Vasemmistoliitto

[mjr]

Vasureilla voisi olla yllättävänkin iso leikkikenttä, jos se kykenisi profiloitumaan siksi todelliseksi työväen puolueeksi, jota periaatteessa demareiden pitäisi edustaa. Nyt kun demarit ovat hekin täysin hukassa itsensä ja linjattomuutensa kanssa, moni ns. duunari äänestää mielummin hyvässä nosteessa olevia persuja, kuin kuolemaa tekeviä puolueita. Politiikassakin pätee yllättävän paljon se mikä urheilussakin: on mukavaa kannattaa niitä, keillä menee hyvin.
Demarit eivät ole olleet enää aikoihin mikään todellinen vaihtoehto, ja ymmärrettävistä syistä ammattiliittojen vahva ristikkäisyys vasemmistopuolueiden kanssa ärsyttää monia. Vanhanaikaista ja turhaa se onkin.

SDP on linjaton ja muodoton siinä mielessä, että se on konservatiivinen, yhteiskuntaa säilyttävä puolue - nyky-yhteiskunta on leimallisesti sosiaalidemokraattinen luomus. Aikoinaan liberaalit joutuivat samantyyppiseen dilemmaan, kun liberaalidemokratia oli voittanut yhteiskunnallisen kilpailun. Sosiaalidemokraattinen kompromissihan tarkoittaa sitä, että markkinatalous yhdistettiin sen toimivuudesta riippuvaan hyvinvointivaltioon. Nyt kun jatkuva kasvu ja tehostuminen vievät markkinataloutta suuntaan, joka jatkuvasti vähitellen höllentää sen siteitä hyvinvointirakenteisiin, ovat sosiaalidemokraatit neuvottomia, koska nojaavat kumpaankin tukipylvääseen sekä niiden väliseen siteeseen. Tietysti tämä tarkoittaa sosiaalidemokraatteja kaikissa puolueissa, mutta selvimpänä dilemma tuntuu varmaan itse aatteen ja mekanismin synnyttäjä-puolueessa. Modernit konservatiivit ja porvarit pystyvät vielä ratsastamaan hyvinvointivaltion synnyttämän laajan keskiluokan varassa, mutta pian saadaan nähdä miten keskiluokkakaan uuden, selvästi kovemman yhteiskuntarakenteen paineita kestää jakautumatta sisäisesti menestyjiin ja menettäjiin.

Puoluepolitiikkaan näillä huomioilla on kyllä vain etäinen yhteys. Kolmen suuren sosiologiset rakenteet ovat jo aika pitkälle hämärtyneet ja satunnaiset tekijät kasvattavat ja pienentävät kannatusta aika ratkaisevasti. Pari vuotta vielä laskukautta tai matalaa työllisyyttä parantamatonta kasvua niin SDP voi hyvinkin kilpailla suurimman puolueen asemasta. Mutta tällä ei siis ole mitään yhteyttä näihin varsinaisiin ongelmiin, joihin kai mikään pragmaattinen suurpuolue ei voi ottaa radikaalia ideologista kantaa. Tuomioja oli kyllä kiinnostava mahdollisuus, koska olisi avannut SDP:n äärisementoituja puoluerakenteita (JA:n sinimustille ihmettelyn aiheeksi se tieto, että nämä äärimäisen suljetut rakenteet johtuvat SDP:n useamman sukupolven mittaisesta kommunismin vastaisesta taistelusta). SDP ei valinnut riskialtista uudistumisen tietä (ja hankala noita betonirakenteita onkin uudistaa niistä itsestään käsin) vaan perinteisen vaihtoehdon, totaalisen näennäisuudistuksen, ja ehkä sekin siis riittää puoluepoliittisen menestyksen saavuttamiseksi. Saamme nähdä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

SDP on linjaton ja muodoton siinä mielessä, että se on konservatiivinen, yhteiskuntaa säilyttävä puolue - nyky-yhteiskunta on leimallisesti sosiaalidemokraattinen luomus. Aikoinaan liberaalit joutuivat samantyyppiseen dilemmaan, kun liberaalidemokratia oli voittanut yhteiskunnallisen kilpailun.

Puolueiden radikaali-konservatiivi -ulottuvuus on nyt ehkä ajankohtaisempi ja mielenkiintoisempi aspekti tarkasteltavaksi kuin pitkään aikaan. SDP, Kokoomus ja Keskusta ovat enimmäkseen näitä yhteiskuntaa säilyttäviä puolueita, jotka pyrkivät eri keinoin luotsaamaan valtiolaivaa pienin ohjaavin liikkein oikeaksi katsomaansa suuntaan, vaikkakin hieman eri tavoin.

Heikkoina aikoina on ymmärrettävää, että kansalaisten odotukset ovat hyvää aikaa suopeampia sellaisille muutosvoimille, jotka kyseenalaistavat valtaapitävän konservatismin, tulipa se sitten oikealta tai vasemmalta. Yleensä hyvinä aikoina oikeisto on vahvistunut, ja taouden heikentyessä vasemmisto saa tuulta purjeisiinsa. Nyt vasemmisto, eivät sen enempää demarit kuin vasuritkaan, ole saaneet kannatustaan lentoon. Ilmiö on tosin vastaavankaltainen muuallakin Euroopassa, ei pelkästään meillä. Suomessa vasemmisto ei ole onnistunut tarjoamaan uskottavaa vaihtoehtoa hallitukselle. Suomen demarien nykyjohto on kokematon eikä ole pystynyt vakuuttamaan peruskannattajakuntansa ulkopuolisia liikkuvia äänestäjiä. Vasemmistoliitossa on puolestaan jonkinlainen kroonis-post-siimesläinen uskottavuus- ja johtajuuskriisi, vaikka Korhonen on varmasti fiksummasta päästä puolueensa kärkinimistä. Tennilä, Laakso ja muut tähän aikaan kuulumattomat karikatyyrit varmistavat sen, että Vasemmistoliitosta on kovaa vauhtia tulossa marginaalipuolue ellei jotakin reippaita uudistuksia tehdä.

Taantuma-ajan vaihtoehtoa edustaakin vasemmiston sijasta nyt Perussuomalaiset. Soini on joka käänteessä painottanut Persujen olevan vaihtoehto ns. suurille puolueille, niputtaen kaikki kolme suurta samaan. Hän ei niinkään haastanut pelkkää hallitusrintamaa, koska tällöin viesti olisi palvellut myös muiden oppositiopuoluiden ja ennen kaikkea demarien etuja. EU-vaalituloksen perusteella Soini saikin asiansa läpi erinomaisen tehokkaasti.

 

[Eino_Mies]

Martti Korhonen eroaa Vasemmistoliiton johdosta.

Jokohan se on Arhinmäen vuoro nousta vasurien keulakuvaksi?

 

[Tuamas]

Martti Korhonen eroaa Vasemmistoliiton johdosta.

Jokohan se on Arhinmäen vuoro nousta vasurien keulakuvaksi?

Toivon vasurien puolesta että se on nimenomaan Arhinmäki joka nousee heidän johtoonsa, eikä puheenjohtajaksi nosteta sitä kainuulaista nössön näköistä tyttöä/naista. Jos vasurit sen virheen tekevät, että jättävät Arhinmäen valitsematta ja valitsevat Korhosen tilalle samanmoisen hissukan, niin puolue voitaneen lakkauttaa saman tien.

Kuitenkin, vaikka itse olenkin suurimmassa osassa asioita eri mieltä kuin Arhinmäki, on hän karismaattinen hahmo jolla on oikeasti sanottavaa ja joka uskaltaa ravistella asioita. Tällä nykyisellä nuorekkaiden keulakuvien kaudella, on puolueen johdossa käytännössä pakko olla karismaattinen ja osaava hahmo, jotta kannatusta voisi ylipäätään saada nostettua.

Koska nyt SDP:n vieraannutettua itsensä heikompiosaisista, olisi juurikin oikea paikka vasemmistoliitolla iskeä ja nostaa itsensä takaisin hieman isommaksi puolueeksi.

 

[Fordél]

Martti Korhonen eroaa Vasemmistoliiton johdosta.

Jokohan se on Arhinmäen vuoro nousta vasurien keulakuvaksi?

Sieltä se sitten tuli ja ainoa kenellä taitaa olla kannatusta sekä edes järkeä lähteä viemään puoluetta kohti uutta linjaa, on Paavo Arhinmäki.

Korhonen on ehdottomasti hyvä poliitikko, sillä asiat ovat hänellä hyvin hallussa ja mielipiteille löytyy aina hyvät perusteet. Ulosanti on hyvin rauhallista, johdonmukaista ja selkeää. Puoluejohtajaksi hän on kuitenkin liian väritön ja ehkä vähän jopa apaattinen, joten nyt nyt Arhinmäkeä kehiin.

 

[Ted Raikas]

Kuitenkin, vaikka itse olenkin suurimmassa osassa asioita eri mieltä kuin Arhinmäki, on hän karismaattinen hahmo jolla on oikeasti sanottavaa ja joka uskaltaa ravistella asioita. Tällä nykyisellä nuorekkaiden keulakuvien kaudella, on puolueen johdossa käytännössä pakko olla karismaattinen ja osaava hahmo, jotta kannatusta voisi ylipäätään saada nostettua.

Naulan kantaan, vaikka Arhinmäki voi ollakin hetkittäin hiukan kärjistävä ja leimallinenkin, niin hänessä on ehdottomasti vetovoimaa ja tarvittavaa määrätietoisuutta ja vahvaa luonnetta löytyy rutkasti. Itse kyllä pidän kyseisestä politiikosta, vaikka en varmaankaan ole ihan samoilla linjoilla olekaan kaiken suhteen. Uskon kuitenkin, että tällä hetkellä hän on paras mahdollinen vetäjä puolueelle. Sopivan moderni ja nykyhetkeä ymmärtävä kaveri. Pahinta olisi tosiaan jos joku hissukka tai aikansa elänyt muumio valittaisiin johtoon.

Täällä suunnalla ainakin liputetaan Arhinmäen puolesta. Mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu kesäkuun lopussa.

 

[kovalev]

Vasemmistoliitto tulee saamaan Arhinmäestä takuuvarmasti energisemmän ja rohkeamman puheenjohtajan, joka tulee myös tekemään pikkuhiljaa pesäeroa puolueen pysähtyneisyyteen.
Samalla oppositiopolitiikka terävöityy, Persut saavat haastajan nukkuvien kalasteluun, ja vaalikuume nousee jo hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Hetkellisesti pj:n vaihto tullee näkymään gallupeissa jo hyvinkin nopeasti

 

[eh]

Yhdessä suosikkiblogissani oli hyviä vinkkejä vasemmistolle:

Puolueohjelmat pitäisi kirjoittaa uusiksi verkkolehti Megafonin pohjalta, commonsien käyttö ja aitaus pitäisi politisoida, prekarisaatio ja miniyrittäjyys pitäisi ottaa vakavasti, ja käytännön tasolla pitäisi auttaa uutta työväkeä organisoitumaan ja sivistymään.

Sitä odotellessa. Itsekin äänestin vihreitä, kun ei vasemmistoliitosta löytynyt sopivaa ehdokasta. Vähän hävettää.

Ja tosiaan, turha tässä nyt on mihinkään henkilökysymyksiin keskittyä, kun kyse on koko (puoluepoliittisen) vasemmiston uudelleenmäärittelystä. Tai pitäisi olla. ("Only the true Messiah denies His divinity")

 

[Fordél]

Hetkellisesti pj:n vaihto tullee näkymään gallupeissa jo hyvinkin nopeasti

Kyllä, Arhinmäen valitan varmasti ainakin pysäyttää Vasemmistoliiton syöksykierteen, mutta pystyykö se myös nostamaan sitä ylöspäin niin se jää nähtäväksi. On myös hyvin mielenkiintoista nähdä, että miten tämä pj:n vaihto näkyy seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vaikutukset ovat näillä näkymin seuraavat. Arhinmäen myötä koko eduskunnan vasemmisto saa uutta virtaa toimintaansa ja se muodostaa vahvemman vasvoiman oikeistolle kuin nykyinen vasemmisto.

Demareiden ja Vasemmistoliiton välillä en usko tapahtuvan oikeastaan mitään muutosta, korkeintaan se, että näiden kahden puolueen linjaerot selkiintyvät.

Suurin vaikutus tapahtunee Vasemmistoliiton ja Vihreiden välillä. Nykyisin on olemassa paljon näitä nuoria vasemmistovihreitä, jotka ovat varmasti Vasemmistoliiton alamäen aika siirtyneet enemmän Vihreiden riviin. Arhinmäen puheenjohtajuuden myötä Vasemmistoliitto tuntuu varmasti näiden ihmisten silmissä entistä vetovoimaisemmalta. Voikin olla, että Arhinmäen valinta houkuttelee varsinkin tätä osastoa riveihinsä ja äänestäjiksi. Samoin myös toiselta laidalta eli sieltä Vasemmistoliitosta vielä vasempaan löytyy nuoria äänestäjiä, jotka voivat innostua uudesta pj:sta. Sen sijaan tämä änkyräosasto tuskin liikkuu mihinkään, joten Arhinmäen myötä kannatusta tuskin katoaa.

Summa summarum, Arhimäen valinnan vaikutukset lyhyellä tähtäimellä:

Koko vasemmisto vs. oikeisto: suurempi vastakkainasettelu
Vasemmistoliitto vs. SDP: puolueiden väliset linjaerot selkiintyvät
Vasemmistoliitto vs Vihreät: liikehdintä lisääntyy ja Vasemmistoliiton vetovoima lisääntyy.

Mitkä sitten ovat Arhinmäen valinna pitkän aikavälin vaikutukset niin sitä on vaikea sanoa. Päävaihtoehdot lienevät jämähtäminen siihen 5-8% kannatukseseen tai nousu todelliseksi koko vasemmiston voimaksi, jolloin kannatus voisi nousta takaisin yli 10% kannatukseen.

 

[kovalev]

On hyvä huomioida, että vasureiden (toivottavasti?) piristyvä toiminta pakottaa myös demarit (toivottavasti?) tekemään jotain, kuka tietää radikaaliakin. Demaritkaan eivät voi loputtomasti keikkua jossain vasemmiston ja oikeiston välimaastossa ja yrittää muuttua koko kansan puolueeksi ja seurata, kun kohta vihreätkin ajavat ohi, niin kuin ovat jo vahvasti isoissa kaupungeissa tekemässä.
Mutta odotellanpa nyt rauhassa, että Paavo saa nuijan, ja katsellaan sitten lisää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Näin vieraista pöydistä huutaen ehdotan kolmivarttikommarien uudeksi pj:ksi Jakke Laaksoa.

Nuoruuden särmää ja luottamusta yli puoluerajojen ei Jaakolta tosin löydy, mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen. Miehellä on kohta 20 vuoden kokemus Neuvostoliitto-vainaan ruumiinvalvojaisista, joten kyllä hän yhden Vasemmistoliiton saattohoidot osaa takuuvarmasti organiseerata.

 

[Fordél]

Ylen uutisessa vähän Korhosen kommenttaja erostaan.

Aika hupaisaa tuossa jutussa on käytetty termi "yllätysero". Kyllä on YLE:n politiikantoimitus pihalla asioista, jos tämä tulee millään tapaa yllätyksenä. Yllätys (ja suuri sellainen) olisi ollut Korhosen jatkaminen puheenjohtajana.

 

[ms.qvist]

Suurin vaikutus tapahtunee Vasemmistoliiton ja Vihreiden välillä. Nykyisin on olemassa paljon näitä nuoria vasemmistovihreitä, jotka ovat varmasti Vasemmistoliiton alamäen aika siirtyneet enemmän Vihreiden riviin. Arhinmäen puheenjohtajuuden myötä Vasemmistoliitto tuntuu varmasti näiden ihmisten silmissä entistä vetovoimaisemmalta. Voikin olla, että Arhinmäen valinta houkuttelee varsinkin tätä osastoa riveihinsä ja äänestäjiksi. Samoin myös toiselta laidalta eli sieltä Vasemmistoliitosta vielä vasempaan löytyy nuoria äänestäjiä, jotka voivat innostua uudesta pj:sta. Sen sijaan tämä änkyräosasto tuskin liikkuu mihinkään, joten Arhinmäen myötä kannatusta tuskin katoaa.

Summa summarum, Arhimäen valinnan vaikutukset lyhyellä tähtäimellä:

Koko vasemmisto vs. oikeisto: suurempi vastakkainasettelu
Vasemmistoliitto vs. SDP: puolueiden väliset linjaerot selkiintyvät
Vasemmistoliitto vs Vihreät: liikehdintä lisääntyy ja Vasemmistoliiton vetovoima lisääntyy.

Vasemmistoliiton ja Vihreiden välinen tilanne voi todellakin muuttua mielenkiintoiseksi jos Arhinmäestä tulee uusi pj. - suurimmalla todennäköisyydellä tullee mutta jätetään se pieni "mutta" kuitenkin mukaan. Voisin minäkin olettaa, että pientä liikehdintää tulee tapahtumaan, ainakin radikaaleimpien Vihreiden kohdalla - juuri näiden punavihreiden kohdalla.

Mietityttää myös se, että mikä tilanne Vasemmistolliton ja demareiden välillä loppujen lopuksi tulee olemaan jos SDP ei todella uudistu. Voiko käydä siten, että mahdollisesti energisempi johtaja vetää mukaansa myös SDP mahdollisesti "agressiivisempaa" jäsenistöä jotka ovat tyytymättömiä nykyiseen menoon eivätkä näe tulevaisuutta puolueessa.

Lisäksi on tietty huomioitava se, että mikä vaikutus energisellä ja aktiivisella puoluejohtajalla on nukkuvien puolueen heräämiseen. Siirtyykö sieltä mahdollisesti kannattajia (äänestäjiä) Vasemmistoliiton kelkkaan? Jos Soini on onnistunut herättämään osan niin miksei Arhinmäkikin onnistuisi tässä tehtävässä...

vlad.

 

[12961]

Korhonen on ehdottomasti hyvä poliitikko, sillä asiat ovat hänellä hyvin hallussa ja mielipiteille löytyy aina hyvät perusteet. Ulosanti on hyvin rauhallista, johdonmukaista ja selkeää. Puoluejohtajaksi hän on kuitenkin liian väritön ja ehkä vähän jopa apaattinen, joten nyt nyt Arhinmäkeä kehiin.

Itse asiassa olen hiukan yllättynyt Korhosen heikosta menestyksestä. Mielestäni kyseessä on erittäin fiksu ja hyvä poliitikko, jopa sympatiseeraan häntä vaikken vasureita muuten ikinä äänestäisikään.

Mies esiintyy todella fiksusti ja rauhallisesti, ei alennu huutamaan kilpaa muiden kanssa ja vaikutelma on todella asiallinen. Puhetaito on myös kunnossa.

Toki äänten saantiin saattaa vaikuttaa juuri agressiivisuus ja tietty räksytys, varsinkin oppositiossa, mutta kyllä Korhonen vasureiden kentästä on yksi erittäin harvoja, jonka kanssa voisin oikeasti haluta keskustella pidempäänkin. Arhinmäestä en voi sanoa samaa. Ulosanti ja esiintyminen antavat miehestä jopa epämiellyttävän kuvan.

 

[Morgoth]

Jos Soini on onnistunut herättämään osan niin miksei Arhinmäkikin onnistuisi tässä tehtävässä...

Maahan tuskin mahtuu kahta Soinia eli ei Arhinmäki voi ruveta apinoimaan Soinia. Tiedä sitten riittääkö Arhinmäen personaa kuitenkaan herättämään massoja samalla tavalla kuin Soini ja perussuomalaisten suosion salaisuus taitaa pitkälle olla, että heitä ei liitetä 'poliitikkoihin' mikä 'leima' nyt Arhinmäellä ja vasemmistoliitolla on.

 

[DAF]

Ylen uutisessa vähän Korhosen kommenttaja erostaan.

Aika hupaisaa tuossa jutussa on käytetty termi "yllätysero". Kyllä on YLE:n politiikantoimitus pihalla asioista, jos tämä tulee millään tapaa yllätyksenä. Yllätys (ja suuri sellainen) olisi ollut Korhosen jatkaminen puheenjohtajana.

Njaa, on tämä pieni yllätys, kun selvää uuden linjan jatkajaa ei kuitenkaan ole tarjolla. Se, että Korhonen ei jatkaisi normaalissa rytmissä oli tietysti selvää, muttei ennen ensi kesää ole vaaleja, joten äkkilähtö oli hieman yllättävä veto. Vasemmistoliiton rivit kun ovat sekaisin kuin Haminan kaupunki, jonka takia parin viikon varoitusajalla ei ehkä aitoa pj-kamppailua saada aikaan.

 

[ms.qvist]

Maahan tuskin mahtuu kahta Soinia eli ei Arhinmäki voi ruveta apinoimaan Soinia. Tiedä sitten riittääkö Arhinmäen personaa kuitenkaan herättämään massoja samalla tavalla kuin Soini ja perussuomalaisten suosion salaisuus taitaa pitkälle olla, että heitä ei liitetä 'poliitikkoihin' mikä 'leima' nyt Arhinmäellä ja vasemmistoliitolla on.

Ei tietenkään voi ryhtyä apinoimaan suoraan Soinia - osin arvomaailmakysymys. Toisaalta Arhinmäellä ei ole suoranaisesti samanlaista leimaa kuin ns. rivipoliitikoilla. Tässä suhteessa hän tuo uudenlaisen tuulahduksen vasemmalle ja voi omalta osaltaan olla herättämässä nukkuvia riveihinsä. Aika näyttää!

vlad.

 

[Daespoo]

Jos Vasurit saavat paketin kasaan niin onkin mielenkiintoista mistä he uuden kannatuksensa repivät. Äkkiseltään voisi tosiaan miettiä että ainakin Persut, Demarit ja Vihreät kokisivat tappioita. Kokoomus ja Keskusta tuskin menettävät montaa ääntä.

 

[Maple Leaf]

Näin vieraista pöydistä huutaen ehdotan kolmivarttikommarien uudeksi pj:ksi Jakke Laaksoa.

Nuoruuden särmää ja luottamusta yli puoluerajojen ei Jaakolta tosin löydy...

Luottamusta yli puoluerajojen löytyy kyllä, ovathan Jaakko Laakso ja Ilkka Kanerva (kok) mitä parhaimmat ystävykset.

 

[Konsta Kepuli]

Maahan tuskin mahtuu kahta Soinia eli ei Arhinmäki voi ruveta apinoimaan Soinia. Tiedä sitten riittääkö Arhinmäen personaa kuitenkaan herättämään massoja samalla tavalla kuin Soini ja perussuomalaisten suosion salaisuus taitaa pitkälle olla, että heitä ei liitetä 'poliitikkoihin' mikä 'leima' nyt Arhinmäellä ja vasemmistoliitolla on.

Boldasin ja kursivoin tuon kohdan jota haluaisin kommentoida. Jos tuossa tarkoitat ettei Arhinmäen "persoona" pärjää Soinille niin aika paljon ihmettelen. Soinin "persoonahan" on erittäin tasainen eikä mitenkään räväkkä. Halme hoiti aikanaan shown, suunpieksennän ja mekastamisen. Nyt vetovastuuta, tosin kirjallisesti, on ottanut Halla-Aho. Soini itse ei yllä lähellekään esimerkiksi esikuvansa Veikko Vennamon omintakeista esiintymistä.

Persujen suosio perustuu lähinnä siihen että se on ainoa (tällä hetkellä merkittävä) puolue joka ääneen ilmoittaa EU-vastaisuutensa ja nostaa esiin maahanmuuton ongelmia. Rohkenisin olettaa että Arhinmäki ei ainakaan maahanmuuttoasioilla lähde Persujen äänestäjiä kalastamaan. EU-vastaisuus lienee yhteistä (?). Jos oletetaan että Persujen äänestäjissä on väkeä joiden valinta kohdistuu enemmän puheenjohtajan profiiliin kuin itse politiikkaan, niin Arhinmäki tulee viemään Soinia tässä kohtaa kuin mätää kukkoa.

Toivon hartaasti että Paavo Arhinmäki tulisi valituksi vasureiden puheenjohtajaksi. Kun katsoo millaisia tylsimyksiä kaikkien puolueiden puheenjohtajat tällä hetkellä ovat, ei voi kuin päätään pyöritellä. Noi kun pistäisi johonkin harmaaseen betonilähiöön piilosille niin ikinä ei löydettäisi. Luulen että Urpilaisella olisi hieman ihmettelemistä kun Paavo tulittaisi eduskunnassa hallitusta ja näyttäisi Jutalle aitoa oppositiomeininkiä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Luottamusta yli puoluerajojen löytyy kyllä, ovathan Jaakko Laakso ja Ilkka Kanerva (kok) mitä parhaimmat ystävykset.

Se on kylläkin totta. Ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa jo Spartakiadeista vuodelta noin 1972. Jaakko on siis vielä tässäkin asiassa kompetentti. Nythän on moottoritie Jaskalle auki!

 

[Vaughan]

Maahan tuskin mahtuu kahta Soinia eli ei Arhinmäki voi ruveta apinoimaan Soinia. Tiedä sitten riittääkö Arhinmäen personaa kuitenkaan herättämään massoja samalla tavalla kuin Soini ja perussuomalaisten suosion salaisuus taitaa pitkälle olla, että heitä ei liitetä 'poliitikkoihin' mikä 'leima' nyt Arhinmäellä ja vasemmistoliitolla on.

Itsehän en kannata kumpaakaan, en Soinia enkä Arhinmäkeä, mutta epäilisin, että vasemmistopopulismille kyllä löytyy tilaus lama-aikana. Persun vaalivoiton ja SDP:n ja Vasemmistoliiton tappion välillä on yhteys. Osa vasemmistolaisesti ajattelevista "protestiäänestäjistä" on lipsunut perinteisesti oikestoon liitettävän Persun kelkkaan, koska vasemmalta ei ole löytynyt heille sopivaa vaihtoehtoa.

Suomen oikeisto on kiilannut vasemmalle niin kovaa kyytiä, että perinteinen vasemmisto on paskonut housuunsa säikähdyksissään. Kumpikaan maininnan arvoisista vasemmistopuolueista ei ole lähtenyt radikaaliin hallituspolitiikan vastustamiseen. Ja koska hallitus on toteuttanut hyvin pitkälti sellaista politiikkaa, mitä vasemmisto itsekin olisi ajanut, se ei ole tarjonnut äänestäjille mitään vaihtoehtoja. Juuri tällä hetkellä KOK, KESK, SDP ja VAS muistuttavat toisiaan enemmän kuin koskaan!

Ne äänestäjät jotka kannattavat nykyistä hallituspolitiikkaa, äänestävät hallituspuolueita. Mutta miksi ne jotka vastustavat nykyistä hallituspolitiikkaa äänestäisivät demareita tai vasemmistoliittoa, koska siellä ei ole vaihtoehtoja tarjolla? Siksi "vaihtoehdon" etsijät ovat äänestäneet Soinia. (Pistin tuon "vaihtoehdon" lainausmerkkeihin, koska en usko, että Soinillakaan tosiasiassa on hirveästi uuttaa linjaa tarjolla, mutta tärkeintähän on imago...)

Vasemmistopopulismi voisi rakentua vaikkapa sosiaaliturvan parannusten, rikkaiden veronkorotusten, yritystoiminnan tiukemman sääntelyn varaan. Kyllä siellä mahdollisuuksia olisi agitaattoreille!

Ja korostan vielä kerran, että itse en missään tapauksessa tule tukemaan sen enempää vasemmisto- kuin oikeistopopulismiakaan. Kunhan teoretisoin viereisestä pöydästä, tai oikeastaan kokonaan eri baarista...

 

[Tshekki77]

Ja korostan vielä kerran, että itse en missään tapauksessa tule tukemaan sen enempää vasemmisto- kuin oikeistopopulismiakaan. Kunhan teoretisoin viereisestä pöydästä, tai oikeastaan kokonaan eri baarista...

Itse en välttämättä ihan eri baarissa istuisi, mutta kadulta voisin huudella portsarin yli seuraavaa.

Maailma on pirsoutumassa kokoajan yhä pienempiin intressiryhmiin ja tällaisessa tilanteessa vasemmistoliiton kaltainen sekatavaratalo ei vain toimi. On kommareita, on punavihreitä ja niin edelleen. Mistä tietää puolueen todellisen linjan?

Radikaali ratkaisu oli muodostaan vasemmistoliitosta eräänlainen vasemmisto koalitio, joka koostuisi vaikka kolmesta puoli itsenäisestä puolueesta, jotka kuitenkin ovat jatkuvassa vaaliliitossa keskenään.

Nämä puolueet olisi Punavihreä puolue, joka tietenkin kalastelisi äänestäjiä hallituksen ydinenergia, ynnä muihin ympäristö ratkaisuihin pettyneitä äänestäjiä. Voisi jopa saada ihmisiä mukaan nykyisestä vihreästä puolueesta.

Keskustavasemmistolainen puolue, joka sitten vuorostaan harrastaisi populismia maaseudulla tarjoten oikean vaihtoehdon keskustan äänestämiselle. Summan tehtaan sulkemisen tapahtumat olisivat olleet mainio rekrytöintikenttä tällaiselle puolueelle.

Ja viimeiseksi jonkinlainen ei nyt äärivasemmistolainen, mutta sanotaan syvävasemmistolainen puolue, vaikka työväenpuolue nimellä, joka sitten harrastaa SDP:ta radikaalimpaa vasemmistopolitiikkaa.

Tuskin tällainen koalitio suurimmaksi ryhmäksi kasvaisi, mutta keräisi varmasti ihan eritavalla äänestäjiä, kuin nykyinen vasemmistoliitto.

Tärkeintä ei ole se, kuka voittaa, vaan se, että mahdollisemman moni kokee poliittisen järjestelmän äänestämisen arvoiseksi. Tämä siksi, ettei päädytä Mexicon kaltaiseksi läppä demokratiaksi, jossa vain alle puolet kokee poliittisen järjestelmän äänestämisen arvoiseksi.

 

[Suomi-Salama]

Radikaali ratkaisu oli muodostaan vasemmistoliitosta eräänlainen vasemmisto koalitio, joka koostuisi vaikka kolmesta puoli itsenäisestä puolueesta, jotka kuitenkin ovat jatkuvassa vaaliliitossa keskenään...

Meinaatko, ettei tuollainen koalitio hajoaisi ennen pitkää sisäisiin ristiriitoihin? Valta on näet sellainen käsite, että sitä on haluamassa yleensä jokainen. Enpä usko, että vaikkapa punavihreä osasto tyytyisi nurkumatta siihen, jos koalitiossa suurinta sulkaa heiluttelisi syvävasemmistoiset. Vasemmistohan on sitä paitsi perinteisestikin ollut kuin tilkkutäkki. Miten ne nyt yhtäkkiä saataisiin saman sateenkaaren alle, vaikkapa edes vaaliliiton tyyppiseen koalitioon. Mielenkiintoinen idea tuo sinänsä on, mutta kuten kommunismikin - ei toimi käytännössä.

 

[Yläpesä]

Vasemmistopopulismi voisi rakentua vaikkapa sosiaaliturvan parannusten, rikkaiden veronkorotusten, yritystoiminnan tiukemman sääntelyn varaan. Kyllä siellä mahdollisuuksia olisi agitaattoreille!

En näe mitään realisia mahdollisuuksia äärivasemmiston nousulle. "Systeemin vastaiselle" populismille kyllä löytyy hedelmällistä maaperää mutta se sataa persujen kaltaisten löyhempien liikkeiden laariin. Änkyrävasemmiston kannatus on aina perustunut tiukkaan ryhmäkuriin ja -paineeseen missä työpaikkojen ay-osastoilla on ollut merkittävä rooli. Siellä on aina tiedetty ketkä ovat "meitä" ja ketka eivät ja mitä siitä seuraa. Tällaiselle kulttuurille ei enää ole sijaa joten poliittinen aktiivisuuskin on paljon enemmän yksilön itsensä harteilla ja valikoitavissa kuten lähimarketin kalatiskin tuotteet. Kannattaa tutustua SKP:n, STP:n ja SAFKAn kaltaisten organisaatioiden älyllisiin tuotoksiin ja tehdä realismi-check. Itse en ainakaan osaa erottaa milloin niissä on kyse standupista ja milloin politiikasta.