Vancouver Canucks 2022–2023 – Allvinin aika alkaa

  • 111 451
  • 643

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
No niin, pistetään katseet kohti tulevaa. Ajattelin nyt avata ketjun ensi kauden tapahtumille kun siellä on jo jotain tulevaa kautta koskevia liikkeitä tullut. Alkuun kuitenkin tiivistetty yhteenveto menneeseen kauteen (lisää löytyy tarvittaessa tuosta viime kauden kausiketjusta).

Viime kauteen mahtui todella paljon tapahtumia. Jo kesän siirroissa nähtiin paljon liikkeitä, jotka muokkasivat joukkuetta isommin ja joilla oli varmasti osuutta kauden alkuun. Jäällä kausi oli erittäin kaksijakoinen alkaen surkealla ja monin osin huolestuttavalla kauden startilla ja päättyen hyvään kauden jälkimmäiseen puolikkaaseen. Playoffeihin joukkueella ei ihan riittänyt hyvä loppukauden kirivaihde, mutta kaiken kaikkiaan pitää antaa joukkueelle tunnustus loppuun asti taistelemisesta.

Pelaavan kokoonpanon ulkopuolella seurassa vaihtui kauden aikana pitkään toimineet manageri- ja valmennusporras. Ruotsalaisesta Patrik Allvinista tuli Jim Benningin seuraajana seuran uusi manageri NHL-historian ensimmäisenä ruotsalaisena managerina. Uudenlaista näkökulmaa saatiin tuomalla lisäksi naisvoimaa manageri portaaseen, kun Emilie Castonguaysta ja Cammi Granatosta tuli seuran apulaismanagereita. Seura sai pitkästä aikaa myös presidentin, kun kokenut Jim Rutherford otti vastuun organisaation suuntaviivoista.

Valmennukseen saatiin lisäksi kokemusta Bruce Boudreaun toimesta. Uudeksi apuvalmentajaksi Boudreaun vierelle tuli Scott Walker. Boudreau onnistui muun valmennuksen kanssa avauskaudellaan hienosti ja sai kauden ensimmäisellä puolikkaalla sekavasti esiintyneen seuran kurssin kääntymään. Vancouver oli Läntisen konferenssin viidenneksi paras seura pisteprosentissa mitaten Boudreaun tulon jälkeen kauden 57 viimeisen pelin aikana.

Pelaajien osalta nähtiin tuttuun tyyliin niin hyviä kuin huonojakin suorituksia. Maalivahti Thatcher Demko, puolustaja Quinn Hughes sekä hyökkääjä J.T Miller olivat joukkueen parhaat pelipaikoittain. Muita käsiteltiin jo viime kauden ketjussa mielestäni riittävästi, joten ei niistä enää tässä sen pidempää. Isona linjana pääpaino seurassa on ollut jo pidempään nuorten tuominen avainrooleihin ja onneksi niitä on myös nähty. Viime kaudellakin tulokas Vasili Podkolzin pelasi lupauksia herättävän kauden.

Joukkueen tähtäin nykyrungolla on tulevissa vuosissa, mutta saattaa olla, että matkalla sinne tarvitaan myös vähän niitä tulevia kausia palvelevia muutoksia, vaikka nämä eivät ehkä heti tule näkymään. Rutherford on puhunut lisäksi, että palkkakattoon tarvitaan vähän joustovaraa, mikä tarkoittaa mahdollisesti sitä, että seurassa ehkä pyritään vähän leikkaamaan kalliita tulevia sopimuksia tai ainakin yhtä sellaista. Lisäksi organisaatiossa tuskin pistetään nyt alaketjujen pelaajiin tai kakkosvahtiin niin paljon rahaa mitä joskus takavuosina.

Sopimuspelaajien läpikäynti pelipaikoittain, maalivahdeista aloittaen. Luvuissa mukana sopimuksen caphit ja päättymisvuosi.

Maalivahdit

Thatcher Demko 5m / UFA 2026
Spencer Martin 762 500 / UFA 2024

Michael DiPietro 811 667 / RFA 2022
Arturs Silovs 786 111 / RFA 2024

Viime kauden ehdottomasti parhaita asioita koko organisaation tasolla oli Thatcher Demkon hienot otteet maalilla. Demkolle kausi oli hänen ensimmäisensä kokonaisen kauden mittaisena NHL:ssä ykkösvahtina ja hän pelasi tasaisen kovalla tasolla kauden läpi. Demko oli monien mielestä joukkueen arvokkain pelaaja ja hinasi Vancouveria kohti playoffeja pelaten NHL:n neljänneksi eniten minuutteja. Viimeisen kuukauden ajan hän pelasi loukkaantuneena, mutta tuotakaan ei juuri huomannut pelistä.

Kakkosvahtina menneellä kaudella oli kokenut tsekkivahti Jaroslav Halak, jonka kausi oli epätasainen. Halak selviytyi kaudesta paremmilla papereilla kuin Braden Holtby toissa kaudella, mutta usein Halakin ollessa maalilla eron Demkoon kyllä huomasi selvästi. Halak ei näillä näkymin jatka organisaatiossa, vaan kakkosvahdiksi on vahvimmin tyrkyllä viime kaudella Vancouverin farmiseura Abbotsfordissa luotettavasti torjunut Spencer Martin. Martin pelasi viime kaudella Halakia paremmin kakkosvahtina ne harvat pelit mitkä sai ja on lisäksi halvempi.

Farmissa ykkösvahdin paikka on pedattu etukäteiskaavailuissa vuoden 2017 omalle kolmannen kierroksen varaukselle Michael DiPietrolle, mutta sellaisia huhuja on liikkunut, että Canucks saattaisi pistää DiPietron jossain vaiheessa kaupaksi, jotta joukkue saisi enemmän pelejä latvialaiselle Arturs Silovsille. Maalivahtiguru Kevin Woodley veikkasi, että Vancouverissa uskotaan tällä hetkellä enemmän maalivahtivalmentaja Ian Clarkin oman projektin Silovsin asemaan tulevaisuuden maalivahtina. Toisaalta Silovsilla on vielä turhan vähän pelejä ollakseen heti farmin ykkösvahti ja DiPietroa pidetään ainakin vielä tällä hetkellä yleisesti korkeammassa arvossa.

Yhteenvetona Vancouverin maalivahtiosaston pitäisi olla kuitenkin Demkon johdolla turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kakkosvahdiksi on nyt tarjolla kolme hieman erilaisissa uratilanteissa olevaa nuorempaa maalivahtia. Demkon mahdollisesta pidemmästä loukkaantumisesta joukkue kuitenkaan tuskin selviäisi ilman ulkopuolista hankintaa tällä hetkellä, joten Canucksin kannalta olisi elintärkeää, että kalifornialaisvahti pystyisi pelaamaan taas paljon ja pysyisi ehjänä.

Puolustajat

Quinn Hughes 7,85m / UFA 2027
Oliver Ekman-Larsson 7,26m / UFA 2027
Tyler Myers 6m / UFA 2024
Tucker Poolman 2,5m / UFA 2025
Travis Dermott 1,5 / RFA 2023
Luke Schenn 850 000 / UFA 2023
Kyle Burroughs 750 000 / UFA 2023
Jack Rathbone 925 000 / RFA 2022

Vancouverin puolustus on aika lukittu tällä hetkellä, joten vaikea on nähdä mitään isoja muutoksia sinne tulevan. Entisen managerin Jim Benningin rakentamaan puolustukseen kyllä kaivattaisiin remonttia, sillä nykyisellään puolustus ei toimi parhaalla tavalla. Ykköspakki Hughes on avainroolissa ja vaikea olisi kuvitella puolustuksen selviävän ilman. Hughes on ottanut hienoja askeleita urallaan eteenpäin ja hän teki organisaation yhden kauden puolustajien piste-ennätyksen viime kaudella samalla kun paransi kokonaisvaltaista peliä. Ikävä kyllä näihin nuoriin ja lahjakkaisiin hartioihin melkein loppuvatkin suurimmat kehut.

Kokeneet Oliver Ekman-Larsson ja Tyler Myers pelasivat tahoillaan ihan hyvät kaudet etenkin odotuksiin nähden ja kantoivat vaikeata kuormaa, mutta kummankin puolustajan sopimukset ovat turhan suuret. Toki juuri nyt seurajohdon muutoksen jälkeen Vancouverissa ilmeisesti ollaan ymmärretty, että tällä joukkueella ei vielä mietitä mestaruuksia ja siinä mielessä kummankaan puolustajan sopimuksista ei pitäisi kehittyä nyt niin suurta ongelmaa, että heitä tarvitsisi esimerkiksi kaupata välimaksulla ulos. Mahdollisesti Myersin sopimuksen annetaan päättyä kahden vuoden päästä rauhassa ja OEL:n tilannetta mietitään sitten jos se alkaa olla isompi rasite.

Muista pakeista fyysinen peruspuolustaja Luke Schenn oli viime kaudella alakerran luottopuolustaja ja nousi top4-rooliin saakka. Schenn pelaa yksinkertaista ja fyysistä peliä ja hyvä onkin, sillä kikkailuun kyvyt eivät riitä. Positiivista kuitenkin, että hän selviytyi kaudesta kaiken kaikkiaan hyvin paperein tuossa omassa roolissaan. Torontosta tullut Travis Dermott pelasi ihan positiivisen loppukauden seurassa ja hän tuo puolustukseen liikkuvuutta. Toiveissa olisi kehitys top4-pakiksi tulevaisuudessa, mutta saa nähdä sitten riittääkö taidot tuonne saakka. Kyle Burroughs on kolmas puolustaja, jonka otteet yllättivät ihan hyvässä mielessä.

Myersin ja OEL:n sopimusten lisäksi alakertaa rasittaa Tucker Poolmanin kanssa hierottu sopimus. Peliajoissa Poolman oli kutos-seiskapakki, eikä tuon sopimuksen arvoinen. Siinä sitä riittää haastetta uudella seurajohdolla jos jossain vaiheessa alkaa purkaa tuota sopimussolmua.

Yhteenvetona puolustus kaipaisi siis remonttia ja järkevämpiä sopimuksia, mutta vaikea on korjausliikkeitä tehdä kun kädet on sopimuksilla aika sidotut. Lisäksi kun prospectien laari ammottaa tyhjyyttään taustalla, ainoaksi reitiksi jäisi joku kauppa tai hankinta UFA-markkinoilta. Jos UFA-markkinoille mennään, käsissä voi olla äkkiä yksi ongelmasopimus lisää. Jos taas mennään kauppaan, ongelmaksi jää paitsi sopiva kauppa missä ei menisi tulevaisuutta, mutta myös se, että millä ihmeellä sieltä saisi yhden mieluummin kokeneemman kalliin puolustajan sopimuksen edestä pois.

Vaikea nähdä tällä hetkellä kumpaakaan tapahtuvaksi, mutta toki otan ilolla vastaan, jos tuota jotenkin järkevällä liikkeellä onnistuttaisiin purkamaan. Puolustus kaipaisi oikean puolen nuorta pakkia eniten, joten olisikohan jo aika koittaa kasvattaa tuollainen? Vai mennäänkö taas jatkossakin riehumaan niille agenttimarkkinoille tai hommataan toinen OEL:n sopimus kun ei muuta keksitä?

Hyökkääjät

Elias Pettersson 7,35m / RFA 2024
Brock Boeser 5,875m / RFA 2022
Bo Horvat 5,5m / UFA 2023
J.T. Miller 5,25m / UFA 2023
Conor Garland 4,95m / UFA 2026
Tanner Pearson 3,25m / UFA 2024
Jason Dickinson 2,65m / UFA 2024
Vasily Podkolzin 925 000 / RFA 2024
Nils Höglander 891 667 / RFA 2023
William Lockwood 842 500 / RFA 2022
Juho Lammikko 750 000 / RFA 2022
Matthew Highmore 725 000 / RFA 2022

Vancouverin hyökkäys vaikuttaa pitkästä aikaa melko terveeltä kohdalta. Siinä kun joskus lähimenneisyydessä käsissä oli samaan aikaan useita ongelmasopimuksia, tämän hetken hyökkäyksessä ei montaa sellaista löydy. Jason Dickinsonin sopimus tuolla on pelaavassa kokoonpanossa melkein ainoa ongelma tällä hetkellä, mutta tuokin on kaukana jostain Loui Erikssonin sopimuksesta. Viime kaudella vaikean kauden pelanneen Boeserinkin sopimus on kyllä siinä mielessä ongelmallinen, että se päättyi menneeseen kauteen. Joukkueen RFA-pelaajilta ja edukseen esiintyneiltä syvyyshyökkääjiltä Lammikolta ja Highmorelta loppuu myös sopimukset, mutta heidän kohdalla en usko sopimus ongelmiin jatkon suhteen.

Viime kauden parhaan hyökkääjän ja loistavan kauden pelanneen Millerin sekä kapteeni Horvatin sopimukset sen sijaan päättyvät ensi kauden jälkeen. Seura on käynyt ilmeisesti kummankin kanssa sopimusneuvotteluita, mikä onkin odotettua. Tuo ei silti tarkoita kaksikon varmaa jatkamista joukkueessa. Mahdollisesti seura päättää noiden neuvotteluiden tulosten jälkeen onko tässä mahdollisuuksia joukkueen kannalta järkevään jatkoon vai aletaanko katselemaan kauppaa. Horvatin ainakin uskotaan jatkavan seurassa. Millerin suhteen avain tekijäksi nousee tuleva sopimus. Viime kaudella Millerin agentti Brian Bartlett twiittasi Millerin sopimuksesta "Tom Cruisen / Jerry Maguire -twiitin show me the money".

Muista hyökkääjistä Elias Petterssonin kausi oli erittäin kaksijakoinen ja toiveissa on jatkon suhteen ainakin tasaisuuden saamista koko kauden ajalle. Rutherford puhui kauden jälkeen, että Eliaksella olisi ollut jo harjoitusleiriltä alkanut ja pitkään kaudelle kestänyt vamma rajoittamassa pelaamista, mutta tiedä sitten millainen merkitys tuolla oli. Mahdollisesti jo nyt tutun ja ainakin viime kaudella hyvin toimivan valmentaja Boudreaun jatko auttanee Petterssonia. Vancouverin on vaikea kuvitella pärjäävän mitenkään loistokkaasti ilman ykkössentterinsä ykkössentterin arvolle sopivaa peliä. Jatkon suhteen Pettersson tulee varmasti olemaan joukkueelle sen avainhyökkääjä.

Arizonasta kovalla hinnalla hommattu Garland pelasi sen sijaan varsin hyvän kauden terävimmän kärjen takana ja teki 5v5 pelissä saman verran pisteitä Millerin kanssa. Pearson pelasi myös hyvän kauden ja oli mukava nähdä, että peli ei lähtenyt alaspäin kuten vähän pelättiin sopimuksen tekemisen hetkellä. Nuorista tulokas Podkolzin paransi läpi kauden peliään ja hänestä kasvoi tärkeä pelaaja joukkueelle loppukaudesta. Sen sijaan toista kauttaan pelanneen toisen nuoren Höglanderin kausi oli pettymys ja toivottavasti siellä nähdään ensi kaudella parempaa tekemistä.

Yhteenvetona hyökkäys vaikuttaisi nyt pitkästä aikaa ihan toimivalta mikäli nuoret vaan pystyvät ottamaan odotettuja askeleita eteenpäin. Kokonaisuutena Canucksin hyökkäys kaipaisi kyllä vähän lisää santapaperia eikä myöskään liikkeen lisäys huonoa tekisi. Mutta hyökkäys on vieläkin nuori ja sen parhaiden päivien voisin kuvitella olevan edessä. Mielenkiintoinen kesä edessä kun saatetaan nähdä isompikin kauppa tuolla ellei sitten päästä niihin järkevän tuntuisiin jatkosopimuksiin.

Valmennus

Viime kaudella nähtiin seuraa viidettä kautta valmentaneen Travis Greenin ja apuvalmentaja Nolan Baumgartnerin potkut kun Canucks oli pudonnut oman Pacific-divisioonan jumboksi. Monen mielestä Greenin aikakautta saatiin katsella liiankin kauan ja mahdollisesti muutoksia ei olisi vieläkään nähty ilman manageri Benningin erottamista. Tilalle tuli joulukuun alussa kokenut Bruce Boudreau, joka saikin nopeasti joukkueen kurssin kääntymään.

Boudreau on yksi NHL-historian voitokkaimmista runkosarjavalmentajista ja hän jatkaa ensi kaudellakin penkin takana vielä vuoden sopimuksella, kun sopimuksessa ollut toisen vuoden optio käytettiin. Vancouverin fanit eivät ole luottaneet omiin viime kausien päävalmentajiinsa (Willie Desjardins, John Tortorella ja Green) kehenkään yhtä paljon kuin Boureauhin, joten jatkosopimus oli toivottu. Uskoakseni se oli toivottu myös pelaajille, jotka näyttivät nauttivan pelaamisesta Boudreaun aikana. Selvästi valmentajan kanssa käyty yhteistyö parantui entiseen nähden ja Boudreau sai joukkueen pelaamaan yhteisen asian eteen.

Viime kausi oli kaiken kaikkiaan kuitenkin poikkeus penkin takana, kun joukkueessa saatiin henkisesti selvästi piristävän muutoksen kautta isoa nostetta peliin. Pitää muistaa tuossa sekin, että tilastollisesti joukkue ei kuitenkaan mennyt 5v5 pelissä niin paljon eteenpäin, mitä olisi voinut ajatella jos katsoo pelkästään recordia. Tuosta Rutherford sanoi kauden jälkeisessä pressissä, että Canucksin pitää olla joukkue jota vastaan on vaikeampi pelata ja joka ei saa nojata maalivahtiinsa yhtä paljon.

Toisaalta Boudreaulla ei ehkä riittänyt aika muokata joukkueen pelin rakennetta ihan niin paljon kuin olisi halunnut mikäli hän olisi ollut mukana heti leiriltä saakka. Laituripeliin saatiin ainakin omiin silmiin suurin muutos ja Boudreaun paletissa laiturit osallistuivat pakkien tukemiseen aikaisempaa enemmän. Nyt ensi kaudella Boudreau saa kokonaisen kauden aikaa näyttää osaamistaan ja odotuksissa on viime kauden parantaminen paremman pelin rakenteen kautta. Kaiken kaikkiaan ensi kaudella 68 vuotta täyttävä Boudreau on komeasta viime kauden menestyksestä huolimatta joukkueelle kuitenkin eräänlainen väliajan valmentaja ja pidemmän aikajänteen ratkaisua mietitään varmasti kauden mittaan.

Spekulaatioissa on ollut mm. viimeksi Islandersia pääosin menestyksellä valmentanut Barry Trotz, mutta hänen perässään on moni muukin seura ja luultavasti seurojen tentattavana jo käynyt Trotz valmentaa jossain jo ensi kaudella, mikä ei taas sovi Vancouverin aikatauluun Boudreaun vuodenkaan aikakaudella. Trotzin kanssa seuraisi hänen pitkäaikainen oikea kätensä Mitch Korn (kaksikko kulkee parivaljakkona), jonka tuleminen vahvistaisi Vancouverin ammattitaitoa laajemmin. Luultavasti Canucks saa kuitenkin katsella muita vaihtoehtoja Boudreaun jälkeen. Kakkosvalmentajista Scott Walker ja Kyle Gustafson eivät jatka, joten mahdollisesti joku uusi kakkosvalmentaja tullaan näkemään.

UFA-markkinat

Tällä hetkellä Vancouverin tilanne on sellainen osin pitkien ja kalliiden sopimusten vuoksi, että kesän "hullujen päivien markkinoille" ei taida olla kauheasti pelimerkkejä tarjota. Ehkä onneksi näin. Eikä joukkueessa ole toisaalta nyt ihan akuuttia tarvettakaan vahvistusten hakemiselle markkinoiden kautta. Viime kauden pelaajista Brad Richardsonilla, Alex Chiassonilla, Brad Huntilla, Jaroslav Halakilla ja Brandon Sutterilla loppuu sopimukset ja heistä tulee UFA-pelaajia mikäli jatkavat uraansa. Kenenkään edellä mainitun pelaajan lähtö ei tulisi kauheasti vaikuttamaan joukkueen otteisiin.

Pelaajakaupat ja jatkosopimukset

Kauppapuolella sen sijaan saatetaan nähdä liikettä ellei päästä sopivan tuntuisiin jatkosopimuksiin. Frank Serevallin mukaan Canucks olisi kaupannut Milleria jo viime kaudella tammikuussa jonkun vieraspelireissun jälkeen, mutta ei tuolloin saanut sopivaa vastinetta. Myöhemmin kun joukkue nousi mukaan kisaamaan jopa playoff-paikasta, johtoporras ei ilmeisesti halunnut rikkoa joukkueen kemiaa vaan antoi mahdollisuuden. En usko, että nyt tilannetta jätetään kellumaan ensi kesään ja menetetään tuolloin mahdollisesti esimerkiksi Miller ilmaiseksi. Jonkinlainen jatkosuunnitelma siis pitää olla, vaikka tuota ei mediaan tuotaisikaan.

Tämän kesän akuutein jatkosopimusneuvottelu käydään Boeserin kanssa. Canucks hakee puheiden mukaan hieman pidempää (kolme vuotta?) ja vähän Boeserin 7.5 miljoonan QO:n alle tulevaa sopimusta. Esimerkkinä voisi olla kolmevuotinen ja 6.5 miljoonan sopimus. Lammikolle, Highmorelle ja Rathbonelle kaavailen sen sijaan yhteensä noin kolmea miljoonaa. Millerin ja Horvatin kanssa varmasti neuvotellaan, mutta jos sopimuksiin päästään, nuo astuvat voimaan vasta 2023-24 kaudella.

Nyt jo tässä vaiheessa pitää miettiä lisäksi Petterssonin, Podkolzinin ja Höglanderin seuraavia sopimuksia. Uuden varatoimitusjohtajan Emilie Castonguayn tehtävänä on mm. neuvotella sopimuksista (yhdessä Allvinin kanssa) sekä keskittyä sopimusrakenteeseen. Mielenkiinnolla pitää seurata miten hän noissa tulee onnistumaan.

Ennuste

Vancouver elää nyt monin paikoin niin epätietoisia aikoja uuden seurajohdon alla (fanin silmin, joukkueen sisällä on varmasti jo tieto mitä yritetään tehdä), että teki mieli jättää jo tämä osa kokonaan kirjoittamatta. Laitan nyt kuitenkin sen verran, mitä olen saanut ymmärtää uuden seurajohdon puheista. Eli joukkueesta on tarkoitus tehdä vähän nuorempi ja jättää vähän pelivaraa katon suhteen. Varausvuorojen määrään ei olla tyytyväisiä. Mahdollisesti tuo tarkoittaisi sitä, että tässä pyritään myymään joku kokeneempi pelaaja ja ehkä mahdollisesti draftin yhteydessä.

Tuollainen suunnitelma voisi tarkoittaa yhden askeleen ottamista taakse, mutta myöhemmin (riippuen miten tuossa onnistutaan) kahden askeleen ottamista eteen. Eli esimerkiksi vähän sen tyylistä (joskin ehkä pienemmässä mittakaavassa) mitä Ottawassa tai Columbuksessa on pyritty tekemään Jonesin ja Karlssonin myyntien aikaan. Saattaa olla siis niin, että ainakin paperilla Canucks tulee heikentymään. Se miten esimerkiksi nuoret mahdollisesti ottavat askelia eteenpäin ja miten joukkue tulee pelaamaan kun Boudreau saa valmentaa kokonaisen kauden, jää nähtäväksi.

Itse uskon pelin rakenteen paranevan ainakin viime kauden alusta ja joukkueen pelaavan viime kautta tasaisemman kauden. Tuossa ei pitäisi olla ainakaan liikoja toivuttu. Mahdollisesti tuo ei tule kuitenkaan riittämään ensi kaudellakaan playoffeihin, mutta jos joukkueelta nähtäisiin taisteluilmettä läpi kauden ja Canucksia vastaan vastustaja saisi tehdä kovan työn, olisin jo tyytyväinen askelmerkkeihin. Mistään kotikaupungin pojasta Connor Bedardeista en lähde tällä joukkueella haaveilemaan ja ihan mahdollista on, että Canucks tulee olemaan ensi kaudellakin keskikastin joukkue.

Ketjuhahmotelma nykyisillä pelaajilla

Podkolzin - Pettersson - Garland
Pearson - Miller - Boeser
Dickinson - Horvat - Höglander
Lockwood - Lammikko - Highmore

Hughes - Schenn
OEL - Myers
Rathbone - Dermott
Poolman/Burroughs/Keeper

Demko
Martin

Farmi

Vancouverin viime kauden yksi uusista asioista oli myös farmijoukkueen siirto Itärannikolta "lämäräkaupunki" Uticasta Vancouverin vieressä olevaan Abbotsfordiin. Abbotsford pelasi joukkueena ihan hyvän kauden ja etenkin runkosarjan loppupuolella nähtiin vahvaa tekemistä. Vähän ennen playoffeja homma kuitenkin jostain syystä muuttui ja jatkui playoffeihin, jotka olivat joukkueelta pettymyksiä. Joukkue hävisi kahdesti peräkkäin Bakersfieldille ja putosi heti ilman voittoja jatkosta.

Uticassa ja Abbotsfordissa jo viidettä kauttaan valmentanut Trent Cull sai farmin kokeneet pelaajat pistämään parastaan. Sheldonit Rempal ja Dries pelasivat uransa parhaat kaudet, Nic Petan säesti hienosti ja myös John Stevens pelasi hyvän kauden. Tulokkaista Chase Wouters esiintyi roolissaan hyvin. Koska itse pidän farmia kuitenkin enemmän kehitysliigana, niin Cull'in hommat saivat aikaan nuoriin pelaajiin kohdistuneina ihmettelyä läpi kauden ja playoffeissa sitten vielä enemmän.

Usein puhutaan, että nuorille on tärkeää saada kokemusta AHL:stä ja playoffeista siellä. Kun playoffeja sitten kerran pelattiin, Cull ratkaisi peluutukselliset ongelmansa pistämällä Abbotsfordin lahjakkaimman hyökkääjän ja Vancouverin viime kesän toisen kierroksen varauksen Danila Klimovichin playoffeissa katsomoon. Organisaation lahjakkain oikean puolen puolustaja Jett Woo sen sijaan pelasi nelosketjun laiturina. Kovaa kasvatustyötä silloin kun noille nuorille olisi ollut tärkeää saada sitä kokemusta ja tuosta nähdystä peluutuksesta tuskin oli kummankaan nuoren kehitykselle hyötyä.

Kun joukkuekin hävisi Cull'in käyttämillä veteraaneilla suoraan kahdessa pelissä, niin etenkin playoffit jättivät kyllä ihmettelyä sen suhteen, että onko Cull ylipäänsä oikea mies vetämään farmia jos siellä on jatkossa tarkoitus kehittää nuoria. Tosin osin Cull saattaa olla myös vähän syytön joidenkin nuorten kehitykseen. Cull avautui kauden jälkeen sanomalla, että esimerkiksi Gaudettea olisi pitänyt aikanaan kehittää pari kautta farmissa ja vertasi, että hänen entisessä organisaatiossaan Tampassa (Cull toimi Tampan farmin Syracusen apuvalmentajana neljä kautta ennen tuloaan Canucksin organisaatioon) kaikki kulkivat ylös farmin kautta.

Tampan Canucksiin nähden parempi kehitystyö onkin kyllä varmasti totta ja vikoja nuorten kehityksessä löytyy myös tuossa organisaation tasolla olevassa kehitystyössä. Ehkä esimerkiksi Höglanderillekin olisi tehnyt ihan hyvää käyminen hakemassa isompaa roolia farmista sen sijaan, että väkisin roikotettiin mukana kun pelin kanssa oli ongelmia. Rutherford pisti tavoitteeksi kasvattaa Vancouverin farmista koko NHL:n parhaan, joten saa nyt sitten nähdä millaisia parannuksia farmissa mahdollisesti tullaan tekemään. Hyvä alku voisi ainakin olla, jos omista varausvuoroista pidettäisiin paremmin kiinni, ehkä pyrittäisiin ennemmin lisäämään vuorojen määrää kuin karsimaan niitä ja annettaisiin niille nuorille vastuuta farmin puolella rohkeammin, vaikka se tarkoittaisi jonkun veteraanin kohdalla pienempää peliaikaa.

Prospectit

Vancouverin prospect-kattaus on tällä hetkellä heikoin mitä muistan siltä ajalta kun olen joukkuetta seurannut (noin 30 vuotta). Synkkinäkin hetkinä aikaisemmin joukkueella on ollut aina joitakin prospecteja, joilla on näkynyt ihan realistiset mahdollisuudet ottaa tulevaisuuden vakituinen NHL-rooli ja samaan aikaan usein mukana olleilta kärkipään prospecteilta on odotettu luonnollisesti paljon enemmän. Juuri tällä hetkellä noita mahdollisia tulevaisuuden NHL-pelaajia näen itse tasan yhden, puolustaja Jack Rathbonen. Athleticin Scott Wheeler rankkasi Canuksin prospectit koko NHL:ssä sijalle 28 ja tuokin on mielestäni yllättävän hyvä sijoitus.

Tällä hetkellä mukana on kyllä nuoria joilla voi olla onnistuessaan mahdollisuudet päästä pelaamaan tulevaisuudessa ylhäällä, mutta itse näen nuo mahdollisuudet melko pieninä. Luultavasti joku sieltä tulee kuitenkin vähän yllättämään. Pettymysten puolelle kenenkään on vaikea mahtua tulevaisuudessa kuitenkaan, kun nyt ei oikein odoteta mitään. Tänne onkin pakko tehdä jotain tulevaisuudessa, vaikka siinä mielessä Vancouver on hyvässä tilanteessa, että NHL:ssä pelaa jo useampia nuoria ja itse arvostan NHL:ssä pelipaikan löytäneitä nuoria pääosin korkeammalle kuin vasta prospect-tasolla olevia.

Oma tämän hetken prospect-lista on seuraava:

1. Jack Rathbone; Hyvin luisteleva ja kiekollisesti taitava Rathbone aloitti viime kauden ylhäällä, mutta koko joukkueen tuskastellessa Greenin aikana pelinsä kanssa, joukkueen nuori tulokas oli myös ongelmissa. Näin ollen ei ollut lopulta yllätys, että Rathbone pistettiin farmiin hakemaan isompaa peliaikaa. Farmissa Rathbonen kausi oli hieno, vaikka viime kauden matkalle mahtui niin loukkaantuminen kuin covid'kin. Lopulta Bone teki farmin pakille hyvät 40 pistettä 39 pelissä. Kauden jälkeen tuli valinta AHL:n tulokkaiden tähdistöön ja ehkä isommalla pelien määrällä olisi voinut tulla muutakin? Canucks suunnittelee hänelle ensi kaudella paikkaa ylhäältä.

2. Danila Klimovich; Nyt kauden jälkeen voi sanoa viime kesän toisen kierroksen varauksen pelanneen väärässä sarjassa kun joukkueella olisi ollut mahdollisuus pistää Klimovich myös juniorisarjaan (QMJHL). Saattaa hyvin olla, että jos hän olisi pelannut kauden junioreita vastaan, nyt kirjoittaisin hänestä isompanakin lupauksena. Kuitenkin nyt farmin taso oli vielä liikaa. Kaudelle mahtui kyllä hyviäkin asioita ja kehitystä tapahtui, mutta Klmovichin kokonaispaketti on vielä pahasti raaka ja edessä on hyvässäkin tapauksessa parin kauden matka ennen haastamista NHL-paikkaan. Tulevaisuudessa valkovenäläinen tulee haastamaan luultavasti lähinnä kakkosketjun laiturin paikkaa jos kehittyy sille tasolle mitä seurassa toivotaan.

3. Will Lockwood; Energiapelaaja on matkalla nelosketjun laituriksi. Hän on hyvä luistelija, hän on fyysinen ja hänellä on hyvä työmoraali, mutta kiekollisessa pelissä on haasteita. Lisäksi pitää muistaa, että esimerkiksi viime kauden nelosketjun laiturit Motte ja Highmore olivat Lockwoodin ikäisinä jo melko selvästi Lockwoodin edellä uriensa pistetilastoissa. Lockwoodin matkalla varauksen jälkeen tuli pari ikävää loukkaantumista, joilla oli luultavasti merkitystä kehitykseen.

4. Aidan McDonough; McDonough meni viime kauden aikana eteenpäin ja pelasi yliopistossa hyvän 25 maalin kauden. Osansa tuossa oli varmaan siinäkin, että ensimmäistä kertaa hänen uralla McDonoughilla oli oma luisteluvalmentaja käytössä. Isokokoisella laiturilla on hyvä laukaus ja asennettakin, mutta hän on hieman hidas kun mietitään peliä ylemmäs. Jos hän saa nopeuttaan parannettua lisää, niin hänellä saattaisi olla ehkä mahdollisuuksia kolmosketjuun vielä tulevaisuudessa.

5. Michael DiPietro; DiPietro pelaa faneja miellyttävällä tyylillä. Hän on maalivahdiksi pienikokoinen, mutta erittäin nopea ja atleettinen maalivahti, joka pystyy tekemään huikeita torjuntoja joista puhua. Häntä pidetään yleisesti myös erittäin hyvänä joukkuekaverina ja muiden tsemppaajana. Ikävä kyllä vastapainona helppoja maaleja on tehty hänelle liikaa ja lisäksi Canucksin kehitystyö nuoren maalivahdin kanssa epäonnistui pahasti viime kaudella (2020-21) hänen ollessa taksijonossa ja pelattua vain neljässä pelissä koko kauden aikana. Olennainen kysymys on nyt helppoihin maaleihin se, onko tekniikassa joku vika vai johtuuko nuo enemmän vähistä pelimääristä?

6. Arturs Silovs; Latvialainen maalivahti oli Canucksin maalivahtivalmentaja Ian Clarkin projekti ja Clarkilla oli merkittävä rooli ylipäänsä Silovsin varauksessa kolme vuotta sitten. Käytäväpuheiden mukaan samanlainen rooli nähtiin Clarkilta aikanaan myös Columbuksen maalivahti Elvis Merzlikinsin kanssa (Clark toimi aikanaan Columbuksen maalivahtivalmentajana), joten siinä mielessä on nyt hauska nähdä kun Latvialla on ollut MM-kisoissa Clarkin löydöt Merzlikins-Silovs -tandemi käytössä. Isokokoinen maalivahti täyttää oikeastaan kaikki ne kohdat, joita hyvältä maalivahtiprospectilta vaaditaan fyysisesti, mutta hänen tekniikassa on vielä hommaa edessä. Nyt hän tarvitsee aikaa ja paljon harjoitustunteja saadakseen tekniikkaa paremmaksi ja pelejä kehittyäkseen.

7. Linus Karlsson; Karlsson pelasi SHL:ssa hienon tulokaskauden ja kauden jälkeen hänet valittiin SHL:n parhaana tulokkaana sekä palkittiin valinnalla MM-kisoihin. Karlssonilla on hyvä laukaus ja pelisilmää, hänellä on taitavat kädet ja hän tekee töitäkin. Itse en näe Karssonilla olevan kuitenkaan riittävää urheilullisuutta ja kovuutta tulevaisuuden NHL-pelaajaksi. Toivottavasti saan olla väärässä tämän näkemykseni kanssa.

8. Jonathan Myrenberg; Myrenbergin kausi Ruotsin junioreissa oli hyvä. Hän oli sarjan tehokkaimpia puolustajia ja pääsi pelaamaan 15 peliä Linköpingin SHL-seurassa. Myrenberg on melko kookas puolustaja, jolla on hyvä pelisilmä, hän kykenee pelaamaan fyysisesti ja osaa pelata omassakin päässä. Tällä hetkellä tämä viime draftin viidennen kierroksen varaus on hyvällä tiellä. Ensi kausi näyttää sitten enemmän sitä suuntaa mihin hän on mahdollisesti matkalla, mutta ehdottomasti hän on niitä prospecteja tässä Canucksin talossa, johon kiinnittyy jatkossa enemmän omaa huomiota.

9. Jett Woo; Vielä ei ole oikea aika pistää 21 vuotiaan puolustajan NHL-uran päälle lopullista rastia, mutta juuri nyt näyttää pahasti siltä, että Woo tulee liittymään siihen kilometrien mittaiseen "Canucksin WHL-pettymysten" listaan. Woon kausi AHL:ssa oli vaikea ja vaikka puolustavaa puolustajaa ei pisteillä mitata, paljon enemmän pitäisi tuonkin roolin pelaajan saada kuin kahdeksan pistettä. Sinänsä kuvaava koko kauden mitassa oli myös se peluutus AHL:n playoffeissa nelosketjun laiturina. Harmi siinäkin mielessä, että Woo'ta noin yleisesti pidetään organisaation lahjakkaimpana oikean puolen pakkina.

10. Lucas Forsell; Viime kesän seitsemännen kierroksen varauksen kausi oli yllättävän hyvä. Forsell pääsi pelaamaan 30 peliä SHL:n mestarijoukkue Färjestadin paidassa ja pelasi ne hyvillä edistyneillä tilastoilla. Forsell on hyvä luistelija ja työteliäs pelaaja, joka on tällä hetkellä ehkä ennemmin matkalla tulevaisuuden nelosketjun rooliin jos NHL:n porteille joskus kehittyy. Vielä nyt tuonne on tietysti pitkä matka, mutta onneksi ikääkin tällä viime kesän yhdellä nuorimmista varatuista pelaajista on vähän.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
(Jatkuu edellisestä)

Draft

Vancouverilta löytyvät tällä hetkellä seuraavat vuorot heinäkuun 7-8 päivien varaustilaisuuteen:

1. kierros, #15 vuoro
3. kierros, #79 vuoro
4. kierros, #111 vuoro
5. kierros, #143 vuoro
6. kierros, #175 vuoro
7. kierros, #207 vuoro

Kakkoskierros menetettiin viime kesän kaupassa, jossa mm. OEL ja Garland siirtyivät Vancouveriin. Tämän hetkinen varausten tilanne on Canucksin mittarilla kuitenkin hyvä. Viime vuonna Vancouverilla ei ollut lainkaan ensimmäisen, kolmannen eikä neljännen kierroksen vuoroja ja toissa vuoden draftista puuttui niin ikään ensimmäisen ja toisen kierroksen vuorot. Näin ollen ei ole ihmekään jos Canucksin prospect-pankki ammottaa tyhjyyttään. Ensimmäisellä kierroksella joukkue on viimeksi päässyt varaamaan kesällä 2019 (Podkolzin).

Vancouverin uusi seurajohto on tehnyt vähän muutoksia scouttipuolelle. Viisi pitkään toiminutta scouttia sai kenkää ja saattoi olla aikakin, sillä noiden joukossa oli Canucksin surullisen kuuluisia juniorisarjascoutteja. Viimeksi Canucks on löytänyt kunnollisen varauksen Kanadan isoista juniorisarjoista ensimmäisen kierroksen ulkopuolelta 26 vuotta sitten vuonna 1996 (Matt Cooke). Tuo on tietenkin käsittämättömän surkea saldo ja selvää on, että tuollainen osumatarkkuus noista isoista sarjoista antaa kilpailijoille suuren edun.

Scouttipuolta täytetään luultavasti nyt ajan kanssa, vaikka ei tuo tyhjäksi nytkään jäänyt. Ehkä Rutherfordilla ja/tai Allvinilla on joitakin omiakin suosikkejaan pesteihin olemassa. Yhden viime kauden palkkauksen merkitys tuonne saattaa olla ihan merkittäväkin. Vancouver palkkasi nimittäin helmikuussa mm. Athleticin entisen toimittajan Rachel Doerrien analyysipuolelle. En tiedä tarkasti kuinka laaja hänen tehtäväkenttä seurassa on, mutta mahdollisesti hän tulee antamaan oman panoksensa myös scouttipuolelle.

Tuohon ensimmäisen kierroksen varaukseen kohdistuu luonnollisesti nyt suurimmat odotukset, sillä noilta ensimmäisen kierroksen puolivälin sijoilta on jo ihan realistista odottaa hyvää varausta. Allvinin mukaan tuo ensimmäinen kierros on ihan terävimmän kärjen takana tasainen aina noille Canucksin sijoille saakka ja vähän ylikin, mikä sopii nyt Vancouverin vuorolle. Yksi mahdollisuus on toki myös kaupata tuota vuoroa vaikka vähän alaspäinkin, jos sillä saataisiin mukaan myös kakkoskierroksen vuoro.

Tuota alaspäin kauppaamisen ajatusta voisi puoltaa se, että Rutherford on huudellut noiden vuorojen perään. Seuran onneton prospect-tilanne kaipaisi lisäksi mielestäni ennen kaikkea syvyyttä. Yhtenä esimerkkinä tuollaisesta voisi olla sopivan kauppakumppanin löytyessä viime vuoden draftin Dallasin kauppa, missä Stars kauppasi ykköskierroksensa (#14) Detroitiin, josta sai tilalle Washingtonille alunperin kuuluneen ykköskierroksen (#22), kakkoskierroksen (#47) ja viidennen kierroksen (#137) varaukset. Nyt esimerkiksi draftin isäntäjoukkue Montreal saattaisi olla vielä isompaa draftin aikaista huomiota hakiessa Vancouverin kannalta sopivassa tilanteessa.

Käyn seuraavaksi lyhyesti vain parilla lauseella läpi muutamia pelaajia, joita tuolla vuorolla saattaisi mahdollisesti olla tarjolla. Koska tuohon #15 vuoron pintaan on erilaisissa julkaisuissa listattu paljonkin eri vaihtoehtoja ja listat ovat suurimmaksi osaksi vielä tulematta, nämä ovat vain minun näkemyksiä mahdollisista vaihtoehdoista. Joitakin sellaisia jotka on joissakin listoissa rankattu mahdollisiksi #15 vuoron pelaajiksi (esimerkiksi Lekkerimäki ja Gauthier) olen rankannut pois koska en itse usko enää heidän olevan syystä tai toisesta tarjolla. Näissä saatan olla toki hyvin sitten väärässäkin, mutta menen nyt näin koska tästäkin tulee jo vähän turhan laaja kattaus.

Conor Geekie; NHL:ssä pelaavan veljensä lahjakkaampi painos on monien joukkueiden kaipaama isokokoinen (193/93) sentteri, joka on ollut jo pitkään ikäluokkansa helmiä (kakkosvaraus WHL:n draftissa) ja sitä kautta hyvinkin seurattu pelaaja. Geekiella on hyvä laukaus, taitavat kädet, hän on hyvä suojaamaan kiekkoa ja osaa rakentaa peliä. Heikkouksina on pidetty joissakin arvioissa luistelua ja sitä, että hän ei ole koostaan huolimatta fyysinen pelaaja. Fyysisyyden voi kyllä kääntää myös eduksi kun puhutaan tämän ikäisistä pelaajista, sillä se tarkoittaa myös sitä, että Geekie ei ole menestynyt WHL:ssa kokonsa vaan pelitaitojen ansiosta Isot ja taitavat pelitaitoiset sentterit eivät yleensä tule kovin kauas putoamaan, mutta Geekie on pienimuotoinen draftin villi kortti.

Frank Nazar; Jenkkien kehitysohjelman tämän vuoden helmiä. Nazaria pidetään yhtenä draftin parhaista luistelijoista ja hän pelaa sentterinä tunnollista ja luovaa kahden suunnan peliä. Erittäin kilpailullinen ja määrätietoinen luonne, joka haluaa kantaa joukkueessa kaikissa tilanteissa vastuunsa. Välillä tunne menee nuorella pelaajalla ylikin (kuten nähtiin u18-kisojen finaalissa). Nazar on kasvanut pelaajana pelaamaan tasaisemmin, mutta edelleen otteissa on vähän liikaa epätasaisuutta. Tulevaisuuden pelipaikka on melko pienen koon (179/79) vuoksi vielä vähän kysymysmerkki. Nazar näkee itsensä kahden suunnan sentterinä ja sentterinä häntä myös peluutettiin, vaikka USA:lla oli sinne tarjota muitakin nuoria mahdollisia tulevaisuuden senttereitä.

Rutger McGroarty; Jenkkien u18-joukkueen kapteeni muistuttaa pelaajatyyppinä minua vähän Bo Horvatista. McGroarty on kokonaisvaltainen pelaaja jolla on vahva potku (vähän puutteita muuten luistelussa), erinomainen laukaus (kova, tarkka ja lähtee nopeasti) sekä voimakas ruumiinrakenne mennä sota-alueille. Taidollisesti mahdollista on, että ei ole riittävää taitopankkia kehittyä koskaan tähdeksi, mutta voi kehittyä hyvinkin kakkosketjun sentteriksi. McGroarty on näyttänyt olevansa isoissa peleissä parhaimmillaan ja huokuu johtajuutta sekä tulevaisuuden kapteenin aineksia. Ehdottomasti yksi omista suosikeista.

Danila Yurov; Yurov on taidollisesti varmaan top10-tasoa tässä draftissa (kauden puolivälin Athleticin Scott Wheelerin listan kuudes), mutta saattaa pudota osin kansalaisuutensa vuoksi. Yurov dominoi pelejä Venäjän nuorten liigassa korkean tason kiekollisilla taidoilla ja löi pöytään kovat tilastot. Ihmeellinen KHL-peluutus nähtiin hänenkin kohdalla niiden 40 pelin osalta mitä hän KHL:ssä pelasi. Tai itse en usko ainakaan, että tuolla reilun kolmen minuutin pelikohtaisella ajalla nuoret kehittyvät ja nuo 40 peliä olisi voitu käyttää järkevämmin. Yurovin pelissä yhdistyvät hyvällä tavalla hieno pelinäkemys, kiekolliset taidot ja työmoraali kahteen suuntaan. Viime vuoden u18-kisoissa Yurov teki 11 pistettä seitsemään peliin. Yurov olisi vielä normaalia suurempi riskivaraus, mutta voisi olla hyvinkin kannattava sellainen.

Ivan Miroshnichenko; Miroshnichenko on erittäin mielenkiintoinen pelaaja seurata, sillä taitojensa puolesta hän olisi draftin kärkipäätä (Bob McKenzien kauden puolivälin listalla kuudes), mutta imusolmukesyöpä ja kansalaisuus saattavat pudottaa osakkeita. Imusolmukesyövän osalta ennuste on onneksi yleensä hyvä ja noin 95% nuorista siihen sairastuneista selviää. Miroshnichenkon peli muistuttaa nuorta voimahyökkääjää - kovaa luistelua, kovia laukauksia ja energiaa riittää. Hyvä karvaaja ja ominaisuuksista löytyy myös pelinrakennuskykyä. Miroshnichenko on pelaaja, josta saattaa kasvaa vielä hyvän tason top6-laituri ja lisäksi hänellä saattaa olla lahjoja nousta tähdeksi saakka.

Marco Kasper; Nuoren itävaltalaishyökkääjän pelaamista tuli seurattua kauden aikana Röglessä noin parinkymmenen pelin verran ja siihen päälle arvokisat. Erittäin kova työnteko ja rohkea luonne, korkean luokan pelinäkemys ja luistelu ovat Kasperin vahvuuksia. Heikkouspuolelle menee ehkä hyökkäyspään upside kun sitä vertaa muihin tämän ryhmän hyökkääjiin. Kasperista voi silti hyvinkin kehittyä kahden suunnan kakkosketjun laituri tai vähintään hyvä kolmosketjun pelaaja. Sentteripelissä monet näkevät Kasperin tulevaisuuden, mutta itse kaipaisin sinne enemmän näyttöjä aikuisten sarjoissa ennen niitä puheita. Röglessä hän pelasi laiturina ja samoin Itävallan joukkueessa MM-kisoissa (nuorten MM-kisoissa sitten kaksi peliä sentterinä).

Jiri Kulich; Älykäs 200 jalan pelaaja, jolla on tappava laukaus ja erinomainen pelisilmä. Kulich nosti kauden aikana itseään listoilla ja löi lopulta u18-kisoissa tsekkien kapteenina pöytään sellaiset näytöt, että ykköskierroksen puolivälin valinta on mahdollinen. Teki u18-kisoissa kuuteen peliin yhdeksän maalia ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tulevaisuus mahdollisesti keskellä. Tarvitsee potkuun vähän lisää voimaa ja pidennystä, kuten monet nuoret enkä näe tuota ongelmana. Jos jatkaa kehittymistään näin, tulevaisuuden katto voi olla todella korkealla.

Puolustajat

Pavel Mintyukov;
OHL-seura Saginawin puolustaja nosti kauden aikana osakkeitaan niin paljon, että Button rankkasi hänet maaliskuussa seitsemänneksi ja Central Scouting NA-listan kuudenneksi. Venäläispuolustaja teki OHL:ssa tulokkaana noin piste per peli tahdilla tehoja ja sijoittui OHL:n pakkien pistepörssissä kolmanneksi (edellä olleet puolustajat olivat yli-ikäisiä). Erittäin hyvä transition-puolustaja hyvän luistelun, kiekollisten taitojen ja nopean pelin lukemisen ansiosta. Mintyukov ei ole kuitenkaan pelkästään hyökkäävä puolustaja, vaan hän kykenee pitämään liikkeellä hyvin välit kunnossa hyökkääjiin ja osallistuu taklauspeliin. Mintyukov saattaa nousta listoilla kyllä hyvinkin Canucksin vuoron edelle.
.
Denton Mateychuk; Mateychuk pelaa näyttävän näköistä ja itseluottamusta uhkuvaa peliä, missä yhdistyvät sulava luistelu, kiekolliset taidot ja hyvä pelinäkemys. Hyvänä luistelijana Mateychuk pystyy liikkeensä kautta purkamaan painetta omasta päästä, tanssimaan viivalla hyökkäyspäässä ja pysymään vastustajan mukana hyökkäyksissä. Mateychuk teki WHL:ssä noin piste per peli -tahdilla tehoja ja sijoittui pakkien pistepörssissä viidenneksi. Pakille pienehkö koko (180/85) on ollut vähän kysymysmerkki jatkon suhteen, mutta kokonaisuutena Mateychukilla on hyvän tason kiekollisen top4 NHL-pakin lahjakkuus.

Kevin Korchinski; WHL-seura Seattlen puolustaja pelasi ensimmäistä kokonaista WHL-kauttaan ja teki noin piste per peli tahdilla pisteitä (67 peliä, 65 pistettä). Korchinskilla on hyvät NHL-lahjat kun samassa paketissa on ihan hyvin kokoa (188/84), liikkuvuutta, hyvä pelisilmä ja kiekolliset taidot. Joissakin paikoissa on epäilty vähän kykyä puolustaa, mutta nuori pakki on vasta matkansa alussa ja on noilla taidoilla hyvällä reitillä. Kausi meni siinä mielessä nousujohteisesti, että Central Scouting rankkasi Korchinskin NA-listan seitsemänneksi.

Jos Canucks kauppaa alaspäin vuoroaan, tarjolla saattaisivat olla puolestaan esimerkiksi seuraavan pelaajat (joku näistä saattaa mennä kyllä jo lähempänä top10 sijaa, mutta itse rankkaan nämä tällä hetkellä kuitenkin tänne).

Noah Östlund; Dynaaminen, väsymätön kahden suunnan sentteri varustettuna korkean luokan kiekollisilla taidoilla ja pelisilmällä. Ainoa selkeämpi miinuspuoli tulee pienehköstä koosta ja voimasta. Lisäksi laukaus voisi olla parempikin. Östlund pelasi todella hyvät u18 kisat kahteen suuntaan, teki kisojen finaalissa USA:ta vastaan kaksi maalia ja valittiin ansaitusti Ruotsin kolmen parhaan pelaajan joukkoon. Jos hän kehittyy fyysisesti ja saa siirrettyä nuo kiekolliset taitonsa myöhemmin pohjois-amerikan kentille vaivatta, Östlundilla voi olla lahjakkuutta nousta aina ykkösketjun pelaajaksi saakka.

Jimmy Snuggerud; Hyväraaminen jenkkihyökkääjä pelaa tunnollista kahden suunnan peliä, hänellä on hyvä laukaus ja hän osaa rakentaa peliä. Ominaisuudet kasvaa tuotteliaaksi NHL-hyökkääjäksi ovat olemassa. Snuggerudin pelistä puuttuu kuitenkin mielestäni vähän näyttävyyttä eikä hän kikkaile kiekolla noustakseen paremmin esiin (mikä voi olla hyväkin asia). Isä Dave pelasi NHL:ssä lähes 300 peliä ja edusti urallaan USA:ta Olympialaisissa ja MM-kisoissa. Snuggerudin pelissä on ollut nousujohteista kasvua sen verran, että hän on nostanut sijoituksiaan kauden mittaan ja Button pisti hänet maaliskuun listallaan yhdeksänneksi.

Isaac Howard; Maalintekijätyyppi Howard oli Bob McKenzien kauden puolivälin listalla 15. sijalla, eli Canucksin vuorolla ilman kauppaa ja siksi mukana. Laituri oli USA:n kehitysohjelmajoukkueen avainpelaajia menneellä kaudella tehden 60 peliin 82 pistettä, millä vei myös joukkueen sisäisen pistepörssin nimiinsä. Nuorten u18-kisoissa Howard ampui kuuteen peliin kuusi maalia (Kanadaa vastaan tuli maaleista peräti neljä) ja teki 11 pistettä. Howardilla on kyky löytää hyökkäyspäästä vapaat tilat joita hän osaa hyödyntää hyvällä laukauksellaan. Lisäksi hän on hyvä luistelija ja vaikka ei ole kentän suurin pelaaja, Howard menee ahtaisiin tiloihin. Kysymysmerkeiksi nousee lähinnä se, kuinka paljon Howard hyötyi hyvästä ketjusta missä pelasi. Lisäksi huonompina iltoina häntä ei välttämättä huomaa.

Owen Pickering; Hyvä yhdistelmä kokoa (195/81), liikkuvuutta ja kahden suunnan vaistoja antavat Pickeringille oivallisen pohjan ja mahdollisen korkean katon puolustajana. Pickering on ottanut jättiloikkia etenkin kasvunsa kanssa, sillä nyt 6'5 tai 6'4 mittainen pakki oli kolme vuotta sitten 2019 WHL:n Bantam Draftissa (yhdeksännen kierroksen varaus) vain 5'7 mittainen pelaaja. Samalla kun kokoa on tullut isoin askelin lisää, myös luistelu on ottanut jättiloikkia kovan työmäärän kautta. Tällä hetkellä Pickeringin pelissä on kumpaankin päähän vielä hommia edessä ja en ollut aina vakuuttunut hänen pelivalinnoista u18-kisoissa, mutta jos hän saa pakettinsa kasaan, hänestä saattaa kasvaa vielä erittäin tärkeä isojen minuuttien puolustaja, jollaista on vaikea saada muuten kuin itse kasvattamalla.

Ryan Chesley; Jenkkien kehitysohjelman kahden suunnan puolustaja, jonka pelille lämpenin itse u18-kisojen aikana. Oli vähän roolinsa vanki, mutta pelasi oman pään mielestäni kokonaisuutena hienosti. Chesley on oikean puolen pakkina hyvin liikkuva, vaikeasti ohitettava puolustaja ja hän pelaa myös fyysisesti. Puheiden mukaan innokas tekemään fyysisiä harjoitteita, minkä myös näkee pelaamisessa. Ei ehkä tule koskaan kehittymään hyväksi pisteitä tekeväksi puolustajaksi, mutta saattaa kehittyä silti arvokkaaksi puolustajaksi kokonaisuudelle.

Tristan Luneau; Junioriliiga QMJHL:n ykkösvaraus pari kautta sitten on hyvän kokoinen, hyvin liikkuva ja hienosti peliä lukeva rightin puolustaja. Oman pään pelaamista ja syöttötaitoa on kehuttu paljon, samoin kuin työmoraalia ja luonnetta. Luneaun pelaamista voi pitää useampia muita tämän ikäluokan kärkipään pakkeja valmiimpana. Luneau voitti viime kaudella Quebecin liigan parhaan puolustavan tulokkaan palkinnon. Itse en ole nähnyt Luneausta kuin videopätkiä (Gatineau meni Q:ssa playoffeihin, joten Luneauta ei nähty u18-kisoissa), joten hän on minulle vaikeasti arvioitava pelaaja, mutta lukemani perusteella vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta prospectilta ja olisi ominaisuuksien puolesta juuri sopiva tämän hetken Vancouverin prospect-puolelle.

Tuossa nyt muutama sellainen nimi, jotka voivat hyvin olla saatavilla Canucksin vuorolla. Aika paljon löytyisi mielestäni ihan hyviä vaihtoehtoja tämän hetken tiedon mukaan. Suurin pelipaikkakohtainen tarve olisi oikean puolen pakille, mutta noita ei tuossa #15 sijan toiveiden listassa ole. Se kauppa alaspäin ja toisenkin vuoron saaminen voisi olla yksi mahdollisuus, ellei sitten esimerkiksi Chesley tai Luneau ole Canucksin listoilla monia muita listoja korkeammalla.

Mielenkiintoinen drafti tulossa luultavasti joka tapauksessa Canucksin osalta ja saattaa olla, että tuolloin nähdään joku kauppakin. Muutenkin mielenkiintoisia aikoja, kun Vancouverin uuden seurajohdon aivoituksista ei vielä osaa sanoa oikeastaan mitään ja kaikki on edessä. Parin kuukauden päästä ollaan luultavasti paljon viisaampia mihin tämä seura tulee kurssiaan viemään. Nyt tuli vähän pidempi kauden avausviesti, mutta jos joku jaksoi tänne saakka lukea, onnittelut sitkeästä luonteesta ja toivotaan keskusteluun osallistumista kauden aikana.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Latvian ja maalivahti Arturs Silovsin MM-kisat päättyivät eilen Ruotsille hävittyyn 1-0 tappioon ja alkusarjaan. Ruotsia vastaan Silovs torjui 34 kiekkoa, mutta joutui antautumaan kerran kun Nylander ampui ylivoimalla pelin ainoan maalin maskin takaa. Silovs pelasi lopulta neljässä pelissä turnauksessa, päästi taakseen neljä maalia ja merkkautti 95.2% torjuntaprosentin. Tsekkiä vastaan vaihdosta kentälle tullut Silovs valittiin Latvian parhaana pelaajana.

Kaiken kaikkiaan nähtiin hyvä turnaus ja lupaavia otteita nuorelta 01-syntyneeltä maalivahdilta ja vaikka Latvian joukkueen kisat päättyivät pettymykseen, niin tuon päälle Silovsin on nyt ihan hyvä lähteä rakentamaan uransa jatkoa. Jos hän kehittyy hyvin, niin ensi kaudella sitten isompaa roolia Abbotsfordissa, siellä pari kautta kypsymistä ja parin kauden päästä haastamaan kakkosvahdin paikasta NHL:ään. Isokokoinen ja hyvin peittävä Silovs vaikuttaa kaiken kaikkiaan lupaavalta projektilta.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




Linus Karlssonille tulokassopimus. Karlsson pelasi hyvän tulokaskauden Skellefteåssa (52 peliä, 26 maalia ja 46 pistettä) ja kauden jälkeen tuli valinta SHL:n parhaaksi tulokkaaksi. Hän kuului Skellefteån toiseen kärkiketjuun (Johnson-Karlsson-Hugg) ja pelasi sen vasenta laitaa. Uskoisin laituripelissä olevan Karlssonin tulevaisuuden muutenkin, vaikka on pelannut aikaisemmin myös keskellä.

Luistelu ja kamppailupelaaminen ovat nähdäkseni Karlssonin heikkouksia. Pelisilmä ja laukaus puolestaan vahvuuksia. Vahvuutena pitäisin myös aika hyvää asennetta puolustuspelaamiseen. Suuremmalla mielenkiinnolla seuraan Karlssonin leirin otteita syksyllä joka tapauksessa kuin jonkun Petanin tyylisen farmikiertolaisen. Hyvä kesä alle, lisää sähäkkyyttä pelaamiseen ja kuka tietää vaikka hän pystyisi yllättämään.

***

Boeserin perheessä eletään sen sijaan juuri nyt raskaita aikoja:


 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tästä oli keskustelua jo viime kauden ketjussa, mutta otan tämän nyt esille kun on taas kuulunut lisää. Eli Elliot Friedmania jututettiin radiossa Don Taylorin ja Rick Dhaliwalin toimesta. Friedman ilmeisesti poimii noita tietojaan paikallisilta toimittajilta, mutta ison yleisön silmissä ne tulevat usein uskottavimmiksi vasta Friedmanin suusta (aika erikoista, mutta näin se on ainakin minusta usein tuntunut menevän).

Joka tapauksessa Friedman sanoi radiossa, että Millerin jatko tuntuu epätodennäköiseltä, kun Canucks ei näe hänen sopivan muun joukkueen kanssa samaan ikähaarukkaan mahdollisten joukkueen menestysvuosien suhteen (ja sopimuksesta tiedetään tulevan tuntuva). Tarjouksia on kuulemma alkanut tulla ja osa on ollut sellaisia, joista saattaa olla vaikea mennä ohi.

Friedmanin mukaan kiinnostuneita joukkueita on niin sellaisissa, joilla on juuri nyt otollinen hetki kilpailla mestaruudesta kuin sellaisissa joilla on jo hyvä nuorten kattaus, mutta jotka uskovat yhden korkean profiilin kokeneemman pelaajan nostavan seuraa kilpailukykyiseksi. Miller voi kuulemma edelleen tehdä myös jatkon Vancouverin kanssa, mutta ei "kotialennuksella", koska seuraavasta sopimuksesta voi hyvin tulla hänen uransa viimeinen ja nyt on mahdollista ottaa isot rahat pois.

Joukkueet ovat kuulemma kyselleet olisiko Vancouverilla mahdollista ottaa puolta Millerin nykyisen sopimuksen palkasta (caphit 5,25 ja sopimusta vielä ensi kausi jäljellä) maksettavaksi. Tuossa ei tulisi kuulemma olemaan ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta tietysti vaihtoarvokin nousisi mikäli palkkaa lähdettäisiin puolittamaan.

Frank Seravallilla oli puolestaan tiedossa aikaisemmin podcastin puolella, että Canucks olisi pistänyt Millerin myyntilistalle jo tammikuussa vieraspelireissun jälkeen (ilmeisesti se Floridaan suuntautunut), mutta ei saanut tuolloin omasta mielestään riittävää tarjousta. Puheiden mukaan varteen otettavin tarjous olisi tullut Rangersilta pakettina, mikä olisi käsittänyt Filip Chytilin, Nils Lundkvistin ja ykköskierroksen vuoron (Chytilista kuulin muuta reittiä jo kauden aikana, joten tämä se saattoi hyvin olla). Koska joukkue alkoi kuitenkin pärjäämään, niin kauden aikana ei haluttu vielä painaa nappulaa.

Canucks Conversation podcastissa on myös käsitelty tuota Millerin kauppaa muutamassa jaksossa ja myös tuossa tällä hetkellä uusimmassa (25.5 tulleessa). Tuossa tarjouksessa mukana olleen Lundkvistin sijaan Canucks olisi halunnut ennemmin Braden Schneiderin. Ei siksi etteikö Canucks uskoisi Lundkvistiin, vaan siksi että Lundkvist olisi mennyt samaan sarjaan Hughesin ja Rathbonen kanssa, kun taas Schneider on erityylinen nuori pakki.

Kyllä tämä kaikki näyttää minusta siltä, että Miller tullaan nyt mahdollisesti kauppaamaan tänä kesänä. Mikäli joukkueita on useampia kilpailussa mukana, niin hintakin saattaa nousta sellaiseksi, että tuosta voi olla tosiaan vaikea mennä yli. Uskon, että ensisijainen Vancouverin tarve olisi tehdä Millerin kanssa jatko, mutta kaikki asiat mukaan luettuna saattaa olla nyt Canucksin kannalta järkevämpää jos päästään hyvään kauppaan.

Kyse ei ole lainkaan siitä, etteikö Miller olisi erinomainen pelaaja. Kolmen viime kauden aikana vain 11 pelaajaa on tehnyt enemmän pisteitä kuin Miller. Lisäksi Miller pelaa ykköskoostumuksissa niin alivoimalla kuin ylivoimalla, on ollut kolmen viime kauden aikana yksi NHL:n parhaista aloittajista ja tuo fyysisyyttä sekä johtajuutta (etenkin kun menee hyvin, huonoina hetkinä oli kuulemma riitaa Horvatin kanssa - siihen en ota kantaa kummassa oli syy ja ylipäänsä näen hyvänä asiana kun välittää).

Lisäksi Milleria pystytään vielä peluuttamaan niin laidalla kuin keskellä ja hintalappuna viime kauden 99 pisteen aikana oli 5.25 miljoonaa. Markkinoilta harvoin löytää tuollaisia pelaajia. Kolme asiaa tässä nyt kuitenkin olisivat yhdessä vaikuttamassa siihen, että nyt olisi ehkä sopiva hetki sille kaupalle:

Sopivuus joukkueen ikärakenteeseen; Miller ei ole mikään vanha, väsynyt ja raihnainen pelaaja, vaan juuri nyt parhaita kausiaan pelaava pelaaja. Canucks joukkueena tarvitsisi kuitenkin nyt corensa (Pettersson, Demko, Hughes) ympärille nähdäkseni ennemmin juuri esimerkiksi noita Chytilin ja Lundkvistin ikäluokan pelaajia, joilla voisi olla parhaat kaudet vielä edessä. Millerkin menisi luonnollisesti vielä tietysti, sillä hänellä voi olla kolmesta viiteen hyvää kautta edessä, mutta kun itse näen joukkueen mahdollisuudet parempina vasta siellä kolmen seuraavan kauden jälkeisessä ajassa.

Markkina-arvo: Millerin markkina-arvo on nyt huipussaan. Luultavasti hänen uransa korkein. Tuollaisella sopimuksella ei saa varmaan mistään pelaajaa jolla on mahdollisuudet tehdä samat tehot ja pelata lisäksi yhtä monipuolisesti kuin Miller. Nyt kun kiinnostusta on kuuleman mukaan ympäri NHL:n ja takana huippukausi, uskon vastineenkin olevan korkea jos kauppaan mennään. Canucks taas tarvitsisi lisää nuoria tuon lahjakkaan corensa tueksi ja nyt olisi ehkä mahdollisuus saada se oikean puolen fyysinen pakki (tai varausvuoro varata sellainen).

Tuleva sopimus; Tämä on ehkä minulle se suurin syy miksi kauppaan lähtisin. Millerin tulevasta sopimuksesta on nimittäin tulossa iso ja luultavasti pitkä. Hertl teki viime kaudella Sharksin kanssa kahdeksan vuotisen jatkon, joka kestää aina 2030 saakka ja on arvoltaan 8.1 miljoonaa. Jos Hertl on 8.1 arvoinen, minkä arvoinen on Miller?

Hertl on tehnyt viimeisten kolmen kauden aikana 65 maalia ja 143 pistettä 180 pelissä. Tuo tekee 0,79 pistettä peliä kohden. Miller on puolestaan tehnyt samassa ajassa 74 maalia ja 217 pistettä 202 pelissä. Tuo tekee 1,07 pistettä peliä kohden. Miller on tehnyt Hertl'iin nähden 1.35 kertaa enemmän pisteitä viimeisten kolmen kauden aikana. Ansaitsisiko hän myös 1.35 kertaa isomman sopimuksen? Tuo olisi 10.7 miljoonaa.

Tietenkään pelaajien arvoa ei voi myöskään suoraan pisteillä mitata. Hertl on Milleria parempi puolustava hyökkääjä, Mutta Miller on toisaalta myös johtajatyyppi, ollut yksi liigan parhaista aloittajista ja erittäin monipuolinen hyökkääjä. Missä menee se raja mihin Millerin leiri suostuu seuraavan sopimuksen tekemään? Tämä on mielestäni se suurin avainkysymys kuitenkin.

Millerin agentti halusi nähdä viime kaudella rahat Jerry Maguiren tyyliin...





Kokonaisuus ratkaisee tässä ja jos Millerin leiri hakee leffan Rod Tidwellin tyyliin 10 miljoonaa Millerille, katselisin kyllä sitä treidiä. Se on varmaa, että millään treidillä ei saataisi Millerin tasoista pelaajaa tähän hetkeen tilalle. Mutta kokonaisuuden kannalta saattaisi olla parempi katsella Canucksin tilanteessa muita vaihtoehtoja kuin kallista jatkosopimusta, jonka vuodet pelataan yli kolmekymppisenä.

Ensi kaudella en usko Canucksin kuitenkaan pärjäävän mitenkään loistavasti oli siellä Miller tai ei, mutta ensi kesän draftin varausvuoroon se saattaa kyllä vaikuttaa. Joku toinen joukkue saisi Millerista puolestaan erinomaisen vahvistuksen seuraaviksi kolmeksi-viideksi kaudeksi (uskoisin näin, vaikka koskaan ei pysty tulevaisuutta ennustamaan).
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves









En voi puhua Boeserin perheen puolesta, mutta oman kokemuksen mukaan ja nyt taaksepäin katsoessani, isäni kuolema aivosairauteen oli helpotus vaikka kovia aikoja elettiinkin. Se lopetti isän kärsimyksen, antoi perheenjäsenille aikaa ja mahdollisuuden parantua ja nyt muistamme isää sellaisena kuin hän oli ennen kuin rappeuttava aivosairaus valtasi mielen. Tunteet vahvoina Boeserin perheen puolesta.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Prospectien kehityspuolelle tehtiin odotettuja muutoksia. Tai siinä mielessä odotettuja, että jotain sinne oli tehtävä. Vancouver on tuottanut farmista ylös nykyjoukkueeseen tasan yhden pelaajan, maalivahti Thatcher Demkon. Itse en kuulu niihin, joiden mielestä kaiken vika olisi huonossa draftaamisessa vaan uskon vahvasti, että isona osana tätä on pelaajien kehitystyö. Jotain siellä on tehty väärin jo pidempään.

Allvin sanoi ensimmäisessä media-istunnossaan;

I think that’s the key in today’s game. I think that’s something we want to emphasize on moving forward here in order to be successful…One year in Pittsburgh, I think we ended up with five or six players that started the season in Wilkes-Barre ended up with their names on the Stanley Cup.

Allvinin ja Rutherfordin entinen seura Pittsburgh toi farminsa kautta NHL-miehistöön pelaajia kuten Jake Guentzel, Bryan Rust, Teddy Blueger, Conor Sheary ja Zach Aston-Reese. Samankaltaista nuorten varaamista ja kehitystyötä kaksikko haluaa Vancouverissakin nähtävän ja siksi tämä puoli oli yksi isoimmista asioista joka pitää saada kuntoon ja mihin keskittyä.

Pelaajakehitystyön johtovastuu on uudella apulaismanagerilla Cammi Granatolla ja hänen alla toimivat entiset pelaajat Ryan Johnson "Senior Director of Player Development" -tittelillä ja Chris Higgins "Assistant Director of Player Development" -tittelillä. Nyt (hierarkiassa) noiden alapuolelle tärkeisiin käytännön tason tehtäviin tehtiin muutoksia;


Eli Sedinin kaksoset siirtyvät heidän nykyisestä asemastaan "special advisoreista" enemmän prospectien pariin ja alkavat tehdä tiivistä työtä nuorten kanssa. Pressin mukaan Sedinien käytännön tehtävänä on toimia päivittäisessä yhteistyössä Vancouverin ja farmiseura Abbotsfordin välillä. Sedinien lisäksi uusina kasvoina prospectien kehitystyössä nähdään Sedinien entinen ketjukaveri Mikael Samuelsson sekä entinen NHL-pakki Mike Komisarek. Mahdollisesti Samuelsson ottaa vetovastuuta hyökkääjissä ja Komisarek puolustajissa.

We're pleased to have solidified our Player Development department for next season with the additions of Mikael Samuelsson and Mike Komisarek, as well as Daniel and Henrik Sedin. Cammi Granato and Ryan Johnson led an extensive search to find the individuals with the right attributes, winning pedigrees, and who fit the overall strategy of the Vancouver Canucks moving forward.

Itse näkisin etenkin Sedinien tulon tuolle puolelle erittäin mielenkiintoisena asiana. Kaksoset ovat seurahistorian ehkä kaksi taitavinta pelaajaa, jotka ovat samalla erittäin "jalat maassa -tyyppejä", heitä pidetään sosiaalisina ja he ovat kuuluisia kentän ulkopuolisesta harjoittelustaan. Viimeisen päälle urheilijaluonteita mistä kertoo sekin, että pelaajauriensa jälkeen Sedinit ovat juosseet maratoneja. Daniel paineli Amsterdamissa maratonin alle kolmen tunnin (2:57), mihin aikaan pääsee vain pari prosenttia juoksijoista koskaan uralla.

Yhteensä Vancouverilla on nyt kahdeksan ihmistä vastaamassa pelaajakehityksestä, kun pitkään siellä oli kolme. Tulos näistä palkkauksista nähdään vasta muutaman kauden päästä. Ensin joukkueen pitää saada myös niitä varauksia sisään, jotta voidaan nähdä paremmin myös onnistuminen tuolla puolella. Oikean suuntaisena liikkeenä tätä pidän joka tapauksessa.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pari linkkiä:





Sedinit tekivät ilmeisesti selväksi jo toimiston puolelle tulonsa aikaan, että heitä kiinnostaisi opetella kokonaisvaltaisesti asioita joukkueen toiminnasta, mutta ennen kaikkea kiinnostus olisi nuorten kehitystä kohtaan. Jos tuo pitää paikkansa, niin kaksikko saa nyt sitten toimia sellaisessa hommassa, minkä he kokevat tällä hetkellä omakseen. Myöhemmin nähdään onnistuminen tuossa.

***

Vancouver on kuulemma Kuzmenkon listalla korkealla edelleen:





Kuzmenko olisi totta kai kiinnostava pelaaja, oikealta ampuva viime kauden KHL:n pistepörssin kakkonen. Mitään varmaa onnistumista hänelle en kuitenkaan povaisi, vaan se riippuisi muutamastakin asiasta. Ennen kaikkea jään puolella olisi kyse siitä, miten kiekoton peli toimisi pohjois-amerikkalaisessa pelissä, sillä ilman sen sujumista on vaikea kuvitella tulevan isoa roolia. Lisäksi yleisesti sopeutuminen erilaiseen kiekkoon on aina kysymysmerkki. Mutta "ilmaisena" tuon tason profiilin pelaajana Kuzmenko totta kai olisi kiinnostava pelaaja.

***

Tässä saattaisi olla mahdollinen tämän vuoden Canucksin varaus.


Röglessä pelaavalta Kasperilta näin viime kauden aikana noin parikymmentä peliä ja pidin näkemästäni. Useimmissa ennakoissa hänet on listattu ensimmäisen kierroksen puoliväliin tai vähän sen jälkeen (pois lukien Pronman). Hyökkäyspään lahjakkuuden arvioisin olevan suunnilleen myös Röglessä varausikäisenä pelanneen Höglanderin luokkaa, vaikka onkin erityylinen pelaaja eikä Kasperilla ole samanlaista kysymysmerkkiä (koko) kuin Höglanderilla pari vuotta sitten. Toisaalta ruotsalaisella oli mielestäni tuossa iässä paremmat kädet.

Nyt jälkikäteen voidaan kuitenkin sanoa, että Höglanderkin olisi voinut olla ykköskierroksen lahjakkuus, sillä hän on tehnyt tuon 2019 varausikäluokkansa kahdeksanneksi eniten pisteitä toistaiseksi. Vielä tuon ikäluokan lopullinen arviointi on toki pahasti kesken, mutta uskoisin että ykköskierroksen ulkopuolelle Höglander ei tule tuolta putoamaan. Ehkä Kasperilla voi olla mahdollisuuksia enempäänkin, mutta tuossa hyökkäyspään lahjakkuudessa itse näen tällä hetkellä hänen suurimmat tulevaisuuden haasteet.

Jos joku joukkue kuitenkin näkee Kasperissa NHL-tason tulevaisuuden kahden ensimmäisen ketjun sentterin, hänet saatetaan varata aikaisemminkin kuin tuolla Canucksin vuorolla. Röglessä Kasper pelasi viime kauden laidalla. Aika paljon samanlaista näen itse Kasperin pelissä kuin Höglanderilla ja Podkolzinilla aikanaan mitä tulee työnteon määrään ja ainakin siinä mielessä hän olisi hyvää jatketta tuohon ryhmään.

***

Jannik Hansen Virtasen ja McCannin kehityspoluista:





Vaikea enää näin jälkeenpäin sanoa miten kaksikko olisi kehittynyt mikäli heitä oltaisiin kasvatettu kärsivällisemmällä polulla junnusarjojen kautta farmiin ja sieltä sitten ylemmäs. Ihan mahdollistahan tuo on, että Benning halusi esitellä nuoret varauksensa faneille aikaisemmin kuin olisi kannattanut ja ehkä se saivat liian nopeasti liian paljon?

Sedinit tuohon aikaan avautuivat sen verran (ilman nimiä), että kaikille nuorille ei ole tullut selväksi se työnteon määrä mitä tarvitaan huipulle ja ihan mahdollista on, että tuo koski noita kahta nuorta. Islandersista tullut puolustaja Andrey Pedan puolestaan arvosteli jälikäteen suoraan nuorta McCannia sanoen mm. että hän olisi ollut ainoa pelaaja, jonka kanssa Pedan ei tullut toimeen ja McCann olisi käyttäytynyt kuin joukkueen ainoa tähti.

Tiedä sitten mikä noissa oli totuus ja olisiko ollut erilainen lopputulos mikäli tuo kehityspolku olisi ollut erilainen. Mahdollisesti Benning ei olisi tehnyt ainakaan sitä hölmöä kauppaa? Toki sieltä olisi voinut tulla sitten joku toinen vastaava.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
"Adding Pettersson and Hughes to penalty kill might've been Boudreau's best move"


Yksi erikoisimmista Canucksin tilastoista menneellä kauden aikana oli se, että Canucks oli yksi NHL:n vähiten maaleja 5v5 pelissä päästänyt joukkue. Vain Calgary ja Nashville päästivät vähemmän. Suuri ansio tuosta kuului maalivahdeille ja erityisesti ykkösvahti Demkolle. Vancouverin maalivahtien torjuntaprosentti 5v5 pelissä (93%) oli NHL:n paras.

Ikävä kyllä 5v5 pelin tehdyissä maaleissa Canucks oli puolestaan vasta 24. sijalla. Joukkue pääsi silti positiivisen puolelle 5v5 maalierossa. Niistä 17 joukkueesta joiden maaliero oli 5v5 pelissä positiivinen, vain Canucks ja Vegas jäivät ulos playoffeista.

Yksi suurimmista joukkueen ongelmista oli surkea alivoimapeli. Etenkin alkukaudesta se oli Nolan Baumgartnerin vastatessa siitä historiallisen surkeaa ja olisi sillä tahdilla mennyt historian kirjoihin NHL:n huonoimpana alivoimapelinä sinä aikana kun alivoimaa on ylipäänsä tilastoitu. Alivoima parantui kuitenkin hieman valmentajanvaihdon jälkeen ja viimeiset kaksi kuukautta (eli noin 35% kaudesta) se oli NHL:n kolmanneksi parasta.

Yhtenä isona tekijänä parantuneessa alivoimassa oli sinne tehdyt pelaajamuutokset. Boudreaun aikanakin Myers, OEL, Schenn ja Miller kantoivat isointa kuormaa, mutta peluuttaminen tasoittui Greenin aikoihin nähden merkittävästi ja esimerkiksi Hughes nousi viimeisten kahden kuukauden aikana samoihin av-minuuttiaikoihin OEL:n ja Schennin kanssa.

Hyökkäyksessä Pettersson oli puolestaan tuona aikana joukkueen hyökkäyksen toiseksi eniten alivoimaa pelannut pelaaja Millerin jälkeen. Myös Horvat (joka ei kuulunut Greenin ja Baumerin av-pelaajiin) pelasi isoa av-tonttia. Ne Greenin viimeisessä mediaistunnossa sanomat sanat alivoimaa koskien "“Well, it’s what we have here” unohtuivat ja sinne myös pyrittiin tekemään jotain eikä vain katseltu kun tuo ei toimi.

Pelaajamuutokset toimivat siten, että Petterssonin aikana "alivoimalla päästetyt maalit per 60 minuuttia" oli joukkueen paras (3.58) ja Hughes oli tuossa kakkosena (5.19). Petterssonin aikana Canucks päästi vain kolme av-maalia omiin samalla kuin teki kaksi, eli hänen saldonsa alivoimalla oli -1 maali. Hughesin vastaavat tilastot alivoimalla olivat Petterssoniin nähden lähes tuplasti isommalla peliajalla kahdeksan päästettyä ja neljä tehtyä.

Pettersson oli joukkueen kärki alivoimalla myös Fenwickissa, eli ei blokatuissa av-laukauksissa (toisin sanoen siis hänen aikana tuli omiin vähiten kuteja). Vancouverin alivoima toimi viime kaudella sitä paremmin mitä enemmän Pettersson siellä pelasi. Hughesin onnistuminen oli vastaavanlaista. Yhtenä tekijänä muutoksissa oli se, että pelaajat saivat myös sanoa valmennukselle halukkuutensa kantaa tuota roolia.

Boudreau; "When guys say they want to try it, give me a shot at it, you put the onus on them. They go out and they do it…so they’re gonna get more opportunities to do it.”

Ei tässä voi kuin kysyä, että eikö tuota aikaisemmin saanut kysyä vai oliko ne Greenin ja Baumgartnerin aikojen teesit alivoimapelissäkin niin kiveen hakatut että ei kannattanut kysyä?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves



Vaikka onkin nyt "väärästä maasta", niin urheilijana kelpaisi. Ainakin siis Kings on yksi joukkueista, jotka ovat Kuzmenkon perässä. Los Angeles'han teki viime kesänä sopimuksen toisen entisen SKA:n pelaajan Vladimir Tkachevin kanssa ja vähän veikkasinkin, että tulee olemaan myös Kuzmenkon perässä.

***




Vancouver aikoo panostaa farmiin kuten Rutherford jo aikaisemmin medialle lupasi.

***




Rutherford sanoi sen mitä odotettiinkin. Toinen asia sitten miten se sopimus istuisi joukkueelle.

***




Cammi Granato teki combinessa Vancouverin haastattelut ja joukkue haastatteli mm. kaikki viisi (omaa) kärkipaikoille sijoitettua pelaajaa.

***




Vancouver teki sopimuksen ruotsalaishyökkääjä Nils Åmanin kanssa. Sopimus on kaksivuotinen. Åman on alunperin Coloradon kuudennen kierroksen varaus 2020 draftista, mutta koska Avalanche ei tehnyt sopimusta hänen kanssaan, Åmanista tuli vapaa agentti.

Åman (joka kantoi numeroa #66 niin Leksandissa kuin maajoukkueessa) pelasi Leksandissa pääasiassa kolmosketjun sentterinä menneellä kaudella. Muutamia pelejä tuli laidallakin lähinnä kakkosketjussa. Lisäksi hän oli Ruotsin MM-joukkueessa Suomessa pelatuissa MM-kisoissa ja pelasi kisoissa seitsemän peliä antaen kaksi syöttöä. Jenkkipelissä Åmanin hyvästä takakarvauksesta syntyi pelin avausmaali.

Åman vaikuttaa älykkäältä ja melko isokokoiselta hyvän työmoraalin pelaajalta, joka kantaa vastuunsa etenkin puolustuspelissä, mutta hyökkäyspäähän toivoisi enemmän. Kokoisekseen hyvät ensimmäiset potkut ja tuo ensi kaudella Abbotsfordin keskustaan syvyyttä. Varmaan lähinnä nelosketjuun projekti tässä jos joskus NHL-tasolle kehittyy.

Ihan hyvä sopimus omasta mielestäni kun oli "ilmainen" prospecti, joka on kuitenkin kehittynyt nyt 22 vuotiaana Ruotsin maajoukkuetasolle.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves



Seravalli twiittaa, että Chicago on pyytänyt luvan saada keskustella Canucksin apulaisvalmentajan Brad Shawn palkkaamisesta Chicagon päävalmentajan tehtävään. Viime kauden Chicagon päävalmentajana Jeremy Collitonin potkujen jälkeen toiminut Derek King on tuon twiitin mukaan kuitenkin vahva ehdokas jatkamaan tehtävässä.

Shaw tuotiin viime kesänä Columbuksesta (on siis Chicagossa ainakin puolustaja Seth Jonesille tuttu) ja hänen pääasiallinen tehtävänsä oli vastata Canucksin puolustuksesta. Shaw piti paikkansa viime kaudella kun Vancouverin valmennuksessa kävi muutoksen tuulet ja hänen olisi tarkoitus jatkaa. Toki ymmärtäähän sen, että jos jossain olisi päävalmentajan pesti tiedossa, tuota mahdollisuutta tulisi harkittua.

Shaw on valmentanut NHL:ssä kaudesta 1999-00 lähtien (pari kautta farmissa), mutta vain kertaalleen väliaikaisena päävalmentajana. Tuo kävi toteen 2005-06, kun Islandersin valmentajan vaihtovuodet Mike Milburyn alaisuudessa (kahdeksan vaihtoa yhdeksään vuoteen) olivat pinnalla. Shawn aikana Islanders meni loppukauden saldolla 18-18-4 ja Islanders oli tuolloin Itäisen konferenssin 12. sijalle sijoittunut joukkue.

Itse toivoisin Shawn jäävän Vancouverin kakkosvalmentajaksi, sillä nähdäkseni puolustajat pelasivat aikaisempaan tasoonsa nähden hyvin ja ilmeisesti hänen työnsä Columbuksessakin sai hyvät paperit tuolloin parikymppisten Seth Jonesin ja Zach Werenskin kanssa. Shaw'lla on myös aika pitkät näytöt samoista organisaatiosta valmentajauralta (10 kautta St. Louisissa ennen noita viittä kautta Columbuksessa), mikä kertoo hyvää hänen osaamisesta.

Mutta kuten totesin, ei noita ykkösvalmentajan pestejä ole kovin usein tarjolla ja jos nyt sellainen mahdollisuus tulisi eteen, niin ymmärrän hyvin jos hän haluaa sen testata. Chicagossa ei pitäisi olla ainakaan paineita isommasta menestyksestä lähikausina ja kun joukkueen kärkipakkikin on Shaw'lle hyvin tuttu, joukkue voisi olla tavallaan hyvä paikka ottaa valmentajan pesti vastaan mikäli niin pitkälle mentäisiin.

Toistaiseksi siis kuitenkin viime kaudella jo joukkuetta valmentanut Derek King on ilmeisesti ykkösehdokas (edit: vahva ehdokas) jatkamaan. Shaw on aikaisemmin kertonut myös halustaan ottaa päävalmentajan vastuullinen pesti vastaan;


En pitäisi ihan mahdottomana ajatuksena jos Canucks palkkaisi Shawn päävalmentajaksi Boudreaun jälkeen, mutta ajankohta tuolle suunnittelulle on väärä jos paikka on tarjolla jo nyt- Jos Shaw lähtisi, niin Vancouverin kakkosvalmentajien paikkoihin olisi enemmänkin tarvetta. Nythän sieltä viime kauden lopun yhtenä kakkosvalmentajana toiminut Scott Walker halusi keskittyä ilmeisesti enemmän perheensä kanssa elämiseen lähempänä kotiaan ja hänen paikkansa on jo auki.

***


Frank Seravallin näkemys kesän mielenkiintoisimmista mahdollisista siirron kohteista. Miller on Seravallin listan neljäs varmaan ikänsä (29 vuotta) puolesta, mutta on siellä listalla sijalla 18 myös tuo kaksikko Pearson ja Dickinson yhdessä. Yhteistä heille on joukkueen lisäksi hyökkääjä-status ja se, että sopimusta on kaksi vuotta jäljellä. Pearsonilla pitää olla tällä hetkellä positiivinen kauppa-arvo ja Dickinsonilla tuo on nyt varmaan negatiivinen.

***

Bob McCown podcastissa Nick Kypreos ja John Shannon sanoivat, että Vancouverilla saattaa olla edessä isoja muutoksia.

Kypreos; “It’s broken. He (Rutherford) knows it’s broken…He doesn’t like the room, guys. Thinks it’s a country club in there. He’s going to change it up.”

Country clubiksi kutsuminen on vakava asia enkä tiedä mistä tuollainen väite on tullut, kun joukkue näytti taistelevan loppuun saakka. Jos se kuitenkin pitäisi paikkansa, niin tuolla termillä viitataan kiekkokulttuurin olevan vääristynyttä pelaajien ollessa "ok" tappioiden hetkillä ja enemmänkin viettämässä mukavaa elämää kuin yrittämässä tehdä työtään toisten ja voittojen eteen. Jos tuo väite pitää paikkansa, niin siinä tapauksessa joukkueessa olisi pakko tehdä isoja muutoksia.

Shannon: "You talked about the word rebuild there — nothing would surprise me with Jim Rutherford in Vancouver. The two key dates are what he can don on the draft floor on 7th with a couple of his star players and then what he wants to do in free agency.”

Shannon uskoo Vancouverin olevan mahdollisesti kauppaamassa draftin yhteydessä jotain / joitakin avainpelaajiaan. Shannonin mukaan koskemattomat ovat Pettersson, Hughes, Demko ja Horvat. Tämä jättäisi mm. Boeserin, Millerin, Garlandin, Myersin ja Pearsonin mahdollisiksi kauppanappuloiksi.

Kypreos: “He’s going to change it up. What does that mean to Miller? What does that mean to Bo Horvat, Brock Boeser, he’s not going to pay? There’s going to be a different look within six months of this team.”

Kypreosin mukaan jopa Horvat saattaa olla listalla. Itse en kyllä tuohon usko. Lisäksi Rutherford ei ole joukkueen manageri vaan Allvin. Rutherford antaa kyllä presidenttinä seuran suuntaviivoja ja uskoakseni saattaa olla kauppojen suhteen painavalla sanalla liikenteessä. Uskoisin, että päätöksiä ja mahdollisia treidejä tehdään kuitenkin yhdessä.

Aikaisemmin Rutherford sanoi itse samassa McCown podcastissa Canucksin kaipaavan lähinnä retoolia:

"We're certainly not starting from scratch. There's a lot of good players there. If you look at the teams that did a total rebuild, it's nice to see those teams doing well now but everybody forgets about the four or five years they had to go through of tough years to get there…I would like to think, with the players we have, that this team can be retooled.”
 
Viimeksi muokattu:

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Toistaiseksi siis kuitenkin viime kaudella jo joukkuetta valmentanut Derek King on ilmeisesti ykkösehdokas jatkamaan.

Lyhyesti tartun tähän, kun pelästytti tuollainen, että King on edelleen vahva ehdokas. En usko tai toivo, että ykkösehdokas.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Lyhyesti tartun tähän, kun pelästytti tuollainen, että King on edelleen vahva ehdokas. En usko tai toivo, että ykkösehdokas.
Siellä meni kahvit pöydälle (silmää iskevä hymiö)... Tosiaan luultavasti ei ykkösehdokas kuitenkaan vaan juuri tuo vahva ehdokas.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




- Valmentajan vaihto
- Kakkosvalmentajien vaihdot
- Managerin vaihto
- Apulaismanagerien vaihdot
- Analyysipuolen (oletettu) vahvistaminen
- Pitkään toimineiden scouttien potkut
- Valmentajan jatkosopimus
- Pelaajakehityksen puolelle tehdyt isot muutokset
- Noiden lisäksi ilmeisesti seuran uusi strategia tuleviin kausiin.

Pelaajakauppojen puolella Hamonicin (epäsuora) vaihto Dermottiin ja Motten kauppa.

Pelaajakauppojen puolella muutokset ovat olleet aika vähissä. Kukaan ei suostunut maksamaan Motten loppukauden lainasta(?) neloskierrosta korkeampaa vaihtoarvoa ja kokenut ja kalliimpi pakki (Hamonic) päivitettiin nuorempaan ja halvempaan (Dermott) käytännössä samalla vaihtoarvolla. Mahdollisesti siellä olisi tullut lisääkin kauppoja, mutta joukkue oli siirtotakarajalla vielä taistelemassa playoff-paikasta eikä kaupoilla haluttu ilmeisesti vesittää hyvin taistelevan joukkueen mahdollisuuksia.

Nuo muutokset organisaatiossa ovat kuitenkin niitä organisaatiotason isoja kulmapaloja, jotka tässä on nähtävästi haluttu laittaa ensin kuntoon. Ensin on siis haluttu rakentaa sitä pohjaa ennen kuin lähdetään muokkaamaan faneille näkyvää osaa. Muutokset kentällä näkyvät sitten myöhemmin kuitenkin sen kautta miten tuossa pohjan luomisessa on onnistuttu. Nyt kun tuo pohja on luotu, seuraavaksi on sitten niiden pelaajakauppojen ja draftin vuoro.

Tuohon twiitin kysymykseen annan itse toistaiseksi arvosanan B+. Tuo johtuen siitä, että näkisin noille muutoksille todellista tarvetta ja uskon Allvinin uuden naisvoiman kanssa toimivan paremmin kuin Benning. Mikään ei ole vielä kuitenkaan tässä vaiheessa varmaa kun mitään isompaa kauppaa tai muuta joukkueen muokkaamista ei olla ehditty tekemään. Oikeastaan ainoa merkittävämpi näkyvä osa on toistaiseksi ollut valmentajan vaihto (Green -> Boudreau) ja tuo pakkikauppa, mitkä kummatkin tuntuivat toimineen hyvin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver teki kaksivuotisen tulokassopimuksen Minnesota Wildin kesän 2018 ykköskierroksen varauksen Filip Johanssonin kanssa.


Wild sai tuosta aikaisemmin jo toisen kierroksen varauksen (#56), kun ei koskaan tehnyt sopimusta ykköskierroksella varaamansa Johanssonin kanssa, joten siellä laskettiin ilmeisesti Johanssonin olevan heidän mielestä huonompi sijoitus kuin tuo toisen kierroksen varaus ja saattaa ollakin. Johansson oli listoihin nähden aika outo varaus jo varausiässä (ykköskierroksella) ja vaikka hän on mielestäni kehittynyt SHL:ssä, hän oli Frölundassa kuitenkin vain vitos-kutospakki. Hyvät playoffit hän kuitenkin pelasi.

Ilmainen sijoitus joka tapauksessa Vancouverille ja oikean puolen pakki, minne joukkue ottaa mielellään arpoja sisään kun siellä prospectien syvyys on todella heikkoa. Onnistuessaan Johanssonilla saattaa olla mahdollisuuksia ottaa vielä joskus kolmosparin paikkaa. Athleticin Scott Wheeler kirjoitti hänestä viime kaudella arvioidessaan kaikkien joukkueiden prospect-tilannetta mm;

In the last year and a half, he has begun to trust himself on both sides more. He’s got decent tools, too. He moves the puck well and he’s a good skater. His game doesn’t pop and he can struggle under pressure at times but he might have a third-pairing future, he’s going to be a good depth piece for the AHL club at minimum, he has made notable progress on a good team, and he’s a righty with good size (6-foot-1) — which doesn’t hurt.

Aika harvinaisia muuten nuo, jotka on varattu ykköskierroksella mutta jotka eivät ole tehneet sopimusta varaamansa joukkueen kanssa ja pelaajan omistava seura on saanut toisen kierroksen varauksen. Edellinen vastaava nähtiin 2016 kun Arizona sai alunperin Coloradon varaamasta Conner Bleackleysta tuon toisen kierroksen varauksen.

Tuo kakkoskierroksen vuoro pistettiin kaupassa kesällä 2016 Detroitiin yhdessä Joe Vitalen (ei pelannut Detroitissa ja ura oli ollut käytännössä ohi Kevan Millerin käydyn tappelun jälkeen 2015 syksyllä) ja 2016 ykköskierroksen varauksen (#20-Dennis Cholowski). Tilalle Arizonaan menivät Pavel Datsyuk (ei koskaan pelannut Arizonassa ja lähti tuon kaupan jälkeiselle kaudelle SKA:han) ja 2016 ykköskierroksen varaus (#16-Jakob Chychrun). Detroit varasi tuolla Bleackleysta ensin Arizonalle tulleella kakkoskierroksen vuorolla Filip Hronekin.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Sulka hattuun uudelle johtoportaalle!

Canucks voitti kilpahuudon KHL:n viime kauden pistepörssin kakkosesta Andrei Kuzmenkosta. Mahdotonta sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään onnistumisesta NHL:ssä, mutta joka tapauksessa ilmaisen kortin saaminen tuon tason pelaajasta ei ole koskaan huono asia. Onnistuessaan Kuzmenko täydentää top6-ryhmää hyvin, epäonnistuessaan matkaa varmaan takaisin KHL:aan.

Töitä hänen saamiseksi tehtiin ainakin paljon.





 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Podkolzin on myös varmaan mielissään, kun saa entisen joukkuekaverin ja maanmiehen seurakseen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Podkolzin on myös varmaan mielissään, kun saa entisen joukkuekaverin ja maanmiehen seurakseen.
Veikkasinkin että Canucks ehkä koittaa saada Podkolzinille toista venäläistä seuraksi, vaikka Podkolzinin sopeutuminen näytti menneen kaikin puolin hyvin. Mahdollisesti Podkolzinin mukanaolo auttoi osaltaan myös sopimuksen syntymisessä vaikka vähän eri ikäluokan ja kategorian pelaajia olivatkin Braginin papereissa SKA:n paidassa?
 
Canucks ja #96 näytti jotenkin tutulta ja piti oikein miettiä että kenellä legendalla tuo paita oli ennen Kuzmenkoa. Pavel Bure samaa numeroa tosiaan kantoi, mutta mielleyhtymä omaan päähäni ei tullut niin kaukaa, sillä Buren aikaan paita oli tuo supertyylikäs luistinlogopaita.

No viimein tajusin että se olikin Adam Gaudette, jota mielessäni hain. Toivotaan, että Kuzmenko on merkittävyydeltään lähempänä Burea kuin Gaudettea. Pahoittelut lievästä offtopicista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Canucks ja #96 näytti jotenkin tutulta ja piti oikein miettiä että kenellä legendalla tuo paita oli ennen Kuzmenkoa. Pavel Bure samaa numeroa tosiaan kantoi, mutta mielleyhtymä omaan päähäni ei tullut niin kaukaa, sillä Buren aikaan paita oli tuo supertyylikäs luistinlogopaita.

No viimein tajusin että se olikin Adam Gaudette, jota mielessäni hain. Toivotaan, että Kuzmenko on merkittävyydeltään lähempänä Burea kuin Gaudettea. Pahoittelut lievästä offtopicista.
Tuota tosiaan toivotaan, vaikka Buren merkittävyyden tasolle nouseminen kuuluukin sinne päiväunien maailmaan. Jos nyt kuitenkin tosiaan lähemmäs Burea kuin Gaudettea, niin tuo olisi jo erittäin hyvä suoritus.

Kuzmenkohan pelasi tuolla #96 numerolla SKA:ssa. Sitä en sitten tiedä oliko tuossa jotain linkkejä Buren numeroon, sillä Kuzmenko oli vain seitsemän vuotias Buren lopetettua uransa. Ja toisaalta kun Florida oli kuulemma yksi Kuzmenkon perässä olleista seuroista, olisi ehkä ollut luontevampaa mennä sinne jos Bure olisi ollut vaikuttimena. Buren pelatessa vielä Vancouverissa Kuzmenko oli vain parivuotias.

Tuo #96 numero on ollut toistaiseksi aika epäonnen luku Vancouverissa. Bure tuohon aikanaan vaihtoi pariksi kaudeksi kunnioittaakseen sitä päivämäärää jolloin tuli Pohjois-Amerikkaan (6.9.91), mutta nuo #96 numerolla pelatut kaudet olivat loukkaantumisten täytteisiä. Gaudette puolestaan pelasi parhaat pelinsä #88 numerolla (noin 40 pisteen kausikeskiarvon kauden) ja pelin taso lähti laskemaan vaihdettuaan tuosta pois (varmasti ne suurimmat syyt olivat kuitenkin toisaalla).

Se on toki sanottava, että Gaudette oli olosuhteiden uhri joutuessaan vaihtamaan numeronsa. Silloin kun hän tuli NHL:ään, Gaudetten yliopistossa käyttämä #8 numero oli varattu Chris Taneville ja Gaudette sai #88 numeron. Itse en ole numeroiden suhteen niin jyrkkä (saati että minulla noiden antamiseen joku merkitys olisi), mutta vähän tuntui erikoiseltakin tuo tuplakasi Gaudettella. Toki jos sillä pelaajalle on henkisesti auttava merkitys, niin omasta puolestani voi kantaa tulokas-statuksesta huolimatta vaikka mitä lukua.

Tanevin lähdettyä seurasta, Gaudettelle oli menossa tuo hänen yliopistossa käyttämä kahdeksikko sen jälkeen kun Nate Schmidt tuli seuraan (hän oli käyttänyt #88 numeroa seitsemänä kautena). Kuitenkin toinen kokenut puolustaja Jordie Benn halusi kantaa #8 numeroa, joten Gaudettelle ei jäänyt vaihtoehdoiksi muuta kuin ottaa joku muu numero ja hän valitsi tuon #96 syntymävuotensa mukaan.

***

Video Kuzmenkon pelistä:





Pari twiittiä:










Oma yhteenveto Kuzmenkon tulosta on se, että vaikka seuraan häntä suurella mielenkiinnolla ensi kaudella ja lähtökohtaisesti pidän hänen hankinnastaan, mitenkään varmaa ei voi onnistuminen olla siirryttäessä KHL:stä NHL:ään. Eniten iloa tuottaa kuitenkin isommassa kuvassa se, että viimein Vancouverilla näyttää olevan seurajohto joka kykenee tällaisiinkin hankintoihin. Tuo on isompi asia kuin yksittäisen pelaajan hankkiminen.

Kuzmenkon Agentti Milstein sanoi, että Kuzmenkon tulon takana olisi ollut useampi asia ja varmasti näin onkin. Manageri Allvinilla on kuulemma ollut Kuzmenkoon jo pidempään yhteyksiä ja näytti todella haluavan pelaajan. Lisäksi Boudreau näytti haluavan pelaajan jopa niin paljon että oli valmis ajamaan kuusi tuntia "puolueettomalle" paikalle Michiganiin.

Boudreau on katsonut paljon videoita Kuzmenkon pelistä ja ilmeisesti todella pitänyt siitä mitä on nähnyt. Boudreaulla taitaa olla muutenkin hyvä maine venäläispelaajien keskuudessa, sillä viime kauden valmentajan vaihdon aikaan Alex Ovechkin oli sanonut Podkolzinille, että "Bruce on hyvä valmentaja, kuuntele mitä hän sanoo pelistä ja kuuntele mitä hän sanoo elämästä". Ilmeisesti Podkolzin kuuntelikin, kun nosti pelinsä tasoa merkittävästi Greenin aikoihin nähden.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Tullaanpa pitkästä aikaa tänne höpöttelemään.

Vuosia on tullut koko ajan seurattua tätä keskustelua ja kiitokset edelleen laadukkaasta keskustelusta vuodesta toiseen Canucksien kausiketjuissa erityisesti nuckille ja Mr. Smithille! Tässäpä hieman meikäläisen pohdintaa viime ajoista...

Täytyy sanoa, että viimeiset ajat Benningin ollessa puikoissa oli kyllä todella surullista aikaa. Ehkä sana jolla kuvaisin tuntojani noina synkkinä aikoina olisi apatia. Fiilikset olivat hieman samanlaiset kun Manngardin ollessa puikoissa Ilveksessä. Tuntui, ettei yksittäisellä voitolla ollut mitään merkitystä, koska oman arvioni mukaan Canucks oli jumittumassa parhaassa tapauksessa sellaiseksi keskikellarin joukkueeksi, joka saattaisi hyvänä kautena päästä juuri ja juuri playoffseihin, mutta siellä neljän sarjan voittaminen olisikin sitten aikamoista haihattelua. Toisaalta tällainen joukkue ei ehkä olisi niin surkea, ettei mitään kärkipickkejä olisi myöskään luvassa ilman aivan armotonta tuuria (ja sellaistahan taitaa olla aivan turha haaveilla länsirannikolla).

Tuntui, että Benning pelasi viimeisinä kausinaan lähinnä omasta työpaikastaan, yrittäen saavuttaa lyhyen tähtäyksen menestystä joukkueen pitkän ajan edun kustannuksella. Ihan kuin joku playoffseihin pääseminen olisi joku lottovoitto. Olen paljon kuunnellut Canucks aiheisia podcasteja ja erityisesti Athleticin Drance on aika paljon tylyttänyt nykyistä joukkuetta. Hän on käytännössä verrannut joukkueen tilannetta jonkun finaalijoukkueen tilanteeseen (ilman finaalijoukkueen menestystä). Palkkakatossa ei ole tilaa, sen vuoksi pelivaraa muutoksille tai edes uusille sopimuksille juurikaan ole ja toisekseen prospecteja tai varausvuoroja ei juurikaan ole.

En tiedä kuinka vahvasti tuossa "oikopolulta huipulle" ajatellussa oli omistajaportaalla osuutta. Ilmeisesti yksi ns. risteyskohta on ollut se hetki kun Linden sai lähteä seurasta. Itse olen mediatietojen perusteella päätynyt siihen käsitykseen, että Linden aikanansa halusi rakentaa joukkuetta hieman kärsivälisemmin kuin Benning. Yksi Drancen keskeisistä pointeista Canucksia kritisoidessaan on se, että joukkueella pitäisi tähdätä rakentamaan huippujoukkue, joka voisi taistella vuodesta toiseen mestaruudesta eikä vain playoffeihin pääsevä joukkue, joka luottaa siihen, että playoffseissa voi tapahtua mitä tahansa.

Siksikin olen tykkännyt hyvin paljon siitä millaiseksi joukkueen nykyinen johto ja miten se on toistaiseksi toiminut. Ensinnäkin Rutherfordin hankkiminen presidentiksi oli mielestäni erittäin fiksu veto monestakin syystä. Ensinnäkin kuten aiemmin sanoin, minua hieman huoletti tuo omistaja aspekti siitä näkökulmasta, että puuttuiko omistajaporras liikaa seurajohdon tekemisiin tai antoivatko he liikaa painetta, josta aiheutui mielestäni hosumista seurajohdossa? No jos näin oli koen, että Rutherfordin kaltainen meritoitunut konkari on hyvä puskuri seurajohdon ja omistajan välille. Uskon, että Jimillä on kanttia ja kannuksia sanoa mielipiteensä sellaisenaan Aquilinille. Toisaalta näen, että Rutherford voi antaa arvokasta apua kokemattomimmille GM Allvinille sekä apulais GM:lle. Hän on osoittanut rohkeutta ja avoinmielisyyttä palkatessaan Eurooppalaisen GM:n sekä kaksi naispuolista apulaisgm:ää. Itse koen, että NHL ja Pohjois-Amerikkalaiset huippusarjat ovat monesti vielä todella konservatiisia, joka näkyy esimerkiksi edelleen Eurooppalaisten valmentajien puutteena liigassa. Näen, että liigassa olisi paljon käyttämätöntä potentiaalia tekemällä ennakkoluulottomia palkkauksia. Tässä osiossa Canucks on ainakin kantanut kortensa kekoon. Toisaalta Rutherford toimii myös puskurina uusien Canucks-managerien ja median sekä fanien välillä. Hän antaa ulkopuolelle johtoportaalle uskottavuutta ja toisaalta työrauhaa uusissa ammateissaan vielä varmasti oppiville managereille.

No millaisia ratkaisuja se huippujoukkueeksi pääseminen sitten edellyttää mielestäni? No itse näkisin sen niin, että joukkueen pitäisi kaukalossa näyttää olevansa huippujoukkue (vähintään päräämällä runkosarjassa tai etenemällä pudotuspeleissä) tai ainakin lähellä sitä ennen kuin seurajohto alkaa tekemään menestyvän joukkueen ratkaisuja. Ja näillä menestyvän joukkueen ratkaisuilla tarkoitan, esimerkiksi rental-pelaajien hommaamista, kärkivarausten kauppaamisia tai viimeistä vuotta pelaavien pelaajien kiinni pitämistä viimeiseen asti ja mahdollisesti ilmaiseksi menettämistä. Tuollaiset ratkaisut ovat mielestäni järkeviä kun käsissä on vaikkapa sellaset helmet kuin Crosby ja Malkin, jotka Rutherfordilla ja Allvinilla olivat käsissään Penguins aikakautena. Mielestäni tuon tason pelaajien sitoutuessa seuraan vuosikausiksi seurajohto on ns. velkaa näille pelaajille yrittää viimeiseen asti rakentaa mahdollisimman kilpailukykyinen joukkue.

Toisaalta totaalinen rebuildkaan ei aina ole se ratkaisu. Mielestäni esimerkiksi viime vuonna joukkue teki Boudreaun aikana niin hienoa nousua, että olisi ollut aika kurjaa pelaajien kannalta myydä kärkijätkiä siirtotakarajalla. Varsinkaan kun riveissä ei ollut muita isompia UFA-miehiä kuin Motte (joka hänkin myyntiin). Toistaiseksi uusi johto on ollut aika passiivinen isojen liikkeiden suhteen, mutta mielestäni kärsivällisyys on tässä asiassa hyvästä. Vaikka ulkopuolelta pelaajista ja organisaatiosta saa varmasti käsitystä, niin ei se vastaa sisäpuolelta tehtävää arviota. Nyt osattiin myös painaa jarrua myös esimerkiksi Boudreaun kohdalla, eikä hänelle annettu jatkosopimusta yleisestä olettamuksesta huolimatta. Monesti uuden organisaatiojohdon tullessa sisään saattaisi olla hirmuinen paine paikata edellisen johdon mokauksia nopeasti. Uusi johto on monesti painottanut, että he haluavat luoda palkkakattoon tilaa, jotta heillä olisi enemmän pelivaraa ja valinnan mahdollisuutta tehdessään muutoksia. He eivät halunneet myöskään sitoa käsiään muutosten suhteen myöskään valmentajarintamalla.

Meillä on käsissä kuitenkin jokaiselle pelipaikalle kelpo liideri, maalivahti Demko, puolustuksessa Hughes ja hyökkäyksessä Petterson. Jos nyt vedettäisiin täysin töpseli seinästä ja lähdettäisiin muuten joukkue rakentamaan nollasta tulisi näille pojille pelattua monta vuotta täysin tappiollista lätkää. Olisi iso riski, että nämä jätkät kasvaisivat häviämisen kulttuuriin jatkossakin.

Nyt varmaan tärkeää on luoda palkkakattoon tilaa, pitää kiinni siitä mikä meillä on arvokasta ja kasvattaa prostectipoolia. Voi olla, että tässä kohdassa pitää ottaa askel taakse päin ennen kuin voi ottaa askeleen eteenpäin. Esimerkiksi mitä tapahtuu JT Millerin kanssa? Tärkeintä on tietenkin, ettei hänen kaltaistaan kultakimpaletta päästetä kauden päätteeksi ilmaiseksi menemään. Hän on iältään joukkueen muuta joukkueen kärkikaartia hieman vanhempi, joten ehkäpä kauppa tulee tänä kesänä kyseeseen. Sieltäkö joku rightin pakki sisään samalla ovenavauksella?

Kärsivällisyys on yksi isoimpia asioita mitä peräänkuuluttaisin menestysjoukkuetta rakentaessa. Luo johdon kanssa visio ja noudata sitä kärsivälisesti ulkopuolisesta paineesta huolimatta. Nykyiset finaalijoukkueet ovat hyvä esimerkki omaan prosessiin luottamisesta, eikä esimerkiksi valmennusjohtoa laitettu luiskaan ensimmäisestä epäonnistumisesta playoffseissa.

Nyt tuli sisään Kuzmenko ja se on tietysti jo jonkinasteinen hauiksen näyttö uudelta johdolta, koska kosijoita oli kuulemma parisenkymmentä NHL-seuraa. Kaiken kaikkiaan organisaatiota tuntuu olevan kasvatettu monella osastolla, kuten itse seuran johdossa, mutta myös esimerkiksi pelaajankehityksen puolella.

Saapa nähdä mihin suuntaan seuraa lähdetään viemään, sillä pelaajarintamalla isoja liikkeitä ei vielä juurikaan ole nähty. Kaiken kaikkiaan minulla on luottavaisempi olo, sillä Rutherford on ollut mediassa ajoittain hyvin suorasukainen joukkueen heikkouksista ja sanonut muun muassa, että joukkue oli aivan liikaa Demkon varassa viime vuonna. Itselläni on nyt hyvä fiilis siitä, ettei nykyisellä seurajohdolla ole minkään sorttisia illuusioita nykyjoukkueen tilasta, joka johtaisi win-now ajateluun, joka ei tässä hetkessä ole mielestäni järkevintä. Aika näyttää kuinka Allvin-Rutherford duon lopulta käy, mutta minä ainakin olen toiveikas ja toisaalta onpahan ainakin jotain uutta ja mielenkiintoista mitä odottaa viime vuosien sijaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Onpa todella hieno nähdä takavuosien aktiivi @Hiisi_van_Holten taas palstalla! Näiden vanhojen konkarien perään on tullut mietittyäkin, että mahtavatko tehdä enää jossain vaiheessa paluuta palstalle. Mukava nähdä, että vielä löytyy mielenkiintoa seurata NHL-suosikkinsa edesottamuksia. Varsinaisesta asiasisällöstä olen lähes sanasta sanaan samaa mieltä, mutta kirjoitetaan jotain omia näkemyksiä menneestä tulevaan.

Trevor Lindenin lähtö oli tosiaan sellainen maamerkki, joka tarkoitti aikanaan nopean tähtäyksen suunnitelmaa kärsivällisemmän sijaan. Saattoi olla niinkin, että Benning tulokasmanagerina oli omistajataholle Mike Gillisia helpompi marionetti, jota saatiin heiluteltua heidän suunnitelmansa mukaan -nopeampi rakennustyö-, eikä tuo sopinut Lindenille. Tämä on tosin puhtaasti omaa spekulaatiota.

Benning onnistui hommassaan kuitenkin suunnitelman vastaisesti "sen verran hyvin", että joukkue romahti liigan pohjille useammaksi Benningin vetämäksi kaudeksi (kuplan playoffit tekivät tuossa piristävän poikkeuksen), mutta ei saanut kuitenkaan koskaan esimerkiksi top3 varausta. Benningin aikojen puolesta pitää kyllä todeta, että vaikka hutejakin tuli kuten varmaan kaikille, samalla tuli myös pari täsmäosumaa draftista.

Kokonaisuutena Benningin joukkueen rakennustyössä puuttui kuitenkin punainen lanka. Joukkue tosiaan ikään kuin oli muka kisaamassa koko ajan ja hommasi useilla suurilla sopimuksilla tai suurilla siirtokorvauksilla kohtalaisen nimekkäitä pelaajia, mutta ei koskaan (ehkä ainoastaan Milleria lukuun ottamatta) varsinaisia ratkaisupelaajia. Hankintoja tehtiin liian suurella arvolla ja usein vähän väärään hetkeen.

Nyt tuon rakennustyön johdosta Vancouverilla on paperilla ihan kohtalaisen hyvä hyökkäys (ainakin jos nuoret kehittyvät) ja hyvä maalivahtipeli, mutta aika karmea puolustus. Joukkueen puolustuksen oikea puoli saattaa olla jopa koko palkkakatto-aikakauden heikoin kaikki joukkueet mukaan lukien, jos tuohon lasketaan mukaan myös oikean puolen syvyyspelaajat ja prospectit. Noin muuten joukkue on kiinni katossa, prospect-allas kumisee tyhjänä eikä varaustilannekaan ole mairitteleva. Joukkueeseen on satsattu, mutta se ei ole menestynyt ja samalla sieltä on pistetty lihoiksi iso määrä tulevaisuutta.

Uusi seurajohto on ainakin aloittanut hommassaan minunkin mielestä hyvin. Itse olen näillä tiedoilla tyytyväinen toimiston puolen hankintoihin ja seuran haluun sijoittaa merkittävästi rahaa ja panosta pelaajien kehitystyöhön. Boudreaun palkkaaminen oli hyvä siirto, Hamonicin päivityksestä Dermottiin annan plussan, Motten siirron ymmärsin ja nuoria ilmaisia pelaajia (Åman, Johansson) on saatu lyhyessä ajassa tuomaan kaivattua syvyyttä. Kuzmenkon saaminen oli sulka hattuun huolimatta edes siitä miten tulee lopulta pelaamaan, koska kilpailu ilmaisesta pelaajasta oli kuitenkin kovaa.

Vielä tällä hetkellä manageriporras elää kuitenkin eräänlaista kuherruskuukautta, sillä varsinaisia isompia liikkeitä pelaajapuolelle ei olla tehty ja toimistopuolen hankinnat ovat isolta yleisöltä piilossa olevia asioita tässä vaiheessa. Lupaavakin alku saatetaan pilata tekemällä joku isompi hölmö kauppa tai vaikka valitsemalla vääränlainen strategia joukkueen rakentamisessa. Ilman virheitä eläviä ihmisiä harvemmin tapaa, joten katsotaan rauhassa miten joukkue tästä rakennetaan pidemmälle, mikä on siirtojen yleiskuva (kuinka paljon tulee positiivisia ja kuinka paljon negatiivisia liikkeitä) ja kuinka isoja mahdolliset tulevaisuuden harha-askeleet tai onnistumiset tulevat olemaan.

Siihen olen lähtökohtaisesti tyytyväinen, että Rutherford ainakin vaikuttaa mieheltä, jonka päätösten yli ei ihan helpolla tulla kävelemään. Mahdollisesti tuosta "kiekkopuoli päättää kiekkoasioista" keskusteltiin jo palkkauksen yhteydessä ja toisaalta uskon siihen, että omistajaporras kyllä antaa arvon noin pitkään NHL:ssä toimineelle ja menestystäkin saaneelle presidentille ja tuota kautta myös hänen valitsemalle managerille. Mahdollista on myös, että omistajataho olisi ottanut muutenkin oppia Benningin ajoista.

Tuossa mielessä tilanne saattaa olla nyt aika erilainen mitä se oli esimerkiksi vielä vuosi taaksepäin. Mutta oikeastaan vasta nyt tämän kesän siirrot tulevat osoittamaan olenko tämän aavistukseni kanssa yhtään perillä. Tämä kesä vaikuttaa minusta mielenkiintoisemmalta kuin pitkään aikaan. Jo pelkästään siksikin, että se näyttää suuntaviivoja siitä, mikä on todellisuudessa joukkueen strategia.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kärsivällisyys on yksi isoimpia asioita mitä peräänkuuluttaisin menestysjoukkuetta rakentaessa. Luo johdon kanssa visio ja noudata sitä kärsivälisesti ulkopuolisesta paineesta huolimatta. Nykyiset finaalijoukkueet ovat hyvä esimerkki omaan prosessiin luottamisesta, eikä esimerkiksi valmennusjohtoa laitettu luiskaan ensimmäisestä epäonnistumisesta playoffseissa.
Otan tästä kohtaa vähän kiinni, koska tämä alleviivaa omia ajatuksia.

Olen ihan varma, että vaikka Vancouver onkin kanadalaisena joukkueena aikamoisen suurennuslasin ja myrskynsilmän alla oman kaupunkinsa ja lähiympäristön kanssa eikä kärsivällisyys ole sanana aina ehkä se mihin on totuttu, oma fanikunta kyllä ymmärtää ja hyväksyy jos seurassa tiedotetaan rehellisesti siitä mitä siellä aiotaan tehdä. Enkä tarkoita tässä yhteydessä nyt sitä, että tiedotettaisiin yksittäisistä pelaajista vaan isosta kuvasta. Nähdäkseni tuossa ei onnistuttu lähellekään riittävällä tasolla edellisen seurajohdon aikana.

Vancouver ei ole varmasti menossa mihinkään täydelliseen uudelleen rakennukseen enkä näe siihen itsekään tarvetta. Rutherford puhui avoimesti siitä, että muutoksia tarvitaan ja esitti kahden vuoden "retoolingia" eli käytännössä pienempimuotoista leikkausta, mikä tarkoittaisi ehkä juurikin yhden askeleen ottamista taakse ja toivottavasti sitten kahden ottamista eteenpäin. Joukkueen rakennustyössä nousisivat tuossa avaintekijöiksi normaalit asiat pelaajakaupat, oikeat sopimukset, pelaajakehitys ja varaustoiminta isommassa kuvassa eikä niinkään se, että tässä pyrittäisiin saamaan ihan kärkivarauksia joukkuetta suurella kädellä heikentämällä.

Ihannetilanteessa tuollainen toiminta voisi toimia esimerkiksi siten, että tuollaisista Kuzmenkon tyylisissä pelaajahankinnoissa onnistuttaisiin ja se mahdollistaisi esimerkiksi Garlandin tai Boeserin kauppaamisen sopivaan palaseen (mikä Canucksin tilanteessa olisi oikean puolen nuori pakki). Hyökkäys voisi tuollaisessa mallissa vähän heikentyä ainakin lyhyeksi aikaa, mutta saada sitten parin vuoden päästä kokonaisuuden toimimaan paremmin jos tuossa kaupassa onnistuttaisiin saamaan joukkueen kokonaisuuteen paremmin istuva pelaaja.

Tuolla on aika hyvä artikkeli Coloradosta, joka oli vielä viisi vuotta sitten NHL:n huonoin joukkue ja vielä aika historiallisen huono sellainen:


Tuolloin Avalanchella oli mukana hyviä nuoria/nuorempia pelaajia kuten Nathan MacKinnon, Gabriel Landeskog, Matt Duchene, Tyson Barrie ja Mikko Rantanen. Tuolloin Colorado oli jäänyt kuudesti seitsemänä vuonna ulos playoffeista kuten Vancouver tällä hetkellä. Canucks ei toki pelannut nyt niin huonoa kautta mitä Colorado tuolloin, kun Boudreaun aikana joukkue sai rivinsä hienosti kasaan, mutta Greenin jatkaessa kauden loppuun tuo olisi voinut olla vaikka mahdollistakin.

Tuon surkean kauden jälkeen Colorado kartoitti tarkasti jatkavat pelaajat ja pisti pois 11 niistä yhteensä 18 pelaajasta, jotka pelasivat tuolla historiallisen huonolla kaudella vähintään 50 peliä. Joukkueen keski-ikä laski kauden 2016-17 neljänneksi vanhimmasta seuraavan kauden nuorimmaksi. Lisäksi Sakic teki nyt katsottuna älykkään pelaajakaupan, kun myi Matt Duchenen.

Sakic ei kiirehtynyt siirtohuhuissa pitkään olleen Duchenen myynnissä vaan odotti kärsivällisesti sopivaa hetkeä. Tuo pelaajakauppa oli kokonaisuutena harvinainen, sillä siinä oli mukana kolme joukkuetta. Ensin Ottawa Senators kauppasi Kyle Turrisin, Andrew Hammondin, Shane Bowersin, conditional ykköskierroksen ja 2019 kolmannen kierroksen vuoron Ducheneen. Tuon jälkeen Turris pistettiin Nashville Predatorsiin vaihdossa Samuel Girardiin, Vladislav Kameneviin ja 2018 toisen kierroksen varaukseen.

Pääpalasina tuo kauppa tuotti Coloradolle Sam Girardin, josta kehittyi top4 pakki ja ykköskierroksen varaus, josta muodostui myöhemmin kesän 2019 nelosvaraus jolla Colorado varasi Bowen Byramin. Colorado (jolla oli surkea puolustus 2016-17) sai tuolla kaupalla siis kaksi korkean tason nuorta pakkilahkakkuutta nykyiseen hetkeen mukaan samalla kun Duchene on pystytty paikkaamaan täysin hyökkäyksessä.

Duchenen treidi vapautti captilaa joukkueessa ja tuo käytettiin järkevästi omiin coren pelaajiin, jotka oli kartoitettu jatkaviksi eikä lähtenyt tekemään mitään isompia UFA-hankintoja. Tuosta Coloradon kauden 2016-17 pelaajista jatkavat enää MacKinnon, Rantanen, Landeskog, Johnson ja J.T. Compher, joka oli tuolloin tulokas. Muuten joukkue on tehnyt järkeviä pelaajakauppoja vahvistuakseen. Top10 varauksia ei ole ollut viimeisissä neljässä draftissa kuin tuo Byram, mutta muuten joukkue on pitänyt tätä tulevaa draftia lukuun ottamatta ykköskierroksensa mukana.

Tuollaista Duchenen kaupan mukaista kauppaa toivoisi nyt Vancouveriltakin. Toki nuo ovat aina helpompi tehdä paperilla kuin käytännössä ja ehkä tuollaiseen kauppaan tarvittaisiin mukaan myös tuuria siinä määrin, että löytyisi joku joukkue joka voisi olla valmis antamaan tulevaisuuden ykkösensä pois. Muuten tuolta top10 sisältä joukkueet eivät noita kärkivarauksiaan juuri koskaan myy pois.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pari Athleticin artikkelia Kuzmenkosta:


Manageri Allvinin merkitystä Kuzmenkon saamisessa korostettiin. Athleticin mukaan Allvinilla olisi ollut Kuzmenkon leiriin yhteyksiä hyvissä merkeissä jo puoli vuosikymmentä. Kuzmenko tiesi päivästä yksi alkaen, että Allvin uskoo hänen kykyihinsä ja haluaa hänet. Siksi Vancouver oli valmiiksi listalla korkealla ennen kuin edes mitään neuvotteluita ehdittiin käydä kenenkään kanssa.

Allvin myös isännöi Kuzmenkon leiriä hänen käydessään Vancouverissa. Tyypilliseen Canucks-tyyliin Kuzmenkon leiri syötettiin ja juotettiin omistajaperhe Aquilinin huippuravintoloissa kuten Blue Water Cafessa ja Elisassa. Omistajat olivat mukana, joskin Francesco oli Kuzmenko käynnin aikaan pois kaupungista. Tarina ei kerro vodkan määrää, mutta tuon illan jälkeen Canucksin leiri uskoi saaneensa pelaajansa.

Huolimatta niistä huhuista, joiden mukaan Kuzmenkon leiri olisi vaatinut takuita mm. paikasta top6-ryhmässä ja ylivoimista, useampian lähteiden mukaan vierailulla ei annettu mitään takuita. Tuo saattaa venyttää uskoa kun mietitään sitä miten paljon valheita ja turhia lupauksia voi ammattiurheilussa sopimusneuvotteluissa olla, mutta tämä sama takuiden puute on samassa linjassa sen kovan kannan kanssa, josta kerrottiin keväällä useasta eri lähteestä Canucksin pyrkiessä Allvinin johdolla saamaan parhaita yliopistosta tulleita vapaita agentteja.

Kuuleman mukaan tuolla kannalla oli merkitystä ainakin yhden yliopistosta tulleen pelaajan päätöksessä olla valitsematta Vancouveria. Nyt seuran rehellisyys ei ollut takaisku. Ehkä se auttoi, että paikalle ajaneet Allvin ja Boudreau uskoivat Kuzmenkon pelinteon sopivan myös NHL-kentille ja Allvin keskittyi lisäksi siihen, miten Kuzmenko voisi olla osa joukkueen tulevaisuutta, mikäli hänen pelinsä sopeutuu NHL:ään.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




Allvin;

We're pleased to have solidified our Hockey Operations department for next season with the promotion of Ryan Johnson and the additions of Scott Young, Frank Golden, Dylan Crawford and Dale Tallon. These individuals bring immense experience and are committed to the vision we have in building the Vancouver Canucks to be a winning franchise.

Nyt tuli monelle ensimmäinen kolhu nykyisen seurajohdon kuherruskuukauteen. Kyseenalaisessa maineessa oleva Dale Tallon tekee nimittäin paluun sinne mistä aikanaan hävityn onnenpyörän jälkeen NHL-kartalle lähti. Ehkä onneksi vain "Senior Advisor" ja "Professional Scoutin" tehtäviin. Tuossa hommassa ei tarvitse lähetellä papereita NHL:n toimistoon tai säheltää laajennusjoukkueen kanssa pelaajakaupoilla. Toki onhan Tallonilla ollut myös puolensa joukkueen rakennusten kanssa Chicagossa ja Floridassa, vaikka kunnian tuosta saavatkin eri miehet.

Yhteenvetoa Tallonin Floridan ajoista:


Muita uusia nimityksiä:

Rutherfordin jo aiemmin vakuuttanut Ryan Johnson "Assistant to the General Manager" tehtävään ja tuon lisäksi jatkaa Abbotsfordin managerin tehtävässä.

Johnsonilla on ollut aika nousujohteinen ura organisaatiossa. Hän tuli seuraan 2013 "Player Development Consultant" tehtävään, nousi sieltä pelaajakehityksen päälliköksi 2016 ja seuraavalla kaudella farmijoukkue Utican manageriksi. Kaikki Johnsonin vetämät tehtävät tuntuvat näin ulkopuolisen silmin sellaisilta, että noissa organisaatio ei ole onnistunut, mutta ehkä kyse on vain siitä, että en ole osannut arvottaa asioita oikein. Esimerkiksi tuossa farmijoukkueen managerin tehtävässä farmin managerilla ei ole lopulta niin älyttömän isoa vaikutusta joukkueeseen, vaan nuo isommat raamit asetellaan pääosin NHL:n puolelta.

Scott Young "Director of Player Personnel" tehtävään.

Young toimi viisi edellistä kautta Pittsburghissa "Director of Player Development" tehtävässä ja lisäksi hän oli USA:n Olympiajoukkueen kakkosvalmentajana viime Olympialaisissa. Tämä oli näitä tuttuja Penguins-kontakteja seurajohdolle.

Frank Golden liittyy joukkueeseen yliopistopuolen scoutiksi. Goldenilla on myös useamman kauden liitoksia Pittsburghin organisaatioon.scoutin tehtävissä. Hän paikkaa siis uusimpana nimenä scouttipuolta, josta seurajohto pisti pois viisi henkilöä aiemmin.

Dylan Crawford tulee mukaan videovalmentajaksi. Crawford on 32 vuotiaana toiminut neljä viime kautta Chicagon videovalmentajana ja on Chicagossa viime kaudella kakkosvalmentajana työskennelleen (ja aikanaan Vancouveria seitsemän kautta valmentaneen) Marc Crawfordin poika.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös