1/56 Vegas Golden Knights vs. Anaheim Ducks
Avauspelin kunniaksi on luvassa pidempi raportti. Lehner aloitti maalissa, joten ensi kerran Fleury ei pelannut kauden avauspeliä. Tuch puolestaan oli kuin olikin pelikunnossa ollen ensi kerran mukana kauden avauspelissä. Kokoonpano ja erikoistilanteet näyttivät tältä:
Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stephenson - Stone
Roy - Glass - Tuch
Carrier - Nosek - Reaves
Kolesar
McNabb - Pietrangelo
Martinez - Theodore
Whitecloud
Lehner
Fleury
YV:
Glass
Pacioretty Karlsson Stone
Pietrangelo
Tuch
Marchessault Smith Martinez
Theodore
AV:
Roy-Nosek-Whitecloud-Martinez (McNabb)
Karlsson-Smith-Pietrangelo-Theodore (Martinez)
Stone-Stephenson
1. erä
Golden Knightsin kauden avausmaali syntyi heti toisessa vaihdossa. Ensin Theodore laukoi viivasta kauden ensimmäisen laukauksen kohti maalia ja irtokiekon Ducks siivosi kulmasta keskialueelle. Vegas käänsi kuitenkin pelin nopeasti takaisin pystyyn, kun Theodore levitti Martinezille ja tämä avasi siniviivan päälle Marchessaultille, joka pääsi keskeltä puolustajien välistä pujahtamaan laukaisupaikkaan eikä erehtynyt, vaan viimeisteli tarkasti ranteella yläkulmaan. Maali syntyi ajassa 1:07 ollen seurahistorian nopein kauden avausmaali. 66 sekunnin päästä peli oli jo 2-0, kun neloskenttä iski osuman. Carrier ei saanut hyökkäyssiniviivalla haltuun ristipistoa, vaan kiekko ajautui Ducksin maalin taakse. Lindholm meni sinne ensin Carrier selässään. Reaves tuli toisesta suunnasta apuun ja sai katkaistua maalin takana Lindholmin siirtokiekon ränniä pitkin kohti Shattenkirkia. Reaves syötti sitten päädystä omien jalkojensa välistä kiekon maalin eteen, johon luisteli Nosek ja tämä viimeisteli varmasti limpun ohi Gibsonin jo toistamiseen.
Neljännellä minuutilla overtalkoot jatkuivat, kun Ducks kavensi. Vegas ei saanut kiekkoa ulos alueelta siniviivan kulmassa, vaan se palautui päätyyn, kun Glass ja Kolesar hävisivät 2v2-tilanteen oikeassa laidassa. Steel suojasi kiekkoa hyvällä jalalla ja pelasi syvyydestä maalin eteen Comtoisille, joka laukoi yhdellä kosketuksella kiekon ohi Lehnerin, kun uusi hankinta Pietrangelo puolusti vain katseella eikä ottanut tarpeeksi jämäkästi miestä kiinni. Jos ensivaikutelma harjoitusleirillä oli alle tyydyttävän, sama toistui debyyttipelissä. Kauden 2020-2021 ensimmäisen ylivoimansa Vegas sai ajassa 5:30, kun Hakanpään Jani antoi kiekottomalle Carrierille turhan poikittaisen mailan slotissa ja tämä menetti tasapainonsa. Ylivoimakoostumukset ovatkin listattuna yllä. Ehkä vähän yllätyin, että Theodore-Stone-Pacioretty takakolmio oli rikottu ja Pietrangelo oli se, joka ankkuroi ykkösylivoimaa. En pitänyt tuosta muutoksesta. Se sen sijaan ei yllättänyt, että Glass pelasi pääty-/maalinedusroolissa, koska sama rooli hänellä oli jo viime kaudella. Hän pystyy toimimaan syöttölautana maaliviivan tasalla ja jakamaan kiekkoa yhdellä siirrolla esimerkiksi Karlssonille neliön keskelle tai neliön halki poikittain Stonelle/Paciorettylle kumpi sitten ikinä kulloinkin on oikeassa siivessä. Tässä pelissä Pacioretty oli vasemmalla ja Stone oikealla, mutta jos he olisivat toisinpäin, sitten Glassilla olisi kaksi onetimervaihtoehtoa löydettäväksi. Kumpikaan YV-viisikko ei tällä pelin ainoalla ylivoimalla luonut mitään uhkaa, kun syötöt pomppivat ja haltuunotot olivat jäisiä. Melko kiintoisaa, että pelissä tuomittiin tosiaan vain yksi ylivoima kummallekin joukkueelle, mutta toisaalta eipä enempään ollut aihettakaan.
Onnistuneen alivoimansa jälkeen Ducks tasoitti kahdeksannella minuutilla. Whitecloud meni päätykiekolle ja siirsi sen maalin takana Stephensonille, joka kuitenkin menetti pelivälineen Getzlafille. Tämä pyörähti maalin eteen, syötti maalialueen halki ja Comtois nosti takatolpalta varmasti jo illan toisen osumansa. McNabb oli yksin kahta vastaan maalin edessä eikä saanut syöttöä katki, joten Lehnerillekään ei jäänyt mahdollisuuksia. Minuutti myöhemmin Kolesar piipahti yhden vaihdon verran Tuchin paikalla ja 16. minuutilla puolestaan Reavesin tilalla, joten hän otti satunnaisia vaihtoja alaketjuissa pelaten yhteensä 4:36 illan aikana.
Toisella puoliskolla avauserässä peli hieman rauhoittui ja molemmat puolustivat tarkemmin, joten paikat olivat vähissä. 14. minuutilla Glass kamppaili keskialueella kiekon eteenpäin seisovilla jaloilla McNabbille, joka nousi hyökkäysalueelle ja syötti sitten oikeasta laidasta maalin eteen, mutta Tuch ei ihan päässyt käsiksi syöttöön puolustajan pihdeistä. 18. minuutilla puolestaan Theodoren ristipistosta Roy leikkasi siniviivan ylityksen jälkeen vasemmasta laidasta keskelle ja ampui ranteella päin Gibsonin rintapanssaria. Päätösminuutilla puolestaan Karlsson ajoi oikeasta laidasta vauhdilla maalille, mutta Lindholm puolusti erinomaisesti tuupaten hänet jäihin puhtaasti, kun Karlsson yritti nojaamalla päästä lähemmäs maalia. Suorahyökkäys käynnistyi siten, että Pietrangelo tuli paineen alta pois rauhassa ja maltilla liukuen maalin takaa ja jakoi sitten kiekon laitaan vauhtiin Karlssonille. Pietrangelolta nähtiin toinen vastaava hyvä suoritus aiemmin erässä, kun hän vie itse kiekon keskialueen yli ja jätti sen sitten omille vasemmassa laidassa. Kiekollisena Pietrangelol sai siis puhtaat paperit avauserästä, mutta ei kiekottomana omalla alueella.
Laukaukset kohti maalia olivat 12-7, mutta menetykset 6-0 ja riistot 2-5. Luvut kertovat ongelmista ja huolimattomuudesta kiekollisena omalla alueella. Siirtokiekot jäivät matkalle eivätkä menneet keskialueelle. Molemmat Ducksin maalit tulivat juuri oman alueen menetyksistä/vuotamisesta. Hyökkäyssuuntaan Vegasin alku oli terävä, mutta toinen puolisko erästä oli melko nuhaista kuten toki Ducksillakin. Maaliodottamat olivat 1.17-0.49 erään sivuston mukaan.
2. erä
Avausminuutilla Grant voitti kulmassa kamppailun Karlssonia vastaan ja tarjosi sitten maalin eteen avopaikan Deslauriersille, mutta Lehner ryösti tämän hanskallaan. Kauden ensimmäisen jäähyn Golden Knights otti ajassa 22:15, kun Glass yritti pudottaa kiekon alas McNabbille puolustussiniviivan päällä, mutta Terry pääsi väliin ennen McNabbia ja tökkäsi kiekon tämän ohi, jolloin McNabb oli myöhässä ja kampitti Terryn. Alivoimanelikot on listattu yllä. Koska McNabb oli jäähyllä, Martinez pelasi Whitecloudin kanssa ja Theodore Pietrangelon, mutta oletan, että jatkossa ykkösalivoimapari on McNabb-Whitecloud ja toinen pari Martinez-Pietrangelo. Hyökkääjäparit näyttävät olevan Nosek-Roy, Karlsson-Smith ja Stephenson-Stone tuossa järjestyksessä, mistä pidän. Alivoimalla käytössä näytti yhä olevan 1-3 keskialueen trap vastustajan hakiessa vauhtia omasta päästä. Esimerkiksi Stephenson oli yksinäinen häiritsijä ja kolmikko Stone-Martinez-Whitecloud ryhmittyi hänen taakse omalle siniviivalle. Stone ja Whitecloud tukkivat etenemiskaistat laitaa pitkin ja Martinezin roolihan tuossa on hakea mahdolliset päätykiekot. Ducksin ylivoima oli yhtä heikko kuin Vegasin. Jonkin yksittäisen kudin se sai aikaan viivasta muistaakseni Fowlerilta, mutta ei paljoa muuta. Getzlaf operoi päädyssä samassa roolissa kuin Glass yrittäen pelata neliön keskelle muutamaan otteeseen tuloksetta.
Seitsemännellä minuutilla Karlsson kiersi vauhdilla vastustajan maalin ja tarjoili kiekon kulmasta slottiin nousseelle Pietrangelolle, mutta tämä ampui päin blokkia. Seuraavassa vaihdossa Vegas sai aikaan erän ensimmäisen vedon kohti maalia, kun Whitecloud ampui kaukaa vasemmasta laidasta Gibsonin syliin kakkosketjun tehtyä riiston hyökkäyssiniviivalla hetkeä aiemmin. Yhdeksännellä minuutilla puolestaan kolmosketju pelasi pitkän hyökkäyksen käyttäen hyväkseen päätyä ja rouhien siellä kuten Glass totesi aamujäiden jälkeen ketjun hyökkäyspelisuunnitelman olevan, mutta mitään valmista Roy-Glass-Tuch kolmikko ei saanut aikaan, kun Ducks puolusti keskustan tiiviisti ja tuo kolmikko pyöri tosiaan päädyssä/laidoilla pelin ulkopuolella. Glass näytti kuitenkin pysyvän kiekossa vähän paremmin kuin ennen ja massan lisäyksen pystyi erottamaan paljaalla silmällä, mutta nopeus ja terävyys suunnanmuutoksissa ei vaikuttanut menneen juurikaan eteenpäin, joten oman vartioijan karistaminen selästä tulee olemaan vaikeaa tälläkin kaudella.
Ottelun toisen puoliskon alkuun Pacioretty ja Stone pääsivät 2v0-hyökkäykseen. Paikka avautui norsukiekon jälkeen, kun Ducksin puolustajat törmäsivät toisiinsa keskialueella roikkukiekkoa katseella seuratessaan. Pacioretty päätti ampua itse, mutta Gibson oli muuri. Hetken päästä Glass voitti irtokiekkokamppailun siniviivan alla hyökkäysalueella, pelasi laitaa pitkin Tuchille ja tämä löysi slotista Theodoren, mutta Gibson ryösti hänet puolestaan räpylällään. Theodoren nousu slottiin oli identtinen Pietrangelon kanssa ja tuotahan juuri DeBoer haluaa puolustajiltaan eli aktiivisuutta hyökkäysalueella nousujen myötä.
14. minuutilla Heinen ampui ylärimaan puolustajan jaloista. Reavesin huono poikittaissyöttö omalla siniviivalla päätyi Getzlafille oikeaan laitaan. Lundeströmin kautta kiekko sitten pelattiin nopeasti Heinenille, mutta Vegas pelastui. Kolmen minuutin päästä Rakell puolestaan syötti kulmasta vasemmalle kaarelle Henriquelle, mutta tämän one-timer pysähtyi patjoihin. Hiljalleen Ducksin ykkösketjukin alkoi saamaan siis hyökkäyspeliään rullaamaan eikä vain joutunut puolustamaan Vegasin kärkiketjuja. Puolitoista minuuttia ennen taukoa Ducks sai vielä kolmannen hyvän paikan, kun Carrier menetti päädyssä ja Rowney pääsi kävelemään täysin vapaasti maalin eteen, mutta ei saanut kunnon kutia aikaan, mutta jälleen Vegas menetti yhden kiekon lisää omalla alueella. Päätösminuutilla Terry kompuroi toiseksi alimpana miehenä siniviivalla vauhtia alhaalta hakiessaan. Nosek otti irtokiekon ja pääsi ampumaan vapaasti ranteella oikeasta laidasta, mutta Gibson peitti kulmat vastaantulollaan.
Laukaukset kirjattiin 6-8 ja maaliodottamat 0.4-0.7, joten erä oli ilman muuta niukasti vierailijoiden. Ducks puolusti parhaan sektorin omalla alueellaan hyvin ja loi paremmat maalipaikat osin Vegasin avustuksella.
3. erä
Toisessa vaihdossa syntyi voittomaali. Maali oli historiallinen, koska se oli ensimmäinen kapteenin tekemä osuma seurahistoriassa. Kaksi kovapalkkaisinta pelaajaa olivat osallisina. Pietrangelo ampui viivasta painavan lyöntilaukauksen Gibsonin patjaan. Stephenson haki päädystä irtokiekon. Lindholm ei pysynyt perässä, joten Henrique irtosi maalin edestä Stephensonia vastaan jättäen samalla maalinedustan tyhjäksi. Stone liukui tyhjään tilaan ja ampui yhdellä kosketuksella vastakiekkoon pelivälineen ohi Gibsonin. Pietrangelo sai siis debyytissään kakkossyötön.
Hetkeä myöhemmin Ducks sai erän parhaan paikkansa, kun Getzlafin pyörähtäen vasemmasta laidasta antama rystypassi tavoitti Heinenin maalin edestä. Tämä ajautui rystylle kuitenkin liian pieneen kulmaan saamatta vetoa aikaan Theodoren ahdistaessa. Kuudennella minuutilla Karlssonin ketju pelasi pitkän kulmavyöryn Getzlafin ketjua vastaan. Paras paikka tuli lopulta siten, että Marchessault ja Karlsson kamppailivat vasemmasta kulmasta kiekon ristiin viivaan, Martinez ampui ja Smith oli reboundissa, mutta nosti sen ruuhkasta vain sivuverkkoon. Yhdeksännellä minuutilla Vegas käytti taas norsukiekkoa. Whitecloud roikutti kiekon omista keskialueen yli vauhtiin Reavesille. Lindholm jäi jälkeen, mutta sai pakotettua sentään Reavesin ampumaan rystypuolelta. Laukaus menikin vasemmalta ohi.
11. minuutilla kakkosvitja tuli viisikkona hyvin ohi paineen, kun Stone rännissä tökkäsi kiekon ohi pinchaavan Fowlerin ja piti sitten keskialueelle kiihdytettyään takakarvaavan Rakellin selässään. Siniviivan ylityksen jälkeen hän ohjasi kiekon yhdellä kädellä 2v1-hyökkäyksessä Paciorettylle, joka viimeisteli ranteella Gibsonin längeistä ratkaisevan neljännen maalin. "Kapteeni otti joukkueen reppuselkään" -narratiivien ystävät saivat lisää vettä myllyyn Stonen maagisesta alustuksesta. 14. minuutilla Pacioretty pääsi läpiajoon, kun Stephenson katkaisi syötön omalla alueella siniviivan lähellä ja neppasi Maxin karkuun, mutta heittäytyvä Manson pakotti Paciorettyn pehmeään rystyuittoon, jonka Gibson torjui patjoillaan. Reilut kolme minuuttia ennen loppua kaukalon ainoa suomalainen Hakanpää oli esillä positiivisessa valossa, kun hän kahdesti putkeen voitti yksin päätykamppailun Tuchia ja Royta vastaan siirtäen kiekon kummallakin kerrolla eteenpäin ränniä pitkin, mutta joukkuetoverit eivät siltikään saaneet kiekkoa alueelta ylos. Pari minuuttia ennen loppua Gibson otettiin maaliltaan. Seurauksena oli heti 45 sekunnin pyöritys, joka päättyi Heinenin one-timeriin oikeasta siivestä, mutta Lehner ehti hyvin mukaan sivuttaissuuntaiseen poikkisyöttöön ja sitä seuranneeseen Heinenin laukaukseen. Päätösminuutilla Glassin ketjukin sai luottoa johtoaseman puolustamisessa. Se palkittiin, kun Glass nappasi päätylautareboundin maalin edessä ja siirsi sen Roylle, joka neppasi biljardisyötöllä laidan kautta Tuchin läpi eikä tämä erehtynyt, vaan kuljetti kiekon varmasti tyhjään rysään viimeistellen loppuluvut 5-2. Päätöserässä numerot siis repesivät, vaikka peli oli kyllä tasaisempi.
Reenipelien puute näkyi kahdessa avauserässä varsinkin karusti luokattomassa oman alueen syöttöpelaamisessa ja huolimattomuudessa. Kiekot pomppivat ja kamppailupelaaminen oli vajaata. Päätöserässä suorittaminen oli sen sijaan jämäkkää eikä Ducks luonut minkäänlaista uhkaa Vegasin puolustaessa viisikkona omissa vahvasti saaden nopeita stoppeja aikaan. Stonen aikainen maali erässä toki edesauttoi oikean mentaliteetin ja rentouden löytämisessä. Vierasjoukkueesta olin hieman pettynyt Henriquen ketjun pelaamiseen hyökkäyssuuntaan ja he ottivat lisäksi nimiinsä voittomaalin. Getzlaf sen sijaan oli positiivinen yllätys ja todella hyvin ytimessä jatkuvasti kiekollisena. Kemiaakin tuntui jonkin verran löytyvän Heinenin ja Lundeströmin kanssa. Comtois oli pari kertaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ei häneltä kyllä paljoa jäänyt mieleen maalien lisäksi. Puolustuksesta Lindholm oli monessa tilanteessakin väärällä puolella tai muutoin vain huono, joten hänelle jäi melko paljon parannettavaa ykköspuolustajana. Shattenkirk esiintyi vierellä tasapaksusti ilman virheitä tai loistamisia. Hakanpää oli minusta ihan OK jäähyään lukuun ottamatta ja tosiaan pärjäsi paineen alla päädyssä vähintään kohtalaisesti.
Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Whitecloud, Martinez, Stone, Stephenson, Karlsson, Marchessault, Nosek, Reaves
+/- Lehner, McNabb, Pietrangelo, Smith, Pacioretty, Roy, Glass, Tuch, Carrier, Kolesar
-
--
Theodore oli puolustajista paras hyökkäyssuuntaan, ei siitä sen enempää. Vielä hän ei ollut niin dynaaminen kuin parhaimmillaan pudotuspeleissä, mutta teki pari näppärää nousua kiekollisena ja antoi hyviä avauksia. Teholukema +3 oli joukkueen paras, joten kun hän on jäällä, hyviä asioita yhä vain tapahtuu. Whitecloud puolestaan kellotti runkosarjauransa suurimmat minuutit 22:47 luonnollisesti, kun pakkeja oli vain viisi, mutta suoriutui virheittä, syötti jämäkästi ja teki viime kautta enemmän vähän useammin nousuja siniviivasta hyökkäysalueella laukaisupaikkoihin. Pidin tuosta muutoksesta eli hän oli vähän oma-aloitteisempi siis eikä vain tyytynyt lyömään kiekkoa ränniin maalin taakse. Martinez saa myös plussan, koska hän blokkasi viisi kutia ja alusti hyvällä syötöllä avausmaalin. Hän ei myöskään tehnyt virheitä saati loistanut enempää, mutta hoiti oman ruutunsa Theodoren vierellä kiitettävästi.
Hyökkääjistä Stonen päätöserä nosti hänet plussalle 1+1 tehoin. Voittomaali oli hyvä laukaus ja neljännen maalin alustus taidetta. Stephenson oli pääsyyllinen Ducksin toiseen osumaan, mutta hän paikkasi sen voittomaalin alustuksellaan ja vapautti sitten Paciorettyn vielä hetken päästä läpiajoon. Luistin kulki tuttuun tapaan ja Stonen tavoin päätöserän peli-ilme nosti hänet plussalle. Karlsson ja Marchessault olivat läpi illan mielestäni esillä. Hyökkäysalueella he jäivät mieleen voitetuista kamppailuista ja siten maalipaikkojen luonnista. Tulos jäi vain piippuun avausmaalia lukuun ottamatta, mutta he olivat ytimessä. Karlsson pelasi hyökkääjistä suurimmat minuutit 18:30 ja saisi tosiaan käyttää mahtavaa liukuaan vielä enemmän kuten
@Amerikanihme totesi yllä. Stone ja Marchessault pääsivät myös yli 17 minuutin jääajan. Nelosketjusta maaliin osallisina olleet Nosek ja Reaves kuittaavat myös plussat. Nosekilla oli toinenkin hyvä paikka toisen erän lopussa, mutta Gibson torjui sen rannarin laidasta. Reaves puolestaan kirjasi syötön lisäksi kuusi taklausta, joka oli eniten McNabbin kanssa.
Kukaan ei oikeastaan erottunut erityisen negatiivisena, vaan loput ovat neutraalissa lokerossa. Lehnerin piikkiin maalit eivät menneet. Hän otti 1-2 huippukoppia, mutta muutoin ilta oli täynnä perustorjuntoja. Rutiinivoitto 20 torjunnalla ruotsalaiselle. McNabb otti ainoan jäähyn ja pari kertaa oli vähän hukassa maalin edessä kykenemättä sijoittumaan oikein ja katkomaan syöttöä, mutta noissakin tilanteissa virhe ja menetys oli jo tapahtunut aiemmin. McNabb ei vain pystynyt toimimaan pelastavana enkelinä, joten en siitä rankaise miinuksella. Pietrangelo oli kiekollisena ihan hyvä tehden pari nousuakin ja potku näytti riittävän siihen, että hän pystyi nostamaan tarvittaessa jalalla itse ohi karvauksen, mutta kiekottomana odotan häneltä lisää jämäkkyyttä omalla alueella. Kohtalainen debyytti kaikkinensa. Kakkossyötön lisäksi hän sai jääaikaa 25:30. Tehotilasto oli +2, laukauksia kertyi kaksi, blokkeja kolme ja taklauksia yksi.
Smith jäi vähän Karlssonin ja Joonatanin varjoon ykkösketjussa, joten siksi hän ei saa plussaa. Kakkosketjussa Pacioretty kyllä viimeisteli hyvin neljännen maalin, mutta tuhlasi pari läpiajoa kahdessa viimeisessä erässä. Jääaikaa tuli vain 14:41, mutta silti hän ehti ampua eniten eli viidesti kohti Gibsonia. Kolmosketju ei oikein löytänyt kemiaa. Toisessa erässä sillä oli se yksi hyvä pidempi hyökkäysalueen hyökkäyspeli, mutta siitäkään ei tullut valmista ja yhtään vaarallista suorahyökkäystäkään en tältä ketjulta muista. Roy toki kerran avauserässä leikkasi itse ristipiston jälkeen slottiin vetopaikkaan, mutta tuonkin paikan tarjoili Theodorelle. Roy ja Glass pelasivat vain 12 minuuttia ja Tuch pari minuuttia enemmän. Roy oli ehkä tuon kolmikon paras kuitenkin niukasti, koska hän ei antanut juuri harhasyöttöjä, pysyi vahvasti kiekossa ja teki oikeita ratkaisuja pienissä siirroissa ahtaissa tiloissa. Liike oli myös hyvää.
Kuten todettua Glass puolestaan näytti vähän vahvemmalta kuin ennen, mutta edelleen olen huolestunut siitä, että hän ei kyllä kovin hevillä pysty luomaan itse itselleen tekopaikkaa, koska terän käyttö, suunnanmuutokset ja räjähtävyys jaloissa eivät ole riittävällä tasolla, joten hänen pelinsä on pitkälti getzlafmaista kiekossa pysymistä laidoissa liukumalla ja syöttöpaikan etsimistä, koska hän ei voi luottaa siihen, että karistaisi ketään selästään suuntaa muuttamalla. Erona on lisäksi se, että hän ei ole vielä millään osa-alueella Getzlafin tasolla, jolla hänelläkin tuppaa tekemään hiljalleen tiukkaa pysyä mukana NHL-vauhdissa. Toki tämä peli oli Getzlafilta erinomainen kuten ylempänä kirjoitin. Glassista pitää todeta vielä se, että ero on kyllä raju, kun kärkiketjuissa peliä keskikaistalla rytmittävät vauhtikoneet Karlsson ja Stephenson ja kolmosketjussa on sitten dieselmäisempi Glass, mutta tämä pelaa omilla vahvuuksillaan ja se sallittakoon. Olen valmis antamaan hänelle vielä aikaa vuosia, koska kyseessä on kuitenkin kaikkien aikojen ensimmäinen varaus. Tämä kausi kuitenkin tullee olemaan hänelle vielä haastava lyhyen otannan perusteella, joten paikka kolmosketjussa on ihan oikea juuri nyt.
Nelosketjusta Carrier oli minustakin melko näkymätön kuten
@Amerikanihme kirjoitti. Kolesarkaan ei juuri kiekkokosketuksia saanut neljän minuutin jääajalla. Aika lailla yksi-yhteen omatkin arviot loppupeleissä menivät Amerikanihmeen kanssa. Theodoresta, Martinezista ja Marchessaultista olin vähän positiivisemmin mielin.