No niin, pistetään katseet kohti tulevaa. Ajattelin nyt avata ketjun ensi kauden tapahtumille kun siellä on jo jotain tulevaa kautta koskevia liikkeitä tullut. Alkuun kuitenkin tiivistetty yhteenveto menneeseen kauteen (lisää löytyy tarvittaessa tuosta viime kauden kausiketjusta).
Viime kauteen mahtui todella paljon tapahtumia. Jo kesän siirroissa nähtiin paljon liikkeitä, jotka muokkasivat joukkuetta isommin ja joilla oli varmasti osuutta kauden alkuun. Jäällä kausi oli erittäin kaksijakoinen alkaen surkealla ja monin osin huolestuttavalla kauden startilla ja päättyen hyvään kauden jälkimmäiseen puolikkaaseen. Playoffeihin joukkueella ei ihan riittänyt hyvä loppukauden kirivaihde, mutta kaiken kaikkiaan pitää antaa joukkueelle tunnustus loppuun asti taistelemisesta.
Pelaavan kokoonpanon ulkopuolella seurassa vaihtui kauden aikana pitkään toimineet manageri- ja valmennusporras. Ruotsalaisesta Patrik Allvinista tuli Jim Benningin seuraajana seuran uusi manageri NHL-historian ensimmäisenä ruotsalaisena managerina. Uudenlaista näkökulmaa saatiin tuomalla lisäksi naisvoimaa manageri portaaseen, kun Emilie Castonguaysta ja Cammi Granatosta tuli seuran apulaismanagereita. Seura sai pitkästä aikaa myös presidentin, kun kokenut Jim Rutherford otti vastuun organisaation suuntaviivoista.
Valmennukseen saatiin lisäksi kokemusta Bruce Boudreaun toimesta. Uudeksi apuvalmentajaksi Boudreaun vierelle tuli Scott Walker. Boudreau onnistui muun valmennuksen kanssa avauskaudellaan hienosti ja sai kauden ensimmäisellä puolikkaalla sekavasti esiintyneen seuran kurssin kääntymään. Vancouver oli Läntisen konferenssin viidenneksi paras seura pisteprosentissa mitaten Boudreaun tulon jälkeen kauden 57 viimeisen pelin aikana.
Pelaajien osalta nähtiin tuttuun tyyliin niin hyviä kuin huonojakin suorituksia. Maalivahti Thatcher Demko, puolustaja Quinn Hughes sekä hyökkääjä J.T Miller olivat joukkueen parhaat pelipaikoittain. Muita käsiteltiin jo viime kauden ketjussa mielestäni riittävästi, joten ei niistä enää tässä sen pidempää. Isona linjana pääpaino seurassa on ollut jo pidempään nuorten tuominen avainrooleihin ja onneksi niitä on myös nähty. Viime kaudellakin tulokas Vasili Podkolzin pelasi lupauksia herättävän kauden.
Joukkueen tähtäin nykyrungolla on tulevissa vuosissa, mutta saattaa olla, että matkalla sinne tarvitaan myös vähän niitä tulevia kausia palvelevia muutoksia, vaikka nämä eivät ehkä heti tule näkymään. Rutherford on puhunut lisäksi, että palkkakattoon tarvitaan vähän joustovaraa, mikä tarkoittaa mahdollisesti sitä, että seurassa ehkä pyritään vähän leikkaamaan kalliita tulevia sopimuksia tai ainakin yhtä sellaista. Lisäksi organisaatiossa tuskin pistetään nyt alaketjujen pelaajiin tai kakkosvahtiin niin paljon rahaa mitä joskus takavuosina.
Sopimuspelaajien läpikäynti pelipaikoittain, maalivahdeista aloittaen. Luvuissa mukana sopimuksen caphit ja päättymisvuosi.
Maalivahdit
Thatcher Demko 5m / UFA 2026
Spencer Martin 762 500 / UFA 2024
Michael DiPietro 811 667 / RFA 2022
Arturs Silovs 786 111 / RFA 2024
Viime kauden ehdottomasti parhaita asioita koko organisaation tasolla oli Thatcher Demkon hienot otteet maalilla. Demkolle kausi oli hänen ensimmäisensä kokonaisen kauden mittaisena NHL:ssä ykkösvahtina ja hän pelasi tasaisen kovalla tasolla kauden läpi. Demko oli monien mielestä joukkueen arvokkain pelaaja ja hinasi Vancouveria kohti playoffeja pelaten NHL:n neljänneksi eniten minuutteja. Viimeisen kuukauden ajan hän pelasi loukkaantuneena, mutta tuotakaan ei juuri huomannut pelistä.
Kakkosvahtina menneellä kaudella oli kokenut tsekkivahti Jaroslav Halak, jonka kausi oli epätasainen. Halak selviytyi kaudesta paremmilla papereilla kuin Braden Holtby toissa kaudella, mutta usein Halakin ollessa maalilla eron Demkoon kyllä huomasi selvästi. Halak ei näillä näkymin jatka organisaatiossa, vaan kakkosvahdiksi on vahvimmin tyrkyllä viime kaudella Vancouverin farmiseura Abbotsfordissa luotettavasti torjunut Spencer Martin. Martin pelasi viime kaudella Halakia paremmin kakkosvahtina ne harvat pelit mitkä sai ja on lisäksi halvempi.
Farmissa ykkösvahdin paikka on pedattu etukäteiskaavailuissa vuoden 2017 omalle kolmannen kierroksen varaukselle Michael DiPietrolle, mutta sellaisia huhuja on liikkunut, että Canucks saattaisi pistää DiPietron jossain vaiheessa kaupaksi, jotta joukkue saisi enemmän pelejä latvialaiselle Arturs Silovsille. Maalivahtiguru Kevin Woodley veikkasi, että Vancouverissa uskotaan tällä hetkellä enemmän maalivahtivalmentaja Ian Clarkin oman projektin Silovsin asemaan tulevaisuuden maalivahtina. Toisaalta Silovsilla on vielä turhan vähän pelejä ollakseen heti farmin ykkösvahti ja DiPietroa pidetään ainakin vielä tällä hetkellä yleisesti korkeammassa arvossa.
Yhteenvetona Vancouverin maalivahtiosaston pitäisi olla kuitenkin Demkon johdolla turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kakkosvahdiksi on nyt tarjolla kolme hieman erilaisissa uratilanteissa olevaa nuorempaa maalivahtia. Demkon mahdollisesta pidemmästä loukkaantumisesta joukkue kuitenkaan tuskin selviäisi ilman ulkopuolista hankintaa tällä hetkellä, joten Canucksin kannalta olisi elintärkeää, että kalifornialaisvahti pystyisi pelaamaan taas paljon ja pysyisi ehjänä.
Puolustajat
Quinn Hughes 7,85m / UFA 2027
Oliver Ekman-Larsson 7,26m / UFA 2027
Tyler Myers 6m / UFA 2024
Tucker Poolman 2,5m / UFA 2025
Travis Dermott 1,5 / RFA 2023
Luke Schenn 850 000 / UFA 2023
Kyle Burroughs 750 000 / UFA 2023
Jack Rathbone 925 000 / RFA 2022
Vancouverin puolustus on aika lukittu tällä hetkellä, joten vaikea on nähdä mitään isoja muutoksia sinne tulevan. Entisen managerin Jim Benningin rakentamaan puolustukseen kyllä kaivattaisiin remonttia, sillä nykyisellään puolustus ei toimi parhaalla tavalla. Ykköspakki Hughes on avainroolissa ja vaikea olisi kuvitella puolustuksen selviävän ilman. Hughes on ottanut hienoja askeleita urallaan eteenpäin ja hän teki organisaation yhden kauden puolustajien piste-ennätyksen viime kaudella samalla kun paransi kokonaisvaltaista peliä. Ikävä kyllä näihin nuoriin ja lahjakkaisiin hartioihin melkein loppuvatkin suurimmat kehut.
Kokeneet Oliver Ekman-Larsson ja Tyler Myers pelasivat tahoillaan ihan hyvät kaudet etenkin odotuksiin nähden ja kantoivat vaikeata kuormaa, mutta kummankin puolustajan sopimukset ovat turhan suuret. Toki juuri nyt seurajohdon muutoksen jälkeen Vancouverissa ilmeisesti ollaan ymmärretty, että tällä joukkueella ei vielä mietitä mestaruuksia ja siinä mielessä kummankaan puolustajan sopimuksista ei pitäisi kehittyä nyt niin suurta ongelmaa, että heitä tarvitsisi esimerkiksi kaupata välimaksulla ulos. Mahdollisesti Myersin sopimuksen annetaan päättyä kahden vuoden päästä rauhassa ja OEL:n tilannetta mietitään sitten jos se alkaa olla isompi rasite.
Muista pakeista fyysinen peruspuolustaja Luke Schenn oli viime kaudella alakerran luottopuolustaja ja nousi top4-rooliin saakka. Schenn pelaa yksinkertaista ja fyysistä peliä ja hyvä onkin, sillä kikkailuun kyvyt eivät riitä. Positiivista kuitenkin, että hän selviytyi kaudesta kaiken kaikkiaan hyvin paperein tuossa omassa roolissaan. Torontosta tullut Travis Dermott pelasi ihan positiivisen loppukauden seurassa ja hän tuo puolustukseen liikkuvuutta. Toiveissa olisi kehitys top4-pakiksi tulevaisuudessa, mutta saa nähdä sitten riittääkö taidot tuonne saakka. Kyle Burroughs on kolmas puolustaja, jonka otteet yllättivät ihan hyvässä mielessä.
Myersin ja OEL:n sopimusten lisäksi alakertaa rasittaa Tucker Poolmanin kanssa hierottu sopimus. Peliajoissa Poolman oli kutos-seiskapakki, eikä tuon sopimuksen arvoinen. Siinä sitä riittää haastetta uudella seurajohdolla jos jossain vaiheessa alkaa purkaa tuota sopimussolmua.
Yhteenvetona puolustus kaipaisi siis remonttia ja järkevämpiä sopimuksia, mutta vaikea on korjausliikkeitä tehdä kun kädet on sopimuksilla aika sidotut. Lisäksi kun prospectien laari ammottaa tyhjyyttään taustalla, ainoaksi reitiksi jäisi joku kauppa tai hankinta UFA-markkinoilta. Jos UFA-markkinoille mennään, käsissä voi olla äkkiä yksi ongelmasopimus lisää. Jos taas mennään kauppaan, ongelmaksi jää paitsi sopiva kauppa missä ei menisi tulevaisuutta, mutta myös se, että millä ihmeellä sieltä saisi yhden mieluummin kokeneemman kalliin puolustajan sopimuksen edestä pois.
Vaikea nähdä tällä hetkellä kumpaakaan tapahtuvaksi, mutta toki otan ilolla vastaan, jos tuota jotenkin järkevällä liikkeellä onnistuttaisiin purkamaan. Puolustus kaipaisi oikean puolen nuorta pakkia eniten, joten olisikohan jo aika koittaa kasvattaa tuollainen? Vai mennäänkö taas jatkossakin riehumaan niille agenttimarkkinoille tai hommataan toinen OEL:n sopimus kun ei muuta keksitä?
Hyökkääjät
Elias Pettersson 7,35m / RFA 2024
Brock Boeser 5,875m / RFA 2022
Bo Horvat 5,5m / UFA 2023
J.T. Miller 5,25m / UFA 2023
Conor Garland 4,95m / UFA 2026
Tanner Pearson 3,25m / UFA 2024
Jason Dickinson 2,65m / UFA 2024
Vasily Podkolzin 925 000 / RFA 2024
Nils Höglander 891 667 / RFA 2023
William Lockwood 842 500 / RFA 2022
Juho Lammikko 750 000 / RFA 2022
Matthew Highmore 725 000 / RFA 2022
Vancouverin hyökkäys vaikuttaa pitkästä aikaa melko terveeltä kohdalta. Siinä kun joskus lähimenneisyydessä käsissä oli samaan aikaan useita ongelmasopimuksia, tämän hetken hyökkäyksessä ei montaa sellaista löydy. Jason Dickinsonin sopimus tuolla on pelaavassa kokoonpanossa melkein ainoa ongelma tällä hetkellä, mutta tuokin on kaukana jostain Loui Erikssonin sopimuksesta. Viime kaudella vaikean kauden pelanneen Boeserinkin sopimus on kyllä siinä mielessä ongelmallinen, että se päättyi menneeseen kauteen. Joukkueen RFA-pelaajilta ja edukseen esiintyneiltä syvyyshyökkääjiltä Lammikolta ja Highmorelta loppuu myös sopimukset, mutta heidän kohdalla en usko sopimus ongelmiin jatkon suhteen.
Viime kauden parhaan hyökkääjän ja loistavan kauden pelanneen Millerin sekä kapteeni Horvatin sopimukset sen sijaan päättyvät ensi kauden jälkeen. Seura on käynyt ilmeisesti kummankin kanssa sopimusneuvotteluita, mikä onkin odotettua. Tuo ei silti tarkoita kaksikon varmaa jatkamista joukkueessa. Mahdollisesti seura päättää noiden neuvotteluiden tulosten jälkeen onko tässä mahdollisuuksia joukkueen kannalta järkevään jatkoon vai aletaanko katselemaan kauppaa. Horvatin ainakin uskotaan jatkavan seurassa. Millerin suhteen avain tekijäksi nousee tuleva sopimus. Viime kaudella Millerin agentti Brian Bartlett twiittasi Millerin sopimuksesta "Tom Cruisen / Jerry Maguire -twiitin show me the money".
Muista hyökkääjistä Elias Petterssonin kausi oli erittäin kaksijakoinen ja toiveissa on jatkon suhteen ainakin tasaisuuden saamista koko kauden ajalle. Rutherford puhui kauden jälkeen, että Eliaksella olisi ollut jo harjoitusleiriltä alkanut ja pitkään kaudelle kestänyt vamma rajoittamassa pelaamista, mutta tiedä sitten millainen merkitys tuolla oli. Mahdollisesti jo nyt tutun ja ainakin viime kaudella hyvin toimivan valmentaja Boudreaun jatko auttanee Petterssonia. Vancouverin on vaikea kuvitella pärjäävän mitenkään loistokkaasti ilman ykkössentterinsä ykkössentterin arvolle sopivaa peliä. Jatkon suhteen Pettersson tulee varmasti olemaan joukkueelle sen avainhyökkääjä.
Arizonasta kovalla hinnalla hommattu Garland pelasi sen sijaan varsin hyvän kauden terävimmän kärjen takana ja teki 5v5 pelissä saman verran pisteitä Millerin kanssa. Pearson pelasi myös hyvän kauden ja oli mukava nähdä, että peli ei lähtenyt alaspäin kuten vähän pelättiin sopimuksen tekemisen hetkellä. Nuorista tulokas Podkolzin paransi läpi kauden peliään ja hänestä kasvoi tärkeä pelaaja joukkueelle loppukaudesta. Sen sijaan toista kauttaan pelanneen toisen nuoren Höglanderin kausi oli pettymys ja toivottavasti siellä nähdään ensi kaudella parempaa tekemistä.
Yhteenvetona hyökkäys vaikuttaisi nyt pitkästä aikaa ihan toimivalta mikäli nuoret vaan pystyvät ottamaan odotettuja askeleita eteenpäin. Kokonaisuutena Canucksin hyökkäys kaipaisi kyllä vähän lisää santapaperia eikä myöskään liikkeen lisäys huonoa tekisi. Mutta hyökkäys on vieläkin nuori ja sen parhaiden päivien voisin kuvitella olevan edessä. Mielenkiintoinen kesä edessä kun saatetaan nähdä isompikin kauppa tuolla ellei sitten päästä niihin järkevän tuntuisiin jatkosopimuksiin.
Valmennus
Viime kaudella nähtiin seuraa viidettä kautta valmentaneen Travis Greenin ja apuvalmentaja Nolan Baumgartnerin potkut kun Canucks oli pudonnut oman Pacific-divisioonan jumboksi. Monen mielestä Greenin aikakautta saatiin katsella liiankin kauan ja mahdollisesti muutoksia ei olisi vieläkään nähty ilman manageri Benningin erottamista. Tilalle tuli joulukuun alussa kokenut Bruce Boudreau, joka saikin nopeasti joukkueen kurssin kääntymään.
Boudreau on yksi NHL-historian voitokkaimmista runkosarjavalmentajista ja hän jatkaa ensi kaudellakin penkin takana vielä vuoden sopimuksella, kun sopimuksessa ollut toisen vuoden optio käytettiin. Vancouverin fanit eivät ole luottaneet omiin viime kausien päävalmentajiinsa (Willie Desjardins, John Tortorella ja Green) kehenkään yhtä paljon kuin Boureauhin, joten jatkosopimus oli toivottu. Uskoakseni se oli toivottu myös pelaajille, jotka näyttivät nauttivan pelaamisesta Boudreaun aikana. Selvästi valmentajan kanssa käyty yhteistyö parantui entiseen nähden ja Boudreau sai joukkueen pelaamaan yhteisen asian eteen.
Viime kausi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin poikkeus penkin takana, kun joukkueessa saatiin henkisesti selvästi piristävän muutoksen kautta isoa nostetta peliin. Pitää muistaa tuossa sekin, että tilastollisesti joukkue ei kuitenkaan mennyt 5v5 pelissä niin paljon eteenpäin, mitä olisi voinut ajatella jos katsoo pelkästään recordia. Tuosta Rutherford sanoi kauden jälkeisessä pressissä, että Canucksin pitää olla joukkue jota vastaan on vaikeampi pelata ja joka ei saa nojata maalivahtiinsa yhtä paljon.
Toisaalta Boudreaulla ei ehkä riittänyt aika muokata joukkueen pelin rakennetta ihan niin paljon kuin olisi halunnut mikäli hän olisi ollut mukana heti leiriltä saakka. Laituripeliin saatiin ainakin omiin silmiin suurin muutos ja Boudreaun paletissa laiturit osallistuivat pakkien tukemiseen aikaisempaa enemmän. Nyt ensi kaudella Boudreau saa kokonaisen kauden aikaa näyttää osaamistaan ja odotuksissa on viime kauden parantaminen paremman pelin rakenteen kautta. Kaiken kaikkiaan ensi kaudella 68 vuotta täyttävä Boudreau on komeasta viime kauden menestyksestä huolimatta joukkueelle kuitenkin eräänlainen väliajan valmentaja ja pidemmän aikajänteen ratkaisua mietitään varmasti kauden mittaan.
Spekulaatioissa on ollut mm. viimeksi Islandersia pääosin menestyksellä valmentanut Barry Trotz, mutta hänen perässään on moni muukin seura ja luultavasti seurojen tentattavana jo käynyt Trotz valmentaa jossain jo ensi kaudella, mikä ei taas sovi Vancouverin aikatauluun Boudreaun vuodenkaan aikakaudella. Trotzin kanssa seuraisi hänen pitkäaikainen oikea kätensä Mitch Korn (kaksikko kulkee parivaljakkona), jonka tuleminen vahvistaisi Vancouverin ammattitaitoa laajemmin. Luultavasti Canucks saa kuitenkin katsella muita vaihtoehtoja Boudreaun jälkeen. Kakkosvalmentajista Scott Walker ja Kyle Gustafson eivät jatka, joten mahdollisesti joku uusi kakkosvalmentaja tullaan näkemään.
UFA-markkinat
Tällä hetkellä Vancouverin tilanne on sellainen osin pitkien ja kalliiden sopimusten vuoksi, että kesän "hullujen päivien markkinoille" ei taida olla kauheasti pelimerkkejä tarjota. Ehkä onneksi näin. Eikä joukkueessa ole toisaalta nyt ihan akuuttia tarvettakaan vahvistusten hakemiselle markkinoiden kautta. Viime kauden pelaajista Brad Richardsonilla, Alex Chiassonilla, Brad Huntilla, Jaroslav Halakilla ja Brandon Sutterilla loppuu sopimukset ja heistä tulee UFA-pelaajia mikäli jatkavat uraansa. Kenenkään edellä mainitun pelaajan lähtö ei tulisi kauheasti vaikuttamaan joukkueen otteisiin.
Pelaajakaupat ja jatkosopimukset
Kauppapuolella sen sijaan saatetaan nähdä liikettä ellei päästä sopivan tuntuisiin jatkosopimuksiin. Frank Serevallin mukaan Canucks olisi kaupannut Milleria jo viime kaudella tammikuussa jonkun vieraspelireissun jälkeen, mutta ei tuolloin saanut sopivaa vastinetta. Myöhemmin kun joukkue nousi mukaan kisaamaan jopa playoff-paikasta, johtoporras ei ilmeisesti halunnut rikkoa joukkueen kemiaa vaan antoi mahdollisuuden. En usko, että nyt tilannetta jätetään kellumaan ensi kesään ja menetetään tuolloin mahdollisesti esimerkiksi Miller ilmaiseksi. Jonkinlainen jatkosuunnitelma siis pitää olla, vaikka tuota ei mediaan tuotaisikaan.
Tämän kesän akuutein jatkosopimusneuvottelu käydään Boeserin kanssa. Canucks hakee puheiden mukaan hieman pidempää (kolme vuotta?) ja vähän Boeserin 7.5 miljoonan QO:n alle tulevaa sopimusta. Esimerkkinä voisi olla kolmevuotinen ja 6.5 miljoonan sopimus. Lammikolle, Highmorelle ja Rathbonelle kaavailen sen sijaan yhteensä noin kolmea miljoonaa. Millerin ja Horvatin kanssa varmasti neuvotellaan, mutta jos sopimuksiin päästään, nuo astuvat voimaan vasta 2023-24 kaudella.
Nyt jo tässä vaiheessa pitää miettiä lisäksi Petterssonin, Podkolzinin ja Höglanderin seuraavia sopimuksia. Uuden varatoimitusjohtajan Emilie Castonguayn tehtävänä on mm. neuvotella sopimuksista (yhdessä Allvinin kanssa) sekä keskittyä sopimusrakenteeseen. Mielenkiinnolla pitää seurata miten hän noissa tulee onnistumaan.
Ennuste
Vancouver elää nyt monin paikoin niin epätietoisia aikoja uuden seurajohdon alla (fanin silmin, joukkueen sisällä on varmasti jo tieto mitä yritetään tehdä), että teki mieli jättää jo tämä osa kokonaan kirjoittamatta. Laitan nyt kuitenkin sen verran, mitä olen saanut ymmärtää uuden seurajohdon puheista. Eli joukkueesta on tarkoitus tehdä vähän nuorempi ja jättää vähän pelivaraa katon suhteen. Varausvuorojen määrään ei olla tyytyväisiä. Mahdollisesti tuo tarkoittaisi sitä, että tässä pyritään myymään joku kokeneempi pelaaja ja ehkä mahdollisesti draftin yhteydessä.
Tuollainen suunnitelma voisi tarkoittaa yhden askeleen ottamista taakse, mutta myöhemmin (riippuen miten tuossa onnistutaan) kahden askeleen ottamista eteen. Eli esimerkiksi vähän sen tyylistä (joskin ehkä pienemmässä mittakaavassa) mitä Ottawassa tai Columbuksessa on pyritty tekemään Jonesin ja Karlssonin myyntien aikaan. Saattaa olla siis niin, että ainakin paperilla Canucks tulee heikentymään. Se miten esimerkiksi nuoret mahdollisesti ottavat askelia eteenpäin ja miten joukkue tulee pelaamaan kun Boudreau saa valmentaa kokonaisen kauden, jää nähtäväksi.
Itse uskon pelin rakenteen paranevan ainakin viime kauden alusta ja joukkueen pelaavan viime kautta tasaisemman kauden. Tuossa ei pitäisi olla ainakaan liikoja toivuttu. Mahdollisesti tuo ei tule kuitenkaan riittämään ensi kaudellakaan playoffeihin, mutta jos joukkueelta nähtäisiin taisteluilmettä läpi kauden ja Canucksia vastaan vastustaja saisi tehdä kovan työn, olisin jo tyytyväinen askelmerkkeihin. Mistään kotikaupungin pojasta Connor Bedardeista en lähde tällä joukkueella haaveilemaan ja ihan mahdollista on, että Canucks tulee olemaan ensi kaudellakin keskikastin joukkue.
Ketjuhahmotelma nykyisillä pelaajilla
Podkolzin - Pettersson - Garland
Pearson - Miller - Boeser
Dickinson - Horvat - Höglander
Lockwood - Lammikko - Highmore
Hughes - Schenn
OEL - Myers
Rathbone - Dermott
Poolman/Burroughs/Keeper
Demko
Martin
Farmi
Vancouverin viime kauden yksi uusista asioista oli myös farmijoukkueen siirto Itärannikolta "lämäräkaupunki" Uticasta Vancouverin vieressä olevaan Abbotsfordiin. Abbotsford pelasi joukkueena ihan hyvän kauden ja etenkin runkosarjan loppupuolella nähtiin vahvaa tekemistä. Vähän ennen playoffeja homma kuitenkin jostain syystä muuttui ja jatkui playoffeihin, jotka olivat joukkueelta pettymyksiä. Joukkue hävisi kahdesti peräkkäin Bakersfieldille ja putosi heti ilman voittoja jatkosta.
Uticassa ja Abbotsfordissa jo viidettä kauttaan valmentanut Trent Cull sai farmin kokeneet pelaajat pistämään parastaan. Sheldonit Rempal ja Dries pelasivat uransa parhaat kaudet, Nic Petan säesti hienosti ja myös John Stevens pelasi hyvän kauden. Tulokkaista Chase Wouters esiintyi roolissaan hyvin. Koska itse pidän farmia kuitenkin enemmän kehitysliigana, niin Cull'in hommat saivat aikaan nuoriin pelaajiin kohdistuneina ihmettelyä läpi kauden ja playoffeissa sitten vielä enemmän.
Usein puhutaan, että nuorille on tärkeää saada kokemusta AHL:stä ja playoffeista siellä. Kun playoffeja sitten kerran pelattiin, Cull ratkaisi peluutukselliset ongelmansa pistämällä Abbotsfordin lahjakkaimman hyökkääjän ja Vancouverin viime kesän toisen kierroksen varauksen Danila Klimovichin playoffeissa katsomoon. Organisaation lahjakkain oikean puolen puolustaja Jett Woo sen sijaan pelasi nelosketjun laiturina. Kovaa kasvatustyötä silloin kun noille nuorille olisi ollut tärkeää saada sitä kokemusta ja tuosta nähdystä peluutuksesta tuskin oli kummankaan nuoren kehitykselle hyötyä.
Kun joukkuekin hävisi Cull'in käyttämillä veteraaneilla suoraan kahdessa pelissä, niin etenkin playoffit jättivät kyllä ihmettelyä sen suhteen, että onko Cull ylipäänsä oikea mies vetämään farmia jos siellä on jatkossa tarkoitus kehittää nuoria. Tosin osin Cull saattaa olla myös vähän syytön joidenkin nuorten kehitykseen. Cull avautui kauden jälkeen sanomalla, että esimerkiksi Gaudettea olisi pitänyt aikanaan kehittää pari kautta farmissa ja vertasi, että hänen entisessä organisaatiossaan Tampassa (Cull toimi Tampan farmin Syracusen apuvalmentajana neljä kautta ennen tuloaan Canucksin organisaatioon) kaikki kulkivat ylös farmin kautta.
Tampan Canucksiin nähden parempi kehitystyö onkin kyllä varmasti totta ja vikoja nuorten kehityksessä löytyy myös tuossa organisaation tasolla olevassa kehitystyössä. Ehkä esimerkiksi Höglanderillekin olisi tehnyt ihan hyvää käyminen hakemassa isompaa roolia farmista sen sijaan, että väkisin roikotettiin mukana kun pelin kanssa oli ongelmia. Rutherford pisti tavoitteeksi kasvattaa Vancouverin farmista koko NHL:n parhaan, joten saa nyt sitten nähdä millaisia parannuksia farmissa mahdollisesti tullaan tekemään. Hyvä alku voisi ainakin olla, jos omista varausvuoroista pidettäisiin paremmin kiinni, ehkä pyrittäisiin ennemmin lisäämään vuorojen määrää kuin karsimaan niitä ja annettaisiin niille nuorille vastuuta farmin puolella rohkeammin, vaikka se tarkoittaisi jonkun veteraanin kohdalla pienempää peliaikaa.
Prospectit
Vancouverin prospect-kattaus on tällä hetkellä heikoin mitä muistan siltä ajalta kun olen joukkuetta seurannut (noin 30 vuotta). Synkkinäkin hetkinä aikaisemmin joukkueella on ollut aina joitakin prospecteja, joilla on näkynyt ihan realistiset mahdollisuudet ottaa tulevaisuuden vakituinen NHL-rooli ja samaan aikaan usein mukana olleilta kärkipään prospecteilta on odotettu luonnollisesti paljon enemmän. Juuri tällä hetkellä noita mahdollisia tulevaisuuden NHL-pelaajia näen itse tasan yhden, puolustaja Jack Rathbonen. Athleticin Scott Wheeler rankkasi Canuksin prospectit koko NHL:ssä sijalle 28 ja tuokin on mielestäni yllättävän hyvä sijoitus.
Tällä hetkellä mukana on kyllä nuoria joilla voi olla onnistuessaan mahdollisuudet päästä pelaamaan tulevaisuudessa ylhäällä, mutta itse näen nuo mahdollisuudet melko pieninä. Luultavasti joku sieltä tulee kuitenkin vähän yllättämään. Pettymysten puolelle kenenkään on vaikea mahtua tulevaisuudessa kuitenkaan, kun nyt ei oikein odoteta mitään. Tänne onkin pakko tehdä jotain tulevaisuudessa, vaikka siinä mielessä Vancouver on hyvässä tilanteessa, että NHL:ssä pelaa jo useampia nuoria ja itse arvostan NHL:ssä pelipaikan löytäneitä nuoria pääosin korkeammalle kuin vasta prospect-tasolla olevia.
Oma tämän hetken prospect-lista on seuraava:
1. Jack Rathbone; Hyvin luisteleva ja kiekollisesti taitava Rathbone aloitti viime kauden ylhäällä, mutta koko joukkueen tuskastellessa Greenin aikana pelinsä kanssa, joukkueen nuori tulokas oli myös ongelmissa. Näin ollen ei ollut lopulta yllätys, että Rathbone pistettiin farmiin hakemaan isompaa peliaikaa. Farmissa Rathbonen kausi oli hieno, vaikka viime kauden matkalle mahtui niin loukkaantuminen kuin covid'kin. Lopulta Bone teki farmin pakille hyvät 40 pistettä 39 pelissä. Kauden jälkeen tuli valinta AHL:n tulokkaiden tähdistöön ja ehkä isommalla pelien määrällä olisi voinut tulla muutakin? Canucks suunnittelee hänelle ensi kaudella paikkaa ylhäältä.
2. Danila Klimovich; Nyt kauden jälkeen voi sanoa viime kesän toisen kierroksen varauksen pelanneen väärässä sarjassa kun joukkueella olisi ollut mahdollisuus pistää Klimovich myös juniorisarjaan (QMJHL). Saattaa hyvin olla, että jos hän olisi pelannut kauden junioreita vastaan, nyt kirjoittaisin hänestä isompanakin lupauksena. Kuitenkin nyt farmin taso oli vielä liikaa. Kaudelle mahtui kyllä hyviäkin asioita ja kehitystä tapahtui, mutta Klmovichin kokonaispaketti on vielä pahasti raaka ja edessä on hyvässäkin tapauksessa parin kauden matka ennen haastamista NHL-paikkaan. Tulevaisuudessa valkovenäläinen tulee haastamaan luultavasti lähinnä kakkosketjun laiturin paikkaa jos kehittyy sille tasolle mitä seurassa toivotaan.
3. Will Lockwood; Energiapelaaja on matkalla nelosketjun laituriksi. Hän on hyvä luistelija, hän on fyysinen ja hänellä on hyvä työmoraali, mutta kiekollisessa pelissä on haasteita. Lisäksi pitää muistaa, että esimerkiksi viime kauden nelosketjun laiturit Motte ja Highmore olivat Lockwoodin ikäisinä jo melko selvästi Lockwoodin edellä uriensa pistetilastoissa. Lockwoodin matkalla varauksen jälkeen tuli pari ikävää loukkaantumista, joilla oli luultavasti merkitystä kehitykseen.
4. Aidan McDonough; McDonough meni viime kauden aikana eteenpäin ja pelasi yliopistossa hyvän 25 maalin kauden. Osansa tuossa oli varmaan siinäkin, että ensimmäistä kertaa hänen uralla McDonoughilla oli oma luisteluvalmentaja käytössä. Isokokoisella laiturilla on hyvä laukaus ja asennettakin, mutta hän on hieman hidas kun mietitään peliä ylemmäs. Jos hän saa nopeuttaan parannettua lisää, niin hänellä saattaisi olla ehkä mahdollisuuksia kolmosketjuun vielä tulevaisuudessa.
5. Michael DiPietro; DiPietro pelaa faneja miellyttävällä tyylillä. Hän on maalivahdiksi pienikokoinen, mutta erittäin nopea ja atleettinen maalivahti, joka pystyy tekemään huikeita torjuntoja joista puhua. Häntä pidetään yleisesti myös erittäin hyvänä joukkuekaverina ja muiden tsemppaajana. Ikävä kyllä vastapainona helppoja maaleja on tehty hänelle liikaa ja lisäksi Canucksin kehitystyö nuoren maalivahdin kanssa epäonnistui pahasti viime kaudella (2020-21) hänen ollessa taksijonossa ja pelattua vain neljässä pelissä koko kauden aikana. Olennainen kysymys on nyt helppoihin maaleihin se, onko tekniikassa joku vika vai johtuuko nuo enemmän vähistä pelimääristä?
6. Arturs Silovs; Latvialainen maalivahti oli Canucksin maalivahtivalmentaja Ian Clarkin projekti ja Clarkilla oli merkittävä rooli ylipäänsä Silovsin varauksessa kolme vuotta sitten. Käytäväpuheiden mukaan samanlainen rooli nähtiin Clarkilta aikanaan myös Columbuksen maalivahti Elvis Merzlikinsin kanssa (Clark toimi aikanaan Columbuksen maalivahtivalmentajana), joten siinä mielessä on nyt hauska nähdä kun Latvialla on ollut MM-kisoissa Clarkin löydöt Merzlikins-Silovs -tandemi käytössä. Isokokoinen maalivahti täyttää oikeastaan kaikki ne kohdat, joita hyvältä maalivahtiprospectilta vaaditaan fyysisesti, mutta hänen tekniikassa on vielä hommaa edessä. Nyt hän tarvitsee aikaa ja paljon harjoitustunteja saadakseen tekniikkaa paremmaksi ja pelejä kehittyäkseen.
7. Linus Karlsson; Karlsson pelasi SHL:ssa hienon tulokaskauden ja kauden jälkeen hänet valittiin SHL:n parhaana tulokkaana sekä palkittiin valinnalla MM-kisoihin. Karlssonilla on hyvä laukaus ja pelisilmää, hänellä on taitavat kädet ja hän tekee töitäkin. Itse en näe Karssonilla olevan kuitenkaan riittävää urheilullisuutta ja kovuutta tulevaisuuden NHL-pelaajaksi. Toivottavasti saan olla väärässä tämän näkemykseni kanssa.
8. Jonathan Myrenberg; Myrenbergin kausi Ruotsin junioreissa oli hyvä. Hän oli sarjan tehokkaimpia puolustajia ja pääsi pelaamaan 15 peliä Linköpingin SHL-seurassa. Myrenberg on melko kookas puolustaja, jolla on hyvä pelisilmä, hän kykenee pelaamaan fyysisesti ja osaa pelata omassakin päässä. Tällä hetkellä tämä viime draftin viidennen kierroksen varaus on hyvällä tiellä. Ensi kausi näyttää sitten enemmän sitä suuntaa mihin hän on mahdollisesti matkalla, mutta ehdottomasti hän on niitä prospecteja tässä Canucksin talossa, johon kiinnittyy jatkossa enemmän omaa huomiota.
9. Jett Woo; Vielä ei ole oikea aika pistää 21 vuotiaan puolustajan NHL-uran päälle lopullista rastia, mutta juuri nyt näyttää pahasti siltä, että Woo tulee liittymään siihen kilometrien mittaiseen "Canucksin WHL-pettymysten" listaan. Woon kausi AHL:ssa oli vaikea ja vaikka puolustavaa puolustajaa ei pisteillä mitata, paljon enemmän pitäisi tuonkin roolin pelaajan saada kuin kahdeksan pistettä. Sinänsä kuvaava koko kauden mitassa oli myös se peluutus AHL:n playoffeissa nelosketjun laiturina. Harmi siinäkin mielessä, että Woo'ta noin yleisesti pidetään organisaation lahjakkaimpana oikean puolen pakkina.
10. Lucas Forsell; Viime kesän seitsemännen kierroksen varauksen kausi oli yllättävän hyvä. Forsell pääsi pelaamaan 30 peliä SHL:n mestarijoukkue Färjestadin paidassa ja pelasi ne hyvillä edistyneillä tilastoilla. Forsell on hyvä luistelija ja työteliäs pelaaja, joka on tällä hetkellä ehkä ennemmin matkalla tulevaisuuden nelosketjun rooliin jos NHL:n porteille joskus kehittyy. Vielä nyt tuonne on tietysti pitkä matka, mutta onneksi ikääkin tällä viime kesän yhdellä nuorimmista varatuista pelaajista on vähän.
Viime kauteen mahtui todella paljon tapahtumia. Jo kesän siirroissa nähtiin paljon liikkeitä, jotka muokkasivat joukkuetta isommin ja joilla oli varmasti osuutta kauden alkuun. Jäällä kausi oli erittäin kaksijakoinen alkaen surkealla ja monin osin huolestuttavalla kauden startilla ja päättyen hyvään kauden jälkimmäiseen puolikkaaseen. Playoffeihin joukkueella ei ihan riittänyt hyvä loppukauden kirivaihde, mutta kaiken kaikkiaan pitää antaa joukkueelle tunnustus loppuun asti taistelemisesta.
Pelaavan kokoonpanon ulkopuolella seurassa vaihtui kauden aikana pitkään toimineet manageri- ja valmennusporras. Ruotsalaisesta Patrik Allvinista tuli Jim Benningin seuraajana seuran uusi manageri NHL-historian ensimmäisenä ruotsalaisena managerina. Uudenlaista näkökulmaa saatiin tuomalla lisäksi naisvoimaa manageri portaaseen, kun Emilie Castonguaysta ja Cammi Granatosta tuli seuran apulaismanagereita. Seura sai pitkästä aikaa myös presidentin, kun kokenut Jim Rutherford otti vastuun organisaation suuntaviivoista.
Valmennukseen saatiin lisäksi kokemusta Bruce Boudreaun toimesta. Uudeksi apuvalmentajaksi Boudreaun vierelle tuli Scott Walker. Boudreau onnistui muun valmennuksen kanssa avauskaudellaan hienosti ja sai kauden ensimmäisellä puolikkaalla sekavasti esiintyneen seuran kurssin kääntymään. Vancouver oli Läntisen konferenssin viidenneksi paras seura pisteprosentissa mitaten Boudreaun tulon jälkeen kauden 57 viimeisen pelin aikana.
Pelaajien osalta nähtiin tuttuun tyyliin niin hyviä kuin huonojakin suorituksia. Maalivahti Thatcher Demko, puolustaja Quinn Hughes sekä hyökkääjä J.T Miller olivat joukkueen parhaat pelipaikoittain. Muita käsiteltiin jo viime kauden ketjussa mielestäni riittävästi, joten ei niistä enää tässä sen pidempää. Isona linjana pääpaino seurassa on ollut jo pidempään nuorten tuominen avainrooleihin ja onneksi niitä on myös nähty. Viime kaudellakin tulokas Vasili Podkolzin pelasi lupauksia herättävän kauden.
Joukkueen tähtäin nykyrungolla on tulevissa vuosissa, mutta saattaa olla, että matkalla sinne tarvitaan myös vähän niitä tulevia kausia palvelevia muutoksia, vaikka nämä eivät ehkä heti tule näkymään. Rutherford on puhunut lisäksi, että palkkakattoon tarvitaan vähän joustovaraa, mikä tarkoittaa mahdollisesti sitä, että seurassa ehkä pyritään vähän leikkaamaan kalliita tulevia sopimuksia tai ainakin yhtä sellaista. Lisäksi organisaatiossa tuskin pistetään nyt alaketjujen pelaajiin tai kakkosvahtiin niin paljon rahaa mitä joskus takavuosina.
Sopimuspelaajien läpikäynti pelipaikoittain, maalivahdeista aloittaen. Luvuissa mukana sopimuksen caphit ja päättymisvuosi.
Maalivahdit
Thatcher Demko 5m / UFA 2026
Spencer Martin 762 500 / UFA 2024
Michael DiPietro 811 667 / RFA 2022
Arturs Silovs 786 111 / RFA 2024
Viime kauden ehdottomasti parhaita asioita koko organisaation tasolla oli Thatcher Demkon hienot otteet maalilla. Demkolle kausi oli hänen ensimmäisensä kokonaisen kauden mittaisena NHL:ssä ykkösvahtina ja hän pelasi tasaisen kovalla tasolla kauden läpi. Demko oli monien mielestä joukkueen arvokkain pelaaja ja hinasi Vancouveria kohti playoffeja pelaten NHL:n neljänneksi eniten minuutteja. Viimeisen kuukauden ajan hän pelasi loukkaantuneena, mutta tuotakaan ei juuri huomannut pelistä.
Kakkosvahtina menneellä kaudella oli kokenut tsekkivahti Jaroslav Halak, jonka kausi oli epätasainen. Halak selviytyi kaudesta paremmilla papereilla kuin Braden Holtby toissa kaudella, mutta usein Halakin ollessa maalilla eron Demkoon kyllä huomasi selvästi. Halak ei näillä näkymin jatka organisaatiossa, vaan kakkosvahdiksi on vahvimmin tyrkyllä viime kaudella Vancouverin farmiseura Abbotsfordissa luotettavasti torjunut Spencer Martin. Martin pelasi viime kaudella Halakia paremmin kakkosvahtina ne harvat pelit mitkä sai ja on lisäksi halvempi.
Farmissa ykkösvahdin paikka on pedattu etukäteiskaavailuissa vuoden 2017 omalle kolmannen kierroksen varaukselle Michael DiPietrolle, mutta sellaisia huhuja on liikkunut, että Canucks saattaisi pistää DiPietron jossain vaiheessa kaupaksi, jotta joukkue saisi enemmän pelejä latvialaiselle Arturs Silovsille. Maalivahtiguru Kevin Woodley veikkasi, että Vancouverissa uskotaan tällä hetkellä enemmän maalivahtivalmentaja Ian Clarkin oman projektin Silovsin asemaan tulevaisuuden maalivahtina. Toisaalta Silovsilla on vielä turhan vähän pelejä ollakseen heti farmin ykkösvahti ja DiPietroa pidetään ainakin vielä tällä hetkellä yleisesti korkeammassa arvossa.
Yhteenvetona Vancouverin maalivahtiosaston pitäisi olla kuitenkin Demkon johdolla turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kakkosvahdiksi on nyt tarjolla kolme hieman erilaisissa uratilanteissa olevaa nuorempaa maalivahtia. Demkon mahdollisesta pidemmästä loukkaantumisesta joukkue kuitenkaan tuskin selviäisi ilman ulkopuolista hankintaa tällä hetkellä, joten Canucksin kannalta olisi elintärkeää, että kalifornialaisvahti pystyisi pelaamaan taas paljon ja pysyisi ehjänä.
Puolustajat
Quinn Hughes 7,85m / UFA 2027
Oliver Ekman-Larsson 7,26m / UFA 2027
Tyler Myers 6m / UFA 2024
Tucker Poolman 2,5m / UFA 2025
Travis Dermott 1,5 / RFA 2023
Luke Schenn 850 000 / UFA 2023
Kyle Burroughs 750 000 / UFA 2023
Jack Rathbone 925 000 / RFA 2022
Vancouverin puolustus on aika lukittu tällä hetkellä, joten vaikea on nähdä mitään isoja muutoksia sinne tulevan. Entisen managerin Jim Benningin rakentamaan puolustukseen kyllä kaivattaisiin remonttia, sillä nykyisellään puolustus ei toimi parhaalla tavalla. Ykköspakki Hughes on avainroolissa ja vaikea olisi kuvitella puolustuksen selviävän ilman. Hughes on ottanut hienoja askeleita urallaan eteenpäin ja hän teki organisaation yhden kauden puolustajien piste-ennätyksen viime kaudella samalla kun paransi kokonaisvaltaista peliä. Ikävä kyllä näihin nuoriin ja lahjakkaisiin hartioihin melkein loppuvatkin suurimmat kehut.
Kokeneet Oliver Ekman-Larsson ja Tyler Myers pelasivat tahoillaan ihan hyvät kaudet etenkin odotuksiin nähden ja kantoivat vaikeata kuormaa, mutta kummankin puolustajan sopimukset ovat turhan suuret. Toki juuri nyt seurajohdon muutoksen jälkeen Vancouverissa ilmeisesti ollaan ymmärretty, että tällä joukkueella ei vielä mietitä mestaruuksia ja siinä mielessä kummankaan puolustajan sopimuksista ei pitäisi kehittyä nyt niin suurta ongelmaa, että heitä tarvitsisi esimerkiksi kaupata välimaksulla ulos. Mahdollisesti Myersin sopimuksen annetaan päättyä kahden vuoden päästä rauhassa ja OEL:n tilannetta mietitään sitten jos se alkaa olla isompi rasite.
Muista pakeista fyysinen peruspuolustaja Luke Schenn oli viime kaudella alakerran luottopuolustaja ja nousi top4-rooliin saakka. Schenn pelaa yksinkertaista ja fyysistä peliä ja hyvä onkin, sillä kikkailuun kyvyt eivät riitä. Positiivista kuitenkin, että hän selviytyi kaudesta kaiken kaikkiaan hyvin paperein tuossa omassa roolissaan. Torontosta tullut Travis Dermott pelasi ihan positiivisen loppukauden seurassa ja hän tuo puolustukseen liikkuvuutta. Toiveissa olisi kehitys top4-pakiksi tulevaisuudessa, mutta saa nähdä sitten riittääkö taidot tuonne saakka. Kyle Burroughs on kolmas puolustaja, jonka otteet yllättivät ihan hyvässä mielessä.
Myersin ja OEL:n sopimusten lisäksi alakertaa rasittaa Tucker Poolmanin kanssa hierottu sopimus. Peliajoissa Poolman oli kutos-seiskapakki, eikä tuon sopimuksen arvoinen. Siinä sitä riittää haastetta uudella seurajohdolla jos jossain vaiheessa alkaa purkaa tuota sopimussolmua.
Yhteenvetona puolustus kaipaisi siis remonttia ja järkevämpiä sopimuksia, mutta vaikea on korjausliikkeitä tehdä kun kädet on sopimuksilla aika sidotut. Lisäksi kun prospectien laari ammottaa tyhjyyttään taustalla, ainoaksi reitiksi jäisi joku kauppa tai hankinta UFA-markkinoilta. Jos UFA-markkinoille mennään, käsissä voi olla äkkiä yksi ongelmasopimus lisää. Jos taas mennään kauppaan, ongelmaksi jää paitsi sopiva kauppa missä ei menisi tulevaisuutta, mutta myös se, että millä ihmeellä sieltä saisi yhden mieluummin kokeneemman kalliin puolustajan sopimuksen edestä pois.
Vaikea nähdä tällä hetkellä kumpaakaan tapahtuvaksi, mutta toki otan ilolla vastaan, jos tuota jotenkin järkevällä liikkeellä onnistuttaisiin purkamaan. Puolustus kaipaisi oikean puolen nuorta pakkia eniten, joten olisikohan jo aika koittaa kasvattaa tuollainen? Vai mennäänkö taas jatkossakin riehumaan niille agenttimarkkinoille tai hommataan toinen OEL:n sopimus kun ei muuta keksitä?
Hyökkääjät
Elias Pettersson 7,35m / RFA 2024
Brock Boeser 5,875m / RFA 2022
Bo Horvat 5,5m / UFA 2023
J.T. Miller 5,25m / UFA 2023
Conor Garland 4,95m / UFA 2026
Tanner Pearson 3,25m / UFA 2024
Jason Dickinson 2,65m / UFA 2024
Vasily Podkolzin 925 000 / RFA 2024
Nils Höglander 891 667 / RFA 2023
William Lockwood 842 500 / RFA 2022
Juho Lammikko 750 000 / RFA 2022
Matthew Highmore 725 000 / RFA 2022
Vancouverin hyökkäys vaikuttaa pitkästä aikaa melko terveeltä kohdalta. Siinä kun joskus lähimenneisyydessä käsissä oli samaan aikaan useita ongelmasopimuksia, tämän hetken hyökkäyksessä ei montaa sellaista löydy. Jason Dickinsonin sopimus tuolla on pelaavassa kokoonpanossa melkein ainoa ongelma tällä hetkellä, mutta tuokin on kaukana jostain Loui Erikssonin sopimuksesta. Viime kaudella vaikean kauden pelanneen Boeserinkin sopimus on kyllä siinä mielessä ongelmallinen, että se päättyi menneeseen kauteen. Joukkueen RFA-pelaajilta ja edukseen esiintyneiltä syvyyshyökkääjiltä Lammikolta ja Highmorelta loppuu myös sopimukset, mutta heidän kohdalla en usko sopimus ongelmiin jatkon suhteen.
Viime kauden parhaan hyökkääjän ja loistavan kauden pelanneen Millerin sekä kapteeni Horvatin sopimukset sen sijaan päättyvät ensi kauden jälkeen. Seura on käynyt ilmeisesti kummankin kanssa sopimusneuvotteluita, mikä onkin odotettua. Tuo ei silti tarkoita kaksikon varmaa jatkamista joukkueessa. Mahdollisesti seura päättää noiden neuvotteluiden tulosten jälkeen onko tässä mahdollisuuksia joukkueen kannalta järkevään jatkoon vai aletaanko katselemaan kauppaa. Horvatin ainakin uskotaan jatkavan seurassa. Millerin suhteen avain tekijäksi nousee tuleva sopimus. Viime kaudella Millerin agentti Brian Bartlett twiittasi Millerin sopimuksesta "Tom Cruisen / Jerry Maguire -twiitin show me the money".
Muista hyökkääjistä Elias Petterssonin kausi oli erittäin kaksijakoinen ja toiveissa on jatkon suhteen ainakin tasaisuuden saamista koko kauden ajalle. Rutherford puhui kauden jälkeen, että Eliaksella olisi ollut jo harjoitusleiriltä alkanut ja pitkään kaudelle kestänyt vamma rajoittamassa pelaamista, mutta tiedä sitten millainen merkitys tuolla oli. Mahdollisesti jo nyt tutun ja ainakin viime kaudella hyvin toimivan valmentaja Boudreaun jatko auttanee Petterssonia. Vancouverin on vaikea kuvitella pärjäävän mitenkään loistokkaasti ilman ykkössentterinsä ykkössentterin arvolle sopivaa peliä. Jatkon suhteen Pettersson tulee varmasti olemaan joukkueelle sen avainhyökkääjä.
Arizonasta kovalla hinnalla hommattu Garland pelasi sen sijaan varsin hyvän kauden terävimmän kärjen takana ja teki 5v5 pelissä saman verran pisteitä Millerin kanssa. Pearson pelasi myös hyvän kauden ja oli mukava nähdä, että peli ei lähtenyt alaspäin kuten vähän pelättiin sopimuksen tekemisen hetkellä. Nuorista tulokas Podkolzin paransi läpi kauden peliään ja hänestä kasvoi tärkeä pelaaja joukkueelle loppukaudesta. Sen sijaan toista kauttaan pelanneen toisen nuoren Höglanderin kausi oli pettymys ja toivottavasti siellä nähdään ensi kaudella parempaa tekemistä.
Yhteenvetona hyökkäys vaikuttaisi nyt pitkästä aikaa ihan toimivalta mikäli nuoret vaan pystyvät ottamaan odotettuja askeleita eteenpäin. Kokonaisuutena Canucksin hyökkäys kaipaisi kyllä vähän lisää santapaperia eikä myöskään liikkeen lisäys huonoa tekisi. Mutta hyökkäys on vieläkin nuori ja sen parhaiden päivien voisin kuvitella olevan edessä. Mielenkiintoinen kesä edessä kun saatetaan nähdä isompikin kauppa tuolla ellei sitten päästä niihin järkevän tuntuisiin jatkosopimuksiin.
Valmennus
Viime kaudella nähtiin seuraa viidettä kautta valmentaneen Travis Greenin ja apuvalmentaja Nolan Baumgartnerin potkut kun Canucks oli pudonnut oman Pacific-divisioonan jumboksi. Monen mielestä Greenin aikakautta saatiin katsella liiankin kauan ja mahdollisesti muutoksia ei olisi vieläkään nähty ilman manageri Benningin erottamista. Tilalle tuli joulukuun alussa kokenut Bruce Boudreau, joka saikin nopeasti joukkueen kurssin kääntymään.
Boudreau on yksi NHL-historian voitokkaimmista runkosarjavalmentajista ja hän jatkaa ensi kaudellakin penkin takana vielä vuoden sopimuksella, kun sopimuksessa ollut toisen vuoden optio käytettiin. Vancouverin fanit eivät ole luottaneet omiin viime kausien päävalmentajiinsa (Willie Desjardins, John Tortorella ja Green) kehenkään yhtä paljon kuin Boureauhin, joten jatkosopimus oli toivottu. Uskoakseni se oli toivottu myös pelaajille, jotka näyttivät nauttivan pelaamisesta Boudreaun aikana. Selvästi valmentajan kanssa käyty yhteistyö parantui entiseen nähden ja Boudreau sai joukkueen pelaamaan yhteisen asian eteen.
Viime kausi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin poikkeus penkin takana, kun joukkueessa saatiin henkisesti selvästi piristävän muutoksen kautta isoa nostetta peliin. Pitää muistaa tuossa sekin, että tilastollisesti joukkue ei kuitenkaan mennyt 5v5 pelissä niin paljon eteenpäin, mitä olisi voinut ajatella jos katsoo pelkästään recordia. Tuosta Rutherford sanoi kauden jälkeisessä pressissä, että Canucksin pitää olla joukkue jota vastaan on vaikeampi pelata ja joka ei saa nojata maalivahtiinsa yhtä paljon.
Toisaalta Boudreaulla ei ehkä riittänyt aika muokata joukkueen pelin rakennetta ihan niin paljon kuin olisi halunnut mikäli hän olisi ollut mukana heti leiriltä saakka. Laituripeliin saatiin ainakin omiin silmiin suurin muutos ja Boudreaun paletissa laiturit osallistuivat pakkien tukemiseen aikaisempaa enemmän. Nyt ensi kaudella Boudreau saa kokonaisen kauden aikaa näyttää osaamistaan ja odotuksissa on viime kauden parantaminen paremman pelin rakenteen kautta. Kaiken kaikkiaan ensi kaudella 68 vuotta täyttävä Boudreau on komeasta viime kauden menestyksestä huolimatta joukkueelle kuitenkin eräänlainen väliajan valmentaja ja pidemmän aikajänteen ratkaisua mietitään varmasti kauden mittaan.
Spekulaatioissa on ollut mm. viimeksi Islandersia pääosin menestyksellä valmentanut Barry Trotz, mutta hänen perässään on moni muukin seura ja luultavasti seurojen tentattavana jo käynyt Trotz valmentaa jossain jo ensi kaudella, mikä ei taas sovi Vancouverin aikatauluun Boudreaun vuodenkaan aikakaudella. Trotzin kanssa seuraisi hänen pitkäaikainen oikea kätensä Mitch Korn (kaksikko kulkee parivaljakkona), jonka tuleminen vahvistaisi Vancouverin ammattitaitoa laajemmin. Luultavasti Canucks saa kuitenkin katsella muita vaihtoehtoja Boudreaun jälkeen. Kakkosvalmentajista Scott Walker ja Kyle Gustafson eivät jatka, joten mahdollisesti joku uusi kakkosvalmentaja tullaan näkemään.
UFA-markkinat
Tällä hetkellä Vancouverin tilanne on sellainen osin pitkien ja kalliiden sopimusten vuoksi, että kesän "hullujen päivien markkinoille" ei taida olla kauheasti pelimerkkejä tarjota. Ehkä onneksi näin. Eikä joukkueessa ole toisaalta nyt ihan akuuttia tarvettakaan vahvistusten hakemiselle markkinoiden kautta. Viime kauden pelaajista Brad Richardsonilla, Alex Chiassonilla, Brad Huntilla, Jaroslav Halakilla ja Brandon Sutterilla loppuu sopimukset ja heistä tulee UFA-pelaajia mikäli jatkavat uraansa. Kenenkään edellä mainitun pelaajan lähtö ei tulisi kauheasti vaikuttamaan joukkueen otteisiin.
Pelaajakaupat ja jatkosopimukset
Kauppapuolella sen sijaan saatetaan nähdä liikettä ellei päästä sopivan tuntuisiin jatkosopimuksiin. Frank Serevallin mukaan Canucks olisi kaupannut Milleria jo viime kaudella tammikuussa jonkun vieraspelireissun jälkeen, mutta ei tuolloin saanut sopivaa vastinetta. Myöhemmin kun joukkue nousi mukaan kisaamaan jopa playoff-paikasta, johtoporras ei ilmeisesti halunnut rikkoa joukkueen kemiaa vaan antoi mahdollisuuden. En usko, että nyt tilannetta jätetään kellumaan ensi kesään ja menetetään tuolloin mahdollisesti esimerkiksi Miller ilmaiseksi. Jonkinlainen jatkosuunnitelma siis pitää olla, vaikka tuota ei mediaan tuotaisikaan.
Tämän kesän akuutein jatkosopimusneuvottelu käydään Boeserin kanssa. Canucks hakee puheiden mukaan hieman pidempää (kolme vuotta?) ja vähän Boeserin 7.5 miljoonan QO:n alle tulevaa sopimusta. Esimerkkinä voisi olla kolmevuotinen ja 6.5 miljoonan sopimus. Lammikolle, Highmorelle ja Rathbonelle kaavailen sen sijaan yhteensä noin kolmea miljoonaa. Millerin ja Horvatin kanssa varmasti neuvotellaan, mutta jos sopimuksiin päästään, nuo astuvat voimaan vasta 2023-24 kaudella.
Nyt jo tässä vaiheessa pitää miettiä lisäksi Petterssonin, Podkolzinin ja Höglanderin seuraavia sopimuksia. Uuden varatoimitusjohtajan Emilie Castonguayn tehtävänä on mm. neuvotella sopimuksista (yhdessä Allvinin kanssa) sekä keskittyä sopimusrakenteeseen. Mielenkiinnolla pitää seurata miten hän noissa tulee onnistumaan.
Ennuste
Vancouver elää nyt monin paikoin niin epätietoisia aikoja uuden seurajohdon alla (fanin silmin, joukkueen sisällä on varmasti jo tieto mitä yritetään tehdä), että teki mieli jättää jo tämä osa kokonaan kirjoittamatta. Laitan nyt kuitenkin sen verran, mitä olen saanut ymmärtää uuden seurajohdon puheista. Eli joukkueesta on tarkoitus tehdä vähän nuorempi ja jättää vähän pelivaraa katon suhteen. Varausvuorojen määrään ei olla tyytyväisiä. Mahdollisesti tuo tarkoittaisi sitä, että tässä pyritään myymään joku kokeneempi pelaaja ja ehkä mahdollisesti draftin yhteydessä.
Tuollainen suunnitelma voisi tarkoittaa yhden askeleen ottamista taakse, mutta myöhemmin (riippuen miten tuossa onnistutaan) kahden askeleen ottamista eteen. Eli esimerkiksi vähän sen tyylistä (joskin ehkä pienemmässä mittakaavassa) mitä Ottawassa tai Columbuksessa on pyritty tekemään Jonesin ja Karlssonin myyntien aikaan. Saattaa olla siis niin, että ainakin paperilla Canucks tulee heikentymään. Se miten esimerkiksi nuoret mahdollisesti ottavat askelia eteenpäin ja miten joukkue tulee pelaamaan kun Boudreau saa valmentaa kokonaisen kauden, jää nähtäväksi.
Itse uskon pelin rakenteen paranevan ainakin viime kauden alusta ja joukkueen pelaavan viime kautta tasaisemman kauden. Tuossa ei pitäisi olla ainakaan liikoja toivuttu. Mahdollisesti tuo ei tule kuitenkaan riittämään ensi kaudellakaan playoffeihin, mutta jos joukkueelta nähtäisiin taisteluilmettä läpi kauden ja Canucksia vastaan vastustaja saisi tehdä kovan työn, olisin jo tyytyväinen askelmerkkeihin. Mistään kotikaupungin pojasta Connor Bedardeista en lähde tällä joukkueella haaveilemaan ja ihan mahdollista on, että Canucks tulee olemaan ensi kaudellakin keskikastin joukkue.
Ketjuhahmotelma nykyisillä pelaajilla
Podkolzin - Pettersson - Garland
Pearson - Miller - Boeser
Dickinson - Horvat - Höglander
Lockwood - Lammikko - Highmore
Hughes - Schenn
OEL - Myers
Rathbone - Dermott
Poolman/Burroughs/Keeper
Demko
Martin
Farmi
Vancouverin viime kauden yksi uusista asioista oli myös farmijoukkueen siirto Itärannikolta "lämäräkaupunki" Uticasta Vancouverin vieressä olevaan Abbotsfordiin. Abbotsford pelasi joukkueena ihan hyvän kauden ja etenkin runkosarjan loppupuolella nähtiin vahvaa tekemistä. Vähän ennen playoffeja homma kuitenkin jostain syystä muuttui ja jatkui playoffeihin, jotka olivat joukkueelta pettymyksiä. Joukkue hävisi kahdesti peräkkäin Bakersfieldille ja putosi heti ilman voittoja jatkosta.
Uticassa ja Abbotsfordissa jo viidettä kauttaan valmentanut Trent Cull sai farmin kokeneet pelaajat pistämään parastaan. Sheldonit Rempal ja Dries pelasivat uransa parhaat kaudet, Nic Petan säesti hienosti ja myös John Stevens pelasi hyvän kauden. Tulokkaista Chase Wouters esiintyi roolissaan hyvin. Koska itse pidän farmia kuitenkin enemmän kehitysliigana, niin Cull'in hommat saivat aikaan nuoriin pelaajiin kohdistuneina ihmettelyä läpi kauden ja playoffeissa sitten vielä enemmän.
Usein puhutaan, että nuorille on tärkeää saada kokemusta AHL:stä ja playoffeista siellä. Kun playoffeja sitten kerran pelattiin, Cull ratkaisi peluutukselliset ongelmansa pistämällä Abbotsfordin lahjakkaimman hyökkääjän ja Vancouverin viime kesän toisen kierroksen varauksen Danila Klimovichin playoffeissa katsomoon. Organisaation lahjakkain oikean puolen puolustaja Jett Woo sen sijaan pelasi nelosketjun laiturina. Kovaa kasvatustyötä silloin kun noille nuorille olisi ollut tärkeää saada sitä kokemusta ja tuosta nähdystä peluutuksesta tuskin oli kummankaan nuoren kehitykselle hyötyä.
Kun joukkuekin hävisi Cull'in käyttämillä veteraaneilla suoraan kahdessa pelissä, niin etenkin playoffit jättivät kyllä ihmettelyä sen suhteen, että onko Cull ylipäänsä oikea mies vetämään farmia jos siellä on jatkossa tarkoitus kehittää nuoria. Tosin osin Cull saattaa olla myös vähän syytön joidenkin nuorten kehitykseen. Cull avautui kauden jälkeen sanomalla, että esimerkiksi Gaudettea olisi pitänyt aikanaan kehittää pari kautta farmissa ja vertasi, että hänen entisessä organisaatiossaan Tampassa (Cull toimi Tampan farmin Syracusen apuvalmentajana neljä kautta ennen tuloaan Canucksin organisaatioon) kaikki kulkivat ylös farmin kautta.
Tampan Canucksiin nähden parempi kehitystyö onkin kyllä varmasti totta ja vikoja nuorten kehityksessä löytyy myös tuossa organisaation tasolla olevassa kehitystyössä. Ehkä esimerkiksi Höglanderillekin olisi tehnyt ihan hyvää käyminen hakemassa isompaa roolia farmista sen sijaan, että väkisin roikotettiin mukana kun pelin kanssa oli ongelmia. Rutherford pisti tavoitteeksi kasvattaa Vancouverin farmista koko NHL:n parhaan, joten saa nyt sitten nähdä millaisia parannuksia farmissa mahdollisesti tullaan tekemään. Hyvä alku voisi ainakin olla, jos omista varausvuoroista pidettäisiin paremmin kiinni, ehkä pyrittäisiin ennemmin lisäämään vuorojen määrää kuin karsimaan niitä ja annettaisiin niille nuorille vastuuta farmin puolella rohkeammin, vaikka se tarkoittaisi jonkun veteraanin kohdalla pienempää peliaikaa.
Prospectit
Vancouverin prospect-kattaus on tällä hetkellä heikoin mitä muistan siltä ajalta kun olen joukkuetta seurannut (noin 30 vuotta). Synkkinäkin hetkinä aikaisemmin joukkueella on ollut aina joitakin prospecteja, joilla on näkynyt ihan realistiset mahdollisuudet ottaa tulevaisuuden vakituinen NHL-rooli ja samaan aikaan usein mukana olleilta kärkipään prospecteilta on odotettu luonnollisesti paljon enemmän. Juuri tällä hetkellä noita mahdollisia tulevaisuuden NHL-pelaajia näen itse tasan yhden, puolustaja Jack Rathbonen. Athleticin Scott Wheeler rankkasi Canuksin prospectit koko NHL:ssä sijalle 28 ja tuokin on mielestäni yllättävän hyvä sijoitus.
Tällä hetkellä mukana on kyllä nuoria joilla voi olla onnistuessaan mahdollisuudet päästä pelaamaan tulevaisuudessa ylhäällä, mutta itse näen nuo mahdollisuudet melko pieninä. Luultavasti joku sieltä tulee kuitenkin vähän yllättämään. Pettymysten puolelle kenenkään on vaikea mahtua tulevaisuudessa kuitenkaan, kun nyt ei oikein odoteta mitään. Tänne onkin pakko tehdä jotain tulevaisuudessa, vaikka siinä mielessä Vancouver on hyvässä tilanteessa, että NHL:ssä pelaa jo useampia nuoria ja itse arvostan NHL:ssä pelipaikan löytäneitä nuoria pääosin korkeammalle kuin vasta prospect-tasolla olevia.
Oma tämän hetken prospect-lista on seuraava:
1. Jack Rathbone; Hyvin luisteleva ja kiekollisesti taitava Rathbone aloitti viime kauden ylhäällä, mutta koko joukkueen tuskastellessa Greenin aikana pelinsä kanssa, joukkueen nuori tulokas oli myös ongelmissa. Näin ollen ei ollut lopulta yllätys, että Rathbone pistettiin farmiin hakemaan isompaa peliaikaa. Farmissa Rathbonen kausi oli hieno, vaikka viime kauden matkalle mahtui niin loukkaantuminen kuin covid'kin. Lopulta Bone teki farmin pakille hyvät 40 pistettä 39 pelissä. Kauden jälkeen tuli valinta AHL:n tulokkaiden tähdistöön ja ehkä isommalla pelien määrällä olisi voinut tulla muutakin? Canucks suunnittelee hänelle ensi kaudella paikkaa ylhäältä.
2. Danila Klimovich; Nyt kauden jälkeen voi sanoa viime kesän toisen kierroksen varauksen pelanneen väärässä sarjassa kun joukkueella olisi ollut mahdollisuus pistää Klimovich myös juniorisarjaan (QMJHL). Saattaa hyvin olla, että jos hän olisi pelannut kauden junioreita vastaan, nyt kirjoittaisin hänestä isompanakin lupauksena. Kuitenkin nyt farmin taso oli vielä liikaa. Kaudelle mahtui kyllä hyviäkin asioita ja kehitystä tapahtui, mutta Klmovichin kokonaispaketti on vielä pahasti raaka ja edessä on hyvässäkin tapauksessa parin kauden matka ennen haastamista NHL-paikkaan. Tulevaisuudessa valkovenäläinen tulee haastamaan luultavasti lähinnä kakkosketjun laiturin paikkaa jos kehittyy sille tasolle mitä seurassa toivotaan.
3. Will Lockwood; Energiapelaaja on matkalla nelosketjun laituriksi. Hän on hyvä luistelija, hän on fyysinen ja hänellä on hyvä työmoraali, mutta kiekollisessa pelissä on haasteita. Lisäksi pitää muistaa, että esimerkiksi viime kauden nelosketjun laiturit Motte ja Highmore olivat Lockwoodin ikäisinä jo melko selvästi Lockwoodin edellä uriensa pistetilastoissa. Lockwoodin matkalla varauksen jälkeen tuli pari ikävää loukkaantumista, joilla oli luultavasti merkitystä kehitykseen.
4. Aidan McDonough; McDonough meni viime kauden aikana eteenpäin ja pelasi yliopistossa hyvän 25 maalin kauden. Osansa tuossa oli varmaan siinäkin, että ensimmäistä kertaa hänen uralla McDonoughilla oli oma luisteluvalmentaja käytössä. Isokokoisella laiturilla on hyvä laukaus ja asennettakin, mutta hän on hieman hidas kun mietitään peliä ylemmäs. Jos hän saa nopeuttaan parannettua lisää, niin hänellä saattaisi olla ehkä mahdollisuuksia kolmosketjuun vielä tulevaisuudessa.
5. Michael DiPietro; DiPietro pelaa faneja miellyttävällä tyylillä. Hän on maalivahdiksi pienikokoinen, mutta erittäin nopea ja atleettinen maalivahti, joka pystyy tekemään huikeita torjuntoja joista puhua. Häntä pidetään yleisesti myös erittäin hyvänä joukkuekaverina ja muiden tsemppaajana. Ikävä kyllä vastapainona helppoja maaleja on tehty hänelle liikaa ja lisäksi Canucksin kehitystyö nuoren maalivahdin kanssa epäonnistui pahasti viime kaudella (2020-21) hänen ollessa taksijonossa ja pelattua vain neljässä pelissä koko kauden aikana. Olennainen kysymys on nyt helppoihin maaleihin se, onko tekniikassa joku vika vai johtuuko nuo enemmän vähistä pelimääristä?
6. Arturs Silovs; Latvialainen maalivahti oli Canucksin maalivahtivalmentaja Ian Clarkin projekti ja Clarkilla oli merkittävä rooli ylipäänsä Silovsin varauksessa kolme vuotta sitten. Käytäväpuheiden mukaan samanlainen rooli nähtiin Clarkilta aikanaan myös Columbuksen maalivahti Elvis Merzlikinsin kanssa (Clark toimi aikanaan Columbuksen maalivahtivalmentajana), joten siinä mielessä on nyt hauska nähdä kun Latvialla on ollut MM-kisoissa Clarkin löydöt Merzlikins-Silovs -tandemi käytössä. Isokokoinen maalivahti täyttää oikeastaan kaikki ne kohdat, joita hyvältä maalivahtiprospectilta vaaditaan fyysisesti, mutta hänen tekniikassa on vielä hommaa edessä. Nyt hän tarvitsee aikaa ja paljon harjoitustunteja saadakseen tekniikkaa paremmaksi ja pelejä kehittyäkseen.
7. Linus Karlsson; Karlsson pelasi SHL:ssa hienon tulokaskauden ja kauden jälkeen hänet valittiin SHL:n parhaana tulokkaana sekä palkittiin valinnalla MM-kisoihin. Karlssonilla on hyvä laukaus ja pelisilmää, hänellä on taitavat kädet ja hän tekee töitäkin. Itse en näe Karssonilla olevan kuitenkaan riittävää urheilullisuutta ja kovuutta tulevaisuuden NHL-pelaajaksi. Toivottavasti saan olla väärässä tämän näkemykseni kanssa.
8. Jonathan Myrenberg; Myrenbergin kausi Ruotsin junioreissa oli hyvä. Hän oli sarjan tehokkaimpia puolustajia ja pääsi pelaamaan 15 peliä Linköpingin SHL-seurassa. Myrenberg on melko kookas puolustaja, jolla on hyvä pelisilmä, hän kykenee pelaamaan fyysisesti ja osaa pelata omassakin päässä. Tällä hetkellä tämä viime draftin viidennen kierroksen varaus on hyvällä tiellä. Ensi kausi näyttää sitten enemmän sitä suuntaa mihin hän on mahdollisesti matkalla, mutta ehdottomasti hän on niitä prospecteja tässä Canucksin talossa, johon kiinnittyy jatkossa enemmän omaa huomiota.
9. Jett Woo; Vielä ei ole oikea aika pistää 21 vuotiaan puolustajan NHL-uran päälle lopullista rastia, mutta juuri nyt näyttää pahasti siltä, että Woo tulee liittymään siihen kilometrien mittaiseen "Canucksin WHL-pettymysten" listaan. Woon kausi AHL:ssa oli vaikea ja vaikka puolustavaa puolustajaa ei pisteillä mitata, paljon enemmän pitäisi tuonkin roolin pelaajan saada kuin kahdeksan pistettä. Sinänsä kuvaava koko kauden mitassa oli myös se peluutus AHL:n playoffeissa nelosketjun laiturina. Harmi siinäkin mielessä, että Woo'ta noin yleisesti pidetään organisaation lahjakkaimpana oikean puolen pakkina.
10. Lucas Forsell; Viime kesän seitsemännen kierroksen varauksen kausi oli yllättävän hyvä. Forsell pääsi pelaamaan 30 peliä SHL:n mestarijoukkue Färjestadin paidassa ja pelasi ne hyvillä edistyneillä tilastoilla. Forsell on hyvä luistelija ja työteliäs pelaaja, joka on tällä hetkellä ehkä ennemmin matkalla tulevaisuuden nelosketjun rooliin jos NHL:n porteille joskus kehittyy. Vielä nyt tuonne on tietysti pitkä matka, mutta onneksi ikääkin tällä viime kesän yhdellä nuorimmista varatuista pelaajista on vähän.
Viimeksi muokattu: