18/82 Washington vs. Vegas
Fleury pelasi maalissa. Hague ja Pirri olivat katsomossa, joten Theodore pelasi Engellandin parina ja Nosek kolmosen laidassa.
Arvosanataulukko
++
+ Pacioretty, Smith
+/- Schmidt, McNabb, Engelland, Reaves, Roy, Carrier, Eakin, Glass, Nosek, Karlsson, Stone, Stastny, Marchessault
- Fleury, Merrill, Holden, Theodore
--
- Tämä peli tuli kelattua kiireemmin kuin Detroit-peli, joten kirjoitan vain lyhyesti. Puolustuksessa Merrill-Holden pari oli melko katastrofaalinen, koska heidän välistään Kuznetsov käveli läpiajoon heti avausminuutilla ja ohitti Fleuryn kilpipuolelta. Toisessa osumassa puolestaan Merrill antoi kaverisyötön maalin takaa eikä ilmassa syötetty kiekko mennyt ulos alueelta, vaan Marchessault joutui antamaan ahdistettuna laidasta sokkosyötön keskustaan Vranalle, joka jatkoi Wilsonille ja tämän nopea rannari yllätti Fleuryn
- Vähemmän yllättäen maaleista vastasivat Pacioretty ja Smith. Ensin mainittu oli terävänä hyökkäyspään aloituksen jälkeen ja laukoi Jensenin kiireisen siirron avustuksella kiekon ohi Holtbyn b-pisteiden välistä. Smith puolestaan osui ylivoimalla one-timerilla toisessa erässä Marchessaultin annettua neliön keskelle taitavan rystylätyn ja siten tämä paikkasi sen avauserän sokkosyöttönsä, joka johti 2-0 maaliin. Smithille osuma oli jo kauden kymmenes, joka oikeuttaa sisäisen maalipörssin kärkipaikkaan. Pacioretty puolestaan laukoi peräti kuudesti ja sai siitä palkinnon
- Isäntien kolmannessa maalissa puolestaan Theodoren avaus paineen alla jäi omalle alueelle Boydille, joka löysi painottomalta puolelta Siegenthalerin ja tämä upotti längeistä uransa avausmaalin maailman ehkä kovimmassa kiekkosarjassa
- Neljäs ja ratkaiseva maali syntyi ylivoimalla päätöserässä, kun Bäckströmin laukaus livahti myös längeistä sisään, joten Fleurylla ei ollut kaikkein paras päivänsä, vaikka hän toki sitten ottikin tutusti pari komeaa venytystä sivuttaisliikkeessä, mutta ei hän kuitenkaan ollut voittava maalivahti tällä kertaa, mutta hän on toki sitä ollut jo niin monesti tällä kaudella, ettei aina voi olla niin maaginen
- Koska Vegasin alku otteluun oli heikko ja Washington meni nopeasti kahden maalin johtoon, pelaaminen näytti oikeastaan koko ajan melko pakotetulta eikä luontaista ja rullaavaa neljän ketjun rytmiä oikein löytynyt. Avauserässä vedot olivat 11-7, mutta toisessa Vegas oli niskan päällä kuitenkin luvuin 8-13. Silti Washington onnistui maalaamaan kerran siinäkin erässä kuten se on toistaiseksi tehnyt kaikissa kauden peleissään toisissa erissä. Päätöserässä vedot olivat 15-12, mutta vaikka Vegas roikkui maalin päässä pitkiäkin pätkiä ottelun aikana, luottoa rinnalle kipuamiseen ei tosiaan pahemmin ollut
- Vaikka kaikki laukaukset kohti maalia olivat melko tasaiset siis (34-32), ero maalidottamassa oli kuitenkin melko suuri (3.57-1.85) eli kotijoukkue loi ilman muuta enemmän laadukkaita paikkoja johtuen toki osin siitäkin, että se pääsi pelaamaan kuudesti ylivoimalla ja onnistui lopulta kertaalleen aivan kuten Torontokin edellisessä ottelussa. AV-pelaaminen noin muutoin oli ehkä Vegasin illan paras osa-alue ja oli hauska nähdä, kuinka Engelland laittoi aina polven jäähän estääkseen poikkisyötön maalin editse, kun Caps pelasi kiekon syvyyteen maalin kulmalle Kuznetsoville. 5v5-pelissä maaliodottamat menivät melko tasan (1.48-1.25), mutta tietysti alivoimalla pelaaminenkin väsyttää väkisin ja verottaa esimerkiksi Karlsson-Smith kaksikon tai Stonen kykyjä olla vaarallisempi ylöspäin
19/82 Detroit vs. Vegas
Subban pelasi maalissa. Hague palasi kokoonpanoon Theodoren pariksi ja Holden pelasi Engellandin kanssa, kun Merrill pudotettiin katsomoon. Pirri puolestaan korvasi Nosekin kolmosvitjassa.
Arvosanataulukko
++
+ Roy, Pacioretty, Marchessault, Smith, Stone
+/- Hague, Engelland, Schmidt, Theodore, Holden, Karlsson, Stastny, Reaves, Glass, Pirri
- Subban, McNabb, Carrier, Eakin
--
- Yksi tylsimmistä jääkiekko-otteluista, jonka olen kuunaan nähnyt. Avauskympillä ainoa merkittävä tilanne oli Detroitin 3v2-hyökkäys, jonka päätteeksi Subban nollasi Filppulan vasemmalta takatolpalta
- Toisella puolikkaalla avauserässä Theodore puolusti 1v1-tilanteen laidassa ja hänen luistimestaan kiekko kimposi keskialueelle. Smith ja Marchessault pääsivät 2v1-hyökkäykseen, joka päättyi siihen, että Hronek ei saanut katki Smithin poikittaissyöttöä ja Joonatan naulasi kiekon varmasti pönttöön
- Detroit tasoitti ylivoimalla erän lopussa, kun Athanasioun one-timer livahti ilman maskia Subbanin patjan alta maaliin. Tilannetta edelsi aiemmin ylivoimalla jo Larkinin puolityhjä maali oikealta takatolpalta Bertuzzin syötöstä, mutta kiekko pyöri sen verran, että Larkin ei saanut kunnon osumaa kiekkoon
- Erä oli kaikkinensa todella tasaista nyhjäämistä tosiaan laidoissa puolin ja toisin. Laukaukset kirjattiin tasan 7-7 maalia kohti
- Toinen erä jatkui siitä, mihin ensimmäinen jäi. Avauskymppi oli taas todella unettavaa jääkiekkoa. Molemmat laukoivat vain kerran kohti maalia, mutta Vegas hyödynsi ainoan laukauksensa, kun neljän miehen ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Roy levitti poikittain sinisen jälkeen ja Pacioretty latasi ranteella kiekon kilpialakulmaan samalla, kun Theodore ja toinen Vegas-pelaaja painelivat keskikaistaa pitkin maalille
- Ensimmäiseen 17 minuuttiin tässä erässä molemmat laukoivat vain kahdesti kohti maalia, mutta sitten tapahtui hetkessä samassa vaihdossa, kun ensin Pacioretty karkasi puolittain läpi vasemmalta, mutta Bernier tuli vastaan peittämään kulmat ja Max ampui päin. Peli kääntyi toiseen päähän ja Larkin pääsi läpi pitkän avauksen myötä, mutta hän laukoi vasemmalta ohi
- Erän lopussa Vegas otti vielä jäähyn, mutta alivoimalla paras tontti tuli vieraille, kun Stone karvasi kiekon alimpana olleelta Larkinilta eikä Cholowskikaan saanut estettyä Stonea vapauttamasta Eakinia nokikkain Bernierin kanssa, mutta koska Eakinilla ei juurikaan ollut vauhtia, hän joutui veivaamaan paikoiltaan ja lopulta laukoi rystypuolelta surullisen paljon oikealta ohitse, joten maalitili jäi yhä avaamatta
- Kahden erän jälkeen tätä ottelua ei kyllä olisi voinut suositella yhtään kellekään puolueettomalle katsottavaksi, sillä kummankin joukkueen syöttöjen laatu ei päätä huimannut ja peli puuroutui jatkuvasti laitoihin, joista kumpikaan ei päässyt tekopaikoille intensiteetin oltua melko matalalla. Laukaukset tässä erässä olivat lopulta maalia kohti 2-3 (!) eli yhteensä joukkueet saivat aikaan maalivahdeille viisi laukausta 20 minuutissa
- Päätöserä oli muiden erien tavoin avauskympiltään mitäänsanomaton. Vegas tuhlasi yhden ylivoiman sen aikana saamatta mitään aikaan, mutta erän puolivälissä Detroit tasoitti, kun Carrier ei saanut puolustettua Boweyta selkäpuolelta, vaan roikkui vain epätoivoisesti tässä kiinni ja lopulta kaatoi kiekkoa suojanneen Boweyn jäähynarvoisesti, mutta Bowey ei lopettanut tilannetta kesken, vaan laukoi jään pinnasta kiekon oikean tolpan juureen ja jäänuoliainen yllätti Subbanin sen verran pahoin, että hän ei saanut kiekkoa torjutuksi
- Maalin jälkeen viimeiset kahdeksan minuuttia pelattiin enimmäkseen Vegasin alueella. Kahden torjuttavissa olleen maalin jälkeen Subban kyllä piti vieraita elossa torjuen Perlinin ja kahdesti Athanasioun yritykset lähietäisyydeltä
- Puoli minuuttia ennen loppua kuitenkin Fabbri antoi keskialueella poikittaissyötön, jota McNabb lähti haistelemaan, mutta hän ryntäsi itsensä ohi kiekosta jotenkin ihmeellisesti ja näin ollen Mantha pääsi oikeasta laidasta puolittain läpi. Hän ampui vapaasti oikealta b-pisteeltä ja kiekko painui Subbanin kainalosta maaliin, joten kaksi pistettä vaihtui nollaan pisteeseen alle kymmenessä minuutissa. Näin ollen neljän ottelun vieraskiertueen saldoksi jäi vain kolme pistettä, kun viisikin oli tarjolla, mutta eipä tämä ollut valitettavasti ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun Golden Knights menetti johtoaseman päätöserän päätöskympillä
- Lopulliset laukaukset kohti maalia olivat tasan 19-19, kun päätöserässä luvut olivat 10-9, joten päätöserässä lauottiin suunnilleen yhtä paljon kuin kahdessa aiemmassa erässä kohti maalia, joten tämän erän katsominen ei enää ollut niin itsensä pakottamista kuin pari aiempaa. Missään vaiheessa ottelua olo ei ollut kovin luottavainen, kun karvauspelaaminen oli melko olematonta tehokkuudeltaan, koska se sisälsi paljon liukumista potkujen sijaan. Toki kyseessä oli kolmas peli neljään päivään, mutta silti joukkue sai sen, minkä se ansaitsi, kun kliseisesti "työnteko" ei maistunut, vaan jälleen johtoasemassa ja tasatilanteessakin joukkue yritti päästä mahdollisimman helpolla energiaa säästäen
- Pelaajistosta Subban saa miinukset kahdesta maalista, jotka molemmat olivat otettavissa. McNabb puolestaan oli voittomaalin pääsyyllinen. Ethän sinä vain voi lähteä haistelemaan katkoa, jos et ole täysin varma, että saat käännettyä pelin painopisteen. Carrier puolestaan oli tasoitusmaalissa osasyyllinen. Eakin puolestaan tuhlasi niin avopaikan kuin on vain mahdollista ja oli siellä vielä joku toinenkin tilaisuus saada kuparinen rikki tämän kauden osalta
- Stone kirjasi peräti neljä kiekonriistoa, joiden ansiosta hän saa plussan. Niitä seurasivat myös tarjoilut maalipaikkoihin, mutta muiden vuoksi hän ei saanut syöttöpisteitä. Pacioretty maalasi puolestaan kolmannessa pelissä putkeen ja hän on Smithin kanssa tällä hetkellä joukkueen parhaimpia hyökkääjiä. Marchessault uurasti Smithin tavoin luotettavasti molempiin suuntiin ja oli ykkösketjun näkyvimpiä, kun puolestaan Karlsson oli vähän enemmän pelin ulkopuolella. Roy puolestaan alusti yhden osuman ja oli muutoinkin hyvä 10 minuutin peliajalla, vaikka aloitusprosentti oli vain 13%, mutta häneltä jäi mieleen yksi kivulias blokattu laukaus
- Muista ei ole kummempaa sanottavaa, vaan he olivat harmaata massaa. Glass antoi ylivoimalla pari hyvää passia poikittain niinä hetkinä, kun hän pääsi operoimaan vasemmasta siivestä, mutta valitettavasti hän on alkanut yhä enemmän olemaan vain maskissa maalin edessä, jota en voi ymmärtää, koska siellä hän ei ollut vielä alkukaudesta, vaan nimenomaan maalin kulmalla tarjoamassa yhden syöttöpaikan, mutta nyt kun hän yrittää seistä maalin edessä, hänelle ei voi syöttää ollenkaan, joten toivoisin Stonen viisikon palaavan alkukaudella nähtyyn systeemiin, jossa Glass ei tosissaan olisi maskissa ollenkaan, vaan liikkuisi maalille vasta sitten, jos Pacioretty lähtisi virittämään laukausta
Detroit-tappion myötä Vegas on nyt hävinnyt enemmän otteluita kuin voittanut niitä tällä kaudella. Saldo on 9-7-3, joten pisteitä 19 ottelun jälkeen on kuitenkin 21, mutta niitä voisi olla viitisenkin enemmän ilman päätöserien sulamisia. Yhtenä nippelitietona mainittakoon myös se, että Vegasin saldo pudotuspelipaikoissa kiinni olevia joukkueita vastaan on 2-5-2 ja muutoin 7-2-1, joten siitä voi päätellä, että tekemistä on vielä paljon varsinkin, kun keväällä vastassa on ensimmäiseksi mainitun tilaston joukkueita.
Viikonloppuun on kuitenkin mahtunut positiivisiakin asioita. Kävin eilen tosiaan katsastamassa Dorofeyvin pelaamista livenä U20-turnauksessa. Kirjoitan hänestä ja muistakin nähdyistä Venäjän, Tsekin, Ruotsin ja Suomen pelaajista pidemmälti tuonnempana, mutta oli joka tapauksessa sykähdyttävää nähdä ensimmäistä kertaa paikan päällä jokin omista varauksista piirtämässä kaarroksia jään pintaan. Näin ollen helmikuussakaan ei välttämättä tarvitse raahautua Hartwallille katsomaan Dorofeyevia pelaamassa miehiä vastaan KHL:ää.
Mahdollisia ottelukoosteita odotellessa pari huomiota perustuen erityisesti viime yön niukkaan tappiopeliin, jonka katselin kokonaan. Jonkinlainen tehottomuus ja kiihkottomuus näyttää melkein koko joukkuetta vaivaavan, mutta hyviäkin asioita on. Erityisesti Nicholas Roy vaikuttaa sittenkin sellaiselta pelaajalta, joka voisi ottaa pysyvän nelossentterin roolin. Erinomainen esitys mielestäni. Pacioretty on myös ollut omaan silmääni hyvä ja oivaltava ainakin hyökkäyssuuntaan koko alkukauden ja nyt maalijyväkin on löytymässä. Palkkansa väärti tällä hetkellä siis, kuten Stonekin luonnollisesti.
Subban ei näytä edelleenkään ole riittävän varma kakkosmaalivahti NHL-tasolle, kuten jälleen kerran nähtiin. Äijä tekee toki huimia pelastuksia toisinaan ja pystyy pelaamaan yksittäisiä pelejä puhtain paperein, mutta silti viime yönäkin kaikki maalit menivät miehen "läpi". Haluaisin nähdä toisen miehen kakkosvahdin roolissa. Sparks on pelannut hyvän alkukauden Wolvesissa, joten toivoisin häntä taas kokeiltavan jossain vaiheessa ylhäällä, jotta nähtäisiin olisiko hänessä ainesta Subbania laadukkaammaksi kakkosvahdiksi.
Roy alkaa vaikuttaa tosiaan ihan mukiinmenevältä vastineelta Haulalle ja Paciorettysta olen myös samaa mieltä varsinkin viime pelien perusteella.
Subban sen sijaan on ihan oikeasti pelannut hyvin ennen viime yötä, joka oli hänen kauden ensimmäinen heikko iltansa, kun pari maalia oli torjuttavissa, mutta Arizona-, Montreal-, ja Toronto-peleissä hän ei päästänyt yhtään helppoa maalia selkänsä taakse ja näytti paljon viime kausia luotettavammalta, vakaammalta ja rutinoituneemmalta. Sparks näytti puolestaan sen hetken, kun hän pelasi reilun erän verran yhdessä pelissä ylhäällä Subbania huonommalta, joten minulla riittää vielä luottoa enemmän Subbaniin, vaikka toki Sparksilta pitäisi nähdä kokonainen peli, jotta vertailu olisi reilu, muttei hän ainakaan vahvistanut osakkeitaan siinä yhdessä pelissä, jossa hän pääsi vaihdosta kehiin, kun Fleury vaihdettiin pois enkä nyt jaksa kaivaa, että mikä peli oli kyseessä.
Meneekö kiihkottomuus käsi kädessä sen kanssa, kellä on sopimus katkolla? Aika moni kun on sidottu nyt pitkään lappuun, niin nämä pienipalkkaiset tai 1-vuotisella olevat erottuvat edukseen.
Sopimus on katkolla Carrierilla, Eakinilla, Engellandilla, Holdenilla, Merrillillä, Nosekilla, Reavesilla, Roylla ja Subbanilla. Näistä onnistujia ovat olleet Carrier, Holden, Roy ja Subban. Eakin ja Engelland ovat olleet selkeitä alisuorittajia. Merrill, Nosek ja Reaves ovat olleet melko odotettuja. Alle kaksi miljoonaa tienaavia ovat lisäksi Glass, Hague ja Pirri, joista vain Glassin voi todeta pelanneen tasaisen hyvin, mutta hänkin kärsii juuri nyt ketjukavereistaan ja siitä, että hän ei pelaa keskellä, vaan laidassa. Mutta siis pienipalkkaisista tai niistä, joiden sopimus on katkolla, yhteensä 5/12 on onnistujia, joten en välttämättä allekirjoita teoriaa siitä, että elannostaan pelaavat yksilöt olisivat erityisesti erottuneet.
Vakaammassa asemassa olevat pelaajat ovat Stastny, Fleury, McNabb, Smith, Pacioretty, Marchessault, Schmidt, Theodore, Tuch, Karlsson ja Stone. Näistä 11 pelaajasta Fleury, Smith, Pacioretty, Karlsson ja Stone ovat olleet pääosin hyviä. Neutraaleja ovat olleet Tuch (yksi kokonainen peli, jossa heti maali), Marchessault, Theodore ja Schmidt. Stastnyn ja McNabbin lähinnä laskisin alisuorittajiksi noista pelaajista, koska Stastnylla on vain yhdeksän pistettä 19 pelissä ja noistakin pisteistä neljä tuli yhdessä ja samassa pelissä Kingsiä vastaan, joten muutoin hänellä on viisi pistettä 18 ottelussa. McNabb puolestaan on ollut todella jäähyherkkä ja puolustuspelissäänkin tehnyt aiempiin kausiin verrattuna yllättäviä virheitä kuten viimeksi juuri viime yönä. Yhteenvetona siis tämäkään listaus ei oikein tue teoriaa siitä, etteivätkö pitkiin sopimuksiin sidotut yksilöt olisivat olleet pääosin palkkojensa arvoisia.