Yleensä tähän aikaan vuodesta on saatu lukea kesän vapaiden agenttien markkinoiden ja draftin jälkeen jo raportteja harjoitusleirien vahvistuksista, pelaajien kesän tapahtumista ja Jake Virtasen palauttavasta kesätreenistä. Tänä vuonna asia on toisin, sillä NHL onnistui järjestämään koronan vuoksi peruutetun runkosarjan lopun jälkeen hienot playoffit kuplissa ja yksi niissä edukseen esiintyneistä joukkueista oli myös Vancouver. Canucksilta nähtiin sellainen playoff-kesä/syksy, että tuohon voi olla erittäin tyytyväinen ja nuorten pelaajien esiintymiset luovat uskoa joukkueen ympärille jatkoa ajatellen.
Mennyt kausi oli Canucksille monessakin mielessä lupauksia herättävä. Vancouver meni joukkueena paljon eteenpäin ja keräsi vain neljä pistettä vähemmän kuin edelliskaudella pelattuaan silloin 13 peliä enemmän. Joukkueen kauppa J.T. Millerin saamiseksi oli yksi parhaista pitkään aikaan, Boeser ja Pettersson kehittyivät kokonaisvaltaisessa pelissä isoja askelia, Horvatin ensimmäinen kausi kapteenina oli onnistunut ja nuoriso-osastoon liittyi huimia otteita tulokkaana esittänyt Quinn Hughes, joka pelasi seurahistorian parhaan tulokaskauden puolustajalle. Maalivahdit Markström ja Demko menivät eteenpäin Ian Clarkin opeissa tahoillaan ja vakiinnuttivat tai lunastivat niitä odotuksia mitä heidän ympärilleen oli luotu.
Juuri tällä hetkellä Canucks näyttää saaneen pitkän korpivaelluksen jälkeen suunnan ylöspäin. Uusi nuorista pelaajista koostuva runko on taitava ja monipuolinen. Sen parhaat vuodet ovat vielä edessä, mutta pelaajat ovat kuitenkin jo ehtineet näyttää osaamistaan riittävästi jotta tästä ryhmästä voi oikeasti - ilman mitään fantasiamaailmaa - toivoa seuraavaa aaltoa tulevaksi NHL:n huipulle saakka. Tämän vuoden syksyllä pelatut playoffit olivat tärkeä askel eteenpäin tuossa kehityksessä. Vancouverin nuoren kärjen onnistumisen takana on ollut myös valmentaja Travis Green, joka on saanut nuorille viestinsä perille, kun yksilöt ovat pelanneet paremmin joukkueelle.
Vancouverilla on mukana myös ongelmia joidenkin veteraanien isojen sopimusten vuoksi, joita käsittelin jo edellisen kausiketjun lopussa. Joukkueella on iso kasa "kuollutta painoa" sopimuksissa tällä hetkellä. Lisäksi muutama tärkeä pelaaja on tullut rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi, joten joukkueen pitää miettiä keitä jättää mahdollisesti sopimusten ulkopuolelle kun katseet suunnataan tulevaisuuteen. Yksi iso asia on myös tuleva tärkeä maalivahtikysymys. Tästä syksystä on odotettavissa mielenkiintoinen ja manageri Benningilta vaaditaan pitkän tähtäimen silmää nykyhetken liikaa kärsimättä.
Sopimustilanne:
Hyökkääjät
Loui Eriksson $6,0 / UFA 2022
Brock Boeser $5,875 / RFA 2022
Bo Horvat $5,5 / UFA 2023
J.T. Miller 5,25 / UFA 2023
Tyler Toffoli 4,6 / UFA 2020
Brandon Sutter 4,375 / UFA 2021
Tanner Pearson 3,75 / UFA 2021
Michael Ferland 3,5 / UFA 2023
Antoine Roussel 3,0 / UFA 2022
Jay Beagle 3,0 / UFA 2022
Jake Virtanen 1,25 / RFA 2020
Tyler Motte 0,975 / RFA 2020
Elias Pettersson 0,925 / RFA 2021
Adam Gaudette 0,916 / RFA 2020
Zack MacEwen 0,847 / RFA 2020
Long Term Injured reserve: Josh Leivo 1,5 / UFA
Buried: Sven Bärtschi 2,291 / UFA 2021
Buyout: Ryan Spooner 1,033 / 2021
Puolustajat
Alex Edler 6,0 / UFA 2021
Tyler Myers 6,0 / UFA 2024
Chris Tanev 4,450 / UFA 2020
Troy Stecher 2,325 / RFA 2020
Jordie Benn 2,0 / UFA 2021
Jack Rathbone 0,925 / RFA 2022
Quinn Hughes 0,916 / RFA 2021
Oscar Fantenberg 0,850 / UFA 2020
Olli Juolevi 0,863 / RFA 2021
Brogan Rafferty 0,7 / RFA 2021
Maalivahdit
Jacob Markström 3,666 / UFA 2020
Thatcher Demko 1,050 / RFA 2021
Louis Dominque 1,150 / UFA 2020
Recapture penalty: Roberto Luongo 3,035 / 2022
Hyökkäys
Canucksin manageri Benning on kasannut nykyisen Vancouverin hyökkäyksen Bo Horvatia lukuun ottamatta kokonaan itse. Runkosarjassa Vancouver teki Läntisen konferenssin toiseksi eniten maaleja, joten hyökkäyksen nuori kärki on pystynyt tuottamaan hyvää jälkeä. Viimeisten kahden kauden aikana seuraan ovat tulleet hyökkääjistä Pettersson, Miller, Toffoli, Pearson, Roussel, Beagle, Ferland ja Leivo, eli hyökkäys on kokenut melkoisen muodonmuutoksen nopeassa ajassa.
Vancouverin tämän hetken hyökkäyksessä on selkeä roolijako nuoren kärjen ja kokeneen syvyyden kesken. Nuori kärki on vastannut isommassa kuvassa lähes kaikkiin toiveisiin, mutta ikävä kyllä kokenut syvyys on ollut monin osin pettymys - pitkälle tosin vaikeiden loukkaantumisten vuoksi. Juuri nyt Vancouverilla voisi olla käsillä ihanteellinen tilanne, kun joukkue pääsee pelaamaan vielä tällä hetkellä kärkihyökkääjä Petterssonin halvan tulokassopimuksen alla. Tilanne kuitenkin tulee muuttumaan jatkossa kun Petterssonin kanssa aletaan tekemään uutta sopimusta. Onneksi hyökkäyksessä on silloin myös vapautumassa palkkatilaa sieltä kuolleen painon osalta.
Hyökkäyksen kahden kärkisentterin Elias Petterssonin ja Bo Horvatin varaan on hyvä rakentaa kaksi ensimmäistä ketjua. Kummatkin ovat urallaan eteenpäin meneviä pelaajia, jotka ovat näyttäneet jo kovan tasonsa. Pettersson on jo NHL:n huipulla ja tulee näillä näkymin vain parantamaan. Pettersson ei saa yleisesti sitä arvostusta monipuolisuudellaan minkä ansaitsisi, mutta ei mene näillä otteilla kauan kun tuo huomataan laajemmin. Horvatissa Canucksilla on arvokas kahden suunnan soturi ja joukkueen johtaja, joka tekee pienet asiat oikein ja pystyy tuottamaan tulosta.
Canucksin pistepörssin voittaja J.T. Miller, peliään selvästi kolmen kauden aikana monipuolistanut Brock Boeser ja Los Angelesista siirtotakarajalla tullut Tyler Toffoli (jatkaessaan) on laadukas laiturikolmikko. Pearson jää vähän tuosta kolmikosta, mutta pelaa Horvatin kanssa hyvin kahden suunnan pelinsä ja tuo 28 vuotiaana top6-ryhmän vanhimpana pelaajana kokemusta kärkipaikoille. Tuossa laituriosastossa näkyy Benningin kädenjälki joukkueen rakennuksessa hyvin. Boeser on ollut kahden ensimmäisen ketjun laitureista pisimpään seurassa ja hänkin pelasi nyt vasta kolmannen kautensa Vancouverissa.
Lupaavan nuoren kärjen takana kolmosketjun sentteri Adam Gaudette on hänkin uralla eteenpäin menevä sentteri. Gaudetten runkosarja oli hieno ja hän olisi sitä tahtia pelatessaan normaalin 82 runkosarjapelin kaudella tehnyt 47 pistettä, mitä voi pitää kolmosketjun sentterille kovina lukuina. Ikävä kyllä playoffeissa Gaudette ei saanut vauhtikone Vegasia vastaan tehoja, vaikka Gaudette ei mikään hidas pelaaja ole. Jay Beagle jatkaa nelosen keskellä ja kokenut johtajatyyppi ottaa vastaan lähinnä oman pään aloituksia ja alivoimaa.
Kahden alemman ketjun laituripuolen paikoille olisi laittaa hyviä pelaajia kuten Josh Leivo ja Michael Ferland, mutta kummatkin kärsivät pitkistä loukkaantumisista ja Ferlandilla mahdollisesti koko ura on ohi aivotärähdyskierteen seurauksena. Hienosti Vancouverissa pelanneella Leivolla polvilumpion halkeama ei tiedä välttämättä hyvää hänenkään jatkouransa kannalta. Canucks saanee tyytyä näillä näkymin kolmosketjussa rouhija Antoine Rousseliin, jolla oli hänelläkin polvileikkauksen vuoksi vaikea kausi.
Toinen kolmosketjuun kaavailtu laituri Jake Virtanen on ollut Vancouverille pitkään projektipelaaja ja menikin hienosti eteenpäin runkosarjassa, mutta Virtasen kanssa on ollut melkoista vuoristorataa kentän ulkopuolella koko hänen ammattilaisuransa. Green on ollut toistaiseksi kärsivällinen aina kaksikon yhteisistä Utica-ajoista lähtien, mutta ehkä Virtaselle tekisi hyvää vaihtaa maisemaa ja Canucksille hyvää suunnitella joko Vasili Podkolzinia tai Nils Höglanderia hiljalleen tilalle. Lahjoja Virtasella on edelleen isompiin tekoihin mitä on toistaiseksi nähty. Toinen mahdollisesti kaupattava pelaaja on kokenut soturi Brandon Sutter, joka on hyvä joukkuepelaaja ja tärkeä alivoimahyökkääjä, mutta hänen palkkansa ei sovi Vancouverin palkkarakenteeseen.
Nelosketjun laiturista Tyler Mottesta kasvoi playoffeissa Canucks-fanien sankari, mutta hänen runkosarja oli loukkaantumisten vuoksi rikkonainen. Motten työmoraali joukkueen puolesta pelaamiselle on kuitenkin esimerkillinen ja hän on pelatessaan arvokas osa hyökkäystä. Muista laitureista voimahyökkääjä Zack MacEwen on tekemässä nousua pelaavaan kokoonpanoon. Loui Eriksson täyttää vapautuvia ruutuja joukkueesta ilmeisesti vielä kaksi kautta, kun häntä ei olla saatu kenellekään kaupattua.
Eteenpäin mennäkseen Canucksin pitäisi saada sisältä lisää kasvua nuorten kärkihyökkääjien osalta ja tuohon voikin jo uskoa. Playoffeissa kolmosketjun keskusta oli yksi heikoista alueista, mutta pitää toivoa Gaudetten saavan siirrettyä runkosarjatehoja kokemuksen ja voiman karttuessa myös playoffeihin. Kahden alemman ketjun laitoihin tarvittaisiin pelaaja tai kaksi vahvistamaan ryhmää, mutta tuo voi olla hankala paikka juuri tämän hetkisessä sopimustilanteessa kun kuollutta painoa ei saada helposti ulos.
Puolustus
Vancouverin arvokkain puolustaja Quinn Hughes pelasi upean tulokaskauden ja hänellä on nyt koko toistaiseksi kestäneeltä uralta playoffit mukaan laskettuna kasassa 90 pelistä 72 pistettä. Hughesin tulo joukkueeseen muutti koko seuraa selvästi aikaisempaa vaarallisemmaksi ja enemmän kiekkoa kontrolloivaksi. Hughes pelasi paljon myös vastustajien parhaita pelaajia vastaan onnistuneesti ja kantoi oman ruutunsa kentän kolmella sektorilla komein ottein. Hän päätti kautensa tekemällä NHL:n tulokaspakkien piste-ennätyksen playoffeissa ja keräämällä 17 playoff-pelistä 16 pistettä. Etenkin Wild- ja Blues-sarjoissa Hughes oli käsittämättömän hyvä. Vegas-sarjassa hänellä oli pientä vammaa, mutta pystyi sielläkin tekemään hyvää jälkeä.
Hughes oli playoffeissa askeleen parempi kuin runkosarjassa. Hän sai omien sanojensa mukaan koronatauon aikana pari kiloa lisää lihasta vielä heiveröiseen kroppaansa ja tuolla oli merkitystä liikkeeseen ja kokonaisvaltaiseen peliin positiivisesti. Jos tuo kehitys jatkuu tulevaisuudessakin, niin Hughesilla on portit auki ihan kirkkaimmille estradeille saakka. Toki jo nyt hän on lähellä kärkeä. Joukkueen kannalta upea asia, että tuollainen pakki on pelannut vasta ensimmäisen kautensa seurassa ja koko ura on vielä edessä.
Hughesin jälkeen Vancouverin puolustuksessa on kolmen keskenään aika tasaisen puolustajan ryhmä. Alex Edler, Chris Tanev ja Tyler Myers ovat kaikki laatupuolustajia, mutta seurassa pitkään olleiden Edlerin ja Tanevin parhaat vuodet alkavat olla hiljalleen ohi. Edler on tosin edelleen 34 vuotiaana noin 40 pisteen puolustaja normaalin mittaisella kaudella terveenä pysyessään ja Tanevin uhrautuva peli omassa päässä ja alivoimilla oli tärkeä asia joukkueelle.
Myersin tulo viime kesänä paransi alakerran kykyä nostaa peliä omista ylös ja hänen tulonsa merkitys joukkueelle jäi vähän aliarvostetuksi ensimmäistä kauttaan seurassa pelanneiden Millerin ja Hughesin komeiden otteiden johdosta. Tanev on alakerran puolustajista tullut nyt rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi ja hänen suhteen pitää miettiä jatkoa. Tanevilla on ollut iso merkitys joukkueen sisällä ollessaan terveenä, mutta ehjiä kausia kova taistelija on nähnyt liian harvoin. Mennyt kausi oli tuossa mielessä harvinainen poikkeus Tanevin uralla.
Kolmannessa parissa pelaavan joukkueen vitospuolustajan Troy Stecherin asema jatkoa ajatellen parani playoffeissa, mikä oli eräänlainen vedenjakaja Stecherin otteita arvioitaessa. Pienikokoisen puolustajan niskaan laitettiin ennen hänen uransa ensimmäisiä playoffeja kysymysmerkkejä juuri näistä peleistä, mutta hän selviytyi niistä lopulta kokonaisuutena hyvin. Stecher on nyt rajoitettu vapaa agentti ja sopimusneuvottelut tulevat näyttelemään isoa osaa hänen tulevaisuutensa suhteen. Stecherin kaltainen kolmosparin puolustaja on hyvä, mutta ei millään lailla korvaamaton.
Olli Juolevilla olisi ensi kaudella mahdollisuus ottaa alakerrasta kuudennen puolustajan tontti haltuun. Manageri Benning kertoi, että hänen mielestään Juolevi olisi valmis NHL-puolustaja, joten ehkä nyt olisi viimein se aika käsillä kun tärkeitä kehitysvuosia loukkaantuneena olleen Juolevin NHL-ura saisi startin. Juolevin kanssa samasta pelipaikasta kisaavat AHL:n toiseen tähdistöön valittu Brogan Rafferty, lupaava yliopistosta ammattilaiseksi siirtyvä Jack Rathbone ja kokenut kehäraakki Jordie Benn. Oscar Fantenberg täytti menneellä kaudella kutospakin tontin kelvollisesti, mutta hänestä on tulossa rajoittamaton vapaa agentti ja Canucks ehkä haluaa ajaa sisään nyt nuorempia puolustajia ja jättää hitaan Bennin kisaamaan pelipaikasta heitä vastaan.
Puolustuksessa Hughes menee luultavasti edelleen eteenpäin kuten teki jo nyt koronatauon aikana, mutta muuten puolustuksessa riittää kysymysmerkkejä. Tanevin mahdollinen lähtö pitäisi paikata ja toivoa samalla sitä, ettei ikä vielä näy liiaksi kokeneen Edlerin otteissa. Kolmosparissa Stecherin mahdollinen lähtö olisi myös paperilla heikennys. Nuorten pakkien kuten Juolevin, Rathbonen ja Raffertyn onnistumisen varassa on paljon syvyyden osalta. Jett Woo siirtyy pelaamaan luultavasti AHL:aan ja hänen varaan ei voi vielä laskea. Alakerta tulee luultavasti elämään muutoksen aikaa lähivuosien aikana vähän samaan tyyliin mitä hyökkäyksessä on nyt nähty. Tosin puolustuksessa on jo nyt puhaltaneet muutoksen tuulet, kun viime kaudella jo neljä pakkia seitsemästä ensimmäisestä oli uusia kasvoja edelliskauteen nähden.
Maalivahdit
Vancouverin maalivahtien osastolla on käsillä positiivinen ongelma, sillä riveissä on kaksi hyvää maalivahtia ja heistä vain toisen kanssa voi suunnitella pidempää tulevaisuutta. Jacob Markström on ollut viimeisten kahden kauden aikana Vancouverin arvokkain pelaaja ja yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Nuori haastaja Thatcher Demko on tehnyt tuloaan NHL:n porteille ja alkaa olla nyt siinä tilanteessa, että voisi olla valmis hyppäämään NHL:n ykkösvahdin vaativaan tonttiin.
Kummatkin maalivahdeista pelasivat upeat playoffit ja heistä kummankin varaan voi jo nyt uskoa tulevaisuuden seurassa. Kummankin jatkon puolesta löytyy perusteluja riittävästi. Manageri Benningin pitäisi kyetä tekemään oikea valinta heidän välillä. Tilanne on haastava kun tässäkään tapauksessa tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta toisaalta ainakin tällä hetkellä maalivahtitilanne näyttää siltä, että valitsipa Benning kumman tahansa, floppaamisriskin voisi kuvitella olevan pieni.
Canucksin maalivahtien tulevaisuuden tilanne tuon kärjen takana on tällä hetkellä pitkälle farmin ykköstorjujan Michael DiPietron varassa. DiPietro pelasi viime kaudella ensimmäisen ammattilaiskautensa hyvin komean OHL-uran (mm. valinta OHL:n parhaana maalivahtina) jälkeen, mutta hänen pitää kerätä kokemusta vielä vuoden tai parin vuoden verran. DiPietron voi kuitenkin nähdä tulevaisuudessa haastavan tosissaan toisen nykyisistä maalivahdeista Vancouverin ykköstorjujana.
Valmennus
Ensimmäistä seuraansa NHL:ssa valmentavalla Travis Greenilla alkaa viimeinen kausi neljän vuoden sopimuksesta. Green on ollut fanien hampaissa joidenkin yksittäisen asioiden vuoksi hänen Canucks-uransa aikana, mutta kokonaisuus Greenilla on tällä hetkellä vahvasti plusmerkkinen. Hän on antanut niille nuorille rohkeasti vastuuta jotka ovat sen ansainneet eikä ole toisaalta pistänyt vielä vähän peliä hakevia nuoria liian suuriin saappaisiin.
Joukkueen erikoistilanteet ovat kehittyneet, joukkue on ottanut Greenin tuomat opit hyvin vastaan ja vaativan median edessä Green on saanut hiljennettyä kriitikot. Green on ollut aika vaativa valmentaja tarvittaessa ja pystynyt myymään nuorten kehitykselle kokonaisvaltaisen pelin merkitystä osin tehopisteiden kustannuksella. Hyökkääjistä hyvinä esimerkkeinä kokonaisvaltaisen pelin kehittyvistä pelaajista ovat Horvat, Pettersson ja Boeser. Gaudetten kanssa ollaan oppimatkalla, mutta kehitystä on nähtävissä.
Playoffeihin lähdettäessä Green keskittyi parantamaan joukkueen puolustuspeliä ja onnistui tuossa hienosti, saaden mm. kehuja Vegasin kollegalta Peter DeBoerilta. Canucks on pystynyt joukkuetasolla vastaamaan vastustajan mukaiseen peliin hyvin ja saanut variaatioita peliinsä. Hetkessä kehitystä ei ole tapahtunut, mutta joukkueena Canucksin suunta on eteenpäin ja Greenin nimi alkaa olla tunnettu jo laajemminkin. Vancouver tulee yrittämään tehdä Greenin kanssa ansaittua jatkosopimusta.
Kokoonpanohahmotelma
Kokoonpano on vielä aika auki ja selvää olisi se, että joukkueen pitäisi saada riveistä pois jollain lailla kuollutta painoa jatkosopimuksia tehdäkseen. Vaihtoehtoja tuohon olisi monia, mutta uskon ainakin Sutterin kelpaavan jonnekin kokeneena hyvänä alivoimapelaajana, kun sopimusta on enää vuosi jäljellä. Muuten en lähde noita eri mahdollisuuksia tänne laittamaan vielä tässä vaiheessa, sillä jo pelkästään nuo jatkosopimukset voivat muuttaa tilannetta paljon suuntaan tai toiseen. Vaikea sanoa esimerkiksi Tanevin tulevan sopimuksen arvoa kun ottaa huomioon hänen vammahistoriansa (jolla pitäisi olla merkitystä sopimukseenkin omasta mielestäni). Yksi hahmotelma voisi olla esimerkiksi tälläinen:
Miller - Pettersson - Boeser
Pearson - Horvat - Toffoli
Roussel - Gaudette - ?
Motte - Beagle - MacEwen/Eriksson
Lind
Hughes - ? (Tanev?)
Edler - Myers
Juolevi - Stecher (?)
Benn/Rafferty
Markström?
Demko?
Mennyt kausi oli Canucksille monessakin mielessä lupauksia herättävä. Vancouver meni joukkueena paljon eteenpäin ja keräsi vain neljä pistettä vähemmän kuin edelliskaudella pelattuaan silloin 13 peliä enemmän. Joukkueen kauppa J.T. Millerin saamiseksi oli yksi parhaista pitkään aikaan, Boeser ja Pettersson kehittyivät kokonaisvaltaisessa pelissä isoja askelia, Horvatin ensimmäinen kausi kapteenina oli onnistunut ja nuoriso-osastoon liittyi huimia otteita tulokkaana esittänyt Quinn Hughes, joka pelasi seurahistorian parhaan tulokaskauden puolustajalle. Maalivahdit Markström ja Demko menivät eteenpäin Ian Clarkin opeissa tahoillaan ja vakiinnuttivat tai lunastivat niitä odotuksia mitä heidän ympärilleen oli luotu.
Juuri tällä hetkellä Canucks näyttää saaneen pitkän korpivaelluksen jälkeen suunnan ylöspäin. Uusi nuorista pelaajista koostuva runko on taitava ja monipuolinen. Sen parhaat vuodet ovat vielä edessä, mutta pelaajat ovat kuitenkin jo ehtineet näyttää osaamistaan riittävästi jotta tästä ryhmästä voi oikeasti - ilman mitään fantasiamaailmaa - toivoa seuraavaa aaltoa tulevaksi NHL:n huipulle saakka. Tämän vuoden syksyllä pelatut playoffit olivat tärkeä askel eteenpäin tuossa kehityksessä. Vancouverin nuoren kärjen onnistumisen takana on ollut myös valmentaja Travis Green, joka on saanut nuorille viestinsä perille, kun yksilöt ovat pelanneet paremmin joukkueelle.
Vancouverilla on mukana myös ongelmia joidenkin veteraanien isojen sopimusten vuoksi, joita käsittelin jo edellisen kausiketjun lopussa. Joukkueella on iso kasa "kuollutta painoa" sopimuksissa tällä hetkellä. Lisäksi muutama tärkeä pelaaja on tullut rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi, joten joukkueen pitää miettiä keitä jättää mahdollisesti sopimusten ulkopuolelle kun katseet suunnataan tulevaisuuteen. Yksi iso asia on myös tuleva tärkeä maalivahtikysymys. Tästä syksystä on odotettavissa mielenkiintoinen ja manageri Benningilta vaaditaan pitkän tähtäimen silmää nykyhetken liikaa kärsimättä.
Sopimustilanne:
Hyökkääjät
Loui Eriksson $6,0 / UFA 2022
Brock Boeser $5,875 / RFA 2022
Bo Horvat $5,5 / UFA 2023
J.T. Miller 5,25 / UFA 2023
Tyler Toffoli 4,6 / UFA 2020
Brandon Sutter 4,375 / UFA 2021
Tanner Pearson 3,75 / UFA 2021
Michael Ferland 3,5 / UFA 2023
Antoine Roussel 3,0 / UFA 2022
Jay Beagle 3,0 / UFA 2022
Jake Virtanen 1,25 / RFA 2020
Tyler Motte 0,975 / RFA 2020
Elias Pettersson 0,925 / RFA 2021
Adam Gaudette 0,916 / RFA 2020
Zack MacEwen 0,847 / RFA 2020
Long Term Injured reserve: Josh Leivo 1,5 / UFA
Buried: Sven Bärtschi 2,291 / UFA 2021
Buyout: Ryan Spooner 1,033 / 2021
Puolustajat
Alex Edler 6,0 / UFA 2021
Tyler Myers 6,0 / UFA 2024
Chris Tanev 4,450 / UFA 2020
Troy Stecher 2,325 / RFA 2020
Jordie Benn 2,0 / UFA 2021
Jack Rathbone 0,925 / RFA 2022
Quinn Hughes 0,916 / RFA 2021
Oscar Fantenberg 0,850 / UFA 2020
Olli Juolevi 0,863 / RFA 2021
Brogan Rafferty 0,7 / RFA 2021
Maalivahdit
Jacob Markström 3,666 / UFA 2020
Thatcher Demko 1,050 / RFA 2021
Louis Dominque 1,150 / UFA 2020
Recapture penalty: Roberto Luongo 3,035 / 2022
Hyökkäys
Canucksin manageri Benning on kasannut nykyisen Vancouverin hyökkäyksen Bo Horvatia lukuun ottamatta kokonaan itse. Runkosarjassa Vancouver teki Läntisen konferenssin toiseksi eniten maaleja, joten hyökkäyksen nuori kärki on pystynyt tuottamaan hyvää jälkeä. Viimeisten kahden kauden aikana seuraan ovat tulleet hyökkääjistä Pettersson, Miller, Toffoli, Pearson, Roussel, Beagle, Ferland ja Leivo, eli hyökkäys on kokenut melkoisen muodonmuutoksen nopeassa ajassa.
Vancouverin tämän hetken hyökkäyksessä on selkeä roolijako nuoren kärjen ja kokeneen syvyyden kesken. Nuori kärki on vastannut isommassa kuvassa lähes kaikkiin toiveisiin, mutta ikävä kyllä kokenut syvyys on ollut monin osin pettymys - pitkälle tosin vaikeiden loukkaantumisten vuoksi. Juuri nyt Vancouverilla voisi olla käsillä ihanteellinen tilanne, kun joukkue pääsee pelaamaan vielä tällä hetkellä kärkihyökkääjä Petterssonin halvan tulokassopimuksen alla. Tilanne kuitenkin tulee muuttumaan jatkossa kun Petterssonin kanssa aletaan tekemään uutta sopimusta. Onneksi hyökkäyksessä on silloin myös vapautumassa palkkatilaa sieltä kuolleen painon osalta.
Hyökkäyksen kahden kärkisentterin Elias Petterssonin ja Bo Horvatin varaan on hyvä rakentaa kaksi ensimmäistä ketjua. Kummatkin ovat urallaan eteenpäin meneviä pelaajia, jotka ovat näyttäneet jo kovan tasonsa. Pettersson on jo NHL:n huipulla ja tulee näillä näkymin vain parantamaan. Pettersson ei saa yleisesti sitä arvostusta monipuolisuudellaan minkä ansaitsisi, mutta ei mene näillä otteilla kauan kun tuo huomataan laajemmin. Horvatissa Canucksilla on arvokas kahden suunnan soturi ja joukkueen johtaja, joka tekee pienet asiat oikein ja pystyy tuottamaan tulosta.
Canucksin pistepörssin voittaja J.T. Miller, peliään selvästi kolmen kauden aikana monipuolistanut Brock Boeser ja Los Angelesista siirtotakarajalla tullut Tyler Toffoli (jatkaessaan) on laadukas laiturikolmikko. Pearson jää vähän tuosta kolmikosta, mutta pelaa Horvatin kanssa hyvin kahden suunnan pelinsä ja tuo 28 vuotiaana top6-ryhmän vanhimpana pelaajana kokemusta kärkipaikoille. Tuossa laituriosastossa näkyy Benningin kädenjälki joukkueen rakennuksessa hyvin. Boeser on ollut kahden ensimmäisen ketjun laitureista pisimpään seurassa ja hänkin pelasi nyt vasta kolmannen kautensa Vancouverissa.
Lupaavan nuoren kärjen takana kolmosketjun sentteri Adam Gaudette on hänkin uralla eteenpäin menevä sentteri. Gaudetten runkosarja oli hieno ja hän olisi sitä tahtia pelatessaan normaalin 82 runkosarjapelin kaudella tehnyt 47 pistettä, mitä voi pitää kolmosketjun sentterille kovina lukuina. Ikävä kyllä playoffeissa Gaudette ei saanut vauhtikone Vegasia vastaan tehoja, vaikka Gaudette ei mikään hidas pelaaja ole. Jay Beagle jatkaa nelosen keskellä ja kokenut johtajatyyppi ottaa vastaan lähinnä oman pään aloituksia ja alivoimaa.
Kahden alemman ketjun laituripuolen paikoille olisi laittaa hyviä pelaajia kuten Josh Leivo ja Michael Ferland, mutta kummatkin kärsivät pitkistä loukkaantumisista ja Ferlandilla mahdollisesti koko ura on ohi aivotärähdyskierteen seurauksena. Hienosti Vancouverissa pelanneella Leivolla polvilumpion halkeama ei tiedä välttämättä hyvää hänenkään jatkouransa kannalta. Canucks saanee tyytyä näillä näkymin kolmosketjussa rouhija Antoine Rousseliin, jolla oli hänelläkin polvileikkauksen vuoksi vaikea kausi.
Toinen kolmosketjuun kaavailtu laituri Jake Virtanen on ollut Vancouverille pitkään projektipelaaja ja menikin hienosti eteenpäin runkosarjassa, mutta Virtasen kanssa on ollut melkoista vuoristorataa kentän ulkopuolella koko hänen ammattilaisuransa. Green on ollut toistaiseksi kärsivällinen aina kaksikon yhteisistä Utica-ajoista lähtien, mutta ehkä Virtaselle tekisi hyvää vaihtaa maisemaa ja Canucksille hyvää suunnitella joko Vasili Podkolzinia tai Nils Höglanderia hiljalleen tilalle. Lahjoja Virtasella on edelleen isompiin tekoihin mitä on toistaiseksi nähty. Toinen mahdollisesti kaupattava pelaaja on kokenut soturi Brandon Sutter, joka on hyvä joukkuepelaaja ja tärkeä alivoimahyökkääjä, mutta hänen palkkansa ei sovi Vancouverin palkkarakenteeseen.
Nelosketjun laiturista Tyler Mottesta kasvoi playoffeissa Canucks-fanien sankari, mutta hänen runkosarja oli loukkaantumisten vuoksi rikkonainen. Motten työmoraali joukkueen puolesta pelaamiselle on kuitenkin esimerkillinen ja hän on pelatessaan arvokas osa hyökkäystä. Muista laitureista voimahyökkääjä Zack MacEwen on tekemässä nousua pelaavaan kokoonpanoon. Loui Eriksson täyttää vapautuvia ruutuja joukkueesta ilmeisesti vielä kaksi kautta, kun häntä ei olla saatu kenellekään kaupattua.
Eteenpäin mennäkseen Canucksin pitäisi saada sisältä lisää kasvua nuorten kärkihyökkääjien osalta ja tuohon voikin jo uskoa. Playoffeissa kolmosketjun keskusta oli yksi heikoista alueista, mutta pitää toivoa Gaudetten saavan siirrettyä runkosarjatehoja kokemuksen ja voiman karttuessa myös playoffeihin. Kahden alemman ketjun laitoihin tarvittaisiin pelaaja tai kaksi vahvistamaan ryhmää, mutta tuo voi olla hankala paikka juuri tämän hetkisessä sopimustilanteessa kun kuollutta painoa ei saada helposti ulos.
Puolustus
Vancouverin arvokkain puolustaja Quinn Hughes pelasi upean tulokaskauden ja hänellä on nyt koko toistaiseksi kestäneeltä uralta playoffit mukaan laskettuna kasassa 90 pelistä 72 pistettä. Hughesin tulo joukkueeseen muutti koko seuraa selvästi aikaisempaa vaarallisemmaksi ja enemmän kiekkoa kontrolloivaksi. Hughes pelasi paljon myös vastustajien parhaita pelaajia vastaan onnistuneesti ja kantoi oman ruutunsa kentän kolmella sektorilla komein ottein. Hän päätti kautensa tekemällä NHL:n tulokaspakkien piste-ennätyksen playoffeissa ja keräämällä 17 playoff-pelistä 16 pistettä. Etenkin Wild- ja Blues-sarjoissa Hughes oli käsittämättömän hyvä. Vegas-sarjassa hänellä oli pientä vammaa, mutta pystyi sielläkin tekemään hyvää jälkeä.
Hughes oli playoffeissa askeleen parempi kuin runkosarjassa. Hän sai omien sanojensa mukaan koronatauon aikana pari kiloa lisää lihasta vielä heiveröiseen kroppaansa ja tuolla oli merkitystä liikkeeseen ja kokonaisvaltaiseen peliin positiivisesti. Jos tuo kehitys jatkuu tulevaisuudessakin, niin Hughesilla on portit auki ihan kirkkaimmille estradeille saakka. Toki jo nyt hän on lähellä kärkeä. Joukkueen kannalta upea asia, että tuollainen pakki on pelannut vasta ensimmäisen kautensa seurassa ja koko ura on vielä edessä.
Hughesin jälkeen Vancouverin puolustuksessa on kolmen keskenään aika tasaisen puolustajan ryhmä. Alex Edler, Chris Tanev ja Tyler Myers ovat kaikki laatupuolustajia, mutta seurassa pitkään olleiden Edlerin ja Tanevin parhaat vuodet alkavat olla hiljalleen ohi. Edler on tosin edelleen 34 vuotiaana noin 40 pisteen puolustaja normaalin mittaisella kaudella terveenä pysyessään ja Tanevin uhrautuva peli omassa päässä ja alivoimilla oli tärkeä asia joukkueelle.
Myersin tulo viime kesänä paransi alakerran kykyä nostaa peliä omista ylös ja hänen tulonsa merkitys joukkueelle jäi vähän aliarvostetuksi ensimmäistä kauttaan seurassa pelanneiden Millerin ja Hughesin komeiden otteiden johdosta. Tanev on alakerran puolustajista tullut nyt rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi ja hänen suhteen pitää miettiä jatkoa. Tanevilla on ollut iso merkitys joukkueen sisällä ollessaan terveenä, mutta ehjiä kausia kova taistelija on nähnyt liian harvoin. Mennyt kausi oli tuossa mielessä harvinainen poikkeus Tanevin uralla.
Kolmannessa parissa pelaavan joukkueen vitospuolustajan Troy Stecherin asema jatkoa ajatellen parani playoffeissa, mikä oli eräänlainen vedenjakaja Stecherin otteita arvioitaessa. Pienikokoisen puolustajan niskaan laitettiin ennen hänen uransa ensimmäisiä playoffeja kysymysmerkkejä juuri näistä peleistä, mutta hän selviytyi niistä lopulta kokonaisuutena hyvin. Stecher on nyt rajoitettu vapaa agentti ja sopimusneuvottelut tulevat näyttelemään isoa osaa hänen tulevaisuutensa suhteen. Stecherin kaltainen kolmosparin puolustaja on hyvä, mutta ei millään lailla korvaamaton.
Olli Juolevilla olisi ensi kaudella mahdollisuus ottaa alakerrasta kuudennen puolustajan tontti haltuun. Manageri Benning kertoi, että hänen mielestään Juolevi olisi valmis NHL-puolustaja, joten ehkä nyt olisi viimein se aika käsillä kun tärkeitä kehitysvuosia loukkaantuneena olleen Juolevin NHL-ura saisi startin. Juolevin kanssa samasta pelipaikasta kisaavat AHL:n toiseen tähdistöön valittu Brogan Rafferty, lupaava yliopistosta ammattilaiseksi siirtyvä Jack Rathbone ja kokenut kehäraakki Jordie Benn. Oscar Fantenberg täytti menneellä kaudella kutospakin tontin kelvollisesti, mutta hänestä on tulossa rajoittamaton vapaa agentti ja Canucks ehkä haluaa ajaa sisään nyt nuorempia puolustajia ja jättää hitaan Bennin kisaamaan pelipaikasta heitä vastaan.
Puolustuksessa Hughes menee luultavasti edelleen eteenpäin kuten teki jo nyt koronatauon aikana, mutta muuten puolustuksessa riittää kysymysmerkkejä. Tanevin mahdollinen lähtö pitäisi paikata ja toivoa samalla sitä, ettei ikä vielä näy liiaksi kokeneen Edlerin otteissa. Kolmosparissa Stecherin mahdollinen lähtö olisi myös paperilla heikennys. Nuorten pakkien kuten Juolevin, Rathbonen ja Raffertyn onnistumisen varassa on paljon syvyyden osalta. Jett Woo siirtyy pelaamaan luultavasti AHL:aan ja hänen varaan ei voi vielä laskea. Alakerta tulee luultavasti elämään muutoksen aikaa lähivuosien aikana vähän samaan tyyliin mitä hyökkäyksessä on nyt nähty. Tosin puolustuksessa on jo nyt puhaltaneet muutoksen tuulet, kun viime kaudella jo neljä pakkia seitsemästä ensimmäisestä oli uusia kasvoja edelliskauteen nähden.
Maalivahdit
Vancouverin maalivahtien osastolla on käsillä positiivinen ongelma, sillä riveissä on kaksi hyvää maalivahtia ja heistä vain toisen kanssa voi suunnitella pidempää tulevaisuutta. Jacob Markström on ollut viimeisten kahden kauden aikana Vancouverin arvokkain pelaaja ja yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Nuori haastaja Thatcher Demko on tehnyt tuloaan NHL:n porteille ja alkaa olla nyt siinä tilanteessa, että voisi olla valmis hyppäämään NHL:n ykkösvahdin vaativaan tonttiin.
Kummatkin maalivahdeista pelasivat upeat playoffit ja heistä kummankin varaan voi jo nyt uskoa tulevaisuuden seurassa. Kummankin jatkon puolesta löytyy perusteluja riittävästi. Manageri Benningin pitäisi kyetä tekemään oikea valinta heidän välillä. Tilanne on haastava kun tässäkään tapauksessa tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta toisaalta ainakin tällä hetkellä maalivahtitilanne näyttää siltä, että valitsipa Benning kumman tahansa, floppaamisriskin voisi kuvitella olevan pieni.
Canucksin maalivahtien tulevaisuuden tilanne tuon kärjen takana on tällä hetkellä pitkälle farmin ykköstorjujan Michael DiPietron varassa. DiPietro pelasi viime kaudella ensimmäisen ammattilaiskautensa hyvin komean OHL-uran (mm. valinta OHL:n parhaana maalivahtina) jälkeen, mutta hänen pitää kerätä kokemusta vielä vuoden tai parin vuoden verran. DiPietron voi kuitenkin nähdä tulevaisuudessa haastavan tosissaan toisen nykyisistä maalivahdeista Vancouverin ykköstorjujana.
Valmennus
Ensimmäistä seuraansa NHL:ssa valmentavalla Travis Greenilla alkaa viimeinen kausi neljän vuoden sopimuksesta. Green on ollut fanien hampaissa joidenkin yksittäisen asioiden vuoksi hänen Canucks-uransa aikana, mutta kokonaisuus Greenilla on tällä hetkellä vahvasti plusmerkkinen. Hän on antanut niille nuorille rohkeasti vastuuta jotka ovat sen ansainneet eikä ole toisaalta pistänyt vielä vähän peliä hakevia nuoria liian suuriin saappaisiin.
Joukkueen erikoistilanteet ovat kehittyneet, joukkue on ottanut Greenin tuomat opit hyvin vastaan ja vaativan median edessä Green on saanut hiljennettyä kriitikot. Green on ollut aika vaativa valmentaja tarvittaessa ja pystynyt myymään nuorten kehitykselle kokonaisvaltaisen pelin merkitystä osin tehopisteiden kustannuksella. Hyökkääjistä hyvinä esimerkkeinä kokonaisvaltaisen pelin kehittyvistä pelaajista ovat Horvat, Pettersson ja Boeser. Gaudetten kanssa ollaan oppimatkalla, mutta kehitystä on nähtävissä.
Playoffeihin lähdettäessä Green keskittyi parantamaan joukkueen puolustuspeliä ja onnistui tuossa hienosti, saaden mm. kehuja Vegasin kollegalta Peter DeBoerilta. Canucks on pystynyt joukkuetasolla vastaamaan vastustajan mukaiseen peliin hyvin ja saanut variaatioita peliinsä. Hetkessä kehitystä ei ole tapahtunut, mutta joukkueena Canucksin suunta on eteenpäin ja Greenin nimi alkaa olla tunnettu jo laajemminkin. Vancouver tulee yrittämään tehdä Greenin kanssa ansaittua jatkosopimusta.
Kokoonpanohahmotelma
Kokoonpano on vielä aika auki ja selvää olisi se, että joukkueen pitäisi saada riveistä pois jollain lailla kuollutta painoa jatkosopimuksia tehdäkseen. Vaihtoehtoja tuohon olisi monia, mutta uskon ainakin Sutterin kelpaavan jonnekin kokeneena hyvänä alivoimapelaajana, kun sopimusta on enää vuosi jäljellä. Muuten en lähde noita eri mahdollisuuksia tänne laittamaan vielä tässä vaiheessa, sillä jo pelkästään nuo jatkosopimukset voivat muuttaa tilannetta paljon suuntaan tai toiseen. Vaikea sanoa esimerkiksi Tanevin tulevan sopimuksen arvoa kun ottaa huomioon hänen vammahistoriansa (jolla pitäisi olla merkitystä sopimukseenkin omasta mielestäni). Yksi hahmotelma voisi olla esimerkiksi tälläinen:
Miller - Pettersson - Boeser
Pearson - Horvat - Toffoli
Roussel - Gaudette - ?
Motte - Beagle - MacEwen/Eriksson
Lind
Hughes - ? (Tanev?)
Edler - Myers
Juolevi - Stecher (?)
Benn/Rafferty
Markström?
Demko?