu Buffaloon, jossa Eichel mätti 3+1 tehot ja sai siten kuitatuksi sen viime kauden lopun Buffalo-tappion. Tuo ottelu kuului myös seitsemän ottelun pisteputkeen. Valitettavasti joulukuun alussa Eichel kärsi pienestä alavartalovammasta. Hän kävi koittamassa pelaamista Philadelphiassa, mutta palasi nopeasti sairastupaan ja oli lopulta noin kuukauden sivussa palaten kokoonpanoon tammikuun alussa. Paluu ei ollut helppo, koska tammikuussa muun joukkueen kyykätessä myös, Eichelkin syötti vain yhden osuman erään yhdeksän ottelun ajanjakson aikana. Runkosarja päättyi kuitenkin yhdeksän ottelun pisteputkeen ja Columbusta vastaan hän teki maaliskuussa toisen hattutemppunsa.

Kevätkaudella Stonen poissa ollessa ketjukavereiksi vakiintuivat Marchessault ja Barbashev, joiden kanssa Eichel pelasi myös pudotuspelit läpi muutamaa Jets-sarjan peliä lukuun ottamatta. Oilers-sarjasta alkaen he löysivät kunnolla keskinäiset kemiat niin, että Barbashevkin alkoi tehoilla. Pudotuspeleissä Eichel osoitti monipuolisuuttaan ja hänestä tuli seitsemäs pelaaja, joka on ensimmäisissä pudotuspeleissään tehnyt vähintään 20 tehopistettä. Kun ensimmäisillä kierroksilla kotipeleissä hän sai nauttia helpommasta peluutuksesta vastustajan keski- ja alaketjuja vastaan, tuotantoa syntyi kuten pitikin. Cassidy halusi ajaa hänet sisään playoffmaailmaan maltilla. Vieraissa Eichel puolestaan vastasi hyvin vastustajan kärkisenttereiden peluutushaasteeseen eikä vuotanut Duboisia, McDavidia, Draisaitlia tai Hintzia vastaan, vaan esim. kahta viimeksi mainittua vastaan pelasi jopa plusmerkkistä jääkiekkoa. McDavidkin teki häntä vastaan vain yhden osuman nelospelissä, kun Eichel osoitti pystyvänsä pelaamaan laadukasta kahden suunnan jääkiekkoa mailapaineineen. Omalla alueellakin hän luki hyvin peliä ja irtosi aggressiivisesti keskustasta laitaan irrottamaan vastustajan kiekosta, kun tilaisuus siihen oli. Tilannekovuus vakuutti. Pienenä miinuksena tosin finaalien vieraspeleissä tuotanto 5v5-pelissä sakkasi ja ketju oli maaliskuun runkosarjakohtaamisen tapaan jopa maaliodottamien valossa alakynnessä, kun vastassa oli Barkov.

Kolmannessa loppuottelussa Eichel silti rikkoi yhdessä Marchessaultin kanssa Smithin yksien pudotuspelien piste-ennätyksen (22). Kermaleivossyöttö Marchessaultin YV-osumaan ei ikinä unohdu, vaikka sen pelin lopulta Vegas hävisi jatkoajalla. Loppuotteluissa Eichel myös otti osumaa ensin Tkachukin taklauksesta ja myöhemmin Marchessaultin laukauksesta, mutta hän sieti kipua ja palasi takaisin kaukaloon paikkailujen jälkeen. Ratkaisevan finaalin kolme syöttöpistettä nostivat hänet pudotuspelien pörssiykköseksi 26 pisteellä, joten uran ensimmäiset pudotuspelit olivat Hillin tavoin jättionnistuminen. Jack Eichel ei tiedä, miltä tuntuu hävitä playoffsarja.

Arvosana: 10-



#20 Chandler Stephenson 81gp 16+49=65, +12 / 22gp 10+10=20, +3

- Viime kauden piste-ennätys parani pisteellä, vaikka ennen kautta olisi voinut kuvitella, että Eichelin myötä rooli olisi hieman pienentynyt ja tehot pudonneet, mutta niin ei tapahtunut. Perronin syöttöennätys (50) jäi sekin vain pisteen päähän. Stephenson pelasi syksyn läpi tutusti Stonen kanssa, mutta pelipaikka vaihtui keskeltä laidalle Eichelin syrjäytettyä Howdenin. Syyskausi tuossa tehovitjassa oli erinomainen ja kauden ensimmäisen puolikkaan jälkeen hän johti sisäistä pistepörssiä 40 tehopisteellä. Stephenson merkkautti arvosanataulukkoonikin lukeman +17 ensimmäisistä 42 ottelusta, kun kauden päätteeksi lukema oli +26 eli tämän vuoden puolelta plussaa kertyi vain yhdeksän täplää. Joulukuusta alkaen Stephenson pelasi jälleen keskellä, kun Eichel oli sairastuvassa. Ketjukaverit vaihtuivat aika paljon, mutta hyvän yhteyden hän lopulta keväällä löysi Kesselin ja Carrierin/Barbashevin kanssa kolmosketjussa, kunnes playoffeissa Stone palasi oikeaan ja Howden vasempaan laitaan.

Pudotuspeleissä Stephensonin ketju pelasi avauskierroksilla vaikeimpia minuutteja vastustajan ykkösketju(j)a (Dubois, McDavid/Draisaitl) vastaan, kunnes sitten kesken toisen kierroksen Karlssonin ketju otti hieman kuormaa pois. Finaaleissa toki sitten jälleen esim. kotipeleissä Stephensonin ketju oli monesti jäällä Barkovia vastaan, vaikkei Cassidy varsinaista peluutusta harrastanut, vaan luotti neljän ketjun rotaatioon. Yksi Stephensonin playoffien kohokohdista oli uran ensimmäinen jatkoerämaali Dallasia vastaan kakkospelissä ja finaaleissa kahden maalin ilta nelospelissä Floridassa vei Vegasin voiton päähän Stanley Cupista. Alivoimalla Stephenson ei aina esiintynyt edukseen, mutta ylivoimalla hän oli tärkeä palanen sisäänvienneissä ja kykeni operoimaan eri rooleissa niin slotissa, päädyssä kuin joskus oikeassakin siivessä. YV-pisteissä mies olikin runkosarjassa kakkonen Marchessaultin jälkeen. Suunnanmuutospelaajana Stephenson oli tutun pätevä ja aiheutti repivillä spurteillaan ongelmia vastustajille. Aloitusprosentti 58,1% teki hänestä myös sarjan TOP20-aloittajan ja joitain tehopisteitä tilille kertyikin hyökkäyspään vasemman aloitusympyrän voittojen jälkeen. Summa summarum, Stephenson uusii viimevuotisen arvosanansa. Silloin hän oli kauden pelaaja, mutta nyt ei ihan riittänyt.

Arvosana: 9,5

#81 Jonathan Marchessault 76gp 28+29=57, +2 / 22gp 13+12=25, +17

- Marchessaultin ja Karlssonin laidalla kauden aloitti Amadio, mutta nopeasti Smith palasi omalle paikalleen täydentämään ykkösketjun, joka pelasi runkosarjassa yhdessä noin 50 peliä. Maaliodottamajakauma oli 58-prosenttisesti Vegasin puolella, kun he olivat askissa. Keväämmällä sitten Marchessault siirtyi Eichelin laidalle, koska tälle tarvittiin laadukas laituri Stonen oltua sivussa. Marraskuun alussa Montrealissa Marchessaultista tuli ensimmäinen ritari, joka sai täyteen 300 tehopistettä runkosarjassa. Historiallisessa maalissa olivat mukana tietysti Smith ja Karlsson. Ylivoimapisteissä (16) Joonatan oli sisäisesti paras, vaikkei ihan koko aikaa ykkösylivoimassa pelannutkaan, mutta ilahduttavaa oli se, että Cassidy ymmärsi peluuttaa Marchessaultia jommassa kummassa siivessä, koska sieltä hän on aiemminkin tehoja mättänyt ja muutamat maukkaat one-timerit hän tämänkin kauden aikana vasemmasta siivestä paukutti sisään jo runkosarjassa, joka oli muutoin aika tasaista suorittamista, mutta tammi-helmikuussa Joonatan onnistui maalinteossa vain kahdesti 19 ottelussa. Playoffeja kohden tahti kuitenkin taas koheni.

Pudotuspeleissä hän uinui vielä ensimmäiset seitsemän matsia, mutta Edmonton-sarjassa häneltä nähtiin kaksi monsteripeliä, joissa mies teki yhteensä viisi kaappia. Ratkaisupelin kakkoserän luonnollinen hattutemppu oli ensimmäinen kerta, kun joku Golden Knightsin pelaaja teki kolme maalia samassa erässä. Myöhemmilläkin kierroksilla Marchessault jatkoi arvokkaiden osumien iskemistä tasoittaen mm. loppuhetkillä 2-2:een Dallasia vastaan kakkospelissä Eichelin esityöstä. Karlssonin jälkeen toisena pelaajana Joonatan ylsi myös 10 pudotuspelimaaliin yhtenä keväänä ja lopulta finaalimaaleillaan hän voitti pudotuspelien maalipörssin 13 kihauksella. Marchessault ylsi myös ensimmäisenä ritarina kymmenen ottelun pisteputkeen runkosarja mukaan lukien, kun hän viimeisessä finaalissa sai kakkossyötön 2-0 maaliin. Merkittävää oli myös se, että kolmannessa loppuottelussa Marchessault nousi herrojen Crosby, Gretzky, Bossy, Leach, Kurri, Pederson, Sakic ja Lemieux rinnalle, kun hän 13 pudotuspeliottelun ajanjakson aikana teki 13 maalia ja 21 pistettä. Kolmosfinaalin täydellinen laukaus suoraan syötöstä etuyläkulmaan ylivoimalla ei unohdu. Kolmen viimeisen pudotuspelikierroksen hirmuvire toi lopulta myös Conny Marchessaultille valinnan pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, kun hän sai 13/18 ykkössijaa toimittajien äänestyksessä.

Arvosana: 10-



#19 Reilly Smith 78gp 26+30=56, +11 / 22gp 4+10=14, +9

- Smith aloitti kauden Eichelin ja Kesselin kanssa, mutta nopeasti siis kasaan laitettiin tuttu ykkösketju Marchessault-Karlsson-Smith, jossa kului suurin osa syyskaudesta. Alkukaudesta Smith oli jopa 40 maalin tahdissa (10 maalia 20 peliin), mutta sitten meno hieman hyytyi, vaikka sisäistä maalipörssiä hän johtikin 18 osumallaan vielä kauden puolivälissä. Muun joukkueen tavoin tammikuu oli tehojen suhteen hiljaisin kuukausi. Keväällä toisessa laidassa nähtiin toisinaan Amadio tai Dorofeyev, kun Marchessault siirrettiin Eichelin rinnalle. Runkosarjan ainoa kolmen pisteen ilta oli toiseksi viimeisessä pelissä Krakenia vastaan. Pudotuspeleissä Smith tavanomaisesti ei hirveästi maaleilla juhlinut, mutta keräsi melko tasaisesti syöttöpisteitä. Smith oli tutusti monikäyttöinen pelaaja (Vegasin A. Lehkonen), joka pelasi kaikkia tilanteita. Alivoimalla parina oli yhä Karlsson, mutta niin suuri vastaisku-uhka he eivät olleet kuin aiempina vuosina, vaikka Smith runkosarjassa neljä AV-maalia tekikin. Kaikki nuo AV-maalit syntyivät syyskaudella. Ylivoimalla Smith pelasi aika ajoin ykkösviisikon oikeassa siivessä laukojan paikalla niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä, mutta playoffeissa hänet pudotettiin lopulta kakkosviisikkoon samaan rooliin, kun Marchessault sai pysyvän ylennyksen ja hyvä niin. Smith oli pudotuspeleissä Karlssonin laidalla tärkeä palanen vastustajan parhaiden pelaajien pimentämisessä varsinkin Oilers- ja Stars-sarjoissa. Kiekollinen suoritusvarmuus oli tutun hyvää.

Arvosana: 9

#71 William Karlsson 82gp 14+39=53, +14 / 22gp 11+6=17, +11

- Runkosarjassa Karlsson teki vain 14 maalia, mutta pudotuspeleissä hän mätti 10 osumaa kolmella ensimmäisellä kierroksella ja ylsi ensimmäisenä ritarina yhden pudotuspelikampanjan aikana kaksinumeroiseen maalimäärään iskettyään Dallas-sarjan kutospelissä 2+1 tehot. Playoffeissa Wiljami oli tutun eläimellinen ja esim. 5v5-pelin maalisuhde oli 14-5 ennen finaaleja, vaikka vastassa oli ollut 40% ajasta vastustajan ykkösvitja. Oilers-sarjan vitos- ja kutospeleissä hän pimensi totaalisesti Smithin ja Royn kanssa McDavidin, jonka peluuttamista samaan aikaan Karlssonin kanssa Woodcroft jopa alkoi välttelemään. Dallas-sarjassa puolestaan Hintzin ketju onnistui vähistä paikoistaan avauspelissä iskemään tehokkaasti maaleja, mutta sen jälkeen Karlssonin ketjua vastaan tuotanto jäi nollille. Finaaleissa mitään yksittäistä ketjua vastaan Karlsson ei varsinaisesti pelannut, kun Cassidy rullasi neljän ketjun rotaatiotaan jäälle tasaisesti. Nelospelissä Floridassa hänen osumansa jäi voittomaaliksi ja viidennessä pelissä hän puolestaan sillä kertaa syötti jalkojensa välistä voittomaalin.

Runkosarjassa Karlsson pelasi Kesselin ja McNabbin tavoin täydet 82 ottelua palaten teräsmieheksi. Hän nousi sitä myöden Marchessaultin kanssa tasoihin pelattujen otteluiden määrässä (520 ml. playoffit). Positiivista oli myös aloitusten kaapiminen uran korkeimmalla prosentilla (55%) ja siksikin hänet pystyi laittamaan useimmiten pudotuspeleissäkin ottamaan puolustuspään aloituksia. Stone jopa kehui häntä niin paljon, että haluaisi valmentajana Karlssonin ottavan aina puolustuspään aloitukset.

Lokakuussa Karlsson teki kolmesti 1+1 tehot ja oli tammikuussakin tappioputken aikana harvoja valopilkkuja vain neljällä pisteettömällä ottelullaan. Reilut 50 tehopistettä ilman ykkösylivoima-aikaa 8,7%:n laukausprosentilla oli ihan OK suoritus. Kahden suunnan pelaaminen oli jo runkosarjassa hyvää, mutta vasta playoffeissa se roihahti kukoistukseen. Hän oli mielestäni finaaleihin mennessä arvokkain pelaaja yhdessä Eichelin kanssa, kunnes sitten Marchessault, Hill ja Stone astuivat vielä vahvemmin esiin ja veivät hänen MVP-äänet. Playoffdominanssi oli toki vain luonnollinen jatkumo, kun kevätkauden 40 matsista hän jäi taulukossani plussalle 16 pykälän verran, mikä oli eniten kaikista yksilöistä. Marchessaultin vaihtuminen toisella laidalla Amadioon tai Dorofeyeviin ei suorittamisen laatuun vaikuttanut. Arvosana on hulppea 9,5, koska playoffeissa Karlsson oli taulukkoni mukaan keskiarvollisesti (+0,55) tasaisin suorittaja Eichelin kanssa. Ja vaikkei Wiljami saanut rakkautta Conn Smythe -äänestyksessä, mestaruusjuhlien MVP-titteliä häneltä ei voi riistää.

Arvosana: 9,5

#61 Mark Stone 43gp 17+21=38, +11 / 22gp 11+13=24, +5

- 500. tehopiste syntyi Winnipegissä joulukuun puolivälissä. Syyskausi oli hurja, kun 42 pelistä kirjasin Stonelle plussaa 21 täplää eli keskimäärin joka toisesta pelistä. Hän pelasi piste per peli -tahdilla ja muodosti Stephensonin ja Eichelin kanssa yhden sarjan parhaista ketjuista ennen Eichelin ja hänen itsensä loukkaantumisia. Toinen puolisko sujuikin kokonaan sivussa, kun selkä sanoi itsensä uudelleen irti tammikuun alussa, mutta niin vain vajaassa kolmessa kuukaudessa kapteeni taisteli itsensä pelikuntoiseksi playoffeihin.

Niissä henkisestä johtamisesta oli suuri apu, kun joukkue raivasi tietään eteenpäin. Stone osoitti kiekkorosvouttaan yhä monesti, vaikka luistin ei ajoittain kovin jouhevasti kulkenut. Siksi hänellä oli alivoimallakin vaikeuksia sijoittua täsmällisesti veto- tai syöttölinjoille ja omissa kolisi paljon miesvajaalla, kun Stone oli kehissä, oli se sitten osin sattumaakin tai ei, joten playoffien edetessä hän ja Stephenson putosivat kolmoshyökkääjäpariksi. Joka tapauksessa yli piste per peli -tahdilla pelaaminen playoffeissa puolikuntoisena oli huima suoritus. Jetsia vastaan avauspelin tappion jälkeen hän otti joukkueen reppuselkäänsä 2+1 tehoin kakkospelissä. Sarjan päätöspelissäkin hän teki kolme tehopistettä. Dallas-sarja oli hieman vaisumpi hyökkäyssuuntaan pl. kotipelien jatkoaikamaalien alustukset, mutta finaaleissa Stone oli jälleen ytimessä eikä Tkachukin purun kuolettaminen ilmasta alas ja kiekon vippaaminen sen jälkeen yläkulmaan unohdu. Finaaleissa hän ylsi pisteille jokaisessa ottelussa ja tehoili vihdoin vieraspeleissäkin mättäen 1+1 ja 0+2 tehot sarjan kolmos- ja nelospeleissä, kun sitä ennen koossa oli vain 0+2 tehot kahdeksaan vierasotteluun. Ratkaisevan finaalin hattutemppu oli ensimmäinen yli sataan vuoteen. Vahva runkosarja ja playoffien ajoittain kytkinvaihde nostivat Stonen arvosanan lopulta 9,5:een.

Arvosana: 9,5



#8 Phil Kessel 82gp 14+22=36, -7 / 4gp 0+2=2, +2

- Teräsmiesputki jatkui runkosarjassa. Playoffeissa mies kuitenkin penkitettiin neljän ensimmäisen ottelun jälkeen eikä häntä sen koommin kokoonpanossa nähty. Edellisen kerran Kessel oli terveenä sivussa lokakuussa 2009, mutta teräsmiesputkeen lasketaan vain runkosarjapelit, joten sikäli ongelmaa ei ollut. Syyskausi oli ajoittain hankalahko ja Kessel putosi jopa hakemaan vauhtia nelosketjusta asti, mutta sai pitää paikkansa kokoonpanossa, kun joukkueella oli muutenkin tarpeeksi loukkaantumisia joulu-tammikuussa. Keväällä hän olikin sitten yksi positiivisimmista yksilöistä ja syttyi ajoittain jopa liekkeihin kolmosketjussa Stephensonin (ja Barbashevin) rinnalla, vaikka vielä helmi-maaliskuussa Kessel keräsi vain tehot 0+2 erään 15 ottelun ajanjakson aikana, mutta maaliskuun lopussa esim. hän vietti kauden pisintä viiden ottelun pisteputkea ja tuon kiikariputkenkin aikana peli-ilme oli kuitenkin useimpina iltoina pirteä ja hän järjesteli tekopaikkoja ketjukavereilleen. Syyskaudesta annoin miehelle taulukkooni lukeman +7, mutta kauden toisesta puolikkaasta hän keräsi 13 plussaa. Jos miettii sitä, että Kessel jossain määrin tuli korvaamaan Dadonovin jättämää aukkoa laituriosastolla, hän teki sen onnistuneesti, koska plussat per ottelu -tilaston keskiarvolukema +0,24 oli sadasosan parempi kuin Dadonovilla viime kaudella. Kakkosylivoimasta käsin yhdeksän YV-pistettä vasemmasta siivestä operoiden oli mukiinmenevä saldo, kun vertailun vuoksi Marchessaultilla niitä oli 16, Stephensonilla 15 ja Eichelilla 14.

Arvosana: 8
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
#10 Nicolas Roy 65gp 14+16=30, +10 / 22gp 3+8=11, +2

- Roylta jäi pelejä väliin kuukauden verran helmikuun lopusta maaliskuun loppuun. Ennen kautta Cassidy käski hänen olemaan valmis pelaamaan sekä keskellä että laidassa, mutta suurimman osan peleistään hän vietti keskikaistalla. Syyskaudella laitureina olivat nelosessa tutusti Carrier ja Kolesar, mutta kun loukkaantumiset iskivät joulukuussa, Roy nähtiin myös kolmosen keskellä Cotter ja Kessel laidoillaan. Keväämmällä Howden otti puolestaan Carrierin paikan Kolesarin laituriparina, kun William sai sekä tilaisuuksia ylempänä että oli myös loukkaantuneena. Runkosarjassa vaisuin jakso oli marraskuun lopusta vuodenvaihteeseen saakka, jolloin Nic kirjautti vain yhden syöttöpisteen 17 otteluun. Uusi vuosi alkoi kuitenkin heti 2+0 tehoilla Coloradossa ja myöhemmin tammikuussa hän iski 1+2 tehot Washingtonin verkkoon. Loukkaantumisensa molemmin puolin hän oli myös mukavassa vireessä.

Royn ketjun vastuulla oli usein aloittaa ottelut ja "identiteettiketjuna" määrittää pelin virtaus Golden Knightsille edulliseksi avausvaihdosta alkaen. Se onnistuikin usein ja mm. kauden kolmannessa pelissä Seattlessa nelosketju osui vain 12 sekunnin pelin jälkeen vastustajan verkkoon. Se oli seurahistorian toiseksi nopein osuma. Dallas-sarjan ratkaisupelissäkin nelosketjun avauserän kaksi maalia näyttivät suunnan muulle joukkueelle. Ylivoimalla Roy operoi kakkosviisikossa syvyyspelaajana kuten MM-kisoissa 2022. Alivoimavastuuta tuli hyökkääjistä neljänneksi eniten Karlssonin, Stephensonin ja Smithin jälkeen. Mailapaine omaa siniviivaa suojellessa oli ajoittain hyvää. Playoffeissa hän muodosti Howdenin kanssa kakkosalivoimaparin, jonka liikkuva puolustaminen oli myrkkyä esim. Floridalle.

Playoffitkin Roy aloitti nelossentterinä, mutta Oilers-sarjaan hänet siirrettiin Smithin ja Karlssonin oikeaan laitaan pimentämään McDavidia. Osasyy oli myös se, että Royta kyettiin käyttämään aloituksissa Karlssonin ohella, jolloin McDavid joutui useammin jahtaamaan kiekon ensin haltuunsa ennen kuin hyökkääminen oli mahdollista. Dallas-sarjan kutospeliin Roy kuitenkin palasi takaisin nelosen keskelle ja se mahdollisti jälleen tasaisemman neljän ketjun rotaation peluutuksista hirveästi välittämättä, koska Bluegerin ja Howdenin ollessa nelosen keskellä sitä ketjua ei juurikaan peluutettu vastustajan parhaita vastaan, mutta esim. finaaleissa Royn johtama nelonen vastasi Bennettin kärkiketjun fyysisyyteen ensimmäisissä kotiotteluissa mainiosti eikä sitä tarvinnut piilottaa ketään vastaan. Roy kruunasi vahvat finaalinsa kakkospelin voittomaaliin ja tekipä hän kauden viimeiseksi jääneen tahtomaalin 9-3 murskavoitossakin. Kyky suojata kiekkoa hyvällä liikkeellä hyökkäysalueella jäi myös mieleen. Roysta tuli myös historian 130. pelaaja, joka on voittanut sekä AHL- että NHL-mestaruuden.

Arvosana: 9-



#22 Michael Amadio 67gp 16+11=27, +2 / 16gp 5+5=10, +8

- Aloitti kauden ykkösketjun oikeassa laidassa Marchessaultin ja Karlssonin rinnalla. Kausi päättyi myös pudotuspeleissä saman sentterin rinnalla. Carrierin palattua kehiin kauden toiseen otteluun Amadio putosi katsomoon ja oli alkuun osa rotaatiota, mutta loukkaantumissuman aikana hän esiintyi sen verran hyvin, että paikka kokoonpanossa sementoitui pitkäksi aikaa ja jossain vaiheessa hän pelasi yli 30 ottelua putkeen, mikä oli miehen uusi ennätys ritaripaidassa. 16 maalia ja 27 tehopistettä olivat myös henkilökohtaisia ennätyksiä. Pudotuspeleissä rotaatio kuitenkin taas kutsui kesken Edmonton-sarjan, kunnes sitten hän pääsi Dallas-sarjassa takaisin kehiin, kun Roy pudotettiin nelosketjuun Bluegerin paikalle ja Karlssonin laidalle tarvittiin tuuraaja. Jets-sarjan kolmospelin voittomaali jatkoajalla oli varmasti yksi uran kohokohdista. Amadio kunnostautui myös roska-ajan tehoilijana, kun Dallasissa kutospelissä ja kotona Floridaa vastaan kakkospelissä hän merkautti 1+1 tehot otteluiden jo ratkettua, mutta ottelukohtainen plussakeskiarvo oli kuitenkin +0,44, joten hän ilman muuta ansaitsi olla pelaavassa kokoonpanossa, koska karvaaminen oli hyvää useimpina iltoina ja Howdenin tavoin hän meni maalille tekemään maskia ketjustaan eniten.

Runkosarjassa parasta antia olivat viisi maalia kuuteen peliin vuodenvaihteessa ja viimeisen kotiottelun 2+1 tehot Seattlen verkkoon. Viimeksi mainitussa pelissä hänen, Karlssonin ja Smithin suunnanmuutospelaaminen oli kerrassaan rautaista ja transitiopelaajana Amadio kyllä osoitti pätevyytensä kauden aikana silloin tällöin. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä puolestaan hän pystyi 1-2 kertaa illassa luomaan vastustajan maalin takaa tekopaikan maalin eteen ketjukaverille. Mielenkiintoista oli sekin, että sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä Amadio oli neljän parhaan joukossa tehdyissä maaleissa tasaviisikoin 60 minuuttia kohden, joten keskinkertaisesta peliajastaan hän repii kyllä paljon irti ja siten Amadio on ollut loistava waiverpoiminta.

Arvosana: 9-

#28 William Carrier 56gp 16+9=25, +15 / 18gp 2+4=6, +2

- Carrier teki uuden maali- ja piste-ennätyksensä, vaikka hän missasi kolmasosan runkosarjasta ja iski ensimmäisiin 10 peliin vain yhden kihauksen. Maaliennätystään (9) hän sivusi jo joulukuun alkupuolella Philadelphiassa, kun hän nosti Theodoren viivakudin reboundin sisään Ristolaisen ihmeteltyä vieressä. Tammi-helmikuussa Carrier puolestaan iski yhdeksän pistettä kahdeksaan otteluun jääden vain kerran kiikareille. Hän on kaudesta toiseen nelosketjulainen, jolle ei juuri satu sellaisia ohipelejä, että niistä pitäisi rangaista miinuksella arviointitaulukossani. Toisaalta vaikka Carrier rikkoi ennätyksiään, se ei näkynyt plussat per peli -tilastossa, vaan +0,27 asettui lukemana kahden viime kauden keskiarvojen väliin. Kuuma lapa ei vaikuttanut silmätestiarviooni hänestä, koska olin ennenkin arvostanut peruspelaamista. Ilman vakituista YV-aikaa 16 osumaa oli erinomainen suoritus 56 ottelussa. Voittomaaleja hän teki peräti seitsemän. Kolmen viime kauden aikana Carrier on tehnyt tasaviisikoin enemmän maaleja kuin mm. Kucherov, Dubois tai Hischier, joten kyseessä on jopa luksuspelaaja nelosketjuun ja ihan ansaitusti Carrierkin pelasi välillä ylempänä esim. Stephensonin laidalla. Tämän ja Kesselin kanssa kevätkaudella Carrier jopa dominoi pelin virtausta 61-prosenttisesti.

Harmillisesti maaliskuun alussa tullut vamma päätti runkosarjan, mutta onneksi mies kykeni palaamaan playoffeihin, joissa hän oli vielä Oilers-sarjassa hieman unessa hakien pelituntumaa, mutta viimeistään Dallas-sarjassa hän palasi omaksi itsekseen ja alkoi väläytellä jälleen hyökkäyssuuntaan vaarallisuuttaan. Kutospelin 1+1 tehot ovat ikuisesti muistissa. Ja vaikkei tehoja aina tullut, Carrier oli kuitenkin jämpti laituripari Kolesarille eikä heidän jäällä ollessaan vastustaja juurikaan kyennyt luomaan maaliodottamaa missään pudotuspelissä. Vahvan runkosarjan ansiosta Carrier saa kautta aikain parhaan arvosanansa yhdeksän.

Arvosana: 9

#43 Paul Cotter 55gp 13+5=18, -5 / -

- Cotter oli harjoitusleirin vakuuttavin nuorisohyökkääjä ja valtasi siksi paikan avauskokoonpanosta kuten itse osasin ounastellakin hyvän AHL-kauden jälkeen. Hän aloitti kauden nelosketjun vasemmassa laidassa Royn ja Kolesarin rinnalla, kun Carrier paranteli itseään pienestä kolhusta. Seuraavaan peliin tuli jo siirto ykköseen Marchessaultin ja Karlssonin rinnalle, kun Amadio putosi kokoonpanosta ulos Carrierin tieltä. Muutaman pelin jälkeen hän kuitenkin putosi poppareille kymmenkunta matsin ajaksi ennen paluutaan, joka oli toki onnistunut, kun hän vietti ensimmäistä kahden pisteen iltaansa Buffalossa. Nuorelle pelaajalle tyypillisesti taso ailahteli iltojen välillä ja siitä Cassidykin monesti muistutti. Lisäksi Cotter kärsi siitä, ettei hän pelannut juuri ollenkaan erikoistilanteita, joten pelistä katosi rytmi tiettyinä iltoina.

Yksi kauden kohokohdista oli nosto Stephensonin ja Stonen vierelle kärkiketjuun Bostonissa Eichelin poissa ollessa. Cotter iski saman tien kaksi kaappia ja pilkuissa nosti rystyltä yli puolityhjän yläkulman, joten moraalinen hattutemppu ei ihan täydentynyt sentään. Syksyllä kirjasin Cotterille plussaa keskimäärin joka neljännestä pelistä, mutta keväällä tahti vähän laantui ja playoffeihin mennessä hän putosi ulos kokoonpanosta osin Barbashevin ja Bluegerin hankintojenkin myötä. Ensin Barbashev pudotti hänet Eichelin laidalta neloseen ja sitten Blueger katsomoon. Jos Barbashevia ei kiinnitetä jatkosopimuksella, se avaa Cotterille oven hyvän kesäharjoittelun myötä kenties ottamaan pysyvämmän paikan TOP9:stä, koska runkosarjassa hän teki 60 minuuttia kohden kuitenkin neljänneksi eniten maaleja Carrierin, Eichelin ja Amadion jälkeen tasaviisikoin. Ja vaikkei pudotuspeleissä peliaikaa tullut, Cotter oli Kesselin kanssa silti arvokas pukukoppipelaaja kuten Quest For The Stanley Cup (2023) -sarjassa kävi ilmi.

Arvosana: 8



#55 Keegan Kolesar 74gp 8+10=18, +6 / 22gp 2+3=5, +1

- Läpi kauden puolustussuuntaan todella jämäkkä alaketjujen laituri, joka pärjäsi hyvin laitojen lähellä. Edistyneet tilastotkin pitivät hänen puolustuspelaamisestaan ja siksi Kolesar sai pitää pelipaikkansa aina terveenä ollessaan, vaikka osa kannattajista vaati hänen penkitystään. Kun viime kaudella Kolesar oli se, jonka ketjukaverit vaihtuivat eniten, tällä kaudella hänen, Royn ja Carrierin koostumus pelasi yhdessä toiseksi eniten runkosarjassa. Suurin osa peleistä kului juuri Royn oikealla laidalla osana identiteettiketjua oli se paperilla sitten nelonen tai loukkaantumisten kertyessä välillä kolmonen. Playoffeissakin Kolesar pelasi parhaan matsinsa osana tuttua koostumusta, kun hän mätti 1+1 tehot Dallas-sarjan ratkaisumatsissa. Samaisessa sarjassa avauspelin väkevä punnerrus maalille ohi Heiskasen ja sitä seurannut Bluegerin reboundmaali oli sekin mainio hetki. Finaaleissa puolestaan Tkachukin rintalastan murtaminen painavalla taklauksella kolmospelissä oli myös yksi "merkkipaalu", kun tehopisteitä ei tullut.

Arvosana: 8+

#49 Ivan Barbashev 23gp 6+10=16, +11 / 22gp 7+11=18, +14

- Barbashev saapui seuraan siirtotakarajalla vaihdossa yhteen kärkilupauksista Zach Deaniin. Hänet istutettiin heti tuloksentekoyksikköön Eichelin ja Marchessaultin rinnalle, mutta parhaat pelinsä Barbashev pelasi jopa kolmosketjussa Stephensonin ja Kesselin rinnalla. Huhtikuun alun kotipelissä Los Angelesia vastaan kolmikko hurjasteli kuuteen minuuttiin kolme maalia. Vaikka tehoja tuli ihan hyvin jo runkosarjassa, vasta pudotuspelien toisella kierroksella kemiat todella klikkasivat Eichelin kanssa, kun Barbashev oli kesken Jets-sarjan pudotettu nelosketjuun ja sieltä takaisin Eichelin laidalle palattuaan hän oli jotenkin pykälän vielä parempi ja löysi tosiaan kunnollisen yhteyden ketjukavereihinsa. Oilers-, Stars- ja Florida-sarjoissa hän pelasikin parasta jääkiekkoaan Vegas-nutussa. Esimerkiksi Dallasissa kolmospelissä hän iski ensi kertaa kolme tehopistettä playoffpelissä (1+2), kun Vegas voitti 0-4.

Barbashevin kyky voittaa kiekkoja takaisin päätydumppausten jälkeen karvaamalla oli merkittävä osa Eichelin vitjan lentokeliä pudotuspeleissä. Hän oli kamppailuissa erittäin hyvä laitojen lähettyvillä ja nautti fyysisestä kontaktista. "Barbi" myös meni mielellään maalin eteen rusikoitavaksi ja yhden sellaisen pelaajanhan Cassidy haluaa jokaisessa ketjussa olevan. Siihen nähden, että ennen Vegas-uraa Barbashev oli pudotuspeleissä nakuttanut 50 matsiin vain yhdeksän pistettä, tämän kevään pudotuspelitehot olivat suorastaan erinomaiset. Niinpä häntä voi hyvällä syyllä nimittää seurahistorian parhaaksi venäläispelaajaksi. Olin hänen hankinnastaan hieman varautunut siksi, että vastineena oli Dean eikä esim. Brabenec, mutta totesin myös sen, että kauppaa voi jälkikäteen pitää ihan onnistuneena, jos todella tuon seurahistorian parhaan venäläispelaajan tittelin Ivanille voi myöhemmin ojentaa, joten nyt voi siis todeta, että Barbashev oli loistava siirtotakarajahankinta, vaikka helmikuussa Bluesia pidettiin yleisesti kaupan lievänä voittajana, mutta ainakaan Golden Knights ei sitä hävinnyt, vaikka Ivan ei jatkosopimusta tekisikään.

Arvosana: 9

#21 Brett Howden 54gp 6+7=13, +5 / 22gp 5+5=10, +4

- Howdenin runkosarjaa sotki kahden kuukauden poissaolo, joka päättyi tammikuun lopussa, kun hän palasi nelosketjun laitaan vieraissa Devilsia vastaan itärannikon kiertueen alkajaisiksi. Kausi kuitenkin alkoi Stephensonin ja Stonen rinnalla ja lopulta hän myös pelasi pudotuspelit samalla paikalla, joten jotain Cassidy näki tuossa kolmikossa jo aivan kauden alussa. Howdenin kestävä kentän sahaaminen ylös-alas ja suoraviivainen maalille ajaminen oli se juttu, miksi hän sai täydentää tehokaksikkoa, koska Cassidy rakensi hyökkäysketjunsa 2+1-menetelmällä (tutkapari + likaisen työn tekijä). Toki kun Eichel tuotiin hänen tilalleen ja Stephenson siirtyi laitaan, Howdenin pelipaikaksi vaihtui sentteri eikä kemiaa oikein löytynyt Cotterin ja Kesselin kanssa, vaan tuo ketju oli "ongelmatapaus" syyskaudella. Ketjurotaatiossa se oli oikeutetusti viimeisenä, kun maaliodottamien valossa se pelasi "vain" 50-50 kiekkoa ja muut ketjut olivat plusmerkkisiä (Marchessault-Karlsson-Smith, Stephenson-Eichel-Stone, Carrier-Roy-Kolesar).

Runkosarjan yksi kohokohta oli se, kun Howden teki Golden Knightsin seurahistorian nopeimman maalin vastustajan tekemän maalin jälkeen. Roy kaapi aloitusvoiton, Pietrangelo syötti laitaa pitkin pystyyn ohi eteenpäin rynnänneen Sergachevin ja Perbix jäi vähän kuin 1v2-tilanteeseen. Kolesarin passi löysi takatolpalta Howdenin ja tämä runnoi kiekon verkkoon, kun Pointkin vähän lopetti puolustamisen kesken. Tuohon kaikkeen kului aikaa vain seitsemän sekuntia. Playoffeissa puolestaan Howden iski jatkoeräosuman Dallasin verkkoon avauspelissä saaden palkinnon suoraviivaisesta maalille ajostaan. Myös avauskierroksella paluu Winnipegiin ja 2+0 tehot nelospelissä olivat hieno juttu, koska viisi vuotta sitten Howden oli samassa pytingissä todistamassa seurojen välistä konferenssifinaalisarjaa katsomosta käsin. Finaaleissa Howden oli arvokas osa Stephensonin vitjaa puolestaan siksi, että hän teki jatkuvasti maskia siniviivalaukauksiin ja sumensi siten Bobrovskyn näkökenttää. Lisäksi kakkosalivoimassa Royn kanssa he olivat inhottavan hyvin paineistava kaksikko vastustajan takakolmiolle. Niinpä arvosana on vielä parempi kuin viime kaudella, jolloin hän oli kliinisin maalintekijä yli 23%:n laukaustarkkuudellaan ja ylitti vähäiset odotukset. Nyt odotuksia oli enemmän ja hän pystyi lunastamaan paikan TOP9-hyökkäyksestä.

Arvosana: 9-

#16 Pavel Dorofeyev 18gp 7+2=9, +5 / -

- Kevään sensaatiopelaaja, jolla oli hetkellinen kuuma jakso Karlssonin ja Smithin rinnalla. Maaliskuussa kaikki tuntui uppoavan ja uran avausmaalikin syntyi St. Louisissa onnekkaasti kypärän kautta, kun hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan maalin edessä. Seitsemään peliin Dorofeyev osui viidesti (5+2). Uran ensimmäinen YV-maali oli tyylikäs nosto etuyläkulmaan sen jälkeen, kun hän oli pyörähtänyt maalin kulmalta sen eteen ja kauden kolmas voittomaali puolestaan taidokas ohjaus maalin edestä yäriman alle Pietrangelon viivakudin jälkeen. Kuumaa jaksoa seurasi sitten useampi kiikaripeli ja Dorofeyev päätti runkosarjan 7/8 pisteettömään otteluun. Välissä kohokohtana oli kuitenkin vielä kahden maalin ilta Minnesotassa, jossa Pavel tasoitti ottelun ilman maalivahtia ja osui vielä rankkarikisassakin.

Lopulta pudotuspelien alkaessa mies oli kuitenkin rotaatiossa, kun mm. Stone ja Carrier palasivat takaisin rosteriin, vaikka Dorofeyev saikin vielä runkosarjan lopussa näyttää osaamistaan Eichelin ja Marchessaultin rinnalla. Positiivista oli kuitenkin se, että vaikka AHL-kausi oli viime kautta heikompi, NHL:ssä hän pystyi viime kautta paljon parempiin näyttöihin ja paransi osakkeitaan seuran sisäisessä hierarkiassa. Ajoittain itseluottamus oli tapissa ja Dorofeyev uskalsi pysyä kiekossa siten kuin parhaimmillaan Silver Knightissakin. Lisäksi Cassidy piti laukaushalukkuudesta, koska Pavel toi Karlssonin ja Smithin ketjuun saman elementin, jonka Marchessault oli siihen tuonut pelatessaan näiden kanssa. Dorofeyevin kulmapelaaminen hyökkäysalueella myös näytti esim. Flyersin vieraana paremmalta kuin kertaakaan AHL:ssä. Kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan oli myös läsnä tuon satumaisen kuuman jakson aikana.

Arvosana: 8+



#53 Teddy Blueger 18gp 2+4=6, -2 / 6gp 1+1=2, +1

- Barbashevin ohella toinen syvyyshankinta hyökkäykseen siirtotakarajalla. Blueger sentteröi kaikissa pelaamissaan otteluissa nelosketjua, joskin jonkin yksittäisen pelin pelasi myös laidalla. Yhtä kaikki, puolustuspään aloituksia kertyi runkosarjassa paljon. Playoffeissa hän nousi kokoonpanoon Oilers-sarjassa, kun Roy siirrettiin Karlssonin oikeaan laitaan, mutta katsomo kutsui neljännen Dallas-pelin jälkeen, kun Amadio tuotiin takaisin pelaavaan kokoonpanoon. Ensimmäisen Stars-matsin päätöserän osuma Kolesarin vahvan punnerruksen jälkeen jäi vahvimpana muistona Bluegerin playofftaipaleesta mieleen. Jääaikaa tuli keskimäärin vain reilut 10 minuuttia, mutta ne minuutit hän raati mukiinmenevästi ja palkintona hänestä tuli Latvian toinen SC-voittaja.

Arvosana: 7,5

#51 Byron Froese 9gp 1+1=2, +0 / -

- Froese kutsuttiin ylös tammikuun alussa, uudelleen tammikuun puolivälissä ja vielä pariksi peliksi helmikuun lopussa. Enimmäkseen mies pelasi nelosen keskellä loukkaantumisia tuuraten noin 10 minuutin jääajalla, kun Roy saattoi vuorostaan sentteröidä esim. kolmosketjua tai pelata laidassa. Joissain peleissä Froese sai muutaman alivoimvaihdonkin yhdessä Rondbjergin kanssa, koska he muodostivat Silver Knightissa koko kauden ajan ykkösalivoimaparin, joten yhteisistä kokemuksista oli NHL:ssäkin hyötyä. Ainoa maali syntyi tammikuun loppupuolella Washingtonin verkkoon, kun Rondbjerg sai Pietrangelolta avauksen keskikaistalle ja polki jalalla yli keskialueen. Sitten hän levitti Froeselle, jonka laukaus vasemmasta laidasta pomppi onnekkaasti sisään Kuemperin luistimesta, kun laukaus kimposi tolpasta takaisinpäin. Ajoittain Froese pelaamissaan matseissa väänsi ihan hyvin ja mikä tärkeintä yhdeksästä esiintymisestä en kirjannut yhtäkään miinusta, vaan kahdesti plussan, joten hän hoiti stunttiroolinsa ihan hyvin.

Arvosana: 7

#46 Jonas Rondbjerg 13gp 0+1=1, -5 / -

- Rondbjerg tuurasi joulu-tammikuussa loukkaantumisia 13 pelin ajan. Ainoa tehopiste tuli toiseksi viimeisessä pelissä Washingtonia vastaan Froesen maaliin. Jonakseen pätevät vähän samat sanat kuin alempana Leschyshyniin eli hän ei silmätestin perusteella vuotanut alaspäin tai tehnyt näkyviä virheitä, mutta alaketjuissa pitäisi silti kyetä tuottamaan edes satunnaisesti tehoja hyökkäyssuuntaan ja siihen hän ei pystynyt, mikä oli lievä pettymys. Muutaman kerran Rondbjerg väläytti ja kykeni suorahyökkäyksissä rytmittämään peliä repivillä kuljetuksillaan, mutta liian harvassa mallikkaat pelin rytmittämiset olivat. Paras yksittäinen peli oli varmaankin viimeiseksi jäänyt Arizona-matsi, jossa nelosketjussa yhdessä Kesselin ja Froesen kanssa he siirsivät painopisteen useasti vastustajan päätyyn. Siinäkin ottelussa Rondbjerg oli vahva rouhimaan vastustajan maalin takana ja lisäksi hänellä oli paikka tehdä läpiajosta kauden avausmaali, kun Korczak purki lasin kautta kiekon keskialueelle ja Rondbjerg livahti siitä läpiajoon puolustajan selustaan, mutta Vejmelka torjui kämmennoston. Seuraavassa pelissä hän sitten joutuikin paluun tehneen Howdenin korvaamaksi eikä enempää näyttösaumoja tullut. Plussat per ottelu -lukema +0,15 johtaa arvosanaan tyydyttävä.

Arvosana: 7

#56 Sheldon Rempal 1gp 0+0=0, -2 / -

- Silver Knightsin toiseksi paras pistemies sai kutsun ylös uudenvuodenaaton kotipeliin Nashvillea vastaan, kun loukkaantumissuma oli pahimmillaan. Vajaan kahdeksan minuutin jääajalla tauluun kirjattiin -2 osana kolmosketjua, mutta takaiskut eivät hänestä johtuneet. Heti ensimmäisessä VGK-vaihdossaan hän tinttasi vastakiekkolämärin oikealta b-pisteeltä ohi takakulman Rondbjergin päätyesityöstä, mutta siihen väläytykset jäivätkin. Hieman kiire Rempalilla välillä tuntui olevan kiekollisena, kun ensimmäiset luistelupotkut eivät kovin räjähtäviä olleet ja niinpä tosiaan enempää pelejä ei vyölle kertynyt.

Arvosana: 6+

#15 Jake Leschyshyn 22gp 0+0=0, -7 / -

- Tehot kertovat olennaisen. Leschyshyn oli hyökkäyssuuntaan yhtä turhake kuin viime kaudellakin, joten se, että Rangers nappasi hänet waivereista, ei ollut minkään sortin menetys. Taso riittää AHL:ssä kärkikenttiin kahden suunnan sentteriksi ja hyväksi maalineduspelaajaksi, mutta NHL:ssä nelossentterinä pitäisi kyetä tuottamaan edes jotakin hyökkäyssuuntaan silloin tällöin. Ja kun Leschyshyn ei ollut mitenkään erikoinen alivoimallakaan, vaan sai korkeintaan jämäsekunteja lopusta, ei hänellä ollut arvoa alakenttien roolipelaajana. Positiivista oli sentään se, että teholukemasta -7 huolimatta hän ei silmätestin perusteella vuotanut alaspäin tai tehnyt henkilökohtaisia virheitä, joten plussataulukkoonikin kirjasin 22 matsista kaksi plussaa enkä yhtään miinusta, mutta liika näkymättömyys useimpina iltoina jätti kuitenkin negatiivisen maun.

Arvosana: 6,5

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat)

Eichel 10- (8,5)
Marchessault 10- (9+, 8,5, 10-, 8,5, 8+)
Stephenson 9,5 (9,5, 8,5, 9)
Hill 9,5
Karlsson 9,5 (7,5, 9, 10-, 8,5, 9-)
Stone 9,5 (8, 9-, 9+, 9,5)
Smith 9 (9+, 8-, 9,5, 8,5, 9)
Barbashev 9
Carrier 9 (8+, 8, 7,5, 8+, 9-)
Pietrangelo 9 (8+, 9-)
Theodore 9 (9, 8,5, 8, 9+, 9,5)
Whitecloud 9 (9-, 8+, 8,5)
McNabb 9 (8-, 8-, 8+, 8,5, 8-)
Hague 9- (8+, 8+, 7,5)
Thompson 9- (8,5, 7)
Brossoit 9- (8-)
Roy 9- (9, 8+, 9-)
Howden 9- (8,5)
Amadio 9- (8+)
Martinez 8+ (7, 9-, 9)
Hutton 8+ (8)
Kolesar 8+ (8+, 8, 7)
Dorofeyev 8+ (7,5)
Kessel 8
Cotter 8 (8+)
Miromanov 8 (7,5)
Patera 8
Quick 8-
Korczak 8- (8-)
Pachal 8- (7)
Blueger 7,5
Rondbjerg 7 (7,5)
Froese 7
Leschyshyn 6,5 (7)
Rempal 6+
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Edelleen Stanleyn huumassa ajattelin kirjoittaa vähän omasta historiastani Vegas Golden Knightsin fanina.

Katsoin ensimmäisen todellisen Ritarien koti-NHL-pelin televisiosta Arizonaa vastaan (sen, jossa Karlsson omien sanojensa mukaan ei saanut yhtään pistettä). Se oli hieno kokemus Engellandin puheineen. Oli myös upeaa nähdä laajennusjoukkueen aloittavan NHL-taipaleensa voitoilla. Sitä ennenhän Ritarit olivat jo hakanneet Dallarat Dallasissa.

Siitä eteenpäin seurasin joukkuetta lähinnä tulosten osalta, ja joitain matseja näin televisiosta (mm. Ankkoja vastaan). Olin silloin vielä Ducks-fani, mutta Anaheimin otettua taas kerran nokkiinsa playoffseissa 2018 keväällä vissiin suoraan neljässä pelissä ekalla kierroksella, kirjoitin Vegas-kausiketjuun "Nyt sitten gloory-hunttaamaan tänne Vegasin ketjuihin. Ankkojen pelityyli ei enää jaksa kiinnostaa, ja kun joukkueessa ei ole enää suomalaisiakaan, niin vaikea innostua Ducksien seuraamisesta. Ehkä sitten ensi kaudella, katsotaan. Mutta loppukausi vedetään nyt sitten Vegasin bandwagonissa...." Ja sillä tiellä olen pysynyt. Loput sen kauden Vegasin playoffspelit väijyin televisiosta, ja oli hienoa seurata tulokasjoukkueen vastustamatonta etenemistä loppuotteluihin saakka. Niissä näin vielä ensimmäisen pelin, mutta sitten tuli Suomen matka, ja loppu onkin historiaa, eli unelma ensimmäisen kauden Stanley-huipentumasta jäi unelmaksi. Mutta kertakaikkisen hieno kausi kaikkiaan.

Seuraavan kauden alussa päätin, että perinteelliselle training camp -matkalle lähden nyt Las Vegasiin. Se olikin hieno kokemus, ja olimme vaimon kanssa siellä paikan päällä seuraamassa toimintoja vissiin kolmen päivän ajan. Välillä katsottiin Vegasin alueen nähtävyyksiä (tosin ne kasinot nyt oli jo aikoja sitten nähty, mutta luonto on upeaa Las Vegasin ympäristössäkin). Pelaajia en tapaamaan päässyt, vaikka vahingossa eksyimmekin hallin takapuolelle pelaajien sisääntulo-ovelle, mutta siellä joku tuli opastamaan meidät fanien sisäänkäynnille. Näkemäni perusteella tulin siihen tulokseen, että Cody Eakin oli training campin vakuuttavin pelaaja pelillisesti, ja sillä kaudella hänelle tuli 22 maalia ja 41 pistettä, joka on edelleen hänen NHL-kausiennätyksensä. Muuten kaukalon kingi oli Ryan Reaves, jonka ansiot ovat sitten tulleet tunnetuksi vähän muilla aloilla kuin pistetehtailussa.

Sen toisen kauden lopuksi Vegas pelasi avauskierroksella veriviholliseksi muodostunutta San Jose Sharksia vastaan. Otteluissa saavutettiin jo selvä johto, mutta lopulta päädyttiin Game 7:ään. Sitä Vegas johti jo turvallisen tuntuisesti 3-0, kun jo edellä mainittu Eakin päätti poikkarilla antaa Särkien Pavelskille vähän puskua aloituksesta. Jotenkin Pavelski onnistui lentämään vauhdikkaasti siitä jäähän jääden makaamaan sinne veren roiskuessa. Eakininlle viiden minuutin jäähy, ja sen aikana Särjet pöllyttivät Vegasin verkkoa hienosti neljä kertaa ja lopulta voittivat pelin 5-4 ja pudottivat Vegasin jatkosta. Se oli tähän mennessä Ritarifaniuteni surullisin hetki, josta en heti (koskaan?) toipunut.

Seuraavana vuotena olin taas training campillä, ja silmiin osui numero 43, Paul Cotter. Ihan käsittämätöntä intoa ja yritystä, jota oli hieno katsella. Silloin ei pam pam Paulin taikakaulin vielä yltänyt pelipaikkaan Ritareissa, mutta edellisellä kaudella jo jotain pelejä tuli, ja tällä kaudella sitten enemmän ja jonkin verran tulostakin. Vakituiseen kokoonpanoon pääsemiseen tarvitaan vielä työtä, mutta otan nyt jo kunnian pojan scouttaamisesta NHL-pelaajana, heh.

Tällä kolmannella kaudella ja sitä seuraavana neljännellä kaudella Vegas eteni konferenssifinaaleihin, joissa sitten paukut loppuivat, ensin Dallaroita ja sitten Habseja vastaan. Training campille ei ollut menemistä covidin takia. Viidennellä kaudellakaan en päässyt training campille, ja sehän päättyi lukuisten loukkaantumisten saattelemana playoffsien ulkopuolelle jäämiseen niukahkosti.

Kuudennen kauden aluksi pääsin sitten taas training campillekin katsomaan pelejä useamman päivän ajaksi. Mukana menossa oli suomalainen Sakari Sakke Manninen, joka aiheutti useamman "vau":n suustani, mutta ei sitten loppujen lopuksi päässyt mukaan NHL-kokoonpanoon koko kaudella. Training campin parhaaksi pelaajaksi tällä kertaa nimesin Conat...eiku Jonathan Marchessaultin, lähinnä kun kaveri veteli napakoita ylänurkkakuteja kerta toisensa jälkeen. Ja mites sitten kauden loputtua sattuikaan, playoffsien arvokkain pelaaja oli...Jonathan Marchessault! Jotain tuo kiekkosilmäni sentään on oppinut tässä vuosikymmenien kiekkofaneuden aikana.

Nyt sitten kultaritarit ovat mestareita. On ollut todella ilo katsella Stonerin ja Butch Cassidyn onnesta vellovia ilmeitä Stanley Cupin juhlinnassa, ja surkutella, miten pohjoismaalaiset eivät osaa ilmaista tunteitaan ja puhua asioista kuin viinan avulla (vrt. William "Wild Bill" Karlssonin pohjakosketukset Stanley Cup -juhlassa). Tämä mestaruus ei unohdu, tapahtui jatkossa sitten mitä tahansa, ja vaikka Kultaritarit eivät enää elinaikanani Stanley Cupia voittaisi. Yksi toive minulla on, ja se on se, että laittaisivat pelipaitoihinsa tuon todellisen kullan värin, jotain sellaista Tähtien Sodan C-3PO:n haarniskan väristä.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Lisäilin muutaman linkin lisää tämän sivun alun listaan. Suosittelen varsinkin Marchessaultin ja Whitecloudin vierailuja Spittin Chiclets -podcastissa. Lisäksi viisiminuuttinen mestaruusvideo oli hieno ja se löytyy tämänkin viestin lopusta. Musiikki ja klipit sopivat hienosti yhteen. Ohessa on pieni tiivistelmä noista pelaajahaastatteluista ja lisäksi Foleyn vierailusta 32 ajatusta -podcastissa.

Spittin Chitlets:
- McCrimmon soitti toisen kauden jälkeen kesken MM-kisojen Marchessaultille ettei häntä olla treidaamassa ja se rauhoitti mieltä huhumyllyn keskellä. Joonatanista se oli hyvä ele
- Marchessault sanoi lapsilleen jäällä mestaruuden varmistuttua, että kaikki ihmiset eivät saavuta elämässä unelmiaan, mutta hän on nyt saavuttanut unelmansa ja on valmis ihminen. Hän toivoo näidenkin joskus saavuttavan unelmansa mitä ikinä ne ovatkaan. Juontajakolmikolle tulivat kylmät väreet noista sanoista
- Marchessault vahvisti, että joukkue oli niin terve, että se olisi helposti voinut pelata vielä yhden pudotuspelikierroksen. He kaipasivat hieman Carrieria pleijareiden alussa ja McNabbilla oli pientä vammaa, mutta muuten porukka oli kohtuullisen terve
- Alkukaudella eräällä reissulla hän ja Kessel olivat leikillään aukoneet päätä toisilleen ja sen päätteeksi kumpikin samaan aikaan yritti feikkipuskea toista päähän, mutta kun he tekivätkin sen yhtä aikaa, päät oikeasti kolisivat yhteen. Kesselin teräsmiesputki oli silloin 996 pelin mittainen tai jotain sellaista ja Joonatan oli hetkellisesti kauhuissaan sen katkeamisesta, kun sekä hän että Phil makasivat hetken maassa pökerryksissä. Marchessaultille piti ommella pari tikkiäkin otsaan ennen alkulämmittelyä, kun hän vuoti verta
- Whitecloudin mukaan Haguen äiti piti huolen siitä, että tämä söi tarpeeksi paraatin aikana, jottei juhliminen menisi överiksi
- Whitecloud signasi aikoinaan Vegasiin, koska se oli uusi seura ja puolustus ei ollut vielä niin syvä. Hänelle tärkeintä on pelata voittavassa joukkueessa niin kauan kuin mahdollista. Kuuden vuoden jatkosopimuksen hän teki siksi, että Vegas on nykyään hänen kotinsa, jossa hän viettää kaiken aikansa, koska kotikonnuilta myös kaverit ovat muuttaneet muualle. Hän ei niinkään välitä rahasta ja yritti muistaa lähtökohdat eli hän oli varaamaton pelaaja, josta ei pitänyt tulla edes ammattilaista, vaan collegeen hän meni tutkinnon vuoksi
- Whitecloud vienee kannun ensin kotikonnuilleen Brandoniin ja sitten 20 minuutin ajomatkan päähän kotireservaattiin Sioux Valleyhyn. Lisäksi hän haluaa viedä pokaalin erään juniorijoukkueen kaupunkiin, jossa hän sai mahdollisuuden jatkaa pelaamista 17-18-vuotiaana, koska se parivuotinen ajanjakso opetti hänelle paljon
- Marchessaultin tavoin Whitecloud kehui kovasti Foleyn tiluksia ja tämän avokätisyyttä seuraomistajana. Golfkenttä Montanassa on kuulemma TOP50-tasoa maailmassa ja siellä ollessaan Zachin tekee mieli vain aina pelata mahdollisimman monta reikää. Stephenson, McNabb ja Theodore saivat maininnan erityisen hyvinä golfareina ja heistä Stevie on myös pieni piikki Whitecloudin lihassa

Foley:
- Sormusbudjetti on 600 000 dollaria. Stonen ja muiden pelaajien vastuulla on ideointi
- Foley asettaa aina realistisia tavoitteita kaikissa liiketoimissaan. Hänen mielestään "playoffit kolmessa ja mestaruus kuudessa vuodessa" oli sellainen
- Kehui NHL:n kovaa palkkakattoa, joka mahdollistaa Stanley Cupin voittamisen esim. USA:n 40. suurimmalle metropolialueelle

Hieman vaikuttaa siltä, että Barbashev olisi hinnoittelemassa itsensä ulos Vegasista eikä keskusteluyhteyttä ainakaan viime päivinä ole kuulemma ollut. Niinpä en pahastuisi siitä, jos Cotter ja Dorofeyev saisivat kilpailla pelipaikasta Eichelin laidalla, koska molemmilla on potentiaalia onnistua siinä ja tarvittaessa siirtotakarajalla voisi sitten hankkia lisävahvistusta. Samalla Martinez saisi mahdollisuuden päättää uransa kultaisena ritarina ja mennyt kausikin osoitti, että puolustus ei liian syvä koskaan voi olla. Osin alakerran kapeuteen mm. Dallas ja Florida kompastuivat Vegasia vastaan. Toki Miromanov ei ole enää vapaa waivereista, joten joku saattaisi hänet hyvinkin poimia, mutta se on sitten sen ajan murhe ja onhan Hutton joka tapauksessa olemassa seiskapakkina, jollei tämä vaadi treidiä muualle suurempaan rooliin. Se voisi olla jopa kaikille osapuolille hyvä ratkaisu, koska Miromanov voisi olla seiskapakki ja waivervapaa Korczak tai Pachal (en usko, että kukaan häntä poimii) kutsuttaisiin tarvittaessa ylös.







 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights




Craig, 41, has spent his entire coaching career with the Golden Knights, joining the team as an assistant coach in the inaugural 2017-18 season and serving in that capacity through this year’s Stanley Cup Championship team.

“I have tremendous respect for Ryan Craig as both a person and a professional and believe we have an ideal coach to lead our team in Henderson,” McCrimmon said. “He is a proven leader who has learned from some of the game’s best coaches. He understands the importance of the AHL level both in terms of developing our NHL prospects and creating a winning environment.”
Ryan Craig on Silver Knightsin uusi päävalmentaja. Looginen valinta sinällään kuuden apuvalmentajakauden jälkeen. Ensipuraisulla pidän nimityksestä erittäin paljon ja nyt sitten näemme sen, että mihin valmentajaksi vielä nuoren Craigin rahkeet riittävät pääkäskijänä.

Hillin puolestaan huhutaan tehneen kahden vuoden jatkosopimuksen 4,9 miljoonalla kautta kohden, joten Kuemperin kaltaisen noin viiden miljoonan vuotuisen mestaruusrahan hän lopulta sai, vaikka vuosia onkin sopimuksessa vähemmän. Sopimuksen pituus on oikein passeli, koska Thompsonin ryöstöhintainen sopimus umpeutuu kahden vuoden päästä, joten Hillin voi silloin tarvittaessa päästää menemään, kun Loganille on sorvattava rahakkaampi pahvi. Jotenkin uskon yhä Thompsonin olevan siis pitkällä tähtäimellä ykkösveskari, vaikkei ikäeroa olekaan kuin vuosi Hilliin, jonka jatkosopimus kielii myös siitä, että Lehnerin ura ritareissa on aika lailla taputeltu. Ja varmaan myös Barbashevin, jollei Martinezia kaupata. Howdenin ja Dorofeyevin signaaminen pitäisi onnistua noin kolmella miljoonalla, jolloin palkkakattoon jäisi tilaa vajaa miljoona 13+8+2 rosterilla, jossa ylimääräiset pelaajat olisivat Cotter/Dorofeyev, Hutton ja Miromanov.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mountain sinne tai tänne, OK, mutta hienoa, jos Lehner ei tule enää uimaan Ritarien maalinedustalle. Kaikkea hyvää hänelle vaan elämäänsä, toivottavasti saa asiansa kuntoon. En vain ymmärrä vieläkään tuota Ritarien Lehner-hankintapäätöstä aikoinaan. Ehkä Fleurystä haluttiin eroon syystä tai toisesta, ja siinä onnistuttiin, mutta aika kallis hinta siitä maksettiin. Mutta nyt asiat ovat hyvin. Annetaan asia anteeksi.

Ryan Craigia en tunne ollenkaan, tiedän vain, että siellä se on Vegasissa ollut alusta saakka. Onnea Hendersonin valmentajana.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös