Vancouver otti toisen peräkkäisen voiton Torontosta ja jälleen suurin ero oli maalilla. David Rittich pelasi surkean pelin ja päästi taakseen ottelun ratkaisukohdassa kaksi luvattoman helppoa osumaa (Höglanderin maali ja etenkin Pearsonin pelin toinen maali). Ylivoimaisesti huonoin Rittichin peli Canucksia vastaan nähtiin nyt ja toisaalta Holtby jatkoi Vancouverilla hyvää virettään.
Muuten Leafs hallitsi tätä peliä samalla tavalla kuin hallitsi joukkueiden välistä ensimmäistäkin peliä. Laukaukset Torontolle 40-29 ja maalipaikat 34-26 lukemilla. Pelin odotetut maalit Canucks voitti kuitenkin nyt 4.34 - 3.25 ja pelasi mielestäni paremman pelin kokonaisuutena kuin ensimmäisessä ottelussa paluun jälkeen. En tiedä oliko näissä kahdessa voitossa kyse enemmän Vancouverista vai Torontosta, mutta kokonaisuutena nämä pelit ratkesivat mielestäni maalilla.
Schmidt, Virtanen ja Demko (luukkuvahtina vielä) palasivat kentille tässä toisessa Leafs-pelissä. Myös Juolevilta nähtiin pitkästä aikaa peli. Highmorelta nähtiin ensimmäinen peli Canucksin paidassa. Schmidt pelasi heistä hyvän pelin ja Virtanenkin toi fyysiselle puolelle lisää ollen Vancouverin ahkerin taklaaja.
Highmore pelasi mielestäni ihan hyvän pelin omassa roolissaan karvauksissa ja kellotti noin 16 minuuttia. Greenin palapeliin Highmoren työhaalarit näytti sopivan Gaudettea paremmin, sillä Gaudette ei saanut kertaakaan kauden aikana Greenilta noita peliminuutteja. Tasakentin Highmore oli jäällä Hughesin kanssa Vancouverin useimmin maalipaikoissa (kumpikin olivat 10 maalipaikan aikana jäällä) eikä omissa soinut.
Pelin ykköstähdeksi valittu Hughes teki pitkästä aikaa maalin ja antoi kaksi syöttöä päälle. Häneltä tämä peli oli parasta vähään aikaan ja vaikka Quinn sortuikin muutamaan kertaan pelin alussa liialliseen kiekon kuskaamiseen, hän paransi pelin edetessä ja kontrolloi peliä takalinjoilla. Hughesin alkukausi oli vaikea, mutta nämä otteet herättävät taas paljon luottoa jatkon suhteen.
Höglanderilta maaliskuun alusta laskettuna 15 peliä ja 10 (6+4) pistettä. Yhdeksän pistettä noista tasakentin ja yksi maali tullut ylivoimalla. Vielä jos alkaisi saada peliminuutteja ylivoimalla, tehot varmasti tuosta kasvaisi lisää. Maaliskuun alusta lähtien Höglander on pelannut keskimäärin 37 sekuntia ylivoimaa peliä kohden. Jimmy Vesey (joka ei ole saanut mitään aikaan ylivoimilla pariin kauteen) on kellottanut keskimäärin kaksi minuuttia ylivoimaa. Kertoo tuokin jotain Greenin arvostuksesta kokeneempia pelaajia kohtaan.
Tähän Dayalin twiittiin on helppo yhtyä;
Pelissä nähtiin kaksi pahan näköistä loukkaantumista:
Kumpikin tilanne näytti siltä että pelaajat ovat sivussa ainakin jonkin aikaa. Rousselin osalta (kun osumaa tuli jo leikattuun polveen) ei yllättäisi yhtään pidempikin sairausloma.
Muita;
- Pearson pelasi minun mielestä hyvää peliä jo ennen maaleja ja teki sitten kaksi osumaa (noista tosin jälkimmäinen meni puhtaasti Rittichin piikkiin). Hän pelasi 20 minuutin illan. Ehkä tuo jatkosopimus on sytyttänyt häntä? Vaikea kausi hänelle noin muuten monen muun pelaajan ohella.
- Sutterilta kaksi maalia ja pitkästä aikaa tulosta alaketjuista. Toivottavasti tämä ei nyt tarkoita sitä, että Benning on leipomassa jotain kolmen miljoonan taalan kolmevuotista jatkopahvia hänen kanssaan.
- Boyd pelasi mielestäni paremman pelin kuin ensimmäisessä ottelussa ja näytti pelaajalta, josta voisi olla apuja. Vesey ei tehnyt tässäkään pelissä juuri mitään.
- Myers jatkoi isojen minuuttien kantamista ja pelasi oman maalin edustan vahvasti ottaen mm. viisi blokkia.
- Chatfield taistelee kyllä hyvin, mutta taidot eivät näytä riittävän olemaan NHL-tason pakki.
- Juolevilta nähtiin mielestäni vähän epätasainen ottelu, mikä on osaltaan ymmärrettävääkin noin pitkän pelaamattomuuden jälkeen.
- Jos Holtby pelaa näin loppukauden, Seattle kutsuu kauden jälkeen.
***
Peli oli omistettu hyväntekeväisyystyönä Canucks Autism Networkin puolesta. Tuo on yksi minkä puolesta joukkue tekee hyväntekeväisyystyötä keräämällä rahaa autismipotilaille ja heidän perheille. Valmentaja Travis Greenin pojalla on autismi, joten luonnollisesti Greenille tämä tapahtuma oli normaalia ottelua läheisempi;
Autism is a lot more prevalent in our lives than probably a lot of people know. It’s definitely an important day.
Having a son that has autism and seeing how it can affect families firsthand, it’s hard to put into words, to be honest. Being part of an organization that really wants to help people and help families that have had to go through hard times with family members who have autism is special. For me, it’s been so close to my heart, being able to be part of it is probably extra special.
Whether it’s sports, recreation, art, social, employment, having people who have autism accepted into everyday life is important. But also providing training for families that have to deal with autism...because it’s different for each person. I’ve seen it firsthand and I can really understand what people go through that have families that are dealing with people on the spectrum and accepting them is very important.
Any time you can see a young boy or young girl be part of something that they don’t get to be very often, seeing a light shine in their eyes, it can say a thousand words. A lot of these families go through some hard times with autism. Obviously, the child gets to enjoy the sports, the recreation, or being involved with other kids — it’s so important — but also the families see their child be involved in maybe something that they haven’t been before.
It not only lights up the child but puts hope and light into a father or a mother.